Englanti
Mielenkiintoinen London Transport Museum
Kävin edellisellä Lontoon-matkallani kaupungin liikennevälinemuseossa, joka osoittautui todella mielenkiintoiseksi paikaksi. Museossa voi tutustua menneen ajan julkisiin kulkuvälineisiin ja esimerkiksi maailman vanhimman metroverkoston historiaan.
Suunnittelen yleensä matkojani melko huolellisesti, mutta tämä museovierailu on hyvin spontaani ratkaisu. Meille jää puolitoista tuntia ylimääräistä aikaa ennen lentokentälle lähtöä, jolloin päätämme astua sopivasti kohdalle osuvaan museoon. London Transport Museum sijaitsee Covent Gardenin vilkkaan kauppahallin naapurissa ja vain kivenheiton päässä monista West Endin teattereista, joten perille päästäkseen ei tarvitse suunnistaa syrjäkylille.

Museon nettisivuilla kerrotaan, että sisäänpääsyyn tarvitaan lipun lisäksi ennakkoon varattu vierailuaika. Tämä saattaa pitää vilkkaampina ajankohtina hyvinkin paikkansa, mutta me pääsemme maaliskuisena maanantaina lipunmyyntitiskin kautta jonottamatta sisään. London Transport Museumin pääsyliput ovat vuosipasseja, eli niillä pääsisi takaisin museoon niin monta kertaa kuin vuoden aikana ehtii. Museo on avoinna joka päivä joulua lukuun ottamatta. Kohde sopii hyvin koko perheelle ja meidänkin vierailumme aikaan paikalla pyörii ryhmä innokkaita päiväkotilaisia. Pieniä lapsia varten löytyy kaksikin hauskannäköistä leikkialuetta.

Aloitamme näyttelyyn tutustumisen yläkerrasta. Julistenäyttely Global Poster Galleryssa olisi juuri alkamassa opastettu kierros, mutta emme malta jäädä kuuntelemaan sujuvaa selostusta. Siirrymme sen sijaan tutkimaan vanhoja metrovaunuja. Niiden sisällä voi aistia kuinka esimerkiksi materiaalit ja kyltit kuvastavat aina omaa aikaansa.

Museon mielenkiintoisin anti liittyy omasta mielestäni nimenomaan metron historiaan. Lontoon metro on ollut toiminnassa jo vuodesta 1863 lähtien, joten se on koko maailman vanhin. Esillä on esimerkiksi metrojunia vetänyt höyryveturi vuodelta 1866.

On hauskaa seurata animaatiota, joka kuvaa metroverkoston laajenemista vuodesta toiseen. Metrokartan katselemisesta saa sitä enemmän irti, mitä paremmin kaupungin tuntee. Esillä on myös painettuja karttoja eri aikakausilta.

Lueskelen museossa tietoa metrotunneleiden kaivamisesta sekä siitä, kuinka liukuportaiden keksiminen on helpottanut liikkumista. Lontoossa on silti edelleen joitakin syvälle maan alle rakennettuja asemia, joiden laitureille pääsee ainoastaan vanhaan tapaan hissillä tai portaita pitkin. Mieleeni tulee Russell Squaren asema, jota käytin tälläkin Lontoon-matkalla. Museossa käsitellään menneisyyden vastapainoksi myös tulevaisuutta, sillä esillä on tietoa vaikkapa lippujärjestelmien kehittämisestä.

Vanhat metrovaunut ja bussit ovat todella kiehtovia, sillä ne kertovat omalla tavallaan tarinoita Lontoon historiasta. Nautin matkoillani suuresti siitä, kuinka julkista liikennettä käyttämällä pääsee aistimaan paikallisten ihmisten jokapäiväistä elämää ja arkea. Monet Lontooseen sijoittuvat muistoni liittyvätkin liikennevälineisiin. Mikä olisikaan lontoolaisempaa kuin punainen kaksikerroksinen bussi, jonka jarrut kirskuvat sateisella kadulla? Kaikki kaupungissa käyneet muistavat varmasti myös metroissa toistuvan mind the gap -kuulutuksen.

Lontoon kaduilla on liikkunut entisaikaan myös raitiovaunuja. Ensimmäinen hevosvetoinen raitiovaunu aloitti toimintansa pari vuotta ennen metron valmistumista, mutta vetojuhdaksi vaihtui pian höyrymoottori. Myöhemmin raitiovaunut alkoivat kulkea sähköllä ja rinnalle tulivat myös johdinautot. Raitiovaunujen merkitys supistui kasvavan metroverkoston ja joustavammin kulkevien bussien vuoksi, joten raitiovaunuliikenne lakkautettiin kokonaan vuonna 1952. Nykyään Lontoossa operoi jälleen raitiovaunuja, mutta niiden vaikutus koko kaupungin liikenteeseen on kovin pieni, sillä linja kulkee kaukana keskustan eteläpuolella.

Osa näyttelystä kertoo julkisen liikenteen työntekijöiden tehtävistä maailmansotien aikana. Kuvassa oikealla näkyvä linja-auto muokattiin normaalista käytöstä niin sanotuksi taistelubussiksi, jolla kuljetettiin ensimmäisen maailmansodan sotilaita rintamalle. Metrotunneleilla on puolestaan ollut tärkeä rooli suojapaikkana, sillä ihmiset ovat sotien aikana paenneet pommituksia maan alle. Mieleeni jäävät seinille asetellut valokuvat Kiovasta ja Harkovasta, joissa nykypäivän ukrainalaisten on täytynyt etsiä samalla tavoin turvaa metroasemilta.

On kiinnostavaa tutustua Lontoon julkisen liikenteen graafisen ilmeen historiaan. Kylttien, opasteviittojen ja karttojen täytyy olla todella selkeitä, sillä ne ohjaavat päivittäin tuhansittain erilaisia matkustajia. Varsinkin metrokylttien ajaton design kuuluu Lontoon ehdottomiin tunnusmerkkeihin. Pyöreään metrotunnukseen on tehty viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana vain pientä hienosäätöä. Kirjasintyyppi on nimetty kehittäjänsä Edward Johnstonin mukaan.

Museon tilat ovat verrattain pienet, joten sisälle ei mahdu kovin suurta määrää erilaisia vaunuja tai busseja. London Transport Museumiin kuuluukin myös syrjemmällä Länsi-Lontoossa sijaitseva Acton Depot, jonne on koottu huomattavasti laajempi valikoima liikennevälineitä sekä muita museoesineitä. Ensisijaisesti varastointiin tarkoitettu Acton Depot on avoinna vain joinakin viikonloppuina vuodessa, joten siellä vierailemista voi olla hankalaa ajoittaa Lontoon-matkan yhteyteen.

Käytettävissämme olleet puolitoista tuntia kuluvat liian nopeasti, vaikka ehdimmekin saada museosta hyvän käsityksen. Sopiva vierailuaika riippuu aina omista mieltymyksistä, mutta itse varaisin tänne mielelläni vähintään kaksi tai miksei kolmekin tuntia. Aikamme alkaa loppua, joten kiirehdimme museon viimeisen osan halki kohti vaatenaulakkoa ja uloskäyntiä. Niinpä kahvila ja kauppa jäävät meiltä näkemättä. Kaupasta saisi ostaa vaikkapa metron penkkien verhoilussa käytetystä kierrätysmateriaalista tehtyjä laukkuja ja muita tuotteita. Jos oikein innostuu, voi kotiinsa tilata jopa samalla materiaalilla verhoillun sohvan.

London Transport Museum tutustuttaa sekä vanhoihin liikennevälineisiin että koko kaupungin historiaan. Lontoon kasvaminen suureksi metropoliksi ei olisi ollut mahdollista ilman toimivaa julkista liikennettä, jonka avulla työpaikat ovat tehokkaasti saavutettavissa suhteellisen kaukanakin sijaitsevista kodeista käsin. Vaikka päädyinkin museoon sattumalta, olisi tämän kohteen väliin jättäminen ollut virhe. Nautin vierailusta ja voisin palata tähän museoon toistekin.
Lisätiedot museosta löytyvät London Transport Museumin omilta nettisivuilta.
Englanti
Mahtava British Museum Lontoossa
Jättimäinen British Museum kuuluu Lontoon suosituimpiin nähtävyyksiin. Eri puolilta maailmaa haalittujen historiallisten esineiden kokoelma on yksi maailman laajimmista, ja sitä pääsee ihmettelemään täysin ilmaiseksi.
Tutustuin British Museumiin maaliskuussa, kun käväisimme parin kaverin kanssa Lontoossa Englantiin suuntautuneen jalkapallomatkan yhteydessä. British Museum oli jäänyt itseltäni edellisillä Lontoon-matkoilla käymättä, vaikka olinkin pari kertaa kävellyt massiivisen rakennuksen ohitse. Nyt kaverini Pasi vaikutti niin kiinnostuneelta egyptiläisistä muumioista, ettei tätä museota voinut jättää mitenkään väliin. Hyvä niin, sillä museovierailu oli mielenkiintoinen kokemus.

British Museum on ilmainen, mutta suuren suosion vuoksi on erittäin suositeltavaa hankkia museon nettisivuilta maksuton ennakkolippu, joka takaa sisäänpääsyn valittuna ajankohtana. Saavumme paikalle arkisena iltapäivänä, jolloin varsinaista jonoa ei ole, vaan pääsemme kävelemään suoraan turvatarkastukseen. Reput tutkitaan päällisin puolin, mutta ennakkolippuja ei tällä kerralla tarvitse näyttää lainkaan.

Museossa on sujuvasta sisäänpääsystä huolimatta melko paljon ihmisiä. Reput ja takit voisi jättää säilytykseen, mutta koska narikkaan on pitkä jono, päätämme pitää ne mukanamme. Saavumme aluksi valoisaan aulatilaan, jonka virallinen nimi on komealta kuulostava Queen Elizabeth II Great Court. Vanha sisäpiha avattiin täysin uudistettuna ja lasikatolla varustettuna vuonna 2000.

Lontoon Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitseva British Museum perustettiin vuonna 1753 ja avattiin muutamaa vuotta myöhemmin maailman ensimmäisenä yleisölle avoimena kansallismuseona. Museo toimi aluksi Montagu Housessa, mutta tilat kävivät pian ahtaiksi. Nykyinen kreikkalaistyylistä uusklassismia henkivä päärakennus valmistui alkuperäisen museon paikalle 1850-luvulla.

Museon tehtävänä on esitellä ihmiskunnan historiaa ja kulttuuria eri puolilta maailmaa. Sekä aihe että museon kokoelma ovat käsittämättömän laajoja. British Museumin hallussa on noin kahdeksan miljoonaa esinettä, joista esille mahtuvien määrä rajautuu alle sataantuhanteen. Näyttelykartan pääotsikoita ovat Kreikka ja Rooma, Eurooppa, Egypti, Lähi-itä, Aasia, Afrikka sekä Amerikat.

Jättimäinen kokoelma tekee vaikutuksen, mutta herättää myös kysymyksen siitä miten tämä kaikki on päätynyt Lontooseen. Kolonialistinen Britannia on tehnyt vuosisatojen aikana lukemattomia valloitus- ja ryöstöretkiä eri puolille maailmaa, ja moni valtio on vaatinut esineiden palauttamista takaisin. British Museum vetoaa asemaansa maailman kulttuuriperinnön vaalijana ja lupaa tarjota arvokkaille esineille turvallisen säilytyspaikan, mutta näillekin perusteille on olemassa vasta-argumentteja. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Egyptissä, Kreikassa ja muutamissa Afrikan maissa on toivottu esineiden palauttamista alkuperäisille mailleen.

Keskitymme vierailullamme lähinnä Egyptiin, jolle on varattu valtavat tilat ensimmäisestä kerroksesta sekä useita huoneita myös ylemmistä kerroksista. Alemman kerroksen tila on suorastaan mahtipontinen. Siellä on nähtävillä paljon suuria veistoksia.

Sukeltaminen Lontoon vilkkailta kaduilta muinaisen Egyptin maailmaan vaatii hetken hengähtämistä, jotta esineitä ja niiden merkitystä malttaisi hahmottaa paremmin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, kuka vitriiniin aseteltuja kaiverruksia on tehnyt. Millaistakohan elämää tuo ihminen on elänyt, ja mitä sattunut ajattelemaan näitä piirroksia tehdessään? Tuskinpa on ainakaan tullut mieleen, että omien käsien jäljet päätyvät joskus vieraaseen maahan miljoonien ihmisten ihmeteltäväksi.

Yksi museon tunnetuimmista esineistä on Rosettan kivi, jolla oli ratkaiseva rooli muinaisen hieroglyfikirjoituksen tulkitsemisessa. Murikka löytyi Napoleonin sotaretken yhteydessä Rosettan kaupungista Egyptistä vuonna 1799. Kiven merkitys perustuu siihen, että siinä on sama teksti hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella sekä kreikan kielellä. Näin ollen esimerkiksi kreikkaa taitava lukija pystyi päättelemään aiemmin tuntemattomien hieroglyfien merkityksen. Napoleonin armeija hävisi myöhemmin samalla retkellä taistelun brittijoukoille, minkä seurauksena Rosettan kivi päätyi lopulta Pariisin sijasta Lontooseen. Egypti on vaatinut kiven palauttamista itselleen.

Pasin kaipaamat muumiot löytyvät toisen kerroksen näyttelyhuoneista. Joukossa on myös muutamia kissojen ja muiden eläinten muumioita. On vaikuttavaa nähdä tuhansia vuosia vanhoja muumioarkkuja, jotka on koristeltu hyvin kauniisti.

Siirrymme egyptiläisten esineiden keskeltä hetkeksi muihin teemoihin. Vaikkapa mayojen tai atsteekkien aikainen Meksiko on mielenkiintoinen aihe, jolle on tosin varattu vain yksi huone. Arvokkaisiin esineisiin kuuluu esimerkiksi atsteekkien tekemä kaksipäistä käärmettä esittävä veistos. Se on mahdollisesti saapunut Eurooppaan konkistadori Hernán Cortésin mukana.

Viereisessä huoneessa päästään Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pariin. Pohdinnan aiheena on muun muassa eurooppalaisten valloittajien vaikutus alkuperäiskansojen yhteisöihin. Pohjois-Amerikkakin on esillä vain hyvin rajatusti, kun taas esimerkiksi Lähi-itää on esitelty paljon laajemmin.

Museon avarissa aulatiloissa toimii kahvila, jossa käväisemme haukkaamassa pientä välipalaa. Kiertelemme vielä tämän jälkeen ympäri aulaa ja kurkkaamme myös kaiken keskellä sijaitsevaan lukusaliin. Se muistuttaa ajasta, jolloin British Museumin tiloissa säilytettiin maan merkittävintä ja suurinta kirjakokoelmaa. Yli kymmenen miljoonaa nidettä siirrettiin vuonna 1997 British Libraryn uuteen kansalliskirjastoon, joka toimii St Pancrasin rautatieaseman vieressä.

British Museum on ilman muuta näkemisen arvoinen museo, jossa saisi helposti vietettyä vaikka kokonaisen päivän. Meille riittää tällä kerralla kaksi tuntia, sillä takana on jo pitkä päivä. Olemme heränneet koti-Suomessa ennen kukonlaulua, suunnistaneet Gatwickin lentokentältä Borough Marketin ruokatorille ja katselleet maisemia The Garden at 120 -näköalatasanteella ennen useamman kilometrin reipasta kävelyä British Museumiin. Pasiakin alkaa tässä vaiheessa kiinnostaa muumioiden sijasta perinteinen brittipubi, joten jätämme museon tyytyväisinä taaksemme. Kenties British Museumiin tulee palattua joskus toistekin. Silloin voisi keskittyä vaikkapa antiikin Rooman tai Kreikan esineisiin.
Museosta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa British Museumin omilta nettisivuilta.
Englanti
Lontoon näköalapaikkoja: The Garden at 120
Lontooseen on avattu viime vuosina useita uusia näköalatasanteita, joista ilahduttavan moneen pääsee ilmaiseksi. Maaliskuisen Lontoon-pikavisiitin ohjelmaan mahtui The Garden at 120, jonne pääsi sujuvasti ilman ennakkovarausta.
Meillä on kavereiden kanssa puoli päivää aikaa Lontoossa ennen matkan jatkumista Manchesteriin. Suuntaamme aamulennolta Borough Marketin ruokamarkkinoille, joilta jatkamme kylläisinä London Bridgen ylitse Thamesin pohjoisrannalle. Käymme vielä katsomassa St Dunstan in the East -rauniokirkon ympärille syntyneen puutarhan, ennen kuin käännymme kohti näköalapaikkaa.

Lontoon Cityn alueelle on noussut parissakymmenessä vuodessa lukuisia pilvenpiirtäjiä, ja lisää on edelleen tulossa. Melko pieneltä alueelta löytyykin nykyään useita näköalatasanteita, joilta kelpaa ihailla Lontoon maisemia. Kävin itse pari vuotta sitten Sky Gardenissa, minkä lisäksi Citystä löytyvät myös vierekkäiset Horizon 22 ja The Lookout. Kaikki kolme ovat ilmaisia, mutta sisäänpääsyajan varaaminen ennakkoon on vähintäänkin suositeltavaa. Siksi valintamme osui tällä kerralla The Garden at 120 -puutarhaan, jonne varauksia ei edes oteta ryhmiä lukuun ottamatta vastaan. Rakennus näyttää katutasolta katsottuna mielenkiintoiselta, mutta mietimme peittävätkö ympäröivät rakennukset pahasti näköaloja.

Näköalatasanne sijaitsee osoitteessa 120 Fenchurch Street. Sisäänkäynnille on kertynyt parinkymmenen ihmisen jono, joka saadaan turvatarkastuksen läpi parissa minuutissa. Pääsemme siis pian hissiin, joka kuljettaa hetkessä noin 65 metrin korkeudella sijaitsevalle katolle. Esimerkiksi kesäviikonloppuina lienee vilkkaampaa, mutta jono etenee toivottavasti silloinkin sujuvasti.

Kattopuutarha on varmasti parhaimmillaan myöhemmin keväällä ja kesäaikaan, mutta jo maaliskuussakin on nähtävillä jonkin verran vihreää. Kukkapenkkejä koristavat keltaiset narsissit, kun taas näyttävät sinisateet eli wisteriat odottavat vielä myöhempää kevättä. Kasvit tekevät näköalatasanteesta viihtyisän ja on mukavaa katsella maisemia ulkoilmasta, varsinkin näin poutaisella säällä. Kattopuutarhan alla 14. kerroksessa toimii tyylikkäältä vaikuttava ravintola 14 Hills.

The Garden at 120 avattiin vasta valmistuneen One Fen Court -rakennuksen katolle vuonna 2019. Se suunniteltiin heti alusta alkaen kaikille avoimeksi tilaksi, jonne pääsee ilmaiseksi ilman ennakkolippuja.

On hurjaa ajatella, kuinka paljon City on viime vuosina kehittynyt. Muistan, kuinka lempinimellä The Gherkin eli Suolakurkku tunnettu hauskanmuotoinen pilvenpiirtäjä hallitsi aikoinaan maisemaa. Nyt se on jäänyt pahasti naapuriensa puristukseen.

Edellä mainittu Sky Garden sijaitsee tästä kattopuutarhasta nähtynä lähes käden ulottuvilla. Se toimii lempinimellä Walkie-Talkie tunnetun pilvenpiirtäjän yläosassa saman Fenchurch Streetin varrella.

Vaikka ennakkoon hieman pelkäsinkin maisemien jäävän muiden rakennusten katveeseen, ovat näkymät lopulta yllättävän avaria moneen suuntaan. Länteen päin katsellessa esimerkiksi Saint Paulin katedraali erottuu selvästi ja kuuluisa maailmanpyörä London Eyekin häämöttää kaukaisuudessa. Tämä vastaava maisema on toki viereisen Sky Gardenin korkeuksista vieläkin näyttävämpi.

Upea Tower Bridge ja sen edustalla näkyvä keskiaikainen linna Tower of London kuuluvat kaupungin ikonisimpiin nähtävyyksiin. Nostokurjet kurkottavat kuitenkin kohti taivasta siihen malliin, etten tiedä peittyykö kuvan näkymä jo kovinkin pian. Ympärille nousevat pilvenpiirtäjät varmasti muuttavat näköalatasanteen maisemia, mutta jotain jää toivottavasti jäljellekin.

Vaikka The Garden at 120 on muutamiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna huomattavasti matalampi näköalatasanne, ei se tee kokemuksesta automaattisesti huonompaa vaan paremminkin erilaisen. Lisäkorkeus tietenkin auttaisi joidenkin kohteiden näkemisessä, mutta toisaalta monet rakennukset ovat hieman matalammalta nähtynä ikään kuin lähempänä ja paremmin hahmotettavissa.

The Garden at 120 on kiva vierailukohde, jota voi ilmaisen sisäänpääsynkin vuoksi suositella Lontoon-matkaajille. Tällä katolla voisi olla kiva nauttia joskus vaikka lämpimästä kesäillasta. Eri puolilta kaupunkia löytyy lisää erilaisia näköalapaikkoja, kuten Thamesin etelärannalla kohoava Länsi-Euroopan korkein rakennus The Shard. Mielenkiintoisia voisivat olla myös Crossrail Place Roof Garden Canary Wharfissa, The Post Building Roof Garden Holbornissa tai Lift 109 entisessä Battersean voimalaitoksessa. Maisemia voi ihailla myös vaikka Saint Paulin katedraalin kupolista tai Tate Modern -museosta käsin. Vaihtoehtoja siis riittää monelle tulevallekin Lontoon-matkalle.
Lisätietoja näköalatasanteesta löytyy The Garden at 120:n virallisilta nettisivuilta.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Englanti12 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
10.7.2024 at 10:52
Kuulostaa kiinnostavalta! Yleensä museot eivät lomamatkalla oikein innosta, mutta tämä voisi olla hyvä käyntikohde. Metron historia kiinnostaa itseänikin, enkä muuten ollut tajunnut, että Lontoossa on ratikka.
Mika / Lähtöportti
12.7.2024 at 11:41
Tämä oli kyllä mukava käyntikohde ja jollain lailla sellainen ”matalan kynnyksen museo”. Metron historia on kiinnostava jo siksi, että sillä on niin merkittävä osa koko Lontoon kehittymisessä. Lontoon ratikka oli minullekin uutta tietoa, mutta sellainen jossain laitakaupungilla kulkee.
Satu
11.7.2024 at 8:15
Kiitos vinkistä, tuo kuullostaa juuri sellaiselta kohteelta, jossa voisi käydä heti seuraavalla Lontoon vierailulla. Sijaintikaan ei vaadi suurempaa suunnittelua, vaan museossa voi piipahtaa Covent Gardenin kauppahallilla ja ympäristössä muutenkin pyöriessään.
Mika / Lähtöportti
12.7.2024 at 11:45
Sijainti on tosiaan erinomainen ja museo on muutenkin yllättävän mielenkiintoinen. Hyvä jos vinkistä on iloa!