Seuraa somessa

Italia

Aostanlaakson satulinna Castel Savoia

Julkaistu

-

Italian luoteiskulman jylhien vuorten kätköissä kohoaa linna, jollaisen voisi odottaa näkevänsä satukirjan sivuilla. Sen rakennutti nainen, jonka nimi tunnetaan edelleen pizzerioissa kautta maailman.

Kääntelen vuokra-auton rattia ja mietin, miksi ihmeessä hääpäivämatkamme päänähtävyydeksi valitsemani Savoijin linna on pystytetty näin syrjäiseen paikkaan. Mutkikas tie johdattaa meitä yhä pidemmälle Gressoneyn laaksoon, jossa kylien nimet ovat tyypillisesti ranskankielisiä. Viimein melko huomaamaton tienviitta ohjaa meidät päätieltä sivuun. Ohitamme alppityylisistä taloista koostuvan asutusalueen ja saavumme pienelle parkkipaikalle. Joku on onneksi juuri lähdössä ja meille vapautuu hetken odottelun jälkeen sopivasti tilaa. Moni linnassa vierailija joutuu etsimään menopelilleen pysäköintipaikkaa maantien varrelta.

castelsavoia_27


Ilmaiselta parkkipaikalta on pieni ylämäkeen viettävä kävelymatka itse linnalle. Uusgoottilaisten tornien koristama kivilinna ihastuttaa meitä heti, kun se ilmestyy metsän puiden takaa näkyviin. Castel Savoia rakennettiin Italian kuningattaren Margheritan kesäasunnoksi vuosina 1899–1904.

castelsavoia_31

Kuningatar oli lomaillut laaksossa useampaan otteeseen paroni Luigi Beck Peccozin vieraana ja piti alueesta niin kovasti, että halusi rakennuttaa sinne oman linnansa. Margheritaa viehättivät täällä erityisesti vuoret, joilla retkeilemiseen hän oli innostunut paronin seurassa. Linnan ulkoasu on arkkitehti Emilio Stramuccin käsialaa. Urakka työllisti huomattavan määrän paikallisia käsityöläisiä ja rakennusmiehiä.

castelsavoia_24


Linnan alapuolella on siisti mutta pienehkö kasvitieteellinen puutarha, joka ei ainakaan näin elokuun loppupuolella ole parhaassa kukassaan. Nähtävillä on joka tapauksessa eri puolilta maailmaa peräisin olevia kasveja, jotka sopivat tälle paikalle hyvin. Kasvitieteellinen puutarha perustettiin vasta 1990-luvulla, joten se ei ole peräisin Margheritan ajoilta.

castelsavoia_26


Ostin linnan pääsyliput valmiiksi Valle d’Aosta Heritagen nettisivuilta, sillä halusin varmistaa sisäänpääsyn haluamaamme aikaan. Sisätiloihin pääsee vain italiaksi opastetuilla kierroksilla, joita lähtee aukioloaikojen puitteissa puolen tunnin välein. Kullekin kierrokselle on netissä 20 paikan kapasiteetti, mutta mukaan otetaan kaikkiaan 30 osallistujaa. Käymme lippuluukulla vaihtamassa netissä maksetut varaukset varsinaisiin pääsylippuihin.

castelsavoia_03


Kierroksen alkua odotellessa on aikaa katsella maisemia linnan edustalta. Ymmärrän viimeistään tässä vaiheessa, miksi Margherita halusi rakennuttaa kesäasuntonsa juuri tänne. Aistimme vuoristoilman raikkauden ja ihailemme upeaa vuorten ympäröimää laaksoa, joka jatkuu aina suoraan edessämme näkyvälle Monte Rosalle saakka. Sveitsin puolelle jäävä Monte Rosan huippu yltää 4634 metriin ja on Alppien toiseksi korkein heti Mont Blancin jälkeen.

castelsavoia_23


Opastettu kierros on noin 45 minuutin mittainen ja se kattaa kaikki linnan tärkeimmät tilat kahdessa kerroksessa. Puhun kohtalaisesti italiaa, mutten ehdi ymmärtää nopeatempoisesta selostuksesta läheskään kaikkea. Ainakaan omalla kierroksellamme ei vaikuta olevan muita ulkomaalaisia, mutta kussakin huoneessa on luettavissa lyhyt infoteksti myös ranskaksi ja englanniksi. Ryhmästä voi onneksi jättäytyä hieman jälkeen, jolloin valokuvaaminen on huomattavasti helpompaa.

castelsavoia_01


Linnan sisätilojen hallitsevin elementti on näyttävä tammiportaikko, joka kiertyy symmetrisesti aulan molemmille laidoille. Portaikon suunnitteli puuseppä Michele Dellera, joka veisti linnaan myös huomattavan määrän muita koristeita ja työskenteli esimerkiksi panelointien parissa.

castelsavoia_05


Opas pysähtyy tässä vaiheessa kuningatar Margheritaa esittävän taulun kohdalle, joten kerron nyt itsekin lisää Castel Savoian emännästä. Aatelissukuun vuonna 1851 Torinossa syntynyt Margherita meni 16-vuotiaana naimisiin Italian kruununprinssin, serkkunsa Umberton kanssa. Parin suhde perustui enemmän työntekoon kuin rakkauteen, mutta heille syntyi yksi poika.

castelsavoia_07


Margherita osasi vaikuttaa miehensä poliittisiin ratkaisuihin sekä tehdä vaikutuksen kansaan. Muodista, runoudesta ja musiikista pitäneen kuningattaren suurta suosiota lisäsivät ympäri vasta yhdistynyttä Italiaa tehdyt matkat sekä innokas hyväntekeväisyystyö. Toisaalta Margherita oli konservatiivisia arvoja kannattanut nationalisti. Hän pelkäsi demokratian uhkaavan edustamaansa monarkiaa ja mieltyi kenties tämän vuoksi vanhoilla päivillään Benito Mussolinin fasistisiin aatteisiin.

