Teimme Liverpoolista käsin pienen retken Chesteriin. Roomalaisten perustama Chester on historiaa huokuva kaupunki, jonka keskustan ympäri voi kävellä muureja pitkin. Parhaiten jäivät mieleen upeat keskiaikaiset rakennukset vanhoine kauppakäytävineen.

Halusimme tehdä Englannin-matkallamme retken ihastuttavaksi kehuttuun Chesteriin, joka sijaitsee kolmen vartin junamatkan päässä Liverpoolista aivan Walesin rajan tuntumassa. Junamme sattuu olemaan tuosta Punaisen lohikäärmeen maasta, joten kuulutukset hoidetaan englannin lisäksi myös hauskankuuloisella kymrin kielellä. Ehdimme oppia, että lähtöasemamme on kymriksi Lerpwl ja määränpäämme tunnetaan myös nimellä Caer. Matkustaminen tuntuu edulliselta, kun hankimme nelihenkiselle perheelle menopaluuseen oikeuttavan päivälipun neljällätoista punnalla.

Perillä odottaa poutainen, mutta hieman viileä brittiläinen kesäsää. Ollaan jo iltapäivässä, sillä kävimme jo aiemmin samana päivänä tutustumassa hienoon Beatles Story -museoon Liverpoolissa. Eleanor Rigbyn sanat soivat yhä päässä, kun kävelemme Chesterin rautatieasemalta kohti keskustaa. Ylittämältämme sillalta näkyy kaupunkia halkova Shropshire Union -kanava. Rantapubissa riittää sunnuntaipäivän viettäjiä ja taustalla kohoaa historiallinen höyrymyllyn rakennus, jossa on nykyään toimistotiloja.

Suunnistamme kohti Chesterin keskustaa ja pääkatua, jonka nimi vaihtuu matkan varrella Foregate Streetistä keskeisimmän Eastgate Streetin kautta Watergate Streetiksi. Kadun varrella on runsaasti kauppoja, joista osa toimii upeissa historiallisissa rakennuksissa.

Eräs Chesterin merkittävimmistä maamerkeistä on Eastgate Clock, jota pidetään Englannin toiseksi kuvatuimpana kellona heti Lontoon Big Benin jälkeen. Näyttävä aikarauta juhlistaa kuningatar Viktorian hallitsijakauden 60. juhlavuotta, jota vietettiin 1897. Kello valmistui kuitenkin vasta kahta vuotta myöhemmin. Se koristaa itäistä kaupunginporttia, joka on osa Chesterin vanhaa keskustaa kiertävää muuria.

Kiipeämme kiviset portaat Eastgaten päälle aivan kellon juurelle. Täältä aukeaa upea näkymä Chesterin pääkadulle. Sunnuntai-iltapäivä on houkutellut liikkeelle paljon ihmisiä, sillä monet kaupat ovat avoinna pyhänäkin.

Kellon luota voi lähteä kävelemään pitkin keskiaikaista kaupunginmuuria. Täysi kierros muureja pitkin on reilun kolmen kilometrin mittainen ja antaa varmasti hyvän käsityksen Chesteristä. Meillä ei ole nyt aikaa koko kierrokseen, mutta kävelemme osan matkasta.

Näemme muurin päältä muun muassa Chesterin katedraalin. Jykevä goottilaistyylinen rakennus kuuluu Englannin kauneimpiin kirkkoihin, mutta tyydymme nyt ihailemaan sitä vain ulkopuolelta.

Suuntaamme takaisin keskustan kävelykaduille. Ihailemme vanhoja rakennuksia, joista monissa on koristeellinen mustavalkoinen julkisivu.

Chester on houkutellut jo kauan varakasta väkeä, jota on muuttanut tänne rauhallisemman elämän perässä erityisesti Manchesterista ja Liverpoolista. Ilmapiiri tuntuu oikein mukavalta ja keskustassa on hauska kuljeskella.

Kävely onnistuu mainiosti myös katutason yläpuolella. Chesterin eräänlainen erikoisuus ovat vanhat kauppakujat, jotka tunnetaan täällä nimellä rows. Pitkiä pienten liikkeiden reunustamia käytäviä riittää monen kadun varrella. Ratkaisu lienee erityisen mukava sadepäivinä, jolloin keskustaa voi kierrellä katto päänsä päällä.

Meille ehtii tulla jo melko kova nälkä, kunnes valitsemme ruokapaikaksemme sopivasti vastaan tulleen Olive Tree Brasserien. Katetun kauppakujan varrella sijaitseva kreikkalainen ravintola on hyvä löytö, sillä ruoka on maukasta, palvelu huomaavaista ja ilmapiiri muutenkin miellyttävä. Moussakan, kreikkalaisen salaatin ja punaviinilasillisen voimalla jaksaa taas jatkaa Chesteriin tutustumista.

Kävelemme aterian jälkeen katua alaspäin kohti kaupunginmuurin läntistä osaa. Vastaantulevilla naisilla näkyy hienoja kesämekkoja sekä suuria hattuja, kun taas miehillä on yllään siistejä pukuja. Pian selviääkin, että lähestymme Chesterin laukkarataa ja päivän kilpailut ovat päättyneet jokunen tovi sitten. Rata näkyy muurin laidalta ja seurailemme hetken tapahtuman jälkeisen siivouksen etenemistä.

Jatkamme kävelyä muuria seuraten. Ohitamme Chesterin linnan, joka ei ainakaan tältä suunnalta katsottuna näytä erityisen kiinnostavalta. Kyseessä on silti merkittävä rakennus, joka sai alkunsa Vilhelm Valloittajan määräyksestä vuonna 1070. Chesterin historia ulottuu noin tuhat vuotta tuotakin kauemmas, sillä se perustettiin alun perin roomalaiseksi linnoitukseksi. Roomalaisista muistuttavat yhä Chesterin amfiteatterin rauniot sekä keskustan tärkeimmät kadut, jotka kulkevat yhä muinaisilla paikoillaan.

Saavumme muuria seuraten Dee-joen rantaan. Pysähdymme seurailemaan vesilintujen touhuja sekä ihailemaan kaupungin vanhinta siltaa The Old Dee Bridgeä.

Jokiranta näyttää oikein mukavalta ajanviettopaikalta, mutta meidän pitää jo suunnata takaisin keskustaan päin ja vähitellen kohti rautatieasemaa. Dee-joella järjestetään maisemaristeilyjä ja halutessaan vesille voisi lähteä myös vuokraamalla soutu- tai moottoriveneen.

Ohitamme vielä kerran keskustan upeat mustavalkoiset rakennukset ja päätämme palata asemalle uutta reittiä pitkin. Saavumme loppumatkasta pienten kivijalkaliikkeiden reunustamalle Brook Streetille. Katu oli lukemani perusteella ainakin vielä muutama vuosikymmen sitten oma tiivis yhteisönsä. Ilmapiiri on sittemmin muuttunut kansainvälisemmäksi, kun katukuvaan on ilmestynyt ulkomaisia ravintoloita ja etnisiä ruokakauppoja. Kadun tunnelmaa ja historiaa on ikuistettu Gary Drostlen taiteilemaan muraaliin, joka löytyy Brook Streetin varrelta.

Chesteristä jää lyhyen vierailun perusteella oikein miellyttävä mielikuva. Pieni kaupunki on siisti ja arkkitehtuuriltaan upea. Historiallinen Chester onkin erinomainen retkikohde kaikille Luoteis-Englannissa liikkuville. Pienessä kaupungissa ei ole nähtävää kovin pitkäksi ajaksi, mutta täällä voisi viettää päivän tai ehkä kaksikin vaikkapa jonkinlaisen kiertomatkan yhteydessä.

Lue myös muita Lähtöportin juttuja Englannista.

Vietimme kesäisen Englannin-matkan ensimmäiset päivät Manchesterissa. Rosoinen vanha teollisuuskaupunki ei tarjoa suurta määrää maailmanluokan nähtävyyksiä, mutta Manchesterista jäi lämminhenkinen ja ajoittain jopa kotoisa mielikuva.

Mehiläiset tulevat Manchesterissa vastaan kaikkialla. Eivät sentään elävinä pörriäisinä, vaan seinämaalauksina, kuvioina katutolpissa ja roskiksissa tai logoina bussien kyljissä. Kyseessä on kaupungin symboli, joka kuvastaa manchesterilaisten yhteisöllisyyttä ja ahkeruutta. Kovaa työntekoa pidetään täällä arvossa, sillä Englannin Tampere tunnetaan nimenomaan tehdaskaupunkina, jossa elanto on perinteisesti ansaittu otsa hiessä. Myös punatiilinen arkkitehtuuri tuo paikoitellen mieleen Pirkanmaan pääkaupungin. Käyn nyt läpi Manchesterin nähtävyyksiä ja matkavinkkejä parin kaupungissa viettämämme päivän perusteella.

---

National Football Museum

Manchester tuo monelle ensimmäisenä mieleen jalkapallon, sillä onhan se kahden maineikkaan seuran kotikaupunki. Punapaitainen Manchester United kuuluu Euroopan perinteisiin jättiläisiin, kun taas vaaleansininen Manchester City on menestynyt viime vuosikymmenestä lähtien ennennäkemättömän hyvin. Jalkapallokausi ei ollut vielä matkamme aikaan käynnissä, mutta tutustuimme Manchesterin ydinkeskustassa sijaitsevaan National Football Museumiin. Museo keskittyy lähinnä englantilaiseen jalkapalloon.

Museon neljä kerrosta ovat teemoiltaan hieman erilaisia keskenään. Päänäyttelyssä käydään läpi englantilaisen jalkapallon tarina sopivan perusteellisesti varhaisista syntyvaiheista nykypäivään. Esillä on pelipaitoja, pokaaleja ja monipuolisesti muutakin aiheeseen liittyvää esineistöä. Englannin maajoukkueen historiaa sekä tuloksia kerrataan melko tarkasti ja vuoden 1966 kotikisoissa saavutettua maailmanmestaruutta muistellaan edelleen ylpeydellä. Myös naisten jalkapallo on tuotu hyvin esille, sillä onhan Englanti noussut siinä eräänlaiseksi suunnannäyttäjäksi ammattilaissarjoineen. Juuri Manchesteriin saapuessamme Englannin naisten maajoukkue The Lionesses voitti toisen peräkkäisen Euroopan mestaruutensa.

Museo tuo esille englantilaisen jalkapallon pitkät perinteet ja niiden kunnioittamisen. Pidän täkäläisessä jalkapallokulttuurissa muun muassa siitä, kuinka pienilläkin seuroilla riittää uskollisia kannattajia, jotka seuraavat omiaan niin koti- kuin vieraskentillä. Museossa on näyttelyesineiden lisäksi erilaisia pieniä tietokilpailuja sekä muita pelejä, joita pääsee itse kokeilemaan. Videoilta voi ihailla historiallisia maaleja ja toiseksi ylimmässä kerroksessa pääsee halutessaan potkimaan palloa itsekin. National Football Museum on oikein mukava vierailukohde kaikille jalkapallon ystäville, joskaan kokemus ei mielestäni nouse aivan poikkeuksellisen sykähdyttäväksi.

---

Manchesterin katedraali

Jalkapallomuseon vierestä löytyvä Manchesterin vanha ja kaunis katedraali edustaa goottilaista tyylisuuntaa. Sisätilat jäävät meiltä valitettavasti näkemättä, sillä käynnissä on vierailumme aikaan jonkinlainen yksityistilaisuus. Harmaantunut ovimies toivottaa meidät mitä kohteliaimmin sanakääntein tervetulleiksi joskus toiste, mutta se vierailu ei toteutunut ainakaan vielä tällä matkalla.

---

Shambles Square

Katedraalin lähistöllä on muutamia vanhoja rakennuksia, jotka loistavat tunnelmallisena valopilkkuna Manchesterin kaupunkikuvassa. Nykymuotoinen Shambles Square valmistui historiallisesta ulkonäöstään huolimatta vasta vuonna 1999. Ympäristö kärsi pahoja vaurioita IRA:n pommi-iskussa kesäkuussa 1996, minkä jälkeen aloitettiin suuri talojen siirtelyä sisältänyt uudistusprojekti. Parin sadan metrin päässä sijainneita arvokkaita rakennuksia purettiin ja rakennettiin tiili sekä hirsi kerrallaan huolellisesti uudelleen nykyisille paikoilleen. Näin syntyneen Shambles Squaren laidalla kohoaa alun perin vuonna 1552 valmistunut The Old Wellington Inn sekä niin ikään perinteikäs pubi Sinclair’s Oyster Bar.

---

Arndale Shopping Centre

Katukuva muuttuu täysin, kun kääntyy Shambles Squaren laidalla ympäri. Silloin silmien edessä kiiltävät luksustavaratalo Selfridgesin sekä kauppakeskus Arndalen lasiseinät. Manchester Arndale on yksi Britannian suurimmista kauppakeskuksista ja vetää perheemme shoppailijoita kovasti puoleensa. Yli kahdessasadassa liikkeessä riittää valinnanvaraa laidasta laitaan. Merkkiliikkeitä on monenlaisia ja tarjolla on useampia vaatekauppaketjuja, jotka eivät ole vielä rantautuneet Suomeen.

---

Northern Quarter

Manchesterin ilme muuttuu värikkäämmäksi ja rosoisemmaksi Arndalen kauppakeskuksen itäpuolella, josta alkaa Northern Quarterin alue. Täällä riittää katutaideteoksia, vintagekauppoja, taidegallerioita, levykauppoja, trendikkäiltä näyttäviä baareja sekä ravintoloita ja kahviloita. Boheemi alue on Manchesterin suosittu hipsterihenkinen kaupunginosa. Vastaavanlaisia kortteleita tuntuu löytyvän nykyään monista eurooppalaisista kaupungeista.

Keskitymme Northern Quarterissa lähinnä käytettyjä vaatteita myyviin vintagepuoteihin, jotka kiinnostavat perheen teinejä. Kierrämme läpi puolen tusinaa liikettä, joista Cow Vintage ja Blue Rinse Vintage kuuluvat suurimpiin ja mielenkiintoisimpiin. En etsi itse ostettavaa, mutta viihdyn hyvin tunnelmasta nauttien. Tällaiset kaupat sijaitsevat välillä mielenkiintoisissa rakennuksissa ja niissä voi aistia paikallista henkeä taustamusiikkia kuunnellen. Haluan käväistä kierroksemme lomassa tutkimassa Classic Football Shirts -puodin tarjontaa, mutta mukaan ei löydy mieluisaa pelipaitaa. Tarjolla on sekä uutuuksia että käytettyjä paitoja vuosien varrelta.

---

Afflecks

Aivan oma lukunsa Northern Quarterin tarjonnassa on vaihtoehtoinen ostoskeskus nimeltä Afflecks. Historiallisessa rakennuksessa toiminut tavaratalo Affleck & Brown lopetti toimintansa 1970-luvulla, minkä jälkeen tiloihin on kerääntynyt kymmenittäin pieniä paikallisia itsenäisiä yrityksiä. Pääoven yläpuolella lukeva teksti Welcome to the Jungle kertoo omalla tavallaan, mitä tuleman pitää.

Afflecksista on kehittynyt manchesterilainen instituutio, jonka sokkeloista löytyy muun muassa vaihtoehtoista muotia myyviä puoteja, levykauppoja, tatuointiliikkeitä ja kahviloita. Eräässä liikkeessä myydään pelkästään Star Wars -aiheisia tavaroita. Retroa ja räväkkää designia riittää, mutta täältä on turha etsiä ainuttakaan ketjuliikettä.

Afflecks todellakin poikkeaa valtavirrasta ja kelpaa hyvin nähtävyydeksi. Ovella luvatusta viidakosta muistuttaa labyrinttimaisissa tiloissa löyhyävä hiostavan kuuma ilma. Emme viihdy sisällä kovin pitkään, vaikka kierrämmekin kaikki kerrokset ympäri. Portaikot on koristeltu tietenkin mehiläismaalauksilla, kuinkas Manchesterissa muutenkaan.

 
Afflecksin yhteydestä löytyy Oasikselle omistettu baari Definitely Maybe, jonne on kerätty mittava kokoelma bändiin liittyviä esineitä. Manchesterin suuriin ylpeydenaiheisiin kuuluva Oasis teki juuri ennen matkaamme paluun kotikaupunkiinsa esiintymällä viidessä suuressa konsertissa Heaton Park -puistossa. Koko kaupunki eli kuulemani mukaan nuo päivät melkoisessa Oasis-huumassa, eikä ole epäilystäkään, etteivätkö Noel ja Liam Gallagher kuulu Manchesterin merkittävimpiin henkilöihin.

---

Chinatown

Euroopan kolmanneksi suurimmaksi mainittu Chinatown houkutteli aikoinaan asukkaita Britannian siirtomaasta Hongkongista, minkä jälkeen muuttajia on tullut enimmäkseen Manner-Kiinasta. Näyttävä portti saattaa herättää korkeampiakin odotuksia, mutta Chinatown on käytännössä varsin pieni ja tiivis alue. Parin kadun varrelta löytyy silti runsaasti hyväntuoksuisia ravintoloita, useita kuplateetä tarjoavia paikkoja sekä tietenkin aasialaisiin tuotteisiin erikoistuneita kauppoja. Pienen alueen etnisyys on helppo huomata, sillä monella vastaantulijalla näyttäisi olevan aasialaisia sukujuuria. Jotta Chinatownista saisi parhaan mahdollisen kokemuksen, kannattaisi tänne saapua nälkäisenä ja valita joku houkuttelevista ravintoloista.

---

John Rylands Library

Yksi Manchesterin vaikuttavimmista nähtävyyksistä on John Rylands Library. Vuoden 1900 ensimmäisenä päivänä avattu jykevä rakennus on uusgoottilaisen arkkitehtuurin helmi, joka muistuttaa huomattavasti enemmän kirkkoa kuin kirjastoa. John Rylands oli paikallinen liikemies, joka omisti Britannian suurimman tekstiilialan yrityksen. Bisnekset sujuivat niin hyvin, että Rylandsista tuli Manchesterin ensimmäinen multimiljonääri. Ikävä kyllä Rylandsin rikkauksien taustalla oli orjatyövoimalla viljelty puuvilla.

Kun korkeaan ikään ehtinyt herra Rylands siirtyi aikanaan taivaallisille puuvillapelloille, periytyi suunnaton omaisuus hänen vaimolleen Enriquetalle. Leskirouva päätti rakennuttaa miehensä muistoksi kirjaston, jonka hinnaksi tuli nykyrahassa mitattuna yli sata miljoonaa puntaa. Kirjastossa vieraileminen on ilmaista ja erityisesti suuri lukusali on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Kirjaston tiloissa on kuvauksellisia käytäviä ja muutamia pieniä näyttelyitä, mutta ehdoton päänähtävyys on historiallinen lukusali, joka voisi olla suoraan Harry Potter -elokuvista. Yleisilme on koristeellinen ja melko tummasävyinen. Salin tunnelmallisiin syvennyksiin voi tulla omatoimisesti opiskelemaan vaikkapa oman tietokoneen kanssa. Hyllyissä olevia kirjoja ei sen sijaan pääse noin vaan selaamaan, sillä ne on lukittu lasiovien taakse. Turistien täyttämä sali ei ole rauhallisin mahdollinen ympäristö opiskeluun, mutta kirjaston kauneudesta on varmasti helppo löytää inspiraatiota projektiin jos toiseenkin.

---

Clound 23 Afternoon Tea

Eräs Manchesterin-vierailumme kohokohdista on Beetham Tower -pilvenpiirtäjän 23. kerroksessa toimiva baari nimeltä Cloud 23. Halusimme nauttia Englannin-matkallamme perinteisen iltapäiväteen, ja täällä se onnistuu hienojen näkymien äärellä. Ylenpalttisen kattauksen hinta on 35 puntaa hengeltä ja siihen sisältyy niin paljon teetä kuin vain haluaa juoda. Sisäänkäynti tapahtuu samassa rakennuksessa toimivan Hilton-hotellin aulan kautta.

Harmi kyllä baarin näköalaikkunoiden vieressä on ainoastaan pöytiä kahdelle, joten neljän hengen perheemme sijoitetaan hieman sivummalle isompaan pöytään. Pöytä on kuitenkin niin korkea, että täältäkin kelpaa katsella maisemia. Jokaiselle tarjotaan kolme erilaista voileipää, kaksi muuta suolapalaa, itse täytettävä skonssi sekä neljä muuta makeaa herkkua. Tänne kannattaa siis saapua nälkäisenä. Kattaus tarjoaa sopivasti vaihtelevia makuja, joskin makeaa on ehkä hieman liikaakin. Nautimme viihtyisän baarin tunnelmasta, sillä iltapäivällä on vielä sopivan hiljaista. Moni tulee tänne maistelemaan pelkkiä cocktaileja, mutta meille oli tärkeää saada kokea aito afternoon tea vihdoin tällä Englannin-matkalla.

---

Piccadilly Gardens

Piccadilly Gardens -aukio on yksi manchesterilaisten tärkeimmistä kohtaamispaikoista. Nurmialue sekä suihkulähde tuovat kaivattua raikkautta kaupunkikuvaan, ja aukiolla järjestetään toisinaan erilaisia tapahtumia. Nyt kesällä ulkoilmaan on pystytetty baarialue, jossa voi kuunnella musiikkia ja ostaa katuruokaa. Piccadilly Gardensin sijainti on hyvin keskeinen, sillä esimerkiksi Northern Quarter alkaa heti aukion laidalta ja Arndalen kauppakeskus sijaitsee vain kivenheiton päässä.

---

Ilmaiset kaupunkibussit

Piccadilly Gardensin laidalla on bussiasema sekä raitiovaunupysäkkejä, joten täältä on helppo jatkaa matkaa eri puolille Manchesteria. Keskusta on sen verran tiivis, ettemme varsinaisesti tarvinneet kyytejä vaan kävelimme mieluummin joka paikkaan. Manchesterissa on kuitenkin normaalin maksullisen liikenteen lisäksi kaksi ilmaista rengaslinjoilla kulkevaa bussilinjaa 1 ja 2, joista toista ehdimme kokeilla. Ilmainen kiertoajelu kaksikerroksisen bussin yläkerrassa olikin hauska lisä kaupunkiloman ohjelmaan. Toinen ilmaisista linjoista tekee kierroksen ydinkeskustasta etelään ja toinen pohjoiseen päin.

---

Saint Peter’s Square

Toista mieleen jäänyttä aukiota Saint Peter’s Squarea reunustavat muun muassa pyöreä Manchesterin keskuskirjaston rakennus sekä julkisivultaan näyttävä The Midland -hotelli. Aukiota koristaa myös naisten äänioikeuden puolesta taistelleen aktivistin Emmeline Pankhurstin patsas. Kulman takaa löytyvä Albert Square ja sen laidalla kohoava Manchesterin kaupungintalo on sen sijaan matkamme aikaan remontin vuoksi täysin paketissa. Tämä on sääli, sillä kaupungintalon Lontoon Big Beniä muistuttava torni kuuluu Manchesterin tärkeimpiin maamerkkeihin. Remontti on tarkoitus saada valmiiksi kesällä 2026.

---

Castlefieldin roomalaiset rauniot

Manchesterilla on pitkä historia. Roomalaiset asuttivat kaupungin nykyisen keskustan alueen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla perustaessaan Mamuciumin linnoituksen. Alkuperäiset jäänteet roomalaisista rakennuksista tuhottiin lähes kokonaan, kun Manchester kasvoi suorastaan räjähdysmäisesti teollisen vallankumouksen yhteydessä. Joitakin rakennuksia on sittemmin rekonstruoitu. Castlefieldsin roomalaiset rauniot eivät sinällään ole kovin ihmeellinen nähtävyys, mutta on hienoa, että Manchesterista löytyy paikka jossa muistella kaupungin syntyä.

---

Manchesterin kanavat

Kaupunkia halkovilla kanavilla on suuri historiallinen ja symbolinenkin merkitys. Manchester nousi Britannian kehityksen kärkeen Englannin teollistuessa 1700-luvun lopulta lähtien. Tehtaiden tavaraliikenne kulki aluksi maailmalle Liverpoolin sataman kautta. Manchesterilaiset kuitenkin kyllästyivät liverpoolilaisten perimiin tullimaksuihin ja rakensivat oman reittinsä suoraan merelle. Kanavaprojekti luonnollisesti suututti liverpoolilaiset, ja kaupunkien välinen vihanpito on jatkunut näihin päiviin saakka. Tunteet kuohuvat näkyvimmin jalkapallokatsomoissa, mutta piikittelyä kuulee varmasti muutenkin puolin ja toisin, jos puhe vain kääntyy naapurikaupunkiin.

Manchesterissa on useita eri kanavia, ja oma iltakävelymme sijoittuu lähinnä Bridgewater Canalin varrelle Castlefield Basinin lähistöllä. Löysin viime vuonna Birminghamissa kanavien varsilta huomattavan paljon ravintoloita ja muutenkin eloisia paikkoja, mutta ainakin nämä Manchesterissa meille vastaan tulleet rantareitit ovat hiljaisempia. Kapeilla väylillä riittää lenkkeilijöitä ja työmatkalaisia, mutta baarit ovat harvemmassa ja ympärillämme on lähinnä asuintaloja. Meistä on joka tapauksessa mukavaa kävellä veden äärellä ja saada taas uudenlainen näkökulma Manchesteriin.

Rauhallinen kävely ilta-auringon valaisemien kanavien varsilla on miellyttävä kokemus, mutta näemme vain murto-osan kanavaverkostosta ja pienen pätkän Irwell-joen rannasta. Täällä Castlefield Basinin ympäristössä saa katsella muun muassa vanhoja punatiilisiä rakennuksia, rantaan ankkuroituja jokiveneitä sekä erilaisia siltoja. Rochdalen kanavaa seuraavan Canal Streetin varrella värikkäässä Gay Villagessa lienee aivan toisenlainen tunnelma, mutta se jäi meiltä näkemättä.

---

Manchesterin museot

Manchesterin nähtävyystarjonta voisi olla laajempikin, mutta ainakin museoiden osalta jäi tutkittavaa myös mahdollisille tuleville reissuille. Käymisen arvoisia lienevät ainakin kaupungin henkeen sopiva Science and Industry Museum, ilmainen Manchester Art Gallery sekä muun muassa luonnonhistoriaan ja arkeologiaan keskittyvä Manchester Museum. Manchester muuttuu koko ajan lasiseinäisten pilvenpiirtäjien kohotessa yhä korkeammalle punatiilisen kaupungin yläpuolelle, joten uuttakin koettavaa lienee tulossa.

Pidän tietynlaista rosoisuutta Manchesterin valttina, jota ei kannata hävetä tai piilotella. Sain kohtaamiemme ihmisten perusteella mielikuvan, että hieman karun ulkokuoren sisällä sykkii lämminhenkinen ja yhteisöllinen kaupunki. Mieleeni jäi myös poikkeuksellisen vahvana hetki, kun palasimme Blackpooliin tekemältämme päiväretkeltä illalla Manchesteriin. Ympäristö tuntui silloin oudon vahvasti kotoisalta, vaikka olimmekin nukkuneet Manchesterissa vasta pari yötä. Manchester ei ehkä nouse Euroopan tai Britanniankaan loistavimpien matkakohteiden joukkoon, mutta jätti silti pienen mehiläisen kokoisen jäljen sydämeen.