Seuraa somessa

Suomi

Mukava kesäpäivä Joensuussa

Julkaistu

-

Pysähdyimme heinäkuun lopulla kahdeksi yöksi Pohjois-Karjalan pääkaupunkiin Joensuuhun. Saimme nauttia niin mukavasta tunnelmasta kuin paikallisista herkuistakin, ja löytyi Joensuusta myös katutaidetta sekä trooppinen puutarha.

Edellisestä Joensuun-vierailustani oli ehtinyt vierähtää suurin piirtein neljännesvuosisata, joten oli jo aikakin kurvata Pielisjoen rantaan. Veri vetää vuosittain kiteeläisille juurille, mutta noin tunnin ajomatka Kiteeltä pohjoiseen on jäänyt kesä toisensa jälkeen tekemättä. Tällä kerralla päätimme varata Pohjois-Karjalan reissulle ylimääräisiä päiviä, jotta ehtisimme tutustua kaikessa rauhassa myös Joensuuhun ja ajaa Kiteelle mennessämme vielä Pielisenkin ympäri. Se kyllä kannatti, sillä Joensuu on miellyttävä kesäkaupunki.



KARJALAISTA VIERAANVARAISUUTTA LIETSUSSA

Majoitusvalintamme osuu vasta viime joulukuussa avattuun Boutique Aparthotel Lietsuun, jossa vietämme kaksi yötä. En yleensä esittele kaikkia käyttämiämme hotelleja, mutta Lietsun kodikas ja korostetun karjalainen tunnelma kuuluvat niin saumattomasti kaupunkikokemukseen, ettei sitä voi sivuuttaa. Jokaisessa huoneessa on yksilöllisiä elementtejä ja oma tarinansa kerrottavanaan. Lietsun henkilökunnan kanssa on mukava jutella ja viimeistään hellyydenkipeä Lysti-koira sulattaa sydämen. Karjalan murteella sekin varmasti puhuisi, jos vain osaisi.


Perhehuoneemme on siisti, valoisa ja reilun kokoinen. Keittiössä olisi tilaa kokkaamiseenkin, mutta nautimme hotellissa pelkästään aamiaiset. Ne tuodaan näin korona-aikaan edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Tarjolla on sopiva määrä syötävää käsintehdyistä karjalanpiirakoista ja tuoreista marjoista lähtien.


Omasta mielestäni Joensuussa kannattaa suunnata ketjuhotellien sijasta Lietsuun, sillä se on melkein kuin karjalaiseen kotiin menisi. Sijaintikin on varsin mainio, sillä niin tori, Pielisjoki kuin Ilosaarikin ovat aivan kivenheiton päässä.



KARJALANPIIRAKOITA JOENSUUN TORILLA

Munavoilla vai ilman, kuuluu tärkeä kysymys Marttakahvion luukulla. Täältä saa kaupungin – ellei jopa koko maailman – parhaita karjalanpiirakoita, joten Marttakahvio on erinomainen paikka aloittaa Joensuuhun tutustuminen. Tilaamme siis piirakat, munavoilla tietenkin, ja istahdamme torin laidalle nauttimaan aurinkoisesta kesäaamusta. Syömisen lomassa voi kuunnella paikallisten Joinsuun immeisten leppoisaa jutustelua ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta.


Marttakahvion karjalanpiirakat ovat suosionsa ansainneet. Ne ovat ilahduttavan suuria ja tietenkin viereisellä piirakkapajalla leivottuina myös sopivasti lämpöisiä. Sormet saa varmasti rasvaisiksi, joten tämä piirakkakokemus on kaikin puolin aito ja alkuperäinen.


Toria voi hyvällä syyllä pitää Joensuun keskipisteenä ja tärkeimpänä kokoontumispaikkana. Aukio näyttää mahtipontisen laajalta, sillä jo itsessään suuri tori yhdistyy sujuvasti kuvassa näkyvään Vapaudenpuistoon sekä toisessa päässä Keskuskujaan. Myyjät eivät ole käyntimme aikaan täyttäneet koko toria, mutta saatavilla on niin käsitöitä ja vaatteita kuin paikallisia perunoita sekä mansikoitakin. Nälkäisille löytyy piirakkakahvien lisäksi esimerkiksi itämaisia makuja tai grilliruokaa.

Torin laidalla päivystää veikeä hahmo, nimittäin pronssiin valettu Susi kosiomatkalla. Se on istuskellut penkillään jo reilusti yli kymmenen vuoden ajan ja saanut kainaloonsa lukemattomia morsiamia – ainakin valokuvan ottamisen ajaksi. Viime vuonna Kosiosutta onnisti kuitenkin toden teolla, sillä se sai pysyvän puolisonsa, niin ikään pronssisen Morshukan muutaman penkin päähän itsestään.



KÄSITYÖLÄISTUNNELMAA TAITOKORTTELISSA

Torin vierestä löytyvä Taitokortteli ihastuttaa värikkäillä käsityöputiikeillaan ja historiallisella tunnelmallaan. Yli sata vuotta vanhat puurakennukset tarjoavat upean ympäristön muun muassa vaatteita ja sisustustavaroita pursuaville puodeille. Taitokorttelissa pääsee myös itse tekemään, sillä täältä saisi käsityöneuvontaa ja voisi osallistua erilaisille kursseille.


En ole itse käsityö- tai shoppailuihmisiä, mutta Taitokorttelin kodikkaat putiikit käyvät jo ihan nähtävyydestä ja niissä on kiva kierrellä vähän aikaa. Houkuttelevaa ja hauskannäköistä tavaraa on paljon, jos niille vain löytyy kotoa paikka tai käyttötarkoitus.


Koska edellisestä kahvilakäynnistä on kulunut jo melkein tunti, päätän testata myös Taitokorttelista löytyvän Kauppaneuvoksen kahvilan karjalanpiirakat. Maku on erinomainen täälläkin, mutta Marttakahvion piirakat säilyttävät silti paikkansa kaupungin ykkösherkkuna. Jälkeenpäin ajateltuna kahvilassa olisi kannattanut sittenkin maistaa kaupungin parhaiksi kehuttuja pullia. Kauppaneuvos jättää itsestään joka tapauksessa hyvän mielikuvan ystävällisen palvelunsa, sisustuksensa ja lämpimän terassinsa ansiosta.


Taitokorttelin torinpuoleiselta laidalta löytyy pienessä sympaattisessa puurakennuksessa toimiva Nikolain jäätelökioski, jota ei voi pysähtymättä ohittaa. Käsityönä kotimaisista raaka-aineista valmistetut artesaanijäätelöt ovatkin hyviä. Pistaasiin on jäänyt ehkä hieman parantamisen varaa, mutta sopivan pehmeältä maistuva sitruunajäätelö täyttää kaikki odotukset. Varsinainen Kahvila Nikolai sijaitsee hieman syrjemmässä keskustan ulkopuolella.



JOENSUUN NÄYTTÄVIMMÄT MURAALIT

Kaupungin komeinta katutaidetta kannattaa lähteä katsomaan Malmikadun, Länsikadun, Kalastajankadun ja Sepänkadun rajaamaan tuiki tavalliseen kerrostalokortteliin, jonne on torilta noin kilometrin matka. Talojen seiniltä löytyy peräti neljä suurta teosta, joista ensimmäisenä näemme Malmikatu 29:stä löytyvän Cozy like a cold forestin. Värikäs ja veikeä maalaus on hollantilaisten Telmo Pieperin ja Miel Krutzmannin mielikuvituksen tulos.


Puolalaisen Robert Prochin vuonna 2018 luoma muraali löytyy osoitteesta Sepänkatu 15. Prochin teoksen värimaailma on korttelin muihin maalauksiin verrattuna hillitympi. Hänellä oli tapana kuvata ihmisiä ja erilaisia tunnetiloja. Joensuun muraali oli yksi Prochin viimeisistä suurista töistä, sillä taiteilija menehtyi heinäkuussa 2019.


Kreikkalainen INO on toteuttanut oman ihmisluonnetta tulkitsevan teoksensa samaisen Sepänkatu 15:n toiseen päätyyn. Tämä muraali valmistui UPEA19-festivaalin yhteydessä viime syksynä, kun taas korttelin muut maalaukset ovat edellisten vuosien festivaalien tuotoksia.


Puolalainen Natalia Rak on luonut upean muraalin osoitteeseen Länsikatu 18. ”Tree of Life” noudattaa taiteilijalle tyypillistä värikylläistä tyyliä. Rak on tehnyt hienoja muraaleja eri puolille maailmaa ja Joensuun teoksen perusteella niitä kannattaa etsiä matkojen varrelta toistekin.


Katutaidekierroksemme jatkuu Joensuun raviradan laidalle. Hevostallien pitkä ja yhtenäinen takaseinä annettiin Graffitin SM-kilpailujen näyttämöksi kesällä 2016 ja tuloksia voi ihailla edelleen. Voiton vei vantaalainen KISS, jonka käden jälkeä on nähtävissä yllä. Tyyli on ”takaraivosta tulevaa leikkisää old schoolia”.


Toinen suosikkini raviradan maalareista on helsinkiläinen Charles Liquor, jonka drunken monkey style sisältää hauskoja yksityiskohtia.



TROPIIKIN TUNTUA BOTANIASSA

Ohitamme raviradan ja saavumme Joensuun eksoottisimpaan nähtävyyteen. Botania mainostaa olevansa maailman pohjoisin trooppinen perhostalo ja puutarha. Tropiikin tunnelma on parhaimmillaan rönsyilevän vehreyden täyttämässä kasvihuoneessa, jossa pääsee tutkimaan eri puolilta maailmaa kerättyjä lajikkeita.