castelsavoia_06


Italian kuningas Umberto I ei ollut lainkaan yhtä suosittu kuin puolisonsa. Kansa katkeroitui lopullisesti vuonna 1898, jolloin Umberto antoi hyväksyntänsä Milanon verilöylylle, jossa tapettiin suuri joukko ruoan hintaa vastaan protestoineita ihmisiä. Vasemmiston vihaama kuningas oli joutunut jo aiemmin parin murhayrityksen kohteeksi, kunnes hänet ammuttiin kuoliaaksi vuonna 1900. Parin poika Viktor Emanuel III peri kruunun ja Margherita omaksui roolin surevana leskenä. Vaikkei kuningataräidillä enää periaatteessa ollutkaan poliittista valtaa, pysyi Margherita vaikuttavassa asemassa elämänsä loppuun saakka. Margherita menehtyi 74-vuotiaana ja hänet on haudattu Rooman Pantheoniin.

castelsavoia_30


Nykypäivänä Margherita muistettaneen parhaiten hänen mukaansa nimetystä pizzasta. Aiheeseen liittyy useampikin tarina, joista suosituimman mukaan kuningattarelle tarjottiin Napolin-matkalla pizzaa, jonka täytteinä oli Italian värien mukaisesti vihreää basilikaa, valkoista mozzarellaa sekä punaisia tomaatteja. Kuningatar piti saamastaan ruoasta ja nimi on jäänyt elämään vuosisadasta toiseen. Olen itsekin syönyt monta pizza Margheritaa, joista yhden myös Napolissa.

castelsavoia_21


En tiedä tarjottiinko tämän linnan ruokasalissa koskaan pizzaa, mutta huone on joka tapauksessa näyttävä. Jatkettava ruokapöytä on linnan muista huonekaluista poiketen alkuperäinen. Linnan erikoisuuksiin kuuluu, ettei siinä ole lainkaan keittiötä. Keittiö sijaitsi nykyään lipunmyyntikäytössä olevassa rakennuksessa, josta ruoka-annokset siirrettiin eteenpäin maanalaisen tunnelin kautta.

castelsavoia_22


Ruokasalin takassa, kuten monessa muussakin paikassa linnan sisällä näkyy Savoijin motto ”Fert”. Kirjainyhdistelmän tausta on herättänyt keskustelua, mutta yleisimmän mielipiteen mukaan se muodostuu latinankielisistä sanoista foedere et religione tenemur – meitä sitoo liitto ja uskonto.

castelsavoia_18


Rakennuksen reunalta löytyy kaareva veranta, joka sopii maisemien ihailuun. Viihtyisä tila oli Margheritan aikoina sisustettu rennosti rottinkihuonekaluilla ja ruukkukasveilla.

castelsavoia_19


Vastaanottohuone sijaitsee luonnollisesti linnan alakerrassa. Vieraita kestittiin erityisesti aiemmin näkemässämme alakerran ruokasalissa, kun taas yläkerta makuuhuoneineen oli yksityisempää aluetta. Margherita vietti vastaanottohuoneessa paljon aikaa hovin naisten seurassa. Biljardipöytä ei kuulunut linnan alkuperäiseen esineistöön. 

castelsavoia_17


Meitä vierailijoita ei päästetä upeaan tammiportaikkoon, vaan kiipeämme ylempään kerrokseen huomattavasti ahtaampia ja vaatimattomampia kierreportaita pitkin. Puisia portaita pääsee ihailemaan taas uudesta kulmasta yläkerran aulatilasta käsin.

castelsavoia_16


Yksi suosikkipaikoistani on valoisa linnan pohjoisimmassa tornissa sijaitseva työhuone, josta on upea näkymä vuorille. Kyllä Margheritan on kelvannut istua täällä pähkinäpuisen pöydän ääressä kirjoittamassa kirjeitään ja runojaan.

castelsavoia_15


Heti työhuoneen vierestä löytyy makuuhuone. Huonekalut eivät ole alkuperäisiä, vaan näkyvillä on esimerkiksi Paroni Beck Peccozin talosta tuotuja esineitä. Linnassa oli alusta alkaen kaikki aikansa parhaat mukavuudet, kuten lämmin vesi ja sähkövalot.

castelsavoia_10


Yläkertaan rakennettiin kuningattaren makuuhuoneen lisäksi erillinen kuninkaan makuuhuone, mutta Umberto murhattiin ennen linnan valmistumista. Huoneen sai käyttöönsä Villamarinan markiisitar, joka oli Margheritan uskollinen ystävä. Huonekaluja ei ole enää jäljellä, joten tila on otettu näyttelykäyttöön. Seinien valokuvat kertovat kuningattaren vuoristoretkistä, joita hän teki hyvin mielellään.

castelsavoia_02


Monte Rosan vuoristossa on Margheritan mukaan nimetty alppimaja, jonka avajaisissa hän itse oli paikalla. Perille pääseminen vaati melkoisen seikkailun, sillä 4554 metrin korkeuteen rakennettu Capanna Regina Margherita on Euroopan korkeimmalla sijaitseva rakennus. Opastettu kierroksemme jatkuu vielä yhteen huoneeseen, jossa esitellään linnan rakentamisen eri vaiheita. 

castelsavoia_29


Linnassa toistuu Tanskan lippua muistuttava Savoijin tunnus. Savoiji oli nykyisten Ranskan ja Italian raja-alueella sijainnut valtio, jonka muoto muuttui historian kuluessa moneen otteeseen. Savoijin kuningashuoneen jäsenet toimivat pitkään Sardinian kuningaskunnan päämiehinä, jolloin heidän hallussaan olivat Savoijin ja Piemonten alueet ympäristöineen sekä Sardinian saari.

castelsavoia_09


Italia alkoi yhdistyä kohti nykyistä muotoaan 1800-luvun puolivälin jälkeen, ja vuonna 1861 Savoijin kuningashuoneen päämiehestä tuli Italian kuningas. Italian kuninkaita ehti olla kaikkiaan neljä kappaletta, kunnes maa muuttui 1946 kansanäänestyksen jälkeen tasavallaksi. Savoijin kuningashuoneen väri on punavalkoisesta vaakunasta huolimatta sininen, minkä perintönä Italian maajoukkueet eri urheilulajeissa esiintyvät edelleen sinisissä asuissa. 

castelsavoia_04


Margherita vietti aikaansa Castel Savoiassa lähes elämänsä loppuun saakka. Kuningas Viktor Emanuel III myi äitinsä rakennuttaman linnan vuonna 1936 milanolaiselle liikemiehelle Ettore Morettille. Morettin jälkeläiset puolestaan kauppasivat Castel Savoian vuonna 1981 Aostanlaakson autonomiselle alueelle, joka museoi linnan ja hallinnoi sitä edelleen.

castelsavoia_25


Olemme käyneet matkoillamme monessa huomattavasti suuremmassa ja kuuluisammassa linnassa, mutta Castel Savoia jää mieleen yhtenä kauneimmista. Harmaakivinen viiden tornin koristama linna on upea ilmestys ulkoapäin ja sisätiloissa on tyylikästä harmoniaa. Harva näkemämme linna on tuntunut yhtä kodikkaalta, minkä lisäksi mieleen jäävät mahtava tammiportaikko sekä hienot vuoristomaisemat.

castelsavoia_12


Castel Savoia sijaitsee Aostanlaakson alueella parin kilometrin päässä Gressoney-Saint-Jeanin kylän keskustasta. Linnavierailun yhteydessä kannattaakin pistäytyä kylällä, katsella turkoosina virtaavaa Lys-jokea sekä kävellä ainakin Gover-lammen ympäri. Luonnonkauniilta seudulta löytyy myös paljon erilaisia patikointireittejä. Castel Savoia ja Gressoneyn laakso ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia paikkoja. Linnalle kertyy ajomatkaa esimerkiksi Milanosta reilut kaksi tuntia ja Torinosta vain noin puolitoista. Koko matkastamme Aostanlaaksoon on tulossa oma juttunsa myöhemmin.
 
Linnasta löytyy lisää tietoa Valle d’Aosta Heritagen nettisivuilta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Näyttääpä linna upealta – ja on upealla paikalla. Alkukesästä puutarhakin olisi voinut säväyttää. Usein itseä kiinnostavat eniten juuri ne. Pizza Margherita taitaa muuten olla listalta valittaessa oma suosikkipizzani.

    • Mika / Lähtöportti

      1.9.2024 at 21:50

      Italiassa on niin paljon kuuluisia nähtävyyksiä, että monet tällaiset ”kätketyt helmet” ovat jääneet melko tuntemattomiksi, vaikka todella upeita ovatkin. Pizza Margherita on myös oma suosikkipizzani, jonka valitsen usein jos itse pizzeria vain on laadukas. Jos laatu on kunnossa, ei muita täytteitä tarvita 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Ligurian rannikkokaupunkeja: Rapallo, Levanto ja La Spezia

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Näimme viime syksyn Italian-matkallamme kuuluisan Cinque Terren lisäksi muitakin Ligurian rannikolta löytyviä paikkoja. Pistäydyimme kauniissa Rapallossa, nautimme rantaelämästä leppoisassa Levantossa ja tutustuimme La Spezian kävelykatuihin.

Pääsin viimesyksyisellä matkallamme tutustumaan Liguriaan, joka on pienehkö Välimeren rannikolle ja sen tuntumaan sijoittuva alue Italian pohjoisosassa. Jätimme Ligurian pääkaupungin Genovan odottamaan tulevia reissuja ja majoituimme viehättävään Lericiin, josta käsin teimme pari retkeä kauneudestaan kuuluihin Cinque Terren kyliin. Vierailimme myös kolmessa rannikkokaupungissa, joissa kaikissa on oma toisistaan poikkeava tunnelmansa. Tervetuloa pienelle kierrokselle Rapalloon, Levantoon ja La Speziaan!


rapallo_03

Rapallo – Sibeliuksen suosikki

Ensikosketuksemme Liguriaan tapahtuu Rapallossa, jossa pidämme parin tunnin tauon ennen saapumistamme Lericiin. Rapallo on kauniiksi mainittu pieni rannikkokaupunki, joka on vetänyt lomailijoita puoleensa jo 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien. Pysäköin auton rautatieaseman lähistölle, josta on vain lyhyt kävelymatka vanhankaupungin kujille.

rapallo_08


Saavumme pikkukauppojen reunustamalta kujalta pian rannan tuntumaan ja huomaamme sen kummemmin etsimättä talon, jonka halusinkin löytää. Harmaavalkoisen rakennuksen seinään kiinnitetty kyltti kertoo Jean Sibeliuksen asuneen täällä helmikuusta toukokuuhun vuonna 1901.

rapallo_01


Sibelius perheineen eli tuolloin vaikeita aikoja yksivuotiaan Kirsti-tyttären kuoltua lavantautiin. Säveltäjä itse, vaimo Aino sekä lapset Eva ja Ruth lähtivät etsimään uutta elämäniloa Italiasta, jossa he päätyivät ystävän suosituksesta Rapalloon. Vaikka Sibelius vietti osan tuosta keväästä yksin Roomassa, muistetaan hänet nimenomaan Rapallossa, jossa hän sävelsi toista sinfoniaansa. Liguriassa järjestetään nykyään jokasyksyinen Sibelius-festivaali ja Rapallossa toimii jopa Jean Sibelius -niminen sinfoniaorkesteri. Huomaamme kadulla orkesterin mainoksen samana iltapäivänä soitettavasta kirkkokonsertista, mutta meillä ei ole valitettavasti aikaa jäädä sitä kuulemaan.

rapallo_06


Kaupungin päänähtävyys lienee meren äärellä kohoava Castello sul Mare, jota kutsutaan myös yksinkertaisesti Rapallon linnaksi. Se on peräisin 1500-luvun puolivälistä, jolloin Rapallon täytyi puolustautua erityisesti merirosvoja vastaan. 

