Seuraa somessa

Blogihaaste

Askeleita kohti reilumpaa matkailua

Julkaistu

-

Yllä oleva Japanin Nikkossa otettu kuva esittää kolmea viisasta apinaa. Yksi ei kuule pahaa, toinen ei puhu pahaa ja kolmas ei näe pahaa. En tunne tuon vanhan itämaisen tarinan opetuksia, mutta ainakaan reiluun matkailuun liittyen emme saa ummistaa silmiä, korvia ja suuta. Jotain on tehtävä, jotta emme tuhoa kaunista planeettaamme täysin. Ensimmäisenä ongelmana tulevat mieleen hiilidioksidipäästöt, mutta matkailuun liittyy paljon muitakin luontoon, ihmisiin ja eläimiin liittyviä epäkohtia.

Matkablogit ovat toimineet viime aikoina reilun matkailun sanansaattajina ennennäkemättömällä tavalla. #ReilutBlogit -kampanja ja sen jatko-osa #ReilutBlogit vol.2 ovat sisältäneet paljon arvokasta tietoa. Lähtöporttia ei ollut vielä perustettu ensimmäisen kampanjan aikaan ja toiseenkaan en ole ehtinyt osallistua, osittain myös siksi, että itselläni on vielä paljon opittavaa reiluun ja eettiseen matkailuun liittyvissä asioissa. Olen tehnyt vuosien varrella monenlaisia huonoja valintoja puhtaasti tietämättömyyttäni, kenties joskus myös tyhmyyttäni. Virheistä voi kuitenkin oppia. Tässä muutama ensimmäisenä mieleeni tullut reilun matkailun teema.


Porvoo
LÖYDÄ MATKAILUELÄMYKSIÄ LÄHELTÄ

Ympäristöystävällisin matkailu tapahtuu joko jalkaisin tai polkupyörällä. Useimmille meistä tämä tarkoittaa, etteivät reissut suuntaudu kovin kauas. Lähiympäristökin voi yllättää iloisesti, jos sille antaa mahdollisuuden avoimin mielin. Kuvan Porvooseen olen joskus pyöräillytkin, vaikka myönnän käyväni siellä yleensä autolla.

Matkailun tuottamat päästöt kuormittavat ympäristöä karkeasti ottaen sitä enemmän, mitä kauemmas matkustetaan. Aika on rajallista, joten ulkomaille suunnataan yleensä lentäen. Suora lento on aina ekologisempi kuin koneenvaihdon sisältävä vaihtoehto. Olen yleensä noudattanut tätä neuvoa hinnasta riippumatta, tosin lähinnä oman mukavuuteni vuoksi. En erityisemmin pidä ajan tappamisesta lentoasemilla, varsinkaan jos suoralla lennolla olisi jo kohteessa. Koneesta toiseen juokseminen tiukalla aikataululla saattaa puolestaan olla stressaavaa ja aina matkatavaratkaan eivät ole ehtineet jatkolennolle mukaan.

Toisen helppotajuisen ohjeen mukaan pitäisi matkustaa harvemmin ja viipyä yhdessä kohteessa mahdollisimman kauan. Tämä varmasti rasittaisi ympäristöä vähemmän kuin useampi lyhyt matka. Tätä en ole toteuttanut itse kovin hyvin, sillä viikon tai kahden lomat ovat aina olleet pidempää irtiottoa helpommin järjestettävissä.


Jericoacoara
VÄLTÄ ALL INCLUSIVEA

En ole koskaan majoittunut all inclusive -hotelliin, koska en yksinkertaisesti osaa kuvitella viettäväni lomaa majapaikkani muurien sisäpuolella ja syöväni jatkuvasti saman hotellin tarjoamia ruokia. Haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon paikallista elämää, eikä all inclusive ole tämän kannalta paras vaihtoehto. Voisihan hotellilta helposti poistuakin, mutta jos ruoat ja juomat on valmiiksi maksettu, saattaisi kynnys nousta liian korkeaksi. Yllä oleva kuva on Jericoacoarasta, jonka tunnelmaa all inclusivet eivät olleet päässeet pilaamaan.

Ymmärrän toki heitäkin, jotka nauttivat all inclusiven helppoudesta. Jos mukava sää, hiekkaranta tai uima-allas sekä huoleton ruoka- ja juomatarjoilu riittävät matkaohjelmaksi, niin mikäs siinä. Kunnon rentoutuminen on varmasti joskus paikallaan. Ihmiset hakevat lomiltaan erilaisia asioita, enkä halua sanoa kenellekään väärin matkustettu.

All inclusivea kohtaan kokemiani ennakkoluuloja voisi yrittää kumota kokeilemalla, mutta ajatellessani majoitusmuodon eettistä puolta, en halua edes yrittää. Monissa tapauksissa kylä all inclusive -hotellin ympäriltä kuihtuu, kun matkailijat ovat linnoittautuneet lomaparatiisiinsa. Kylän ravintoloihin, kauppoihin ja muihin palveluihin ei riitä asiakkaita, vaan kaikki rahat menevät ulkomaisten hotelliketjujen kassaan. Paikallisten hyöty matkailusta jää minimiin, eikä se ole kenenkään etu. Kanssakäymisen korvaa katkeruus. Ei all inclusivekaan sataprosenttisesti paha ole, sillä tarjoaahan sekin työpaikkoja paikallisväestölle. Olen kuullut työehtojen olevan joissakin hotelleissa surkeita, mutta tilanne ei toivottavasti ole yhtä paha kaikkialla. Muutamissa köyhissä ja turvattomissa maissa all inclusive saattaa olla ainoa keino houkutella matkailijoita, niin surullista kuin se onkin.


Ylläs
MATKUSTA SESONGIN ULKOPUOLELLA

Ympäristön kuormituksen, matkailuyrittäjien ja myös matkailijoiden kannalta olisi hyvä, jos turisteja kävisi kohteissa tasaisesti ympäri vuoden. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Koin sesonkien merkityksen konkreettisesti viime talvena Ylläksellä. Mökkikylä oli uudenvuodenyönä aivan loppuunmyyty, mutta kansa kaikkosi nopeasti. Viivyimme paikalla vielä pari päivää loppiaisen jälkeen, jolloin käytännössä kaikki mökit olivat jo tyhjillään. Juttelin aiheesta parin paikallisen yrittäjän kanssa, eivätkä he peitelleet ongelmaa. Kausityöntekijöitä on pakko palkata, mutta heitä ei ole helppo houkutella vain parin viikon mittaisten huippusesonkien ajaksi. Tasaisempi turistivirta helpottaisi toimintaa huomattavasti.

Olen aina pyrkinyt matkustamaan sesongin ulkopuolella, jos se vain on ollut mahdollista. Haluan nauttia edullisemmista hinnoista, välttää pahimman tungoksen ja aistia mahdollisuuksien mukaan alkuperäistä paikallistunnelmaa. Tästä periaatteesta kiinni pitäminen muuttuu kuitenkin entistä hankalammaksi, kun lapset varttuvat kouluikään. Täytynee siis vetää syvään henkeä ja valmistautua Helsinki-Vantaan ruuhkiin silloin, kun kaikilla muillakin on lomaa. Toki matkakohteen voi aina yrittää valita niin, ettei perillä ole kiihkein sesonki meneillään.


Fota Wildlife Park
PALJON PUHUTUT ELÄINKOHTEET

Monissa matkablogeissa on keskusteltu kiihkeästikin eläinten oikeuksista. Olen saanut blogeja lukemalla runsaasti uutta tietoa ja myönnän joskus käyneeni monissa eettisesti epäilyttävissä eläinkohteissa. Kukkotappeluihin tai härkätaisteluihin en ole lähtenyt, mutta useimmat epäkohdat liittyvätkin eläimiin, joita ei kirjaimellisesti tapeta turistien silmien edessä. Yksi pysäyttävimmistä matkablogien jakamista tiedoista on ollut norsulla ratsastamisen epäeettisyys. Norsun selkä ei pidemmän päälle kestä turistien kantamista, koulutusmenetelmät ovat julmia ja uhanalaisia eläimiä pyydystetään luonnosta turisteja varten. Olen ratsastanut norsulla parissakin maassa, mutta nyt se huvi taitaa olla menneisyyttä.

Eläintarhat ovat kuohuttaneet tunteita ja jotkut vaativat niiden sulkemista kokonaan. Olen itse käynyt monissa eläintarhoissa eri puolilla maailmaa, enkä lupaa olla käymättä niissä jatkossakaan. Suhtaudun eläintarhoihin kuitenkin kriittisesti ja yritän löytää paikkoja, joissa eläinten elintilaan ja hyvinvointiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Useimmat eläintarhat ovat toki voittoa tavoittelevia liikeyrityksiä, mutta niissä tehdään myös eläintensuojelutyötä, ne jakavat tietoa ja saattavat jopa innostaa kävijöitään luonnonsuojeluun. Maailma on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen ja kolikolla on aina kaksi puolta. Entä miten käytännössä pitäisi toimia, kun joku kyseenalainen eläinhuvitus lopetetaan? Mitä eläimille tehdään ja miten huolehditaan asianosaisten ihmisten toimeentulosta jatkossa?

Eläintarhoja pitäisi kehittää entistä puistomaisempaan suuntaan. Pienessä häkissä kehää kiertävä eläin on todella surullinen näky. Kehitystä on tapahtunut, vaikka puutteita onkin edelleen valtavasti. Yllä oleva kenguru on kuvattu Fota Wildlife Parkissa Irlannissa. Sillä oli laamojen ja alpakoiden tapaan mahdollisuus liikkua samalla laajalla alueella, jossa ihmisetkin kulkivat. Olen käynyt Irlannissa myös Coolwood Wildlife Parkissa, jossa juttelin eläimiä silminnähden rakastaneen työntekijän kanssa. Hän painotti, ettei eläintarha saa näyttää vankilalta. Näin varmasti onkin ja monet pienehkön Coolwoodin asukeista edustivatkin yleisesti kesyyntyneitä lajeja villieläinten sijaan. Muutama eläin oli silti häkissäkin.

Olen käynyt myös parissa safaripuistossa, jossa ajetaan omalla autolla suhteellisen laajalla alueella, jossa eläimillä on reilusti tilaa pysytellä syrjemmällä tai mahdollisuus piiloutua. Kuvittelen näillä eläimillä olevan jokseenkin siedettävät oltavat, vaikkei tilannetta voikaan verrata täysin vapaana kulkemiseen. Näissäkin puistoissa saattaa kuitenkin olla varsinaisen safarin lisäksi perinteinen eläintarha, joissa muutamien lajien edustajat on pakotettu aivan liian pieneen elinympäristöön. Vaikka en kaikkia eläintarhoja sulkisikaan, voisi tiettyjen eläinten tarhoissa pitämisen lopettaa. Ensimmäisenä tulevat mieleen jääkarhut ja muutamat kissaeläimet, jotka näyttävät aitauksissaan aina yhtä stressaantuneilta. Lisäksi on päivän selvää, ettei miekkavalaan kaltainen suuri eläin kuulu altaaseen.


Paljon lisää hyödyllistä luettavaa löytyy #ReilutBlogit -kampanjaan osallistuneista blogeista, Reilun Matkailun Yhdistyksen nettisivuilta sekä muista tämän Instagram Travel Thursdayn postauksista.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma+Laura -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Minut löytää Instagramista nimellä @lahtoportti.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
10 kommenttia

1 kommentti

  1. marikaw

    6.5.2016 at 19:59

    Tän kuun igtt oli kiva reiluuden kannatla siitä mielessä että monet alkoivat pohtimaan omaa reiluuttaan ja eettisyyttään, ei pureuduttu välttämättä mihinkään tiettyyn asiaan. 🙂

    + Toi eka Porvoo kuva on ihana!

    • Mika / Lähtöportti

      8.5.2016 at 12:47

      On aina hyvä herätä pohtimaan asioita omasta näkökulmasta. Matkablogeista on löytynyt mulle paljon ajattelemisen aihetta, uusia näkökulmia ja uutta tietoa. Omassa reiluudessa on varmasti paljon parannettavaa, mutta muutoksia parempaan suuntaan toivottavasti vähitellen tapahtuu.

  2. Annika | Travellover

    8.5.2016 at 17:05

    Reilun matkailijan ohjeita kun lukee, huomaa, että yhtä matkaa pitäisi valmistella kuukausia ja lähettää tusinoittain sähköposteja voidakseen olla varma kohteen ja majoituksen täydellisestä eettisyydestä. Valtavasti olisi minullakin epäilemättä vielä tehtävää ollakseni reilu, mutta en oikeastaan voisi matkustaa lainkaan, jos epäreiluus olisi este. Niinpä aion pysyä tien päällä, kuten tähänkin asti, mutta pienillä valinnoilla yrittää mennä kohti reilumpaa.

    • Mika / Lähtöportti

      8.5.2016 at 21:37

      Juuri näin, sillä jos kaikkia ohjeita noudattaisi kirjaimellisesti, jäisi käytännössä kaikki matkat tekemättä. Sen sijaan on hyvä kerätä tietoa siitä mikä on reilua ja tehdä näitä pieniä valintoja silloin, kun ne ovat mahdollisia.
      Vaikka majoituksen eettisyyttä selvittelisi etukäteen, ei silti voi olla aina varma todellisuudesta. Esimerkiksi hotellilla voi olla ympäristösertifikaatti ja ohjeet ettei pyyhkeitä vaihdeta kuin pyydettäessä. Silti pyyhkeet vaihdetaan käytännössä joka ikinen päivä vaikka väkisin.
      On ylipäätään hyvä tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. En nimittäin olisi ymmärtänyt kyseenalaistaa esimerkiksi norsuratsastusta, elleivät itseäni valistuneemmat matkabloggaajat olisi asiasta kertoneet.

  3. Kotimaan matkailu on onneksi itselleni tärkeää joten sitä kyllä tulee suosittua. Mieluusti matkustaisi useimmin sesonkien ulkopuolella, mutta lomat on silloin kun ne on, joten mahdollisuuksien mukaan.

    • Mika / Lähtöportti

      9.5.2016 at 20:55

      Lomat on monesti silloin kuin muillakin, joten sesonkien ulkopuolella ei ole helppo matkustaa. Olen itse herännyt kotimaan matkailuun kunnolla vasta äskettäin ja vaikka se kiinnostaa paljonkin, matkustan silti yleensä ulkomaille.

  4. Terhi / Muru Mou

    21.5.2016 at 13:11

    All Inclusive jakaa mielipiteitä, ja toisaalta kyllä ymmärrän niitä, jotka sitä suosii helppouden vuoksi. Mutta eihän se kovinkaan eettinen valinta yleensäkään ole. Kreikassa oli käsittääkseni joku aika sitten suunnitteilla sääntö siitä, että AI-hotellin saa perustaa vain kaupunkien/kylien ulkopuolelle, etteivät ne vaikuta niin merkittävästi muuhun toimintaan. Myös ruokajätteen määrä on AI-hotelleissa suuri, joten siinäkin mielessä kannattaisi suosia muita majoitusvaihtoehtoja. Plus eihän se ruoka vedä vertoja oikeiden ravintoloiden ruoalle 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      22.5.2016 at 11:25

      Kiitos kommentista! Tiedät varmasti aiheesta matkaopasvuosien ansiosta paljon. Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka haluavat mahdollisimman helpon ja rentouttavan loman, ja tätähän all inclusive varmasti on. Eettisesti ajateltuna ongelmia on kuitenkin paljon. Sääntö AI-hotellien sijoittamisesta syrjäisiin paikkoihin auttaisi joihinkin ongelmiin, muttei olisi ratkaisu kaikkeen. Esimerkiksi tuo ruokahävikki lienee melkoinen, jos ruokailu perustuu jatkuvasti suuriin buffet-pöytiin. Mielenkiintoista joka tapauksessa, että ongelma on esimerkiksi Kreikassa tiedostettu näin pitkälle, että jonkinlainen laki olisi edes suunnitteilla.

  5. Tosi hyvä ja pohtiva postaus! Tuo alun apinavertauskuva oli oikein sopiva – meidän ei tosiaan tulisi ummistaa silmiämme, korviamme ja suutamme näiltä seikoilta, vaikka ne vähän hankalilta saattavatkin vaikuttaa. Mutta tässä on loistavia pointteja siihen, miten voi reissata eettisemmin! Tuo sesongin ulkopuolella hiihtokeskuksissa käyminen on kyllä niin mahtavaa turstin näkökulmasta: rintet aina puolityhjinä ja mökeissä varaa valita. Yrittäjän kannalta se on tosiaan harmillinen tilanne. Ihan jo itseäkin hirvittää tulevaisuus kun lapsi menee kouluun ja pääsee reissuun pääsääntöisesti vain loma-aikoina. Mutta täytyy yrittää teidän tavoin ottaa nyt kaikki irti kun vielä voi! 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      29.5.2016 at 10:04

      Kiitos Laura! Näissä asioissa riittää pohdittavaa, kaikkeen ei ole yksinkertaisia ja selkeitä vastauksia. Täytyy yrittää tehdä asioita paremmin sen verran kuin ymmärtää ja pystyy. Se tässä jo tosiaan vähän hirvittää, että lasten koulu pian rajoittaa matka-aikoja, touko- ja syyskuu kun on olleet omia tyypillisimpiä matkustusaikoja. Teillä on koulun alkuun muutama vuosi enemmän aikaa, mutta ne vuodet menevät yllättävän nopeasti. Kannattaa siis ottaa ilo irti loma-aikojen vapaudesta nyt heti 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Blogihaaste

10 matkakuvaa (vol. 3)

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan. Niinpä tartuin nyt noin neljä vuotta sitten matkablogeissa kiertäneeseen kuvahaasteeseen, jossa esitellään otoksia eri teemoihin liittyen.

Osallistuin vuosia sitten saman matkakuvahaasteen ensimmäiseen ja toiseen osaan. Tarkoituksena oli osallistua myös tähän kolmanteen painokseen, mutta sen ilmestymisen aikoihin oli niin paljon muuta kirjoitettavaa, että asia siirtyi odottamaan parempaa hetkeä. Se hetki tuli vastaan nyt. Tämäntyyppisiä juttuja on aina hauska kirjoittaa ja toivottavasti myös lukea. Kokosin alle kymmenen pientä tarinaa matkojeni varrelta.


jagersee02


1. KAIKKIEN AIKOJEN LEMPIOTOKSENI

Lempiotoksen valinta on täysin mahdoton tehtävä. Jotta asiaan saadaan näin neljän vuoden miettimisen jälkeen edes jonkinlainen ratkaisu, niin arvotaan tähän nyt vaikka maisema Jägerseen rannalta. Pieni itävaltalainen vuoristojärvi on yksi kauneimmista näkemistäni paikoista. Itselleni erityisen mieluisista kuvauskohteista tässä yhdistyvät sekä hieno maisema että eläimet. Niiden lisäksi kuvaan innokkaasti esimerkiksi pittoreskeja mukulakivikujia roikkuvine pyykkeineen, rosoisine seinineen ja vanhanaikaisine katulamppuineen. Suosikkeihini kuuluvat myös puisten kalastusveneiden värittämät satamat.

Lue lisää kohteesta: Jägersee – järvi kuin postikortti


matkakuvat_tourtour


2. YLLÄTTÄVÄ TILANNE

Ajelemme kapealla eteläranskalaisella maalaistiellä kohti idyllistä Tourtourin kylää, kun neonkeltaiseen huomioliiviin pukeutunut nainen viittoo meidät pysähtymään tien sivuun. Ihmettelemme syytä hetken, kunnes mutkan takaa ilmestyy paimenten, koirien ja aasin johtama valtava lammaslauma. Sadat lampaat vyöryvät vastaan koko tien leveydeltä yhtenäisenä massana. Eläinten kyljet saavat Peugeotin heilumaan melkoisesti ja lapsia naurattaa. Tuntuu että olemme löytäneet tiemme aidolle provencelaiselle maaseudulle.

Lue lisää kohteesta: Tourtour – täydellinen ranskalainen idylli


sipoonkorpi_stortrask_03


3. LÄHELTÄ LÖYTYNYT HELMI

Olen kirjoittanut Keravan kätketyistä helmistä ja jakanut paikallisvinkkejä Tuusulaan, mutta sana löytäminen ei kuulosta oikealta näille kaikista tutuimmille paikkakunnilleni. Tuntuu että Keravan ja Tuusulan kohteet ovat olleet minulle aina olemassa, eivätkä näin ollen vaatineet erityistä löytämistä. Sen sijaan Sipoonkorven kansallispuisto tuntuu löydöltä. Kansallispuisto perustettiin vartin automatkan päähän kodistani vuonna 2011, mutta päädyin sinne ensi kertaa vasta kuutta vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Sipoonkorpi on tullut tutuksi ja viime vuonna pääsin paikallislehteenkin retkieni ansiosta.

Lue lisää kohteesta: Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit


matkakuvat_ladigue


4. VALKOISTA HIEKKAA JA TURKOOSIA VETTÄ

Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi tuovat mieleen ajatuksen paratiisista, ja omilla reissuillamme sellainen on löytynyt La Diguen saarelta Seychelleiltä. La Digue on kymmenen neliökilometrin saari Intian valtamerellä ja se sopii täydellisesti häämatkakohteeksi. Pienellä saarella ei ole kiire minnekään. Liikkumaan pääsee joko härkävankkureilla tai polkupyörällä ja rentoon tunnelmaan sopii, ettei fillareissa ole lainkaan lukkoja. Poljemme heti aluksi Anse Source d’Argentille, jota kehutaan syystäkin La Diguen upeimmaksi rannaksi. Valkoisen hiekan ja turkoosin veden lisäksi saamme ihailla myös Seychelleille tyypillisiä sileitä graniittikallioita.

Lue lisää kohteesta: Häämatkamuistoja Seychelleiltä – La Digue


madeira_polku_aurinko


5. JOS PITÄISI AJATELLA SANAA VAPAUS, NÄEN SILMISSÄNI TÄMÄN

Matkailu on tuonut muutamia kertoja todellisen vapauden tunteen. Esimerkiksi lähtö ensimmäiselle kavereiden kanssa tehdylle ulkomaanmatkalle Portugaliin oli ikimuistoinen, kuten myös se hetki Interraililla, kun tajusin ettei kukaan Suomessa tiedä missä maassa sillä hetkellä matkustan. Tämä kuva on Pico do Arieirolta Madeiralta. Kun on kokenut auringonnousun pilvien yläpuolella ja pääsee vaeltamaan yksin täysin autiolla polulla kohti saaren korkeinta huippua, valtaa mielen täydellinen vapaus. Täällä jos missä tuntee olevansa kulunutta sanontaa käyttäen arjen yläpuolella.

Lue lisää kohteesta: Madeiran patikkaretket: Pico do Arieiro – Pico Ruivo


kiireetonmatkailu_07


6. IDYLLISTÄ ELÄMÄÄ

Vuokraamme Kroatian-matkallamme huvilan Istrian niemimaan maaseudulta, jossa viinirypäleet kypsyvät syysauringossa, kukot kiekuvat ja traktorit puksuttavat. Kauniilla alueella on mukava kävellä, sillä matalien kiviaitojen reunustamilla teillä ei näy juurikaan muita kulkijoita. Parin kilometrin päässä tulee vastaan hiljainen Sveti Lovreč. Keskiaikaisen kylän ajan patinoimissa seinissä ja muissa yksityiskohdissa on jotain hyvin viehättävää, vaikkei Sveti Lovrečista suuria nähtävyyksiä löydykään. Oikeastaan kylä on niin pieni, ettei siellä käymistä kehtaa edes suositella, ja ehkä juuri siksi se onkin sopivassa arkisuudessaan täydellinen idylli.

Lue lisää kohteesta: Istrian auringon alla


matkakuvat_manzano


7. LUKSUSTA ON…

Luksusta on pysähtyä kiertomatkan varrella pienelle italialaiselle viinitilalle, jonka tilaviin huoneisiin voi majoittua yöksi. Luksusta on istahtaa muurien suojaamalle pihamaalle, aistia tilan lähes tuhatvuotista historiaa ja tilata pullollinen talon omaa proseccoa. Luksusta on katsella kiireettömästi kaunista laaksomaisemaa, ihailla auringonlaskua ja tutustua talon todelliseen isäntään, Nerone-nimiseen mäyräkoiraan. Luksusta on tietää saavansa seuraavana aamuna hyvää cappuccinoa ja jakaa nämä kaikki kokemukset läheisten ihmisten kanssa.


sintra_01


8. ARKKITEHTUURIA KAUNEIMMILLAAN

Saavumme illan hämärryttyä majataloon Sintrassa. Huoneemme ikkunasta näkyy korkealla kukkulalla valaistu Penan palatsi, joka on yhtä upea kuin edellisen Portugalin-matkan perusteella muistelinkin. Seuraavana päivänä nousemme kukkulalle ja pääsemme ihailemaan erikoista rakennusta tarkemmin. Värikäs Palácio Nacional da Pena on oikeastaan aikamoinen rakennustyylien sekamelska. Mielikuvituksellisesta palatsista löytyy esimerkiksi uusgotiikkaan sekä maurilaiseen arkkitehtuuriin viittaavia piirteitä. Ymmärrän jos Penan palatsi tuntuu jostakusta liian yliampuvalta tai suorastaan mauttomalta, mutta minulle se edustaa arkkitehtuuria kauneimmillaan.

Lue lisää kohteesta: Sintra ja minä


jalkapallo_11


9. KATKERANSULOINEN MATKAMUISTO

Milanon paikallisottelu viilenevässä helmikuun illassa. Interin kapteenina Javier Zanetti, suuri idoli ja elämän roolimalli. Milanin kapteenina Paolo Maldini, mies joka on opettanut rakastamaan vihollista. Loppuunmyyty stadion täynnä adrenaliinia ja kiihkoa. Raikuvia lauluja ja suuria lippuja halkomassa savupommien sakeuttamaa ilmaa. Peli aaltoilee puolelta toiselle maalittomana, kunnes vartti ennen loppua Milanin Kaká ohjaa pallon verkkoon. Inter kärsii 26. sarjakierroksella kauden ensimmäisen tappionsa, katkerasti juuri tässä ottelussa, jota olen tullut toiselta puolelta Eurooppaa katsomaan. Mutta on tässä jotain suloistakin, muisto täpötäydestä San Sirosta ja suonissa virtaava sinimusta veri.

Lue lisää kohteesta: 10 x Milano


eurooppa1988_01


10. PAIKKA, JOSSA KÄYMISESTÄ ON VIERÄHTÄNYT LIIAN PITKÄ AIKA

Kesäkuinen Berliini vuonna 1988. Kuuluisa muuri näyttää yllättävän matalalta ja sen läntinen puoli on sotkettu erilaisilla graffiteilla ja piirustuksilla. Näköalatasanteelta voi katsella kahta samansuuntaista muuria sekä niiden väliin jätettyä ei-kenenkään-maata, jonne lähteneet ihmiset kuulemma ammutaan kyselemättä. Idän ja lännen välinen kuilu on niin syvä, että Itä-Berliiniin määrätään vierailumme aikaan ulkonaliikkumiskielto, jottei kansa pääse kuulemaan muurin takana musisoivaa Michael Jacksonia. Nyt olisi jo aika palata Berliiniin ja nähdä kaupunki, jota muuri ei ole jakanut enää useampaan vuosikymmeneen.

Lue lisää matkasta: Euroopassa kesällä 1988


Tämän matkakuvahaasteen aloittaneella Jennalla ei taida olla enää aktiivista blogia, mutta kaikki muutkin voivat varmasti vielä kertoa kuvamuistoistaan, jos siltä tuntuu.

Jatka lukemista

Blogihaaste

Kymmenen reissu-unelmaa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Sain Kohteena maailma -blogin Ramilta haasteen, jossa listataan kymmenen haaveissa olevaa matkakohdetta eri teemojen mukaan. Tässä siis ajatuksiani siitä, minne voisin lähteä esimerkiksi kaupunki-, luonto- tai ruokamatkalle.

Julkaisin vasta tammikuussa pitkän listauksen matkahaaveistani, mutta lähestyn nyt aihetta hieman eri kulmasta. Koska kohteita on vain kymmenen, jää perusteluillekin hieman enemmän tilaa. Jotkut alla olevista haaveista toteutuvat näillä näkymin jo ensi kesänä ja muutkin kuuluvat parin seuraavan vuoden mahdollisiin matkakohteisiin. Osaa näistäkin voi joutua odottamaan kauemmin, mutta jätin nyt joka tapauksessa pois muutaman ison haaveen, joiden toteutuminen ei näytä vielä parin vuoden kuluessa todennäköiseltä.


Kuva: Sakdawut Tangtongsap / Shutterstock.com

1. PAIKKA – ANGKOR WAT

Kambodžassa sijaitsevat Angkorin temppelit ovat kiehtoneet mieltäni jo vuosikausia. Khmer-valtakunnan noin viisisataa vuotta sitten hylätytty rauniokaupunki huokuu mielikuvissani sellaista mystiikkaa ja kiinnostavia yksityiskohtia, joita on turistimäärästä huolimatta vaikea vastustaa. Siem Reapin kaupunki toimisi tukikohtana, jossa voisi viettää kiireetöntä perhelomaa. Rauhallinen uima-allas toimisi hyvänä vastapainona raunioilla seikkailemiselle. Olen muutaman kerran yrittänyt katsoa Angkor Watista kertovia televisiodokumentteja, mutta nukahtanut joka kerta ensimmäisten minuuttien aikana. Parempi siis mennä paikan päälle, niin pysyn varmasti virkeänä!



2. TAPAHTUMA – JALKAPALLON EM 2020

Jalkapallon arvokisamatkoista on tulossa itselleni perinne, sillä olin paikalla niin EM-Ranskassa 2016 kuin myös MM-Venäjällä 2018. Euroopan mestaruudesta kamppaillaan ensi vuonna historiallisen laajalla alueella, kun kisat on jaettu ensi kertaa useampaan kuin kahteen maahan. Isäntäkaupunkeja ovat Amsterdam, Bilbao, Baku, Budapest, Bukarest, Dublin, Glasgow, Kööpenhamina, Lontoo, München, Pietari ja Rooma. Stadioneilla oleellisinta on tunnelma, jonka merkitys nousee mielestäni itse peliä tärkeämmäksi. Tämän vuoksi toivon saavani lippuja sellaisiin otteluihin, joissa toinen joukkueista pelaa omalla maaperällään ja saa näin taatusti fanaattisen kannatuksen taakseen. Listani kärjessä olisikin rakastamani Italian peli Roomassa tai liittyminen Irlannin huikeaan fanijoukkoon Dublinissa. Suunnitelmat saattavat toki muuttua, jos Suomi raivaa tiensä ensi kertaa lopputurnaukseen.



3. KOTIMAAN KOHDE – POHJANLAHDEN RANTATIE

Oma käsitykseni Suomesta on perinteisesti muodostunut lähinnä Uudenmaan ja Pohjois-Karjalan perusteella. Niinpä olemmekin perheen kesken suunnitelleet kunnon reissua maamme länsirannikolle, joka vastaa omasta näkökulmastani melkeinpä ulkomaanmatkaa. Ensi kesänä olisi tarkoitus tutkia rannikkoa viikon verran Naantalista Ouluun ja palata autojunalla takaisin kotiin. Matkan varrella näyttäisi olevan monta mielenkiintoista kohdetta Raumalta Poriin, Kristiinankaupungista Pietarsaareen ja Kokkolasta Kalajoen hiekkasärkille. Kaikkialle ei viipyilevällä matkailutyylillä ehdi, joten valintoja joutuu taatusti tekemään. Otan mielelläni vinkkejä vastaan!


Kuva: Sun_Shine / Shutterstock.com

4. KAUPUNKI – SARAJEVO

Kiinnostavia itselleni uusia kaupunkikohteita riittää paljon, mutta tuntuu silti helpolta valita tähän Sarajevo. Jo kaupungin nimen kuuleminen herättää paljon tunteita. Sarajevo oli lapsuudessani tärkeä talviolympiakaupunki, jonka laduilla Marja-Liisa Hämäläinen antoi kaikkensa ja voitti kolme kultaa. Koulun historiantunneilla opin ensimmäisen maailmansodan saaneen alkunsa Sarajevon laukauksista ja noina samoina kouluvuosina Sarajevo joutui jälleen uutisotsikoihin. Serbijoukot piirittivät Sarajevon äärimmäisen julmassa sodassa, jonka jäljet ovat edelleen nähtävillä. Odotan löytäväni nykypäivän Sarajevosta historian kerrostumien lisäksi ainutlaatuista tunnelmaa, jossa itä ja länsi sekoittuvat toisiinsa. Bosnia-Hertsegovina vaikuttaa muutenkin houkuttelevimmalta niistä maista, joissa en ole vielä Euroopassa käynyt.



5. MAA – SLOVENIA

Slovenia on yksi miellyttävimmistä valtioista, joissa olen koskaan vieraillut. Maa on hurmaava yhdistelmä Keski- ja Etelä-Eurooppaa slaavilaisilla vivahteilla maustettuna. Kokemusteni mukaan slovenialaiset ovat vilpittömän vieraanvaraista kansaa, joiden kanssa on helppo tulla juttuun. Siistissä ja kompaktissa maassa pääsee nopeasti upeilta vuorilta vaikkapa Välimeren rantaan tai sympaattisiin pikkukaupunkeihin. Olen jo aiemmin julistanut Slovenian Euroopan aliarvostetuimmaksi matkailumaaksi, eikä tämä mielipide ole muuttunut. Ensi kesän suunnitelmiin kuuluu ainakin kaupunkilomailua Ljubljanassa, tutustuminen Škocjanin luoliin, kiertelyä Slovenian Toscanaksi kutsutulla Goriška Brdan viinialueella sekä seikkailua maan luoteisosan vuorilla, järvillä ja rotkoissa.


Kuva: javier gonzalez leyva / Shutterstock.com

6. SAARI – KUUBA

Yksi suurista matkaunelmistani on värikäs ja kiehtova Kuuba, jossa Karibian rytmit yhdistyvät mielenkiintoiseen historiaan. Harva paikka kutkuttaa mielikuvitustani yhtä paljon kuin Havanna, jonka pittoreskeista kujista, amerikanraudoilla kurvailusta ja rantakadun aaltojen kohinasta olen haaveillut jo vuosikausia. Voisin toki maistella myös mojitoa jollakin mukavalla kattoterassilla. Kuubassa riittää varmasti paljon nähtävää pääkaupungin ulkopuolellakin. Huomaan katselevani yhä uudelleen Trinidadia esitteleviä valokuvia ja myös Cienfuegos olisi mukava mahduttaa matkan varrelle.


Kuva: Matic Stojs / Shutterstock.com

7. EXTREME – PLANICAN LENTOMÄKI

Tapanani ei ole harrastaa adrenaliinia nostattavia extremelajeja, mutta nyt olen löytänyt itseäni kiinnostavan elämyksen. Sloveniassa sijaitseva Planican lentomäki on yksi mäkihyppyhistorian legendaarisimpia paikkoja ja Norjan Vikersundin ohella maailman suurin hyppyrimäki. Lapsuuden sankarini Matti Nykänen paranteli siellä aikoinaan maailmanennätyslukemat 191 metriin ja Toni Nieminen liiteli myöhemmin samassa mäessä ensimmäisenä ihmisenä yli kahdensadan metrin haamurajan. Suksien kanssa en sentään aio mäkeen nousta, mutta kesäisin toiminnassa oleva vaijeriliuku vauhtimäen huipulta montun pohjalle antaa varmasti jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä mäkihyppääjistä tuntuu.  



8. MAJOITUSMUOTO – VUOKRAHUVILAT

Olemme ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen harrastaneet melko ahkerasti erilaisten talojen tai asuntojen vuokraamista eri puolilta Eurooppaa. Monet matkoista on tehty isolla porukalla kolmen sukupolven voimin. Tällöin vuokrahuvilan tarjoama oma rauha, yhteinen tila ja monesti myös kohtuullinen hinta houkuttelevat hotellihuoneita enemmän. Haaveilen ulkomailla asumisesta ja talon vuokraaminen tarjoaa ajoittain hyvinkin aitoja tunteita kohteessa elämisestä. Kulmat ehtivät tulla parissa viikossa tutuiksi, minkä lisäksi kauppareissut ja roskien vieminen tuovat lomailuun kotoisaa arkisuuden tunnetta. Vuokrahuviloissa ei siis ole itselleni varsinaisesti mitään uutta, mutta aina voi unelmoida erilaisista kohteista. Kuvassa toistaiseksi persoonallisin majapaikkamme, perinteinen trullitalo Etelä-Italian Pugliasta.


Kuva: FrimuFilms / Shutterstock.com

9. LUONTOKOHDE – DOLOMIITIT

Vaikka olenkin kiertänyt Italiaa melko paljon, ovat maan pohjoisosassa kohoavat Dolomiitit edelleen kokematta. Useammassakin matkablogissa on näkynyt huikeita kuvia dramaattisenmuotoisista huipuista, laskevan auringon punertamista kallioista, vihreistä niityistä ja turkoosina hohtavista järvistä. Olen hyvinkin vakuuttunut, että tässä olisi itselleni melko täydellinen matkakohde niin luonnon, maisemien kuin valokuvauksenkin kannalta. Italian vuoret ovat monelle laskettelukohde, mutta itse haaveilen nimenomaan Dolomiittien kesästä ja patikoinnista raikkaassa vuoristoilmassa.



10. RUOKA JA JUOMA – JAPANI

Vuodenvaihteen matka Singaporeen ja Malesiaan muistutti jälleen kerran aasialaisen keittiön monipuolisuudesta. Vaikka noissa maissa syödäänkin eniten kiinalaisten, malaijien ja intialaisten kehittämiä ruokia, löysimme itsemme useamman kerran myös japanilaisista ravintoloista. Nousevan auringon maan herkut maistuvat hyvin koko perheelle, joten matka tempuran, ramen-keittojen, yakitori-vartaiden, sushin ja tonkatsun juurille olisi monellakin tavalla loistava idea. Japani on kahden aiemmin tehdyn matkan perusteella muutenkin suosikkimaani Euroopan ulkopuolella, joten tiedossa olisi varmasti kaikin tavoin loistava ja makoisa reissu.


Haastan mukaan seuraavat matkablogit:

Maailman äärellä
Matkalla lähelle tai kauas
Samppanjaa muovimukista
Seikkailumielellä
Suunnaton

Kerro siis omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena maailma -blogin Kymmenen reissu-unelmaa -postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta siinä viisi bloggaajaa kertomaan reissu-unelmistaan.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja