Yhdysvallat
Kierros Warner Brosin studioilla Hollywoodissa
 
																								
												
												
											Warner Brosin studiot ovat mainio paikka tutustua Hollywood-elokuvien maailmaan. Saimme kurkistaa kulissien taakse, näimme kuvauspaikkoja ja kuuluisien kohtausten rekvisiittaa sekä opimme, ettei juuri mikään valkokankaalla näkyvä ole totta.
Viimevuotiseen Kalifornian-matkaan mahtui monta hienoa kokemusta, joista yksi oli vierailu Warner Brosin elokuvastudioilla. Majoitumme loman alkuvaiheessa Los Angelesin Hollywoodiin, josta on lyhyt ajomatka kukkuloiden takana Burbankissa sijaitseville studioille. Meidät toivotetaan amerikkalaiseen tapaan leveästi hymyillen tervetulleiksi maksulliseen parkkihalliin, jossa pysäköinti on vaivatonta ja siirtyminen studioiden sisätiloihin sujuvaa.

Olen ostanut perheellemme pääsyliput valmiiksi Warner Bros. Studio Tour Hollywoodin nettisivuilta. Lippuja saattaa olla saatavilla lyhyelläkin varoitusajalla, mutta halusin varmistaa sujuvan matkaohjelman hankkimalla liput hyvissä ajoin. Tarjolla on muutamia erilaisia kierroksia, joista meille riittää edullisin peruskierros. Sen hinta aikuiselta on tällä hetkellä 73 dollaria. Saavumme puoli tuntia etuajassa vastaanottoaulaan, jossa selviää että voimmekin siirtyä saman tien eteenpäin.

Astumme tummasävyiseen tilaan, jossa voi tutustua Warner Brosin historiaan. Yhtiö on nimensä mukaisesti veljesten perustama. Harry, Albert, Sam ja Jack Warner olivat puolanjuutalaisten maahanmuuttajien jälkeläisiä, joiden sukunimi oli alun perin Wonsal. Kolme pojista ehti syntyä Puolassa ja nuorin veli Jack Kanadassa, minkä jälkeen perhe siirtyi Yhdysvaltoihin. Veljekset aloittivat alan työt hankkimalla elokuvaprojektorin ja siirtyivät teatteritoiminnasta vähitellen elokuvien tuottamiseen. Warner Bros. Pictures perustettiin virallisesti vuonna 1923 ja se on kehittynyt yhdeksi maailman suurimmista viihdealan yrityksistä.

Näyttelytilassa on muutamia kiinnostavia esineitä, kuten Jack Warnerin puhelinmuistio, jossa riittää kuuluisia nimiä Walt Disneystä Salvador Daliin. Esillä on jonkin verran televisiosta tuttua rekvisiittaa Dallas-sarjan J.R. Ewingin stetsonhatusta lähtien sekä kuuluisien elokuvien julisteita. Vierailijat ohjataan elokuvasaliin katsomaan pieni kooste Warner Brosin tuotannosta, minkä jälkeen päästään ulkoilmaan. 

Suurin osa studiokierroksesta tehdään oppaan kuljettamalla sähkökäyttöisellä ajoneuvolla, johon mahtuu kymmenkunta matkustajaa. Oppaana toimiva nuori mies vaikuttaa olevan elokuvista ja tv-sarjoista kovasti innoissaan, joten asiantuntevaa puhetta riittää taukoamatta. Näemme kierroksen alkuvaiheessa Hollywood-studioiden ainoan viidakon, jota vuokrataan toisinaan myös muiden tuotantoyhtiöiden käyttöön.

Viidakkoaluetta on käytetty esimerkiksi Jurassic Parkin sekä Vietnamiin sijoittuvien sotaelokuvien kuvauksissa. Tarvittaessa vaikka paratiisimaiseksi laguuniksi muuttuva allas on ohi ajaessamme kuivillaan. Studiot ovat jatkuvasti toiminnassa, joten kuvaukset saattavat rajoittaa turistikierrosten ohjelmaa. Vierailupäivämme pilvinen sää sopisi kuulemma kuvauksiin oikein hyvin. 

Eksoottinen viidakko vaihtuu pian pikkukaupungin kaduksi. Opas jakaa paljon mielenkiintoista tietoa kuvausten toteuttamiseen liittyen. Näkemämme talot ja kadut ovat hyvin pelkistettyjä, jotta ne voi muokata kuvauksia varten aina eri näköisiksi. Koko kulissikaupunki on eräänlainen kehys, josta puuttuvat mainoskyltit, tienviitat, liikennemerkit, postilaatikot, katulamput, aidat, ikkunaverhot sekä kaikki muut yksityiskohdat, jotka on helppo vaihtaa kunkin elokuvan teemaan ja aikakauteen sopiviksi.

Warner Brosin suurin kulissikokonaisuus Midwest Street esittää tyypillistä amerikkalaista pikkukaupunkia ja sitä on käytetty lukuisten elokuvien ja tv-sarjojen kuvauksissa. Keskusaukiolla huomio kiinnittyy huvimajaan, joka näkyi paljon varsinkin Gilmoren tytöissä. Paikan päällä on yllättävää huomata, että majan tiiliseltä näyttävä pinta onkin todellisuudessa munakennomaista kevyttä materiaalia, joten ulkoasun voi vaihtaa nopeasti aivan erilaiseksi.

