Italia
Nähdä Napoli ja elää

Ristiriitainen Napoli herättää kävijässään monenlaisia tunteita. Miten yksi kaupunki voikaan olla ahdistava, kiehtova, ruma ja viettelevä yhtä aikaa? Päiväretkestä jäivät päällimmäisinä mieleen kuuluisa pizza ja katujen kiihkeä syke – sekä halu palata takaisin.
Saavumme Napoliin graffitien peittämällä Circumvesuviana-junalla Sorrentosta. Matkaa ei ole kuin reilut neljäkymmentä kilometriä, mutta juna pysähtyy jokaisella maitolaiturilla. Aikataulu on lähinnä ohjeellinen, ja lopulta taipaleeseen kuluu parikymmentä minuuttia odotettua kauemmin. Puolentoista tunnin matkanteon jälkeen olemme joka tapauksessa perillä.
Napoli ottaa heti kaikki aistit valtaansa. Ympärille levittäytyvä kaupunki, helteinen auringonpaiste ja äänekäs liikenne tarjoavat paljon ärsykkeitä, joihin täytyy totutella hetken verran. Afrikkalaistaustaisia miehiä istuskelee toimettoman näköisinä roskaisten kujien varsilla, talojen seinät on töhritty ja parvekkeiden kaiteilla roikkuu pyykkejä. Lapsia on parempi ottaa kädestä kiinni katuja ylittäessä, mutta muuten sulaudumme kaupungin vilinään nopeasti.
Napolin liikenne tiedetään italialaisellakin mittapuulla kaoottiseksi. Jalankulkijan täytyy pysytellä jatkuvasti valppaana kaupungissa, jossa punaisella liikennevalolla on pelkkä joulukoristeen virka. Jotkut autoilijoista pysähtyvät yllättävänkin kohteliaasti suojateiden eteen, mutta myös vastuuttomia kaahareita riittää. Oma lukunsa ovat Vespat, jotka tunkevat kapeimpienkin kujien ihmisvilinään. Skootterikuskit eivät mielellään pysähdy jalankulkijoiden vuoksi, mutta kiertävät ihmiset parhaaksi näkemästään suunnasta. Olen tyytyväinen kun en joudu itse autoilemaan Napolissa, sillä jo esimerkiksi Catanian tai Barin liikenteessä on ollut itselleni tarpeeksi. Jalankulkijana pärjää parhaiten olemalla määrätietoinen ja välttämällä yllättäviä liikkeitä.
Porta Nolanan aseman lähistöllä toimivan kalatorin haju tuo mieleen edellisen vierailumme Napolissa kauan sitten. Talvipäivä oli silloin niin myrskyinen, ettei edes Vesuvius erottunut pilvien seasta. Söimme kuitenkin loistavaa pizzaa vilkkaassa ravintolassa, jonka tarjoilija palveli asiakkaitaan tupakkaa poltellen ja iloisesti jutellen. Pizzaa lähdemme etsimään jälleen, mutta tällä kerralla aivan erityisestä osoitteesta.
Pizzan kotikaupungissa on aina riittänyt intohimoista keskustelua siitä, missä paistetaan Napolin – ja samalla tietysti koko maailman – parhaat pizzat. Moni napolilainen vannoo oman lähipizzeriansa nimeen, mutta muutamia paikkoja arvostetaan koko Napolissa ja sen ulkopuolellakin. Yksi näistä on L’Antica Pizzeria da Michele, jonka edustalle on nytkin kerääntynyt suuri väkijoukko. Astumme lähemmäs ja kuulemme monen puhuvan amerikanenglantia tai japania. Da Michelen suosio kiiri kaukomaille viimeistään vajaat kymmenen vuotta sitten Eat Pray Loven myötä. Itse en ole tuota Julia Robertsin tähdittämää elokuvaa nähnyt, mutta Da Michelessä kiehtovat myös perinteet. Vuonna 1870 perustettu pizzeria on napolilaisten rakastama instituutio, jonka toiminta on jatkunut sukupolvelta toiselle. Olemme tulleet tänne etsimään sitä aidoista aidointa napolilaista pizzaa.
Sisään päästäkseen täytyy hakea pienelle paperilapulle painettu jonotusnumero. Meidän kohdallamme se on 59 eli cinquantanove. Täällä on hyvä osata numerot italiaksi, koska sisään kutsutaan vain paikallisella kielellä. Seuraavaksi huudetaan settantasette eli 77. Välissä on siis vielä noin kahdeksankymmentä numeroa, joten sisäänpääsyä joutuu odottelemaan pitkän tovin. Osa noutaa pizzansa kadulle, mutta valtaosa jonottaa pöytiin pääsyä.
Sisäänpääsyä odotellessa voi seurailla napolilaista elämää. Autot ja vespat kiitävät ohitse lähimpiä jonottajia hipoen ja iloinen trumpetinsoittaja käy välillä viihdyttämässä löytämäänsä yleisöä lanttien toivossa. Jonotusnumerot juoksevat ajoittain yllättävänkin nopeasti ja tunnin odottelun jälkeen on lopulta meidänkin vuoromme. Cinquantanove!
Ravintola on sisustukseltaan valoisa ja yksinkertainen. Seinillä on valkoisia ja vihreitä kaakeleita sekä joitakin valokuvia sekä lehtileikkeitä. Salin reunassa seisoo pizzan temppelin itseoikeutettu alttari, kuumana hohkava leivinuuni. Sen ympärillä häärää puolentusinaa työntekijää, jotka paistavat pizzat nopeaan tahtiin. Yksi pizza viipyy uunissa reilun minuutin.
Istumme meille osoitettuun pöytään ja pian tullaan kysymään jo tilauksia. Vaihtoehtoja on vain kaksi, margherita tai marinara, koska muita pizzoja ei tässä napolilaisia perinteitä yllä pitävässä ravintolassa tunneta. Klassisen margheritan täytteinä on tomaattikastiketta, mozzarellaa ja basilikaa. Marinara puolestaan sisältää tomaattikastikkeen ja basilikan lisäksi valkosipulia sekä oreganoa. Juomaksi voi valita vettä, Coca Colaa, Fantaa tai olutta. Pöytään kiidätetään pian lasipullot ja muovimukit, joten täällä ei turhia hienostella. Täpötäysi pizzeria tuntuu sykkivän aivan yhtä hektistä elämää kuin Napolin kadutkin. Tiedostamme ehkä liiankin hyvin oven takana odottavan ihmisjoukon, joten kiireen tunne latistaa hieman aterianautintoa.
Margherita on ensi puraisulla täydellisen maukas ja lähes kirjaimellisesti suussa sulava. Mehevän pizzan lämpötilakin on alkuun juuri sopiva. Aito napolilainen pizza erottuu roomalaisesta varsinkin kuohkean ja paksun reunansa ansiosta. Täytteitä on hillitysti mutta riittävästi. Aterian edetessä pizzan keskiosa alkaa kuitenkin tuntua vetiseltä ja täytteet irtoavat pohjasta. Illuusio täydellisyydestä katoaa, vaikka varsinkin juusto kerää kiitosta koko perheeltä. Tilasimme nälissämme lapsillekin varmuuden vuoksi omat pizzat. Yhdeksänvuotias jaksaakin syödä suuren margheritansa käytännössä kokonaan, mutta saan kunnon pizzaähkyn auttaessani ekaluokkalaista oman annoksensa kanssa. Eipä käynyt ainakaan niin kuin kymmenen vuotta sitten New Yorkin Grimaldi’sissa, jossa seurueemme tilaus olisi voinut olla pitkän odottelun jälkeen suurempikin.
Maksu suoritetaan lähtiessä oven vieressä sijaitsevalle kassalle. Aterian hinta koko perheeltä on tasan kolmekymmentä euroa, minkä lisäksi muistutetaan mahdollisuudesta jättää juomarahaa. L’Antica Pizzeria da Michele on paikallinen nähtävyys, jossa syöminen on kerran elämässä kokemisen arvoinen elämys. Uskon kuitenkin, että Napolissa saa vähintään yhtä hyvää pizzaa monesta muustakin osoitteesta. Tunnettuja vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Gino Sorbillo, Brandi ja Di Matteo, vaikka toisaalta täällä tekisi mieli kokeilla myös ihan tavallisia korttelipizzerioita.
Pizzojen voimalla jaksaa kulkea ympäri keskustaa, jossa skootterit tunkevat kapeimmillekin kujille. Yksi vilkkaimmista kaduista on nimellä Spaccanapoli tunnettu väylä, joka jakaa vanhankaupungin kahtia. Virallisesti kadulla on kuitenkin useita eri nimiä, joista osumme Via San Biagio dei Librain kohdalle. Katselemme ohimennen puotien tarjontaa ja aistimme kaupungin hektistä tunnelmaa.
Lapsetkin on hyvä muistaa päiväohjelmaa suunnitellessa, joten pysähdymme seuraavaksi nukkesairaalaan. Sympaattinen Ospedale delle Bambole on toiminut Napolissa jo 1800-luvulta lähtien. Sairaalan tehtävänä on korjata ihmisille rakkaita nukkeja kuntoon. Kuka tahansa voi tuoda tänne nukkensa korjattavaksi, minkä lisäksi myös työssä tarvittavia lelujen osia otetaan avosylin vastaan.
Maksamme muutaman euron pääsymaksun ja astumme nukkesairaalan museoon. Aluksi katsotaan lyhyt aiheeseen liittyvä filmi, joka on tarjolla italiaksi tai englanniksi. Tämän jälkeen tutustutaan pieneen näyttelyyn, jossa on esillä monenlaisia nukkeja. Sopivasti mielikuvitusta käyttämällä voisi ajatella olevansa jonkinlaisen kauhuelokuvan kulisseissa, mutta nukkesairaala ei kuitenkaan ole pelottava paikka.
Perimmäisessä huoneessa voi kuunnella stetoskoopilla nuken sydämenlyöntejä ja leikkiä halutessaan muutenkin. Täällä myös tohtorit Tiziana ja Alessandra tekevät huolellista käsityötään korjattavien nukkejen sekä nallejen parissa. Ospedale delle Bambole on hyvän mielen pysähdyspaikka Napolin vanhassakaupungissa, joskaan siellä käyntiin ei tarvitse varata kovin pitkää aikaa.
Eräs vanhankaupungin tunnetuimmista kujista on kapea Via San Gregorio Armeno, joka tunnetaan yleisesti seimikatuna. Mäkeen nousevaa kujaa reunustavat lukemattomat puodit, joissa kaikissa kaupitellaan jouluseimiä sekä ennen kaikkea niihin sopivia hahmoja.
Vaikka perinteisiä uskonnollisia hahmojakin löytyy, huomio kiinnittyy julkisuuden henkilöistä tehtyihin pikku patsaisiin. Esillä on muun muassa poliitikkoja ja muusikoita sekä varsinkin jalkapalloilijoita. Napolilaiset ovat jopa muita italialaisia kiihkeämpiä futisfaneja, ja täällä tunnustetaan yksimielisesti taivaansinistä väriä.
Toisin kuin muissa Italian suurimmissa kaupungeissa, Napolissa on vain yksi merkittävä jalkapalloseura. Niinpä koko kaupunki hengittää sinipaitaisen joukkueen tahtiin. Diego Maradona johdatti aikoinaan Napolin kahdesti Italian mestariksi, ja argentiinalainen on täällä vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkin palvotun pyhimyksen asemassa. Omista El Diegoon liittyvistä muistoistani voisi kirjoittaa vaikka novellin, mutta kymppipaitaista minipatsasta en silti taivu ostamaan. Sen sijaan Lorenzo Insigne ja Kalidou Koulibaly pakataan kuplamuoviin matkalla kohti keravalaista kirjahyllyä.
Via San Gregorio Armeno on hauska nähtävyys, sillä kadulle levitettyjen tuotteiden yksityiskohdat kiinnostavat lapsiakin. Esimerkiksi eri ammatteja esittäviä patsaita on paljon ja osa niistä heiluttaa käsiään paristojen voimalla.
Toinen vanhankaupungin pääkaduista on helsinkiläiselle pizzeriallekin nimensä lainannut Via dei Tribunali. Vilkas katu on paria edellistä kulkemaamme väylää leveämpi ja sinne mahtuu autojakin. Talojen välistä paistava aurinko hieman häikäisee, kun ohitamme kadun varren kauppoja ja ravintoloita.
Palaamme Spaccanapolille, joka miellyttää meitä enemmän. Kadun varrella kaupitellaan muun muassa paikallisia herkkuja, joista esimerkiksi sfogliatella-leivokset ovat kuuluisia.
Napolissa on lukemattomia kirkkoja, joista valitsen vierailukohteeksemme Ja sitten matkaan -blogin suosituksesta Chiesa del Gesù Nuovon. Kirkko onkin varsin näyttävä ja yllättävän kaunis. Jaksan aina miettiä sitä, kuinka merkittäviä nähtävyyksiä tuntemattomatkin italialaiskirkot voisivat jossakin muussa maassa olla. Täällä ne toimivat hyvinä rauhoittumispaikkoina muuten meluisassa kaupungissa.
Kävelemme vielä kohti rantaa ja ohitamme yhden Napolin linnoituksista, Castel Nuovon. Kaupungissa voisi paremmalla ajalla tutustua myös Castel dell’Ovoon, Sensevero -kappeliin, Bourbonin tunneliin, maanalaisiin käytäviin ja katakombeihin sekä San Carlon oopperataloon. Lisäksi voisi kuljeskella pitkin rantapromenadia tai nousta funikulaarilla katselemaan maisemia Sant’Elmon linnoitukselta, syödä vielä monessa pizzeriassa sekä tietenkin käydä jalkapallo-ottelussa. Napolin suurin viehätys on mielestäni silti paikallisen elämän seuraamisessa.
Saavumme auringon jo laskiessa laajalle Piazza del Plebiscitolle. Mahtipontisen aukion laitoja hallitsevat Kuninkaallinen palatsi sekä kuvassa näkyvä San Francesco de Paolan kirkko.
Lähdemme kävelemään vilkasta Via Toledoa pitkin kohti Euroopan kauneimmaksi mainittua Toledon metroasemaa. Suositun ostoskadun reunalta nousee kapeita kujia Napolin espanjalaiskortteleihin. Quartieri Spagnoli tunnetaan eläväisenä ja perinteikkäänä alueena, jolla on toisaalta myös vaarallinen maine. Haluaisin ehdottomasti tutustua espanjalaiskortteleihin päiväsaikaan, mutta öisillä kujilla hortoilu ei välttämättä kuulostaisi hyvältä idealta.
Päässäni alkaa soimaan Gomorra-sarjan tunnuskappale Nuje Vulimme ’na Speranza. Olen katsonut raa’an, mutta realistiselta tuntuneen mafiasarjan ensimmäisen tuotantokauden ihan pelkästä mielenkiinnosta Italiaa kohtaan, vaikka siinä tapetaankin omaan katselumakuuni nähden liikaa ihmisiä. Napolilla on tiukkaan pinttynyt maine rikollisuuden pesänä, jossa hengissä selvinnyt turisti voi kokea itsensä onnekkaaksi. Tämä mielikuva on vahvasti liioiteltu, sillä matkailijan kannalta Napoli ei ole ainakaan oleellisesti vaarallisempi kuin mikä tahansa muu kaupunki. Taskuvarkaiden varalta kannattaa pysyä aina valppaana, mutta järjestäytynyt rikollisuus ei ole kiinnostunut turisteista.
Löydämme Via Toledon varrelta Galleria Umberto I -ostoskeskuksen, joka jäljittelee hämmästyttävän paljon esikuvaansa Milanon Galleria Vittorio Emanuele II:ta. Avara ja koristeellinen ostoskeskus esittelee taas aivan uudenlaisen puolen Napolista.
Nähtävyydeksikin kelpaava Toledon metroasema on suureksi harmiksemme suljettu. Myös paikalliset käyvät vuorollaan ihmettelemässä suljettuja ovia sekä kokonaisen metrolinjan käyttökatkoksesta kertovaa lappua. Päätämme hetken mietittyämme palata rautatieasemalle kävellen, sillä matkaa on vain reilut kaksi kilometriä. Käytännössä koko matka sujuu pääkatua pitkin, joten emme joudu pelkäämään pimeille kujille eksymistä. Lapsetkin jaksavat reippaasti päärautatieasemalle, jonka vieressä toimivalla Stazione Piazza Garibaldilla myös Sorrenton-junat pysähtyvät.
Napoli on tunteita jakava kaupunki, jota joko rakastetaan tai vihataan. Omaan mieleeni se jää meluisana, hieman kaoottisena mutta pohjattoman kiehtovana paikkana, jonka ristiriitaisuutta palaisin mielelläni tutkimaan ainakin muutamaksi päiväksi. Napoli sykkii rähjäisyydestään huolimatta elämää, eikä sitä turhaan kutsuta Italian sieluksi. Koska useimmille aikuisille on kehittynyt vahvoja ennakkokäsityksiä tästä suorastaan myyttisestä kaupungista, on lopuksi hyvä kuulla myös lapsen vilpitön mielipide. Napoli oli kiva ja hieno, mutta siellä oli liikaa mopoja.

