Ranska
Pitkästä aikaa Pariisissa
 
																								
												
												
											Vietimme äskettäin kaksi viikkoa perhematkalla hurmaavassa Pariisissa. Ranskan pääkaupunki on elegantti, arrogantti sekä myös hieman kimurantti paikka, jossa riittää loputtomasti nähtävää. Näin me koimme Pariisin tällä kerralla.
Pariisin-matka oli itselleni neljäs. Edellisestä vierailusta ehti kuitenkin vierähtää lähes 18 vuotta, joten oli jo korkea aika palata tähän ainutlaatuiseen kaupunkiin. Ohjelmaamme kuului kiertelyä ympäri kaupunkia, nähtävyyksiä, kahvilaherkkuja sekä puistoissa istuskelua.

Aloitamme matkan parilla päivällä Disneylandissa. Lasten unelmakohde miellyttää aikuisiakin, ja nautimme teemapuistojen tunnelmasta sekä lukuisista huvipuistolaitteista. Vietämme ensin kokonaisen päivän varsinaisessa Disneylandissa ja tutustumme seuraavana Walt Disney Studios -puistoon. Osa ajasta kuluu tietenkin jonottaessa, mutta odotusajat eivät tule yllätyksenä ja selviämme lopulta kenties helpommalla kuin aluksi pelkäsimme. Disneylandissa on ripaus taikaa ja teemapuistojen hauskasti viimeistellyt yksityiskohdat johdattelevat aikuisenkin mielen pois pahasta maailmasta.
Lue lisää jutuistani Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris ja Pariisin Walt Disney Studios Park & Disney Village.

Vuokraamme Pariisin 20. kaupunginosasta Ménilmontantista pienen kattohuoneiston, jossa voimme kuvitella asuvamme suurkaupungissa. Käyn joka aamu leipomossa ostamassa perheelle croissantit ja kiipeän kuluneita puuportaita tasan sata askelmaa takaisin huoneiston ovelle. Asunto sijaitsee trendikkääksikin mainitun rosoisen Bellevillen alueen laidalla.

Monikulttuurinen, värikäs ja eläväinen Belleville on kaikessa arkipäiväisyydessään hyvin kiinnostavaa seutua, jonne kotiudun hyvin. Belleville tuo elävästi mieleen Helsingin Kallion, jossa vietin lapsena paljon aikaa mummoni luona. Näiden kortteleiden maanläheisyys antaa myös sopivasti vastapainoa ydinkeskustan mahtipontisuudelle.
Lue lisää jutustani Rosoisen kiehtova Pariisin Belleville.

Ainoa Ménilmontantin suunnalta löytyvä merkittävä nähtävyys lienee Père-Lachaisen hautausmaa. Siisti ja hiljainen alue sopii hyvin leppoisalle hellepäivän kävelylle. Matkan varrelta löytyy monien merkkihenkilöiden hautoja Edith Piafista, Jim Morrisonista, Oscar Wildesta ja Frédéric Chopinista lähtien.
Lue lisää jutustani Kierros Père-Lachaisen hautausmaalla.

Toinen hyvä päiväkävelykohde on Canal Saint-Martin, jonka varrella pariisilaiset viettävät mielellään aikaansa vaikkapa eväitä syöden. Sulkuporttien ja kävelysiltojen sävyttämä kanava jatkuu Bassin de la Villetten tekojärvelle, josta on tehty eräänlainen kesäpäivien keidas. Vesialtaan rannoilla on kuumimman sesongin aikaan uima-altaita, rantatuoleja, terasseja, leikkipuistoja, petankkikenttiä ja muuta kaupunkilomailuun sopivaa viihdykettä.

Yksi mieluisimmista kokemuksistani Pariisissa on vierailu ikonisessa Shakespeare and Company -kirjakaupassa. Maailmankuulu kauppa on ulkona kiemurtelevine jonoineen jonkinlainen turistirysä, mutta toisaalta myös sykähdyttävä elämys kaikille kirjojen ystäville. Ihastun erityisesti hieman nuhjuiseen yläkertaan, jonka sokkeloiset huoneet, vanhoja kirjoja pursuavat hyllyt, kuluneet huonekalut ja ajan patinoimat lattiat kutkuttavat mielikuvitusta. Shakespeare and Company on ollut vuosikymmenten ajan jonkinlainen englanninkielisen kirjallisuuden keskus Pariisissa ja se on kustantanut useita merkkiteoksia sekä majoittanut suojiinsa köyhiä kirjailijanalkuja.

Tiedän että Pariisissa on paljon muitakin käymisen arvoisia kirjakauppoja, mutta meille riittää nyt tämä kuuluisin. Yläkerrassa ei ole edes ruuhkaa, ja koko perheelle löytyy istumapaikkoja tunnelmallisesta huoneesta. Selailemme hetken vanhoja kirjoja ja mietin, että täällä voisi viipyä joskus vaikka useamman tunnin. Viereisessä huoneessa joku soittaa pianoa ja pari ihmistä makailee sohvalla kirjoihinsa syventyneinä. Vain Shakespeare and Companyn kissat jäävät meiltä näkemättä.

Koska edellisestä Pariisin-matkasta on kulunut jo kauan, tekee mielemme käydä monissa klassisissa turistikohteissa uudelleen. Yksi näistä on Riemukaari, jonka huipulta avautuvat maisemat houkuttelevat kiipeämään lähes kolmesataa porrasta ylöspäin. Riemukaarelta kelpaa katsella esimerkiksi Pariisin pääkatua Champs-Élyséetä. Hyväntuulinen turisti hyräilee vieressä Joe Dassinin Les Champs-Élysées -kappaletta ja minä muistelen lapsena Kaunis maailma -kirjasta katselemiani kuvia tästä mahtavasta valtakadusta.

Kävelemme kalliiden merkkiliikkeiden reunustaman Champs-Élyséen päästä päähän aina Concorden aukiolle saakka. Pysähdymme Tuileries’n puistoon syömään jäätelöä ja istuskelemaan varjoon asetelluilla vihreillä metallituoleilla. Saavumme lopulta Louvren pihalle, mutta Pariisin tunnetuimmassa museossa vieraileminen jää tällä kerralla väliin.