Aukion laidalla kohoaa valkea puukirkko ja sitä vastapäätä on vaikkapa kaupungintaloksi kelpaava rakennus, joka esitti Gilmoren tytöissä koulua. Viereiseen talorivistöön voi kuvitella kauppoja ja kahviloita, kun taas vastakkaisessa suunnassa on idyllisiä omakotitaloja. 

Opas kertoo, kuinka samat lavasteet ovat muodostaneet Gilmoren tyttöjen kotikaupungin Stars Hollow’n lisäksi esimerkiksi Pretty Little Liarsin eli Valehtelevien viettelijöiden Rosewoodin. Täällä on kuvattu myös takavuosien klassikkoelokuvaa Bonnie ja Clyde.

Pääsemme sisälle kulissitaloon, joka on sisältä kovin pelkistetty. Portaat nousevat tyhjyyteen, sillä kuvaukset toteutetaan käytännön syistä aina katutasossa. Sähköä tai juoksevaa vettä ei ole lainkaan. Jos siis halutaan kuvata kraanasta valuvaa vettä, joku kaataa sitä putkeen seinän toiselta puolelta. 

Puiselta näyttävä lattia ei narise, koska se paljastuu ovelasti kuvioiduksi matoksi. Kuvatessa halutaan taltioida ainoastaan näyttelijöiden puhe, joten esimerkiksi askelten kopina lisätään ääniraidalle keinotekoisesti jälkikäteen. Matto on paitsi sopivan äänetön, myös helppo vaihtaa taas joltakin muulta näyttävään pintaan. Monella rakennuksella on pihan puolella oma julkisivunsa, jolla ei ole mitään tekemistä talon kadulta näkyvän ilmeen kanssa. Elokuvat ovat täynnä silmänkääntötemppuja.

Kierros jatkuu ajoneuvon kyydissä, mutta välillä jalkaudutaan kävelemään lyhyitä matkoja. Yksi kierroksen odotetuimmista kohteista on pieni aukio, jonka sohva ja suihkulähde tunnetaan Frendien introsta. En ole koskaan ollut televisiosarjojen tai elokuvien suurkuluttaja, mutta Frendejä olen sentään katsonut kohtuullisen paljon.  

Alueella on monia suuria studiohalleja, joista yhteen pääsemme myös sisään. Valokuvaaminen on näissä tiloissa ehdottomasti kielletty, eikä videointi ole sallittua missään studioiden alueella. Näkemissämme tiloissa filmattava Bob Hearts Abishola ei ole Suomessa vielä kovin tunnettu sarja, mutta oppaan mielestä se on ehdottomasti great fun. On mielenkiintoista nähdä, kuinka esimerkiksi Bobin koti ja Abisholan työpaikkana toimivan sairaalan käytävä ovat vain muutaman metrin päässä toisistaan. Mieleen jää myös erinomainen äänieristys sekä katosta roikkuvat tummat levyt, joilla valaistusta säädellään sopivaksi.

Noin tunnin mittaisen opastetun osuuden jälkeen saa viettää haluamansa ajan näyttelyrakennuksessa, jonka sisältöön saa tutustua omaan tahtiin. Pysähdymme heti aluksi Frendien teeman mukaiseen Central Perk -kahvilaan, jossa syömme pienet rasvaiset pizzat. Kahvilaa ei ole sisustettu samanlaiseksi kuin suosikkisarjassa, mutta sivummalla on paljon tutulta näyttävää rekvisiittaa. Kaupan puolella myydään runsaasti Frendit-aiheisia tuotteita.

Näyttelytiloissa on runsaasti Warner Brosin elokuviin ja sarjoihin liittyviä asuja, lavasteita sekä muita esineitä. Tarjolla on myös mielenkiintoista tietoa elokuvien tekemiseen liittyen, joten täällä saa halutessaan kulumaan reilusti aikaa.  

Näyttelyn kohokohtiin kuuluvat Frendien suosikkikahvilan Central Perkin lavasteet, joissa kaikki halukkaat pääsevät valokuviin. Paikalla on myös ammattikuvaaja, mutta omien kuvausvälineiden käyttö on sallittua.

Yksi Warner Brosin menestyssarjoista on Rillit huurussa, jonka lavasteita on nähtävillä parinkin huoneen verran. Kokemus olisi varmasti entistä antoisampi, jos olisin katsonut esimerkiksi tätä sarjaa edes yhden jakson verran. 

Näyttelystä on mahdollisuus ostaa muistoksi video itsestään lentämässä luudalla Harry Potter -elokuvien maailmassa. Video toteutetaan green screen -tekniikalla, eli luutakohtaus kuvataan vihreää seinää vasten ja lopullisen version taustalla pyörii maisemia Lontoosta Tylypahkaan. Emme kaipaa lentovideota itsestämme, mutta istahdamme hetkeksi Taru sormusten herrasta -elokuvissa käytettyyn pöytään, jota kuvattaessa perspektiivi vääristää ihmisten kokoa. Hobitit saatiin näin näyttämään muita hahmoja pienemmiltä. 