rapallo_09


Leveää rantabulevardia pitkin kulkiessa on helppo ymmärtää, että Sibeliuskin viihtyi täällä. Lämmin tuuli heiluttaa kepeästi palmujen oksia, meri näyttää pilvisenäkin päivänä kauniilta ja vehreitä kukkuloita täplittävät värikkäät huvilat. Ympäristö on helppo kokea inspiroivaksi, oli sitten säveltäjä, taidemaalari tai vain satunnainen matkailija.

rapallo_02


Rapallon arkkitehtuurissa on nähtävissä välimerellistä charmia, joka heijastelee vanhan lomakohteen perinteitä. Kaupungin nimi saattaa olla turismin lisäksi tuttu myös täällä vuonna 1922 allekirjoitetusta Rapallon sopimuksesta. Kyseessä oli saksalaisten ja venäläisten välinen sopimus, jossa entiset viholliset ryhtyivät keskinäiseen yhteistyöhön.

rapallo_04


Pysähdymme laiturille ihailemaan merimaisemia ja nauttimaan kiireettömästä tunnelmasta. Vaikka lokakuisella taivaalla on pilviä, tuntuu kosteahko ilma meistä yhä kesäisen lämpimältä. Muutamat paikalliset ovat tosin kaivaneet jo kevyttoppatakkinsa esiin, eikä hiekkarannalla näy uimareita.

rapallo_05


Rapalloon ja sen ympäristöön olisi mukava tutustua joskus paremmallakin ajalla. Lähistöltä löytyy esimerkiksi kuuluisa Portofino sekä kovin houkuttelevalta näyttävä Camogli. Nopeimmat junat kulkevat Rapallosta Genovaan vain reilussa parissakymmenessä minuutissa, joten näille kulmille olisi helppo suunnitella ohjelmaa moneksikin päiväksi. 

rapallo_07


Rapallo tuntuu lyhyen visiitin perusteella oikein miellyttävältä paikalta, ja käsitys vain paranee kun haukkaamme pikaista lounasta palatessamme parkkipaikalle. Sattumalta kohdalle sattunut Panificio Tossini on paikallisten suosima yksinkertainen kahvila-ravintola, josta saa esimerkiksi maukasta focacciaa edulliseen hintaan. Pienellä ketjulla on muutama toimipiste Rapallossa sekä parissa muussa seudun pikkukaupungissa.


levanto_05

Levanto – Cinque Terren ”kuudes kylä”

Teemme Lericistä monta päiväretkeä, joista yksi suuntautuu Levantoon. Päädymme mukavaan rantalomahenkiseen pikkukaupunkiin oikeastaan sattumalta, sillä tyttären kaveri on samaan aikaan Levantossa lomailemassa. Niinpä vietämme yhteisen rantapäivän ja kiertelemme jonkin verran myös lähistön kaduilla.

levanto_04


Levanto lienee kesäaikaan paljon vilkkaampi, mutta löydämme näin lokakuussa helposti parkkipaikan aivan uimarannan takana sijaitsevalta parkkipaikalta. Rannalla toimii pari baaria, joista käväisemme Bar Nadiassa vuokraamassa aurinkotuoleja viiden euron kappalehintaan. Aurinkoinen sää sopii mainiosti rantaelämään ja tytöt viihtyvät hyvin keskenään. Käyn itse melko harvoin uimassa, mutta täällä Levantossa nautin yllättävänkin lämpimästä vedestä niin paljon, etten malttaisi millään nousta Välimeren lempeistä aalloista rannalle kuivattelemaan. Vedessä näkyy pieniä kalojakin. Ainakin näin syksyn rauhassa Levanton ranta on oikein miellyttävä paikka.

levanto_03


Pilvet peittävät taivaan, joten on aika siirtyä rannalta Levanton kaduille. Keskustassa vallitsee varsin leppoisa ilmapiiri. Levanto näyttää hyvin tyypilliseltä italialaiselta kaupungilta kävelykatuineen, pastellivärisine taloineen ja vihreine ikkunaluukkuineen. Pysähdymme välillä gelateriaan syömään jäätelöä. Nautin samalla myös lasillisen tuorepuristettua appelsiinimehua, jota voi Italiassa tilata nimellä spremuta.


Kiertelemme vielä jonkin aikaa ympäri Levantoa. Rantakadun päästä voi ihailla kaarevaa hiekkarantaa, joka on illan lähestyessä hiljentynyt entisestään. Taustalla kohoavat kukkulat rajaavat kylän melko pienelle tasaiselle alueelle. Levantoa on joskus kutsuttu Cinque Terren kuudenneksi kyläksi, sillä se sijaitsee aivan kuuluisan kylärykelmän naapurissa. Levantosta voisi vaikka patikoida vajaan seitsemän kilometrin mittaisen reitin Cinque Terren pohjoisimpaan kylään Monterosso al Mareen.

levanto_06


Levanto on mielestäni erinomainen tukikohta Cinque Terreen tutustumista ajatellen, koska käteviä paikallisjunia kulkee usein, mutta hintataso on täällä Levantossa suositumpia turistikohteita huokeampi. Levantossa on myös paremmat uintimahdollisuudet kuin Cinque Terressä.

levanto_02


Kurkistamme kierroksemme varrella Levanton kirkkoon. Chiesa di Sant’Andrean julkisivua hallitsee raidallinen väritys, joka oli suosittua italialaisessa kirkkorakentamisessa keskiajan loppupuolella. Levanton kirkon valkeat raidat ovat kuuluisaa Carraran marmoria ja tummat serpentiniittiä. Samanlaisia raitoja on nähtävissä myös jykevien sisätilojen pylväissä.

levanto_01


Palaamme vielä kerran keskustan suosituimmille kävelykaduille. Haluamme tehdä illalla ruokaa vuokratalollamme, joten pysähdymme nyt syömään vain jotain pientä. Liguriassa välipalana toimii useimmiten focaccia, jota saa täällä vähän joka kulmalta. Maku on totta kai kohdillaan. 


laspezia_01

La Spezia – aito italialainen satamakaupunki

Käymme Cinque Terressä kahteen kertaan ja pysähdymme jälkimmäisen retken päätteeksi La Speziaan. Tämä satamakaupunki on huomattavasti Rapalloa tai Levantoa suurempi paikka, josta on Levanton tavoin erinomaiset junayhteydet Cinque Terreen. La Spezia on vajaalla sadallatuhannella asukkaallaan Ligurian toiseksi suurin kaupunki heti Genovan jälkeen.

laspezia_03


Suunnistamme La Spezian rautatieasemalta kohti kaupungin vilkkainta kävelykatua Via del Prionea. Ohitamme suihkulähteen ja kuljemme pitkin viihtyisää katua, jonka varrella riittää monenlaisia kauppoja merkkiliikkeistä lähtien.

laspezia_04


On aina mukavaa tutustua uuteen kaupunkiin, vaikkei La Spezia meille mitään kovin poikkeuksellista tarjoakaan. Kenties La Spezian viehätys perustuukin arkiseen ja aitoon italialaisuuteen, jota turismi ei ole päässyt vilkkaasta risteilysatamasta huolimatta liiaksi muokkaamaan. Luulisin tämän johtuvan ainakin osittain siitä, että useimmat päiväretkeläiset suuntaavat kaupungin sijasta Cinque Terren kyliin. La Speziassa on siis jäljellä tietynlaista särmää, jota ei ole ainakaan vielä hiottu piiloon.


Via del Prione johtaa vehreään puistoon, jossa komeilee suuri Italian yhdistäjää Giuseppe Garibaldia esittävä ratsastajapatsas. Puiston toisella puolella odottaa kalastussatama, jonka laiturissa lepää rivi tyrskyjä nähneitä aluksia sekä merentuoksuisia verkkoja.

laspezia_08


Nousemme modernille kävelysillalle, joka näyttää johtavan huvivenesatamaan. Sillan päältä näkyy kauempana häämöttävään risteilysatamaan, jossa on nytkin suuri Royal Caribbean -yhtiön laiva.

laspezia_06


Risteilysatamaan päin johtaa oikein mukavalta näyttävä palmujen reunustama rantapromenadi. On helppo kuvitella, että tästä kävelyreitistä nauttivat niin keskustaan suunnistavat risteilymatkustajat kuin myös paikalliset ihmiset.

laspezia_05


Käännymme Via Domenico Chiodon holvikaarten suojaan. Pysähdymme jäätelöbaariin ja katselen amarena-kirsikan ja pistaasin makuja maistellessani, kuinka paikallista kansaa kulkee ohitsemme molempiin suuntiin. Aika moni pysähtyy myös ostamaan jäätelön mukaansa.

laspezia_07


Sattumanvarainen reittimme johtaa Piazza Giuseppe Verdille, jota koristaa peräkkäisistä porteista muodostuva tilataideteos. Siistiä aukiota on viime vuosina uudistettu ja se toimiikin esimerkkinä siitä, kuinka myös La Speziassa riittää halua kaupunkikuvan kirkastamiseen.

laspezia_02


Taivas synkkenee, kun palaamme parin tunnin kierroksen päätteeksi kohti rautatieaseman parkkihallia. Nautimme vielä kävelykadun varrella itämaiset kuplateet, ennen kuin siirrymme pysäköintitalon suojiin. Ajoitus on täydellinen, sillä kaatosade on jo alkanut, kun ajan vuokra-automme ulos hallista.  

laspezia_09


La Speziasta löytyisi jonkin verran nähtävyyksiä, joihin tutustumista emme ehdi tällä kerralla edes harkita. Tunnetuimpiin vierailukohteisiin kuuluvat ainakin San Giorgion linnoitus, laivastomuseo Museo tecnico navale sekä taidemuseo Amadeo Lia. Vaikka emme ehdikään tutustua kaupunkiin tämän enempää, jää La Spezia mieleen miellyttävänä paikkana.

Jatka lukemista

Italia

Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Milano on mainettaan monipuolisempi kaupunki. Tutustumme nyt uudistuvan Milanon tunnelmiin trendikkäässä Isolan kaupunginosassa sekä sen naapurista löytyvien pilvenpiirtäjien juurella. Kävin vaimoni kanssa näissä kortteleissa maaliskuun alussa.

Isola tunnetaan perinteisenä työläiskaupunginosana, joka sijaitsee kolmisen kilometriä Milanon keskipisteen Duomon pohjoispuolella. Aiemmin melko kurjana pidetty alue on kehittynyt tällä vuosituhannella eloisaksi ja energiseksi kaupunginosaksi, jossa perinteet sekoittuvat nykypäivän trendi-ilmiöihin. Useimpien määritelmien mukaan Isola on boheemi, hipsteri ja cool, joten sitä voi helposti pitää milanolaisena versiona Helsingin Kalliosta, Tukholman Södermalmista tai vaikkapa Berliinin Kreuzbergista. Isola tarjoaa mukavaa vaihtelua kaikille, jotka haluavat kulkea Milanossa myös perinteisimpien turistireittien ulkopuolella. 

milano_2024_isola_rakennukset


Vaikka Isola tarkoittaakin suomeksi saarta, ei se sijaitse minkäänlaisen vesistön keskellä. Nimi on periytynyt vuosisatojen takaa, jolloin paikalla oli vielä kasteluojien ympäröimä pelto. Sittemmin Isola on jäänyt eräänlaiseksi rautatiekiskojen taakse eristäytyneeksi saarekkeeksi. Isolasta ei löydy suuria nähtävyyksiä, vaan sen vetovoima perustuu runsaaseen ravintola- ja baaritarjontaan, värikkäisiin seinämaalauksiin, vintageliikkeisiin ja muihin muodikkaisiin putiikkeihin, vilkkaaseen yöelämään, taidepajoihin ja gallerioihin sekä yhteisölliseen tunnelmaan. Katujen varsilta löytyy kauniita vanhoja rakennuksia sekä uuttakin arkkitehtuuria.

