Näimme viime syksyn Italian-matkallamme kuuluisan Cinque Terren lisäksi muitakin Ligurian rannikolta löytyviä paikkoja. Pistäydyimme kauniissa Rapallossa, nautimme rantaelämästä leppoisassa Levantossa ja tutustuimme La Spezian kävelykatuihin.

Pääsin viimesyksyisellä matkallamme tutustumaan Liguriaan, joka on pienehkö Välimeren rannikolle ja sen tuntumaan sijoittuva alue Italian pohjoisosassa. Jätimme Ligurian pääkaupungin Genovan odottamaan tulevia reissuja ja majoituimme viehättävään Lericiin, josta käsin teimme pari retkeä kauneudestaan kuuluihin Cinque Terren kyliin. Vierailimme myös kolmessa rannikkokaupungissa, joissa kaikissa on oma toisistaan poikkeava tunnelmansa. Tervetuloa pienelle kierrokselle Rapalloon, Levantoon ja La Speziaan!

---

Rapallo – Sibeliuksen suosikki

Ensikosketuksemme Liguriaan tapahtuu Rapallossa, jossa pidämme parin tunnin tauon ennen saapumistamme Lericiin. Rapallo on kauniiksi mainittu pieni rannikkokaupunki, joka on vetänyt lomailijoita puoleensa jo 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien. Pysäköin auton rautatieaseman lähistölle, josta on vain lyhyt kävelymatka vanhankaupungin kujille.

Saavumme pikkukauppojen reunustamalta kujalta pian rannan tuntumaan ja huomaamme sen kummemmin etsimättä talon, jonka halusinkin löytää. Harmaavalkoisen rakennuksen seinään kiinnitetty kyltti kertoo Jean Sibeliuksen asuneen täällä helmikuusta toukokuuhun vuonna 1901.

Sibelius perheineen eli tuolloin vaikeita aikoja yksivuotiaan Kirsti-tyttären kuoltua lavantautiin. Säveltäjä itse, vaimo Aino sekä lapset Eva ja Ruth lähtivät etsimään uutta elämäniloa Italiasta, jossa he päätyivät ystävän suosituksesta Rapalloon. Vaikka Sibelius vietti osan tuosta keväästä yksin Roomassa, muistetaan hänet nimenomaan Rapallossa, jossa hän sävelsi toista sinfoniaansa. Liguriassa järjestetään nykyään jokasyksyinen Sibelius-festivaali ja Rapallossa toimii jopa Jean Sibelius -niminen sinfoniaorkesteri. Huomaamme kadulla orkesterin mainoksen samana iltapäivänä soitettavasta kirkkokonsertista, mutta meillä ei ole valitettavasti aikaa jäädä sitä kuulemaan.

Kaupungin päänähtävyys lienee meren äärellä kohoava Castello sul Mare, jota kutsutaan myös yksinkertaisesti Rapallon linnaksi. Se on peräisin 1500-luvun puolivälistä, jolloin Rapallon täytyi puolustautua erityisesti merirosvoja vastaan. 

Leveää rantabulevardia pitkin kulkiessa on helppo ymmärtää, että Sibeliuskin viihtyi täällä. Lämmin tuuli heiluttaa kepeästi palmujen oksia, meri näyttää pilvisenäkin päivänä kauniilta ja vehreitä kukkuloita täplittävät värikkäät huvilat. Ympäristö on helppo kokea inspiroivaksi, oli sitten säveltäjä, taidemaalari tai vain satunnainen matkailija.

Rapallon arkkitehtuurissa on nähtävissä välimerellistä charmia, joka heijastelee vanhan lomakohteen perinteitä. Kaupungin nimi saattaa olla turismin lisäksi tuttu myös täällä vuonna 1922 allekirjoitetusta Rapallon sopimuksesta. Kyseessä oli saksalaisten ja venäläisten välinen sopimus, jossa entiset viholliset ryhtyivät keskinäiseen yhteistyöhön.