Värikkäitä kukkia on mukava katsella. Samalla voi tutustua esimerkiksi vaniljan, kanelin tai kardemumman kaltaisiin hyötykasveihin, joista on nähtävillä lyhyet esittelytekstit. Kasvihuoneessa on myös muutamia pöytiä, joiden ääreen voi pysähtyä nauttimaan Botanian kahvion myymiä herkkuja.


Perhosten osalta kokemus jää vaisuksi. Näemme vain muutamia Morpho-perhosia eli taivaansiipiä ja niistäkin osan siivet ovat valitettavasti vaurioituneet. Perhosia olisi kuoriutumassa hieman myöhemmin lisää, joten kokemus voi olla parempana ajankohtana aivan erilainenkin. Botanian muut eläimet, kuten kuuluisa Juuso-papukaija, ovat siirtyneet ansaitulle eläkkeelle ja jättäneet perhoset Botanian ainoiksi asukkaiksi.


Botanian ulkopuutarhasta löytyy esimerkiksi aistipuutarha sekä lasten alue trampoliineineen ja erilaisine peleineen. Hauskasti maalattu ryömimistunneli tuo heti mieleeni hobittien maailman. Puiden varjoissa voisi olla hauskaa viettää kiireetöntä kesäpäivää pienten lasten kanssa ja viihtyä kauemminkin. Botaniassa järjestetään vuoden mittaan myös erilaisia tapahtumia, kuten konsertteja.


Kokonaisuutena Botania jättää ainakin näin huonolla perhostuurilla itsestään hieman vaisun mielikuvan. Trooppisia kasveja on kyllä ilo ihailla jonkin aikaa, mutta pääsymaksuun (aikuiset 15 €, lapset 7 €) nähden paikka on pienehkö. Hinta-laatusuhteeseen jää toivomisen varaa, sillä vaikka Botania onkin Joensuun korkeuksilla ainutlaatuinen, löytyy vastaavia nähtävyyksiä kyllä muualta. Resurssit ja sijainnin tuomat haasteet ovat ymmärrettävästi aivan toisenlaiset kuin pääkaupunkiseudulla, mutta mieleeni tulee väkisin esimerkiksi Helsingin kaupungin Talvipuutarha, jossa kasvien ihailu onnistuu ilmaiseksi. Perhosia Talvipuutarhassa ei toki ole.



AURINKOINEN ILOSAARI

Moni yhdistää Joensuun ensisijaisesti Ilosaarirockin tapahtumapaikaksi. Festivaali järjestettiin alun perin keskellä Pielisjokea sijaitsevassa Ilosaaressa, josta se kuitenkin siirrettiin tilanpuutteen vuoksi jo vuonna 1991 Laulurinteelle. Rockperinteet elävät Ilosaaressa silti edelleen legendaarisen keikkapaikan Kerubin sekä suositun Ilovaari-festivaalin ansiosta.


Ilosaari on aurinkoisena päivänä viihtyisä ajanviettopaikka, jonka laguunista löytyy myös houkutteleva hiekkainen uimaranta. Kierrämme pienen saaren kävelysillan kautta ympäri ja istumme hetkeksi penkille nauttimaan päivästä. Lasten tekisi mieli uimaan, mutta siihen ei ole nyt aikaa. Ensi kerralla sitten.


Kävelemme pätkän Pielisjoen rantaa virran molemmin puolin. Jokivarressa on mukavannäköisiä lenkkeilyyn sopivia puistoalueita. Keskustan puoli on ymmärrettävästi vastarantaa vilkkaampi. Rannassa on jonkin verran veneitä ja pieniä laivoja. Vesielementti tuo aina miellyttävän lisänsä kaupunkiin kuin kaupunkiin.



RAVINTOLAELÄMYS LOCAL BISTROSSA

Yksi päivän kohokohdista on vielä edessä, nimittäin illallinen Local Bistrossa. Kyseessä on useammankin lähteen perusteella kaupungin kiinnostavin ravintola, emmekä joudu pettymään. Palvelu on molempien pöydässämme käyneiden tarjoilijoiden osalta rennon ystävällistä, joten tunnemme itsemme heti tervetulleiksi. Pidän myös paikallisen puutavaran hallitsemasta sisustuksesta, jossa on ripaus nykypäivän trendibistroihin kuuluvaa rouheutta, mutta myös perinteistä skandinaavista yksinkertaisuutta.


Alkupalaksi on 38 asteessa haudutettua siikaa herneiden ja vesikrassin kera. Kuulostaa ehkä turhalta hifistelyltä, mutta maistuu taivaalliselta. Local Bistrossa voi aistia paikallisuutta, innovatiivisuutta ja intohimoa ruokaa kohtaan. Pääruoaksi valitsemani paahdettu nauta on maukasta ja mureaa. Olen yrittänyt hieman vähentää lihansyöntiä, mutta panostaa laatuun. Tämä annos suorastaan sulaa suussa, joten kokki osaa kyllä hommansa.


Aterian päättää haudutettu raparperi, suolakaramellimousse sekä jäätelö. Erinomainen maku suussa voin todeta, että Local Bistro on varmasti parhaita ruokailukokemuksiani tänä vuonna. Ymmärrän siis hyvin bistron sijan 41 tämänvuotisessa Suomen parhaiden ravintoloiden äänestyksessä, jossa valta on alan ammattilaisilla. Lista painottuu ehkä liiaksikin Helsinkiin, joten maakuntasarjassa Local Bistro on asiantuntijoidenkin mielestä maan ehdotonta eliittiä.



Kokonaisuutena Joensuusta jää mukava mielikuva. Tunsin oloni oudon kotoisaksi, vaikken ollut käynyt kaupungissa todella pitkään aikaan. Vaikka nautin matkustamisesta muuallakin Suomessa, on Pohjois-Karjalalla aina omanlaisensa paikka sydämessäni. Jos vaikka jollain tulevalla ohikulkumatkalla jäisi aikaa viipyä Pielisjoen rannalla yön yli, kuuluisivat ainakin Lietsu, Local Bistro ja Marttakahvio jälleen matkaohjelmaan.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Joensuu toimii meillä usein pysähdyspaikkana, kun olemme ajamassa kohti pohjoista tai sieltä takaisin, mutta emme ole perehtyneet kaupunkiin sen enempää. Pizzeria Roihu on kylläkin tullut todettua erinomaiseksi. Tästä artikkelista löytyikin mukavasti vinkkejä seuraavaa pysähdystä varten.

    Noita Morphoja/taivaansiipiä näkyi muuten Amazonilla. En tiedä minkä kokoisia Joensuussa olivat, mutta Amazonilla näkemämme olivat paljon kämmeniäni suurempia. Kauniimpia perhosia en ole missään nähnyt.

    • Mika / Lähtöportti

      19.8.2020 at 10:42

      Roihusta olen kuullut kehuja muiltakin, täytyy ilman muuta harkita jos ehtisi syömään Joensuussa useammankin kerran.

      Joensuunkin perhoset ovat kauniita, mutta eivät mitenkään valtavia. Ne tulevat koteloina Englannista ja kuoriutuvat Botaniassa. Käyntimme aikainen perhosten vähyys johtui ilmeisesti koronan aiheuttamista toimitusongelmista. Nuo perhoset ovat käsittääkseni aika lyhytikäisiä, joten uusia pitäisi saada jatkuvasti. Voin vain kuvitella miten upea näky perhoset ovat alkuperäisessä elinympäristössään Amazonilla!

  2. Sanna

    19.8.2020 at 22:35

    Kiva kuulla, että viihdyit Joensuussa! Tervetuloa takaisin taas. Pizzeria Roihua suosittelen lämpimästi, samaten ihanaa kiinalaista ravintolaa Deli Chinaa – ja todellakin niitä Kauppaneuvoksen kahvilan pullia!
    Botanian kausikortilla usein käyneenä voin vain sanoa, että ikävä kyllä ette sattuneet parhaaseen perhosaikaan. Parhaimmillaan niitä on lennellyt paikalla runsaasti ja useita erilaisia, nyt tämä korona sotki kaiken muun ohella tätäkin. Taiteen ystäville vinkattakoon, että taidemuseomme kokoelma on erityisen hieno ja monipuolinen, etenkin näin pieneen kaupunkiin.

    • Mika / Lähtöportti

      20.8.2020 at 9:41

      Kiitos ravintolavinkeistä! Noita kaikkia tekisi kyllä mieli kokeilla.

      Perhosten puuttumisella oli varmasti suuri vaikutus Botania-kokemukseen. Voisin hyvin käydä sielläkin uudelleen kun perhosia on enemmän, ja kun muutenkin tietää etukäteen paremmin mitä odottaa.

      Kävelimme taidemuseo Onnin ohi ja silloin kävi mielessä, että siellä olisi voinut vaikka sateisempana päivänä poiketa. Hyvä tietää että museo on vierailun arvoinen!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.

Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

villakokkonen_05


Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

villakokkonen_08

  
Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

villakokkonen_06


Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

villakokkonen_03


Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

villakokkonen_12


Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

villakokkonen_11


Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

villakokkonen_10


Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

villakokkonen_04


Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

villakokkonen_07


Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

villakokkonen_14


Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

villakokkonen_01


Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

villakokkonen_02


Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi. 

villakokkonen_13


Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.

Jatka lukemista

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja