Vierailut näköalatasanteilla kuuluvat Manhattanin ikimuistoisiin elämyksiin. Huiman korkean pilvenpiirtäjän ulokkeella tasapainoileva Edge oli lokakuisen matkamme kolmas näköalapaikka ja viimeisen New Yorkissa viettämämme illan kohokohta.

Edge on modernin 30 Hudson Yards -pilvenpiirtäjän sadannessa kerroksessa toimiva näköalatasanne, joka valmistui koronapandemian kynnyksellä maaliskuussa 2020. Näköalapaikan erikoisuutena on sijainti suurella ulokemaisella parvekkeella, joka kurottaa tyhjän päälle noin 345 metrin korkeudessa. Edge mainostaa olevansa koko läntisen pallonpuoliskon korkeimmalla sijaitseva ulkoilmanäköalatasanne. New Yorkin näköalapaikoista One World Observatory on hieman korkeammalla, mutta siellä ei pääse ulkoilmaan.

Edge löytyy suoraan viihtyisän Hudson Yards -kauppakeskuksen yläpuolelta. Tasanteelle vievät hissit lähtevät kauppakeskuksen neljännestä kerroksesta. Pääsyliput kannattaa ostaa etukäteen Edgen nettisivuilta. Aikuisten lippujen hinnat lähtevät 40 dollarista, mutta vaihtelevat kellonajan mukaan ja esimerkiksi auringonlaskun aikaan on kalliimpaa. Päätämme hankkia vain hieman auringonlaskuajan lippuja arvokkaammat 60 dollarin tiketit, joihin ei ole määritelty sisäänpääsyaikaa lainkaan. Näin meidän ei tarvitse aikatauluttaa päiväämme etukäteen. Jenkkityyliin kaikkiin hintoihin tulevat tietenkin vielä verot ja palvelumaksut päälle. Paikan päällä pakollinen turvatarkastus sujuu ripeästi ja pääsemme käytännössä jonottamatta hissiin.

 
Hissi kulkee sadanteen kerrokseen alle minuutissa. Toisin kuin joillakin muilla näköalapaikoilla, täällä vierailijoille ei näytetä pakollisia esittelyvideoita, vaan pääsemme nopeasti suoraan huikeiden maisemien äärelle. Saavumme näköalatasanteelle sopivasti hieman ennen auringonlaskua. Päivän paras kirkkaus on jo hiipunut, mutta saamme ihailla taivaan punertumista, illan pimentymistä ja Manhattanin miljoonien valojen syttymistä.

Jokainen näköalapaikka tarjoaa aina hieman erilaiset maisemat kaupunkiin. Edgen sijainti Midtownin Hudson-joen puoleisella laidalla tarkoittaa hyviä näkymiä useampaankin suuntaan, mutta erityisesti juuri Midtowniin. Myös avoin näkymä kauas Manhattanin eteläkärkeen päin on hieno, vaikka Financial Districtin pilvenpiirtäjille onkin useamman kilometrin matka.

Osalle vieraista jo korkealla sijaitsevassa parvekkeessa on riittävästi jännitettävää, vaikkei paikan päällä edes kunnolla ymmärrä miten hurjalta uloke maasta katsottuna näyttää. Vierailusta voi tehdä entistä jännittävämmän kokeilemalla City Climb -nimistä elämystä. Siinä kiivetään aluksi jyrkät portaat pilvenpiirtäjän ulkoreunaa pitkin rakennuksen huipulle ja kurottaudutaan lopuksi roikkumaan turvavaljaiden varassa reunan yli. City Climbin hinta on noin kaksisataa dollaria.

 
Lievempää ja pääsylipun hintaan sisältyvää lisäjännitystä voi hakea kävelemällä parvekkeelta löytyvän lasilattian päällä. Olen kokeillut lasilattioita muutamissa muissakin korkeissa paikoissa, eikä tämä Edgen versio tuntunut itsestäni kovin ihmeelliseltä. On joka tapauksessa hauskaa katsella kaukana alapuolellamme näkyviä valoja sekä hitaasti mutta varmasti etenevää liikennettä.

 
Maisema on näyttävimmillään auringonlaskun aikaan ja pian sen jälkeen, jolloin parhaille katselupaikoille kertyy jonkin verran ruuhkaa. Esimerkiksi parvekkeen takaosassa oleva pieni katsomo täyttyy niin, ettei istumapaikkoja enää löydy. Toisaalta lokakuisena arki-iltana on sen verran rauhallista, että haluamalleen kuvauspaikalle lasiseinien viereen pääsee aina melko nopeasti. 