Pysähdymme laiturille ihailemaan merimaisemia ja nauttimaan kiireettömästä tunnelmasta. Vaikka lokakuisella taivaalla on pilviä, tuntuu kosteahko ilma meistä yhä kesäisen lämpimältä. Muutamat paikalliset ovat tosin kaivaneet jo kevyttoppatakkinsa esiin, eikä hiekkarannalla näy uimareita.

Rapalloon ja sen ympäristöön olisi mukava tutustua joskus paremmallakin ajalla. Lähistöltä löytyy esimerkiksi kuuluisa Portofino sekä kovin houkuttelevalta näyttävä Camogli. Nopeimmat junat kulkevat Rapallosta Genovaan vain reilussa parissakymmenessä minuutissa, joten näille kulmille olisi helppo suunnitella ohjelmaa moneksikin päiväksi. 

Rapallo tuntuu lyhyen visiitin perusteella oikein miellyttävältä paikalta, ja käsitys vain paranee kun haukkaamme pikaista lounasta palatessamme parkkipaikalle. Sattumalta kohdalle sattunut Panificio Tossini on paikallisten suosima yksinkertainen kahvila-ravintola, josta saa esimerkiksi maukasta focacciaa edulliseen hintaan. Pienellä ketjulla on muutama toimipiste Rapallossa sekä parissa muussa seudun pikkukaupungissa.

---

Levanto – Cinque Terren ”kuudes kylä”

Teemme Lericistä monta päiväretkeä, joista yksi suuntautuu Levantoon. Päädymme mukavaan rantalomahenkiseen pikkukaupunkiin oikeastaan sattumalta, sillä tyttären kaveri on samaan aikaan Levantossa lomailemassa. Niinpä vietämme yhteisen rantapäivän ja kiertelemme jonkin verran myös lähistön kaduilla.

Levanto lienee kesäaikaan paljon vilkkaampi, mutta löydämme näin lokakuussa helposti parkkipaikan aivan uimarannan takana sijaitsevalta parkkipaikalta. Rannalla toimii pari baaria, joista käväisemme Bar Nadiassa vuokraamassa aurinkotuoleja viiden euron kappalehintaan. Aurinkoinen sää sopii mainiosti rantaelämään ja tytöt viihtyvät hyvin keskenään. Käyn itse melko harvoin uimassa, mutta täällä Levantossa nautin yllättävänkin lämpimästä vedestä niin paljon, etten malttaisi millään nousta Välimeren lempeistä aalloista rannalle kuivattelemaan. Vedessä näkyy pieniä kalojakin. Ainakin näin syksyn rauhassa Levanton ranta on oikein miellyttävä paikka.

Pilvet peittävät taivaan, joten on aika siirtyä rannalta Levanton kaduille. Keskustassa vallitsee varsin leppoisa ilmapiiri. Levanto näyttää hyvin tyypilliseltä italialaiselta kaupungilta kävelykatuineen, pastellivärisine taloineen ja vihreine ikkunaluukkuineen. Pysähdymme välillä gelateriaan syömään jäätelöä. Nautin samalla myös lasillisen tuorepuristettua appelsiinimehua, jota voi Italiassa tilata nimellä spremuta.

Kiertelemme vielä jonkin aikaa ympäri Levantoa. Rantakadun päästä voi ihailla kaarevaa hiekkarantaa, joka on illan lähestyessä hiljentynyt entisestään. Taustalla kohoavat kukkulat rajaavat kylän melko pienelle tasaiselle alueelle. Levantoa on joskus kutsuttu Cinque Terren kuudenneksi kyläksi, sillä se sijaitsee aivan kuuluisan kylärykelmän naapurissa. Levantosta voisi vaikka patikoida vajaan seitsemän kilometrin mittaisen reitin Cinque Terren pohjoisimpaan kylään Monterosso al Mareen.

Levanto on mielestäni erinomainen tukikohta Cinque Terreen tutustumista ajatellen, koska käteviä paikallisjunia kulkee usein, mutta hintataso on täällä Levantossa suositumpia turistikohteita huokeampi. Levantossa on myös paremmat uintimahdollisuudet kuin Cinque Terressä.

