Blogisynttärit
Lähtöportti 5 vuotta
Viisi vuotta eikä suotta. Lähtöportti saavutti tänään jo puolen vuosikymmenen iän. Pohdin nyt muutamalla lauseella kulunutta vuotta, kaukokaipuuta ja bloggaamista yleensä.
Kirjoitin tasan vuosi sitten, kuinka kuvittelen seuraavan blogivuoden jatkuvan suurin piirtein samanlaisella polulla kuin edellisetkin. No ei jatkunut, sillä siltä polulta eksyttiin jo maaliskuussa. Olihan alkuvuoden reissuillakin pieniä vastoinkäymisiä, mutta kukapa olisi osannut ennustaa lähes koko maailman sulkeutumista. Trooppisen syklonin aiheuttama ulkonaliikkumiskielto Mauritiuksella, ilmaiskujen seurauksena kiertoreittiä kaarrellut Dubain-lento sekä influenssapotilaana kärvistelty viikko pienessä virolaisessa mökissä kuuluvat nyt vuoden kohokohtiin, sillä niitä voi kaikesta huolimatta muistella oikeina matkakokemuksina.
Vuoteen on mahtunut olosuhteisiin nähden kohtalainen määrä matkailua, enimmäkseen kotimaassa tietenkin. Viime aikojen postaukseni ovat kertoneet Suomen luonnosta ja muutama seuraavistakin osuu samaan aiheeseen. Nautin kyllä ihan aidosti kotoisista metsistä, mutta kaipuu ulkomaille on silti valtava. Riittäähän Suomessakin paljon upeaa nähtävää, mutta kuten jo keväällä määrittelin, voisi omia matkailutottumuksiani verrata täytekakkuun. Kotimaanmatkailu on sen pohja ja ulkomaanreissut kermaa sekä mansikoita. Pohja on tärkeä osa kakkua, mutta se maistuu ilman täytettä aika kuivalta.
En oikeastaan kaipaa hotelleja, lentokoneita enkä suuremmin muitakaan liikennevälineitä, en rinkkaa tai matkalaukkua, passintarkastuksista puhumattakaan. Ikävöin niiden sijaan sitä tunnetta, joka syntyy erilaisia maita kiertäessä, mukulakivikujilla vaeltaessa, katsellessa meren aaltoja tai vuorten lumihuippuja, kuunnellessa vierasta kieltä ja maistellessa uusia makuja. Minua vaivaa kyltymätön tarve nähdä maailmaa, erilaisia kulttuureja ja elintapoja, historiallisia paikkoja sekä luonnon ihmeitä. Kaipaan toisin sanoen niitä hetkiä, jolloin tuntee todella elävänsä. Monenmoisia matkahaaveita on kertynyt varastoon vuosiksi eteenpäin, mutta alkavana talvena odotan pääseväni vain pohjoisen lumille. Toivottavasti edes sinne.
Kyllähän minä pärjään mukavasti myös kotimaassa, ei tässä oikeasti mitään hätää ole. Yhden miehen kaukokaipuu on maailman murheista pienin, mutta henkilökohtaisella tasolla tarvitaan haaveita, jotka auttavat jaksamaan syksyn pimeydessä. En kaipaa valtaa, loistoa tai edes täydellistä kotia, mutta menolippu Mombasaan, Montrealiin tai vaikka Madeiralle tekisi kyllä onnelliseksi. Sitten joskus, kun reissut taas turvallisesti onnistuvat.
Ounastelin vuosi sitten blogin julkaisutahdin lievää laskua, mutta pudotuksesta tulee ennakoitua suurempi. Julkaisuja kertyy pandemiavuonna 2020 selvästi vähemmän kuin ennen, näillä näkymin 52 kappaletta eli keskimäärin yksi viikossa. Pandemiatilanne määrittelee omalla tavallaan postauksia jatkossakin. Aiheet eivät ole kokonaan loppumassa, mutta haluaisin jatkaa nykyisenkaltaista julkaisutahtia laadusta tinkimättä, vaikka matkustusrajoitukset pysyisivät voimassa vielä pitkäänkin. Aloitin silloin viisi vuotta sitten, koska halusin kirjoittaa säännöllisesti, ja sama ajatus on mielessäni edelleen. Vanhoja tarinoitakin olisi vielä kerrottavana, mutta täytyy valita huolella, mitkä niistä ovat vuosien jälkeen jakamisen arvoisia.
Lähtöportti on keskittynyt pääosin ulkomaanmatkoihin, joten Googlen kautta tulevat lukijamäärät ovat pudonneet ymmärrettävästi murto-osaan normaalista. En ole murehtinut tätä liikaa, sillä olen huomannut entistä selvemmin tekeväni blogia ensisijaisesti itseäni varten. Toivon toki jakavani inspiraatiota tai pieniä nojatuolimatkoja jollekulle muullekin, mutta sekin riittää, että kokemukset, kuvat ja ajatukset ovat tallessa omaa muisteluani varten.
Viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana eniten luettu postaus kertoo viime vuonna tekemästämme Länsi-Suomen automatkasta. Tänä vuonna julkaistuista jutuista eniten lukijoita on kerännyt kooste Euroopan kauneimmista kylistä. Muuten kärkipää koostuukin kotimaan kohteista Joensuusta ja Tuurin kyläkaupasta lähtien.
Muistan edelleen kirkkaana sen hetken, kun julkaisin Lähtöportin ensimmäisen jutun. En epäillyt tekstien syntymistä, mutta jännitin itseni esille tuomista. Totta puhuen ihmettelen välillä edelleen, miksi julkaisen reissujuttujani, kun voisin pitää ne yhtä hyvin omana tietonani. Silloin muistan ne ihmiset, elämykset ja palautteen, joista olisin jäänyt ilman blogia paitsi. Siksi matkajuttujen jakaminen jatkuu edelleen. Kiitos kun olette lukeneet ja pysykää mukana jatkossakin!
Blogisynttärit
Lähtöportti 8 vuotta
Lähtöportin tänään täyttyvä kahdeksas vuosi toi mukanaan suuren muutoksen, kun blogi itsenäistyi Rantapallosta osoitteeseen lahtoportti.fi. Matkailu ja kirjoittaminen ovat jatkuneet entiseen tahtiin ja jatkuvat toivottavasti tästä eteenkin päin.
Elokuussa tapahtunut siirtyminen pois Rantapallosta oli työläs, mutta palkitseva projekti. Muutos oli pakon sanelema Rantapallon lopetettua blogiportaalinsa kokonaan, mutta toi mukanaan myös paljon hyvää. Lähtöportista on vuosien varrella tullut minulle niin tärkeä, ettei se olisi enää pitkään sopinut kenenkään ulkopuolisen hallintaan, esimerkiksi sivupohjan tai mainospaikkojen osalta. Tuntuu paremmalta pitää kaikki narut omissa käsissään, vaikka se lisäisikin työmäärää. Samalla olen kiitollinen Rantapallolle, joka tarjosi helpon polun matkablogin aloittamiseen ja oli varsinkin blogiurani ensimmäisinä vuosina miellyttävän yhteisöllinen ympäristö.
Sivustolla riittää jatkuvasti kehitettävää ja teen pientä hienosäätöä aina sopivan tilaisuuden tullen. Kaikki vanhalla sivustolla olleet tekstit ovat luettavissa ja kuvat katseltavissa, mutta ihan kaikki vanhojen juttujen sisältämät linkit eivät vielä ohjaudu suoraan oikeaan osoitteeseen. Mielessäni on pikku korjausten lisäksi myös kehitysideoita. Olen muokannut esimerkiksi valikoita niin, että eri kohteista kertovat jutut löytyisivät helpommin ja selailu tarinasta toiseen olisi sujuvampaa. Ainakin itselleni tästä on hyötyä, koska rakennan sivustoa pitkälti myös omaan käyttööni ja palaan usein muistelemaan menneitä reissuja.
Elämässä on riittänyt kiireitä, mutta olen toistaiseksi ehtinyt julkaista vähimmäistavoitteena pitämäni neljä juttua kuukaudessa. Määrä ei kuulosta kovin suurelta, mutta tarinani tuppaavat venymään välillä ehkä liiankin pitkiksi ja sisältävät paljon tarkistusta vaativia faktoja. Toivon silti ehtiväni julkaisemaan välillä vaikkapa viisi tai kuusi juttua kuukaudessa, sillä viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana varastoon on kasautunut vino pino aiheita. Toisaalta ei siihenkään maailma kaadu, vaikka julkaisutavoite jäisi joskus saavuttamatta.