Katsomme lyhyen elokuvien äänittämisestä kertovan esityksen, joka havainnollistaa päällekkäisten ääniraitojen hyödyntämistä. Esimerkkinä toimii Sandra Bullockin tähdittämä Gravity, joka kahmi Oscarit muun muassa äänityksestä, äänitehosteista sekä musiikista. Katselemme neljään kertaan saman kohtauksen, jossa kuuluu aluksi pelkkää näyttelijöiden puhetta, sitten muita ääniä, kolmantena musiikkia ja lopuksi yhdistelmä näistä kaikista. Näyttelyssä on myös mielenkiintoista tietoa siitä, kuinka eri ääniä tuotetaan animaatioelokuviin.  Hirviön äänet saattavatkin olla peräisin vaikkapa koiranruokapurkista.

Siirrymme shuttle bussilla vielä toiseen rakennukseen, jossa tärkeimpiä teemoja ovat supersankarit sekä Harry Potter. Justice Leaguen supersankarit patsastelevat rivissä ja esillä on erilaisia Batmanin käyttämiä ajoneuvoja.

Perhettämme kiinnostaa enemmän Harry Potter, johon liittyen täällä on kohtalaisesti rekvisiittaa. Pääsemme esimerkiksi taikajuomapatojen äärelle ja professori Verson kasvihuoneeseen. Tyttäret kokeilevat onneaan lajitteluhatun alla ja saavat kuulla, mihin Tylypahkan tupiin päätyisivät.

Saamme astua myös portaikon alla sijaitsevaan Harryn pieneen huoneeseen. Harry Potter -osuus on täällä mukava lisä studiokierrokseen, mutta se on toisaalta vain hyvin pieni kokonaisuus verrattuna Lontoon upeaan Warner Bros. Studio Touriin, joka on omistettu pelkästään Harry Potterille.

Lopuksi saa asettua valokuvaan melko painavalta tuntuvan Oscar-patsaan kanssa. Kierros päättyy suureen kauppaan, mistä poistutaan jo tutulta näyttävään Warner Brosin pääaulaan. Istahdamme vielä ennen parkkihalliin palaamista aulan Starbucks-kahvilaan. Studioilla kuluva aika riippuu vierailijan mieltymyksistä, mutta mainitsen esimerkkinä, että meillä kului täällä reilut neljä ja puoli tuntia. Suosittelen studiokierrosta kaikille Los Angelesissa vieraileville. Vaihtoehtoja löytyy Warner Brosin lisäksi muitakin, sillä ainakin Paramount Pictures ja Sony Pictures järjestävät vastaavia kierroksia.
 
																	
																															Yhdysvallat
Päiväkävelyllä New Yorkin Harlemissa
 
														Vuoden takaisen New Yorkin -matkan varrelle mahtui monenlaisia paikkoja. Erään päivän kohteena oli kiehtova Harlemin kaupunginosa, joka tunnetaan afroamerikkalaisesta kulttuuristaan. Päällimmäisenä kokemuksena jäi mieleen mainio soul food -ravintola.
Metrojuna ehtii kolistella hyvän matkaa Manhattania pohjoiseen, kunnes saavumme Columbian yliopiston pysäkille. Ajattelemme käväistä New Yorkin vanhimman korkeakoulun pihamaalla, mutta se ei onnistukaan ihan noin vain. Portista turistina päästäkseen pitäisi olla ennakkovaraus opastetulle kierrokselle, joten eliittiyliopiston tilukset jäävät nyt näkemättä. Se ei ole onneksi suuri pettymys, sillä retken tärkeimpänä kohteena on Harlemin kaupunginosa. Morningside Heightsissa sijaitsevan yliopiston porteilta on Harlemin sydämeen vain lyhyehkö alamäkeen viettävä kävelymatka.

Saavumme pian 125th Streetille, joka tunnetaan myös nimellä Martin Luther King Jr. Boulevard. Uteliaisuus täyttää mielen, kun kävelemme tätä Harlemin pääkatua eteenpäin. Päässäni alkaa soida Bobby Womackin upea kappale Across the 110th Street. Muistan kuulleeni biisin ensi kertaa autoradiosta Kehä III:lla ja vaikuttuneeni siitä kovasti. Vääräleuat pitävät Kehä kolmosta susirajana, mutta 110th Street on erottanut vielä rajummin alueita toisistaan. Central Parkin pohjoisreunaa seuraava katu tunnetaan rajana, jonka ylittäminen on tarkoittanut saapumista afroamerikkalaisten asuttamaan köyhään ja vaaralliseen Harlemiin. Vuonna 1972 julkaistussa laulussa Harlem on karu paikka, jossa selvitäkseen on pysyttävänä kovana. Harlem is the capital of every ghetto town, kuuluu Womackin käheä ääni mielessäni.