Kurkistamme kierroksemme varrella Levanton kirkkoon. Chiesa di Sant’Andrean julkisivua hallitsee raidallinen väritys, joka oli suosittua italialaisessa kirkkorakentamisessa keskiajan loppupuolella. Levanton kirkon valkeat raidat ovat kuuluisaa Carraran marmoria ja tummat serpentiniittiä. Samanlaisia raitoja on nähtävissä myös jykevien sisätilojen pylväissä.

Palaamme vielä kerran keskustan suosituimmille kävelykaduille. Haluamme tehdä illalla ruokaa vuokratalollamme, joten pysähdymme nyt syömään vain jotain pientä. Liguriassa välipalana toimii useimmiten focaccia, jota saa täällä vähän joka kulmalta. Maku on totta kai kohdillaan. 

---

La Spezia – aito italialainen satamakaupunki

Käymme Cinque Terressä kahteen kertaan ja pysähdymme jälkimmäisen retken päätteeksi La Speziaan. Tämä satamakaupunki on huomattavasti Rapalloa tai Levantoa suurempi paikka, josta on Levanton tavoin erinomaiset junayhteydet Cinque Terreen. La Spezia on vajaalla sadallatuhannella asukkaallaan Ligurian toiseksi suurin kaupunki heti Genovan jälkeen.

Suunnistamme La Spezian rautatieasemalta kohti kaupungin vilkkainta kävelykatua Via del Prionea. Ohitamme suihkulähteen ja kuljemme pitkin viihtyisää katua, jonka varrella riittää monenlaisia kauppoja merkkiliikkeistä lähtien.

On aina mukavaa tutustua uuteen kaupunkiin, vaikkei La Spezia meille mitään kovin poikkeuksellista tarjoakaan. Kenties La Spezian viehätys perustuukin arkiseen ja aitoon italialaisuuteen, jota turismi ei ole päässyt vilkkaasta risteilysatamasta huolimatta liiaksi muokkaamaan. Luulisin tämän johtuvan ainakin osittain siitä, että useimmat päiväretkeläiset suuntaavat kaupungin sijasta Cinque Terren kyliin. La Speziassa on siis jäljellä tietynlaista särmää, jota ei ole ainakaan vielä hiottu piiloon.

Via del Prione johtaa vehreään puistoon, jossa komeilee suuri Italian yhdistäjää Giuseppe Garibaldia esittävä ratsastajapatsas. Puiston toisella puolella odottaa kalastussatama, jonka laiturissa lepää rivi tyrskyjä nähneitä aluksia sekä merentuoksuisia verkkoja.

Nousemme modernille kävelysillalle, joka näyttää johtavan huvivenesatamaan. Sillan päältä näkyy kauempana häämöttävään risteilysatamaan, jossa on nytkin suuri Royal Caribbean -yhtiön laiva.

Risteilysatamaan päin johtaa oikein mukavalta näyttävä palmujen reunustama rantapromenadi. On helppo kuvitella, että tästä kävelyreitistä nauttivat niin keskustaan suunnistavat risteilymatkustajat kuin myös paikalliset ihmiset.

Käännymme Via Domenico Chiodon holvikaarten suojaan. Pysähdymme jäätelöbaariin ja katselen amarena-kirsikan ja pistaasin makuja maistellessani, kuinka paikallista kansaa kulkee ohitsemme molempiin suuntiin. Aika moni pysähtyy myös ostamaan jäätelön mukaansa.

Sattumanvarainen reittimme johtaa Piazza Giuseppe Verdille, jota koristaa peräkkäisistä porteista muodostuva tilataideteos. Siistiä aukiota on viime vuosina uudistettu ja se toimiikin esimerkkinä siitä, kuinka myös La Speziassa riittää halua kaupunkikuvan kirkastamiseen.

Taivas synkkenee, kun palaamme parin tunnin kierroksen päätteeksi kohti rautatieaseman parkkihallia. Nautimme vielä kävelykadun varrella itämaiset kuplateet, ennen kuin siirrymme pysäköintitalon suojiin. Ajoitus on täydellinen, sillä kaatosade on jo alkanut, kun ajan vuokra-automme ulos hallista.  