Harmittelen, etten ehdi kirjoittaa kaikkia juttuja nopeammin, mutta toivon tunnelmien välittyvän silti mahdollisimman tuoreina. Pyrin priorisoimaan jollakin tavalla ajankohtaisia aiheita ja tiedän, että kaikki kertomisen arvoiset seikat ovat hyvässä tallessa ainakin omissa muistiinpanoissani. Juttusumaa purkaessani matkustan toki taas uusiin kohteisiin ja kerron niistä aina edes jotakin heti reissun jälkeen. Juuri nyt työn alla on pari tarinaa syyslomalta Liguriasta, ja kun sekaan lisätään vanhempia juttuja esimerkiksi Kaliforniasta, Sevillasta, Baijerista ja Berliinistä, pysyy sisältö toivottavasti sopivan vaihtelevana.
Kaavailin vuosi sitten kirjoittamassani synttärijutussa matkailevani paljon ainakin Italiassa ja Espanjassa. Italiassa olenkin tuon jälkeen käynyt jo kaksi kertaa, mutta Espanjassa en ole tällä välin vieraillut lainkaan. Tutustumiseni Italian eri alueisiin etenee rauhalliseen tahtiin. Liguriasta tuli äskettäin yhdestoista alue, jossa olen viettänyt vähintään yhden kokonaisen viikon. Kahdestakymmenestä alueesta on kokonaan näkemättä vielä kaksi, Aostanlaakso pohjoisessa sekä Calabria etelässä.
Mielessäni on jo hahmotelma ensi vuoden matkailukalenterista, mutta jätetään yksityiskohdat tässä vaiheessa paljastamatta. Kokonaisuus muistuttaa joka tapauksessa melko lailla sitä, millaista perheemme matkailu oli ennen koronapandemian aiheuttamia rajoituksia. Pandemian takia ”rästiin jääneet” ulkomaanmatkat on nyt tehty ja ensi vuodelle on luvassa ulkomaiden vastapainoksi taas kuluvaa vuotta enemmän kotimaanreissuja. Yhtään itselleni uutta ulkomaata ei ole lähitulevaisuudessa kiikarissa, mutta hyviä reissuja on silti tiedossa. Lasten toiveet pitävät huolen siitä, että päädymme varmasti ainakin suurkaupunkeihin.
Myönnän olevani melko innoissani, kun täysin omassa hallinnassa oleva Lähtöportti alkaa löytää muotonsa. Uskon siis motivaatiota riittävän myös tästä eteenpäin, kunhan kirjoittamiselle vain löytyy sopivaa aikaa. Kiitos kun olette lukeneet Lähtöporttia ja toivottavasti löydätte täältä matkainspiraatiota jatkossakin!
Blogisynttärit
Lähtöportti 7 vuotta
Marraskuu on alkanut ja Lähtöportin mittari kääntyy tänään osoittamaan seitsemää vuotta. Lähetän nyt terveisiä helteisestä Sevillasta, mietin mitä matkailulta eniten haluan ja pohdin hieman blogin tilannetta.
Kirjoittelen blogin synttäripostausta nyt poikkeuksellisesti ulkomailla, Espanjan kenties kauneimmassa kaupungissa Sevillassa. Koronapandemia on opettanut sen, että unelmia kannattaa toteuttaa rohkeasti heti tilaisuuden tullen. Olemme haaveilleet jo kauan pidemmästä oleskelusta ulkomailla, ja vaikkei tällainen muutaman viikon pätkä suurimpia toiveita täytäkään, on se kuitenkin pidempi kuin mikään aiemmista ulkomaanmatkoistani. Vaikka välillä kaipaankin internetiä edeltänyttä aikaa, jolloin ihmiset tekivät muutakin kuin tuijottivat erilaisia ruutuja, tarjoaa nykyteknologia verrattomia mahdollisuuksia etätöistä ja etäkoulunkäynnistä lähtien. Viihdyn täällä Andalusian syksyssä mainiosti.