Emme ole varsinaisesti museoihmisiä, mutta Pariisin kaltaisessa kaupungissa tuntuu sopivalta viettää ainakin puoli päivää taiteen parissa. Tutustumme Louvren sijasta Musée d’Orsayhin, joka hurmaa niin maalaustensa kuin arkkitehtuurinsa osalta. Van Gogh, Cézanne, Renoir, Manet, Monet ja kumppanit tarjoavat elämyksiä myös satunnaisille taulujen katselijoille, mutta paras nähtävyys on rakennus itse. Museoksi pelastettu entinen rautatieasema on komea tila taiteen ihailemiseen ja tarjoaa teoksille arvoisensa valoisat puitteet. Voisin palata Musée d’Orsayhin toistekin, tai valita seuraavalle Pariisin-matkalle jonkin itselleni tuntemattoman museokohteen.
Musée d’Orsaysta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Uusiin suosikkikohteisiini Pariisissa kuuluu myös Montparnassen torni, jota väitän koko kaupungin parhaaksi näköalapaikaksi. Pääsemme pilvenpiirtäjän huipulle jonottamatta ja ylhäälläkin on sopivan väljää. Tornin huipulta avautuu huikeita näkymiä yli Pariisin, ja täältä voi luonnollisesti ihailla myös Eiffelin tornia, toisin kuin Eiffelin tornista itsestään. Sää on Montparnassen torniin noustessamme hieman pilvinen, mutta kärsivällinen odottaminen palkitaan, ja saamme nähdä ilta-auringon lähes taianomaisesti kultaaman kaupungin.
Lue lisää jutustani Montparnassen torni – Pariisin paras näköalapaikka.

Nousemme myös Eiffelin torniin, sillä eihän tätä maailman tunnetuinta maamerkkiä voi jättää lasten ensimmäisellä Pariisin-matkalla väliin. Meno on parissakymmenessä vuodessa muuttunut aika lailla. Tornin ympäristö on nykyään eristetty aidoilla ja turvaporteilla, eikä ennakkolipullakaan pääse ilman muutamaa jonotusta tornin huipulle saakka.

Muistelen, kuinka joskus muinoin tornin alle vain käveltiin ostamaan lippua ja selvittiin noin puolessa tunnissa ylös asti. Nyt tungos tuntuu vain pahenevan näköalatasanteilla, mutta maisemat palkitsevat vaivan. Illan myötä ihmismäärä vähenee yllättävän paljon, ja saamme lopulta ihailla auringonlaskua ilman häiriöitä.
Lue lisää jutustani Pariisin parhaat näköalapaikat.

Maisemia voi katsella myös kiipeämättä minkäänlaiseen torniin. Esimerkiksi Montmartren kukkulalta voi ihailla laajaa näkymää Sacré-Cœurin kirkon portailla istuen. Tämä on minulle hyvin mieluinen paikka, jossa olen viipynyt pitkään myös aiemmilla Pariisin-matkoillani. Vaikka kirkon ympäristö ja muutama muu Montmartren kortteli ovatkin täynnä ihmisiä, löytyy kukkulalta myös hiljaisuutta. Kävelykierroksen varrella tulee vastaan hämmästyttävän tyhjiä katuja ja kauniita näkymiä.
Lue lisää jutustani Kävelyllä Montmartrella.

Notre-Damen tulipalo järkytti Pariisia reilut kolme vuotta sitten. Työt katedraalin korjaamiseksi jatkuvat vielä pitkään, joten rakennus ympäristöineen on yhtä suurta työmaata. Kirkon tornit kohoavat silti edelleen komeasti ja työmaata suojaavat aidat on koristeltu tulipalosta sekä korjaustöistä kertovalla informaatiolla.

Suljetun Notre-Damen sijasta käymme sisällä Sainte-Chapellessa, sillä halusin nähdä sen upeat lasimaalaukset pitkästä aikaa uudelleen. Goottilaistyylinen kappeli onkin hieno, joskin melko ruuhkainen nähtävyys. Pääsylippu Sainte-Chapelleen kannattaa ostaa valmiiksi jo ennen vierailua.

Hieman Sainte-Chapellea muistuttavaa loistoa löytyy myös Pariisin tunnetuimmasta shoppailijoiden temppelistä Galleries Lafayettesta. Perinteikäs tavaratalo käy nähtävyydestä keskusaulansa ja lasikupolinsa ansiosta, minkä lisäksi sen katolta on mainio näköala kaupungin keskustaan. Ostoksemme jäävät pieniksi, joten tästä vierailusta selvitään halvalla.

Vietämme yhden kokonaisen päivän Pariisin ulkopuolella Versaillesin palatsissa ja sen puutarhassa. Mahtipontinen palatsi läkähdyttää koollaan ja tungoksellaan, vaikka komea onkin. Iloitsemme erityisesti kuuluisan Peilisalin näkemisestä, sillä se oli edellisellä vierailullamme remontissa. Nautimme kuitenkin eniten Versaillesin valtavista puutarhoista, jotka ovat parhaimmillaan illan viimeisinä tunteina ennen sulkemisaikaa. Tuntuu mukavalta kierrellä alueella kaikessa rauhassa samalla, kun sääkin sopivasti viilenee. Pidämme myös syrjemmällä sijaitsevasta Grand Trianon -rakennuksesta, johon tutustuminen on suurta palatsia leppoisampaa.
Lue lisää jutustani Aurinkokuninkaan loistokas Versailles.

Tutkin joillakin matkoilla kohteen ravintolatarjontaa tarkasti etukäteen ja teen välillä pöytävarauksiakin, mutta tällä reissulla käymme syömässä vain niissä paikoissa, jotka sattuvat tulemaan nälän yllättäessä vastaan. Pariisissa on ravintoloita lähes joka kulmalla, emmekä joudu kokemaan suuria pettymyksiä. Kenties parhaana kokemuksena jää mieleen Canal Saint-Martinin varrella sijaitseva viihtyisä La Marine, jossa saan herkullista kalaa, kelpo viinilasillisen sekä hyvää englanninkielistä palvelua.