Olemme reilusti 110. kadun pohjoispuolella, mutta Martin Luther King Jr. Boulevardilla tuntuu huolettomalta kulkea. Harlem on siistiytynyt vuosituhannen vaihtumisen jälkeen paljon, ja ainakin päivällä kadut ovat yhtä turvallisia kuin muuallakin New Yorkissa. En silti lähtisi seikkailemaan Harlemin sivukujille öiseen aikaan. Valoisallakin voi vastaan tulla jokunen koditon tai muuten epämääräinen kulkija, mutta kukaan ei kiinnitä meihin huomiota. Harlemkin keskiluokkaistuu, valkoihoisten asukkaiden määrä kasvaa ja asumisen hinta nousee. Ilmiössä on sekä hyvät ja huonot puolensa. Kaupunginosan kehittyminen on tietenkin hyvä asia, mutta on surkeaa, jos kaikilla nykyisillä asukkailla ei ole enää varaa jäädä Harlemiin.

Harlemissa on paljon kirkkoja. Kurkistamme sisälle katoliseen St. Joseph of the Holy Family -kirkkoon, joka on kaupunginosan vanhin. Joosefille omistetussa kirkossa on käydessämme hiljaista, sillä eletään vasta keskiviikkoa. Sunnuntait ovat Harlemissa juhlapäiviä, jolloin monet paikalliset pukeutuvat parhaimpiinsa ja suuntaavat jumalanpalveluksiin. Aito hyväntuulinen gospelmessu Harlemissa olisi varmasti mieleenpainuva elämys kenelle tahansa. Jos tällainen kiinnostaa, kannattaa selvittää etukäteen mitkä kirkot ottavat mieluiten matkailijoita vastaan ja kuinka tilaisuudessa toimitaan seurakuntaa kunnioittavasti. Liiallisesta turistien määrästä on tullut ongelma joillekin suosituimmille kirkoille.

Myös katutaide kuuluu oleellisesti Harlemin ilmeeseen ja identiteettiin. Emme etsi mitään tiettyä teosta, mutta värikkäitä muraaleja tulee vastaan monella kulmalla. Useissa maalauksissa on yhteiskunnallisia aiheita ja julkisuudesta tuttuja tummaihoisia hahmoja. Esimerkiksi LeBron James on hyvä aihe, koska koripallotähti ottaa hanakasti kantaa myös urheilun ulkopuolisiin asioihin.

Vaikka olemmekin yhä Manhattanilla, tuntuu kuin Harlem olisi ihan eri puolella maailmaa kuin keskikaupungin pilvenpiirtäjät. Talot ovat matalampia ja ympärillä tuntuu olevan avaruutta, sillä kadut ja jalkakäytävät ovat leveitä. Aurinko lämmittää viileää syyspäivää ja ilma tuntuu kirkkaammalta kuin Manhattanin eteläosassa. Pääkadun varrella on jonkin verran kaupustelijoita, joiden kojuista voisi ostaa vaikkapa vaatteita tai matkamuistoja. Kaduilla kuulee myös paljon musiikkia. Ämyreistä pauhaa enimmäkseen energiseltä kuulostavaa rappia ja hiphopia.

Saavumme pian Apollo-teatterin kohdalle ja kurkkaamme aulaan, josta löytyy myös matkamuistomyymälä. Apollolla on lähes tarunhohtoinen maine afroamerikkalaisen musiikin keskuksena, ja sen lavalla on esiintynyt paljon huippuartisteja. Konserttisali tunnetaan erityisesti yhä jatkuvista Amateur Night -tapahtumistaan, joiden kautta moni uusi kyky on ponnistanut julkisuuteen. Vuonna 1934 alkaneista amatööri-illoista ovat edenneet maailmalle muiden muassa Ella Fitzgerald, Jimi Hendrix sekä Jackson 5, jonka riveissä lavalla esiintyi vasta 8-vuotias Michael Jackson.

Michael Jackson esiintyi Apollossa myös maailmankuuluna artistina, ja salin konserttilista on muutenkin komea. Monien muiden ohella esimerkiksi Josephine Baker, Aretha Franklin, Nat King Cole, James Brown, Bob Marley ja Prince ovat esiintyneet Apollossa. Vaikka konsertit painottuvatkin mustiin muusikoihin, on Apollon lavalla esiintynyt myös valkoihoisia artisteja, kuten Paul McCartney ja Guns N’ Roses. Apollo on nyt tätä kirjoittaessani remontin vuoksi suljettu ja tarkoitus avata uudelleen vuoden 2026 aikana. 

Käännymme hiljaisemmille kaduille ja ohitamme halloween-koristeiden lisäksi jälleen uusia seinämaalauksia. 126th Streetin ja Malcolm X Boulevardin kulmalla oleva taideteos on niin täynnä yksityiskohtia, että sitä pitää pysähtyä ihailemaan. Paul Deon sekatekniikalla luoma Planet Harlem on hieno maalaus, josta löytyy paljon tunnettuja kasvoja. Se on suunniteltu kunnianosoitukseksi Harlemin yhteisölle.