Huomaan matkailuun liittyvien toiveitteni muuttuneen jonkin verran. Minulla on jo kauan ollut pitkä lista kohteista, joissa haluaisin päästä joskus käymään. En aio heittää listaa roskakoriin, mutta yhä useammin käy niin, että matkakohde löytyy ranskalaisten viivojeni ulkopuolelta. Edes Sevillan nimeä ei löytynyt listaltani lainkaan. Tällä hetkellä kiinnostavimmalta tuntuu tutustua entistä syvällisemmin Italiaan ja Espanjaan. Välimerellinen elämäntyyli kiehtoo aina vain enemmän, sillä viehättäviä kaupunkeja, upeita luontokohteita, valoa, lämpöä, hyvää ruokaa, rentoa elämänmenoa ja minulle niin tärkeitä kiihkeitä jalkapallo-otteluita riittää jo parissakin maassa yllin kyllin.
Tänä vuonna on kertynyt ilahduttavan paljon matkapäiviä, mutta käytyjen maiden määrä on pysynyt maltillisena. Olen viipynyt vähintään kaksi viikkoa Espanjan lisäksi Italiassa ja Ranskassa. Neljäs tänä vuonna vierailemani maa on Itävalta, jonka pääkaupungissa vietimme pääsiäistä. Viivyn kohteissa mielelläni mahdollisimman pitkään ja pyrin tutustumaan niihin pintaa syvemmältä. Juurtuminen tai kotiutuminen saattavat olla liian vahvoja sanoja, mutta pikavisiittiä tarkempi tutustuminen kohteeseen kiehtoo todella paljon.
Edellä kirjoittamastani huolimatta ensi vuoden haaveisiini kuuluu myös kaukomatka. Reilun vuosikymmenen tauon jälkeen voisi olla jo aika palata joko Yhdysvaltoihin tai Japaniin. Euroopassakin tietysti riittää monia houkuttelevia kohteita myös Italian, Ranskan, Portugalin ja Espanjan ulkopuolella. Esimerkiksi ikäväni Irlantiin alkaa olla jo lähes sietämättömällä tasolla. Yhtään uutta ulkomaanmatkaa ei ole vielä varattuna, joten tulevat kohteet saattavat sisältää myös yllätyksiä.
Kotimaanmatkailu on jäänyt tänä vuonna vähäiseksi, sillä ulkomaiden vetovoima on ollut matkustusrajoitusten hellitettyä kova. Kiersimme Suomea parina edellisenä vuonna melko perusteellisesti, joten senkään takia suurta innostusta kotimaanmatkoille ei ole löytynyt. Kotimaanmatkailu ei ole sentään unohtunut kokonaan ja ainakin talvella on luvassa hiihtoreissu pohjoisen lumille, taas kerran itselleni uuteen kohteeseen.
Nyt ulkomaanmatkailun palattua ennalleen olen myös huomannut, etten juurikaan kaipaa kotioloissa sellaisia asioita, joista löytyisi aiheita matkablogiin. Olen liikkunut luonnossa kansallispuistojen sijaan frisbeegolfradoilla ja halunnut viettää kesää Tuusulassa, jonka matkailukohteet on tullut koluttua jo aiemmin. Nähtävyyksien nälkäni on tyydyttynyt viime aikoina ulkomailla, joten esimerkiksi kotimaisiin museoihin ei ole tullut lähdettyä. Voi olla, että suomalaisten kohteiden määrä blogissa lisääntyy taas jossain vaiheessa. Aika näyttää.
Lähtöportin kirjoittaminen on minulle tärkeää ja vaikka kehittymiselle on edelleen runsaasti tilaa, seison ylpeänä blogini takana. Kuten jo vuosi sittenkin hieman valittelin, kaipaisin sen sijaan sosiaalisen median puolelle lisää inspiraatiota. Kaipaan vanhaa Instagramia, sitä sovellusta, johon sai jakaa yhden neliönmuotoisen kuvan kerrallaan. Nykyinen kelojen ja videoiden sillisalaatti ei tunnu olevan minua varten, mutta en silti ole hylkäämässä Instagramiakaan kokonaan. Instagram oli aikoinaan se kanava, jonka kautta päädyin aloittamaan matkablogin kirjoittamisen.
Olen pitänyt kiinni vähimmäistavoitteestani julkaista neljä blogitekstiä kuukausittain. Aikani ei ole juuri riittänyt enempään, enkä haluaisi tinkiä juttujen laadusta tai laajuudesta. Viime vuodet ovat harventaneet arkistoissa olleita juttuideoita, joten blogia on joutunut nyt tekemään pitkälti kädestä suuhun. Haluaisin julkaista juttuja vaihtelevammin erilaisista kohteista, mutta nyt tekstejä on syntynyt lähinnä aina uusimmasta reissusta. Tilanne alkaa vähitellen helpottaa, sillä työn alla on monien Espanja-juttujen lisäksi edelleen Italiasta ja Pariisista kertovia postauksia. Myös uusia reissuja on tietenkin luvassa ja mielessä muhii ideoita erilaisiin listauksiin ja yhteenvetoihin liittyen.
Lähtöportin luetuin juttu viimeksi kuluneen vuoden aikana on ollut kestosuosikki Caminito del Rey. Kirjoitin Andalusian huimimmasta kävelyreitistä kuusi vuotta sitten ja jatkoa on luvassa, sillä palasin samalle polulle nyt meneillään olevalla matkalla. Viime blogisynttäreiden jälkeen julkaistuista jutuista luetuimpia ovat olleet maaliskuisesta matkasta kertova Mainio viikonloppu Milanossa sekä koostejuttu 30 x uskomattoman upea Slovenia.
Kiitos että olet ollut Lähtöportin matkassa ja seurailehan reissukuulumisia jatkossakin!
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Huvipuistot1 vuosi sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Italia10 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Saksa2 vuotta sitten
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Italia10 kuukautta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
1.11.2020 at 15:08
Onnittelut viiden vuoden taipaleesta, se alkaa olla jo varsin pitkä aika! Paljon samoja fiiliksiä itselläni, olisi kyllä todella hienoa päästä jälleen hyvillä mielin matkustamaan. Meillä olisi huhti-toukokuussa tarkoitus lähteä Intiaan reissulle, joka oli tarkoitus toteuttaa jo viime keväänä. Saapa nähdä mitä sen kanssa tapahtuu, nyt näyttää vähän huonolta. Nyt näyttää vähän siltä, että ei tämä pandemia taida helpottaa ennen kuin siihen saadaan kehitettyä turvallinen ja toimiva rokote.
Mika / Lähtöportti
1.11.2020 at 20:39
Kiitos Mikko! Onhan noissa viidessä vuodessa ehtinyt tosiaan tapahtua paljon ja tullut monta juttua kirjoitettuakin. Nimenomaan tuota hyvillä mielin matkustamista minäkin odotan. Olen itsekin toivonut, että täksi vuodeksi suunniteltuja matkoja voisi toteuttaa ensi vuonna, mutta aika epävarmalta näyttää. Rokote varmaankin ensin tarvitaan, mutta kyllä se matkojenkin aika tulee vielä.
alex
1.11.2020 at 16:16
Onnea viisivuotisesta taipaleesta Mika & Lähtöportti! Jatka vaan samaa rataa.
Hyvä periaate on mielestäni seurata omaa näkemystään niin julkaisuista kuin tahdista. Itsekin näen blogin ensi kädessä paikkana, johon säilöä kaikki matkamuistot ja -kuvat talteen itseään varten. Vinkkien jakaminen muille on bonus – joskin ihan mukava sellainen.
Ja kyllähän sitä pitää jaksaa uskoa, että #vielämematkustamme (ulkomaillekin) !
Mika / Lähtöportti
1.11.2020 at 22:04
Kiitos Alex! Olet oikeassa, motivaatio pysyy varmasti parhaiten kunnossa, kun tekee asioita niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Samalla saattaa syntyä jotakin sellaista, mikä miellyttää jotakuta muutakin. Ulkomaanmatkojen aika tulee varmasti, kunhan vaan maltetaan odottaa.