La Speziasta löytyisi jonkin verran nähtävyyksiä, joihin tutustumista emme ehdi tällä kerralla edes harkita. Tunnetuimpiin vierailukohteisiin kuuluvat ainakin San Giorgion linnoitus, laivastomuseo Museo tecnico navale sekä taidemuseo Amadeo Lia. Vaikka emme ehdikään tutustua kaupunkiin tämän enempää, jää La Spezia mieleen miellyttävänä paikkana.

Milano on mainettaan monipuolisempi kaupunki. Tutustumme nyt uudistuvan Milanon tunnelmiin trendikkäässä Isolan kaupunginosassa sekä sen naapurista löytyvien pilvenpiirtäjien juurella. Kävin vaimoni kanssa näissä kortteleissa maaliskuun alussa.

Isola tunnetaan perinteisenä työläiskaupunginosana, joka sijaitsee kolmisen kilometriä Milanon keskipisteen Duomon pohjoispuolella. Aiemmin melko kurjana pidetty alue on kehittynyt tällä vuosituhannella eloisaksi ja energiseksi kaupunginosaksi, jossa perinteet sekoittuvat nykypäivän trendi-ilmiöihin. Useimpien määritelmien mukaan Isola on boheemi, hipsteri ja cool, joten sitä voi helposti pitää milanolaisena versiona Helsingin Kalliosta, Tukholman Södermalmista tai vaikkapa Berliinin Kreuzbergista. Isola tarjoaa mukavaa vaihtelua kaikille, jotka haluavat kulkea Milanossa myös perinteisimpien turistireittien ulkopuolella. 

Vaikka Isola tarkoittaakin suomeksi saarta, ei se sijaitse minkäänlaisen vesistön keskellä. Nimi on periytynyt vuosisatojen takaa, jolloin paikalla oli vielä kasteluojien ympäröimä pelto. Sittemmin Isola on jäänyt eräänlaiseksi rautatiekiskojen taakse eristäytyneeksi saarekkeeksi. Isolasta ei löydy suuria nähtävyyksiä, vaan sen vetovoima perustuu runsaaseen ravintola- ja baaritarjontaan, värikkäisiin seinämaalauksiin, vintageliikkeisiin ja muihin muodikkaisiin putiikkeihin, vilkkaaseen yöelämään, taidepajoihin ja gallerioihin sekä yhteisölliseen tunnelmaan. Katujen varsilta löytyy kauniita vanhoja rakennuksia sekä uuttakin arkkitehtuuria.

Tämän jutun kävelykierros yltää Isolasta myös aivan sen naapurissa sijaitsevalle modernille alueelle, jota kehitetään jatkuvasti. Milano on jaettu hallinnollisesti yhdeksään numeroituun osaan, mutta kansan suusta kuultavia kaupunginosia ei ole määritelty kartalle yhtä tarkasti. Niinpä jouduinkin hieman miettimään oikeaa nimistöä, mutta käsittääkseni Porta Nuova -projektina tunnettu arkkitehtoninen kehityshanke ulottuu Isolan lisäksi ainakin Porta Garibaldin ja Varesinen puolelle. Aloitetaan kierros joka tapauksessa Isolasta!

---

Bar Frida

Isolaan tutustumisen voi aloittaa vaikkapa kaupunginosan sydämestä Bar Fridasta. Kerroin jo aiemmassa jutussani, kuinka kävimme tässä persoonallisen värikkäässä baarissa nauttimassa pientä välipalaa sekä valitsemassa pitkältä cocktail-listalta omat suosikkimme. Desibelit nousevat jo iltapäivällä korkealle. Ilmapiiri on omaan tyyliimme nähden kovin boheemi ja nuorekas, mutta sulaudumme silti hyvin joukkoon. Tänne ovat kaikki tervetulleita.

Sanotaan, että Bar Frida on vaikuttanut oleellisesti koko Isolan kaupunginosan uudistumiseen ja entinen teollisuuskiinteistö tuntuu jopa pieneltä nähtävyydeltä. Jo pelkästään katutaide saa helposti pysähtymään baarin kohdalle. Frida on paitsi baari, myös suosittu kohtauspaikka, jota voisi verrata paikalliseen toriin. Varsinaiseksi toriksi se muuttuu välillä sunnuntaisin, kun myynnissä on esimerkiksi vaatteita ja design-esineitä.

Isolassa on toki nykyään paljon muitakin suosittuja illanviettopaikkoja. Tunnetuimpiin kuuluu ainakin jazzklubin ja ravintolan yhdistelmä Blue Note. Olen kirjoittanut itselleni muistiin myös nimet Lupo ja Bob siltä varalta, jos kaipaan joskus Isolassa lasillisen hyvää juomaa sekä pientä purtavaa sen kylkeen. Vaihtoehtoja on paljon muitakin. 

---

Isolan kauppahalli

Isolalaista yhteisöllisyyttä voi aistia kauppahallissa, joka uudistui täysin pari vuotta sitten valmistuneessa suuressa remontissa. Samalla kahden kaupunginosan rajalla sijaitsevan perinteisen markkinapaikan nimi vaihtui Zaran kauppahallista Isolan kauppahalliksi. Päivittäisessä toiminnassa kiinnitettään huomiota ekologisuuteen, eikä kauppahallissa käytetä esimerkiksi kertakäyttömuovia lainkaan. Moderni halli on täysin esteetön ja siellä järjestetään kokkauskurssien kaltaisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on yhteisöllisyyden kehittäminen. Käymme raitiovaunukiskojen ympäröimässä kauppahallissa viikonlopun aikana kahteenkin kertaan.

Pienessä kauppahallissa ei ole historiallista charmia, mutta ilmapiiri on hyvin lämminhenkinen. Useat kauppiaat toivottavat meillekin iloiset buongiornot, kun kävelemme hiljalleen hallin lävitse. Kaikki ostettava löytyy kauppahallin läpi kulkevan suoran käytävän varrelta. Tarjolla on tuoreita vihanneksia, hedelmiä, kalaa, lihaa, leipomotuotteita ja muita elintarvikkeita. Lisäksi kauppahallissa on useampia ravintoloita, joiden annokset tilataan käytävän varrelta ja nautitaan kauppahallin sivustoilta löytyvillä suurilla ruokailualueilla. Me käväisemme kahvilan tiskillä ja asetumme pöytään, jonka ääressä nautin sisilialaisesta cannolosta ja vaaleanpunaisen urheilulehden selailusta.

---

Chiesa del Sacro Volto

Pysähdymme Via Sebenicon varrella kurkistamaan huomaamme kirkon sisälle. Chiesa del Sacro Volto ei ole mikään erityinen nähtävyys, mutta on mukavaa piipahtaa tyypillisessä milanolaisessa korttelikirkossa. Valoisa kirkkosali on melko pelkistetty, ja autiossa tilassa kiirii korviin vain omien askelten kaiku. Samaan seurakuntaan kuuluu myös vajaan kilometrin päästä löytyvä Santa Maria alla Fontanan kirkko, joka on ilmeisesti näyttävämpi. Koko Milanon kirkkoja ajatellen suosittelen vierailemaan keskeisen Duomon lisäksi ainakin pääkalloillaan pysäyttävässä San Bernardino alle Ossassa sekä kaupungin suojeluspyhimykselle omistetussa Pyhän Ambrosiuksen basilikassa.

---

Isolan tori

Isolasta löytyy kauppahallin lisäksi myös perinteinen Piazza Tito Minnitillä sijaitseva ulkoilmatori, jossa pääsisi varmasti nauttimaan paikallisesta tunnelmasta. Toripäivät ajoittuvat tiistaihin ja lauantaihin, mutta me näemme aukion vain tyhjillään. Torin laidalla päivystää sentään yksi pakettiauto, jossa näyttäisi olevan hedelmiä ja vihanneksia myytävänä. Huomiomme kiinnittyy aukion pintaan, joka on koristeltu värikkäillä maalauksilla. Taiteilija Camilla Falsinin toteuttama teos on osa Milanon uudistusprojektia, jonka tarkoituksena on kaupunkikuvan elävöittäminen. Maalaus valmistui kolmisen vuotta sitten ja se on kulunut jo sen verran, ettei uusi värikerros olisi pahitteeksi.

---

Piazzetta

Vain korttelin päässä Piazza Tito Minnitistä löytyy yksinkertaisesti pikku aukioksi nimetty Piazzetta. Sinänsä arkinen näkymä on jälleen hyvä esimerkki Isolan kehityksestä, sillä vielä muutama vuosi sitten tästä kulki suora autotie. Nyt paikalle on syntynyt puuistutusten ja penkkien ansiosta puistomainen aukio. En tiedä millaista porukkaa täällä yleensä luuhaa, mutta puiston voisi kuvitella ainakin aurinkoisina päivinä viihtyisäksi.

Kohtaamme Piazzettan kulmilla hieman rähjäisen miekkosen, joka kerjää vastaantulijoilta kahvia. Pyynnön sävy ei kuulosta niin kohteliaalta, että lähtisimme kadunmiehen kanssa kupposta tilaamaan. Napolin baareissa ja kahviloissa on tapana maksaa toisinaan caffè sospeso eli ylimääräinen kahvi odottamaan köyhää tuntematonta, joka tulee sellaista joskus myöhemmin pyytämään. Tapa ei liene Napolia vauraammassa Milanossa yhtä yleinen.   

---

Isolan katutaide

Isola tunnetaan katutaiteesta, jota on ilmestynyt kaupunginosaan runsain mitoin. Yksi näyttävimmistä teoksista koristaa osoitteesta Via Pietro Borsieri 5 löytyvän rakennuksen päätyseinää. Kävin muutama vuosi sitten samalla paikalla ihailemassa jalkapalloseura Interille omistettua sinimustaa maalausta, mutta se on nyt vaihtunut seesteisempään ja vaaleasävyisempään taideteokseen. Isolassa on helppo nauttia katutaiteesta, sillä sitä tulee vastaan monen kulman takaa.

---

Yhteisöllinen Isola Pepe Verde -puutarha

Löydämme heti edellä kuvatun seinämaalauksen vierestä alueen, jota reunustavaan aitaan on taiteiltu ihmisjoukko sekä suurikokoinen teksti Isola Pepe Verde. Portin kohdalla selviää, että kyseessä on jonkinlainen puutarha.

Katselemme hetken ympärillemme ja saamme pian seuraksemme harmaan kissan. Kissa on selvästi tottunut vieraisiin ja se tulee ikään kuin toivottamaan meidät tervetulleiksi. Myöhemmin selviää, että Pepina-niminen katti on asunut puutarhassa jo useamman vuoden ajan.  

Hippihenkinen Isola Pepe Verde sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten, kun paikallinen kansalaistoimikunta heitteli verkkoaidan ylitse siemenpommeja ja alkoi vaatia joutomaapläntin käyttöoikeutta kaupungilta itselleen. Kaupunki myönsi luvan, ja nykyään puutarha on Isolan asukkaiden kohtaamispaikka.

Puutarhan ylläpidosta eivät huolehdi palkatut työntekijät, vaan kaikki pyörii vapaaehtoisuuden varassa. Aina torstai-iltapäivisin pidetään talkoot. Kukkaruukuissa näkyy monenlaisia viherkasveja ja kevään edetessä hyötykasvienkin määrä kasvaa. Puutarhassa järjestään toisinaan myös erilaisia tapahtumia. Toiveena on, että jokainen tuntisi täällä itsensä tervetulleeksi.

---

Kävelytunneli Porta Garibaldin rautatieasemalle

Melkein heti Isola Pepe Verden kulmalta voi astua Porta Garibaldin rautatieasemalle johtavaan tunneliin. Graffitien peittämä tunnelin sisäänkäynti herättää ennakkoluuloja hämärästä, epämääräisestä ja pahanhajuisesta käytävästä, mutta edessä odottaa yllätys. Tunnelin lattia kiiltää valojen loisteessa, eikä missään näy roskan roskaa. Seinät on täytetty värikkäillä maalauksilla, ja vaikka teokset eivät välttämättä suurta taidetta olekaan, voi tunnelia silti pitää pienenä nähtävyytenä.

---

Piazza Gae Aulenti

Porta Garibaldin rautatieaseman pääovelta katsottaessa suoraan edessä näkyy korkeita pilvenpiirtäjiä, joiden keskelle jää suihkulähteillä koristeltu aukio. Italian tunnetuimman naisarkkitehdin Gae Aulentin kunniaksi nimetty piazza valmistui joulukuussa 2012. Lukuisat kaupat ja ravintolat tekevät siitä suositun kohtaamispaikan. Aukion reunalla kohoava UniCredit-torni on toistaiseksi koko Italian korkein pilvenpiirtäjä.

Piazza Gae Aulenti ympäristöineen edustaa kiiltävine rakennuksineen kaikkein moderneinta Milanoa. Vaikka nautinkin enemmän vanhan arkkitehtuurin kauneudesta, on näissä uusissakin rakennuksissa kieltämättä oma viehätyksensä. Pidän esimerkiksi IBM Studios -rakennuksen puisesta pinnasta.

Aukion erikoisuuksiin kuuluu taideteos nimeltä Egg, joka koostuu kromatuista messinkiputkista. Putket johtavat rakennuksen eri kerroksiin ja tarjoavat mahdollisuuden kuunnella Milanon ääniä tai vaikka keskustella tuntemattomien kanssa.

---

Piazza Alvar Aalto

Piazza Gae Aulentilta on vain lyhyt matka toisen kuuluisan arkkitehdin, suomalaisen Alvar Aallon mukaan nimetylle aukiolle. Aalto vieraili usein Italiassa ja tuntuu hienolta, että hän on saanut täällä näin suuren kunnianosoituksen.

Alvar Aallon aukio sijaitsee katutason ja Ruotsista muistuttavan Volvo Studion yläpuolella. Piazzan laidalla kohoaa Italian korkein asuinrakennus Torre Solaria. Vierestä löytyy myös fine dining -ravintola AALTO, mutta sen ruokalistalla ei ole viittauksia Suomeen. 

---

Biblioteca degli Alberi -puisto

Pilvenpiirtäjien juurelle on raivattu suhteellisen laaja viheralue, joka on nimetty puiden kirjastoksi. Kyseessä on eräänlainen kasvitieteellinen kokoelma, josta löytyy eri puulajeja sekä myöhemmin keväällä näyttävästi kukoistava kukkaniitty. Puistossa järjestetään runsaasti tapahtumia ja sinne on suunniteltu alueita esimerkiksi kuntoilua, rentoutumista, lasten leikkejä tai koirien temmeltämistä varten. Kaupunkipuiston moderni ilme on saanut kritiikkiäkin, mutta mielestäni on joka tapauksessa hienoa, että kiiltävien pilvenpiirtäjien väliin on päätetty jättää myös viheralueita, joilla kaupunkilaisilla on tilaa hengähtää. 

Pysähdymme Biblioteca degli Alberin reunalle ihailemaan näyttävää katutaideteosta, jossa kaksi lasta yrittää työntää seiniä lähemmäs toisiaan. Teoksen on luonut Sisiliasta kotoisin oleva Giulio Rosk ja se on nimeltään Open Your Future. Taustalla häämöttää Palazzo Lombardia -pilvenpiirtäjä, jonne suuntaamme tämän kierroksen päätteeksi.

---

Bosco Verticale

Puistoalueen laidalla ei voi olla huomaamatta kahta korkeaa kerrostaloa, joiden parvekkeilla kasvaa satoja puita. Kymmenisen vuotta sitten valmistunut Bosco Verticale eli pystysuora metsä edustaa uudenlaista kaupunkirakentamista ja se on voittanut useita arkkitehtuuripalkintoja. Olen nähnyt rakennukset monella matkalla, mutten vielä koskaan parhaassa vehreydessään kesäaikaan.  

Bosco Verticalen kodit ovat haluttuja, vaikka niiden hinnat yltävätkin lähemmäs pilviä kuin itse rakennukset. Asukkaiksi onkin löytynyt esimerkiksi jalkapallotähtiä, muotialan julkkiksia sekä yritysjohtajia. 

---

Ravintola Ratanà

Kivenheiton päässä Bosco Verticalesta sijaitsee erinomainen ravintola Ratanà, johon pääsin nyt tämänvuotisella matkalla ensi kertaa. Ravintola toimii tyylikkäässä historiallisessa rakennuksessa puiston laidalla ja sen ilmapiiriä voisi kuvailla jopa kotoisaksi. Tarjolla on modernilla twistillä toteutettua paikallista ruokaa, eikä hintatasokaan ole laatuun nähden mahdoton. Milanossa riittää runsaasti hyviä ravintolavaihtoehtoja, mutta tänne haluan palata uudelleen. 

---

Casa della Memoria

Puistoalueen laidalta löytyy myös punatiilinen rakennus, jonka seinissä erottuu erilaisia hahmoja. Casa della Memoria eli muistojen talo on rakennettu ajamaan vapauden ja demokratian asiaa. Samalla muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat taistelleet natsismia ja fasismia vastaan sekä kunnioitetaan terrorismin ja kansanmurhien uhreja. Rakennuksessa järjestetään ilmaisia aiheeseen liittyviä näyttelyitä ja luentoja, mutta emme nyt perehdy tarjontaan tarkemmin.

---

Palazzo Lombardia ja Piazza Città di Lombardia

Esittelen tämän kierroksen päätteeksi vielä yhden kohteen. Alueellinen hallintorakennus Palazzo Lombardia avaa muutamana päivänä vuodessa näköalatasanteensa yleisölle, useimmiten kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Aikataulun voi tarkistaa Palazzo Lombardian nettisivuilta. Vierailu 39. kerroksessa on ilmainen, mutta vaatii aina ennakkoilmoittautumisen. Tällä kerralla olemme onnekkaita, kun osumme kaupunkiin juuri sopivasti maaliskuun alussa. Pilvenpiirtäjän juurella sijaitseva Piazza Città di Lombardia on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen aukio ja sitä pääsee onneksi ihmettelemään milloin tahansa.

Hissi kuljettaa meidät pilvenpiirtäjän huipulle niin nopeasti, että korvat menevät hieman lukkoon. Perillä saa viettää haluamansa ajan, eikä täällä kannatakaan kiirehtiä, koska tarjolla on näkymiä joka suuntaan. Useampikin nostokurki kurottaa kohti taivasta, joten urbaani maisema elää jatkuvassa muutoksessa.

Palazzo Lombardian huipulta avautuu hieno näkymä nimenomaan edellä mainittuun Biblioteca degli Alberi -puistoon, jonka ympärillä erottuvat esimerkiksi UniCredit-torni sekä Bosco Verticalen rakennukset. Ratanà-ravintola toimii etualalla keskellä näkyvässä vaaleankeltaisessa harjakattoisessa talossa.

Isola punaruskeine kattoineen levittäytyy Bosco Verticalen oikealla puolella. Aivan kuvan etualalla, punavalkoisen nostokurjen takana erottuva tavallinen oranssinkeltainen kerrostalo on sikäli merkittävä, että siellä sijaitsi muuan Silvio Berlusconin lapsuudenkoti. Italian historian kiistellyimmän poliitikon perhe asui osoitteessa Via Volturno 34 sijaitsevassa pienessä asunnossa. Silviolle ei riittänyt edes omaa huonetta, joten hän vietti yönsä olohuoneen sohvalla. Isola on muuttunut noista ajoista monella tavalla ja uskoakseni parempaan suuntaan.