Italia
Runsas vinkkipaketti Milanoon

Olen käynyt kymmenkunta kertaa Milanossa, joten kaupungista on tullut itselleni jo melko tuttu. Halusin nyt koota matkojeni perusteella tuhdin vinkkipaketin, josta löytyy toivottavasti jotakin uutta jokaiselle Lombardian pääkaupunkiin matkaavalle.
Toistuvien Milanon-matkojeni taustalla on jo lapsuudessa syttynyt intohimoni jalkapalloseura Interiin. On selvää, etten olisi käynyt Milanossa näin montaa kertaa ilman Interin otteluita, sillä en muista ihastuneeni kaupunkiin ensi silmäyksellä. Nykyään viihdyn Milanossa aina loistavasti, ja vaikka vierailuni ovat olleet melko lyhyitä, tuntuu kaupunki jo hyvin kotoisalta. Pyrin löytämään Milanosta joka reissulla jotakin uutta.

Kiintymykseni Milanoon on syventynyt koko ajan enemmän sitä mukaa, kun olen nähnyt kaupunkia laajemmin. Monipuolinen tutustuminen kannattaa, sillä Milanossa on paljon kiinnostavaa nähtävää myös kovin ruuhkaiseksi käyvän tuomiokirkon ympäristön ulkopuolella. Kaikki hienoiksi osoittautuneet nähtävyydet eivät ole kovin kuuluisia ja Milanosta löytyy myös rosoisia kaupunginosia, jotka tutustuttavat tavallisen kansan elämään.

Milano tuntuu jakavan matkailijoiden mielipiteitä, sillä vaikka osa ihastuu kaupunkiin, löytyy myös monia, joille Milano on osoittautunut pettymykseksi. Jo ennen matkaa on hyvä ymmärtää, että Milano on hengeltään keskieurooppalainen kaupunki, jolta ei kannata odottaa samanlaista tunnelmaa kuin vaikkapa Roomalta tai Firenzeltä. Kiireinen liike-elämä on Milanossa esillä muuta Italiaa näkyvämmin, ja ymmärrän että kaupungin ilmapiirin voi kokea kylmäksikin.

Itse koen Milanon monipuoliseksi ja kiehtovaksi kaupungiksi, jonka kohteita olen luetellut alla varsin laajasti. Vinkkini painottuvat nähtävyyksiin, mutta mukana on myös muutamia ravintoloita sekä mainintoja kokeilemistani hotelleista. Pyrin päivittämään tätä julkaisua aina uusien Milanon-matkojen jälkeen.

Duomo di Milano
Milanon ehdoton keskipiste on tuomiokirkko eli Duomo, jota reunustavalla laajalla aukiolla riittää vilinää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mahtipontinen katedraali on goottilaistyylisen arkkitehtuurin mestariteos, jonka rakennustyöt venyivät monen vuosisadan ajanjaksolle. Kirkon sisätilat ovat totta kai näkemisen arvoisia, mutta vielä parempi kokemus on maisemien katselu katedraalin katolta. Kattotasanteelta kelpaa ihailla Milanoa ja aistia olevansa kaupungin yläpuolella.
Lue lisää: Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
Lisätiedot: duomomilano.it

Galleria Vittorio Emanuele II
Aivan tuomiokirkon vierestä pääsee astumaan upeaan Galleria Vittorio Emanuele II -ostoskeskukseen, jota voidaan pitää tyylitietoisten milanolaisten olohuoneena. Näyttävien lasikattojen alta löytyy lukuisia merkkiliikkeitä, joiden kohdalla moni tyytyy näyteikkunaostoksiin. Gallerian mosaiikkilattioiden tunnetuin yksityiskohta on Torinon härkää esittävä vaakuna. Pyörähdä oikean kantapääsi varassa kolme kierrosta härän sukukalleuksien päällä, niin hyvä onnesi on taattu!

Teatro alla Scala
Gallerian ostoskäytävä johtaa Duomolta Piazza della Scalalle, jonka laidalta löytyy yksi maailman kuuluisimmista oopperataloista. Teatro alla Scala on ollut milanolaisten tärkeä kohtaamispaikka jo useammalla vuosisadalla, ja täällä jos missä kelpaa lumoutua Giuseppe Verdin, Giacomo Puccinin sekä muiden säveltäjämestareiden teoksista. Oopperaesitykset ovat minulta vielä kokematta, mutta olen osallistunut mielenkiintoiselle kierrokselle teatterin kulisseihin ja tutustunut La Scalan museoon.
Lue lisää: Opastettu kierros La Scalan oopperatalossa
Lisätiedot: teatroallascala.org

Castello Sforzesco
Yksi ydinkeskustan suurimmista nähtävyyksistä on Castello Sforzesco, jonka tornit ja jykevät muurit näkyvät kauas. Linnan nimi periytyy Milanoa vuosina 1450–1535 hallinneelta Sforzan herttuasuvulta. Rakennus on vuosisatojen saatossa vaihtanut omistajaa moneen kertaan ja kärsinyt vaurioita erilaisissa taisteluissa. Nykyään linnassa toimii koko joukko erilaisia museoita. Itse en ole vieläkään tutustunut sisätiloihin, vaikka olen kulkenut Castello Sforzescon pihan poikki monta kertaa.
Lisätiedot: milanocastello.it

Navigli
Milano oli joskus muinoin kanavien halkoma kaupunki, mutta lähes kaikki vesiväylät peitettiin auto- ja junaliikenteen kehittyessä. Nykyään kanavista muistuttaa kaupungin kauneimpiin kuuluva Naviglin alue ja erityisesti kuvauksellinen Naviglio Grande. Kanavan ympäristö on suosittua illanviettoaluetta, jossa meno on vilkkaimmillaan viikonloppuiltaisin. Rauhallisesta menosta nauttivien kannattaakin ihailla kanavaa seesteisinä aamupäivinä ja pistäytyä samalla vaikkapa pienissä taideputiikeissa.

San Siron stadion
Italialainen jalkapallo-ottelu voi olla tunnelmansa ansiosta elämys kenelle hyvänsä riippumatta siitä, kuinka paljon itse laji kiinnostaa. Maan suurin stadion on kahden maineikkaan seuran, sinimustan Inter Milanon ja punamustan AC Milanin kotikenttä. Jalkapallon La Scalanakin tunnetun stadionin virallinen nimi on Stadio Giuseppe Meazza, mutta molempien seurojen kannattajat puhuvat yleensä vain San Sirosta, joka on kaupunginosan nimi. Areenalla järjestetään myös suuria konsertteja.
Lue lisää: Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
Lisätiedot: inter.it, acmilan.com

Cimitero Monumentale
Milanon monumentaalinen hautausmaa on nimensä veroinen. Varakkaiden sukujen mahtipontisissa mausoleumeissa ja hautamuistomerkkien upeissa patsaissa riittää ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Hautausmaat eivät aina kuulu kaupunkien tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta Milanon Cimitero Monumentale on aivan ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Laaja alue tarjoaa rauhallisen ympäristön päiväkävelylle kauniissa ja ainutlaatuisessa ympäristössä.
Lue lisää: Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale
Lisätiedot: monumentale.comune.milano.it

Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen
Yhtä maailman kuuluisimmista taideteoksista pääsee ihailemaan Santa Maria delle Grazien kirkon yhteydessä toimineen luostarin entisessä ruokasalissa. Liput kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen, sillä nähtävyys on suosittu ja vierailijamäärää valvotaan tarkasti. Lähes yhdeksän metriä leveää haurasta maalausta on jouduttu restauroimaan moneen kertaan. Teos on täynnä erilaisia yksityiskohtia, joiden symboliikkaa on tulkittu monin tavoin.
Lue lisää: Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
Lisätiedot: cenacolovinciano.org

Palazzo Lombardian näköalatasanne
Yksi Milanon upeimmista maisemapaikoista on alueellisen hallintorakennuksen Palazzo Lombardian 39. kerroksesta löytyvä näköalatasanne. BAM-puiston lähistöltä löytyvästä pilvenpiirtäjästä kelpaa ihailla kaupunkimaisemia sekä myös Milanon pohjoispuolella kohoavia Alppeja. Näköalatasanne on valitettavasti avoinna vain harvakseltaan, useimmiten kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Vierailu on ilmainen, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen italiankielisellä lomakkeella.
Lisätiedot: regione.lombardia.it

Villa Necchi Campiglio
Milanon keskustasta löytyy yllättäviä kohteita, kuten vehreän puutarhan ympäröimä Villa Necchi Campiglio. Teollisuustoiminnassa rikastuneet Gigina ja Nedda Necchi sekä ensin mainitun aviomies Angelo Campiglio rakennuttivat itselleen kuluja säästelemättä tyylikkään kotitalon, joka toimii nykyään museona. Arvostetun arkkitehdin Piero Portaluppin kynästä syntyi upea rakennus, jonka pihamaa tuntuu rauhalliselta keitaalta suurkaupungin keskellä.
Lue lisää: Upea Villa Necchi Campiglio Milanossa
Lisätiedot: fondoambiente.it

Vanhat raitiovaunut
Milanossa on mukavaa matkustaa vanhoilla natisevilla raitiovaunuilla, joiden puinen sisustus huokuu historiaa. Raitiotieliikenne alkoi Milanossa jo vuonna 1881 ja reittiverkosto on Italian laajin. Toisinaan valitsen varta vasten raitiovaunun, vaikka matka taittuisi nopeammin metrolla. On hyvä muistaa, että osalla linjoista käytetään vähemmän nostalgista uudempaa kalustoa. Julkisen liikenteen liput hankin yleensä ATM Milano -sovelluksen kautta. Milanossa kulkee myös ravintolaraitiovaunu ATMosfera.

Stazione Centrale ja Memoriale della Shoah
Milanon keskusrautatieasema Stazione Centrale käy nähtävyydestä, sillä mahtipontisella rakennuksella riittää kokoa ja näyttävyyttä. Löysin vasta viimeisimmän matkani jälkeen tietoa aseman sisälleen kätkemästä synkästä museosta, johon haluaisin joskus tulevaisuudessa tutustua. Memoriale della Shoah tutustuttaa salaiseen laituriin numero 21, jolta lähetettiin toisen maailmansodan aikaan juutalaisia Auschwitziin ja muille keskitysleireille.
Lisätiedot: www.memorialeshoah.it

San Bernardino alle Ossan luukappeli
Milanon erikoisin kirkkokokemus löytyy San Bernardino alle Ossasta, jonka sivukappelin seinät on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. Näky on todella pysäyttävä, joskaan ei niin synkkä kuin kuvauksesta saattaisi päätellä. Luut ovat peräisin paikalla muinoin sijainneesta sairaalasta, jonka hautausmaalta loppui tila kesken. Luut päätyivät nykyisille paikoilleen 1600-luvulla, kun kirkkoa restauroitiin ja laajennettiin.
Lue lisää: Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
Lisätiedot: sanbernardinoalleossa.it

Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore
Milanossa on runsaasti kirkkoja, joista muutamat ovat aivan erityisen upeita. Tähän sarjaan kuuluu ehdottomasti Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore, jonka huomaamaton ulkokuori kätkee sisälleen hätkähdyttävän upealla taiteella koristellut kirkkosalit. Saleja on kaksin kappalein, jotta seurakunta ja nunnat saivat seurata jumalanpalvelusta toisistaan erillään.

Basilica di Sant’Ambrogio
Yksi Milanon tärkeimmistä ja tunnetuimmista kirkoista on Pyhän Ambrosiuksen basilika, joka edustaa romaanista arkkitehtuuria. Olen vieraillut täällä kertaalleen lyhyesti messun aikaan, jolloin tunnelma oli aivan erityinen. Kirkko on nimetty Milanon suojeluspyhimyksen, kaupungin piispana 300-luvulla toimineen Pyhän Ambrosiuksen mukaan.
Lisätiedot: basilicasantambrogio.it

Pinacoteca di Brera
Milanon maineikkaimman taidemuseon Pinacoteca di Breran kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä tunnettujen maalareiden, kuten Rafaelin, Caravaggion, Tintoretton, Tizianon, Rubensin ja Francesco Hayesin teoksia. Itseäni jo hieman hävettää, etten ole vieläkään käynyt tässä museossa, vaikka se on ollut suunnitelmissa useamman kerran. Haluaisin samalla tutustua myös kasvitieteelliseen puutarhaan Orto Botanico di Breraan sekä kauniiseen Biblioteca Nazionale Braidense -kirjastoon.
Lisätiedot: pinacotecabrera.org

Museo del Novecento
Duomon aukion laidalla toimiva Museo del Novecento esittelee lähinnä modernia italialaista 1900-luvun taidetta. Joukossa on myös muutama ulkomaisten mestareiden, kuten Pablo Picasson työ. Keskeinen sijainti ja edullinen pääsymaksu tekevät Museo del Novecentosta houkuttelevan vierailukohteen, vaikkei moderni taide sykähdyttäisikään. Palkintona ovat joka tapauksessa upeat panoraamanäkymät Piazza del Duomolle suurten ikkunoiden lävitse.
Lisätiedot: www.museodelnovecento.org

Parco Sempione
Castello Sforzescon laidalta alkava Parco Sempione on Milanon keskeisin puisto, jossa on mukava hengähtää kaupungilla kiertelyn lomassa. Puistosta löytyy muun muassa Torre Branca -näkötorni, Milanon akvaario sekä historiallinen urheilustadion Arena Civica, jolla Interin naisten joukkue pelaa nykyään kotiottelunsa.

Torre Branca
Korkealle Parco Sempionen yläpuolelle kohoava hieman huteralta näyttävä torni tunnetaan nimellä Torre Branca. Arkkitehti Giò Pontin suunnittelema torni valmistui vuonna 1933 Benito Mussolinin käskystä, kun fasistijohtaja halusi Milanoon Eiffelin tornia muistuttavan rakennelman. Olen käynyt kertaalleen ihailemassa upeita maisemia yli sata metriä korkeassa Torre Brancassa. Vierailun pituus on rajattu noin kuuteen minuuttiin, sillä näkötornin tilat ovat melko pienet.
Lisätiedot: www.museobranca.it/torre-branca

Arco della Pace
Parco Sempionen laidalla kohoaa komea Arco della Pace. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1807 Ranskan voittojen kunniaksi, kun Napoleon hallitsi lyhytaikaiseksi jäänyttä Italian kuningaskuntaa. Riemukaari valmistui vasta myöhemmin itävaltalaisten vallan alla, ja se nimettiin Wienin kongressin hengessä Rauhan kaareksi. Itävaltalaisjoukot joutuivat pakenemaan vuonna 1848 riemukaaren kautta pois Milanosta, kun italialaiset aloittivat taistelun kohti omaa yhtenäistä valtiotaan.

Giardini Pubblici Indro Montanelli
Itselleni tutuin milanolainen puisto taitaa olla arvostetun toimittajan mukaan nimetty Giardini Pubblici Indro Montanelli, jossa on mukava nauttia aurinkoisista päivistä ja kuunnella vaikka katusoittajia. Milanon vanhimmasta kaupunkipuistosta löytyy muun muassa pari leikkipuistoa sekä koirille tarkoitettuja alueita. Puiston laidalla toimivat luonnontieteellinen Museo di Storia Naturale di Milano sekä Milanon planetaario.

Biblioteca degli Alberi Milano -puisto
Porta Nuovan alue edustaa jatkuvasti kehittyvää modernia Milanoa parhaimmillaan. Kiiltävien pilvenpiirtäjien ja muiden uusien rakennusten väliin on jätetty ilahduttavasti viheralueita. Näistä suurin ja näyttävin on Biblioteca degli Alberi Milano eli puiden kirjasto, jossa kasvaa runsaasti erilaisia puita ja muita kasvilajeja. Ytimekkäämmin nimellä BAM tunnettu puisto on varsin avara viheralue, joka toimii paikallisten piknikpaikkana. Puistossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia.

Bosco Verticale
Biblioteca degli Alberi -puiston laidalla kohoaa kaksi erikoisennäköistä korkeaa rakennusta. Bosco Verticale eli pystysuora metsä on voittanut arkkitehtuuripalkintoja ja houkutellut kuuluisia asukkaita. Tornitalojen parvekkeilla kasvaa satoja puita ja tuhansia muita kasveja, jotka muodostavat hauskannäköisen vehreän kokonaisuuden. Bosco Verticale muistuttaa omalla tavallaan luonnon merkityksestä urbaanissakin ympäristössä.

Piazza Gae Aulenti
Modernin Porta Nuovan alueen keskuksena voidaan pitää Piazza Gae Aulentia, jonka maamerkkinä toimii näyttävä Torre UniCredit -pilvenpiirtäjä. Suihkulähteen koristaman aukion laidalla on lukuisia kauppoja ja ravintoloita. Piazza Gae Aulenti on nimetty Italian tunnetuimman naisarkkitehdin mukaan. Aukion erikoisuuksiin kuuluu taideteos nimeltä Egg, jonka messinkiputkien kautta voi kuunnella eri kerroksista kantautuvia ääniä.

Piazza Alvar Aalto
Piazza Gae Aulentin lähistöltä löytyy myös suomalaisen arkkitehdin mukaan nimetty aukio. Alvar Aalto vieraili usein Italiassa ja hänet muistetaan saapasmaassa edelleen. Korkeiden uudenaikaisten rakennusten väliin jäävällä pienellä aukiolla ei ole mitään ihmeellistä nähtävää, mutta on hienoa että Aallon nimi on ikuistettu Milanon kartalle.

Breran kaupunginosa
Elegantti Brera kuuluu Milanon kiinnostaviimpiin kaupunginosiin. Siisteissä mutta boheemeissa kortteleissa voi pistäytyä pienissä putiikeissa ja taidegallerioissa. Myös ravintolatarjonta on runsasta, joten Brarassa ei tarvitse olla nälissään tai kuivin suin. Kaupunginosan tunnetuin nähtävyys on taidemuseo Pinacoteca di Brera.

Isolan kaupunginosa
Perinteinen työläiskaupunginosa Isola on kehittynyt yhdeksi Milanon kiinnostavimmista alueista. Nähtävyyksien sijasta Isolassa viehättävät runsas ravintola- ja baaritarjonta, putiikit, taidepajat ja yhteisöllinen tunnelma. Isolan henkeen voi tutustua esimerkiksi yhteisöllisessä Isola Pepe Verde -puutarhassa tai vilkkaassa Bar Fridassa. Myös siisti ja moderni kauppahalli Mercato Comunale Isola kuuluu nälän yllättäessä mukaviin vierailukohteisiin.
Lue lisää: Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova

NoLon kaupunginosa
Milanon nouseviin trendialueisiin kuuluu Isolan ohella myös Nord di Loreto eli tuttavallisemmin NoLo. Rosoinen kaupunginosa on ottanut vastaan muuttajia ensin Etelä-Italiasta ja sittemmin eri puolilta maailmaa. Kehittyvästä NoLosta löytyy nykyisin trendikkäitä baareja ja ravintoloita sekä katutaidetta. Seinämaalauksia riittää runsaasti erityisesti rautatien varjossa Via Pontanon varrella. Entisen raviradan paikalle muotoutunut Parco Trotter on NoLon vehreä keidas.

Via Monte Napoleone
Milano tunnetaan muotikaupunkina, josta on lähtöisin maailmankuuluja huippumerkkejä Armanista Versaceen. Luksustuotteita janoavat kuluttajat suuntaavat Via Monte Napoleonelle, jonka varrelta löytyy runsaasti laadukkaita liikkeitä. Via Monte Napoleonea on kutsuttu maailman kalleimmaksi kaduksi, joten ihan pikkurahalla tänne ei kannata tulla shoppailemaan. Kapeahko katu ei ole mielestäni erityisen viihtyisä, mutta sen varrelta voi usein bongata hulppeita urheiluautoja.

Quadrilatero del Silenzion arkkitehtuuri
Quadrilatero del Silenzio eli hiljaisuuden kortteli tunnetaan 1900-luvun alkupuolella vallalla olleesta liberty-arkkitehtuurista, joka on italialainen tulkinta Suomessakin tunnetusta jugendista. Rauhallisella alueella on mukava kävellä ja tutustua rakennusten yksityiskohtiin. Tällainen on esimerkiksi Casa Sola-Buscan ovipuhelimena toiminut korva. Kannattaa käydä kurkkaamassa ainakin Palazzo Berri-Meregallin näyttävää pääsisäänkäyntiä. Myös edellä mainittu Villa Necchi Campiglio löytyy samalta alueelta.

Villa Invernizzin flamingot
Villa Invernizzin puutarhassa asuvat flamingot kuuluvat Milanon erikoisiin nähtävyyksiin. Liikemies Romeo Invernizzi tilasi vaaleanpunaiset linnut kotitalonsa pihamaalle 1970-luvulla, ja nykyiset asukkaat ovat alkuperäisten tulokkaiden jälkeläisiä. Lintuja voi katsella Quadrilatero del Silenziossa sijaitsevan puutarhan aidan takaa, ja kadun varteen kerääntyy usein erityisesti paikallisia lapsiperheitä.

Casa Galimberti
Casa Galimbertia on kehuttu jopa Milanon kauneimmaksi taloksi. Vuonna 1905 valmistuneen kerrostalon seiniä koristavat laattoihin maalatut klassiset taideteokset ja hienot parvekkeet täydentävät kokonaisuuden. Talo ei mielestäni ole järisyttävä nähtävyys, mutta sitä kannattaa käydä kurkkaamassa jos liikkuu Porta Venezian alueella. Vastapainona voi mainita, että Milanon rumimpana rakennuksena pidetään 1950-luvun pilvenpiirtäjää Torre Velascaa.

Piazza Mercanti
Duomon lähellä sijaitseva Piazza Mercanti on yksi Milanon tunnelmallisimmista aukioista. Kauppiailta nimensä saanut aukio toimi keskiajalla merkittävänä torina ja sen laidoilla kohoaa edelleen kauniita vanhoja rakennuksia, joita kannattaa pysähtyä ihailemaan.

Via Abramo Lincoln
Yksi Milanon kuvauksellisimmista kaduista on värikäs Via Abramo Lincoln. Yhdysvaltain entisen presidentin mukaan nimettyä lyhyttä kadunpätkää reunustavat kauniit asuintalot sekä aidatut vehreät puutarhat palmuineen. Katu sijaitsee hieman sivussa yleisimmiltä kulkureiteiltä, mutta sitä kannattaa käydä vilkaisemassa jos liikkuu ydinkeskustan itäpuolella.

Colonne di San Lorenzo
Basilica di San Lorenzo Maggioren edustalla kohoava pylväsrivistö on esimerkki siitä, kuinka Milanossa voi nähdä historian kerrostumia eri aikakausilta. Antiikin roomalaisten rakentamat korinttilaiset pylväät ovat jääneet kävelyreittini varrelle useamman kerran, kuten myös Via Brisan laidalla olevat roomalaiset rauniot. Antiikinaikaiset nähtävyydet ovat toki Milanossa hyvin pienimuotoisia verrattuna vaikkapa Rooman tarjontaan.

Milanon pörssitalo ja L.O.V.E.
Milanon arvokkaan pörssirakennuksen edustaa koristaa hämmentävä taideteos. Maurizio Cattelanin Carraran marmoriin veistämä L.O.V.E. tunnetaan yleisesti nimellä Il Dito eli sormi. Teos suunniteltiin väliaikaiseksi, mutta se jäi ristiriitaisen vastaanoton jälkeen pysyvästi paikalleen. Huomio kiinnittyy pystyssä olevaan keskisormeen, kun taas muut sormet on katkaistu. Cattelan ei ole selittänyt teostaan, mutta sen arvellaan olevan kannanotto joko rahalaitoksia tai fasistitervehdystä vastaan.

Milanon muut nähtävyydet
Milanossa riittää vielä itselleni paljon uutta nähtävää, vaikka takana onkin monta vierailua kaupunkiin. Yllä olevista kohteista en ole siis käynyt vielä Castello Sforzescon tai Pinacoteca di Breran sisällä lainkaan. Listallani on niiden lisäksi erityisesti muita museoita, sekä muutama muunlainenkin kohde.
CityLife – Kolmen pilvenpiirtäjän juurelle rakentunut kauppakeskus on varmasti käymisen arvoinen paikka shoppailijoille sekä modernin arkkitehtuurin ystäville.
Chinatown – Via Paolo Sarpin varrelle keskittyvällä alueella lienee luvassa kiinalaisia koristeita ja itämaisia makuja.
Museo Bagatti Valsecchi, Casa Museo Boschi di Stefano ja Museo Poldi Pezzoli – Vierailu Villa Necchi Campigliossa herätti suuren kiinnostuksen Milanon muihinkin kotimuseoihin.
Museo Nazionale Scienza e Tecnologia Leonardo da Vinci – Kovasti kehuttu suuri museo keskittyy tieteeseen sekä tekniikkaan, ja sopinee hyvin kaiken ikäisille.
Leonardo3 Museum – Galleria Vittorio Emanuele II:n laidalla sijaitsevasta Leonardo da Vinciin keskittyvästä museosta olen lukenut ristiriitaisiakin arvioita, mutta siellä voisi silti joskus pistäytyä.
Pinacoteca Ambrosiana – Merkittävä taidemuseo, jonka kokoelmista löytyy esimerkiksi Leonardo da Vincin, Sandro Botticellin ja Caravaggion teoksia.
Palazzo Reale – Duomon kulmalta löytyvässä kuninkaallisessa palatsissa on esillä vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Aperitivot
Milanon aperitiivikulttuuri on niin vahva, että sen voi mainita jopa nähtävyyksien tai ainakin paikallisten kokemusten joukossa. Aperitiiveja nautitaan ennen illan pääateriaa suurin piirtein kello kuuden ja kahdeksan välillä. Käytännöt vaihtelevat ravintoloittain, mutta parhaimmillaan reilun kympin hintaisen drinkin kylkeen saa hakea noutopöydästä niin paljon herkullista purtavaa kuin haluaa. Runsaasta aperitivosta käytetään myös aperitiivin ja illallisen yhdistävää sanaa apericena.

Ravintola Botinero
Breran kaupunginosassa toimiva Botinero on kantapaikkani Milanossa. Inter-legendan ja kaikkien aikojen suosikkipelaajani Javier Zanettin omistaman ravintolan ruokalista on argentiinalaiseen tapaan lihapainotteinen. Viihtyisässä valkoisten pöytäliinojen ravintolassa voi nauttia maukasta romanttista kynttiläillallista samalla, kun äänettömissä televisioissa pyörii urheiluohjelmia. Seinillä on futisrekvisiittaa ja aulabaarissa komeilee vaikuttava kokoelma tähtipelaajien nappulakenkiä.
Lisätiedot: botinero.it

Ravintola Ratanà
Juuri nyt eniten kaipaamani milanolainen ravintola on Biblioteca degli Alberi -puiston laidalla toimiva Ratanà. Vanhassa perinteikkäässä rakennuksessa saa nauttia laadukkaista raaka-aineista loihdittua milanolaista ruokaa, johon on haettu modernia twistiä. Oman kokemukseni mukaan annokset ovat todella maistuvia, eikä tunnelmassakaan ole valittamista. Ratanà on erinomainen paikka vaikkapa kolmen ruokalajin illalliselle, mutta pöytävaraus kannattaa tehdä ajoissa.
Lisätiedot: ratana.it

Ravintola Remulass
Ratanà oli tänä keväänä varattu täyteen jo hyvissä ajoin ennen matkaamme, joten tutustuimme sen sisarravintolaan. Remulass on kasvisravintola, josta löytyy myös hieman kalaa. Ruokalista on lyhyempi kuin Ratanàssa ja se vaihtuu usein sesongin mukaan. Viihtyisää pientä ravintolaa on helppo suositella erityisesti kasvissyöjille, mutta paikka sopii kyllä muillekin ruokailijoille.
Lisätiedot: remulass.it

Bar Frida
Värikäs ja meluisa Bar Frida toimii Isolan kaupunginosan asukkaiden vilkkaana kokoontumispaikkana. Boheemi baari tunnetaan pitkästä cocktail-listasta, minkä lisäksi tarjolla on lounasta ja lounasajan jälkeen pientä purtavaa. Olemme todenneet tuon pienen purtavan erinomaisen maukkaaksi ja yllättävän täyttäväksi. Bar Frida on varsin mainio paikallinen kokemus, jos äänekäs meininki ei haittaa. Bar Fridaan ei voi tehdä pöytävarauksia.
Lisätiedot: fridaisola.it

Panzerotti Luini
Jos Milanon ydinkeskustassa kaipaa nopeaa ja edullista helpotusta nälkäänsä, kannattaa suunnistaa Via Santa Radegondan varrelle Luinin leipomoon. Paikallinen instituutio on vetänyt milanolaisia puoleensa jo monen sukupolven ajan. Pitkää jonoa ei kannata säikähtää, sillä se etenee nopeasti. Luini tunnetaan erityisesti lihapiirakkaa muistuttavista panzerotto-leivonnaisista, joiden täytevaihtoehdoista löytyy italialaiseen tapaan esimerkiksi tomaattia ja mozzarellaa. Herkullista!
Lisätiedot: luini.it

Herkkukauppa Peck
Perinteikkään elintarvikekauppa Peckin lippulaivamyymälä toimii Via Spadarin varrella aivan ydinkeskustassa. Jo vuodesta 1883 lähtien kulinaristeja palvellut Peck huokuu perinteitä ja sen tuoretiskit notkuvat leikkeleitä, juustoja, kalaa ja vihanneksia. Matkailija löytää täältä tuliaisiksi vaikkapa suklaata, kahvia, teetä, viiniä tai lasipurkkeihin säilöttyjä kastikkeita, mutta hintataso on toki tavanomaista puotia korkeampi.
Lisätiedot: peck.it

Jäätelöbaarit
Olen joskus tokaissut, että päivä italiassa ilman gelatoa on hukkaan heitetty päivä. Omat Milanon-matkamme ajoittuvat kuitenkin monesti sen verran viileään vuodenaikaan, ettei jäätelönsyöntiä ole tullut harrastettua kovinkaan paljoa. Toistaiseksi paras jäätelökokemuksemme on innovatiivisiakin makuja tarjoileva Ciacco. Listaltani löytyvät tulevia reissuja varten myös paljon kehutut jäätelöbaarit Artico Gelateria sekä Il Massimo del Gelato.

Milanon muut ravintolat
Milanon ravintolatarjonta tuntuu loputtomalta, ja valitsin yllä oleviin vinkkeihin vain pari poikkeuksellisen mieluisaksi kokemaani vaihtoehtoa. Ulkopuolelle jäi esimerkiksi El Brellin, joka tarjoaa Naviglio Granden varrella perinteisiä milanolaisia ruokia sekä hieman vanhahtavaa tunnelmaa. Suosittu Antica Osteria Cavallini on puolestaan toiminut pitkään päärautatieaseman suunnalla. Cavallinilla on pitkä ruokalista ja se on yhden vierailun perusteella kelpo ravintola.
Omalla toivelistallani on tulevia reissuja varten paljon ravintoloita, kuten Interin nykyisen kapteenin Lautaro Martínezin sekä hänen vaimonsa Agustina Gandolfon omistama Coraje. Minulle on suositeltu K2 Trattoria Toscanaa ja olen suositellut sitä onnistuneesti eteenpäin, mutten ole vielä itse käynyt paikan päällä. Pizzanhimon iskiessä voisin kokeilla vaikkapa jotakin Piccola Ischia -pizzerioista. Makeampia herkkuja voisin lähteä etsimään esimerkiksi suklaakahvila Zàinista.

Milanon hotellit
Hotellien hintataso on Milanossa melko korkea, joskin löydettävissä on myös melko huokeita vaihtoehtoja. Osa kokeilemistani hotelleista on jo lopettanut toimintansa ja osassa vierailusta on jo pitkä aika. Hotelliarvostelujen tekeminen ei ole parasta osaamistani tai suurin intohimoni, mutta tässä lyhyesti muutama majoituskokemus Milanosta.
Spadari al Duomo toimii nimensä mukaisesti kivenheiton päässä Duomon aukiolta. Viihtyisän ja laadukkaan neljän tähden hotellin sijainti on ydinkeskustaan tutustumista ajatellen täydellinen, mutta hinnat ovat käyntimme jälkeen nousseet jo oman kipurajani yli.
Hotel ibis Milano Centro on perusvarma ketjuhotelli, joka sopii edullisempaa hotellimajoitusta etsiville. Ibis ei tarjoaa mitään erityistä, mutta pari vierailua ovat sujuneet ongelmitta.
Milano Verticale | UNA Esperienze sijaitsee mielestäni kätevällä paikalla lähellä Stazione Garibaldia ja Piazza Gae Aulentia. Neljän tähden hotellista ei jäänyt mieleen mitään poikkeuksellista elämystä, mutta kaikki toimi hyvin ja aamiainenkin maistui.
iQ Hotel Milano on yksi todella monista Stazione Centralen lähistöllä sijaitsevista hotelleista. Alue itsessään ei ole parasta Milanoa, mutta tarjolla on hyvät kulkuyhteydet moneen suuntaan. Tässä hotellissa oli ystävällinen vastaanotto, siisti huone sekä aivan erinomainen aamiainen.
Italia
Upea Villa Necchi Campiglio Milanossa

Milanon keskustassa piilottelee arkkitehtoninen helmi, jonka sisällä toimivaan kotimuseoon voi tutustua joko opastetulla kierroksella tai omatoimisesti. Villa Necchi Campiglio puutarhoineen tuntuu todelliselta keitaalta kaupungin sydämessä.
Olipa kerran synkkä ja sumuinen milanolainen yö. Tyylikäs pariskunta on nauttinut juuri oopperanäytöksestä maailmankuulussa La Scalassa, mutta eksyy paluumatkallaan usvaisille kaduille. He löytävät sattumalta rehevän puutarhan, joka on kyltistä päätellen myytävänä. Rouva ihastuu paikkaan ja herra soittaa heti seuraavana aamuna kyltissä lukeneeseen numeroon. Kaupat syntyvät välittömästi. Raha ei ole ongelma, sillä rouva Gigina Necchi ja herra Angelo Campiglio ovat varakasta väkeä, teollisuustoiminnassa rikastunutta lombardialaista porvaristoa. Tontille nousevaan taloon muuttaa myös Giginan vanhempi sisar Nedda Necchi.

Rakennusprojektissa ei kitsastella, sillä arkkitehti Piero Portaluppi saa vapaat kädet ja rajattoman budjetin. Rationalistista tyyliä suosiva Portaluppi on arvostettu arkkitehti, jonka kynästä syntyy yli sata rakennusta Milanoon. Hän suunnittelee koteja ja toimistoja kaupungin arvostetuimmille perheille sekä vastaa merkittävien rakennusten, kuten Pinacoteca di Breran taidemuseon ja Santa Maria delle Grazien kirkon restauroinnista. Eletään Italian historian synkkää vaihetta ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä. Monet toimeksiannot tulevat maata hallitsevalta fasistiselta puolueelta, jonka jäsen Portaluppi itsekin on. Aikalaiset ovat puolustelleet arkkitehtia sanomalla, ettei Portaluppi ollut sen enempää fasisti kuin muutkaan tuon ajan italialaiset. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Villa Necchi Campiglio valmistuu vuonna 1935, jolloin ylellisestä seurapiirielämästä nauttiva herrasväki pääsee muuttamaan Paviasta Milanon keskustaan. Tuntuu hämmästyttävältä, että vain reilun kilometrin päässä kaupungin keskipisteenä toimivasta tuomiokirkosta löytyy tällainen yksityinen keidas. Reilunkokoista puutarhaa värittävät keväiset kukat ja vierailijat istahtavat mielellään uima-altaan ympärille. Kyseessä on Milanon ensimmäinen lämmitetty yksityinen uima-allas.

Tutustumme taloon englanniksi opastetulla kierroksella, jonka aikana kierrämme huoneita läpi kahdessa kerroksessa. Valokuvaaminen on sallittua, mutta noudatamme oppaan suositusta ja käymme ottamassa kuvat kaikessa rauhassa vasta opastuksen jälkeen. Taloon voi tutustua myös pelkästään omatoimisesti, ja mekin viivymme sisätiloissa jonkin aikaa kierroksen päätyttyä. Huoneissa päivystää avuliaita nuoria oppaita, jotka kertovat tiloista mielellään kaikille halukkaille italiaksi tai englanniksi.

Rakennuksen alempi kerros käsittää yleisiä oleskelutiloja ja yläkerrassa odottavat asukkaiden makuuhuoneet. Arkkitehti Piero Portaluppin tyyli on yksinkertaisen pelkistettyä ja hyvin käytännöllistä. Tämä on havaittavissa esimerkiksi liukuovissa, jotka erottavat huoneet toisistaan. Portaluppi suunnitteli urallaan muun muassa laivoja, mikä lienee vaikuttanut esimerkiksi muutamien ikkunoiden pyöreään muotoon. Arkkitehti piti kovasti myös avaruudesta, minkä seurauksena näemme tähtikuvioita useammassa paikassa.

Yksi rakennuksen mielenkiintoisimmista tiloista on valoisa veranta, jonka vihertävä värimaailma on sovitettu yhteen suurten ikkunoiden takana näkyvän puutarhan kanssa. Huomio kääntyy helposti kiinalaisiin maljakoihin, jotka muistuttavat talon väen kiinnostuksesta itämaiseen kulttuuriin. Verannan ja muiden sisätilojen välissä on jykevät liukuovet, jotka pidettiin turvallisuussyistä kiinni öiseen aikaan.

Italian fasistinen hallitus takavarikoi Villa Necchi Campiglion toisen maailmansodan aikana virkamiestensä käyttöön, jolloin asukkaat joutuivat muuttamaan tilapäisesti maaseudulle. Talon sisustustyyli muuttui huomattavasti sodan jälkeen, kun isäntäväki palkkasi arkkitehti Tomaso Buzzin uudistustöihin. Portaluppin luoma alkuperäinen ilme tuntui Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion mielestä liian kylmältä – ja arvatenkin fasismista muistuttavalta – joten huoneisiin haluttiin antiikkiin viittaavaa koristeellisuutta. Tämä lienee tehnyt yleisilmeelle hyvää.

Necchien varakkuus kumpusi sisarusten isän Ambrogio Necchin perustamista teollisuusyrityksistä. Ambrogio kuoli lastensa ollessa vielä teini-iässä, joten Gigina ja Nedda sekä heidän veljensä Vittorio perivät yritykset jo nuorina. Nykyään Necchin nimi tunnetaan erityisesti ompelukoneista, joista tuli lähes yhtä ikonisia italialaisia esineitä kuin vaikkapa Bialettin espressopannuista tai Piaggion Vespa-skoottereista. Vittorion vaimo kaipasi kerran uutta ompelukonetta, mutta tarjolla oli vain ulkomaisia malleja. Niinpä Vittorio sai idean ja perusti Italian ensimmäisen ompelukonetehtaan, jonka tuotteista tulikin todella suosittuja.

Vittorio Necchi keskittyi työurallaan lähinnä ompelukoneisiin, kun taas Giginan ja Neddan – tai käytännössä Giginan miehen Angelo Campiglion – tehtävänä oli johtaa bisnesimperiumin alkuperäisiä yrityksiä, kuten valurautavalimoita ja emalointitehtaita. Angelon kuva tulee talossa vastaan useamman kerran, esimerkiksi Giginan kampauspöydällä.

Villa Necchi Campiglion palvelusväkeen kuului kymmenkunta henkilöä, joiden täytyi olla valmiina palvelemaan asukkaita pikavauhtia. Jokaisessa huoneessa onkin soittokello palvelijoiden kutsumista varten. Työväelle leppoisinta aikaa taisivat olla aamut, sillä sanotaan etteivät Necchin sisarukset heränneet mielellään ennen puoltapäivää.

Yläkerrassa on useampi tilava makuuhuone, joiden yhteydessä on omat kylpyhuoneet. Naimattomana elänyt Nedda oli uskonnollinen henkilö, ja hänen makuuhuoneessaan näkyykin kristillisiä esineitä. Naimattoman naisen oli tuon ajan patriarkaalisessa Italiassa jo käytännön syistä helpompaa asua vaikkapa näin sisarensa ja sisaren miehen kanssa kuin yksin.

Giginan ja Angelon yksityiset tilat ovat käytännössä peilikuva Neddan vastaavista. Makuuhuoneiden väliin jäävällä käytävällä on pitkä kaappirivistö sisarusten vaatteiden säilyttämistä varten. Talon naiset omistivat valtavasti huippusuunnittelijoiden luomia vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja, jotka ovat ovien takana tallessa edelleen. Silloin tällöin järjestetään erityisiä teemakierroksia, jolloin kaapit avataan uteliaille vierailijoille. Nyt nähtävillä on vain muutamia esimerkkejä, kuten Christian Diorin toimittamat ja henkilökohtaisilla omistuskirjoituksilla varustetut kaulahuivit.

Yläkerrasta löytyy myös pari vierashuonetta, jotka oli usein varattu tietyille henkilöille. Savoijin prinsessaa Maria Gabriellaa kohdeltiin täällä kuin perheenjäsentä. Maria Gabriella on nelisenkymmentä vuotta Necchin sisaruksia nuorempi, mutta se ei haitannut tiivistä ystävyyttä. Prinsessa on Italian viimeisen kuninkaan Umberto II:n tytär. Me vierailimme vasta viime elokuussa Maria Gabriellan isomummon kuningatar Margheritan linnassa Aostanlaaksossa. Tuosta kohteesta voi lukea lisää jutustani Aostanlaakson satulinna Castel Savoia.

Toinen vakiovieras oli Maria Gabriellan serkku Enrico d’Assia, joka tunnettiin paremmin nimellä Hessen-Kasselin prinssi Heinrich. Taiteellinen prinssi vietti paljon aikaa Milanossa, sillä hän työskenteli La Scalan oopperan lavastajana. Villa Necchi Campigliossa on esillä runsaasti taidetta, josta osa on tullut tänne lahjoituksina Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion ajan jälkeen. Prinssin käytössä olleissa tiloissa voi ihmetellä Guido Sfornin taidekokoelmaa, johon kuuluu muiden muassa Pablo Picasson ja Henri Matissen töitä.

Talon asukkailla ei ollut lapsia, mutta Gigina ja Nedda rakastivat kissoja. Täällä oli kuulemma aikoinaan myös eläviä lemmikkejä, mutta nyt kotimuseon hyllyjä koristavat monet kissahahmot.

Kaikki talon asukkaat elivät reilusti yli 90-vuotiaiksi. Angelo kuoli 1984, Nedda 1993 ja rahtusta vaille satavuotiaaksi yltänyt Gigina vuonna 2001. Sisaruksilla ei ollut perillisiä, joten Gigina testamenttasi talon Fondo Ambiente Italiano -säätiölle. FAI:n tavoitteena on suojella italialaisia kohteita, kuten arvokkaita rakennuksia. Villa Necchi Campiglion restaurointitöihin käytettiin kuusi miljoonaa euroa ja se avattiin yleisölle toukokuussa 2008.

Villa Necchi Campiglio on saanut viime vuosina mainetta valkokankaalla. Luca Guadagninon ohjaama I Am Love kuvattiin huvilalla pian suuren remontin valmistumisen jälkeen. Kuvitteellinen tarina kertoo milanolaisesta Recchin perheestä, muttei suoranaisesti liity Necchien elämään. Vielä suurempaa näkyvyyttä sai tuoreempi House of Gucci, jota tähdittävät muiden muassa Lady Gaga ja Al Pacino. Huvila esittää elokuvassa Rodolfo Guccin kotia. En ole nähnyt vielä kumpaakaan filmiä, mutta aion kyllä tämän vierailun jälkeen katsoa molemmat.

Siirrymme museovierailun jälkeen puutarhan laidalla toimivaan kahvilaan. Pöydät olivat ennen sisällä tekemäämme kierrosta aivan täynnä lounasasiakkaita, mutta nyt myöhemmin iltapäivällä tilaa on reilusti. Makoisa vadelmajuustokakku on sopiva päätös hienolle museokokemukselle. Villa Necchi Campiglio on mainio kohde kaikille arkkitehtuurista, ylellisistä kotimuseoista ja Milanon historiasta kiinnostuneille.
Lisätiedot ja pääsyliput löytyvät Fondo Ambiente Italianon sivustolta.
Tutustu myös muihin Milanosta kirjoittamiini juttuihin.
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia2 vuotta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti2 vuotta sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
-
Espanja2 vuotta sitten
Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos
-
Itävalta2 vuotta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
-
Suomi1 vuosi sitten
Iso-Syöte ihastutti jälleen
Tomi J
30.10.2019 at 15:30
Kiinnostus heräsi Napolia kohtaan heti. Soljuvaa tekstiä lukiessa alkoi elokuva pyörimään päässäni😃 Hieno juttu Mika!
Mika / Lähtöportti
30.10.2019 at 17:32
Kiitos paljon Tomi, mukava kuulla että kiinnostus heräsi 🙂 Napoli on ainutlaatuinen kaupunki, jonkun määritelmän mukaan jopa oma mielentilansa. Hullu ja hieman kaoottinen paikka, mutta ehkä juuri siksi niin mielenkiintoinen. Jotkut tykkää ja ymmärrän mainiosti että jotkut inhoaa. Kannattaa käydä joskus katsomassa millaiseksi oma mielipide muodostuu 😀
Piyya
4.11.2019 at 19:23
Muuta maailmaa pitää nähdä mutta Italiaan on aina pakko palata ! Minä haluan myös nähdä Napolin ja elää 😊
Hienosti kuvailtu kaupungin sykettä ja vilinää, johan se houkuttelee kaikella kapottisuudellaan.
Mika / Lähtöportti
5.11.2019 at 11:26
Hyvin sanottu! Itsekin haluan nähdä maailmaa laajasti, mutta Italia kutsuu aina uudelleen. Sophia Loren on sanonut ettei hän ole italialainen vaan napolilainen, että se on eri asia. Ja kyllähän se tavallaan onkin, Napoli on hyvine ja huonoine puolineen melkein oma planeettansa 😀
Riikka
18.11.2021 at 22:32
Tämän luettua alkoi kyllä niin tehdä mieli pizzaa! Napoli kuuluu kyllä niihin paikkoihin, joihin haluan päästä muodostamaan oman mielipiteeni. Miten kaupungista, joka voi ylpeillä pizzan kotina voisi olla pitämättä?
Mika / Lähtöportti
19.11.2021 at 17:36
Napoli on ilman muuta tutustumisen arvoinen, aivan ainutlaatuinen kaupunki. Pizza on hyvä syy matkustaa Napoliin, kannattaa viipyä riittävän kauan että ehtii syömään useampia 🙂