Asko Leppilampi
1.11.2020 at 20:13
Onneksi olkoon kollega ja kiitos kivasta reflektiosta. http://www.appamatkustaa.fi laahaa vuoden jäljessä sinusta eikä kiinni saa 🙂
On hienoa lukea sinun ja muiden näkemyksiä reissuista ja tapaa kertoa niistä. Oppia ikä kaikki. Jatkamme yhdessä taivalta, jonka seuraavat askeleet ovat täysin auki. Suomessa mennään, mutta milloin taas ulkomailla, jää nähtäväksi. Meillä on vielä liput Uuteen Seelantiin vuoden vaihteessa, mutta on lähes varmaa, että se reissu ei toteudu. Uskalsin ostaa ensimmäiset lennot elokuulle Itävallan Alpeille, kun oli pakko käyttää Finnairin lennot, sillä rahoja emme saaneet takaisin. Toivotaan ja uskotaan, että silloin jo mennään ulkomaille. Niiden ulkomaan reissujen vuoksi blogin perustin, jotta muistaisin missä olemme käyneet 🙂
Kaikkea hyvää!
Mika / Lähtöportti
1.11.2020 at 23:02
Kiitos Asko! Erilaisten matkablogien seuraaminen on mielenkiintoista, koska jokainen blogi on tekijänsä näköinen. Saapa nähdä milloin ulkomaille pääsee, mutta toivotaan että jossain vaiheessa ensi vuoden aikana helpottaa. Minulla on ensi keväänä erääntyviä Finnairin lahjakortteja, joten silloin viimeistään pitäisi varata lentoja johonkin kohteeseen ja ajankohtaan. Hyviä reissuja sinullekin, sitten kun niiden aika taas on 🙂
Lentoonlähdössä by Hannamarielina
3.11.2020 at 19:04
Onnea 5 vuoden blogitaipaleesta 🙂 Samoja fiiliksiä täälläkin matkailun suhteen, kaipaan sitä seikkailun tunnetta uuteen paikkaan lähtiessä. Olen tyytyväinen jos pääsen tänä talvena lomailemaan vaikkapa Lappiin johonkin mukavaan mökkiin tai viettämään kaupunkilomaa esim. Turkuun tai Porvooseen.
Mika / Lähtöportti
3.11.2020 at 20:28
Kiitos! Seikkailun tunnetta on tosiaan ikävä, sitä että pääsee kokemaan jotain ihan erilaista kuin kotimaassa. Meidänkin olisi tarkoitus käydä talvella mökkilomalla Lapissa. Porvoossa tulee käytyä silloin tällöin, kaunis kaupunki ja esimerkiksi ravintolatarjonta on noin pieneksi paikaksi aivan mahtava. Onnea blogisi alkutaipaleelle, mahtavaa että olet aloittanut koronavuodesta huolimatta 🙂
Kohteena maailma / Rami
4.11.2020 at 20:04
Onnittelut viisivuotiaalle Lähtöportille, matkailufiiliksiä nostattavalle matkailijansa näköiselle blogille! Mikä parasta, blogin kautta olen päässyt tutustumaan sinuun ihmisenä ja huomannut kuinka paljon meillä on samanlaisia harrastuksia ja intohimoja elämässä.
Jännä nähdä, mitä seuraava viisivuotiskausi tuo tullessaan 🙂
Mika / Lähtöportti
5.11.2020 at 9:39
Kiitos Rami! Niinhän se on, että parasta bloggaamisessa on ollut uusiin matkailuihmisiin tutustuminen, eikä ole ollenkaan pahitteeksi jos keskustelu kääntyy välillä urheilunkin puolelle 😀 Tuusulan sauna meni jo talviteloille, mutta lämpiää taas ensi vuonna 🙂
Seuraavaa viisivuotiskautta on vaikea ennustaa, mutta uskotaan että siitä tulee edellistäkin parempi!
Jenni / Unelmatrippi
6.11.2020 at 13:54
Onnea 5-vuotiaalle! Tiivistit aika hyvin fiilikset matkailukaipuusta – voin samaistua. Totta kai ilman ulkomaanmatkojakin voi hyvin elää, mutta ei se ole sama asia. Reissuja odotellessa!
Mika / Lähtöportti
6.11.2020 at 21:03
Kiitos Jenni! Kun on tottunut rytmittämään elämäänsä matkasta toiseen, niin taitaa olla aika luonnollista että reissuja on ikävä. Kyllä niidenkin aika vielä tulee, toivottavasti ensi vuonna!