Pariisilainen kulmakuppila on mielenkiintoinen instituutio. Vaikka ovet olisivatkin avoinna aamuvarhaisesta iltamyöhään, ei se tarkoita, että ruokaa olisi jatkuvasti saatavilla. Kuppilat muuntautuvat päivän mittaan notkeasti kahviloiksi, ruokaravintoloiksi ja baareiksi sen mukaan, mitä minäkin vuorokaudenaikana on tapana nauttia.

Palvelu on kokemusteni perusteella muuttunut selvästi aiempaa ystävällisemmäksi. Voi tietysti olla, että perheeseen suhtaudutaan paremmin kuin hieman resuisiin parikymppisiin reppureissaajiin aikoinaan, mutta en kohdannut tällä matkalla lainkaan kielimuureja tai ylimielisiä tarjoilijoita. Englantiakin puhutaan, jos nyt ei kaikkialla, niin monessa paikassa kuitenkin. Vinkkinä silti, että vaikkei ranskaa muuten puhuisikaan, kannattaa tervehtiminen hoitaa aina paikallisella kielellä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin metrolipun ostaminenkin tuntui täysin mahdottomalta ilman ranskan kielen taitamista.

Yksi Pariisin suosituimmista ravintolakaduista on Les Hallesin kauppahallin kulmalta lähtevä Rue Montorgueil. Näemme ravintoloiden ja herkkupuotien reunustaman kadun vilkkaimmillaan, mutta saavumme paikalle harmillisen kylläisinä. Niinpä täällä ateriointi jää seuraavaan kertaan.

Eräs tärkeimmistä kohteistamme Pariisissa on Berthillonin jäätelöbaari, jota on kehuttu esimerkiksi Ja sitten matkaan -blogissa. Berthillon ehti sulkea ovensa kesälomien ajaksi, mutta onneksi saman valmistajan jäätelöä on saatavilla monesta osoitteesta samalla pienellä Île Saint-Louisin saarella. Saavumme herkuttelemaan Berthillonin jäätelöllä pariin otteeseen, sillä se on kehunsa ansainnut. Esimerkiksi kermaisen pehmeä pistaasijäätelö on suorastaan täydellistä. Sorbeteissa puolestaan ihastuttavat hämmästyttävän vahvasti esiin saadut aidot hedelmien ja marjojen maut.

Pariisi on läkähdyttävän suuri kaupunki. Paikasta toiseen liikkumiseen kuluu helposti paljon aikaa, joten yhteen päivään ei mielestäni kannata ahnehtia liikaa ohjelmaa. Siksi tuntuukin poikkeuksellisen hyvältä viipyä kaupungissa aiempia reissuja pidempään. Näin yhtenä päivänä voi kierrellä esimerkiksi Maraisin vilkkailla kaduilla ja suunnata toisena Latinalaiskorttelin kujille.

Kaupungin laajuus hahmottuu hyvin näköalapaikoilta käsin ja sen voi aistia myös maan tasalta. Vaikka metrolla matkustaisi kuinka kauas tahansa, tulee maan pinnalle noustessa eteen yleensä hyvin samanlainen näkymä. Liikenne soljuu paroni Haussmannin suunnittelemia bulevardeja pitkin, kadunkulmien kuppiloissa on tyylikkäitä punostuoleja ja sivukujien ranskalaisilla parvekkeilla komeat takorautakaiteet.

Eräs kesäisen Pariisin parhaista puolista ovat viihtyisät puistot, joihin niin paikalliset kuin matkailijatkin etsiytyvät mielellään. Vietämme aikaa muun muassa Luxembourgin, Tuileries’n, Bellevillen ja Place des Vosgesin puistoissa, joiden varjot tarjoavat suojaa paahtavalta auringolta. Pelkäsimme hieman etukäteen heinä-elokuun hirmuhelteitä, mutta lämpötila pysyttelee lähes koko ajan siedettävissä lukemissa. Vain viimeisenä kokonaisena matkapäivänä elohopea kohoaa tuskastuttaviin 36 asteeseen.

Meillä ei ole tuolle matkan kuumimmalle päivälle ennakkoon mietittyä ohjelmaa, mutta päätämme suunnistaa johonkin ilmastoituun perhekohteeseen. Päädymme Pariisin akvaarioon, jossa pari tuntia kuluukin oikein mukavasti. Paikka ei silti ole mitenkään poikkeuksellinen muissa kaupungeissa näkemiimme akvaarioihin verrattuna, joten mikään ehdoton vierailukohde se ei ole. Mieleen jää myös akvaariossa näkemämme lastenteatteriesitys, josta emme kielen vuoksi ymmärrä juuri mitään.

Pariisi on monenlaisten tunnelmien kaupunki. Pidän sen boheemista ja romanttisesta puolesta, joka on vuosisatojen ajan inspiroinut eri alojen taiteilijoita ja kirjailijoita. Kaupungissa riittää loputtomasti sekä uutta että vanhaa tutkittavaa. Pariisi osaa olla myös ylimielinen, pöyhkeä ja meluisa kaupunki, joka ei välttämättä päästä vieraitaan helpolla. Toisaalta olen aina sanonut, etteivät vaatimattomat ihmiset olisi ikinä pystyneet rakentamaan kaupunkia, jonka vetovoima perustuu ainakin osittain mahtipontisuuteen. Pariisi on kiireettömiä hetkiä Seinen varrella ja Pariisi on loputonta seisomista hikisissä ruuhkametroissa. Jokaisella kaupungilla on hyvät ja huonot puolensa.

Varsinkin näin kesäkaudella on helppo havaita, että Pariisi kärsii liikaturismista. Matkailijamäärät näyttävät räjähtäneen käsiin niiden lähes kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olin ollut kaupungista poissa. Vaikka Pariisi onkin aina ollut suosittu matkakohde, tuntuu ihmisten määrä moninkertaistuneen. Nähtävyyksien pääsyliput kannattaa hankkia etukäteen ja porteilla saa varautua turvatarkastuksiin.

Toisaalta kaupunki on todella laaja ja sieltä löytyy myös paljon kiinnostavia paikkoja, joissa matkailijamäärät eivät ole lainkaan mahdottomia. Tilaa kyllä riittää, jos malttaa pysytellä suosituimpien reittien ulkopuolella.

Parin vuoden kuluttua on odotettavissa aivan uudenlainen väenpaljous. Kaupungintalon edustalle on nostettu jo olympiarenkaat odottelemaan kesän 2024 suurinta urheilutapahtumaa. Toivon seuraavan Pariisin-matkan toteutuvan, ellei jo olympialaisissa, niin ainakin alle kahdeksassatoista vuodessa. Vaikka Pariisissa on huonotkin puolensa, koen sen ennen kaikkea ainutlaatuisen lumoavana ja inspiroivana paikkana, eräänlaisena koko Euroopan pääkaupunkina.

Yksi syy nopeaan palaamiseen olisi katu nimeltä Rue des Martyrs. Ostin Shakespeare and Companysta kyseistä katua herkullisesti kuvailevan Elaine Sciolinon bestsellerin ”The Only Street in Paris”, ja nyt tuo kirjan sivuilta tutuksi tullut kulkuväylä pitäisi päästä kokemaan omin silmin. Huomasin matkan jälkeen ottaneeni sattumalta yllä olevan kuvan Rue des Martyrsin päästä, mutta itse kadulle emme ymmärtäneet vielä silloin astua. Pariisista eivät uudet käyntikohteet lopu koskaan kesken.
 
																	
																															Ranska
Pariisin mahtipontinen Panthéon
 
														Ranskan merkittävimpien henkilöiden hautapaikkana tunnettu Panthéon kuuluu Pariisin suuriin nähtävyyksiin. Rakennuksessa käyminen oli jäänyt aiemmilla matkoilla väliin, mutta viimein tänä vuonna pääsin tutustumaan tähän historialliseen maamerkkiin.
Panthéon rakennettiin kuningas Ludvig XV:n aloitteesta Pariisin suojeluspyhimykselle Pyhälle Genevièvelle omistetuksi kirkoksi. Rakennustöiden valmistuminen osui samoihin aikoihin vuonna 1789 alkaneen Ranskan suuren vallankumouksen kanssa. Uudet päättäjät suhtautuivat katoliseen kirkkoon vihamielisesti, joten massiivisesta rakennuksesta tulikin kirkon sijasta suurmiesten hautapaikka. Panthéon on ehtinyt vuosien varrella toimia pariin otteeseen myös kirkkona, mutta se on yhä nykyäänkin Ranskan historian merkittävimpien henkilöiden mausoleumi.

Istahdimme jo parikymmentä vuotta sitten ohi kulkiessamme Panthéonin portaille ja kolme vuotta sitten suuri kupoli häämötti kauas vuokra-asuntomme ikkunaan. Viimein tämän vuoden kesäkuussa tulee aika astua rakennuksen sisäpuolelle. Ostin pääsyliput netistä, joten pääsemme jonottamatta sisään. Toisaalta lippuluukulle johtava jonokin näyttää kauniista kesäpäivästä huolimatta melko lyhyeltä. Pariisissa on niin paljon nähtävyyksiä, ettei kaikkiin onneksi riitä samanlaista ruuhkaa kuin Eiffel-tornille tai Riemukaarelle. Pääsemme heti aluksi ihailemaan suurta salia, joka näyttää hyvin mahtipontiselta. Tiloissa riittää avaruutta ja korkeutta.

Panthéonin nimi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kaikkien jumalten temppeliä. Latinalaiskorttelissa sijaitsevan rakennuksen yhtenä esikuvana oli Rooman antiikinaikainen Pantheon, jonka julkisivu onkin hyvin samankaltainen. 

Arkkitehti Jacques-Germain Soufflot halusi lisätä rakennukseen Rooman Pantheonista poiketen näyttävän kupolin, jolle haettiin mallia Pietarinkirkosta ja Lontoon St Paulin katedraalista. Panthéonin kupolin huippu oli Eiffel-tornin valmistumiseen saakka koko Pariisin korkein piste.

Salin poikkeuksellinen korkeus miellytti fyysikko Léon Foucaultia, joka halusi todistaa maapallon pyörimisliikkeen. Hän ripusti Panthéonin kupolista 67 metriä korkean heilurin, jonka päässä oli messinkinen pallo. Heilurin liike ja kiertyminen osoittavat maapallon pyörivän akselinsa ympäri. Nyt paikalla oleva heiluri on jäljitelmä alkuperäisestä ja sen rauhallisia liikkeitä on hauska pysähtyä hetkeksi seuraamaan, vaikkei fysiikan lakeja ymmärtäisikään. Foucault’n alun perin Panthéonissa käyttämä heiluri on esillä Arts et Métiers -museossa Pariisissa.

Huomio kiinnittyy suuren heilurin lisäksi erikoisiin lasivitriineistä löytyviin nykytaideteoksiin. Sota-ajasta muistuttavat installaatiot ovat Anselm Kieferin käsialaa. Saksalaisen taiteilijan nimi on itselleni tuttu, sillä kirjoitin aikoinaan blogiinkin, kuinka Kieferin suurikokoiset maalaukset olivat mielestäni Bilbaon Guggenheimin vaikuttavimpia teoksia. En silti innostu Panthéoniin toteutetuista installaatioista yhtä paljon. Teokset ovat presidentti Emmanuel Macronin tilaamia töitä. Ne esiteltiin marraskuussa 2020, lähes sata vuotta Panthéonin edellisten taideteosten paljastamisen jälkeen.

Panthéonin haudat sijaitsevat kellarikerroksen kryptassa, joka on juhlallisuudestaan huolimatta varsin karu paikka. Odotin huomattavasti näyttävämpää toteutusta, mutta keskenään samanlaiset haudat ovatkin vain hyvin pelkistettyjä kivipaasia. Krypta on sokkeloinen tila, jonka haudat sijaitsevat pienissä muutamalle henkilölle varatuissa kammioissa. Nautimme näin helteisenä päivänä tilojen viileydestä.

Filosofina sekä kirjailijana tunnettu Voltaire on kunniapaikalla ja hänelle on kryptassa jopa oma patsaansa. Vuonna 1778 menehtynyt Voltaire on yksi ensimmäisistä Panthéoniin haudatuista henkilöistä. Panthéon ei ollut Voltairen kuollessa vielä edes valmistunut ja filosofin hauta siirrettiin nykyiselle paikalleen vasta 1791. Osa Panthéoniin haudatuista on päässyt tänne pian kuolemansa jälkeen, mutta on myös monia, jotka on siirretty kunnianosoituksena kryptaan vasta vuosikymmeniäkin myöhemmin.

Kiertelemme koko hautojen labyrintin ympäri. Käytävillä on kosketusnäyttöjä, joilta voi tutkia kryptan karttaa sekä lukea lisätietoja tänne haudatuista henkilöistä. Esimerkiksi pistekirjoituksen keksijästä Louis Braillesta on kiinnostavaa kuulla. Hautauksia ei ole historian saatossa tehty lainkaan säännöllisesti, vaan lähes puolet kryptan merkkihenkilöistä on päätynyt tänne Napoleonin valtakaudella 1800-luvun alussa. Napoleonin oma hauta on kuitenkin Pariisin Invalidikirkossa.

Yksi kryptan uusimmista tulokkaista on vuonna 2021 kunnian saanut Joséphine Baker. Viihdetaiteilijana, ihmisoikeusaktivistina sekä sodanaikaisen Ranskan vastarintaliikkeen toimijana tunnettu Baker on meille tuttu hahmo, sillä vierailimme viime vuonna hänen kotimuseossaan Château des Milandesissa. Hänestä tuli kryptan ensimmäinen amerikkalaissyntyinen henkilö sekä ensimmäinen tummaihoinen nainen. Naiset ovat täällä muutenkin vähemmistönä, sillä kunniapaikkoja on jaettu toistaiseksi 76 miehelle sekä vain seitsemälle naiselle. Bakerin hautapaikka on symbolinen, sillä vuonna 1975 kuolleen naisen maalliset jäännökset ovat edelleen Monacon hautausmaalla.

Panthéonin arvostetuimpiin haudattuihin kuuluvat fyysikot Marie ja Pierre Curie. Pariskunta työskenteli radioaktiivisuuden parissa ja sai yhdessä Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903. Pierre kuoli auto-onnettomuudessa, mutta Marie jatkoi tutkimustöitään ja saavutti vielä myös Nobelin kemianpalkinnon. He saivat paikkansa Panthéonissa vuonna 1995.

Eräästä kammiosta löytyvät kirjallisuuden suurmiesten Alexander Dumas’n, Victor Hugon sekä Émile Zolan hautamuistomerkit. Olen itse lukenut kolmikon tuotannosta vain Dumas’n Kolme muskettisoturia. Matkavinkkinä voisi mainita Pariisin liepeillä sijaitsevan Dumas’n kotimuseon Château de Monte-Criston, jossa en tosin ole vielä itsekään päässyt käymään.

Palaamme kryptasta takaisin suureen saliin ja ihailemme vielä hetken taideteoksia. Katseeni osuu pois lähtiessämme Saint Denisiä esittävään tauluun. Suomeksi nimellä Pyhä Dionysius tunnettu kirkonmies kuuluu Pyhän Genevièven tavoin Pariisin suojeluspyhimyksiin. Saint Denis koki marttyyrikuoleman ja hänet tunnetaan erityisesti tarinasta, jonka mukaan mies kantoi oman irti lyödyn päänsä hautaansa.

Panthéonin mieleenpainuvin elämys voisi olla kupolin näköalapaikalta avautuva maisema yli Pariisin. Kupoli oli kuitenkin matkamme aikana suljettu, eikä sitä ole tätä syksyllä kirjoittaessani vielä avattu. Asiasta ei löydy virallista tiedotetta, mutta sulkeminen liittyy käsittääkseni ikävään toukokuiseen tapaukseen, kun nuori nainen teki itsemurhan hyppäämällä tornista alas. Toivottavasti näköalapaikka saataisiin avattua tavanomaisen talvitauon jälkeen taas ensi keväänä.
Lisätietoa löytyy Panthéonin virallisilta nettisivuilta.
Lue myös muita Pariisista kertovia juttujani, kuten Pariisin-viikon monet kokemukset ja 30 nähtävyyttä Pariisissa.
Ranska
Pariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
 
														Kävimme kesän Pariisin-matkallamme La Galerie Diorissa, joka esittelee kuuluisan muotitalon tarinan näyttävällä tavalla. Upeita leninkejä pursuava museo osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi, vaikken aiheesta oikeastaan mitään ymmärräkään.
La Galerie Dior löytyy Pariisin kahdeksannesta kaupunginosasta Champs-Élysées’n ja Seinejoen välistä. Nousemme metroaseman portaita pitkin hienostuneelle Avenue Montaignelle, joka huokuu luksustunnelmaa. Ohitamme muiden muassa Guccin, Ralph Laurenin, Balenciagan, Fendin, Chanelin ja Versacen kiiltävät näyteikkunat, kunnes saavumme numeron 30 kohdalle. Christian Dior perusti muotitalonsa vuonna 1946 tähän osoitteeseen Avenue Montaignen varrelle, ja Diorin lippulaivamyymälä toimii täällä edelleen.

Emme onneksi tulleet vaimon ja teini-ikäisten tyttärien kanssa ostoksille, vaan suuntaamme kuvassa näkyvän lippulaivamyymälän naapurissa toimivaan La Galerie Dioriin. Sain idean tästä vierailupaikasta Hipaisuja maapallolla -blogista, ja kohde herätti heti muun perheen kiinnostuksen. Ylellisen muotitalon museo on varsin kohtuuhintainen, sillä aikuisten lipun saa hankittua 16 eurolla. Liput kannattaa ostaa ehdottomasti etukäteen, sillä ennakkoon valittuun aikaan pääsee sisään käytännössä saman tien. Kadun varrelle on saapuessamme kertynyt pitkä jono ilman ennakkolippua saapuneita ihmisiä. Heillä näkyy henkilökunnan lainaamia päivänvarjoja, sillä aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja kesäkatu tuntuu polttavan kuumalta.

Ilmastoiduissa sisätiloissa on miellyttävän viileää. Siirrymme hissillä kolmanteen kerrokseen, josta selkeästi merkitty vierailureitti alkaa ja etenee vähitellen takaisin kohti pohjakerrosta. Ensimmäiseksi tutustutaan itse Christian Diorin elämäntarinaan, josta kierros jatkuu muotiluomusten äärelle. Kaikki on itselleni uutta, sillä tiedän Diorista vain nimen ja osaan yhdistää hänet oletettavasti hyvin kalliisiin tuotteisiin. Valmistauduin vierailuun lentomatkan aikana katsomalla puhelimeen lataamani elokuvan nimeltä Rouva Harris lähtee Pariisiin. Harmiton tarina kertoo lontoolaisesta leskirouvasta, joka matkustaa ostamaan unelmiensa mekkoa Diorilta. Opin ainakin sen, että tässä merkissä on jotain aivan erityistä hohtoa.

Christian Dior syntyi vuonna 1905 Granvillessa Normandian rannikolla, josta varakas perhe muutti Pariisiin. Christian löysi pääkaupungissa intohimon taiteeseen ja perusti isänsä rahallisella avustuksella taidegallerian. Lamakausi vei kuitenkin perheen talousvaikeuksiin 1930-luvun alussa, ja miehen täytyi löytää uusia töitä itsensä elättämiseksi. Christian pääsi piirrostensa ja luonnoksiensa avulla ensin muotisuunnittelija Robert Piquet’n assistentiksi sekä myöhemmin useammaksi vuodeksi töihin Lucien Lelongin muotitaloon. Vuonna 1946 hän oli valmis avaamaan oman yrityksensä.

Dior aloitti arvokkaissa Avenue Montaignen tiloissa 85 työntekijän voimin, joten toiminta ei ollut ihan pientä puuhastelua. Muotiluomukset saivat heti alusta alkaen hyvän vastaanoton, kun pian avaamisen jälkeen esitelty New Look -mallisto herätti suurta kiinnostusta. Tuotevalikoima laajeni muun muassa hajuvesiin ja maailmanvalloitus jatkui New Yorkin 5th Avenuelle avatulla myymälällä.

Ajankohta uudenlaisen muotitalon perustamiselle oli sikäli otollinen, että Ranska ja koko Eurooppa toipuivat parhaillaan toisesta maailmansodasta. Elämään kaivattiin jälleen iloa ja esimerkiksi muotikuvia näkyi lehdissä entistä enemmän. Diorin toiminta laajeni hurjaa vauhtia ja vuonna 1954 se työllisti jo pelkästään Avenue Montaignen korttelissa yli tuhat ihmistä. Suunnittelijat sekä ompelijat tekivät työtään ja kutsuvieraat saivat ihailla hienoja asuja muotinäytöksissä. Monet aikansa kuuluisimmat naiset ympäri maailman halusivat valita itselleen nimenomaan Diorin mekkoja.

 
Herra Dior tunsi paljon taidealan ihmisiä, ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat esimerkiksi Pablo Picasso, Salvador Dalí, Henri Matisse ja Marc Chagall. Muotisuunnittelija sai työhönsä ideoita taiteesta, mutta hän mainitsi suurimpana inspiraation lähteenään luonnon ja erityisesti kukat. Rakkaus luontoon syntyi jo lapsuudenkodissa Normandiassa. Yllä olevassa kuvassa näkyvässä Granvillen talossa toimii nykyään Christian Diorille omistettu museo.

Christian Dior menehtyi sydänkohtaukseen syksyllä 1957 ollessaan 52-vuotias. Museon videotallenteilta jäävät mieleen hautajaiset, joiden aikana tuhannet kaduille kerääntyneet pariisilaiset jättivät hyvästinsä rakastetulle muotisuunnittelijalle. Muotitalon toiminta on jatkunut tuosta eteenpäin taitavien taiteellisten johtajien käsissä.

Näyttelystä jää mieleen joitakin merkkipaaluja Diorin muotitalon historiasta. Yksi tällainen oli vuonna 1967 lanseerattu Miss Dior -valmisvaatemallisto, joka toi tuotteet yhä laajemman ostajakunnan saataville. Massatuotetutkaan mekot eivät toki ole Diorilla ihan halpoja, mutta entistä huokeampi, nuorekkaampi ja käytännöllisempi mallisto lisäsi merkin suosiota. Dior aloitti miesten vaatteiden tuotannon vuonna 1970, mutta niitä ei esitellä La Galerie Diorissa lainkaan.

Näyttelyn pääpaino on itseoikeutetusti mekoissa, joiden lisäksi esillä on myös joitakin kenkiä ja käsilaukkuja. Hajuvesiäkin pääsisi halutessaan tuoksuttelemaan, mutta paikalle on osunut niin paljon muita ihmisiä, ettemme jää jonottamaan vuoroamme.

Kierroksen aikana pääsee kurkistamaan lasilattian lävitse Diorin työhuoneeseen. On mielenkiintoista ajatella, kuinka jostain yrityksestä tulee maailmankuulu ja monesta muusta ei. Minunkin isoisäni oli hyvä räätäli, mutta toiminta jäi pienimuotoiseksi. Harmi ettei Avenue Montaignella näy Matikaisen liikettä Diorin ja Armanin rinnalla.

 
La Galerie Dior on toteutettu tyylikkäästi ja paikoitellen myös mahtipontisesti. Kierroksen eräänlaisena kohokohtana jää mieleen sali, jossa esitellään runsaasti asuja useammassa kerroksessa. Seiniin ja kattoon heijastetaan tähtiloistoa ja muuta kuviointia. Taustalla soi musiikki, joten tämä huone on varsin vaikuttava paikka.

Näyttelyssä on tietenkin esillä myös maailmankuulujen naisten käyttämiä mekkoja. Dioriin ovat luottaneet esimerkiksi Marilyn Monroe, Marlene Dietrich, Sophia Loren, Elizabeth Taylor ja Rihanna. Kuvassa on prinsessa Dianan käyttämä mekko. Lady Dior -käsilaukut on nimetty juuri Dianan kunniaksi.

 
Näyttely on hieno kokonaisuus lukuisine asuineen sekä informatiivisine teksteineen. Kierroksella käy hyvin selväksi Diorin merkitys maailman muodille ja asema ranskalaisen haute couturen yhtenä lippulaivana sekä tärkeänä suunnannäyttäjänä. Esillä on paljon esimerkiksi Maria Grazia Chiurin suunnittelemia asuja. Italialainen Chiuri toimi Diorin taiteellisena johtajana yhdeksän vuoden ajan, kunnes erosi tehtävästä viime toukokuussa. Hänen työtään jatkaa pohjoisirlantilainen Jonathan Anderson.

 
Vierailu La Galerie Diorissa on hyvä idea jo siksi, että ikonisella muotitalolla on merkittävä asema ranskalaisessa kulttuurissa. Näyttelyyn tutustuminen tuntui yllättävänkin sykähdyttävältä, joten sitä voi suositella kaikille. Aihe on itselleni kovin vieras, mutta tyylikkäästi toteutetussa näyttelyssä on silti helppo viihtyä. Kokemus lienee vielä huomattavasti antoisampi muodista kiinnostuneille, jolloin asujen yksityiskohdat ja niiden suunnittelijoiden tarinat avautuvat aivan erilaisella tasolla. Kierros päättyy laskeutumiseen kohti uloskäyntiä näyttäviä kierreportaita pitkin.

 
Meiltä vierähti varsin laajaksi paljastuneessa museossa pari tuntia. Pariisin toinen vastaava nähtävyys Musée Yves Saint Laurent on remontin vuoksi suljettuna syksyyn 2027 saakka. Tämä museo olisi sujuvaa jatkoa La Galerie Diorille, sillä Yves Saint Laurent toimi uransa alkuvaiheessa Christian Diorin assistenttina. Hän nousi Christianin kuoltua Diorin muotitalon johtoon, ennen kuin erinäisten vaiheiden jälkeen perusti oman yrityksensä. Ehkäpä Musée Yves Saint Laurent kuuluu seuraavan Pariisin-matkamme ohjelmaan.
Lisätietoja löytyy La Galerie Diorin virallisilta nettisivuilta.
Lue myös Lähtöportin muita Pariisi-aiheisia juttuja.
- 
																	   Italia1 vuosi sitten Italia1 vuosi sittenLigurian rannikkokaupunkeja: Rapallo, Levanto ja La Spezia 
- 
																	   Ranska1 vuosi sitten Ranska1 vuosi sitten7 kaunista kylää Ranskan Dordognessa 
- 
																	   Espanja1 vuosi sitten Espanja1 vuosi sittenSevillan päänähtävyydet katedraali ja Alcázar 
- 
																	   Ranska1 vuosi sitten Ranska1 vuosi sitten20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon 
- 
																	   Ranska1 vuosi sitten Ranska1 vuosi sittenMusée d’Orsay – upea taidemuseo Pariisissa 
- 
																	   Yhdysvallat1 vuosi sitten Yhdysvallat1 vuosi sittenKierros Warner Brosin studioilla Hollywoodissa 
- 
																	   Yhdysvallat1 vuosi sitten Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin 
- 
																	   Englanti1 vuosi sitten Englanti1 vuosi sittenMielenkiintoinen London Transport Museum 
- 
																	   Italia1 vuosi sitten Italia1 vuosi sittenAostanlaakson satulinna Castel Savoia 
- 
																	   Italia1 vuosi sitten Italia1 vuosi sittenKokemuksia Aostanlaakson maisemista 
- 
																	   Huvipuistot1 vuosi sitten Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Anaheim 
- 
																	   Jääkiekko12 kuukautta sitten Jääkiekko12 kuukautta sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä 

 
									 
																	 
									 
																	 
									 
																	

Tellu / parimatkaa
16.8.2022 at 8:55
Ihana kertomus ja kuinka sopivaan aikaan! Olen itse varannut perheellemme hotellin Pariisista huhtikuun alkuun ja nyt saan sinulta täydelliset tipit matkaan🤩 Toki meillä aikaa vain 4 päivää. Suosikkini ovat ainakin ulkoisesti Eifel, Louvre, Riemukaari ( sinne myös ylös asti) ja Sacré-Cœur,jonka läheisyydessä hotellimme sijaitsee. Teinin ehdoton käyntikohde on Shakespeare and Company – kirjakauppa,josta itse en ole koskaan kuullutkaan 🙈nyt odotan innolla näkeväni myös sen! Versailles olisi ihana,mutta sinne tuskin ehdimme ja huhtikuussa puutarhan loisto ei vielä ole kummoinen.
Mika / Lähtöportti
22.8.2022 at 9:06
Kiitos Tellu ja mainiota, että teillä on Pariisin-matka varattuna! Shakespeare and Company on vilahtanut joissakin elokuvissa, joten se on senkin vuoksi suosittu paikka. Versailles on kyllä upea, mutta siihen menee koko päivä, joten neljän päivän matkalla kannattanee tosiaan keskittyä Pariisin keskustaan. Majoitus Sacré-Cœurin lähellä kuulostaa hyvältä, siitä on ainakin helppo lähteä kiertelemään Montmartrelle ja moni muukin mielenkiintoinen kohde on kävelymatkan päässä 🙂
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
17.8.2022 at 11:39
Pariisi on itseltäni vielä tyystin kokematta. Tuollainen pari viikkoa kuulostaa oikein sopivalta ajalta. Paljon ehditte kaupunkia rauhalliseen tahtiin tutkimaan, ja mielelläni luen noista kohteista tarkemmin. Nuo olympialaiset kiinnostaisivat myös, mutta smalla ei oikein pysty kaupunkiin kunnolla tutustumaan, niin varmaan pitäisi tehdä kaksi eri matkaa.
Mika / Lähtöportti
22.8.2022 at 9:11
Parissa viikossa ehtii saada jo aika hyvän käsityksen kaupungista, eikä tarvitse kiirehtiä vaikka haluaakin nähdä paljon. Olympialaisia ja kovin paljoa nähtävyyksiä tuskin kannattaa yrittää mahduttaa samalle reissulle, kaupunki ei varmasti muutenkaan ole kisojen aikaan ”normaali”. Olisi kyllä houkuttava tilaisuus päästä kokemaan kesäolympialaiset, ainakin Pariisi on lähempänä kuin seuraavat kisakaupungit Los Angeles (2028) ja Brisbane (2032).
Katja / Historia de Viajes
17.8.2022 at 12:09
Ihan paras tapa kokea suurkaupunki on viettää siellä kerralla kunnolla aikaa! Ihan varmasti olette päässeet kaupunkiin ihan eri tavalla käsiksi kun nopeilla pitkän viikonlopun pyrähdyksillä, joihin itselläni on tapana sortua.
Olisi myös kiva lukea myös kokonainen postaus siitä miten kaupunki on muuttunut näiden vuosien aikana. Tässä tulikin jo joitain todella mielenkiintoisia faktoja, mutta vielä esimerkiksi vanhoja kuvia uusien rinnalla jne. Tämä kiehtoo itseä aina huimasti näissä suurkaupungeissa. 🙂
Mika / Lähtöportti
22.8.2022 at 9:23
Joo, kyllä tuossa ajassa ehtii jo tavallaan ”kotiutua” kaupunkiin ja kerätä paljon erilaisia muistoja. Pariisi on sen verran iso kaupunki, että muutaman päivän matkalla joutuu karsimaan monta kiinnostavaa kohdetta ohjelmasta pois. Tykkään kyllä pitkistä viikonlopuistakin, mutta mieluummin vähän pienemmissä kaupungeissa tai sitten ennalta tutuissa kohteissa, joissa ei tarvitse kokea kerralla ”kaikkea”.
Kiitos paljon hyvästä juttuideasta! 🙂 En tiedä saanko tuollaista postausta pelkästään Pariisista aikaan, mutta hauduttelen ideaa ja katson mitä siitä syntyy. Minuakin kiehtovat ajan tuomat muutokset ja palaaminen samoihin kohteisiin eri vuosikymmenillä. Tässä koronasulkuja ennen ja niiden jälkeen on kertynyt useampia paikkoja, joissa olen käynyt lapsena/teininä ja nyt 20–30 vuotta myöhemmin uudelleen.
Aron / Ja sitten matkaan
17.8.2022 at 12:15
Ai että, kaksi viikkoa Pariisissa, kuulostaa taivaalliselta. En ihan tunnista oman kokemukseni mukaista Pariisia tuosta alun kuvauksestasi, mutta minullehan Pariisi on se kaupunkilomakohteen standardi, johon vertaan muita. Se kun oli ensimmäinen oikea ulkomaankohde, jossa olen koskaan käynyt. Minulle niin itse kaupunki kuin sen asukkaatkin ovat aina näyttäytyneett ystävällisinä. Kukaan ei ole koskaan ollut minulle epäkohtelias, vaikka kielitaitoni onkin rajoittunut lähinnä niihin tervehdyksiin. Tosin nyt kevään reissulla hotellissa kerrottiin, että koronarajoitusten jäljiltä kaupungissa on suorastaan odotettu turisteja. Juuri nyt Pariisi saattaa siis olla vastaanottavaisempi kuin koskaan.
Olipas kiva, että pääsit hyvän jäätelön makuun. 🙂 Varmasti moni muukin jäätelön tekoon vakavasti suhtautuva valmistaja käyttää aitoja raaka-aineita, mutta silti Berthillon on ihan omalla tasollaan siitä miten he saavat raaka-aineiden maun esille jäätelöiissään ja sorbeteissaan. Joka kerta nuo herkut osaavat yllättää positiivisesti, vaikka tiedänkin jo mitä niiltä voi odottaa.
Odotan jo innolla noita jatkopostauksia yksittäisistä kohteista. Varsin laajasti ehditte kyllä kaupunkia kiertää. Tuli noita kuvia katsellessa ihan ikävä moniin kivoihin paikkoihin, joihin emme itse keväällä ehtineet.
Mika / Lähtöportti
22.8.2022 at 10:04
Kiitos Aron kommentista ja monista Pariisista kirjoittamistasi jutuista, joista on ollut paljon iloa!
Minulla on joitakin vanhoja kokemuksia Pariisista, jolloin kaupunki ja sen asukkaat tuntuivat hankalilta. Kaupungilla on muutenkin ollut hieman ylimielinen maine, joka on toistunut joidenkin siellä käyneiden puheissa. Tästä huolimatta olen aina pitänyt Pariisista ja pitänyt sitä Euroopan tärkeimpänä kaupunkina, jos nyt jostain syystä pitäisi vain yksi mainita. Tällä matkalla tuli kyllä kohdattua paljon todella ystävällisiä ihmisiä, eikä jäänyt mitään huonoja kokemuksia mieleen.
Berthillonin jäätelö ylitti odotukset, jotka olivat nousseet kehujesi perusteella jo aika korkeiksi. 😀 Olen syönyt esimerkiksi Italiassa monta kertaa todella hyvää jäätelöä, mutta ei nyt tule mieleen että missään olisi ollut Berthillonia parempaa. Jotenkin käsittämätön taito tuoda maut noin hienosti esille. Tuli maisteltua edes pikkuisen aika montaa makua myös muiden perheenjäsenten annoksista. Ehkä siellä joukossa oli joitakin, jotka maistui omaan suuhun pelkästään hyviltä, mutta useimmat oli niitä täydellisiä. 🙂