Parvekkeen reunoilla on perinteisten kaiteiden sijaan korkeat lasiseinät, jotka asettavat pienen haasteen valokuvausta ajatellen. Laseja onneksi puhdistetaan jopa vierailumme aikana, eivätkä ne aiheuta kovin pahoja heijastuksia.

On hauskaa bongailla tuttuja maamerkkejä eri puolilta kaupunkia. Madison Square Garden erottuu vain parin korttelin päässä, Times Squaren suunnalta kajastaa neonvalojen hohdetta ja ikonisten pilvenpiirtäjien helposti tunnistettavat huiput kurottavat kohti taivasta.

Edge hiljenee huomattavasti, kun auringonlaskusta on ehtinyt kulua jonkin verran aikaa. Moni on ajoittanut vierailunsa juuri auringonlaskuun, eikä maisema enää illan pimennyttyä muutu eri sävyiseksi. Manhattanin valomeri näyttää lumoavalta, ja sitä voisi jäädä tuijottamaan kuinka pitkäksi aikaa tahansa.

Käymme välillä sisätiloissa ja juhlistamme hienosti onnistuneen matkan viimeistä iltaa cocktaileilla, vaikka hinnassa hieman maisemalisää onkin. Staten Island Cherry on mukavan raikas juoma. Tarjolla on juomien lisäksi pientä purtavaa sekä tietenkin matkamuistoja.

Edgen yhteydestä löytyy sisätiloja kahdessa tasossa. Ylemmän kerroksen ravintolassa on vierailumme aikaan yksityistilaisuus, joten sinne emme pääse kurkkaamaan. Katselemme sadannen kerroksen sisätiloista käsin maisemia niihin suuntiin, joihin parveke ei yllä. Näitä ovat lähinnä pohjoinen sekä länsi, jossa kajastavat New Jerseyn valot.

Meiltä kuluu mahtavien maisemien äärellä varsin nopeasti reilut kaksi tuntia. Edge tuntuu hienolta elämykseltä, ja osa perheestämme nostaa sen New Yorkissa kokemiemme näköalapaikkojen ykköseksi.

Julkaisin jo aiemmin jutut tällä samalla matkalla käymistämme näköalatasanteista Top of the Rockista ja One World Observatorysta. Edge on niihin verrattuna sopivan erilainen ja ilman muuta käymisen arvoinen paikka. Valitsen silti edelleen omaksi suosikikseni perinteikkään Top of the Rockin, koska arvostan sen tarjoamia klassisia näkymiä ja pitkää historiaa. One World Observatory eroaa puolestaan sijaintinsa osalta oleellisesti Midtownin pilvenpiirtäjistä. Manhattanilla on näiden lisäksi kaksi kuuluisaa näköalatasannetta. Empire State Buildingissa olen käynyt aiemmalla matkalla ja Summit One Vanderbilt jää odottamaan tulevia vuosia.

 
Vierailu Edgen maisemissa on kätevää yhdistää sen juurelta löytyviin kohteisiin. Hudson Yardsin ostoskeskus miellyttää shoppailijoita ja sen edustalla voi ihmetellä metallinhohtoista Vessel-rakennelmaa. Vessel on 46 metriä korkea ja sen sisällä voi kiivetä eri tasoille portaita pitkin. Vierestä löytyy myös taidekeskus The Shed.

Uudistuvalta Hudson Yardsin alueelta voi jatkaa matkaa vaikkapa mukavaa High Line -kävelyreittiä pitkin Chelsean kaupunginosan halki Meatpacking Districtille. Lue myös juttuni High Line – New Yorkin paras kävelyreitti.

New York on paljon muutakin kuin pilvenpiirtäjiä. Brooklynin eteläkärjestä löytyvä Coney Island tunnetaan huvipuistoista sekä hiekkarannoista, ja rantakadun auringonpaisteessa tuntuu kuin olisi vähintäänkin Kaliforniassa saakka.

Coney Island oli alun perin kapean salmen erottama saari, joka sittemmin yhdistettiin täyttömaan avulla suureen Long Islandiin. Alue kehittyi voimakkaasti 1800-luvun vuosikymmeninä, jolloin Coney Islandille kohosivat puitteet varakkaan väen lomailua varten. Tavallinen kansa löysi tiensä hiekkarannoille ja huvipuistoihin myöhemmin, kun perille alkoi päästä metrolla.

Huvipuisto Luna Park

Mekin käytämme Coney Islandille kulkemiseen metroa. Matka-aikaa Manhattanilta kertyy noin tunti. Metrolinja kulkee Brooklynin puolella enimmäkseen maan päällä, joten on mielenkiintoista katsella eri alueiden katuja, taloja ja puistoja. Täysi vaunu tyhjenee matkan edetessä niin, ettei Coney Islandille menijöitä ole lopulta montaakaan. Olemme valinneet retkipäiväksemme tarkoituksella maanantain, jotta välttäisimme huvipuiston ruuhkia. Lokakuu on muutenkin helteisiin kesäpäiviin verrattuna hiljaisempaa aikaa. West Eighth Street–New York Aquarium -asemalta ei tarvitse kävellä montaa askelta Luna Park -huvipuiston värikkäälle portille.

Nykyinen Luna Park avattiin toukokuussa 2010, mutta Coney Islandin huvipuistoilla on paljon pidempi historia. Alueen merkittäviin huvipuistoihin kuuluivat etenkin vuosina 1903–1944 toiminut alkuperäinen Luna Park sekä sen naapurit Steeplechase Park ja Dreamland. Luna Park toimi esikuvana monelle muulle huvipuistolle ja sen historiallista merkitystä korostaa omalla tavallaan, että esimerkiksi italian kielessä luna park on huvipuistoa tarkoittava yleissana. Nykyinen Luna Park kunnioittaa mukavalla tavalla perinteitä, sillä vaikka lähes kaikki laitteet ovatkin uusia, voi alueella aistia Coney Islandin vuosisatojen taakse ulottuvaa historiaa.

Luna Park on koristeltu lokakuussa halloween-teemaan. Ostimme tyttärille jo ennakkoon netin kautta rannekkeet, jotka olisi kyllä näin hiljaisena päivänä voinut hankkia helposti myös paikan päältä. Me vaimon kanssa emme tällä kerralla kaipaa laitteisiin. Toisin kuin muissa käymissämme huvipuistoissa, täällä rannekkeet ovat voimassa vain neljä tuntia ensimmäisestä laitteessa käynnistä lähtien. Jonot ovat onneksi melko lyhyitä ja tuokin aika riittää meille hyvin. Kannattaa kuitenkin suunnitella päivänsä niin, ettei ajoita ainakaan suurempaa ruokailua rannekkeen voimassaoloaikaan.

Luna Park on pinta-alaltaan varsin kompakti, mutta laitteita on tilaan nähden yllättävän paljon. Ne on jaoteltu hurjuustason mukaan neljään eri luokkaan, joista toiseksi korkein High Thrill -taso tuntuu omille tyttärillemme sopivalta. He käyvätkin testaamassa useita High Thrill -laitteita, kuten The Tickler, Electro Spin, Atlantic Aviator, Brooklyn Flyer ja Luna 360.

Luna 360 muistuttaa Särkänniemen X-laitetta, ja itse laskisin sen jo Extreme Thrillin puolelle. Steeplechase on puolestaan aivan kuin Särkänniemen MotoGee, jossa istutaan vain moottoripyörän sijasta hevosen selässä. Muutama laite on vierailupäivänämme valitettavasti kokonaan suljettu.

 
Muutamat Coney Islandin huvipuistolaitteista ovat aivan erityisiä klassikoita. Kesäkuussa 1927 avattu puinen The Cyclone tunnetaan kaikkien vuoristoratojen äitinä. The Cyclone kohoaa omalla tontillaan, jonka pieni koko on myös syynä vuoristoradan jyrkkyyteen. Koska tilaa oli vähän, ei nousuista ja laskuista mahduttu tekemään yhtään nykyistä loivempia.

Toinen tunnettu klassikkolaite Wonder Wheel on vieläkin vanhempi vuonna 1920 valmistunut maailmanpyörä. Se ei kuulu Luna Parkiin, vaan naapurissa toimivaan Deno’s Wonder Wheel -huvipuistoon. Maailmanpyörän vaunut liikkuvat mielenkiintoisella tavalla laitteen sisällä olevia kiskoja pitkin.

Riegelmann Boardwalk

Tytöt saavat Luna Parkin laitteista tarpeekseen jo ennen neljän tunnin rannekeajan päättymistä. Siirrymmekin siis hyvissä ajoin Coney Islandin upealle rantakadulle Riegelmann Boardwalkille. Puupintainen kävelytie huokuu nostalgiaa ja vieressä odottavat mukavat merimaisemat. Lokakuun aurinko on saanut koko päivän tuntumaan kovin helteiseltä.

Coney Island on kokenut vuosikymmenten varrella synkkiäkin vaiheita. Kirkkain kultakausi päättyi alkuperäisen Luna Parkin tulipaloon vuonna 1944, ja 1970-luvulle tultaessa alueella rehottivat väkivaltarikollisuus sekä huumekauppa. Huvipuistoperinteet pysyivät yllä vielä vuonna 1964 sulkeutuneen Steeplechase Parkin jälkeenkin, sillä avaruusteemainen Astroland viihdytti kansaa vuosina 1962–2008. Coney Island on jälleen viime vuosikymmeninä siistiytynyt viihtyisäksi ja koko perheelle sopivaksi ajanviettoalueeksi.

Rantakadun varrella kohoava korkea punertava rakennelma on Steeplechase Parkissa aikoinaan toiminut laskuvarjohyppytorni. Tornia ei ole käytetty vuosikymmeniin, mutta se muistuttaa ajasta, jolloin huvipuistoissa saattoi nähdä muutakin kuin karuselleja tai vuoristoratoja. Coney Islandin huvipuistojen historiaan kuuluu mitä käsittämättömämpiä viihdykkeitä, kuten keskoskaapeissa olleiden vauvojen katselua. Ihmeteltävänä oli myös esimerkiksi lyhytkasvuisten ihmisten jokapäiväistä elämää, tulipalojen sammutusnäytöksiä sekä valtava buurisodan taistelua toisintanut esitys, jonka näyttelijöiksi värvättiin oikeita sotaveteraaneja.

 
Nälkä alkaa jo vaivata, mutta rantakadun varrella on onneksi runsaasti erityisesti pikaruokaa tarjoavia vaihtoehtoja. Näistä varsinkin Nathan’s Famous on klassikko, joka myy kenties koko Amerikan kuuluisimpia hot dogeja. Laajaksi ketjuksi paisuneen Nathan’sin alkuperäinenkin ravintola sijaitsee vain kivenheiton päässä, mutta me tyydymme Riegelmann Broadwalkin varrella olevaan kioskiin. Hot dogit ovat erinomaisia, mutten osaa arvioida niiden paremmuutta kilpailijoihin verrattuna.

 
Aurinko alkaa olla jo laskemaan päin, joten se lämmittää nyt miellyttävästi kovan paahteen sijaan. On mukavaa istuskella kävelytien varrella ja nauttia tunnelmasta, joka tuo kovasti mieleen edellisvuotisen matkakohteemme Kalifornian rantakaupungit. Coney Islandin hiekkarannalla on lokakuussa väljää, toisin kuin kesän vilkkaimpina päivinä. Taustalla häämöttää Rockawayn niemimaa.

Kävelemme Riegelmann Boardwalkia itään päin ja ohitamme New Yorkin akvaarion. Tästä eteenpäin pääsisi vielä henkisesti paljon syvemmälle itään, sillä edessä häämöttävä Brighton Beach tunnetaan New Yorkin venäläisten ja ukrainalaisten asuinalueena. Tunnelma on kuulemma kuin Mustanmeren rannalla ennen Neuvostoliiton hajoamista.

Palaamme takaisinpäin ja katselemme, kuinka laskeva aurinko saa taivaan kellertämään upeasti. Huomiomme kiinnittyy jälleen kerran hyväntuulisiin ortodoksijuutalaisiin, joita on näkynyt päivän aikana paljon. Luna Parkin asiakaskunnasta ylivoimaisesti suurin osa oli perhekeskeisiä ortodoksijuutalaisia, ja sama tilanne jatkuu myös rantakadulla. 

Ortodoksijuutalaiset – jotka ovat käsittääkseni tarkemmin ottaen hasideja – on helppo tunnistaa tyylikkäästä mutta vanhoillisesta pukeutumisesta. Miehillä on erikoiset kampaukset ja aina jonkinlainen päähine. Naiset ovat pukeutuneet villapaitoihin ja pitkiin hameisiin. Lasten vaatteet ovat pitkälti samantyyppisiä kuin aikuisillakin. Jäämme miettimään, oliko kyseessä ortodoksijuutalaisten juhlapäivä vai pelkästään tavallinen maanantai Coney Islandilla. Näky lienee melko tavallinen, sillä noin neljännes Brooklynin reilusta kahdesta miljoonasta asukkaasta on juutalaisia.

Aurinko alkaa laskea jo lopullisesti mailleen, kun jätämme Coney Islandin taaksemme. On ollut mukavaa viettää rentoa päivää huvipuistossa, nauttia syksyisestä auringosta ja tunnelmoida tyylikkäällä rantakadulla. Retki Coney Islandille vie helposti kokonaisen päivän, mutta se tarjoaa New Yorkin -matkalle aivan erilaisia ulottuvuuksia kuin pilvenpiirtäjien täyttämä Manhattan.

Voit lukea myös koko matkastamme kertovan jutun Unelmien lomamatka New Yorkiin.