Harlemissa syödään soul foodia, jonka juuret ulottuvat Yhdysvaltojen etelävaltioihin. Afroamerikkalaista perinneruokaa saa monesta ravintolasta, joista Sylvia’s Restaurant on tunnetuin. Meillä ei ole ihan vielä nälkä, joten ohitamme kuuluisan ravintolan ja jatkamme kierrostamme vielä hieman pohjoiseen päin. Seuraavaksi vastaan tuleva National Jazz Museum on ohi kulkiessamme suljettu, sillä se on avoinna ainoastaan torstaista lauantaihin. Pieni museo olisi varmaankin kiinnostava vierailukohde jazzin ystäville, muttei liene muuten erityinen nähtävyys.

Harlemin väljät kadut tuntuvat hyvältä kohteelta päiväkävelylle, sillä kiinnostavaa nähtävää riittää. Rakennukset edustavat monin paikoin vanhaa ja hyvin kaunistakin arkkitehtuuria. Tyyli ei oikein sovi Harlemin slummimaineeseen, joten on syytä kurkistaa alueen historiaan. Harlem alkoi kehittyä voimakkaasti 1880-luvulla, jolloin rakennettiin paljon uusia asuntoja. Kaupunginosa suunniteltiin varakkaalle väestölle ja siitä kaavailtiin kulttuurin sekä esimerkiksi muodin keskusta. Taloja nousi nopeaan tahtiin, jotta mahdollisimman moni asunto valmistuisi ennen rakentamiseen liittyneitä tiukempia lakeja.

Talous alkoi kuitenkin taantua, eikä Harlemiin saapunut odotettuja muuttajia. Kotien jääminen tyhjilleen tiesi hintojen laskemista. Tilanteen hyödynsivät ensimmäisenä juutalaiset ja italialaiset. Sitten alkoi mustan väestön suuri muuttoaalto Yhdysvaltain eteläosista kohti pohjoisen kaupunkeja. Taustalla olivat etelävaltioiden rotuerottelua ylläpitäneet lait ja toisaalta New Yorkissa odottaneet työmahdollisuudet. Moni suuntasi Harlemiin, joka alkoi täyttyä afroamerikkalaisista. Alue kukoisti erityisesti 1920-luvulla, jolloin elettiin Harlemin renessanssia. Harlem oli mustan kulttuurin keskus, jonka kirjailijat ja muiden alojen taiteilijat nousivat kuuluisuuteen.

Seuraavan vuosikymmenen lama tiesi Harlemin tuhoa. Useimpien ihmisten rahat eivät riittäneet elämiseen, puhumattakaan että joku taho olisi tukenut kulttuuria. Seurasi joukkopako, jonka jälkeen Harlemiin jäivät vain köyhimmät mustat. Rappioon liittyi työttömyyden lisäksi väkivaltaisia jengejä, huumeongelmia ja ylipäätään kaikenlaista rikollisuutta. Tilanne oli pahimmillaan 1970-luvulla, eikä 1990-lukukaan ollut juuri parempi. Tein silloin kaverin kanssa laajaa lukioesitelmää New Yorkista, ja Harlem pinttyi mieleeni paikkana, jossa käymisestä ei selviäisi hengissä. Tällä vuosituhannella Harlem on jälleen elpynyt, muun muassa kaupunginosaan tehtyjen investointien ja rikollisuuteen puuttumisen myötä.

Jaksan yhä kulkiessamme ihmetellä Harlemin ilmapiirin erilaisuutta eteläisempään Manhattaniin verrattuna. Käännymme Malcolm X -bulevardille, jota pitkin kävelemme etelään. Malcolm X on mielenkiintoinen hahmo Harlemin ja koko Yhdysvaltojen historiassa. Aiemmin rosvopäällikkönä ja huumekauppiaana toiminut mies kääntyi vankilassa istuessaan muslimiksi ja ryhtyi kansalaisoikeustaistelijaksi. Hänestä tuli yksi merkittävimmistä afroamerikkalaisista henkilöistä ja tärkeä mustien oikeuksien edistäjä. Malcolm X murhattiin vuonna 1965. Mieleeni tulee jälleen Bobby Womackin kappale. Se ei kerro Malcolm X:sta, mutta sankarina kuollut mies olisi varmaankin voinut lausua samoja sanoja. I’m not saying what I did was all right, trying to break out of the ghetto was a day-to-day fight.

Nälkäkin alkaa viimein kurnia, joten suuntaamme soul foodia tarjoavaan Amy Ruth’siin. Ravintola on suorastaan fantastinen löytö ja ateriasta tulee koko matkan mieleenpainuvin. Tarjoilijamme Tasha ottaa meidät sydämellisesti vastaan ja tunnemme itsemme lämpimästi tervetulleiksi. Amy Ruth’s on melko tunnettu ravintola eikä mikään salaisuus turisteille, mutta nyt pöydissä näkyy vain muutamia paikallisilta vaikuttavia asiakkaita. Yksinkertaisesti sisustetuissa ruokasaleissa on paljon seinämaalauksia, jotka esittävät kuuluisia tummaihoisia henkilöitä. Afroamerikkalaisuus on esillä kaikkialla.

Tilaan presidentti Barack Obaman mukaan nimettyä kananrintaa, jonka lisukkeina on barbeque-kastiketta, coleslawia ja perunasalaattia. Kyytipoikana toimii Harlem Wit -olut. Kana on niin maukasta ja mureaa, etten muista milloin olisin syönyt parempaa. Ravintolan tunnetuin annos on yhdistelmä kanaa ja vohveleita. Jätämme tämän kokeilematta, mutta Tasha suosittelee vohvelia tyttärien lohikrokettien seuraksi. You will like it, do you trust me? Tytöt nyökkäävät ja ovat annoksiinsa oikein tyytyväisiä. Maistan palan vohvelia itsekin, ja ymmärrän kehujen syyn. Ateria tuo hyvän mielen ja poistumme kadulle kovin kylläisinä.

Ravintolan lähistöltä löytyvä Malcolm Shabazz Harlem Market on arkisena iltapäivänä yllättävän hiljainen. Värikkäillä markkinoilla myydään afrikkalaisia tuotteita, lähinnä vaatteita ja esimerkiksi koruja sekä puuesineitä. Valikoimassa ei näy meille mitään ostettavaa, mutta eksoottiset markkinat ovat mukava lisä päivän kierrokselle.

Jatkamme matkaamme kohti 110th Streetin metroasemaa. Ohjelmassa ovat seuraavaksi kävelykierros Central Parkin eteläosissa sekä Broadway-musikaali. New Yorkissa voi todellakin kokea yhden päivän aikana paljon erilaisia asioita. Harlem houkuttelee nähtävyyksien sijasta tunnelmillaan. Se on ehdottomasti käymisen arvoinen ja monin tavoin ainutlaatuinen osa Manhattania.
Yhdysvallat
New Yorkin koskettava 9/11-museo
 
														Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 jätti synkän jälkensä maailmanhistoriaan. World Trade Centerin terrori-iskuissa sortuneiden kaksoistornien paikalla toimii nykyään museo, joka kertaa surulliset tapahtumat tarkasti ja koskettavasti.
Tuo syksyinen tiistai kuuluu niihin päiviin, jonka kulun muistan hyvin vielä vuosien jälkeenkin. Toimistolla Helsingin Lauttasaaressa oli meneillään tavallinen työpäivä, kun ympäri avokonttoria alkoi kuulua uskomattomia uutisia Amerikasta. Lentokone oli törmännyt World Trade Centerin ikonisiin kaksoistorneihin New Yorkissa. Aiheesta tuli lähetettyä tekstiviestejä kavereiden kanssa ja illalla katsoin avovaimon vieressä dramaattisia uutislähetyksiä kotisohvalla. Suuri määrä ihmisiä oli kuollut, tornit sortuneet ja koko maailma odotti henkeään pidätellen mitä tapahtuisi seuraavaksi.

Nykyään entisten kaksoistornien paikalla toimii päivämäärän mukaan nimetty 9/11-museo. Museovierailu ei kuulunut alun perin suunnitelmiimme, mutta päätämme onneksi valita sen viimeisen matkapäivämme ohjelmanumeroksi. Pääsyliput tähänkin nähtävyyteen täytyy varata etukäteen netistä. Lippuihin valittu sisäänkäyntiaika on melko tarkka, sillä ulkona päivystävä henkilökunta ei päästä vierailijoita sisään kovin paljoa etuajassa. Kun ovelle asti lopulta pääsee, sujuu kaikki turvatarkastusta myöten hyvin ripeästi.

Museo on kovin mielenkiintoinen ja meiltä kuluu sisällä helposti lähes kolme ja puoli tuntia. Erityisesti perheen yläkoululainen kiinnostuu aiheesta todella paljon, ja olisi voinut viihtyä museossa jopa pidempään. Toisaalta pikkusiskolle riittäisi lyhyempikin aika, koska hän ei vielä ymmärrä englanninkielistä sisältöä aivan yhtä sujuvasti. 

Museo on rakennettu sortuneiden kaksoistornien kohdalle, niiden paikalla nykyisin näkyvien vesialtaiden alapuolelle. Maanalaiset tilat ovat siis siellä, missä tornien perustukset ovat aikoinaan sijainneet. Nähtävillä on edelleen jonkin verran pilvenpiirtäjien alkuperäisiä rakenteita tai niiden jäänteitä. Tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat portaat, joita pitkin monet ihmiset pakenivat henkensä edestä turvaan. Esillä on myös muuta kookasta esineistöä, kuten katolla olleen antennin jäännökset.

Laajan aulamaisen tilan keskellä on sortuneista pilvenpiirtäjistä jäljelle jäänyt pylväs, jolla on suuri symbolinen arvo. Pylväs on täynnä erilaisia muistokirjoituksia sekä iskun uhrien kuvia. Nähtävillä on myös video, jossa tämä Last Column irrotetaan alkuperäiseltä paikaltaan ja viedään juhlasaatossa säilöön John F. Kennedyn lentokentälle. Videolla pylvästä käsitellään kunnioittavasti ja se näyttää rekan lavalla ikään kuin jättimäiseltä ruumisarkulta mustine suojakankaineen, Yhdysvaltain lippuineen ja kukkaseppeleineen. Pylväs oli viimeinen raivaustyömaalta pois viety esine ja se palautettiin tänne Manhattanille museon rakennusvaiheessa. 9/11-museo avattiin yleisölle toukokuussa 2014.

Museo jakautuu muutamaan eri osaan. Väljissä aulamaisissa tiloissa on edellä mainittua esineistöä ja siellä voi esimerkiksi kuunnella nauhoitteita ihmisten kokemuksista terrori-iskuun liittyen. Näytteillä on myös moottoripyöriä, jotka on koristeltu tapahtumien muistoksi. Valokuvaaminen on täällä sallittu, toisin kuin varsinaisessa päänäyttelyssä. Syyskuun 11. päivän tapahtumista kertova päänäyttely sijaitsee entisen Pohjoistornin paikalla hieman ahtaissa tiloissa, joissa valokuvauskielto varmasti helpottaa kaikkien vierailua.

Päänäyttelyn tilat ovat sen verran sokkeloiset, ettemme edes ymmärrä kokonaisuuden laajuutta ennen kuin olemme kulkeneet jonkin aikaa eteenpäin. Nähtävillä on yksityiskohtaista tietoa World Trade Centeristä ennen terrori-iskuja, tapahtumien aikana sekä niiden jälkeen. Syyskuun 11. päivästä kerrotaan todella yksityiskohtaisesti minuutti minuutilta ja tapahtumia kuvataan monesta eri näkökulmasta. Esillä on valtava määrä videomateriaalia, tekstejä, valokuvia sekä äänitallenteita esimerkiksi hätäkeskukseen tulleista puheluista.

Nähtävillä on raunioista löytyneitä jokapäiväisiä esineitä kengistä disketteihin, sanomalehtien etusivuja eri puolilta maailmaa, perheenjäsenistä jätettyjä katoamisilmoituksia, videotallenteita uutislähetyksistä sekä paljon muuta aiheeseen liittyvää. Esineiden liittäminen ihmisten nimiin, valokuviin ja elämäntarinoihin tekee museokokemuksesta hyvin koskettavan. Minusta traagisimpia valokuvia ovat ne, jotka esittävät palavista torneista väistämättömään kuolemaan hyppääviä ihmisiä.

Eri kulmauksissa käydään läpi neljän kaapatuiksi joutuneen lentokoneen tarinat. Kaikkiaan 19 terroristia kaappasi kaksi American Airlinesin ja kaksi United Airlinesin Yhdysvaltain sisäisellä lennolla ollutta konetta. Ensimmäinen niistä törmäsi World Trade Centerin Pohjoistorniin kello 8:46 ja toinen Etelätorniin kello 9:03 paikallista aikaa. Hieman myöhemmin kolmas lentokoneista ohjattiin Washingtonissa puolustusministeriö Pentagonin kylkeen. Neljännen koneen matkustajat onnistuivat nousemaan kapinaan ja estämään kaappareiden suunnitelmat, mutta kaikki mukana olleet kuolivat Pennsylvaniassa tapahtuneessa maahansyöksyssä. Tapahtumien etenemisen ohessa käydään läpi muun muassa puheluita, joita jotkut matkustajat saivat soitettua rakkailleen ennen kuolemaansa.

Etelätorni sortui kello 9:59 ja Pohjoistorni hieman myöhemmin 10:28. Pelastustoimet olivat monin tavoin haastavia, mutta selviytyneiden määrää voidaan pitää olosuhteisiin nähden suhteellisen korkeana. Jälkeenpäin on helppo sanoa että Etelätornin evakuointi olisi pitänyt aloittaa heti Pohjoistorniin tapahtuneen ensimmäisen iskun jälkeen, mutta kukaan ei tuossa vaiheessa osannut vielä odottaa toista lentokonetta. Tilanne ymmärrettiin lopullisesti terrori-iskuksi vasta toisen törmäyksen jälkeen. Kaikkiaan tapahtumissa kuoli lähes kolmetuhatta ihmistä.

Yksi näyttelyn osista kertoo iskujen taustasta, terroristijärjestö al-Qaidasta ja tapahtumien seurauksista. Terroristijärjestön tarkkoja ajatuksia on vaikea tietää tai tiivistää, mutta on selvää etteivät Yhdysvaltojen toimet Lähi-idän suunnalla olleet miellyttäneet. Presidentti George W. Bush julisti pian syyskuun 11. päivän jälkeen terrorismin vastaisen sodan, ja lentokenttien turvatarkastukset tiukentuivat kautta maailman. Yhdysvaltain armeija surmasi al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin vuonna 2011 Pakistanissa, mutta terrori-iskun seuraukset heijastuvat omalla tavallaan maailmantilanteeseen edelleen. 

Museon avarammasta osasta löytyy pelastustöissä pahasti vaurioitunut paloauto. Tuhannet rohkeat pelastustyöntekijät saapuivat torneille auttamaan parhaansa mukaan, mutta valitettavasti tehtävissä menehtyi reilusti yli kolmesataa palokunnan jäsentä sekä monia poliiseja. Tornien romahdettua Manhattanin eteläosa peittyi myrkyllisten kaasujen ja harmaan pölyn alle. Valtava määrä ihmisiä altistui myrkyllisille aineille, minkä seurauksena tuhansia paikalla olleita on kuollut tapahtumia seuranneina vuosina erilaisiin sairauksiin, lähinnä syöpiin. Tuo uhriluku kasvaa edelleen.

Käymme vielä lopuksi Etelätornin paikalla sijaitsevassa museon siivessä, joka on omistettu syyskuun 11. päivänä kuolleille ihmisille. Nähtävillä on valokuvat kaikista terrori-iskun lähes kolmestatuhannesta välittömästä uhrista. Täältä löytyy myös tila, jossa kerrotaan menehtyneiden elämäntarinoita kuvien kera yksi kerrallaan lyhyinä esityksinä. Näitä tarinoita olisi tehnyt mieli jäädä kuulemaan pitkäksikin aikaa, mutta olemme jo sen verran väsyneitä ja nälkäisiä, että jatkamme pian kohti uloskäyntiä. Museon eri osiin voi tutustua haluamassaan järjestyksessä, joten on tavallaan sääli että päädyimme tänne vasta lopuksi. On hienoa, ettei museossa kerrota vain ihmisten kuolemasta, vaan myös siitä millaisen elämän he elivät.

Museo on todella vaikuttava ja hienosti toteutettu kokonaisuus. Traagista aihetta on käsitelty hienovaraisesti, mutta silti hyvin yksityiskohtaisesti, perusteellisesti ja informatiivisesti. Taustalla on havaittavissa amerikkalaista mahtipontisuutta, jossa kaikkia menehtyneitä sekä pelastustöihin osallistuneita pidetään suurina ja arvostettuina sankareina. Suosittelen 9/11-museota lämpimästi kaikille New Yorkissa vieraileville, sillä kohde yllätti meidät todella positiivisesti ja kuului lopulta aiheen synkkyydestä huolimatta matkan kohokohtiin.

Entisten kaksoistornien paikalla on nykyään kaksi suurta muistoallasta, joissa virtaa mieltä rauhoittava vesi. Altaiden reunoille on kaiverrettu kaikkien syyskuun 11. päivän iskuissa kuolleiden nimet. Muistoaltaat sijaitsevat puistossa, jonne on vapaa pääsy. Museon sisäänkäynti tapahtuu altaiden välissä olevan rakennuksen kautta.

Alueella kohoavat nyt uuden World Trade Centerin rakennukset. Niistä korkeimmassa toimiva One World Observatory on hieno näköalapaikka, josta kelpaa katsella kaupunkimaisemia. Kerroin näköalatasanteesta jo aiemmin jutussa New Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory.
   
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Unelmien lomamatka New Yorkiin.
Museosta löytyy lisätietoa virallisilta nettisivuilta osoitteesta 911memorial.org.
- 
																	   Italia1 vuosi sitten Italia1 vuosi sittenLigurian rannikkokaupunkeja: Rapallo, Levanto ja La Spezia 
- 
																	   Ranska1 vuosi sitten Ranska1 vuosi sitten7 kaunista kylää Ranskan Dordognessa 
- 
																	   Espanja1 vuosi sitten Espanja1 vuosi sittenSevillan päänähtävyydet katedraali ja Alcázar 
- 
																	   Ranska1 vuosi sitten Ranska1 vuosi sitten20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon 
- 
																	   Ranska1 vuosi sitten Ranska1 vuosi sittenMusée d’Orsay – upea taidemuseo Pariisissa 
- 
																	   Englanti1 vuosi sitten Englanti1 vuosi sittenMielenkiintoinen London Transport Museum 
- 
																	   Yhdysvallat1 vuosi sitten Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin 
- 
																	   Italia1 vuosi sitten Italia1 vuosi sittenAostanlaakson satulinna Castel Savoia 
- 
																	   Italia1 vuosi sitten Italia1 vuosi sittenKokemuksia Aostanlaakson maisemista 
- 
																	   Huvipuistot1 vuosi sitten Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Anaheim 
- 
																	   Jääkiekko12 kuukautta sitten Jääkiekko12 kuukautta sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä 
- 
																	   Espanja1 vuosi sitten Espanja1 vuosi sittenFlamenco – Sevillan rytmikäs sielu 

 
									 
																	 
									 
																	 
									 
																	

Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
22.6.2024 at 6:28
Itselläni tulee katseltua elokuvia jonkin verran. Siinä mielessä tämä olisi itselleni kiinnostava kohde. Myös siksi, että vaikka elokuvat kiinnostavat, on Warnerin historia itselleni tuntematon.
Mika / Lähtöportti
24.6.2024 at 11:49
Elokuvastudiot ovat tosi kiehtovia paikkoja, vaikkei valtavasti elokuvia katsoisikaan. Hollywood ei studioiden ulkopuolella ole välttämättä yhtä loistokas kuin nimestä heräävät mielikuvat, mutta viihdeteollisuuden historiaa siellä voi kyllä aistia.