Vietimme äskettäin kaksi viikkoa perhematkalla hurmaavassa Pariisissa. Ranskan pääkaupunki on elegantti, arrogantti sekä myös hieman kimurantti paikka, jossa riittää loputtomasti nähtävää. Näin me koimme Pariisin tällä kerralla.

Pariisin-matka oli itselleni neljäs. Edellisestä vierailusta ehti kuitenkin vierähtää lähes 18 vuotta, joten oli jo korkea aika palata tähän ainutlaatuiseen kaupunkiin. Ohjelmaamme kuului kiertelyä ympäri kaupunkia, nähtävyyksiä, kahvilaherkkuja sekä puistoissa istuskelua.

Aloitamme matkan parilla päivällä Disneylandissa. Lasten unelmakohde miellyttää aikuisiakin, ja nautimme teemapuistojen tunnelmasta sekä lukuisista huvipuistolaitteista. Vietämme ensin kokonaisen päivän varsinaisessa Disneylandissa ja tutustumme seuraavana Walt Disney Studios -puistoon. Osa ajasta kuluu tietenkin jonottaessa, mutta odotusajat eivät tule yllätyksenä ja selviämme lopulta kenties helpommalla kuin aluksi pelkäsimme. Disneylandissa on ripaus taikaa ja teemapuistojen hauskasti viimeistellyt yksityiskohdat johdattelevat aikuisenkin mielen pois pahasta maailmasta.

Lue lisää jutuistani Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris ja Pariisin Walt Disney Studios Park & Disney Village.

Vuokraamme Pariisin 20. kaupunginosasta Ménilmontantista pienen kattohuoneiston, jossa voimme kuvitella asuvamme suurkaupungissa. Käyn joka aamu leipomossa ostamassa perheelle croissantit ja kiipeän kuluneita puuportaita tasan sata askelmaa takaisin huoneiston ovelle. Asunto sijaitsee trendikkääksikin mainitun rosoisen Bellevillen alueen laidalla.

Monikulttuurinen, värikäs ja eläväinen Belleville on kaikessa arkipäiväisyydessään hyvin kiinnostavaa seutua, jonne kotiudun hyvin. Belleville tuo elävästi mieleen Helsingin Kallion, jossa vietin lapsena paljon aikaa mummoni luona. Näiden kortteleiden maanläheisyys antaa myös sopivasti vastapainoa ydinkeskustan mahtipontisuudelle.

Lue lisää jutustani Rosoisen kiehtova Pariisin Belleville.

Ainoa Ménilmontantin suunnalta löytyvä merkittävä nähtävyys lienee Père-Lachaisen hautausmaa. Siisti ja hiljainen alue sopii hyvin leppoisalle hellepäivän kävelylle. Matkan varrelta löytyy monien merkkihenkilöiden hautoja Edith Piafista, Jim Morrisonista, Oscar Wildesta ja Frédéric Chopinista lähtien.

Lue lisää jutustani Kierros Père-Lachaisen hautausmaalla.

Toinen hyvä päiväkävelykohde on Canal Saint-Martin, jonka varrella pariisilaiset viettävät mielellään aikaansa vaikkapa eväitä syöden. Sulkuporttien ja kävelysiltojen sävyttämä kanava jatkuu Bassin de la Villetten tekojärvelle, josta on tehty eräänlainen kesäpäivien keidas. Vesialtaan rannoilla on kuumimman sesongin aikaan uima-altaita, rantatuoleja, terasseja, leikkipuistoja, petankkikenttiä ja muuta kaupunkilomailuun sopivaa viihdykettä.

Yksi mieluisimmista kokemuksistani Pariisissa on vierailu ikonisessa Shakespeare and Company -kirjakaupassa. Maailmankuulu kauppa on ulkona kiemurtelevine jonoineen jonkinlainen turistirysä, mutta toisaalta myös sykähdyttävä elämys kaikille kirjojen ystäville. Ihastun erityisesti hieman nuhjuiseen yläkertaan, jonka sokkeloiset huoneet, vanhoja kirjoja pursuavat hyllyt, kuluneet huonekalut ja ajan patinoimat lattiat kutkuttavat mielikuvitusta. Shakespeare and Company on ollut vuosikymmenten ajan jonkinlainen englanninkielisen kirjallisuuden keskus Pariisissa ja se on kustantanut useita merkkiteoksia sekä majoittanut suojiinsa köyhiä kirjailijanalkuja.

Tiedän että Pariisissa on paljon muitakin käymisen arvoisia kirjakauppoja, mutta meille riittää nyt tämä kuuluisin. Yläkerrassa ei ole edes ruuhkaa, ja koko perheelle löytyy istumapaikkoja tunnelmallisesta huoneesta. Selailemme hetken vanhoja kirjoja ja mietin, että täällä voisi viipyä joskus vaikka useamman tunnin. Viereisessä huoneessa joku soittaa pianoa ja pari ihmistä makailee sohvalla kirjoihinsa syventyneinä. Vain Shakespeare and Companyn kissat jäävät meiltä näkemättä.

Koska edellisestä Pariisin-matkasta on kulunut jo kauan, tekee mielemme käydä monissa klassisissa turistikohteissa uudelleen. Yksi näistä on Riemukaari, jonka huipulta avautuvat maisemat houkuttelevat kiipeämään lähes kolmesataa porrasta ylöspäin. Riemukaarelta kelpaa katsella esimerkiksi Pariisin pääkatua Champs-Élyséetä. Hyväntuulinen turisti hyräilee vieressä Joe Dassinin Les Champs-Élysées -kappaletta ja minä muistelen lapsena Kaunis maailma -kirjasta katselemiani kuvia tästä mahtavasta valtakadusta.

Kävelemme kalliiden merkkiliikkeiden reunustaman Champs-Élyséen päästä päähän aina Concorden aukiolle saakka. Pysähdymme Tuileries’n puistoon syömään jäätelöä ja istuskelemaan varjoon asetelluilla vihreillä metallituoleilla. Saavumme lopulta Louvren pihalle, mutta Pariisin tunnetuimmassa museossa vieraileminen jää tällä kerralla väliin.

Emme ole varsinaisesti museoihmisiä, mutta Pariisin kaltaisessa kaupungissa tuntuu sopivalta viettää ainakin puoli päivää taiteen parissa. Tutustumme Louvren sijasta Musée d’Orsayhin, joka hurmaa niin maalaustensa kuin arkkitehtuurinsa osalta. Van Gogh, Cézanne, Renoir, Manet, Monet ja kumppanit tarjoavat elämyksiä myös satunnaisille taulujen katselijoille, mutta paras nähtävyys on rakennus itse. Museoksi pelastettu entinen rautatieasema on komea tila taiteen ihailemiseen ja tarjoaa teoksille arvoisensa valoisat puitteet. Voisin palata Musée d’Orsayhin toistekin, tai valita seuraavalle Pariisin-matkalle jonkin itselleni tuntemattoman museokohteen.

Musée d’Orsaysta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Uusiin suosikkikohteisiini Pariisissa kuuluu myös Montparnassen torni, jota väitän koko kaupungin parhaaksi näköalapaikaksi. Pääsemme pilvenpiirtäjän huipulle jonottamatta ja ylhäälläkin on sopivan väljää. Tornin huipulta avautuu huikeita näkymiä yli Pariisin, ja täältä voi luonnollisesti ihailla myös Eiffelin tornia, toisin kuin Eiffelin tornista itsestään. Sää on Montparnassen torniin noustessamme hieman pilvinen, mutta kärsivällinen odottaminen palkitaan, ja saamme nähdä ilta-auringon lähes taianomaisesti kultaaman kaupungin.

Lue lisää jutustani Montparnassen torni – Pariisin paras näköalapaikka.

Nousemme myös Eiffelin torniin, sillä eihän tätä maailman tunnetuinta maamerkkiä voi jättää lasten ensimmäisellä Pariisin-matkalla väliin. Meno on parissakymmenessä vuodessa muuttunut aika lailla. Tornin ympäristö on nykyään eristetty aidoilla ja turvaporteilla, eikä ennakkolipullakaan pääse ilman muutamaa jonotusta tornin huipulle saakka.

Muistelen, kuinka joskus muinoin tornin alle vain käveltiin ostamaan lippua ja selvittiin noin puolessa tunnissa ylös asti. Nyt tungos tuntuu vain pahenevan näköalatasanteilla, mutta maisemat palkitsevat vaivan. Illan myötä ihmismäärä vähenee yllättävän paljon, ja saamme lopulta ihailla auringonlaskua ilman häiriöitä.

Lue lisää jutustani Pariisin parhaat näköalapaikat.

Maisemia voi katsella myös kiipeämättä minkäänlaiseen torniin. Esimerkiksi Montmartren kukkulalta voi ihailla laajaa näkymää Sacré-Cœurin kirkon portailla istuen. Tämä on minulle hyvin mieluinen paikka, jossa olen viipynyt pitkään myös aiemmilla Pariisin-matkoillani. Vaikka kirkon ympäristö ja muutama muu Montmartren kortteli ovatkin täynnä ihmisiä, löytyy kukkulalta myös hiljaisuutta. Kävelykierroksen varrella tulee vastaan hämmästyttävän tyhjiä katuja ja kauniita näkymiä.

Lue lisää jutustani Kävelyllä Montmartrella.

Notre-Damen tulipalo järkytti Pariisia reilut kolme vuotta sitten. Työt katedraalin korjaamiseksi jatkuvat vielä pitkään, joten rakennus ympäristöineen on yhtä suurta työmaata. Kirkon tornit kohoavat silti edelleen komeasti ja työmaata suojaavat aidat on koristeltu tulipalosta sekä korjaustöistä kertovalla informaatiolla.

Suljetun Notre-Damen sijasta käymme sisällä Sainte-Chapellessa, sillä halusin nähdä sen upeat lasimaalaukset pitkästä aikaa uudelleen. Goottilaistyylinen kappeli onkin hieno, joskin melko ruuhkainen nähtävyys. Pääsylippu Sainte-Chapelleen kannattaa ostaa valmiiksi jo ennen vierailua.

Hieman Sainte-Chapellea muistuttavaa loistoa löytyy myös Pariisin tunnetuimmasta shoppailijoiden temppelistä Galleries Lafayettesta. Perinteikäs tavaratalo käy nähtävyydestä keskusaulansa ja lasikupolinsa ansiosta, minkä lisäksi sen katolta on mainio näköala kaupungin keskustaan. Ostoksemme jäävät pieniksi, joten tästä vierailusta selvitään halvalla.

Vietämme yhden kokonaisen päivän Pariisin ulkopuolella Versaillesin palatsissa ja sen puutarhassa. Mahtipontinen palatsi läkähdyttää koollaan ja tungoksellaan, vaikka komea onkin. Iloitsemme erityisesti kuuluisan Peilisalin näkemisestä, sillä se oli edellisellä vierailullamme remontissa. Nautimme kuitenkin eniten Versaillesin valtavista puutarhoista, jotka ovat parhaimmillaan illan viimeisinä tunteina ennen sulkemisaikaa. Tuntuu mukavalta kierrellä alueella kaikessa rauhassa samalla, kun sääkin sopivasti viilenee. Pidämme myös syrjemmällä sijaitsevasta Grand Trianon -rakennuksesta, johon tutustuminen on suurta palatsia leppoisampaa.

Lue lisää jutustani Aurinkokuninkaan loistokas Versailles.

Tutkin joillakin matkoilla kohteen ravintolatarjontaa tarkasti etukäteen ja teen välillä pöytävarauksiakin, mutta tällä reissulla käymme syömässä vain niissä paikoissa, jotka sattuvat tulemaan nälän yllättäessä vastaan. Pariisissa on ravintoloita lähes joka kulmalla, emmekä joudu kokemaan suuria pettymyksiä. Kenties parhaana kokemuksena jää mieleen Canal Saint-Martinin varrella sijaitseva viihtyisä La Marine, jossa saan herkullista kalaa, kelpo viinilasillisen sekä hyvää englanninkielistä palvelua.

Pariisilainen kulmakuppila on mielenkiintoinen instituutio. Vaikka ovet olisivatkin avoinna aamuvarhaisesta iltamyöhään, ei se tarkoita, että ruokaa olisi jatkuvasti saatavilla. Kuppilat muuntautuvat päivän mittaan notkeasti kahviloiksi, ruokaravintoloiksi ja baareiksi sen mukaan, mitä minäkin vuorokaudenaikana on tapana nauttia.

Palvelu on kokemusteni perusteella muuttunut selvästi aiempaa ystävällisemmäksi. Voi tietysti olla, että perheeseen suhtaudutaan paremmin kuin hieman resuisiin parikymppisiin reppureissaajiin aikoinaan, mutta en kohdannut tällä matkalla lainkaan kielimuureja tai ylimielisiä tarjoilijoita. Englantiakin puhutaan, jos nyt ei kaikkialla, niin monessa paikassa kuitenkin. Vinkkinä silti, että vaikkei ranskaa muuten puhuisikaan, kannattaa tervehtiminen hoitaa aina paikallisella kielellä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin metrolipun ostaminenkin tuntui täysin mahdottomalta ilman ranskan kielen taitamista.

Yksi Pariisin suosituimmista ravintolakaduista on Les Hallesin kauppahallin kulmalta lähtevä Rue Montorgueil. Näemme ravintoloiden ja herkkupuotien reunustaman kadun vilkkaimmillaan, mutta saavumme paikalle harmillisen kylläisinä. Niinpä täällä ateriointi jää seuraavaan kertaan.

Eräs tärkeimmistä kohteistamme Pariisissa on Berthillonin jäätelöbaari, jota on kehuttu esimerkiksi Ja sitten matkaan -blogissa. Berthillon ehti sulkea ovensa kesälomien ajaksi, mutta onneksi saman valmistajan jäätelöä on saatavilla monesta osoitteesta samalla pienellä Île Saint-Louisin saarella. Saavumme herkuttelemaan Berthillonin jäätelöllä pariin otteeseen, sillä se on kehunsa ansainnut. Esimerkiksi kermaisen pehmeä pistaasijäätelö on suorastaan täydellistä. Sorbeteissa puolestaan ihastuttavat hämmästyttävän vahvasti esiin saadut aidot hedelmien ja marjojen maut.

Pariisi on läkähdyttävän suuri kaupunki. Paikasta toiseen liikkumiseen kuluu helposti paljon aikaa, joten yhteen päivään ei mielestäni kannata ahnehtia liikaa ohjelmaa. Siksi tuntuukin poikkeuksellisen hyvältä viipyä kaupungissa aiempia reissuja pidempään. Näin yhtenä päivänä voi kierrellä esimerkiksi Maraisin vilkkailla kaduilla ja suunnata toisena Latinalaiskorttelin kujille.

Kaupungin laajuus hahmottuu hyvin näköalapaikoilta käsin ja sen voi aistia myös maan tasalta. Vaikka metrolla matkustaisi kuinka kauas tahansa, tulee maan pinnalle noustessa eteen yleensä hyvin samanlainen näkymä. Liikenne soljuu paroni Haussmannin suunnittelemia bulevardeja pitkin, kadunkulmien kuppiloissa on tyylikkäitä punostuoleja ja sivukujien ranskalaisilla parvekkeilla komeat takorautakaiteet.

Eräs kesäisen Pariisin parhaista puolista ovat viihtyisät puistot, joihin niin paikalliset kuin matkailijatkin etsiytyvät mielellään. Vietämme aikaa muun muassa Luxembourgin, Tuileries’n, Bellevillen ja Place des Vosgesin puistoissa, joiden varjot tarjoavat suojaa paahtavalta auringolta. Pelkäsimme hieman etukäteen heinä-elokuun hirmuhelteitä, mutta lämpötila pysyttelee lähes koko ajan siedettävissä lukemissa. Vain viimeisenä kokonaisena matkapäivänä elohopea kohoaa tuskastuttaviin 36 asteeseen.

Meillä ei ole tuolle matkan kuumimmalle päivälle ennakkoon mietittyä ohjelmaa, mutta päätämme suunnistaa johonkin ilmastoituun perhekohteeseen. Päädymme Pariisin akvaarioon, jossa pari tuntia kuluukin oikein mukavasti. Paikka ei silti ole mitenkään poikkeuksellinen muissa kaupungeissa näkemiimme akvaarioihin verrattuna, joten mikään ehdoton vierailukohde se ei ole. Mieleen jää myös akvaariossa näkemämme lastenteatteriesitys, josta emme kielen vuoksi ymmärrä juuri mitään.

Pariisi on monenlaisten tunnelmien kaupunki. Pidän sen boheemista ja romanttisesta puolesta, joka on vuosisatojen ajan inspiroinut eri alojen taiteilijoita ja kirjailijoita. Kaupungissa riittää loputtomasti sekä uutta että vanhaa tutkittavaa. Pariisi osaa olla myös ylimielinen, pöyhkeä ja meluisa kaupunki, joka ei välttämättä päästä vieraitaan helpolla. Toisaalta olen aina sanonut, etteivät vaatimattomat ihmiset olisi ikinä pystyneet rakentamaan kaupunkia, jonka vetovoima perustuu ainakin osittain mahtipontisuuteen. Pariisi on kiireettömiä hetkiä Seinen varrella ja Pariisi on loputonta seisomista hikisissä ruuhkametroissa. Jokaisella kaupungilla on hyvät ja huonot puolensa.

Varsinkin näin kesäkaudella on helppo havaita, että Pariisi kärsii liikaturismista. Matkailijamäärät näyttävät räjähtäneen käsiin niiden lähes kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olin ollut kaupungista poissa. Vaikka Pariisi onkin aina ollut suosittu matkakohde, tuntuu ihmisten määrä moninkertaistuneen. Nähtävyyksien pääsyliput kannattaa hankkia etukäteen ja porteilla saa varautua turvatarkastuksiin.

Toisaalta kaupunki on todella laaja ja sieltä löytyy myös paljon kiinnostavia paikkoja, joissa matkailijamäärät eivät ole lainkaan mahdottomia. Tilaa kyllä riittää, jos malttaa pysytellä suosituimpien reittien ulkopuolella.

Parin vuoden kuluttua on odotettavissa aivan uudenlainen väenpaljous. Kaupungintalon edustalle on nostettu jo olympiarenkaat odottelemaan kesän 2024 suurinta urheilutapahtumaa. Toivon seuraavan Pariisin-matkan toteutuvan, ellei jo olympialaisissa, niin ainakin alle kahdeksassatoista vuodessa. Vaikka Pariisissa on huonotkin puolensa, koen sen ennen kaikkea ainutlaatuisen lumoavana ja inspiroivana paikkana, eräänlaisena koko Euroopan pääkaupunkina.

Yksi syy nopeaan palaamiseen olisi katu nimeltä Rue des Martyrs. Ostin Shakespeare and Companysta kyseistä katua herkullisesti kuvailevan Elaine Sciolinon bestsellerin ”The Only Street in Paris”, ja nyt tuo kirjan sivuilta tutuksi tullut kulkuväylä pitäisi päästä kokemaan omin silmin. Huomasin matkan jälkeen ottaneeni sattumalta yllä olevan kuvan Rue des Martyrsin päästä, mutta itse kadulle emme ymmärtäneet vielä silloin astua. Pariisista eivät uudet käyntikohteet lopu koskaan kesken.