milano_2024_alvaraalto_01


Tämän jutun kävelykierros yltää Isolasta myös aivan sen naapurissa sijaitsevalle modernille alueelle, jota kehitetään jatkuvasti. Milano on jaettu hallinnollisesti yhdeksään numeroituun osaan, mutta kansan suusta kuultavia kaupunginosia ei ole määritelty kartalle yhtä tarkasti. Niinpä jouduinkin hieman miettimään oikeaa nimistöä, mutta käsittääkseni Porta Nuova -projektina tunnettu arkkitehtoninen kehityshanke ulottuu Isolan lisäksi ainakin Porta Garibaldin ja Varesinen puolelle. Aloitetaan kierros joka tapauksessa Isolasta!


milano2024_frida_01
Bar Frida

Isolaan tutustumisen voi aloittaa vaikkapa kaupunginosan sydämestä Bar Fridasta. Kerroin jo aiemmassa jutussani, kuinka kävimme tässä persoonallisen värikkäässä baarissa nauttimassa pientä välipalaa sekä valitsemassa pitkältä cocktail-listalta omat suosikkimme. Desibelit nousevat jo iltapäivällä korkealle. Ilmapiiri on omaan tyyliimme nähden kovin boheemi ja nuorekas, mutta sulaudumme silti hyvin joukkoon. Tänne ovat kaikki tervetulleita.

milano_2024_frida_01


Sanotaan, että Bar Frida on vaikuttanut oleellisesti koko Isolan kaupunginosan uudistumiseen ja entinen teollisuuskiinteistö tuntuu jopa pieneltä nähtävyydeltä. Jo pelkästään katutaide saa helposti pysähtymään baarin kohdalle. Frida on paitsi baari, myös suosittu kohtauspaikka, jota voisi verrata paikalliseen toriin. Varsinaiseksi toriksi se muuttuu välillä sunnuntaisin, kun myynnissä on esimerkiksi vaatteita ja design-esineitä.

milano_2024_frida_02


Isolassa on toki nykyään paljon muitakin suosittuja illanviettopaikkoja. Tunnetuimpiin kuuluu ainakin jazzklubin ja ravintolan yhdistelmä Blue Note. Olen kirjoittanut itselleni muistiin myös nimet Lupo ja Bob siltä varalta, jos kaipaan joskus Isolassa lasillisen hyvää juomaa sekä pientä purtavaa sen kylkeen. Vaihtoehtoja on paljon muitakin. 


milano_2024_mercatocopertoisola

Isolan kauppahalli

Isolalaista yhteisöllisyyttä voi aistia kauppahallissa, joka uudistui täysin pari vuotta sitten valmistuneessa suuressa remontissa. Samalla kahden kaupunginosan rajalla sijaitsevan perinteisen markkinapaikan nimi vaihtui Zaran kauppahallista Isolan kauppahalliksi. Päivittäisessä toiminnassa kiinnitettään huomiota ekologisuuteen, eikä kauppahallissa käytetä esimerkiksi kertakäyttömuovia lainkaan. Moderni halli on täysin esteetön ja siellä järjestetään kokkauskurssien kaltaisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on yhteisöllisyyden kehittäminen. Käymme raitiovaunukiskojen ympäröimässä kauppahallissa viikonlopun aikana kahteenkin kertaan.

milano_2024_isola_kahvila


Pienessä kauppahallissa ei ole historiallista charmia, mutta ilmapiiri on hyvin lämminhenkinen. Useat kauppiaat toivottavat meillekin iloiset buongiornot, kun kävelemme hiljalleen hallin lävitse. Kaikki ostettava löytyy kauppahallin läpi kulkevan suoran käytävän varrelta. Tarjolla on tuoreita vihanneksia, hedelmiä, kalaa, lihaa, leipomotuotteita ja muita elintarvikkeita. Lisäksi kauppahallissa on useampia ravintoloita, joiden annokset tilataan käytävän varrelta ja nautitaan kauppahallin sivustoilta löytyvillä suurilla ruokailualueilla. Me käväisemme kahvilan tiskillä ja asetumme pöytään, jonka ääressä nautin sisilialaisesta cannolosta ja vaaleanpunaisen urheilulehden selailusta.


milano_2024_chiesaisola

Chiesa del Sacro Volto

Pysähdymme Via Sebenicon varrella kurkistamaan huomaamme kirkon sisälle. Chiesa del Sacro Volto ei ole mikään erityinen nähtävyys, mutta on mukavaa piipahtaa tyypillisessä milanolaisessa korttelikirkossa. Valoisa kirkkosali on melko pelkistetty, ja autiossa tilassa kiirii korviin vain omien askelten kaiku. Samaan seurakuntaan kuuluu myös vajaan kilometrin päästä löytyvä Santa Maria alla Fontanan kirkko, joka on ilmeisesti näyttävämpi. Koko Milanon kirkkoja ajatellen suosittelen vierailemaan keskeisen Duomon lisäksi ainakin pääkalloillaan pysäyttävässä San Bernardino alle Ossassa sekä kaupungin suojeluspyhimykselle omistetussa Pyhän Ambrosiuksen basilikassa.


milano_2024_titominniti

Isolan tori

Isolasta löytyy kauppahallin lisäksi myös perinteinen Piazza Tito Minnitillä sijaitseva ulkoilmatori, jossa pääsisi varmasti nauttimaan paikallisesta tunnelmasta. Toripäivät ajoittuvat tiistaihin ja lauantaihin, mutta me näemme aukion vain tyhjillään. Torin laidalla päivystää sentään yksi pakettiauto, jossa näyttäisi olevan hedelmiä ja vihanneksia myytävänä. Huomiomme kiinnittyy aukion pintaan, joka on koristeltu värikkäillä maalauksilla. Taiteilija Camilla Falsinin toteuttama teos on osa Milanon uudistusprojektia, jonka tarkoituksena on kaupunkikuvan elävöittäminen. Maalaus valmistui kolmisen vuotta sitten ja se on kulunut jo sen verran, ettei uusi värikerros olisi pahitteeksi.


milano_2024_piazzetta
Piazzetta

Vain korttelin päässä Piazza Tito Minnitistä löytyy yksinkertaisesti pikku aukioksi nimetty Piazzetta. Sinänsä arkinen näkymä on jälleen hyvä esimerkki Isolan kehityksestä, sillä vielä muutama vuosi sitten tästä kulki suora autotie. Nyt paikalle on syntynyt puuistutusten ja penkkien ansiosta puistomainen aukio. En tiedä millaista porukkaa täällä yleensä luuhaa, mutta puiston voisi kuvitella ainakin aurinkoisina päivinä viihtyisäksi.

milano_2024_libriefumetti


Kohtaamme Piazzettan kulmilla hieman rähjäisen miekkosen, joka kerjää vastaantulijoilta kahvia. Pyynnön sävy ei kuulosta niin kohteliaalta, että lähtisimme kadunmiehen kanssa kupposta tilaamaan. Napolin baareissa ja kahviloissa on tapana maksaa toisinaan caffè sospeso eli ylimääräinen kahvi odottamaan köyhää tuntematonta, joka tulee sellaista joskus myöhemmin pyytämään. Tapa ei liene Napolia vauraammassa Milanossa yhtä yleinen.   


milano_2024_murale

Isolan katutaide

Isola tunnetaan katutaiteesta, jota on ilmestynyt kaupunginosaan runsain mitoin. Yksi näyttävimmistä teoksista koristaa osoitteesta Via Pietro Borsieri 5 löytyvän rakennuksen päätyseinää. Kävin muutama vuosi sitten samalla paikalla ihailemassa jalkapalloseura Interille omistettua sinimustaa maalausta, mutta se on nyt vaihtunut seesteisempään ja vaaleasävyisempään taideteokseen. Isolassa on helppo nauttia katutaiteesta, sillä sitä tulee vastaan monen kulman takaa.


milano_2024_isolapepeverde_04

Yhteisöllinen Isola Pepe Verde -puutarha

Löydämme heti edellä kuvatun seinämaalauksen vierestä alueen, jota reunustavaan aitaan on taiteiltu ihmisjoukko sekä suurikokoinen teksti Isola Pepe Verde. Portin kohdalla selviää, että kyseessä on jonkinlainen puutarha.

milano_2024_isolapepeverde_01


Katselemme hetken ympärillemme ja saamme pian seuraksemme harmaan kissan. Kissa on selvästi tottunut vieraisiin ja se tulee ikään kuin toivottamaan meidät tervetulleiksi. Myöhemmin selviää, että Pepina-niminen katti on asunut puutarhassa jo useamman vuoden ajan.  

milano_2024_isolapepeverde_02


Hippihenkinen Isola Pepe Verde sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten, kun paikallinen kansalaistoimikunta heitteli verkkoaidan ylitse siemenpommeja ja alkoi vaatia joutomaapläntin käyttöoikeutta kaupungilta itselleen. Kaupunki myönsi luvan, ja nykyään puutarha on Isolan asukkaiden kohtaamispaikka.

milano_2024_isolapepeverde_03


Puutarhan ylläpidosta eivät huolehdi palkatut työntekijät, vaan kaikki pyörii vapaaehtoisuuden varassa. Aina torstai-iltapäivisin pidetään talkoot. Kukkaruukuissa näkyy monenlaisia viherkasveja ja kevään edetessä hyötykasvienkin määrä kasvaa. Puutarhassa järjestään toisinaan myös erilaisia tapahtumia. Toiveena on, että jokainen tuntisi täällä itsensä tervetulleeksi.


milano_2024_portagaribaldi_tunneli

Kävelytunneli Porta Garibaldin rautatieasemalle

Melkein heti Isola Pepe Verden kulmalta voi astua Porta Garibaldin rautatieasemalle johtavaan tunneliin. Graffitien peittämä tunnelin sisäänkäynti herättää ennakkoluuloja hämärästä, epämääräisestä ja pahanhajuisesta käytävästä, mutta edessä odottaa yllätys. Tunnelin lattia kiiltää valojen loisteessa, eikä missään näy roskan roskaa. Seinät on täytetty värikkäillä maalauksilla, ja vaikka teokset eivät välttämättä suurta taidetta olekaan, voi tunnelia silti pitää pienenä nähtävyytenä.


milano_2024_unicredit

Piazza Gae Aulenti

Porta Garibaldin rautatieaseman pääovelta katsottaessa suoraan edessä näkyy korkeita pilvenpiirtäjiä, joiden keskelle jää suihkulähteillä koristeltu aukio. Italian tunnetuimman naisarkkitehdin Gae Aulentin kunniaksi nimetty piazza valmistui joulukuussa 2012. Lukuisat kaupat ja ravintolat tekevät siitä suositun kohtaamispaikan. Aukion reunalla kohoava UniCredit-torni on toistaiseksi koko Italian korkein pilvenpiirtäjä.

milano_2024_gaeaulenti


Piazza Gae Aulenti ympäristöineen edustaa kiiltävine rakennuksineen kaikkein moderneinta Milanoa. Vaikka nautinkin enemmän vanhan arkkitehtuurin kauneudesta, on näissä uusissakin rakennuksissa kieltämättä oma viehätyksensä. Pidän esimerkiksi IBM Studios -rakennuksen puisesta pinnasta.

milano_2024_egg


Aukion erikoisuuksiin kuuluu taideteos nimeltä Egg, joka koostuu kromatuista messinkiputkista. Putket johtavat rakennuksen eri kerroksiin ja tarjoavat mahdollisuuden kuunnella Milanon ääniä tai vaikka keskustella tuntemattomien kanssa.


milano_2024_alvaraalto_02

Piazza Alvar Aalto

Piazza Gae Aulentilta on vain lyhyt matka toisen kuuluisan arkkitehdin, suomalaisen Alvar Aallon mukaan nimetylle aukiolle. Aalto vieraili usein Italiassa ja tuntuu hienolta, että hän on saanut täällä näin suuren kunnianosoituksen.

milano_2024_alvaraalto_03


Alvar Aallon aukio sijaitsee katutason ja Ruotsista muistuttavan Volvo Studion yläpuolella. Piazzan laidalla kohoaa Italian korkein asuinrakennus Torre Solaria. Vierestä löytyy myös fine dining -ravintola AALTO, mutta sen ruokalistalla ei ole viittauksia Suomeen. 


milano_2024_alberi

Biblioteca degli Alberi -puisto

Pilvenpiirtäjien juurelle on raivattu suhteellisen laaja viheralue, joka on nimetty puiden kirjastoksi. Kyseessä on eräänlainen kasvitieteellinen kokoelma, josta löytyy eri puulajeja sekä myöhemmin keväällä näyttävästi kukoistava kukkaniitty. Puistossa järjestetään runsaasti tapahtumia ja sinne on suunniteltu alueita esimerkiksi kuntoilua, rentoutumista, lasten leikkejä tai koirien temmeltämistä varten. Kaupunkipuiston moderni ilme on saanut kritiikkiäkin, mutta mielestäni on joka tapauksessa hienoa, että kiiltävien pilvenpiirtäjien väliin on päätetty jättää myös viheralueita, joilla kaupunkilaisilla on tilaa hengähtää. 

milano_2024_future


Pysähdymme Biblioteca degli Alberin reunalle ihailemaan näyttävää katutaideteosta, jossa kaksi lasta yrittää työntää seiniä lähemmäs toisiaan. Teoksen on luonut Sisiliasta kotoisin oleva Giulio Rosk ja se on nimeltään Open Your Future. Taustalla häämöttää Palazzo Lombardia -pilvenpiirtäjä, jonne suuntaamme tämän kierroksen päätteeksi.


milano_2024_bosco_02
Bosco Verticale

Puistoalueen laidalla ei voi olla huomaamatta kahta korkeaa kerrostaloa, joiden parvekkeilla kasvaa satoja puita. Kymmenisen vuotta sitten valmistunut Bosco Verticale eli pystysuora metsä edustaa uudenlaista kaupunkirakentamista ja se on voittanut useita arkkitehtuuripalkintoja. Olen nähnyt rakennukset monella matkalla, mutten vielä koskaan parhaassa vehreydessään kesäaikaan.  

milano_2024_bosco_01


Bosco Verticalen kodit ovat haluttuja, vaikka niiden hinnat yltävätkin lähemmäs pilviä kuin itse rakennukset. Asukkaiksi onkin löytynyt esimerkiksi jalkapallotähtiä, muotialan julkkiksia sekä yritysjohtajia. 


milano_2024_ratana

Ravintola Ratanà

Kivenheiton päässä Bosco Verticalesta sijaitsee erinomainen ravintola Ratanà, johon pääsin nyt tämänvuotisella matkalla ensi kertaa. Ravintola toimii tyylikkäässä historiallisessa rakennuksessa puiston laidalla ja sen ilmapiiriä voisi kuvailla jopa kotoisaksi. Tarjolla on modernilla twistillä toteutettua paikallista ruokaa, eikä hintatasokaan ole laatuun nähden mahdoton. Milanossa riittää runsaasti hyviä ravintolavaihtoehtoja, mutta tänne haluan palata uudelleen. 


milano_2024_casa_della_memoria

Casa della Memoria

Puistoalueen laidalta löytyy myös punatiilinen rakennus, jonka seinissä erottuu erilaisia hahmoja. Casa della Memoria eli muistojen talo on rakennettu ajamaan vapauden ja demokratian asiaa. Samalla muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat taistelleet natsismia ja fasismia vastaan sekä kunnioitetaan terrorismin ja kansanmurhien uhreja. Rakennuksessa järjestetään ilmaisia aiheeseen liittyviä näyttelyitä ja luentoja, mutta emme nyt perehdy tarjontaan tarkemmin.


milano_2024_piazzalombardia

Palazzo Lombardia ja Piazza Città di Lombardia

Esittelen tämän kierroksen päätteeksi vielä yhden kohteen. Alueellinen hallintorakennus Palazzo Lombardia avaa muutamana päivänä vuodessa näköalatasanteensa yleisölle, useimmiten kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Aikataulun voi tarkistaa Palazzo Lombardian nettisivuilta. Vierailu 39. kerroksessa on ilmainen, mutta vaatii aina ennakkoilmoittautumisen. Tällä kerralla olemme onnekkaita, kun osumme kaupunkiin juuri sopivasti maaliskuun alussa. Pilvenpiirtäjän juurella sijaitseva Piazza Città di Lombardia on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen aukio ja sitä pääsee onneksi ihmettelemään milloin tahansa.

milano_2024_maisema_02


Hissi kuljettaa meidät pilvenpiirtäjän huipulle niin nopeasti, että korvat menevät hieman lukkoon. Perillä saa viettää haluamansa ajan, eikä täällä kannatakaan kiirehtiä, koska tarjolla on näkymiä joka suuntaan. Useampikin nostokurki kurottaa kohti taivasta, joten urbaani maisema elää jatkuvassa muutoksessa.


Palazzo Lombardian huipulta avautuu hieno näkymä nimenomaan edellä mainittuun Biblioteca degli Alberi -puistoon, jonka ympärillä erottuvat esimerkiksi UniCredit-torni sekä Bosco Verticalen rakennukset. Ratanà-ravintola toimii etualalla keskellä näkyvässä vaaleankeltaisessa harjakattoisessa talossa.

milano_2024_maisema_01


Isola punaruskeine kattoineen levittäytyy Bosco Verticalen oikealla puolella. Aivan kuvan etualalla, punavalkoisen nostokurjen takana erottuva tavallinen oranssinkeltainen kerrostalo on sikäli merkittävä, että siellä sijaitsi muuan Silvio Berlusconin lapsuudenkoti. Italian historian kiistellyimmän poliitikon perhe asui osoitteessa Via Volturno 34 sijaitsevassa pienessä asunnossa. Silviolle ei riittänyt edes omaa huonetta, joten hän vietti yönsä olohuoneen sohvalla. Isola on muuttunut noista ajoista monella tavalla ja uskoakseni parempaan suuntaan.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja