Suomi
Mukava kesäpäivä Joensuussa

Pysähdyimme heinäkuun lopulla kahdeksi yöksi Pohjois-Karjalan pääkaupunkiin Joensuuhun. Saimme nauttia niin mukavasta tunnelmasta kuin paikallisista herkuistakin, ja löytyi Joensuusta myös katutaidetta sekä trooppinen puutarha.
Edellisestä Joensuun-vierailustani oli ehtinyt vierähtää suurin piirtein neljännesvuosisata, joten oli jo aikakin kurvata Pielisjoen rantaan. Veri vetää vuosittain kiteeläisille juurille, mutta noin tunnin ajomatka Kiteeltä pohjoiseen on jäänyt kesä toisensa jälkeen tekemättä. Tällä kerralla päätimme varata Pohjois-Karjalan reissulle ylimääräisiä päiviä, jotta ehtisimme tutustua kaikessa rauhassa myös Joensuuhun ja ajaa Kiteelle mennessämme vielä Pielisenkin ympäri. Se kyllä kannatti, sillä Joensuu on miellyttävä kesäkaupunki.
KARJALAISTA VIERAANVARAISUUTTA LIETSUSSA
Majoitusvalintamme osuu vasta viime joulukuussa avattuun Boutique Aparthotel Lietsuun, jossa vietämme kaksi yötä. En yleensä esittele kaikkia käyttämiämme hotelleja, mutta Lietsun kodikas ja korostetun karjalainen tunnelma kuuluvat niin saumattomasti kaupunkikokemukseen, ettei sitä voi sivuuttaa. Jokaisessa huoneessa on yksilöllisiä elementtejä ja oma tarinansa kerrottavanaan. Lietsun henkilökunnan kanssa on mukava jutella ja viimeistään hellyydenkipeä Lysti-koira sulattaa sydämen. Karjalan murteella sekin varmasti puhuisi, jos vain osaisi.
Perhehuoneemme on siisti, valoisa ja reilun kokoinen. Keittiössä olisi tilaa kokkaamiseenkin, mutta nautimme hotellissa pelkästään aamiaiset. Ne tuodaan näin korona-aikaan edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Tarjolla on sopiva määrä syötävää käsintehdyistä karjalanpiirakoista ja tuoreista marjoista lähtien.
Omasta mielestäni Joensuussa kannattaa suunnata ketjuhotellien sijasta Lietsuun, sillä se on melkein kuin karjalaiseen kotiin menisi. Sijaintikin on varsin mainio, sillä niin tori, Pielisjoki kuin Ilosaarikin ovat aivan kivenheiton päässä.
KARJALANPIIRAKOITA JOENSUUN TORILLA
Munavoilla vai ilman, kuuluu tärkeä kysymys Marttakahvion luukulla. Täältä saa kaupungin – ellei jopa koko maailman – parhaita karjalanpiirakoita, joten Marttakahvio on erinomainen paikka aloittaa Joensuuhun tutustuminen. Tilaamme siis piirakat, munavoilla tietenkin, ja istahdamme torin laidalle nauttimaan aurinkoisesta kesäaamusta. Syömisen lomassa voi kuunnella paikallisten Joinsuun immeisten leppoisaa jutustelua ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta.
Marttakahvion karjalanpiirakat ovat suosionsa ansainneet. Ne ovat ilahduttavan suuria ja tietenkin viereisellä piirakkapajalla leivottuina myös sopivasti lämpöisiä. Sormet saa varmasti rasvaisiksi, joten tämä piirakkakokemus on kaikin puolin aito ja alkuperäinen.
Toria voi hyvällä syyllä pitää Joensuun keskipisteenä ja tärkeimpänä kokoontumispaikkana. Aukio näyttää mahtipontisen laajalta, sillä jo itsessään suuri tori yhdistyy sujuvasti kuvassa näkyvään Vapaudenpuistoon sekä toisessa päässä Keskuskujaan. Myyjät eivät ole käyntimme aikaan täyttäneet koko toria, mutta saatavilla on niin käsitöitä ja vaatteita kuin paikallisia perunoita sekä mansikoitakin. Nälkäisille löytyy piirakkakahvien lisäksi esimerkiksi itämaisia makuja tai grilliruokaa.
Torin laidalla päivystää veikeä hahmo, nimittäin pronssiin valettu Susi kosiomatkalla. Se on istuskellut penkillään jo reilusti yli kymmenen vuoden ajan ja saanut kainaloonsa lukemattomia morsiamia – ainakin valokuvan ottamisen ajaksi. Viime vuonna Kosiosutta onnisti kuitenkin toden teolla, sillä se sai pysyvän puolisonsa, niin ikään pronssisen Morshukan muutaman penkin päähän itsestään.
KÄSITYÖLÄISTUNNELMAA TAITOKORTTELISSA
Torin vierestä löytyvä Taitokortteli ihastuttaa värikkäillä käsityöputiikeillaan ja historiallisella tunnelmallaan. Yli sata vuotta vanhat puurakennukset tarjoavat upean ympäristön muun muassa vaatteita ja sisustustavaroita pursuaville puodeille. Taitokorttelissa pääsee myös itse tekemään, sillä täältä saisi käsityöneuvontaa ja voisi osallistua erilaisille kursseille.
En ole itse käsityö- tai shoppailuihmisiä, mutta Taitokorttelin kodikkaat putiikit käyvät jo ihan nähtävyydestä ja niissä on kiva kierrellä vähän aikaa. Houkuttelevaa ja hauskannäköistä tavaraa on paljon, jos niille vain löytyy kotoa paikka tai käyttötarkoitus.
Koska edellisestä kahvilakäynnistä on kulunut jo melkein tunti, päätän testata myös Taitokorttelista löytyvän Kauppaneuvoksen kahvilan karjalanpiirakat. Maku on erinomainen täälläkin, mutta Marttakahvion piirakat säilyttävät silti paikkansa kaupungin ykkösherkkuna. Jälkeenpäin ajateltuna kahvilassa olisi kannattanut sittenkin maistaa kaupungin parhaiksi kehuttuja pullia. Kauppaneuvos jättää itsestään joka tapauksessa hyvän mielikuvan ystävällisen palvelunsa, sisustuksensa ja lämpimän terassinsa ansiosta.
Taitokorttelin torinpuoleiselta laidalta löytyy pienessä sympaattisessa puurakennuksessa toimiva Nikolain jäätelökioski, jota ei voi pysähtymättä ohittaa. Käsityönä kotimaisista raaka-aineista valmistetut artesaanijäätelöt ovatkin hyviä. Pistaasiin on jäänyt ehkä hieman parantamisen varaa, mutta sopivan pehmeältä maistuva sitruunajäätelö täyttää kaikki odotukset. Varsinainen Kahvila Nikolai sijaitsee hieman syrjemmässä keskustan ulkopuolella.
JOENSUUN NÄYTTÄVIMMÄT MURAALIT
Kaupungin komeinta katutaidetta kannattaa lähteä katsomaan Malmikadun, Länsikadun, Kalastajankadun ja Sepänkadun rajaamaan tuiki tavalliseen kerrostalokortteliin, jonne on torilta noin kilometrin matka. Talojen seiniltä löytyy peräti neljä suurta teosta, joista ensimmäisenä näemme Malmikatu 29:stä löytyvän Cozy like a cold forestin. Värikäs ja veikeä maalaus on hollantilaisten Telmo Pieperin ja Miel Krutzmannin mielikuvituksen tulos.
Puolalaisen Robert Prochin vuonna 2018 luoma muraali löytyy osoitteesta Sepänkatu 15. Prochin teoksen värimaailma on korttelin muihin maalauksiin verrattuna hillitympi. Hänellä oli tapana kuvata ihmisiä ja erilaisia tunnetiloja. Joensuun muraali oli yksi Prochin viimeisistä suurista töistä, sillä taiteilija menehtyi heinäkuussa 2019.
Kreikkalainen INO on toteuttanut oman ihmisluonnetta tulkitsevan teoksensa samaisen Sepänkatu 15:n toiseen päätyyn. Tämä muraali valmistui UPEA19-festivaalin yhteydessä viime syksynä, kun taas korttelin muut maalaukset ovat edellisten vuosien festivaalien tuotoksia.
Puolalainen Natalia Rak on luonut upean muraalin osoitteeseen Länsikatu 18. ”Tree of Life” noudattaa taiteilijalle tyypillistä värikylläistä tyyliä. Rak on tehnyt hienoja muraaleja eri puolille maailmaa ja Joensuun teoksen perusteella niitä kannattaa etsiä matkojen varrelta toistekin.
Katutaidekierroksemme jatkuu Joensuun raviradan laidalle. Hevostallien pitkä ja yhtenäinen takaseinä annettiin Graffitin SM-kilpailujen näyttämöksi kesällä 2016 ja tuloksia voi ihailla edelleen. Voiton vei vantaalainen KISS, jonka käden jälkeä on nähtävissä yllä. Tyyli on ”takaraivosta tulevaa leikkisää old schoolia”.
Toinen suosikkini raviradan maalareista on helsinkiläinen Charles Liquor, jonka drunken monkey style sisältää hauskoja yksityiskohtia.
TROPIIKIN TUNTUA BOTANIASSA
Ohitamme raviradan ja saavumme Joensuun eksoottisimpaan nähtävyyteen. Botania mainostaa olevansa maailman pohjoisin trooppinen perhostalo ja puutarha. Tropiikin tunnelma on parhaimmillaan rönsyilevän vehreyden täyttämässä kasvihuoneessa, jossa pääsee tutkimaan eri puolilta maailmaa kerättyjä lajikkeita.
Värikkäitä kukkia on mukava katsella. Samalla voi tutustua esimerkiksi vaniljan, kanelin tai kardemumman kaltaisiin hyötykasveihin, joista on nähtävillä lyhyet esittelytekstit. Kasvihuoneessa on myös muutamia pöytiä, joiden ääreen voi pysähtyä nauttimaan Botanian kahvion myymiä herkkuja.
Perhosten osalta kokemus jää vaisuksi. Näemme vain muutamia Morpho-perhosia eli taivaansiipiä ja niistäkin osan siivet ovat valitettavasti vaurioituneet. Perhosia olisi kuoriutumassa hieman myöhemmin lisää, joten kokemus voi olla parempana ajankohtana aivan erilainenkin. Botanian muut eläimet, kuten kuuluisa Juuso-papukaija, ovat siirtyneet ansaitulle eläkkeelle ja jättäneet perhoset Botanian ainoiksi asukkaiksi.
Botanian ulkopuutarhasta löytyy esimerkiksi aistipuutarha sekä lasten alue trampoliineineen ja erilaisine peleineen. Hauskasti maalattu ryömimistunneli tuo heti mieleeni hobittien maailman. Puiden varjoissa voisi olla hauskaa viettää kiireetöntä kesäpäivää pienten lasten kanssa ja viihtyä kauemminkin. Botaniassa järjestetään vuoden mittaan myös erilaisia tapahtumia, kuten konsertteja.
Kokonaisuutena Botania jättää ainakin näin huonolla perhostuurilla itsestään hieman vaisun mielikuvan. Trooppisia kasveja on kyllä ilo ihailla jonkin aikaa, mutta pääsymaksuun (aikuiset 15 €, lapset 7 €) nähden paikka on pienehkö. Hinta-laatusuhteeseen jää toivomisen varaa, sillä vaikka Botania onkin Joensuun korkeuksilla ainutlaatuinen, löytyy vastaavia nähtävyyksiä kyllä muualta. Resurssit ja sijainnin tuomat haasteet ovat ymmärrettävästi aivan toisenlaiset kuin pääkaupunkiseudulla, mutta mieleeni tulee väkisin esimerkiksi Helsingin kaupungin Talvipuutarha, jossa kasvien ihailu onnistuu ilmaiseksi. Perhosia Talvipuutarhassa ei toki ole.
Moni yhdistää Joensuun ensisijaisesti Ilosaarirockin tapahtumapaikaksi. Festivaali järjestettiin alun perin keskellä Pielisjokea sijaitsevassa Ilosaaressa, josta se kuitenkin siirrettiin tilanpuutteen vuoksi jo vuonna 1991 Laulurinteelle. Rockperinteet elävät Ilosaaressa silti edelleen legendaarisen keikkapaikan Kerubin sekä suositun Ilovaari-festivaalin ansiosta.
Ilosaari on aurinkoisena päivänä viihtyisä ajanviettopaikka, jonka laguunista löytyy myös houkutteleva hiekkainen uimaranta. Kierrämme pienen saaren kävelysillan kautta ympäri ja istumme hetkeksi penkille nauttimaan päivästä. Lasten tekisi mieli uimaan, mutta siihen ei ole nyt aikaa. Ensi kerralla sitten.
Kävelemme pätkän Pielisjoen rantaa virran molemmin puolin. Jokivarressa on mukavannäköisiä lenkkeilyyn sopivia puistoalueita. Keskustan puoli on ymmärrettävästi vastarantaa vilkkaampi. Rannassa on jonkin verran veneitä ja pieniä laivoja. Vesielementti tuo aina miellyttävän lisänsä kaupunkiin kuin kaupunkiin.
RAVINTOLAELÄMYS LOCAL BISTROSSA
Yksi päivän kohokohdista on vielä edessä, nimittäin illallinen Local Bistrossa. Kyseessä on useammankin lähteen perusteella kaupungin kiinnostavin ravintola, emmekä joudu pettymään. Palvelu on molempien pöydässämme käyneiden tarjoilijoiden osalta rennon ystävällistä, joten tunnemme itsemme heti tervetulleiksi. Pidän myös paikallisen puutavaran hallitsemasta sisustuksesta, jossa on ripaus nykypäivän trendibistroihin kuuluvaa rouheutta, mutta myös perinteistä skandinaavista yksinkertaisuutta.
Alkupalaksi on 38 asteessa haudutettua siikaa herneiden ja vesikrassin kera. Kuulostaa ehkä turhalta hifistelyltä, mutta maistuu taivaalliselta. Local Bistrossa voi aistia paikallisuutta, innovatiivisuutta ja intohimoa ruokaa kohtaan. Pääruoaksi valitsemani paahdettu nauta on maukasta ja mureaa. Olen yrittänyt hieman vähentää lihansyöntiä, mutta panostaa laatuun. Tämä annos suorastaan sulaa suussa, joten kokki osaa kyllä hommansa.
Aterian päättää haudutettu raparperi, suolakaramellimousse sekä jäätelö. Erinomainen maku suussa voin todeta, että Local Bistro on varmasti parhaita ruokailukokemuksiani tänä vuonna. Ymmärrän siis hyvin bistron sijan 41 tämänvuotisessa Suomen parhaiden ravintoloiden äänestyksessä, jossa valta on alan ammattilaisilla. Lista painottuu ehkä liiaksikin Helsinkiin, joten maakuntasarjassa Local Bistro on asiantuntijoidenkin mielestä maan ehdotonta eliittiä.
Kokonaisuutena Joensuusta jää mukava mielikuva. Tunsin oloni oudon kotoisaksi, vaikken ollut käynyt kaupungissa todella pitkään aikaan. Vaikka nautin matkustamisesta muuallakin Suomessa, on Pohjois-Karjalalla aina omanlaisensa paikka sydämessäni. Jos vaikka jollain tulevalla ohikulkumatkalla jäisi aikaa viipyä Pielisjoen rannalla yön yli, kuuluisivat ainakin Lietsu, Local Bistro ja Marttakahvio jälleen matkaohjelmaan.

Suomi
Sähkömaastopyöräilyn iloa Ahvenistolla

Kävin alkuviikosta kaverini Juhanin kanssa kokeilemassa ensi kertaa sähköpyöräilyä. Paikkana oli Hämeenlinnan Ahvenisto, joka on kuin kesäinen keidas kirkasvetisine järvineen ja metsäisine harjuineen. Nautimme pyöräilyn lisäksi rantasaunan löylyistä.
Kaupallisessa yhteistyössä Ahveniston Toimintapuisto
Sain keväällä yhteydenoton Ahveniston Toimintapuistosta, jossa oli huomattu parin vuoden takainen juttuni keväisestä retkestä paikalliselle luontopolulle. Sovimme että palaan kauniiseen ympäristöön kokeilemaan tämän kesän uutuutta, vuokrattavana olevia sähkömaastopyöriä. Olin retkestä jo etukäteen innoissani, koska tiesin Hämeenlinnan luonnon kauniiksi, enkä ollut koskaan aiemmin kokeillut sähköpyörää.

Sähköpyörien suosio on kovassa nousussa ja niitä on ollut vuokrattavana useammassa paikassa kotimaanmatkojemme varrella. Kerran Keski-Suomessa olin jo tekemässä varaustakin, mutta silloin suositut menopelit oli varattu loppuun. Tavallinen maastopyöräily on minulle tuttua puuhaa, joten luonnossa pyöräily tuntuu luontevalta. Nyt apuna on kuitenkin sähkö, joka suorastaan nykäisee ensikertalaisen pyörän matkaan.

Käymme aluksi läpi sähköpyörien tekniikkaa Ahveniston Toimintapuiston puistopäällikön Aatun kanssa ja kuuntelemme asiantuntevat vinkit seudun parhaista pyöräilyreiteistä. Päätämme hetken pohdinnan jälkeen suunnata Toimintapuiston nettisivuilta löytyvälle esimerkkireitille, joka vie Hämeenlinnan tunnetuimpien nähtävyyksien äärelle. Pyörässä on kiinnike matkapuhelinta varten, jolloin kännykän käyttäminen navigaattorina on sujuvaa. Mainittu esimerkkireitti löytyy maksuttomasti Komoot-sovelluksesta.

Sähkölle tulee käyttöä heti retken alussa, kun nousemme jyrkkää mäkeä pitkin maauimalan kulmalta Ahveniston harjulle. Sähkön tuoma apu jopa yllättää ensikertalaisen, sillä mäki taittuu hämmästyttävän kevyesti, kunhan vain muistaa polkea taukoamatta. Hyväkuntoinen pyöräilijä pärjäisi täällä pelkillä lihasvoimilla, mutta satunnaiselle polkijalle sähköavusteinen pyörä tekee haastavastakin reitistä miellyttävän. Isotkaan ylämäet eivät tunnu liian raskailta ja samalla kilometrimäärää on helppo venyttää entistä pidemmäksi.

Sähköpyörään totuttelussa menee pieni hetki, sillä vaihteille on käyttöä sähköavustuksesta huolimatta. Esimerkiksi ennen jyrkkää ylämäkeä on hyvä valita tavallisen polkupyörän tavoin riittävän pieni vaihde, jotta eteneminen sujuu jouhevasti. Myös sähköavustuksen voimakkuutta voi säätää itse.

Ahveniston Toimintapuistosta vuokrattavat pyörät ovat täysjousitettuja GasGas eMTB Trail 2.0 -sähkömaastopyöriä. Runkokokoja on tarjolla kaksi, M ja L. Kypärä kuuluu tietenkin hintaan ja mukana on myös lukko, jos matkan varrella tekee mieli pysähtyä vaikkapa kahville. Pyörän vuokrahinta kolmelta tunnilta on 49,90 euroa ja lisätunteja voi varata kymmenen euron hintaan. Vuokraaminen onnistuu Toimintapuiston nettisivujen kautta.

Ahveniston harjut ja metsät muodostavat upean ulkoilualueen, jossa kelpaa liikkua niin kävellen kuin pyöräillenkin. Ajelemmekin aluksi metsäpolkuja edestakaisin ihan vain siitä ilosta, että saamme nauttia näissä maisemissa ylä- ja alamäistä vankkatekoisten pyörien selässä. Risuista tai männynkävyistä ei tarvitse suuremmin välittää, sillä maastopyörien renkaat on tehty rullaamaan luonnon keskellä.

Lähdemme vähitellen seuraamaan etukäteen suunniteltua reittiä. Se vie meidät pian Ahveniston hylätyn hyppyrimäen juurelle. Karu betonitorni on kuin muinainen luuranko, joka kohoaa korkealle metsän yläpuolelle. Hyppyrin juurelta alastulorinteelle päin katsellessa ei voi kuin ihmetellä mäkihyppääjien rohkeutta. Tämä ei ollut edes kovin suuri mäki, sillä Vesa Hakalan leiskauttamaksi mäkiennätykseksi jäi 82 metriä.

Hyppyrimäen vierestä avautuu maisema Ahveniston moottoriradalle ja kauempana levittäytyville metsäalueille. Suomen vanhin toiminnassa oleva moottorirata avattiin vuonna 1967, jolloin Formula 2 -kisassa nähtiin monta F1-luokan legendaarista maailmanmestaria. Jack Brabhamin, Graham Hillin, Niki Laudan, Jim Clarkin ja Jochen Rindtin jälkeen radalla ovat kurvailleet tietenkin kaikki maineeseen nousseet kotimaiset kilpa-ajajat.

Laskettelemme alas harjulta ja päädymme Hämeenlinnan päällystetyille kaduille. Seurailemme hetken Hämeen Härkätietä ja saavumme Vanajaveden rannalle. Pian edessämme kohoaa komea Hämeen linna, joka on vartioinut ympäristöä jo keskiajalta lähtien. Katselemme ohimennen myös viereisen Museo Militarian pihalle kerättyjä tykkejä ja panssarivaunuja.

Jatkamme matkaa Vanajan rantareittiä seuraten. Hämeenlinnan suosituin lenkkeilypolku kiertää tasaisia rantoja seuraillen kauniin vesialueen ympäri. Olen tehnyt tämän kierroksen muutamia vuosia sitten vaimon kanssa kävellen ja olen ehkä hämeenlinnalaisille hieman kateellinen tällaisesta ulkoilumahdollisuudesta aivan kaupungin keskustassa. Sähköpyörällä matka jatkuu joutuisasti kohti Aulankoa.

Retkipäivämme sää näyttää arvaamattomalta, mutta navakoista tuulenpuuskista ja synkistä pilvistä huolimatta sadekuurot eivät pääse yllättämään. Aurinkokin ilmestyy päivän edetessä näkyviin yhä useammin. Saamme todeta, että sähkön voimalla jopa vastatuuleen pyöräily onnistuu ilman ylimääräisiä ponnistuksia. Emme pidä erityisen kovaa vauhtia, mutta parinkymmenen kilometrin tuntinopeus pysyy yllä kuin huomaamatta.

Valmiiksi valittu reitti kulkee Aulangolla päällystettyjä teitä pitkin. Suunnistamme kohti Aulangon näkötornia, jossa käyntiä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan. Nyt tilaisuuden koittaessa lukitsemme pyörät ja kiipeämme portaita pitkin vuonna 1907 valmistuneen graniittitornin huipulle. Pidän rakennuksen linnaa muistuttavista sisätiloista ja kattotasanteelta kelpaa ihailla maisemaa joka suuntaan.

Näkymät lienevät parhaimmillaan kirkkaammalla säällä, mutta saamme nytkin hyvän käsityksen kansallismaisemasta, joka kuulemma inspiroi Hämeenlinnassa syntynyttä Jean Sibeliusta. Järviä ja silmänkantamattomiin jatkuvia metsiä katsellessa mielessä alkavatkin soida Finlandian mahtipontiset sävelet. Tänne olisi hauska palata joskus ruska-aikaan, kun metsien vihreys vaihtuu monipuolisempaan väriloistoon.

Aulangon maisemista voi nauttia myös nousematta torniin, sillä sen juurelta aukeaa komeita näkymiä kantahämäläiseen luontoon. Näkötornin vieressä toimii perinteikäs Aulangon Tornikahvila, jonne emme kuitenkaan tällä kerralla poikkea. Lähdemme tornin juurelta paluumatkalle Ahveniston suuntaan. Emme noudata orjallisesti kartan ohjeistamaa reittiä, vaan poikkeamme välillä pienemmille metsäpoluille, joissa maastopyörät pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Päädymme rautatiesillan ylitettyämme paikallisille asuinalueille, joilta löytyy miellyttäviä kevyen liikenteen väyliä. Kaupunkiosuuden jälkeen on mukava palata takaisin Ahveniston metsiin. Pysähdymme hetkeksi idylliselle Kahtoilammelle, jossa on pieni uimaranta. Emme kuitenkaan pulahda veteen, sillä haluamme nauttia vielä hetken pyöräilystä Ahveniston harjumaisemissa.

Aurinko lämmittää ja houkuttelevia metsäpolkuja lähtisi useampaankin suuntaan. Kolme tuntia on kulunut hämmästyttävän nopeasti. Valokuvaustauot hidastivat matkantekoa jonkin verran, mutta ehdimme silti nähdä ja kokea paljon.

Kiertämämme reitti oli erinomainen johdatus koko Hämeenlinnan tarjontaan ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää. Pidin kaikesta huolimatta eniten reitin metsäosuuksista, joten jos palaan samoissa merkeissä Hämeenlinnan maisemiin, haluaisin keskittyä entistä enemmän maastossa pyöräilyyn. Ahveniston mäkiä voisi polkea niin kauan kuin jalat ja akku kestävät, tai sitten suunnata Aulangon maastopyöräreitille tai Turengin Kalpalinnaan. Hyviä vaihtoehtoja riittää.

Meitä odottaa pyöräretken päätteeksi rantasauna, joka on saatavilla omaan käyttöön 40 euron tuntihintaan. Varausten tekeminen onnistuu kätevästi Ahveniston Toimintapuiston nettisivuilta. Lauteille mahtuisi kerralla jopa kahdeksan ihmistä ja löylyt tuntuvat miellyttävän pehmeiltä, vaikka eivät ihan omalle rakkaalle mökkisaunalle pärjääkään.

Sauna tuntuu täydelliseltä ohjelmanumerolta useamman tunnin ulkoilun jälkeen. Terassilla kelpaa vilvoitella ja käydä läpi päivän pyöräretkeä. Tilaussaunan alapuolella on erilliset pukutilat avanto- ja kesäuimareille, joiden kanssa saunan laituri on yhteiskäytössä. Kirkkaaseen veteen pääsee siis pulahtamaan heti saunan edustalta.

Rantasaunalta on vain lyhyt kävelymatka takaisin uimarannalle ja kahvilaan. Aurinkoinen Ahvenisto näyttää täydelliseltä paikalta kesäpäivien viettämiseen ja siellä riittää liikunnallista tekemistä koko perheelle.

Uimarannan lisäksi polskimaan pääsee historiallisessa maauimalassa, joka valmistui vuoden 1952 olympialaisten nykyaikaista viisiottelua varten. Muitakin vesiurheilumahdollisuuksia löytyy, sillä järvelle voi vuokrata SUP-laudan.

Uimarannan vieressä on perheen pienimmille sopiva mukavankokoinen leikkipuisto. Kouluikäiset ja sitä vanhemmat hurjapäät voivat koetella rohkeuttaan seikkailupuisto Flowparkissa, jonka korkeimmat radat kulkevat yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa. Rauhallista menoa kaipaaville on tarjolla luontopolku sekä muita ulkoilureittejä.

Parin kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta sijaitseva Ahvenisto sopii päiväretkikohteeksi vaikkapa pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta päin saapuville. Ahvenisto on nyt parin vierailun perusteella tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja olen vakaasti sitä mieltä, että kyseessä on kappale kauneinta Suomea.
Suomi
Hiihtoloma Syötteen laduilla

Vietimme hiihtolomaviikon tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla Syötteen maisemissa. Suomen eteläisimmän tunturin ympärillä kelpasi sivakoida mukavilla laduilla ja nauttia luonnon rauhasta.
Iso-Syöte valikoitui tämän talven hiihtokohteeksi paristakin syystä. Luvassa oli houkuttelevia latuja, meille kokonaan uusi kohde sekä Lapin hiihtokeskuksiin verrattuna siedettävämpi ajomatka, vaikka sitä kertyykin pääkaupunkiseudulta noin yhdeksän tuntia. Matkan varrella yöpyminen helpottaa urakkaa huomattavasti. Autojunaakin olisimme voineet harkita, elleivät ne olisi olleet suunnitelmia tehdessämme loppuunmyytyjä. Oulusta ajaa Pudasjärven kaupunkiin kuuluvalle Iso-Syötteelle vajaassa kahdessa tunnissa, ja Oulun seudulta saapuvat ihmiset muodostavatkin merkittävän osan hiihtokeskuksen kävijäkunnasta.

Iso-Syöte vaikuttaa hyvässä nosteessa olevalta paikalta, jonka suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa. Toiminta on silti suurimpiin hiihtokeskuksiin verrattuna melko pienimuotoista ja saammekin nauttia myös kaipaamastamme luonnon rauhasta. Meillä on nyt kokemusta kahdeksasta Lapin, Pohjois-Pohjanmaan tai Kainuun hiihtokeskuksesta ja Iso-Syöte nousi ehdottomasti suosikkiemme joukkoon.

Syötteen ladut täyttävät odotukset, sillä noin 120 kilometrin laajuinen verkosto on mukavan monipuolinen ja reitit sopivat hyvin myös satunnaiselle harrastajalle, joka ei kaipaa erityisen rankkoja kuntoratoja. Haastavia latuprofiilejakin Iso-Syötteeltä toki löytyy, jos lähtee kiipeämään tunturin rinteelle.

Leppoisaan menoon sopii noin yhdeksän kilometrin mittainen kierros Iso-Syötteen tunturin ympäri. Pääsemme vuokramökin pihalta suoraan tälle lenkille, joka tuleekin tehtyä useampaan kertaan myös lasten kanssa. Tunturin länsireunalla on yksi pitkähkö nousu ja lasku, mutta nekään eivät ole erityisen jyrkkiä.

Tunturikierroksen lisäksi latuverkosto palvelee parhaiten kaltaisiani hiihtäjiä, jotka suksivat mielellään noin parinkymmenen kilometrin mittaisia leppoisia lenkkejä. Tarjolla on luonnon rauhaa ja erämaahenkisiä maisemia, eikä Etelä-Suomen hiihtolomaviikollakaan ole ruuhkaa. Maisemat muistuttavat näillä Koillismaan seuduilla Lappia, vaikkei niin pohjoisessa ollakaan.

Iso-Syötteen tunturin kiertävältä reitiltä voi jatkaa etelään Pytkyn lenkille. Kahdeksan ja puolen kilometrin mittaisella kierroksella ei ole valtavia korkeuseroja. Metsämaisemasta sukelletaan välillä avaralle suolle ja reitillä on muutenkin riittävästi vaihtelua.

Kierroksen varrelle osuu myös Pytky Café, jonka kodikkaissa tiloissa voi nauttia vaikkapa kuumaa mehua ja maukkaita munkkeja. Kahvilan pihapiirissä on pari poroa ja läheisessä Naamankajärven rannassa saunan lisäksi avanto sekä majoituskäytössä oleva lasi-iglu.

Maisemiltaan mielenkiintoisin alue löytyy latuverkoston pohjoisosasta, kun lähdetään Syötteen luontokeskukselta pohjoiseen päin. Täällä liikutaan suurimmaksi osaksi Syötteen kansallispuiston alueella.

Hiihtelen näissä maisemissa vaimon kanssa kirkkaassa auringonpaisteessa ja toisena päivänä yksikseni lumipyryssä, jolloin näkyvyys on huomattavasti heikompi.

Latujen varsilla on upeasti lumen peittämää metsää sekä toisinaan myös avaria suomaisemia. Välillä voi pysähtyä vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Täällä saa hengittää raikasta ilmaa, joka on oksilta riippuvan naavan määrästä päätellen hyvinkin puhdasta.

Tuntuu hyvältä olla täällä suomalaisen luonnon keskellä. Vaikka reissaankin mielelläni maailman metropoleissa, on valtavan hienoa rauhoittua välillä kotimaan maisemissa ja ymmärtää omien juurien olevan syvällä tässä maassa.

Tarkoituksenamme on hiihtää vaimon kanssa Toraslammelle saakka, mutta päätämmekin kääntyä hieman ennen perille pääsemistä Ahmatuvan suuntaan, jotta ehdimme latukahvilaan ennen sulkemisaikaa. Muuten hyvinkin tasainen reitti muuttuu ylämäeksi, joka on tosin täältä Toraslammen suunnasta huomattavasti loivempi kuin Koiratuvalta kuvassa näkyvälle Ahmatuvalle nouseva mäki.

Erämaakahvila Ahmatuvan herkut lämmittävät ja antavat voimia paluumatkalle. Ahmatupa on myös vuokrattavissa yöpymistä varten.

Käännyn sillä lumipyryisemmällä retkelläni kansallispuistosta Koiratuvan ohitse kohti Pikku-Syötettä. Taival alkaa tuntua raskaalta, vaikka matkan varrella on vain pari kunnon ylämäkeä. Suksi ei vaan oikein luista, tuuli puhaltaa latua umpeen ja nälkäkin alkaa jo kurnia. Pelastus löytyy tällä kerralla Pikku-Syötteen hiihtokeskuksen kahvilasta, joka toimii rinteiden alapuolella. Onneksi hiihdän viikon päätteeksi vielä kerran yksikseni Iso-Syötteen ympäri ja saan todistettua itselleni pystyväni yhä reipasvauhtiseen hiihtoon jopa ilman latukahviloissa pysähtelyä.

Vaikka hiihtelinkin viidessä päivässä hieman yli sata kilometriä, jäi monta latua vielä kokeilematta. Osa kansallispuiston alueella kulkevista laduista jäi seuraavaan kertaan ja Pytkynharjun eteläpuolella olisi tarjolla myös Naamangan kierros. Lisäksi Pikku-Syötteen suunnalla kiertää jonkin verran lyhyehköjä latuja, joille emme nyt ehtineet. Se tuli kyllä testattua, että hiihtäminen Iso-Syötteeltä Pikku-Syötteelle on suurimmaksi osaksi melkoista ylämäkeä ja paluumatka tietenkin vauhdikasta alamäkeä. Reittikarttaan ja tarkempiin latutietoihin voi tutustua Syötteen virallisilla nettisivuilla.

Syötteen matkailun keulakuvana paistattelee seudun komeimmalle paikalle rakennettu Tunturihotelli Iso-Syöte. Hotelli on toiminut tunturin laella 1980-luvulta lähtien, mutta se kunnostettiin entistä ehommaksi joulukuussa 2018 sattuneen tulipalon jälkeen. Rakennuksesta löytyy kylpyläosasto sekä kansainvälisestikin ylistettyjä luksussviittejä, mutta meille riittää ateria Hilltop-ravintolan ikkunapöydässä. Suosittelen ainakin sesonkiaikaan pöytävarauksen tekemistä etukäteen.

Syön Hilltopissa Pohjois-Suomen matkoihin lähes pakollisena kuuluvan poronkäristyksen, joka onkin varsin maukasta. Ensi kerralla saattaisin maistaa anopin kovasti kehumaa nieriää. Ravintolassa voisi nauttia myös vaikka kolmen ruokalajin menun suositusviineineen.

Ihailemme pöydästämme komeaa näkymää illan mittaan hämyiseksi muuttuvaan ympäristöön. Myös tyylikkään hotellin aula- ja ravintolatilat miellyttävät silmää. Uskoisin hotellihuoneiden olevan yhtä viihtyisiä ja ainakin maisemat ovat kohdallaan.

Iso-Syötteen huipulla kannattaa ehdottomasti käydä seudun parhaiden maisemien vuoksi, vaikkei laskettelu tai hotelliin majoittuminen kuuluisikaan matkaohjelmaan. Ylös pääsee niin autolla, kävellen kuin hiihtäenkin. Käymme tunturin laella pariin kertaan ja saamme ihailla satumaisen upeita tykkylumipuita.

Näkymä on parhaimmillaan, kun auringonlasku kultaa taivaan ja saa hanget kimaltamaan. Lomaviikkoomme osuu harmillisesti vain pari aurinkoista päivää, mutta sekin on enemmän kuin joillakin toisilla talvilomilla.

Laskettelua ei tullut kokeiltua tälläkään reissulla, mutta asian voisi ottaa harkintaan mahdollisella seuraavalla kerralla. Iso-Syötteen rinnevalikoimasta löytyy käsittääkseni mukavasti myös lapsille ja aloittelijoille sopivia vaihtoehtoja, eivätkä hissijonot näyttäneet ohimennen katsottuna pitkiltä. Eturinteiden vieressä toimiva Lumimaa on perheille suunniteltu alue, josta löytyy kolme loivaa rinnettä sekä pulkkamäki.

Muutaman kilometrin päässä Iso-Syötteeltä sijaitseva Pikku-Syöte on pieni hiihtokeskus, josta löytyy lisää helppoja rinteitä. Pikku-Syötteellä toimii myös nuorisokeskus, jossa järjestetään monenlaista leiritoimintaa.

Vaikka emme laskettelemaan lähdekään, ehdimme pariin kertaan Iso-Syötteen rinteiden juurella toimivaan Wohvelikahvila Jäkälään. Pienessä lämminhenkisessä kahvilassa on vilkkaimpaan aikaan ahdasta, mutta herkulliset vohvelit vievät kielen mennessään.

Kahvilan tuntumassa voi tavata myös poroja. Laskettelukeskuksen lemmikkiporot Musti ja Lysti päivystävät omassa aitauksessaan läpi talvisesongin. Näemme myös Pytky Ranchin paikalle järjestämät porot, joiden kyydissä voi joinakin hiihtolomapäivinä tehdä muutaman sadan metrin rekiajelukierroksen.

Syötteen kansallispuiston laidalta löytyvä luontokeskus on kiva vierailukohde, jossa kannattaa piipahtaa. Luontokeskuksella on oma parkkipaikka, mutta Iso-Syötteen rinteiden juurelta pääsee perille myös mukavaa kävelytietä pitkin. Luontokeskuksessa on pieniä näyttelyitä, kahvila, infopiste sekä välinevuokraamo, josta löytyy vaikkapa fatbikeja tai lumikenkiä.

Kansallispuistossa ja sen ympäristössä on runsaasti erilaisia kävelyreittejä, joista osa on kuljettavissa ympäri vuoden. Me keskityimme nyt pelkästään hiihtämiseen, mutta moni on lähtenyt myös patikoimaan. Yksi suosituimmista talvireiteistä on luontokeskukselta lähtevä Teerivaaran kierros, josta voi lukea lisää Matkalla missä milloinkin -blogista.

Huolella hoidetut ja sopivan vaihtelevat ladut tekivät meihin suuren vaikutuksen. Iso-Syötteen valttikortteihin kuuluvat latujen lisäksi puhdas luonto sekä Lapin kohteita lyhyempi ajomatka.

Myös alueen rauhallisuus miellyttää, joskin palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien määrässä Syöte häviää monelle suuremmalle keskukselle. Olisimme voineet lähteä esimerkiksi keilahalliin tai luistinradalle, jos sellaisia olisi ollut tarjolla. Aika kului silti oikein hyvin näinkin, eikä vierailu toivottavasti jäänyt viimeiseksi. Iso-Syöte nousi nimittäin aivan kärkisijoille mietittäessä mihin käymistämme talvikohteista voisimme palata suksimaan toisenkin kerran.
-
Slovenia1 vuosi sitten
30 x uskomattoman upea Slovenia
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
-
Yhdysvallat5 kuukautta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Huvipuistot4 kuukautta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Suomi3 vuotta sitten
Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit
-
Suomi4 vuotta sitten
Elämyksiä Suomen länsirannikolla
-
Italia1 vuosi sitten
Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa
-
Yhdysvallat3 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Emiraatit4 vuotta sitten
Pikavisiitti Dubaihin – rikkautta ja ristiriitoja
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
-
Liechtenstein3 kuukautta sitten
Pikavisiitti Liechtensteiniin
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
18.8.2020 at 19:26
Joensuu toimii meillä usein pysähdyspaikkana, kun olemme ajamassa kohti pohjoista tai sieltä takaisin, mutta emme ole perehtyneet kaupunkiin sen enempää. Pizzeria Roihu on kylläkin tullut todettua erinomaiseksi. Tästä artikkelista löytyikin mukavasti vinkkejä seuraavaa pysähdystä varten.
Noita Morphoja/taivaansiipiä näkyi muuten Amazonilla. En tiedä minkä kokoisia Joensuussa olivat, mutta Amazonilla näkemämme olivat paljon kämmeniäni suurempia. Kauniimpia perhosia en ole missään nähnyt.
Mika / Lähtöportti
19.8.2020 at 10:42
Roihusta olen kuullut kehuja muiltakin, täytyy ilman muuta harkita jos ehtisi syömään Joensuussa useammankin kerran.
Joensuunkin perhoset ovat kauniita, mutta eivät mitenkään valtavia. Ne tulevat koteloina Englannista ja kuoriutuvat Botaniassa. Käyntimme aikainen perhosten vähyys johtui ilmeisesti koronan aiheuttamista toimitusongelmista. Nuo perhoset ovat käsittääkseni aika lyhytikäisiä, joten uusia pitäisi saada jatkuvasti. Voin vain kuvitella miten upea näky perhoset ovat alkuperäisessä elinympäristössään Amazonilla!
Sanna
19.8.2020 at 22:35
Kiva kuulla, että viihdyit Joensuussa! Tervetuloa takaisin taas. Pizzeria Roihua suosittelen lämpimästi, samaten ihanaa kiinalaista ravintolaa Deli Chinaa – ja todellakin niitä Kauppaneuvoksen kahvilan pullia!
Botanian kausikortilla usein käyneenä voin vain sanoa, että ikävä kyllä ette sattuneet parhaaseen perhosaikaan. Parhaimmillaan niitä on lennellyt paikalla runsaasti ja useita erilaisia, nyt tämä korona sotki kaiken muun ohella tätäkin. Taiteen ystäville vinkattakoon, että taidemuseomme kokoelma on erityisen hieno ja monipuolinen, etenkin näin pieneen kaupunkiin.
Mika / Lähtöportti
20.8.2020 at 9:41
Kiitos ravintolavinkeistä! Noita kaikkia tekisi kyllä mieli kokeilla.
Perhosten puuttumisella oli varmasti suuri vaikutus Botania-kokemukseen. Voisin hyvin käydä sielläkin uudelleen kun perhosia on enemmän, ja kun muutenkin tietää etukäteen paremmin mitä odottaa.
Kävelimme taidemuseo Onnin ohi ja silloin kävi mielessä, että siellä olisi voinut vaikka sateisempana päivänä poiketa. Hyvä tietää että museo on vierailun arvoinen!