Lontoo on täynnä kiinnostavia ja keskenään erilaisia alueita. Nyt haistellaan curryn tuoksua rappioromanttisella Brick Lanella, maleksitaan Notting Hillin pääkadulla Portobello Roadilla sekä ihmetellään värikkään Camden Townin vilskettä.

Englannin pääkaupungin kuuluisista kaupunginosista voisi helposti koota pitkän listan. Tälle kierrokselle valikoitui kolme turistienkin suosimaa aluetta, joita yhdistää silmiinpistävä värikkyys, mielenkiintoinen etninen historia sekä selkeä pääkatu, jonka halki kulkemalla saa kokea vaihtelevia tunnelmia. Kävin näissä kolmessa kaupunginosassa vuodenvaihteen perhematkalla, minkä lisäksi palasin vielä Brick Lanelle uudelleen kaverin kanssa maaliskuussa. Tervetuloa mukaan!

---

Brick Lane

Itä-Lontoossa kulkeva Brick Lane tunnetaan erityisesti katutaiteesta, curryravintoloista sekä boheemista tunnelmasta. Noin kilometrin mittainen katu ylettyy trendikkäille Shoreditchin ja Spitalfieldsin alueille, joten se vetää puoleensa paljon matkailijoita. Brick Lane on yksi Lontoon kansainvälisimmistä kaduista ja sitä kutsutaan suuren bangladeshilaisyhteisön ansiosta Lontoon Banglatownin sydämeksi. Eteläaasialaisia on saapunut alueelle 1960-luvulta lähtien, mutta jo ennen heitä täällä on riittänyt muita maahanmuuttajia, kuten juutalaisia ja irlantilaisia.

Kuljen molemmilla matkoillani Brick Lanen halki pohjoisesta etelään päin. Kadun mielenkiintoinen osa alkaa Bethnal Green Roadin risteyksestä, josta saavutaan hetkessä kuuluisan bageleista tunnetun leipomon kohdalle. Vielä vuodenvaihteessa täällä sai seurata ikuiseksi luultua kahden vierekkäisen leipomon kilpailua, mutta keltaisesta kyltistä tunnettu Beigel Shop laittoi helmikuussa yllättäen lapun luukulle. Niinpä jälkimmäisellä vierailulla onkin helppo valita jäljelle jäänyt Beigel Bake ja asettua jonon jatkoksi. Ikoniseksi mainitun leipomon palvelu on tehokasta, joten pääsemme yllättävän nopeasti valitsemaan bagelit haluamillamme täytteillä.

Syömme ostoksemme kadun varrella ja katselemme, kuinka Brick Lanen sunnuntaimarkkinoiden kojuja puretaan ja pakataan autojen kyytiin. Bagelin rakenne on odottamaani sitkeämpi, mutta lohitäytteinen leivonnainen maistuu oikein hyvältä. Väitän silti, että Beigel Baken pitkä jono johtuu enemmän perinteikkään leipomon saavuttamasta kulttimaineesta ja somesuosiosta kuin siitä, että tuotteen laatu olisi aivan poikkeuksellinen.

Brick Lanen varrelta on turha etsiä merkkiliikkeitä, mutta vintage-henkisiä vaatepuoteja löytyy runsaasti. Ostoksien kannalta tänne kannattaa tulla edellä sivuttujen markkinoiden ansiosta nimenomaan sunnuntaisin. Brick Lanen nähtävyyksiin kuuluu Truman Breweryn rakennus. Täällä toimi aikoinaan yksi Euroopan suurimmista panimoista, mutta nykyisin tilat on saatu uuteen käyttöön tapahtumapaikkana, johon kuuluu alueen henkeen sopivia kauppoja sekä ravintoloita. 

Brick Lanen tiiliseinät ja muut pinnat ovat suurimmaksi osaksi katutaiteen peitossa. Joukkoon mahtuu poikkeuksellisen upeita teoksia, mutta suuren osan voi luokitella vähemmän viehättäväksi sotkuksi. Kokonaisuus on joka tapauksessa niin värikäs, että miljöössä on mielestäni jotain hyvin kiehtovaa. Vaimo ja tyttäret eivät olleet rähjäisestä ympäristöstä yhtä innoissaan, joten halusin siksi palata Brick Lanelle kaverin kanssa tehdyn jalkapallomatkan yhteydessä.

Yksi näyttävimmistä katutaideteoksista on belgialaisen Peter Roan maalaama kurki, joka löytyy Brick Lanen sivukadulta Hanbury Streetiltä. Roan eläinmaalausten tyyli on helposti tunnistettava, ja mieleeni tulevatkin Málagassa näkemäni saman taiteilijan työt. 

Brick Lane on suuri curryntuoksuisten bangladeshilaisten ja intialaisten ravintoloiden keskittymä. Hintavetoinen kilpailu on kovaa, joten saamme kuulla innokkailta sisäänheittäjiltä monta tarjousta erilaisista kokonaisuuksista. Kuljemme hetken edestakaisin, kunnes Standard Balti House parantaa tarjoustaan, jossa 20 punnan ateriaan kuuluvat jo vapaavalintaiset alkuruoka ja pääruoka lisukkeineen, naanleipä sekä iso olut. Ruoka on hyvää ja vatsa tulee varmasti täyteen, mutta ainakaan omilla annosvalinnoillani makuelämys ei tunnu mitenkään poikkeukselliselta vaikkapa Suomen nepalilaisiin ravintoloihin verrattuna. 

Kadun monikulttuurista historiaa voi aistia Fournier Streetin risteyksessä, jossa Brick Lanen moskeijan hopeanvärinen torni kurottaa kohti taivasta. Tyypillistä tiilirakennusta tuskin arvaisi moskeijaksi ilman seinään kiinnitettyä kylttiä ja huomiota herättävää tornia. Rakennus kuvastaa alueen monivaiheista historiaa, sillä se on 1700-luvun hugenottien rakentama. He olivat uskonsa vuoksi Ranskasta paenneita protestantteja. Seuraavan vuosisadan lopulla saapuivat Venäjällä ja Keski-Euroopassa vainotuiksi joutuneet juutalaiset, jolloin kirkko muuttui synagogaksi. Bangladeshista muuttaneet muslimit saivat luvan uudistaa rakennuksen moskeijaksi vuonna 1976.

Käännymme pian moskeijan ohitettuamme Heneage Streetille, jonka varrelta löytyy Kohteena maailma -blogissa suositeltu The Pride of Spitalfields -pubi. Tupa on kuitenkin niin täynnä, että päätämme tällä kerralla sammuttaa janomme jossakin muualla. Ramin blogissa mainittu Lontoon rakastetuin pubikissa Lenny on valitettavasti siirtynyt tuon julkaisun kirjoittamisen jälkeen ajasta ikuisuuteen.

On mielenkiintoista nähdä, millainen tulevaisuus suosittua Brick Lanea odottaa. Tietynlainen rosoisuus lienee täällä jäädäkseen, mutten olisi yllättynyt jos ympäristö vuosien kuluessa jollain lailla siistiytyisi ja keskiluokkaistuisi.

Brick Lanen ilme muuttuu vähintäänkin alati uudistuvien katutaideteosten muodossa, joten paikalle voi palata aina uudelleen – jos siis urbaani rähjäromantiikka yhtään kiinnostaa.

---

Notting Hill ja Portobello Road

Ladbroke Groven asemaa kohti kolisteleva metrojuna vie meidät Brick Laneen verrattuna aivan erilaiseen ympäristöön. Länsi-Lontoossa sijaitseva Notting Hill on ollut jo kauan eräänlainen kansojen sulatusuuni, jonne on muuttanut väkeä eri puolilta maailmaa. Sen ilmeeseen ovat vaikuttaneet eniten karibialaiset, joiden saapumisen katsoneen alkaneen vuonna 1948, kun Windrush-niminen laiva kuljetti tuhatkunta siirtolaista Jamaikalta Englantiin. Notting Hillin karibialaisuus tulee parhaiten esille vuosittain elokuussa järjestettävillä suurilla karnevaaleilla. Köyhä maahanmuuttaja-alue on keskiluokkaistunut ja siistiytynyt viime vuosikymmenten aikana trendikkääksi.

Suunnistan Ladbroke Groven asemalta hieman pohjoiseen, koska alueen kuuluisin katu Portobello Road näyttää kartan mukaan alkavan sieltä. Ensi kerralla tiedän, ettei turisti menetä juuri mitään vaikka oikaisisi suorinta tietä paikkaan, jossa Portobello Road alittaa maan päällä kulkevan metroradan. Tästä etelään päin alkaa se vilkas osuus, josta Portobello Road maailmalla tunnetaan.

Pääkadulta kannattaa välillä kääntyä myös sivummalle, sillä Notting Hillissä riittää kauniita pastellinvärisiä taloja. Eräs näyttävimmistä kaduista on Lancaster Road, jonka värikkäiden talojen ympärillä parveilee koko joukko valokuvia napsivia ihmisiä. Myönnän ottaneeni itsekin muutaman katukuvan, mutta tuntuu silti jotenkin hassulta että niin monet ihmiset kerääntyvät poseeraamaan selfiet mielessään tavallisten asuintalojen portaille. Ymmärrän hyvin jos paikalliset ovat kyllästyneet meihin turisteihin ja toivon, että asukkaiden yksityisyyttä kunnioitettaisiin.

Löydämme samoilta kulmilta Saint Lukes Mews -kujan, joka miellyttää meitä Lancaster Roadia enemmän. Ihailemme kauniita rakennuksia ja nautimme mukulakivikujan seesteisestä tunnelmasta. Tarkkasilmäisimmät elokuvien ystävät saattavat tunnistaa paikan myös eräästä romanttisen Rakkautta vain -komedian kohtauksesta.  

Huomaamme lähistöllä Bob Marleyta esittävän seinämaalauksen. Joitakin Bob Marley and the Wailersin levyjä viimeisteltiin ja äänitettiin kadun toisella puolella sijainneilla Basing Streetin studioilla, joten jamaikalainen reggae-legenda tunsi myös Notting Hillin kadut. 

Poikkeamme myös Portobello Roadin toiselle puolelle, jotta näemme osoitteessa 13 Blenheim Cres toimivan The Notting Hill Bookshopin. Notting Hill tuo monelle mieleen samannimisen elokuvan, jossa Julia Robertsin ja Hugh Grantin roolihahmot tapaavat toisensa matkakirjoihin erikoistuneessa kirjakaupassa. Vaikka Notting Hilliä ei filmattukaan tässä osoitteessa, sanotaan The Notting Hill Bookshopin toimineen inspiraationa elokuvan juonen suunnittelussa.  

Palaamme Portobello Roadille, jonka varrelta löydämme lisää seinämaalauksia ja hauskannäköisiä taloja. Kaupat ja ravintolat vetävät ihmisiä puoleensa, joten kadulla riittää vilinää. Portobello Road tunnetaan erityisesti katumarkkinoistaan, jotka ovat vilkkaimmillaan perjantaisin sekä varsinkin lauantaisin. Tarjolla on silloin jos jonkinlaista antiikkia ja muuta ostettavaa. Osumme paikalle tihkusateisena tiistaina, jolloin tuotteita ei ole juurikaan levitelty ulkosalle. 

Portobello Roadilla tulee pian vastaan sinisin kyltein koristeltu kauppa, joka julistaa olevansa elokuvasta tuttu The Travel Book Shop. Myynnissä on kuitenkin kirjojen sijasta matkamuistoja. Mainoskyltti liittyy siihen, että juuri täällä osoitteessa 142 Portobello Road sijaitsi kirjakaupaksi lavastettu tila, jossa Notting Hillin kohtauksia kuvattiin. Elokuvan mainosjuliste peittää nyt suuren osan näyteikkunasta ja kassakone laulaa iloisesti, vaikka hittielokuvan ensi-illasta on kulunut jo neljännesvuosisata.

Portobello Road tekee pienen mutkan ja jatkuu vilkkaana loivaan ylämäkeen. Talot on maalattu iloisilla pastelliväreillä ja niiden alakerroissa toimii monenlaisia putiikkeja. Emme kaipaa suurempaa ostettavaa, joten hankimme vain yhden jääkaappimagneetin.

Vilkkain osuus päättyy Chepstow Villas -kadun risteykseen, minkä jälkeen Portobello Road jatkuu vielä Pembridge Roadille saakka. Tällä Portobello Roadin eteläisimmällä osuudella on vielä jonkin verran värikkäitä asuintaloja. Alkava sade ajaa meitä kohti Notting Hill Gaten metroasemaa, joten päätämme kaupunginosaan tutustumisen tähän. Notting Hill jää mieleen eloisana ja siistinä alueena, jonne koko perhe palaisi mielellään toistekin. Näillä kulmilla olisi luultavasti muutakin nähtävää, mutta keskityimme tällä kerralla lähinnä Portobello Roadin läpi kulkemiseen.

---

Camden Town

Kolmas tutustumiskohteemme on Camden Town, joka kuuluu Camdenin kaupunkipiiriin. Laajaan kaupunkipiiriin mahtuu hienojakin alueita, mutta usein pelkäksi Camdeniksi kutsuttu punkhenkinen Camden Town on vaihtoehtokulttuurien valtakuntaa. Jäämme kaksikerroksisesta bussista Chalk Farmin pysäkillä, josta kävelee muutamassa minuutissa Camden Marketin vilinään. Tajuan vasta nyt jälkeenpäin, että ohitamme tuon lyhyen kävelymatkan varrella suorastaan legendaarisen Roundhousen. Keikkapaikan avajaisissa vuonna 1966 soitti Pink Floyd, jota seurasivat pian The Who, Jimi Hendrix, Led Zeppelin, Rod Stewart, Deep Purple, David Bowie ja monet muut.

Camden Town pursuaa markkinoita, katumaalauksia, baareja ja rockmuusikkojen keikkapaikkoja. Alue lähti muotoutumaan kohti nykyistä ilmettään 1960-luvulla, jolloin se veti puoleensa boheemeja taiteilijasieluja ja erityisesti muusikoita. Seuraavalla vuosikymmenellä Camden Townista tuli maailman punk rock -kulttuurin keskus, jossa The Sex Pistolsin ja The Clashin kaltaiset bändit pääsivät loistamaan. Keikkalavoilla nähtiin myös paljon uusia nousevia kykyjä. Camdenin kapinallinen henki veti nuorisoa magneetin lailla puoleensa ja seudun kaupoissa myytiin punkhenkistä muotia.

Nykyään Camdenin kaduilla tulee vastaan kaiken maailman rokkareita, hipstereitä, gootteja sun muita persoonallisia hahmoja sekä totta kai runsaasti turisteja. Alue houkuttelee varakkaita boheemeja, mutta toisaalta Camden Townissa toimii yhä perinteikäs Arlington House, joka on jo yli sadan vuoden ajan tarjonnut katon kodittomien pään päälle. Camdenissa on asunut paljon irlantilaistaustaisia ihmisiä, joista monella on ollut sormensa pelissä alueen musiikkiin liittyen. Irlantilaista kulttuuria ylläpitävä London Irish Centre toimii Camdenissa ja toki täältä löytyy myös muutamia irlantilaisia pubeja. 

Camden Market on useammasta alueesta koostuva markkinakokonaisuus. Poikkeamme Stables Marketille, joka toimii nimensä mukaisesti entisissä hevostalleissa. Markkinoilla on mukava tunnelma. Kuljeskelemme ihmisvilinän seassa ja ohitamme monenmoisia puoteja, joista osassa on vaihtoehtokulttuurin henkeä. Tarjolla on esimerkiksi vaatteita, sisustus- ja lahjatavaraa sekä taidetta.

Istahdamme itämaisilla lampuilla koristeltuun kahvilaan, jonka herkuilla jaksaa taas jonkin matkaa eteenpäin. Stables Marketin toisessa päässä on hyväntuoksuinen katuruoka-alue, josta saisi evästä isompaankin nälkään. Stables Marketilta löytyy myös Camdenissa asuneen ja kuolleen laulaja Amy Winehousen patsas. Pronssiin valetun teoksen ympärillä riittää niin paljon valokuvaajia, ettemme jaksa odottaa omaa vuoroamme.

Pian markkinoiden eteläpuolella saavutaan Regent’s Canalin ylittävälle sillalle, jonka päällä hengailee muutamia vanhan koulukunnan punkkareita. Katselemme hetken kanavaa, jonka sulkuporteilla on nytkin perinteisiä kapeita aluksia. 1800-luvun alkupuolella avattu kanava oli aikoinaan merkittävä liikenneväylä ja vaikutti oleellisesti Camdenin kehittymisessä vilkkaaksi teollisuuskeskukseksi. Kehitys kiihtyi, kun alueelle saatiin myös rautatieyhteys. 

Kaupunginosaa halkovalla Camden High Streetillä riittää ihmisiä tungokseksi asti. Pysähdymme välillä katselemaan rakennusten seiniä koristavia maalauksia, mutta kenenkään ei tee mieli jäädä ostoksille runsaasta kauppojen määrästä huolimatta. Kirpputoreja ja muita markkinoita riittäisi myös kadun toisella puolella, mutta jatkamme matkaamme melko pian King’s Crossin suuntaan. Yhtenä syynä on ihmispaljous, sillä ruuhkaa on kuin aikoinaan Tšekkoslovakian maalilla.

Camden High Street on yleisilmeeltään jotakin rosoisen Brick Lanen ja värikkään Portobello Roadin väliltä. Muun perheen suosikki kolmesta tämän jutun alueesta vaikutti olevan Notting Hill, mutta omasta mielestäni kaikissa kaupunginosissa on jotakin kiehtovaa, siitäkin huolimatta etten kaipaa vintage-vaatteita tai meluisia baareja. Moni-ilmeisyys on Lontoon suuri rikkaus, ja juuri sen ansiosta kaupungissa riittääkin koettavaa monelle matkalle.

Käväisin maaliskuun puolivälissä jälleen Lontoossa, kun suuntasin kaverini Teron kanssa jalkapallomatkalle Englantiin. Valioliigaottelun näkeminen oli pääasia, mutta ehdimme nähdä sen lisäksi yllättävän paljon muutakin.

Lontoo tuntuu pari kuukautta aiemmin tehdyn matkan jäljiltä kovin kotoiselta. Terokin on käynyt Lontoossa pari kertaa, joten meillä ei ole suurta tarvetta suunnata tunnetuimmille nähtävyyksille. Saavumme kaupunkiin myöhään lauantai-iltana Birminghamista ja palaamme kotiin maanantaina, joten aikaa Lontoossa kiertelyyn ei jää tällä kerralla valtavasti. Ehdimme silti kokea monenlaista ja käydä parissa pubissakin. Suuntaamme esimerkiksi heti lauantai-iltana sopivasti kohdalle sattuneeseen The Hercules Pillarsiin, jossa vietetään Pyhän Patrickin päivän aattoa irlantilaisen kansanmusiikin ja tumman oluen merkeissä.

---

Jalkapalloa London Stadiumilla, West Ham–Aston Villa

Matkan teemana on jalkapallo, joten Lontoossa tärkeintä on päästä katsomaan kalenterissa olevaa West Hamin ja Aston Villan kohtaamista. Peli alkaa jo kahdelta sunnuntai-iltapäivällä, joten suunnistamme aamun sateen hälvetessä suoraan metrolla kohti Stratfordin asemaa ja London Stadiumia. Perille kannattaa saapua hyvissä ajoin pahimpien ruuhkien välttämiseksi ja toisaalta jalkapallotunnelmasta on mukava nauttia jo ennen peliä.

London Stadium rakennettiin vuoden 2012 kesäolympialaisia varten, minkä jälkeen sitä on käytetty muun muassa jalkapallo-otteluiden, yleisurheilukilpailujen ja konserttien tapahtumapaikkana. West Ham pelaa London Stadiumilla nyt kahdeksatta kauttaan. Kapasiteetti on seuran aiempaan Upton Park -stadioniin verrattuna huomattavasti suurempi, mutta tunnelma kärsii kauas nurmesta jäävistä katsomoista. Lisäksi molemmissa päätykatsomoissa on suuret terassialueet, joita ei jalkapallo-otteluiden anniskelurajoitusten vuoksi voi kuitenkaan pelien aikana käyttää.

Moni suomalainen jalkapallofani haaveilee Englannin Valioliigan otteluiden näkemisestä paikan päällä. Edellinen oma kokemukseni Lontoossa on Tottenhamin ottelusta vain paria kuukautta aiemmin. Lippujen saatavuus vaihtelee huomattavasti sen mukaan, minkä joukkueen kotiotteluun on pyrkimässä. Tässä suhteessa West Ham on helpoimmasta päästä, sillä ainakin piippuhyllyn paikkoja on monesti saatavilla ilman seuran jäsenyyden hankkimista. Lippujen ostaminen vaatii vain ilmaisen rekisteröitymisen West Hamin verkkosivuille. Otteluajankohdan lähestyessä tarjolle tulee myös kausikorttilaisten myyntiin vapauttamia ticket exchange -lippuja.

Paikkamme ovat pitkän sivun keskellä ja näkymä kentälle on oikein hyvä, vaikka istummekin suuren stadionin ylimmällä rivillä. Kahden laadukkaan Valioliigajoukkueen tasainen kohtaaminen on viihdyttävää katseltavaa, joskin tunnelma jää edellispäivänä koettuun Wolverhamptonin spektaakkeliin verrattuna melko laimeaksi. Hienoimpia hetkiä koetaan heti joukkueiden astellessa kentälle, kun katsomossa kajahtaa West Hamin ikoninen tunnuskappale I’m Forever Blowing Bubbles. Ilmassa leijuvat saippuakuplat luovat kontrastia West Hamin maineelle karskien satamajätkien joukkueena. Kuplia nousee ilmoille myös kotijoukkueen maalien jälkeen sekä toisen puoliajan alussa.

West Ham siirtyy vajaan puolen tunnin kohdalla johtoon, kun hyökkääjä Michail Antonio huudattaa kotiyleisöä komealla syöksypuskulla. Sama mies iskee toisella puoliajalla uudelleen, mutta maali hylätään videotarkistuksen jälkeen käsivirheenä. Vierailija Aston Villan otteet paranevat pelin edetessä ja lopulta italialaisvahvistus Nicolò Zaniolo tasoittaa. Aivan viime hetkille saadaan draamaa, kun West Ham survoo pallon väkisin maaliviivan ylitse ja katsomossa juhlitaan jo voittoa. Hymy kuitenkin hyytyy, kun tämäkin osuma hylätään pitkän videoiden pyörittelyn jälkeen käsivirheenä. Kotivoitto olisi nostanut tunnelman korkeammalle, mutta tasapeli 1–1 on pelitapahtumiin nähden ihan oikeutettu lopputulos.

---

Rosoinen Brick Lane

Siirrymme pelin jälkeen bussilla syvällä Itä-Lontoossa sijaitsevalta stadionilta hieman keskustaan päin. Päädymme trendikkään rähjäiselle Brick Lanelle, jossa kävin pikaisesti edelliselläkin Lontoon-matkallani. En suoranaisesti ihaile tätä katua, mutta persoonallinen alue kiehtoo silti mieltäni ja tiedän että sinne palaaminen onnistuu sujuvammin kaverin kanssa kuin perhematkalla. Ilta on jo hämärtymässä ja sunnuntaimarkkinoiden viimeisiä kojuja puretaan pois näkyvistä. Pysähdymme heti aluksi huippusuosittuun Beigel Bake -leipomoon ostamaan pientä evästä. Naapurissa toiminut perinteinen kilpailija Beigel Shop on sulkenut yllättäen ovensa helmikuussa.

Brick Lanen maamerkkeihin kuuluu Truman Breweryn rakennus, jossa toimi aikoinaan Lontoon suurin panimo. Oluttuotanto loppui jo vuosia sitten, mutta nykyään samoissa tiloissa voi käydä vaikkapa ostoksilla tai syömässä. Ruokaa on tarjolla monen muunkin oven takana. Brick Lane on oikea bangladeshilaisten ja intialaisten ravintoloiden keskittymä. Sisäänheittäjät esittävät kilpailevia tarjouksia ja lopulta mekin täytämme vatsamme curryntuoksuisessa ravintolassa.

Rosoisen katutaiteen mekkana tunnettu Brick Lane on värikäs väylä, jonka varrella riittää katseltavaa. Pysähtelemme valokuvaamaan hienoimpia teoksia, mutta joukkoon mahtuu myös vähemmän viehättävää sotkua. Palaan joskus myöhemmin Brick Lanen tunnelmiin eri julkaisussa, jossa kerron tämän kadun lisäksi myös Notting Hillin Portobello Roadista sekä Camden Townin vilkkaasta pääkadusta Camden High Streetistä.

---

Kävelyä Thamesin rannoilla

Suunnistamme Brick Lanelta vähemmän kiinnostavan alueen halki kohti Thames-joen rantaa. Ohitamme Tower of Londonin muurit aivan kuten kolmella aiemmallakin Lontoon-matkallani. Toivon ehtiväni seuraavalla kerralla linnan sisäpuolellekin. Nyt kävelemme joka tapauksessa aina yhtä komealle Tower Bridgelle.

Sillalla on ilahduttavasti vähemmän ihmisiä kuin viimeksi uudenvuodenpäivänä, mutta tunnelmaa laskee ajoradalla sattunut onnettomuus. Autoilija on törmännyt pyöräilijään, jonka apuna on jo koko joukko pelastushenkilökuntaa. Emme jää pällistelemään tilannetta, vaan nautimme jokimaisemista.

Tower Bridgeltä kannattaa laskeutua joen eteläpuolella kulkevalle The Queens Walk -kävelytielle, jonka varrelta kelpaa ihailla vastarannan pilvenpiirtäjiä. Kävelin edellisellä matkalla täsmälleen samaa reittiä, mutta nyt on huomattavasti väljempää ja poutaisempaa sekä hieman lämpimämpääkin. Eletään Pyhän Patrickin päivän iltaa, joten odotan näkeväni vihreäksi valaistuja maamerkkejä. Niitä tulee kuitenkin vastaan vain hyvin vähän, näyttävimpänä museoitu sotalaiva HMS Belfast.

Kävelyreitti ei jatku London Bridgen ohittamisen jälkeen heti rantaa pitkin. Mielessäni on ollut vierailu perinteikkäällä Borough Market -ruokatorilla, mutta aukioloajat eivät osu tälläkään reissulla yhteen päiväohjelmien kanssa. Viereinen Borough Yards ravintoloineen ja kauppoineen olisi vielä avoinna, mutta palaamme nyt mieluummin tilaisuuden tullen joen rantaan.

Ylitämme Thamesin tuttua Millennium Bridgeä pitkin. Näkymä kävelysillalta kohti suoraan edessä kohoavaa St Paulin katedraalia on yksi suosikkinäkymistäni Lontoossa. Toki myös maisema sillalta joelle päin on komea.

---

Kuvauksellinen Neal’s Yard

Meille jää vielä lähtöpäivänä muutama tunti aikaa kierrellä kaupungilla. Suuria suunnitelmia ei ole, emmekä kaipaa mitään erityisiä nähtävyyksiä. Päätämme kurkata sopivasti vastaan tulevalle Neal’s Yardille, josta olen nähnyt houkuttelevia valokuvia. Värikäs sisäpiha onkin poikkeuksellisen kuvauksellinen.

Neal’s Yardia ympäröi joukko yrityksiä, joista saa jotain herkullista syötävää tai juotavaa. Jatkamme tällä kertaa pian eteenpäin, mutta katselen vaihtoehtoja mahdollista seuraavaa Lontoon-matkaa ajatellen. Esimerkiksi aamiaisravintola 26 Grains, leipomo St. John ja viinibaari Casanova & Daughters näyttävät mukavilta. Pihan tunnetuin yritys lienee kauneus- ja hyvinvointituotteita myyvä Neal’s Yard Remedies, joka on kasvanut täältä maanlaajuiseksi ketjuksi.

---

Eloisa Covent Garden

Neal’s Yardilta on lyhyt kävelymatka ostosalue Covent Gardenin sydämessä sijaitsevalle kauppahallille. Sen edustalla esiintyvä katutaiteilija on juuri saanut jonglööriesityksensä täyteen vauhtiin ja tunnelma on mukavan leppoisa. Covent Garden on turistivetoisuudestaan huolimatta varsin viihtyisä paikka.

Covent Gardenin kauppahalli on lähes kaksisataavuotias rakennus, josta elintarvikekauppiaat ovat saaneet väistyä muun liiketoiminnan tieltä jo kauan sitten. Kauppahallin Apple Marketissa on tarjolla maanantaisin antiikkia ja muina viikonpäivinä erityisesti käsitöitä. Sekä Apple Marketin että saman katon alta löytyvän East Colonnade Marketin käytäviä reunustavat monenlaiset merkkiliikkeet, eikä näillä kulmilla tarvitse kulkea nälkäisenä tai janoisena.

Pidimme vuodenvaihteen perhematkalla erityisesti suuren kauppahallin vierestä löytyvästä Jubilee Marketista, jonka kirpputorimaisista kojuista löytyi lapsillekin mieluisia matkamuistoja sekä muuta pientä edullista ostettavaa. Täälläkin maanantai on antiikkipäivä, tiistaista perjantaihin tarjolla on sekalaista tavaraa ja viikonloppuisin Jubilee Marketista voi löytää taidetta sekä käsitöitä. 

---

Kiinnostava London Transport Museum

Meillä olisi vielä jäljellä puolitoista tuntia aikaa ennen lähtöä kohti Stanstedin lentokenttää, mutta Covent Gardenin ostosmahdollisuudet eivät innosta, eikä tässä vaiheessa viitsisi enää lähteä kovin kauas muuallekaan. Ratkaisuksi löytyy kauppahallien kulmalla näkyvä London Transport Museum, jonne suuntaamme spontaanilla päätöksellä. Tero on käynyt samassa museossa monta vuotta sitten ja muistan itse kiinnittäneeni liikennevälinemuseoon ohimennen huomiota edellisellä Lontoon-matkallani.

London Transport Museum esittelee kaupungin julkisen liikenteen historiaa mielenkiintoisella tavalla. Esillä on esimerkiksi busseja ja metrovaunuja eri aikakausilta. Erityisesti vuonna 1863 avatun maailman vanhimman metroverkoston historia on todella kiehtova. Vajaa puolitoistatuntinen osoittautuu aivan liian lyhyeksi vierailuajaksi, vaikka ehdimmekin kiertää näyttelyn jollakin lailla läpi. Tänne täytynee siis palata joskus uudelleen! London Transport Museumista on tulossa oma erillinen blogijulkaisunsa myöhemmin tämän vuoden aikana. 

---

Loputtomien mahdollisuuksien kaupunki

Kävin Lontoossa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, mutta sitten kuluikin kaksikymmentä vuotta ennen kuin suuntasin seuraavan kerran Thamesin rannoille. Kun uusi Lontoon-matka vihdoin viime vuodenvaihteessa toteutui, en olisi uskonut palaavani samaan kaupunkiin vain paria kuukautta myöhemmin. Olen aina ymmärtänyt läntisen Euroopan suurimman kaupungin monipuolisuuden, mutta Lontoon varsinainen viehätys alkaa aueta itselleni vasta nyt.

Kansainvälisen metropolin vaihtelevissa kaupunginosissa on jotain kiehtovaa ja tekemistä riittäisi laidasta laitaan. Omalla listallani on nyt näiden reissujen jälkeen yhä parisenkymmentä aktiviteettia tai kohdetta, jotka odottavat tulevia Lontoon-matkoja. Ihan muutamassa kuukaudessa uutta Lontoon-reissua ei ole nyt tiedossa, mutta toivottavasti tällä vuosikymmenellä kuitenkin.