Seuraa somessa

Ranska

Pitkästä aikaa Pariisissa

Julkaistu

-

Vietimme äskettäin kaksi viikkoa perhematkalla hurmaavassa Pariisissa. Ranskan pääkaupunki on elegantti, arrogantti sekä myös hieman kimurantti paikka, jossa riittää loputtomasti nähtävää. Näin me koimme Pariisin tällä kerralla.

Pariisin-matka oli itselleni neljäs. Edellisestä vierailusta ehti kuitenkin vierähtää lähes 18 vuotta, joten oli jo korkea aika palata tähän ainutlaatuiseen kaupunkiin. Ohjelmaamme kuului kiertelyä ympäri kaupunkia, nähtävyyksiä, kahvilaherkkuja sekä puistoissa istuskelua.

pariisi_disneyland_01


Aloitamme matkan parilla päivällä Disneylandissa. Lasten unelmakohde miellyttää aikuisiakin, ja nautimme teemapuistojen tunnelmasta sekä lukuisista huvipuistolaitteista. Vietämme ensin kokonaisen päivän varsinaisessa Disneylandissa ja tutustumme seuraavana Walt Disney Studios -puistoon. Osa ajasta kuluu tietenkin jonottaessa, mutta odotusajat eivät tule yllätyksenä ja selviämme lopulta kenties helpommalla kuin aluksi pelkäsimme. Disneylandissa on ripaus taikaa ja teemapuistojen hauskasti viimeistellyt yksityiskohdat johdattelevat aikuisenkin mielen pois pahasta maailmasta.

Lue lisää jutuistani Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris ja Pariisin Walt Disney Studios Park & Disney Village.

pariisi_menilmontant_01


Vuokraamme Pariisin 20. kaupunginosasta Ménilmontantista pienen kattohuoneiston, jossa voimme kuvitella asuvamme suurkaupungissa. Käyn joka aamu leipomossa ostamassa perheelle croissantit ja kiipeän kuluneita puuportaita tasan sata askelmaa takaisin huoneiston ovelle. Asunto sijaitsee trendikkääksikin mainitun rosoisen Bellevillen alueen laidalla.

pariisi_belleville_01


Monikulttuurinen, värikäs ja eläväinen Belleville on kaikessa arkipäiväisyydessään hyvin kiinnostavaa seutua, jonne kotiudun hyvin. Belleville tuo elävästi mieleen Helsingin Kallion, jossa vietin lapsena paljon aikaa mummoni luona. Näiden kortteleiden maanläheisyys antaa myös sopivasti vastapainoa ydinkeskustan mahtipontisuudelle.

Lue lisää jutustani Rosoisen kiehtova Pariisin Belleville.

pariisi_perelachaise_01


Ainoa Ménilmontantin suunnalta löytyvä merkittävä nähtävyys lienee Père-Lachaisen hautausmaa. Siisti ja hiljainen alue sopii hyvin leppoisalle hellepäivän kävelylle. Matkan varrelta löytyy monien merkkihenkilöiden hautoja Edith Piafista, Jim Morrisonista, Oscar Wildesta ja Frédéric Chopinista lähtien.

Lue lisää jutustani Kierros Père-Lachaisen hautausmaalla.

pariisi_canalsaintmartin_01


Toinen hyvä päiväkävelykohde on Canal Saint-Martin, jonka varrella pariisilaiset viettävät mielellään aikaansa vaikkapa eväitä syöden. Sulkuporttien ja kävelysiltojen sävyttämä kanava jatkuu Bassin de la Villetten tekojärvelle, josta on tehty eräänlainen kesäpäivien keidas. Vesialtaan rannoilla on kuumimman sesongin aikaan uima-altaita, rantatuoleja, terasseja, leikkipuistoja, petankkikenttiä ja muuta kaupunkilomailuun sopivaa viihdykettä.

pariisi_shakespeare_02


Yksi mieluisimmista kokemuksistani Pariisissa on vierailu ikonisessa Shakespeare and Company -kirjakaupassa. Maailmankuulu kauppa on ulkona kiemurtelevine jonoineen jonkinlainen turistirysä, mutta toisaalta myös sykähdyttävä elämys kaikille kirjojen ystäville. Ihastun erityisesti hieman nuhjuiseen yläkertaan, jonka sokkeloiset huoneet, vanhoja kirjoja pursuavat hyllyt, kuluneet huonekalut ja ajan patinoimat lattiat kutkuttavat mielikuvitusta. Shakespeare and Company on ollut vuosikymmenten ajan jonkinlainen englanninkielisen kirjallisuuden keskus Pariisissa ja se on kustantanut useita merkkiteoksia sekä majoittanut suojiinsa köyhiä kirjailijanalkuja.

pariisi_shakespeare_01


Tiedän että Pariisissa on paljon muitakin käymisen arvoisia kirjakauppoja, mutta meille riittää nyt tämä kuuluisin. Yläkerrassa ei ole edes ruuhkaa, ja koko perheelle löytyy istumapaikkoja tunnelmallisesta huoneesta. Selailemme hetken vanhoja kirjoja ja mietin, että täällä voisi viipyä joskus vaikka useamman tunnin. Viereisessä huoneessa joku soittaa pianoa ja pari ihmistä makailee sohvalla kirjoihinsa syventyneinä. Vain Shakespeare and Companyn kissat jäävät meiltä näkemättä.

pariisi_riemukaari_01


Koska edellisestä Pariisin-matkasta on kulunut jo kauan, tekee mielemme käydä monissa klassisissa turistikohteissa uudelleen. Yksi näistä on Riemukaari, jonka huipulta avautuvat maisemat houkuttelevat kiipeämään lähes kolmesataa porrasta ylöspäin. Riemukaarelta kelpaa katsella esimerkiksi Pariisin pääkatua Champs-Élyséetä. Hyväntuulinen turisti hyräilee vieressä Joe Dassinin Les Champs-Élysées -kappaletta ja minä muistelen lapsena Kaunis maailma -kirjasta katselemiani kuvia tästä mahtavasta valtakadusta.

pariisi_tuileries_01


Kävelemme kalliiden merkkiliikkeiden reunustaman Champs-Élyséen päästä päähän aina Concorden aukiolle saakka. Pysähdymme Tuileries’n puistoon syömään jäätelöä ja istuskelemaan varjoon asetelluilla vihreillä metallituoleilla. Saavumme lopulta Louvren pihalle, mutta Pariisin tunnetuimmassa museossa vieraileminen jää tällä kerralla väliin.

pariisi_museedorsay_01


Emme ole varsinaisesti museoihmisiä, mutta Pariisin kaltaisessa kaupungissa tuntuu sopivalta viettää ainakin puoli päivää taiteen parissa. Tutustumme Louvren sijasta Musée d’Orsayhin, joka hurmaa niin maalaustensa kuin arkkitehtuurinsa osalta. Van Gogh, Cézanne, Renoir, Manet, Monet ja kumppanit tarjoavat elämyksiä myös satunnaisille taulujen katselijoille, mutta paras nähtävyys on rakennus itse. Museoksi pelastettu entinen rautatieasema on komea tila taiteen ihailemiseen ja tarjoaa teoksille arvoisensa valoisat puitteet. Voisin palata Musée d’Orsayhin toistekin, tai valita seuraavalle Pariisin-matkalle jonkin itselleni tuntemattoman museokohteen.

