Vietimme äskettäin mukavan kahden viikon loman Ranskassa. Suurin osa ajasta kului Dordognen alueella, jossa tutustuimme moniin häkellyttävän kauniisiin kyliin sekä miellyttäviin maalaismaisemiin. Upea Dordogne on ainakin useimmille suomalaisille vielä löytämätön helmi.

Dordogne on virallisesti ilmaistuna Uuden-Akvitanian alueeseen kuuluva departementti Ranskan lounaisosassa. Se on saanut nimensä seudun halki kiemurtelevasta joesta. Dordogne tunnetaan erityisesti kauniista pikkukylistä, lukuisista linnoista, monista luolista sekä maalaismaisemista. Paikalliset käyttävät Dordognesta mielellään myös vanhaa roomalaisajalta periytyvää nimeä Périgord. Périgord jakautuu neljään eri värien mukaan nimettyyn osaan, joista tutustumme kunnolla vain yhteen, tryffeleiden ansiosta mustana Périgordina tunnettuun Périgord Noiriin.

Päädymme koko alueelle oikeastaan siksi, että Dordogne esiintyy usein anoppini suosikkisarjoissa Uusi elämä etelässä (A New Life in the Sun) ja Unelma-asunto auringon alta (A Place in the Sun). Brittiläisissä televisiosarjoissa ihmiset etsivät Etelä-Euroopasta joko asuntoa tai peräti uutta elinkeinoa. Kolmen sukupolven lomamme alkaa lennolla Bordeaux’hon, josta siirrymme muutaman kaupungissa vietetyn päivän jälkeen vuokra-autolla vajaat parisataa kilometriä itään. Majoitumme Dordognessa kymmeneksi päiväksi Belvèsin kylän lähistöltä vuokrattuun lomataloon.

Ajattelin ennen matkaa, että voisimme tehdä pari ajomatkaltaan hieman pidempää retkeä esimerkiksi Dordognen pääkaupunkiin Périgueux´hon tai pyhiinvaelluskohteenakin tunnettuun Rocamadouriin. Meille selviää kuitenkin pian perille päästyämme, että majapaikkamme lähistöllä on niin paljon nähtävää, ettei tarvetta juuri yli puolen tunnin yhdensuuntaisille ajomatkoille ole. Niinpä kaukaisemmat kohteet jäävätkin kokonaan väliin ja nautimme rennosta lomasta Périgord Noirin nähtävyyksiin kiireettömästi tutustuen.

 
Dordogne on kauneudestaan huolimatta säästynyt toistaiseksi massaturismilta, kenties hieman syrjäisen sijaintinsa vuoksi. Kauniit kylät ovat vielä kesäkuun alussa kovin hiljaisia, eikä kujilla näy kuin joitakin turisteja. Heinä-elokuussa lienee vilkkaampaa. Britit ovat ilmiselvästi löytäneet Dordognen, minkä lisäksi seudulla liikkuu silmiinpistävän paljon Hollannin rekisterissä olevia autoja. Muualta Ranskasta tulleita matkailijoita on liikkeellä jonkin verran, minkä lisäksi kuulemme pari kertaa saksaa tai skandinaavisia kieliä. Yhteenkään suomalaiseen emme satu törmäämään.

Dordognesta löytyy peräti kymmenen Ranskan kauneimpien listalle päässyttä keskiaikaista kylää. Käymme näistä kylistä seitsemässä, joten saamme kävellä oikeastaan joka päivä upeassa historiallisessa ympäristössä. Kerron nyt kaikista kylistä lyhyesti, mutta syksyn ja talven aikana on tulossa näitä kohteita tarkemmin kuvailevia juttuja. Lisäksi luvassa on kirjoituksia miellyttävästä Bordeaux’n kaupungista sekä esittelyt parista Dordognen upeasta nähtävyydestä. Joséphine Bakerin linnana tunnettu Château des Milandes teki suuren vaikutuksen ja myös Marqueyssacin puutarha oli näkemisen arvoinen. Nyt kuitenkin kierrokselle Périgord Noirin kauneimpiin kyliin!

---

Belvès

Meille tutuimmaksi Dordognen kyläksi tulee Belvès, jonne on lomataloltamme vain parin kilometrin kävelymatka. Belvès on vilkkaimmillaan lauantaisin, jolloin kylän aukiolla pidetään markkinat. Myynnissä on lähinnä lähialueella tuotettuja elintarvikkeita, ja mekin hankimme täältä hedelmiä, vihanneksia sekä hunajaa mukaamme. Keskusaukion alapuolella on muinaisia luola-asumuksia, joihin voi tutustua opastetulla kierroksella. Kokemus on mielenkiintoinen, vaikkemme ranskankielisestä selostuksesta paljoa ymmärräkään.

Suurin osa kylän palveluista on keskittynyt aukiolle sekä yhdelle siltä lähtevistä pienistä kävelykaduista. Sieltä löytyy myös mainio viinibaari Planches & Plonk, jossa käymme pariinkin kertaan nauttimassa paikallisista juustoista ja leikkeleistä. Baaria pitävät brittimiehet ovat olleet mukana edellä mainitussa Uusi elämä etelässä -sarjassa, ja suosittelevat mielellään viinejä myös mukaan ostettavaksi. Suurin osa Belvèsistä uinuu raukeassa hiljaisuudessa, ja saamme kierrellä idyllisillä kujilla keskenämme. Koska Belvès on meille niin lähellä, tulee kylällä käytyä useampaan kertaan.

---

Limeuil

Kaikki käymämme kylät ovat niin kauniita, että niitä on mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen. Yksi vaihtoehto omaksi suosikikseni voisi silti olla Dordogne- ja Vézère-jokien yhtymäkohtaan rakennettu Limeuil. Kylä on ollut strategisen sijaintinsa ansioista tärkeä kauppapaikka ja se kohoaa jokirannasta korkealle kukkulalle. Syömme retken alkuvaiheessa hyvän lounaan Limeuilin alaosassa, minkä jälkeen lähdemme nousemaan mukulakivikujaa pitkin ylöspäin. Kukkulalla on toinen toistaan kuvauksellisempia kujia, joista pienimpiä ei ole edes päällystetty. Iltapäivän kulkijat ovat harvassa, joten pari kohtaamaamme kissaa saavat tarkkailla kylän hiljaisia tapahtumia rauhassa.

Limeuilin tärkein nähtävyys on kylän yläosassa sijaitseva puutarha. Pääsylipun maksamalla saa ihailla sekä monenlaisia kasveja että ihastuttavaa näkymää alas jokilaaksoon. Puutarha ei ole maisemaa lukuun ottamatta mitenkään poikkeuksellisen näyttävä, mutta siellä on mukava viettää aikaa ja tarjolla on myös joitakin lapsille suunnattuja pelejä.

---

Beynac-et-Cazenac

Beynac-et-Cazenac sijaitsee monen muun käymämme kylän tavoin Dordogne-joen varrella. Kylän ohittavan maantien vieressä on siisti kävelytie, jonka varrelta voi katsella vaikkapa joella kulkevia perinteisiä aluksia. Gabarre on vanha Länsi-Ranskan joilla tunnettu venetyyppi, jota käyttävät nykyisin lähinnä turistiristeilyjen järjestäjät. Retkien pituus on yleensä vajaa tunti ja niitä lähtee Beynac-et-Cazenacin lisäksi ainakin La Roque-Gageacista. Näemme usein myös melojia, ja kanoottien vuokraus onnistuukin useimmista jokivarren kylistä. Vaikka jokikin on kaunis, löytyvät Beynacin viehättävimmät osat kylän yläosasta.

Mäen jyrkkyys saa lyhyehkön nousun tuntumaan todellista pidemmältä, mutta kiipeäminen kannattaa. Jo matkan varrella on hurmaavia näkymiä kivitalojen ohitse alas laaksoon. Kylänäkymää hallitsee komea Beynacin linna, jossa vierailun joudumme jättämään nyt aikataulusyistä väliin. Keskitymme ihailemaan maisemia pariltakin näköalapaikalta, kuljeskelemme muutamilla kauniilla kujilla ja pysähdymme syömään jäätelöä. Pienessä kylässä on muutama ravintola sekä joitakin käsityö- ja matkamuistoliikkeitä.

---

La Roque-Gageac

Kaikki käymämme kylät ovat keskenään erilaisia, mutta esimerkiksi La Roque-Gageac muistuttaa hieman naapuriaan Beynacia. Täällä ei tosin ole samanlaista katseita vangitsevaa suurta linnaa, ja joen läheisyydessä on enemmän tilaa kulkea. Jokiristeilyjä näyttää lähtevän usein ja La Roque-Gageac taitaa kuulua käymistämme kylistä turistisimpiin, vaikka kesäkuinen iltapäivä on varsin hiljainen täälläkin. Rantakadun varrella on useita ravintoloita, joista yhdessä syömme maukkaan lounaan. Ravintoloiden lounaslistoilla on täälläpäin useimmiten runsaita salaatteja, lämpimiä voileipiä, hampurilaisia, entrecôtepihvi, mahdollinen kala-annos sekä yleensä aina ankkaa. Esimerkiksi tällä kerralla Patio-ravintolassa syön maukkaan ankkavartaan.

La Roque-Gageacin kylän ydinosa muodostuu rantakadun lisäksi parista hieman korkeammalla kulkevasta kujasta. Vanhat talot ja jokimaisema tekevät ympäristöstä todella kauniin. La Roque-Gageacin ilmettä hallitsee joen lisäksi kylän reunalta kohoava valtava kalliojyrkänne. Kallioon louhittu muinainen linnoitus lienee mielenkiintoinen paikka, mutta jätämme sinne kiipeämisen tällä kerralla väliin. Pistäydymme sen sijaan La Roque-Gageacin pienessä kirkossa, josta jäävät mieleen sisälle eksyneet pääskyset. Ne lentävät kehää kiertäen alttarin yläpuolella. Kylän erikoisuuksiin kuuluu subtrooppinen puutarha, joten saamme kulkea ennen parkkipaikalle palaamista palmujen, bambujen ja banaanipuiden katveessa. 

---

Castelnaud-la-Chapelle

Castelnaud-la-Chapelle on käymistämme kylistä selvästi pienin. Koko paikan viehätys perustuukin kaiken muun yläpuolella kohoavaan Castelnaudin linnaan, sillä muuten nähtävää on parista kauniista kujasta huolimatta varsin vähän. Castelnaudia mainostetaan vierailijamääränsä ansiosta Lounais-Ranskan suosituimpana linnana, mutta kun saavumme paikalle myöhäisenä kesäkuisena iltapäivänä, on paikalla vain muutamia ihmisiä. Saamme siis tutustua vankkaan ritarilinnaan kaikessa rauhassa. Vierailukokemus olisi varmasti vilkkaampaan aikaan aivan erilainen. Linnassa järjestetään ajoittain erilaisia tapahtumia, esityksiä ja teemaopastuksia, jolloin paikalla on keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita henkilöitä.

Linnassa toimii keskiaikaiseen sodankäyntiin keskittyvä museo. Saleissa on esillä monenlaisia aseita ja sama teema jatkuu myös ulkona, jossa on katapultteja sekä muita vastaavia härveleitä. Muureilta kelpaa ihailla hienoa maisemaa Dordogne-joelle ja Castelnaudin vanhaan viholliseen Beynaciin saakka sekä tietenkin myös kylän puolelle. Castelnaudin linnaan voi ostaa yhdistelmälipun, joka sisältää pääsyn myös muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Marqueyssacin puutarhaan. Vaikka kylä on pieni, levittäytyy Castelnaud-la-Chapellen kunta laajemmalle alueelle ja esimerkiksi upea Château des Milandes sijaitsee sen alueella.

---

Domme

Myös viehättävästä Dommesta on erinomaiset näkymät Dordogne-joelle. Kylä kohoaa korkealla viljavan tasangon yläpuolella ja ihastumme maisemiin, vaikka vierailupäivämme onkin pilvinen ja tuuli puhaltaa sadetta enteilevästi. Linnoitettua Dommea ympäröivät edelleen keskiaikaiset muurit ja erityisesti kävelymatkalla parkkipaikalta keskustaan vastaan tuleva La Porte des Tours -portti on todella jykevä. Kylän keskustassa on kuvauksellisia kujia sekä jonkin verran matkailijoille suunnattuja kauppoja sekä muita palveluita.

Dommen erikoisuus on kylän alapuolelta löytyvä luolasto, jonne laskeudutaan suoraan keskusaukiolta. Luolakierros onnistuu ainoastaan ranskankielisen oppaan johdolla ja valokuvaaminen on maan alla kielletty. Tippukiviä on mukava ihailla, vaikka Dommen luolat eivät ylläkään esimerkiksi Sloveniassa näkemiemme luonnon ihmeiden tasolle. On joka tapauksessa todella mielenkiintoista nähdä, että heti kylän alapuolella on melkoinen luolasto. Dommesta jäävät mieleen myös kauniit vanhat kivitalot sekä monilla seinustoilla kukkivat ruusuistutukset.

---

Monpazier

Viimeinen käymämme kylä Monpazier on niin ikään pieni linnoitettu asutuskeskus, jolla on keskiaikaiset juuret. Monpazierin perustajaksi mainitaan Englannin kuningas Edvard I. Monpazier on rakennettu säntillisen symmetrisesti ruutuasemakaavan mukaan ja siitä otettiin aikoinaan mallia myös muiden vastaavien kylien suunnitteluun. Toisin kuin useimmat muut käymämme kylät, Monpazier sijaitsee melko tasaisella alueella eikä sieltä ole erityisiä maisemia ympäristöön.

Monpazierin ehdoton sydän on keskusaukio, jonka yhdessä ravintoloista mekin syömme terassilounaan. Saamme nauttia ruoan lisäksi ranskankielisen puheensorinan luomasta tunnelmasta, vaikka asiakkaat eivät ihan paikallisia taida ollakaan. Näyttävä aukio on kylän kokoon nähden varsin suuri. Huomio kiinnittyy väkisinkin vanhaan puiseen markkinakatokseen, jonka alla käydään edelleen kauppaa torstaisin. Vierailemme myös aukion lähistöllä sijaitsevassa Saint-Dominiquen kirkossa.

Monpazier tarjoaa samanlaisia kohokohtia kuin moni muukin näkemämme kylä, eli kauniita vanhoja rakennuksia, runsaita kukkaistutuksia sekä seinustoilla kiemurtelevia köynnöksiä. Viikonloppu on houkutellut paljon ihmisiä terasseille, mutta useimmilla kaduilla saa ainakin alkukesästä kävellä vielä kaikessa rauhassa. Dordogne teki meihin suuren vaikutuksen ja vastaavanlaista kierrosta näissä upeissa maisemissa on helppo suositella kaikille muillekin pikkukylien ystäville!