Musée d’Orsaysta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

pariisi_tourmontparnasse_02


Uusiin suosikkikohteisiini Pariisissa kuuluu myös Montparnassen torni, jota väitän koko kaupungin parhaaksi näköalapaikaksi. Pääsemme pilvenpiirtäjän huipulle jonottamatta ja ylhäälläkin on sopivan väljää. Tornin huipulta avautuu huikeita näkymiä yli Pariisin, ja täältä voi luonnollisesti ihailla myös Eiffelin tornia, toisin kuin Eiffelin tornista itsestään. Sää on Montparnassen torniin noustessamme hieman pilvinen, mutta kärsivällinen odottaminen palkitaan, ja saamme nähdä ilta-auringon lähes taianomaisesti kultaaman kaupungin.

Lue lisää jutustani Montparnassen torni – Pariisin paras näköalapaikka.

pariisi_eiffel_02


Nousemme myös Eiffelin torniin, sillä eihän tätä maailman tunnetuinta maamerkkiä voi jättää lasten ensimmäisellä Pariisin-matkalla väliin. Meno on parissakymmenessä vuodessa muuttunut aika lailla. Tornin ympäristö on nykyään eristetty aidoilla ja turvaporteilla, eikä ennakkolipullakaan pääse ilman muutamaa jonotusta tornin huipulle saakka.

pariisi_eiffel_01


Muistelen, kuinka joskus muinoin tornin alle vain käveltiin ostamaan lippua ja selvittiin noin puolessa tunnissa ylös asti. Nyt tungos tuntuu vain pahenevan näköalatasanteilla, mutta maisemat palkitsevat vaivan. Illan myötä ihmismäärä vähenee yllättävän paljon, ja saamme lopulta ihailla auringonlaskua ilman häiriöitä.

Lue lisää jutustani Pariisin parhaat näköalapaikat.

pariisi_montmartre_01


Maisemia voi katsella myös kiipeämättä minkäänlaiseen torniin. Esimerkiksi Montmartren kukkulalta voi ihailla laajaa näkymää Sacré-Cœurin kirkon portailla istuen. Tämä on minulle hyvin mieluinen paikka, jossa olen viipynyt pitkään myös aiemmilla Pariisin-matkoillani. Vaikka kirkon ympäristö ja muutama muu Montmartren kortteli ovatkin täynnä ihmisiä, löytyy kukkulalta myös hiljaisuutta. Kävelykierroksen varrella tulee vastaan hämmästyttävän tyhjiä katuja ja kauniita näkymiä.

Lue lisää jutustani Kävelyllä Montmartrella.

pariisi_notredame_01


Notre-Damen tulipalo järkytti Pariisia reilut kolme vuotta sitten. Työt katedraalin korjaamiseksi jatkuvat vielä pitkään, joten rakennus ympäristöineen on yhtä suurta työmaata. Kirkon tornit kohoavat silti edelleen komeasti ja työmaata suojaavat aidat on koristeltu tulipalosta sekä korjaustöistä kertovalla informaatiolla.

pariisi_saintechapelle_01


Suljetun Notre-Damen sijasta käymme sisällä Sainte-Chapellessa, sillä halusin nähdä sen upeat lasimaalaukset pitkästä aikaa uudelleen. Goottilaistyylinen kappeli onkin hieno, joskin melko ruuhkainen nähtävyys. Pääsylippu Sainte-Chapelleen kannattaa ostaa valmiiksi jo ennen vierailua.

pariisi_gallerieslafayette_01


Hieman Sainte-Chapellea muistuttavaa loistoa löytyy myös Pariisin tunnetuimmasta shoppailijoiden temppelistä Galleries Lafayettesta. Perinteikäs tavaratalo käy nähtävyydestä keskusaulansa ja lasikupolinsa ansiosta, minkä lisäksi sen katolta on mainio näköala kaupungin keskustaan. Ostoksemme jäävät pieniksi, joten tästä vierailusta selvitään halvalla.

pariisi_versailles_01


Vietämme yhden kokonaisen päivän Pariisin ulkopuolella Versaillesin palatsissa ja sen puutarhassa. Mahtipontinen palatsi läkähdyttää koollaan ja tungoksellaan, vaikka komea onkin. Iloitsemme erityisesti kuuluisan Peilisalin näkemisestä, sillä se oli edellisellä vierailullamme remontissa. Nautimme kuitenkin eniten Versaillesin valtavista puutarhoista, jotka ovat parhaimmillaan illan viimeisinä tunteina ennen sulkemisaikaa. Tuntuu mukavalta kierrellä alueella kaikessa rauhassa samalla, kun sääkin sopivasti viilenee. Pidämme myös syrjemmällä sijaitsevasta Grand Trianon -rakennuksesta, johon tutustuminen on suurta palatsia leppoisampaa.

Lue lisää jutustani Aurinkokuninkaan loistokas Versailles.

pariisi_ruoka_02


Tutkin joillakin matkoilla kohteen ravintolatarjontaa tarkasti etukäteen ja teen välillä pöytävarauksiakin, mutta tällä reissulla käymme syömässä vain niissä paikoissa, jotka sattuvat tulemaan nälän yllättäessä vastaan. Pariisissa on ravintoloita lähes joka kulmalla, emmekä joudu kokemaan suuria pettymyksiä. Kenties parhaana kokemuksena jää mieleen Canal Saint-Martinin varrella sijaitseva viihtyisä La Marine, jossa saan herkullista kalaa, kelpo viinilasillisen sekä hyvää englanninkielistä palvelua.

pariisi_ravintolat_01


Pariisilainen kulmakuppila on mielenkiintoinen instituutio. Vaikka ovet olisivatkin avoinna aamuvarhaisesta iltamyöhään, ei se tarkoita, että ruokaa olisi jatkuvasti saatavilla. Kuppilat muuntautuvat päivän mittaan notkeasti kahviloiksi, ruokaravintoloiksi ja baareiksi sen mukaan, mitä minäkin vuorokaudenaikana on tapana nauttia.

pariisi_ravintolat_02


Palvelu on kokemusteni perusteella muuttunut selvästi aiempaa ystävällisemmäksi. Voi tietysti olla, että perheeseen suhtaudutaan paremmin kuin hieman resuisiin parikymppisiin reppureissaajiin aikoinaan, mutta en kohdannut tällä matkalla lainkaan kielimuureja tai ylimielisiä tarjoilijoita. Englantiakin puhutaan, jos nyt ei kaikkialla, niin monessa paikassa kuitenkin. Vinkkinä silti, että vaikkei ranskaa muuten puhuisikaan, kannattaa tervehtiminen hoitaa aina paikallisella kielellä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin metrolipun ostaminenkin tuntui täysin mahdottomalta ilman ranskan kielen taitamista.

pariisi_ruemontorgueil_01


Yksi Pariisin suosituimmista ravintolakaduista on Les Hallesin kauppahallin kulmalta lähtevä Rue Montorgueil. Näemme ravintoloiden ja herkkupuotien reunustaman kadun vilkkaimmillaan, mutta saavumme paikalle harmillisen kylläisinä. Niinpä täällä ateriointi jää seuraavaan kertaan.

pariisi_berthillon_01


Eräs tärkeimmistä kohteistamme Pariisissa on Berthillonin jäätelöbaari, jota on kehuttu esimerkiksi Ja sitten matkaan -blogissa. Berthillon ehti sulkea ovensa kesälomien ajaksi, mutta onneksi saman valmistajan jäätelöä on saatavilla monesta osoitteesta samalla pienellä Île Saint-Louisin saarella. Saavumme herkuttelemaan Berthillonin jäätelöllä pariin otteeseen, sillä se on kehunsa ansainnut. Esimerkiksi kermaisen pehmeä pistaasijäätelö on suorastaan täydellistä. Sorbeteissa puolestaan ihastuttavat hämmästyttävän vahvasti esiin saadut aidot hedelmien ja marjojen maut.

pariisi_marais_01


Pariisi on läkähdyttävän suuri kaupunki. Paikasta toiseen liikkumiseen kuluu helposti paljon aikaa, joten yhteen päivään ei mielestäni kannata ahnehtia liikaa ohjelmaa. Siksi tuntuukin poikkeuksellisen hyvältä viipyä kaupungissa aiempia reissuja pidempään. Näin yhtenä päivänä voi kierrellä esimerkiksi Maraisin vilkkailla kaduilla ja suunnata toisena Latinalaiskorttelin kujille.

pariisi_kadut_01


Kaupungin laajuus hahmottuu hyvin näköalapaikoilta käsin ja sen voi aistia myös maan tasalta. Vaikka metrolla matkustaisi kuinka kauas tahansa, tulee maan pinnalle noustessa eteen yleensä hyvin samanlainen näkymä. Liikenne soljuu paroni Haussmannin suunnittelemia bulevardeja pitkin, kadunkulmien kuppiloissa on tyylikkäitä punostuoleja ja sivukujien ranskalaisilla parvekkeilla komeat takorautakaiteet.

pariisi_placedesvosges_01


Eräs kesäisen Pariisin parhaista puolista ovat viihtyisät puistot, joihin niin paikalliset kuin matkailijatkin etsiytyvät mielellään. Vietämme aikaa muun muassa Luxembourgin, Tuileries’n, Bellevillen ja Place des Vosgesin puistoissa, joiden varjot tarjoavat suojaa paahtavalta auringolta. Pelkäsimme hieman etukäteen heinä-elokuun hirmuhelteitä, mutta lämpötila pysyttelee lähes koko ajan siedettävissä lukemissa. Vain viimeisenä kokonaisena matkapäivänä elohopea kohoaa tuskastuttaviin 36 asteeseen.

pariisi_aquarium_01


Meillä ei ole tuolle matkan kuumimmalle päivälle ennakkoon mietittyä ohjelmaa, mutta päätämme suunnistaa johonkin ilmastoituun perhekohteeseen. Päädymme Pariisin akvaarioon, jossa pari tuntia kuluukin oikein mukavasti. Paikka ei silti ole mitenkään poikkeuksellinen muissa kaupungeissa näkemiimme akvaarioihin verrattuna, joten mikään ehdoton vierailukohde se ei ole. Mieleen jää myös akvaariossa näkemämme lastenteatteriesitys, josta emme kielen vuoksi ymmärrä juuri mitään.

pariisi_ilesaintlouis_01


Pariisi on monenlaisten tunnelmien kaupunki. Pidän sen boheemista ja romanttisesta puolesta, joka on vuosisatojen ajan inspiroinut eri alojen taiteilijoita ja kirjailijoita. Kaupungissa riittää loputtomasti sekä uutta että vanhaa tutkittavaa. Pariisi osaa olla myös ylimielinen, pöyhkeä ja meluisa kaupunki, joka ei välttämättä päästä vieraitaan helpolla. Toisaalta olen aina sanonut, etteivät vaatimattomat ihmiset olisi ikinä pystyneet rakentamaan kaupunkia, jonka vetovoima perustuu ainakin osittain mahtipontisuuteen. Pariisi on kiireettömiä hetkiä Seinen varrella ja Pariisi on loputonta seisomista hikisissä ruuhkametroissa. Jokaisella kaupungilla on hyvät ja huonot puolensa.

pariisi_champselysees_01


Varsinkin näin kesäkaudella on helppo havaita, että Pariisi kärsii liikaturismista. Matkailijamäärät näyttävät räjähtäneen käsiin niiden lähes kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olin ollut kaupungista poissa. Vaikka Pariisi onkin aina ollut suosittu matkakohde, tuntuu ihmisten määrä moninkertaistuneen. Nähtävyyksien pääsyliput kannattaa hankkia etukäteen ja porteilla saa varautua turvatarkastuksiin.

pariisi_lukot_01


Toisaalta kaupunki on todella laaja ja sieltä löytyy myös paljon kiinnostavia paikkoja, joissa matkailijamäärät eivät ole lainkaan mahdottomia. Tilaa kyllä riittää, jos malttaa pysytellä suosituimpien reittien ulkopuolella.

pariisi_hoteldeville_01


Parin vuoden kuluttua on odotettavissa aivan uudenlainen väenpaljous. Kaupungintalon edustalle on nostettu jo olympiarenkaat odottelemaan kesän 2024 suurinta urheilutapahtumaa. Toivon seuraavan Pariisin-matkan toteutuvan, ellei jo olympialaisissa, niin ainakin alle kahdeksassatoista vuodessa. Vaikka Pariisissa on huonotkin puolensa, koen sen ennen kaikkea ainutlaatuisen lumoavana ja inspiroivana paikkana, eräänlaisena koko Euroopan pääkaupunkina.

pariisi_ruedesmartyrs_01


Yksi syy nopeaan palaamiseen olisi katu nimeltä Rue des Martyrs. Ostin Shakespeare and Companysta kyseistä katua herkullisesti kuvailevan Elaine Sciolinon bestsellerin ”The Only Street in Paris”, ja nyt tuo kirjan sivuilta tutuksi tullut kulkuväylä pitäisi päästä kokemaan omin silmin. Huomasin matkan jälkeen ottaneeni sattumalta yllä olevan kuvan Rue des Martyrsin päästä, mutta itse kadulle emme ymmärtäneet vielä silloin astua. Pariisista eivät uudet käyntikohteet lopu koskaan kesken.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
8 kommenttia

1 kommentti

  1. Tellu / parimatkaa

    16.8.2022 at 8:55

    Ihana kertomus ja kuinka sopivaan aikaan! Olen itse varannut perheellemme hotellin Pariisista huhtikuun alkuun ja nyt saan sinulta täydelliset tipit matkaan🤩 Toki meillä aikaa vain 4 päivää. Suosikkini ovat ainakin ulkoisesti Eifel, Louvre, Riemukaari ( sinne myös ylös asti) ja Sacré-Cœur,jonka läheisyydessä hotellimme sijaitsee. Teinin ehdoton käyntikohde on Shakespeare and Company – kirjakauppa,josta itse en ole koskaan kuullutkaan 🙈nyt odotan innolla näkeväni myös sen! Versailles olisi ihana,mutta sinne tuskin ehdimme ja huhtikuussa puutarhan loisto ei vielä ole kummoinen.

    • Mika / Lähtöportti

      22.8.2022 at 9:06

      Kiitos Tellu ja mainiota, että teillä on Pariisin-matka varattuna! Shakespeare and Company on vilahtanut joissakin elokuvissa, joten se on senkin vuoksi suosittu paikka. Versailles on kyllä upea, mutta siihen menee koko päivä, joten neljän päivän matkalla kannattanee tosiaan keskittyä Pariisin keskustaan. Majoitus Sacré-Cœurin lähellä kuulostaa hyvältä, siitä on ainakin helppo lähteä kiertelemään Montmartrelle ja moni muukin mielenkiintoinen kohde on kävelymatkan päässä 🙂

  2. Pariisi on itseltäni vielä tyystin kokematta. Tuollainen pari viikkoa kuulostaa oikein sopivalta ajalta. Paljon ehditte kaupunkia rauhalliseen tahtiin tutkimaan, ja mielelläni luen noista kohteista tarkemmin. Nuo olympialaiset kiinnostaisivat myös, mutta smalla ei oikein pysty kaupunkiin kunnolla tutustumaan, niin varmaan pitäisi tehdä kaksi eri matkaa.

    • Mika / Lähtöportti

      22.8.2022 at 9:11

      Parissa viikossa ehtii saada jo aika hyvän käsityksen kaupungista, eikä tarvitse kiirehtiä vaikka haluaakin nähdä paljon. Olympialaisia ja kovin paljoa nähtävyyksiä tuskin kannattaa yrittää mahduttaa samalle reissulle, kaupunki ei varmasti muutenkaan ole kisojen aikaan ”normaali”. Olisi kyllä houkuttava tilaisuus päästä kokemaan kesäolympialaiset, ainakin Pariisi on lähempänä kuin seuraavat kisakaupungit Los Angeles (2028) ja Brisbane (2032).

  3. Katja / Historia de Viajes

    17.8.2022 at 12:09

    Ihan paras tapa kokea suurkaupunki on viettää siellä kerralla kunnolla aikaa! Ihan varmasti olette päässeet kaupunkiin ihan eri tavalla käsiksi kun nopeilla pitkän viikonlopun pyrähdyksillä, joihin itselläni on tapana sortua.

    Olisi myös kiva lukea myös kokonainen postaus siitä miten kaupunki on muuttunut näiden vuosien aikana. Tässä tulikin jo joitain todella mielenkiintoisia faktoja, mutta vielä esimerkiksi vanhoja kuvia uusien rinnalla jne. Tämä kiehtoo itseä aina huimasti näissä suurkaupungeissa. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      22.8.2022 at 9:23

      Joo, kyllä tuossa ajassa ehtii jo tavallaan ”kotiutua” kaupunkiin ja kerätä paljon erilaisia muistoja. Pariisi on sen verran iso kaupunki, että muutaman päivän matkalla joutuu karsimaan monta kiinnostavaa kohdetta ohjelmasta pois. Tykkään kyllä pitkistä viikonlopuistakin, mutta mieluummin vähän pienemmissä kaupungeissa tai sitten ennalta tutuissa kohteissa, joissa ei tarvitse kokea kerralla ”kaikkea”.

      Kiitos paljon hyvästä juttuideasta! 🙂 En tiedä saanko tuollaista postausta pelkästään Pariisista aikaan, mutta hauduttelen ideaa ja katson mitä siitä syntyy. Minuakin kiehtovat ajan tuomat muutokset ja palaaminen samoihin kohteisiin eri vuosikymmenillä. Tässä koronasulkuja ennen ja niiden jälkeen on kertynyt useampia paikkoja, joissa olen käynyt lapsena/teininä ja nyt 20–30 vuotta myöhemmin uudelleen.

  4. Aron / Ja sitten matkaan

    17.8.2022 at 12:15

    Ai että, kaksi viikkoa Pariisissa, kuulostaa taivaalliselta. En ihan tunnista oman kokemukseni mukaista Pariisia tuosta alun kuvauksestasi, mutta minullehan Pariisi on se kaupunkilomakohteen standardi, johon vertaan muita. Se kun oli ensimmäinen oikea ulkomaankohde, jossa olen koskaan käynyt. Minulle niin itse kaupunki kuin sen asukkaatkin ovat aina näyttäytyneett ystävällisinä. Kukaan ei ole koskaan ollut minulle epäkohtelias, vaikka kielitaitoni onkin rajoittunut lähinnä niihin tervehdyksiin. Tosin nyt kevään reissulla hotellissa kerrottiin, että koronarajoitusten jäljiltä kaupungissa on suorastaan odotettu turisteja. Juuri nyt Pariisi saattaa siis olla vastaanottavaisempi kuin koskaan.

    Olipas kiva, että pääsit hyvän jäätelön makuun. 🙂 Varmasti moni muukin jäätelön tekoon vakavasti suhtautuva valmistaja käyttää aitoja raaka-aineita, mutta silti Berthillon on ihan omalla tasollaan siitä miten he saavat raaka-aineiden maun esille jäätelöiissään ja sorbeteissaan. Joka kerta nuo herkut osaavat yllättää positiivisesti, vaikka tiedänkin jo mitä niiltä voi odottaa.

    Odotan jo innolla noita jatkopostauksia yksittäisistä kohteista. Varsin laajasti ehditte kyllä kaupunkia kiertää. Tuli noita kuvia katsellessa ihan ikävä moniin kivoihin paikkoihin, joihin emme itse keväällä ehtineet.

    • Mika / Lähtöportti

      22.8.2022 at 10:04

      Kiitos Aron kommentista ja monista Pariisista kirjoittamistasi jutuista, joista on ollut paljon iloa!

      Minulla on joitakin vanhoja kokemuksia Pariisista, jolloin kaupunki ja sen asukkaat tuntuivat hankalilta. Kaupungilla on muutenkin ollut hieman ylimielinen maine, joka on toistunut joidenkin siellä käyneiden puheissa. Tästä huolimatta olen aina pitänyt Pariisista ja pitänyt sitä Euroopan tärkeimpänä kaupunkina, jos nyt jostain syystä pitäisi vain yksi mainita. Tällä matkalla tuli kyllä kohdattua paljon todella ystävällisiä ihmisiä, eikä jäänyt mitään huonoja kokemuksia mieleen.

      Berthillonin jäätelö ylitti odotukset, jotka olivat nousseet kehujesi perusteella jo aika korkeiksi. 😀 Olen syönyt esimerkiksi Italiassa monta kertaa todella hyvää jäätelöä, mutta ei nyt tule mieleen että missään olisi ollut Berthillonia parempaa. Jotenkin käsittämätön taito tuoda maut noin hienosti esille. Tuli maisteltua edes pikkuisen aika montaa makua myös muiden perheenjäsenten annoksista. Ehkä siellä joukossa oli joitakin, jotka maistui omaan suuhun pelkästään hyviltä, mutta useimmat oli niitä täydellisiä. 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ranska

Bordeaux’n viinimuseo Cité du Vin

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Bordeaux on yksi maailman tunnetuimmista viinialueista. Ei siis liene suuri yllätys, että Bordeaux’n kaupungissa toimii aiheelle omistettu suuri museo Cité du Vin. Löysimme museosta sekä viinitietoutta että poikkitaiteellisia kokemuksia.

Cité du Vin eli Viinin kaupunki avattiin kesäkuussa 2017 ja se nousi nopeasti Bordeaux’n suosituimpien nähtävyyksien joukkoon. Museo sijaitsee pari kilometriä ydinkeskustan pohjoispuolella Garonne-joen varrella. Museoon on mukava kävellä rannan viihtyisää kävelykatua pitkin, mutta perille pääsee sujuvasti myös raitiovaunulla. Aivan Cité du Vinin vieressä toimivassa Les Halles de Bacalan -kauppahallissa kannattaa käydä haukkaamassa jotain herkullista syötävää ennen tai jälkeen museovierailun.

citeduvin_12


Modernin museon kaarevat muodot näkyvät kauas kaupunkiin. Suunnittelusta vastanneen arkkitehtitoimiston mukaan rakennuksen ulkonäkö kuvaa viinin sielua, mutta itse olen näkevinäni pytingissä myös jonkinlaisen viinikarahvin muotoa.

citeduvin_02


Bordeaux’n viinit ovat niin tunnettuja, että moni yhdistää mielessään kaupungin nimen alueen juomiin. Kuuluisa viinialue levittäytyy laajalle alueelle kaupungin ympäristöön. Seudulta löytyy useita suuria historiallisia viinitiloja sekä tietenkin myös paljon pieniä toimijoita. Bordeaux’n viineistä maineikkaimpia lienevät punaviinit, joissa käytettään usein esimerkiksi Cabernet Sauvignon- tai Merlot-rypäleitä. Myös valkoviiniä tuotetaan runsaasti. Alueen viinikylistä suosituin taitaa olla Saint-Émilion, josta voi lukea lisää vaikkapa Unelmatrippi-blogista. Cité du Vin ei kuitenkaan keskity vain paikallisiin tuotteisiin vaan esittelee koko maailman viinejä.

citeduvin_08


Ostin pääsyliput ennakkoon Cité du Vinin nettisivuilta, joten pääsemme jonottamatta sisään ja toisesta kerroksesta löytyvään päänäyttelyyn. Aluksi vastaan tulee suuria videonäyttöjä, joiden kautta pääsee tunnelmoimaan eri puolilta maailmaa löytyviä viinitiloja. Kartta kertoo maailman viininviljelyalueista, joihin nähden Suomi sijoittuu kauas suotuisimpien seutujen pohjoispuolelle.

citeduvin_13


Cité du Vin on suunniteltu perheystävälliseksi vierailukohteeksi, jossa on tarjolla kokemuksia kaikille aisteille. Yllätymme hieman ihmisten määrästä, sillä muissa käymissämme Bordeaux’n nähtävyyksissä, kuten taide-elämyksiä tarjoavassa Bassins des Lumièresissa, on ollut todella hiljaista. Viinimuseoonkin mahtuu silti tutustumaan melko väljästi. Museovierailuun voisi halutessaan yhdistää myös viininmaistelutilaisuuden.

citeduvin_06


Museossa on valtava määrä viinitietoa, jos siihen vain jaksaa perehtyä lukemalla, äänitteitä kuuntelemalla tai videoita katselemalla. Päänäyttelyyn kuuluu lähes kaksikymmentä erilaista osiota, joiden sisältö vaihtelee raskaista faktoista hyvinkin viihteellisiin toteutuksiin sekä mielikuvien nostattamiseen. Vaikka nautinkin mielelläni viinistä hyvän ruoan kera, ei oma mielenkiintoni viiniä kohtaan ole niin korkealla tasolla että jaksaisin nyt innostua kaikista yksityiskohdista.

citeduvin_07

 
Esimerkiksi viinin historiaan voi tutustua perusteellisesti, sillä museon esittelemä sisältö ulottuu tuhansien vuosien taakse. Historiaosuuteen kuuluu pieniä laatikoita, joiden sisälle saa käynnistää hologrammien avulla toteutettuja animaatioita. Hilpeät esitykset ovat helppoa huvia, joskaan en ihan ymmärrä miksi nämä kaikki on haluttu tuoda museoon. Esitysten ohjaamiseen käytetään eräänlaista ääniopastuslaitetta, joka jaetaan museovierailun alussa kaikille tulijoille. Laitteen toimivuuden kanssa on pieniä ongelmia, ja toisaalta en edes taida ymmärtää millä kaikilla tavoin vempelettä voi tässä interaktiivisessa museossa hyödyntää.

citeduvin_10

  
Yksi museon hauskimmista osista on paikka, jossa voi haistella erilaisia viineistä löytyviä tuoksuja, kuten vaikkapa kahvia, nahkaa, kanelia, keksejä tai erilaisia kukkia ja yrttejä. Mieleeni tulevat Alkon tuotekuvaukset, joissa viinit saattavat olla vaikkapa hennon nahkaisia tai kevyen orvokkisia.

citeduvin_05


Koemme hyvin taiteellisen toteutuksen viini-illallisesta. Museovieraat kerääntyvät pitkän pöydän ääreen seuraamaan esitystä, jossa kuvia ja erilaisia liikkuvia muotoja heijastetaan sekä ruokapöydälle että muualle huoneeseen. Taustalla kuuluu musiikkia ja muita ääniä. En ihan ymmärrä tätäkään taidespektaakkelia, mutta kokemus jää kyllä mieleen.

citeduvin_03


Näyttelytilat kutsuvat myös kuluttamaan aikaa. Esimerkiksi viininviljelyn vuodenajoista kertovaa videoesitystä voi katsella pitkällä sohvalla mukavasti lähes makaavassa asennossa, koska se heijastetaan katselijoiden yläpuolelle.

citeduvin_04


Cité du Vinista löytyy muutamia osioita, joissa voi itsekin tehdä jotain. Yksi tällainen on virtuaalinen viinin polkeminen, jossa tampataan lattialle heijastettuja rypäleitä. Omasta suorituksesta kerrotaan tarkat tilastotiedot, joten paikalla voi järjestää vaikka kilpailun. Täytän myös leikkimielisen kyselyn, jonka tuloksena saan tietää, millainen viini itse olisin. Saan vastaukseksi ensimmäisellä yrittämällä Ruby Portin, eli yleisimmän ja edullisimman portviinin. Toisella kerralla tulokseksi tulee ranskalaisella Roussillonin alueella tuotettava Muscat de Rivesaltes. Se on portviinin tavoin tavallista viiniä vahvempaa.

citeduvin_01

 
Kierroksen lopuksi noustaan hissillä ylimmän kerroksen baariin, jossa saa nauttia pääsylipun hintaan kuuluvan viinilasillisen. Asiantunteva henkilökunta antaa mielellään suosituksia sopivan viinin valintaan. Lapsille ja muille alkoholia vältteleville tarjotaan rypälemehua. Cité du Vin on mielestäni ihan toimiva kohde lastenkin kanssa vierailtavaksi, sillä museossa pääsee ympärilleen katselun lisäksi myös hieman tekemään ja kokemaan erilaisia asioita. Toisaalta nuorimmat vieraat tuskin jaksavat keskittyä museon kaikkiin osioihin.

citeduvin_09


Rakennuksen huipulta on mukavat maisemat joelle ja kaupunkiin. Näkymiä pääsee ihailemaan baarin hieman ahtaalta parvekkeelta, jossa on valokuvaajien harmiksi runsaasti palkkeja ja lasiseiniä. Kattobaaria ei ole suunniteltu ajanviettopaikaksi, sillä istuimet puuttuvat käytännössä kokonaan. Olisin nauttinut mielelläni viinin seurana myös jotain pientä purtavaa, jos sellaista olisi ollut tarjolla. Palaamme melko pian alakertaan ja poistumme matkamuistokaupan kautta helteiseen ulkoilmaan. Viinimuseon takana on pieni puutarha, mutta jätämme siihen tutustumisen väliin. Meiltä kuluu museossa vajaat kaksi tuntia, mutta aiheesta innostunut saa varmasti vietettyä näyttelyissä huomattavasti enemmän aikaa.

citeduvin_11


Cité du Vin jättää itselleni hieman ristiriitaisen tunteen. Moderni museo on tyylikäs ja omalla tavallaan mukaansatempaava, mutten silti jaksa innostua siitä niin paljoa kuin olin etukäteen ajatellut. Omaan vierailukokemukseeni vaikutti varmasti paljolti se, että olin päivän aiempien kohteiden jälkeen jo hieman väsynyt, enkä jaksanut keskittyä kaikkeen tarjolla olevaan viinitietouteen. Toisaalta osa museon taiteellisesta puolesta meni rehellisesti sanottuna hieman yli ymmärrykseni. Museo on tästä huolimatta mielenkiintoinen ja ilman muuta käymisen arvoinen kohde kaikille viinin ystäville sekä muillekin Bordeaux’ssa matkaileville.

Lue myös juttuni 20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon.

Jatka lukemista

Ranska

Dordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Lomailimme viime kesäkuussa viehättävällä Dordognen alueella Lounais-Ranskassa. Kerron nyt hieman aiempaa tarkemmin kolmesta Dordogne-joen varrella sijaitsevasta kylästä, jotka ovat Beynac-et-Cazenac, La Roque-Gageac sekä Domme.

Mainitut kylät sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan jyrkästi mutkittelevan Dordogne-joen varrella. Kaikki kolme ovat ansainneet hyvinkin paikkansa Ranskan kauneimpien kylien listalla, jonne on päässyt peräti kymmenen Dordognen edustajaa. Myös Beynac-et-Cazenacin ja La Roque-Gageacin väliin sijoittuva Castelnaud-la-Chapelle kuuluu samaan sarjaan, mutta kerroin siitä jo aiemmin jutussa Marqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna.


dordogne_beynac_01

Beynac-et-Cazenac

Keskiaikainen kivilinna näkyy kauas Dordogne-joen laaksoon. Kalliojyrkänteen päällä kohoava mahtipontinen rakennus tuntuu hallitsevan koko ympäristöä ja näyttää heti ensi silmäyksellä kiehtovalta. Myös linnan ympärille syntynyt pittoreski Beynacin kylä on näkemisen arvoinen, joten käännän auton jokivartta seuraavalta maantieltä vanhalle kadulle, jonka varrelta löytyy pian parkkipaikkakin.

dordogne_beynac_12


Nykyinen Beynac-et-Cazenacin kunta syntyi parisataa vuotta sitten tapahtuneessa Beynacin ja Cazenacin kuntien liitoksessa. Jokivarren Beynac tunnetaan erityisesti 1100-luvulla rakennetusta linnastaan, mutta noin kolmen kilometrin päässä uinuvassa Cazenacissa tuskin riittäisi kovin paljoa nähtävää.

dordogne_beynac_07


Lähdemme kävelemään kohti linnaa, jonka sisätiloihin emme kuitenkaan aio tällä kerralla tutustua. Olemme hetkeä aiemmin viettäneet useamman tunnin kiehtovassa Joséphine Bakerin linnana tunnetussa Château des Milandesissa, ja yksi linnavierailu tuntuu riittävän yhdeksi päiväksi. On silti kiinnostavaa nähdä Beynacin linna ulkopuolelta ja tutustua myös sen vierestä löytyvään historialliseen yläkylään. Nousu mäen päälle on niin jyrkkä, että se tuntuu todellista matkaansa pidemmältä. Pysähdymme välillä katselemaan näkymiä vanhojen kattojen ylitse Dordogne-joen suuntaan.

dordogne_beynac_06


Saavumme melko pian linnan muurien kupeeseen ja pysähdymme ensimmäiseen vastaan tulleeseen baariin ostamaan jäätelöä. Ihailen iltapäivän auringossa kylpevää keskiaikaista ympäristöä mustaherukkasorbetin maku suussa.

dordogne_beynac_11


Käymme linnan sivustalla olevalla näköalapaikalla ihailemassa maisemia. Beynacin linna ja sen vankat puolustusmuurit kokivat keskiajalla levottomia aikoja varsinkin Ranskan ja Englannin välisen satavuotisen sodan eri vaiheissa. Kunnostettu linna on nykyisin suosittu turistikohde, jonka nettisivuilta löytyy lisätietoa vierailua varten.

dordogne_beynac_05


Beynacin yläkylä on pieni, mutta kujien varrelta löytyy muutamia käsityö- ja matkamuistoliikkeitä. Suunnistamme niiden ohitse kohti tiiviin kylän ulkopuolelta löytyvää näköalapaikkaa.

dordogne_beynac_04


Hiljaiselta näköalapaikalta kelpaa katsella maisemaa alas Dordogne-joelle. Kauempana erottuu pari linnaa ja joen mutkassa näyttää toimivan leirintäalue.

dordogne_beynac_08


Myös näkymä Beynacin linnalle päin on varsin kuvauksellinen. Reittejä alakylälle päin ei ole kovin montaa, mutta löydämme silti eri kujan kuin tulomatkallamme. Nautimme vanhojen talojen ja mukulakivikujien kauneudesta. Myös jokimaisemaa tekee mieli pysähtyä katselemaan aina uudelleen.

dordogne_beynac_09


Beynac sopii täydellisesti leppoisaan iltapäivän viettoon, sillä kylän kauneus on jo itsessään riittävä nähtävyys. Dordognen kesäkuussa viehättää myös hiljaisuus, sillä näemme muita ihmisiä vain harvakseltaan. Toisaalta tunnelmassa on myös ripaus turistisuutta, koska paikallisasutuksen sijasta vanhoissa kivitaloissa näkyy käsityöpuoteja ja muita vastaavia yrityksiä. On hyvä muistaa, että ilman turismia ja kakkosasuntojen ostajia nämä kylät olisivat tuskin nykyisessä kunnossaan.

dordogne_beynac_10

 
Kalliojyrkänne tekee Beynacin rakenteesta erikoisen, sillä alue jakautuu ylempään osaan linnan ympärille sekä jokivarren alakylään. Jokivarressa on miellyttävä kävelytie, jonka varrelta voi katsella melojia sekä turistiristeilyjä tekeviä gabarre-aluksia. Kävelemme vielä kappaleen matkaa ja olemme kiitollisia satunnaisista pilvistä, jotka varjostavat yhä vain kuumasti porottavaa aurinkoa.

dordogne_beynac_02


Alhaalta jokirannasta näkee hyvin, kuinka huiman kalliokielekkeen päällä linna kohoaa. Ruokaravintolat ovat vielä kiinni ennen päivällisajan alkamista, joten palailemme hiljalleen parkkipaikan suuntaan. Ohitamme matkan varrella kolme kissakaverusta, jotka syövät matalan kivimuurin päälle tarjoiltua ruokaa. Paikallinen nainen kertoo pitävänsä kulkukissoista huolta ja rokotettujakin katit kuuluvat olevan. Tämän ymmärtäminen onnistuu kovin heikollakin ranskan taidolla.


dordogne_laroquegageac_01

La Roque-Gageac

La Roque-Gageac sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Beynacista. Kylä on rakentunut joen pohjoisrannalle korkean kallioseinämän alle. Poikkeuksellinen sijainti ja vanhat kivitalot tekevät La Roque-Gageacista hyvin kuvauksellisen. Joen ja kallion välissä ei ole valtavasti tilaa, joten kylä on varsin pieni. Jokirantaa seuraavan maantien lisäksi hieman ylempänä kulkee pari samansuuntaista kujaa.

dordogne_roque_10


Tien varrelta löytyy suuri parkkipaikka, jonne jätämme automme. Dordognen kylien parkkipaikat ovat pääsääntöisesti maksullisia, kun taas Château des Milandesin tai Marqueyssacin puutarhan kaltaisten nähtävyyksien pysäköintialueet ovat ilmaisia. La Roque-Gageacin perinteiset perjantaimarkkinat ovat saapuessamme jo päättymäisillään, mutta tarjolla olisi vielä makkaroita, juustoja, viiniä sekä muita seudulla tuotettuja elintarvikkeita.

dordogne_roque_08


Läheiseltä laiturilta pääsisi gabarre-aluksella tehtävälle jokiristeilylle, mutta emme aio nyt lähteä vesille. Tutkimme parin matkamuistomyymälän valikoimia, minkä jälkeen siirrymme pian lounaalle sopivalta vaikuttavaan Le Patio -ravintolaan.

dordogne_roque_01


Ravintolan sisäpiha tuntuu viihtyisältä ja palvelu on oikein ystävällistä. Täällä päin Ranskaa on tarjolla yleensä aina ankkaa, ja oma valintani onkin tällä kerralla runsaiden lisukkeiden kera tarjottu ankkavarras. Annos on oikein maukas.

dordogne_roque_07


Joen vartta seuraavan maantien varrella on muutamia kauppoja sekä ravintoloita. Kävelemme jokea seuraten kohti Château de la Malartrieta, joka on kaunis pieni linna kylän laidalla. Linna ei ole avoinna yleisölle, mutta sen voi vuokrata korkeintaan 16 hengen ryhmän majoitukseen.

dordogne_roque_09


Kävelen hieman Château de la Malartrien ohitse ja käännyn katselemaan jokimaisemaa La Roque-Gageacin keskustaan päin. Vanhat talot ja vehreä luonto näyttävät upeilta, vaikka päivän sää pysytteleekin kovin pilvisenä.

dordogne_roque_04


Palaamme takaisin päin kalliojyrkänteen vieressä kulkevaa kujaa pitkin. Korkea kallio näyttää komealta, mutta se luo myös oman vaaransa asutuksen ylle. Pysähdymme tavaamaan ranskankielistä kylttiä, jossa kerrotaan, kuinka osa kalliosta romahti tammikuussa 1957. Useita taloja tuhoutui ja raunioista löytyi kolme kuolonuhria. Samalla kylän ohittava tie jouduttiin sulkemaan kahdeksi vuodeksi ja pelättiin, toipuisiko La Roque-Gageac koskaan entiselleen.

dordogne_roque_06


Pienellä kylällä on pitkä historia. Korkealla kallioseinämän keskellä on kiveen louhittu La Roque-Gageacin linnoitus, jonne voisi kiivetä pitkiä portaita pitkin. Pääsymaksu aikuisilta on tätä kirjoittaessani seitsemän euroa. Ryhmämme ei innostu lähtemään portaisiin, joten linnoitusvierailu jää tällä kerralla väliin. Muinaiselta tähystyspaikalta olisi varmasti hienot maisemat ympäristöön, vaikka toisaalta uskon ettei näkymä voi mitenkään olla parempi kuin Marqueyssacin roikkuvista puutarhoista.

dordogne_roque_02


Pysähdymme vielä syömään jäätelöt jokimaisemaa ihaillen, kunnes kuja laskeutuu paikalliselle kirkolle. Église Notre-Dame de La Roque-Gageac on pieni mutta kaunis rakennus, josta jäävät mieleen alttarin yläpuolella ympyrää lentävät pääskyset.   

dordogne_roque_03


Kirkon vieressä on kylän erikoisuus, nimittäin subtrooppinen puutarha. Paikallinen ilmasto soveltuu yllättävänkin eksoottisille kasveille, joten saamme kävellä hetken bambujen, palmujen sekä banaanipuiden keskellä.

dordogne_roque_05


Vaikka La Roque-Gageac on pieni kylä, löytyy sieltä lyhyessäkin ajassa monenlaisia tunnelmia sekä mieleenpainuvaa nähtävää. Meiltä kuluu kylässä ruokailuineen reilut kolme tuntia, vaikkemme lähteneet jokiristeilylle tai kiivenneet linnoitukselle. La Roque-Gageacin kauneus ja kiireetön tunnelma jäävät mieleen pitkäksi aikaa.


dordogne_domme_08

Domme

Dommen sijainti on naapureihinsa verrattuna sikäli erilainen, että koko kylä sijaitsee korkean mäen päällä eikä virran varrella. Tarjolla on kuitenkin hienoja maisemia alas Dordogne-joen laaksoon. Dommen keskusta on edellä mainittuihin kyliin verrattuna paljon suurempi, sillä täällä on useita eri suuntiin kulkevia kujia ja katuja.

dordogne_domme_02


Auto jää täälläkin maksulliselle parkkipaikalle, josta suuntaamme kohti muurien ympäröimää keskustaa. Saavumme pian mahtipontiselle Porte des Tours -portille, jonka kautta pääsemme tutustumaan Dommen kujiin.

dordogne_domme_01


Domme vaikuttaa muiden käymiemme kylien tapaan varsin hiljaiselta. Vain kauppojen reunustamalla vilkkaimmalla kadulla sekä keskusaukiolla näkyy kerralla useampia ihmisiä. Kivimuureja ja talojen seinustoja koristavat kauniisti kukkivat ruusut.

dordogne_domme_01


Kylän päänähtävyys on aivan keskustan alta löytyvä luolasto. Sisäänkäynti tapahtuu keskusaukiolta, jonne kerääntyy parinkymmenen ihmisen ryhmä opastettua kierrosta varten. Ostamme liput aukiolla olevasta toimistosta ja ehdimme sopivasti mukaan pian alkavalle kierrokselle. Sisälle luoliin pääsee vain ranskaksi opastettuna, mutta mukaan saa englanninkielisen infolappusen. Kierrosten aikataulu kannattaa tarkistaa etukäteen netistä. Opastukset ovat noin kolmen vartin mittaisia ja valokuvaaminen maan alla on ehdottomasti kielletty.

dordogne_domme_05


Dordognen alueella on paljon erilaisia luolia, mutta tuntuu hämmästyttävältä löytää suuri tippukiviluolasto aivan Dommen keskustan alapuolelta. Tippukiviä on paljon ja kierroksen varrelle jää useita eri kokoisia luolasaleja. Näemme muutaman lepakonkin, mutta niitä ei lennä vastaan kovin montaa. Ohjelmaan kuuluu muutaman minuutin mittainen taidehetki, jonka aikana erästä luolan salia valaistaan värivaloin pianomusiikin säestämänä. Lopuksi noustaan hissillä matkamuistokauppaan, joka sijaitsee Dommen parhaiden näköalapaikkojen läheisyydessä.

dordogne_domme_04


Kylän laidalta avautuu upeita näkymiä kauas Dordogne-joen laaksoon. Pysähdymme useampaan kertaan katselemaan vehreitä kukkuloita ja viljelysmaita. Tässä Ranskan kolkassa viehättävät niin maisemat kuin tunnelmakin.

dordogne_domme_03


Lounasaika alkaa olla pian ohitse, joten on paras pysähtyä syömään ensimmäiseen auki olevaan ravintolaan. Le Belvédère sijaitsee nimensä mukaisesti näköalapaikalla, ja on kaikesta päätellen turisteille suunnattu. Hinnoissa onkin hieman maisemalisää, mutta ruoat maistuvat meille hyvin. Ravintola on saapuessamme lähes tyhjillään, joten palvelukin toimii ripeästi. Voisin silti kokeilla seuraavalla kerralla jotain perinteisempää ravintolaa Dommessa.

dordogne_domme_06


Ohitamme vielä kerran keskusaukion, jonne on taas kerääntynyt uusia ihmisiä luolakierrosta varten. Jatkamme aukion kulmalta alamäkeen viettävälle Dommen eräänlaiselle pääkadulle Grand Ruelle, jonka varrella on paikallisia tuotteita myyviä putiikkeja.

dordogne_domme_07


Puodeissa näkyy mukavannäköistä keramiikkaa sekä esimerkiksi hienoja takorautaesineitä, mutta tuliaisostokset jäävät tällä kerralla tekemättä. Myös elintarvikkeita on tietenkin runsaasti tarjolla. Dordognessa ollaan ylpeitä erityisesti hanhenmaksasta, jota mainostetaan monessa putiikissa.

dordogne_domme_09


Olemme jo lähdössä pois Dommesta, kun teen vielä pienen kierroksen sivukujilla. Täällä nenään tulee herkullisen makea tuoksu. Eräässä puodissa myydään uunituoreita Cannelés de Bordeaux -leivoksia, ja niitä täytyy tietenkin ostaa pussillinen mukaan. Vietimme juuri ennen Dordogneen saapumista muutaman päivän miellyttävässä Bordeaux’n kaupungissa, josta nämä herkulliset leivokset ovat levinneet ympäri maailman.

dordogne_domme_02


Olemme tehneet mukavan kierroksen Dommen kauniilla kujilla. Jokainen Dordognen kylä on hurmannut meidät omalla tavallaan. Tätä Ranskan lounaisosasta löytyvää aluetta on helppo kutsua pikkukylien ystävän paratiisiksi.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja