Espanja
Ihastuttavan upea Sevilla
Vietimme syksyllä kolme viikkoa Sevillassa ja tämä Andalusian helmi nousi nopeasti suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Kaunis Sevilla on miellyttävä kaupunki, jossa kelpaa nauttia elämästä, ruoasta ja flamencon rytmeistä Espanjan auringon alla.
Oleskelimme Andalusiassa yhteensä kuusi viikkoa, josta puolet halusimme varata johonkin suureen kaupunkiin. Sevilla oli tähän tarkoitukseen helppo valinta, sillä vaikka emme olleet käyneet kaupungissa aiemmin, olin lukenut siitä paljon ylistäviä kokemuksia. Kaupunki vaikutti jo etukäteen Etelä-Espanjan mielenkiintoisimmalta, ja se onnistui ylittämään korkeatkin odotukset.

Ehdimme tutustua Sevillaan oikein hyvin, vaikka ohjelmassamme on myös etätöitä ja koulutehtäviä. Lähdemme usein kaupungille iltapäivällä niin, että syömme kahden maissa lounaan ja käymme sen jälkeen tutustumassa johonkin nähtävyyteen.

Lukemattomat historialliset rakennukset tekevät Sevillasta hyvin kauniin. Nähtävillä on esimerkiksi muslimivallan ajalta periytyvää maurilaista arkkitehtuuria sekä jälkiä monelta muultakin aikakaudelta. Pysähdymme monen sisäpihan portille katselemaan kauniita yksityiskohtia. Kaduilla huomio kiinnittyy värikkäisiin seiniin, takorautaparvekkeisiin, kaakeleihin ja katukyltteihin. On myös pieniä aukioita sekä erilaisia puistoja. Siellä täällä kasvaa appelsiinipuita ja palmuja. Kaupunkikuvassa riittää vaihteluakin. Kapeiden kujien sokkelosta saattaa päätyä hetkessä suoralle valtakadulle tai mahtipontisen palatsin juurelle.

Suurin piirtein Helsingin kokoinen Sevilla on Andalusian itsehallintoalueen pääkaupunki. Sen koko tuntuu meille juuri sopivalta. Nähtävää ja koettavaa riittää yllin kyllin, mutta joka paikkaan pääsee mukavasti kävelemällä. Kaupungissa ei ole käytännössä lainkaan korkeuseroja, joten pitkienkin matkojen taivaltaminen onnistuu yllättävän kevyesti. Kiertelemme kaupungilla pelkästään jalkaisin, emmekä tule edes harkinneeksi julkisen liikenteen kokeilemista. Sevillassa toimii bussien lisäksi toistaiseksi yksi metrolinja sekä yksi raitiovaunulinja. Jos keskustan tuntumassa haluaa varta vasten lenkkeillä, kannattaa suunnata Guadalquivir-joen rannoille.

Sevillan leppoisa tunnelma vie mukanaan. Kaduilla näkyy paljon hyväntuulisia ihmisiä, jotka osaavat kaikesta päätellen nauttia elämästä. Jostain kuuluu andalusialaisen kitaran kaihoisia säveliä, kastanjakauppiaan kojusta nousee tuoksuvaa savua ja kaviot kopisevat turisteja kuljettavan hevoskärryn edetessä pitkin mukulakiviä. Kaupunki viehättää ympäri vuorokauden, mutta mieleeni jäävät erityisesti ne hämärtyvät illat, joina kävelemme Guadalquivir-joen rannalla katselemassa valojen syttymistä.

Minulle rakkain Sevilla taitaa löytyä jokirannasta, Trianan sillalta ja vastarannalle levittäytyvän Trianan kaduilta. Lämpöisinä syysiltoina tuntuu vaikealta kuvitella tätä kauniimpaa tai tunnelmallisempaa kaupunkia.
Lue lisää jutustani Voiko olla kauniimpaa kuin öinen Sevilla.

Sevilla on myös ruokakaupunki, jossa riittää valtavasti erilaisia ravintoloita. Täällä ei kannata kiirehtiä, vaan istua kaikessa rauhassa katselemaan katujen vilinää ja nauttimaan pöydän antimista. Paikallinen keittiö tapaksineen ja muine perinteisine herkkuineen on vahvasti edustettuna, mutta syömme vaihtelua kaivatessamme välillä myös pastaa, sushia sekä hampurilaisia. Matkan varrelle osuu sekä keskinkertaisia kokemuksia että muutama todella mieluisa ravintolalöytö. Kun joskus palaan Sevillaan, suuntaan ainakin vaatimattomalta näyttävän Bar Trianan herkullisten tapasten äärelle.
Lue lisää jutustani Herkuttele Sevillassa – parhaat löytämäni ravintolat.

Euroopan paistinpannuksi kutsutun Sevillan ilmasto on kuuma ja kuiva. Jopa yli neljänkymmenen asteen lämpötilat ovat kesäisin tavallisia, joten suosittelen matkan ajankohdaksi muita vuodenaikoja. Saavumme Sevillaan lokakuun puolivälin jälkeen, jolloin päivät ovat edelleen helteisiä ja iltaisinkin tarkenee kevyellä vaatetuksella.

Ilma viilenee marraskuun alussa sen verran, että otan pitkät housut käyttöön. Auringonpaiste voi tuntua yhä kuumalta, mutta iltaisin on jo viileää. Sääennuste uhkailee sateillakin, mutta taivaalta tulee lopulta vettä vain yhtenä päivänä. Säissä on toki vuosittaista vaihtelua, mutta ainakin tänä vuonna loka-marraskuu oli erinomainen ajankohta nauttia Sevillasta.

Sanotaan, että monet Espanjaan liittyvät mielikuvat ovat juuri Sevillassa poikkeuksellisen vahvasti esillä. Kaupungin asukkaat tunnetaan huumorintajuisina ja äänekkäinä ihmisinä, jotka suhtautuvat moneen asiaan suurella intohimolla. Sevillaa pidetään flamencon kotikaupunkina ja rytmi tuntuukin olevan kaupunkilaisilla verissä. Katujen varsilla saattaa joskus kuulua spontaania laulua tai rytmikästä taputusta. Tutustumme flamencoon käymällä katsomassa kaksi erilaista tanssinäytöstä sekä vierailemalla flamencomuseossa. Tunteikas laulu ja taitavat askeleet tekevät esityksistä hienoja elämyksiä. Flamencoa ei missään tapauksessa kannata jättää Sevillassa väliin.
Flamencosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Sevillalainen intohimo on läsnä myös jalkapallo-otteluissa, joita ehdin nähdä peräti kuusi kappaletta. Kaupunki on jakautunut kahtia vihreävalkoisen Real Betis Balompién sekä punavalkoisen Sevilla Fútbol Clubin kannattajiin. Seurojen välillä on aina ollut armoton kilpailutilanne ja olenkin onnekas, kun pääsen seuraamaan Betisin ja Sevillan välistä paikallisottelua El Gran Derbiä. Otteluparia pidetään koko Espanjan kiihkeimpänä ja pelistä tuleekin ikimuistoinen mittelö. Myös kaikki muut molempien seurojen stadioneilla näkemäni ottelut ovat hienoja elämyksiä. Otteluohjelma on todella mielenkiintoinen, sillä Betisin vieraana käy myös HJK Helsingistä.
Lue lisää jutustani El Gran Derbi – Espanjan kiihkein jalkapallo-ottelu.

Majoitumme Trianan kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. Keskustasta katsottuna Guadalquivir-joen vastarannalla sijaitseva Triana on mielenkiintoinen alue, jolla on oma vahva identiteettinsä. Täällä asuvat ihmiset pitävät itseään enemmän trianalaisina kuin sevillalaisina. Flamencon uskotaan syntyneen Trianan historiaan kuuluneessa romaniyhteisössä ja alue tunnetaan myös monista keramiikkatehtaistaan. Viihdymme Trianassa hyvin ja eläväinen alue alkaa tuntua pian melkein kodilta. Kuljemme usein värikkään kauppahallin lävitse ja ylitämme joen monena päivänä kaunista Trianan siltaa pitkin. Trianassa on paljon ravintoloita ja useita tunnelmallisia katuja.
Lue lisää jutustani Triana – Sevillan kiehtovin kaupunginosa.

Sevillan mielenkiintoisimpiin alueisiin kuuluu myös entinen juutalaiskaupunginosa Santa Cruz. Sen kapeat kujat muodostavat kiehtovan sokkelon, johon on helppo eksyä. Parin kierroksen jälkeen moni kulma näyttää jo tutulta, mutta suunnistaminen on silti haastavampaa kuin muualla kaupungissa. Santa Cruzissa on paljon pieniä putiikkeja sekä erilaisia ravintoloita. Sevillan katedraali sekä Alcázar-linnoitus sijaitsevat tämän alueen laidoilla.

Varsinainen ydinkeskusta eli Centro alkaa Santa Cruzin pohjoispuolelta. Leveiden kävelykatujen varsilla riittää runsaasti ostosmahdollisuuksia joka lähtöön. Täällä on paljon kansainvälisiä ketjuliikkeitä sekä esimerkiksi El Corte Inglésin tavaratalo.

Centrosta pohjoiseen kuljettaessa tulee vastaan Macarenan kaupunginosa, jota kehutaan yhdeksi Sevillan mielenkiintoisimmista. Käymme Macarenassa lopulta vain kerran, emmekä ehdi saada alueesta kunnollista otetta. Nähtävyyksiin kuuluu ainakin Basilica de la Macarenan kirkko, jota tyydymme ihailemaan ulkoa päin.

Alameda de Hércules on pitkä ja kapea aukio, joka löytyy heti Macarenan länsipuolelta. Alueella on paljon ravintoloita ja baareja, joten se kuuluu Sevillan suosituimpiin illanviettopaikkoihin.

Kaupungin ilmapiiri on turvallinen, emmekä kohtaa yhtään epäilyttävää tai epämiellyttävää tilannetta. Emme tosin liiku aamuöisin missään, mutta ennen puoltayötä tulee kyllä käveltyä huolettomasti eri puolilla kaupunkia useampaan kertaan. Kaikilla ei toki Sevillassakaan mene hyvin. Varsinkin Trianassa liikkuu muutamia kerjäläisiä ja eräässä puistikossa majailee kodittomia, mutta tällaisia ongelmia näkyy hyvin vähän ainakin niillä alueilla, minne kolmen viikon aikana ehdimme.

Sevillan tunnetuin nähtävyys on valtava katedraali, jonka sisältä löytyy esimerkiksi Kristoffer Kolumbuksen hauta. Kirkon vieressä kohoaa kaupungin symboli, alun perin minareetiksi rakennettu Giralda-torni. Nykyään kellotornina toimivaan Giraldaan kannattaa kiivetä ihailemaan ydinkeskustan maisemia lintuperspektiivistä. Torni ja katedraali ovat Sevillan suosituimpia nähtävyyksiä, joten pääsylippu kannattaa hankkia etukäteen netistä.
Katedraalista ja Giralda-tornista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Myös samoilla kulmilla sijaitseva Alcázar-palatsi kuuluu Sevillan tärkeimpiin nähtävyyksiin. Palatsi on täynnä häikäisevän upeaa maurilaista arkkitehtuuria, joka tuo mieleen Granadan mahtavan Alhambran. Palatsin takana sijaitseva puistoalue on kuvauksellinen ja viihtyisä, joten vierailuun kannattaa varata reilusti aikaa. Käymme tutustumassa myös kuninkaallisiin huoneisiin, jotka ovat edelleen Espanjan hovin käytössä. Vierailu viimeksi mainittuihin tiloihin kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen, sillä kävijämäärä on rajattu pieneksi.
Alcázarista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Samantyyppistä arkkitehtuuria pääsee ihailemaan myös muutamissa muissa palatseissa, joista ehdimme vierailla kahdessa. Kuvassa näkyvä Palacio de las Dueñas yhdistelee maurilaista arkkitehtuuria gotiikkaan ja renessanssiin. Casa de Pilatos on hieman pelkistetympi nähtävyys, vaikka esimerkiksi kaakeleita onkin käytetty todella paljon. Molemmissa voi pysähtyä ihmettelemään kaikkea kauneutta viihtyisille sisäpihoille ja pieniin puutarhoihin. Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos ovat huomattavasti Alcázaria pienempiä nähtävyyksiä, ja molemmissa on käyntimme aikaan varsin hiljaista.
Lue lisää jutustani Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos.

Sevillalla on sisämaakaupungiksi yllättävän merellinen historia. Kaupungin loistokkain ajanjakso alkoi Amerikan löytymisestä, minkä jälkeen Espanjan siirtomaiden aarteita rahdattiin Atlantin takaa Guadalquiviria pitkin juuri Sevillaan. Tutustumme merelliseen historiaan kahdessa kohteessa joen rannalla. Torre del Oro -tornissa toimii pieni merimuseo ja sen katolla voi käydä ihailemassa maisemia. Tornin lähistöltä löytyy historian ensimmäisestä maailmanympäripurjehduksesta kertova Espacio Primera Vuelta al Mondo -näyttely sekä kopio tuolla matkalla käytetystä Victoria-laivasta. Fernão de Magalhães lähti historialliselle matkalleen Sevillasta ja tänne reissulta selviytyneet purjehtijat myös palasivat.
Lue lisää jutustani Merihistoriaa Sevillassa: Torre del Oro & Nao Victoria.

Guadalquivir on edelleen purjehduskelpoinen, sillä keskustan tuntumassa sijaitsevaan Sevillan satamaan pääsee jopa valtamerilaivalla. Meidän valintamme on tunnin mittainen turistiristeily Cruceros Torre del Oro -yhtiön aluksella. Pieni jokiristeily tuntuu miellyttävältä vaihtelulta kaupungilla kävelyyn. On mukavaa lipua jokea pitkin, nauttia pienestä tuulenvireestä, istua yläkannella ja ihailla rannoilla näkyviä rakennuksia. Virvokkeita saa laivan baarista. Guadaluxe toteuttaa tunnin mittaisia jokiristeilyitä pienemmillä veneillä, mutta niiden reitti on meidän valitsemaamme lyhyempi. Joki elävöittää kaupunkia monin tavoin. Ihmiset istuskelevat mielellään rannoilla ja myös soutajia sekä melojia on silmiinpistävän paljon.

Yksi Sevillan vaikuttavimmista nähtävyyksistä on mahtipontinen Plaza de España. Luulin ennen matkaa, että kyseessä olisi jonkinlainen Sevillan keskusaukio, mutta kaunis paikka sijaitseekin aavistuksen verran vilkkaimman alueen ulkopuolella. Tunnelmallinen aukio rakennettiin vuoden 1929 iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten ja vaikka rakennuksissa onkin toimistotiloja, jää paikasta hieman kulissimainen vaikutelma. Aukiota ympäröi laaja María Luisan puisto, jonka vesialtaiden, kukkaistutusten ja patsaiden keskellä teemme kävelykierroksen. Palmuissa meluavat papukaijat luovat trooppista tunnelmaa ja pensaiden alla lymyilee arkoja kissoja.
Lue lisää jutustani Plaza de España ja Maria Luisan puisto Sevillassa.

Sevillasta löytyy myös tällä vuosituhannella valmistuneita nähtävyyksiä. Encarnaciónin aukion yllä kohoavaa Setas de Sevillaa mainostetaan maailman suurimpana puurakennelmana. Setas de Sevilla eli Sevillan sienet on koottu suomalaisesta puusta ja sen päällä on maksullinen näköalatasanne.
Lue lisää jutustani Setas de Sevilla – hyvää suomalaista puuta.

Toinen moderni maamerkki on koko Andalusian korkein rakennus Torre Sevilla. Pilvenpiirtäjän huipulla toimivaan baariin on sisäänpääsymaksu, mutta paikka on jo pelkästään maisemien ansiosta käymisen arvoinen. Kerroin Terraza Atalaya -baarista hieman tarkemmin aiemmin mainitussa ravintolajutussani. Torre Sevillan juurella on pienehkö ostoskeskus.

Tapanani on tarkistaa Atlas Obscura -sivustolta, mitä erikoisiksi luokiteltuja nähtävyyksiä matkakohteesta löytyy. Sevillan kohdalla mainitaan San Leandron luostari, jonka nunnat myyvät salaperäisen luukun takaa makeisia. Luostari luukkuineen on käyntimme aikaan suljettu, mutta ostosten tekeminen onnistuu viereisessä kirkossa. Eräs sisarista ojentaa ostoksemme sivualttarin kaltereiden takaa. Kuuluisat yemas-makeiset eivät rehellisesti sanottuna ole suurta herkkua, sillä ne sisältävät lähinnä munankeltuaista ja sokeria. Ehkei nunnien kuulukaan valmistaa mitään syntisen hyvää.

Yksi päivistämme kuluu Isla Mágica -huvipuistossa. Pyhäinpäivän viikonloppu on houkutellut paikalle hieman liikaakin ihmisiä, mutta Sevillan oma huvipuisto on pitkiä jonoja lukuun ottamatta mukava paikka. Latinalaisen Amerikan hengessä toteutettuihin teemalavasteisiin on panostettu ja joukkoon mahtuu muutamia hyviä laitteita. Mieleen jäävät varsinkin vauhdikas vuoristorata Jaguar sekä hellepäivään sopivat vesilaitteet Iguazú ja Anaconda. Isla Mágica ei ole mikään Disneylandin tasoinen huippunähtävyys, mutta tarjoaa varsinkin lapsille kivaa ohjelmaa koko päiväksi.
Lue lisää jutustani Sevillan huvipuisto Isla Mágica.

Sevilla kuuluu mielestäni Euroopan kiehtovimpien ja miellyttävimpien kaupunkien joukkoon. Tuntuukin hieman yllättävältä, ettei se ole suomalaisten keskuudessa nykyistä suositumpi kaupunkikohde. Ainakin osasyynä taitaa olla, ettei Sevillaan ole maastamme suoria lentoja. Sevilla on saattanut muutenkin jäädä Barcelonan, Madridin ja muutamien muiden kaupunkien varjoon.

Moni muunmaalainen turisti on kyllä löytänyt tiensä Sevillaan. On kuitenkin yleistä tulla kaupunkiin vain lyhyeksi aikaa, jolloin ihmismassoilla on tapana keskittyä parin päänähtävyyden ympärille. Muuten kaupunki ei tuntunut ainakaan loka-marraskuussa liian ruuhkaiselta ja ilmapiiri vaikutti hyvinkin aidosti espanjalaiselta.

Suosittelen lämpimästi Sevillaa kaikille, jotka etsivät hyvää kaupunkikohdetta eteläisestä Euroopasta. Kaipaan itsekin takaisin. Sevilla ehti tulla melko tutuksi, joten tuntuisi hauskalta hyödyntää ja syventää kaupunkituntemusta tästä eteenkin päin. Kaikkia nähtävyyksiä ei tarvitsisi enää toisella kerralla kiertää uudelleen, mutta tekeminen tuskin loppuisi silti kesken. Aikaa voisi varata myös pelkästään kaupungin tunnelmasta nauttimiseen. Miellän tämän kokemuksen jälkeen Sevillan paikaksi, jossa haluaisin viipyä joka kerralla ainakin paria päivää kauemmin. Viivy sinäkin! Sevilla hurmaa kauneudellaan ja tunnelma pitää otteessaan pikavisiittiä pidempään.
Espanja
Kävelyllä Puerto de la Cruzissa
Vietimme viime vuodenvaihteen Teneriffalla. Muistelen nyt aiemmin julkaistujen juttujen jatkoksi Puerto de la Cruzin tunnelmia. Kaupunki on miellyttävä yhdistelmä suosittua matkailukohdetta sekä perinteistä kanarialaista elämänmenoa.
Majoituimme reiluksi viikoksi ainutlaatuiseen Hacienda el Terreroon, josta kerroin jutussani Teneriffan lomaviikon 10 elämystä. Tuolta entiseltä maatilalta on vajaan kymmenen kilometrin ajomatka saaren pohjoisrannikon tärkeimpään kaupunkiin Puerto de la Cruziin. Kävimme Puertossa myös kymmenen vuoden takaisella matkallamme, joten kaupunki on meille entuudestaan tuttu.

Jätämme auton valtavalle ilmaiselle parkkipaikalle rannan tuntumaan. Vapaa ruutu löytyy hetken etsiskelyn jälkeen, minkä jälkeen kävelemme aivan lähistöllä sijaitsevalle Calle Mequinezille. Katu tunnetaan värikkäistä taloista ja näyttävistä seinämaalauksista, joita mekin pysähdymme moneen kertaan ihailemaan.

On uudenvuodenaatto, ja tarkoituksenamme on viettää päivä kaupungilla perheen kesken. Olemme varanneet pöydän aikaista illallista varten, mutta sitä ennen on monta tuntia aikaa katsella kaupunkia ja vaikkapa vastaan tulevaa katutaidetta. Hiljaisilla kujilla on mukava kierrellä.

Pysähdymme kevyelle lounaalle pienen La Placeta -aukion kulmalle. Tapasbaari Ágora on tupaten täynnä, joten istahdamme viereisen La Pescaderían terassille. Sää on lämpenemässä helteiseksi, joten varjoisat paikat tuntuvat mieluisilta. Jaamme annokset tonnikalasalaattia, kroketteja sekä paikallisia ryppyperunoita, joiden voimalla jaksaa taas muutaman tunnin eteenpäin. Kiirettä ei ole, joten katselemme vielä seudun kuvauksellisia rakennuksia kaikessa rauhassa.

Saavumme vähitellen vanhalle satama-alueelle. Paikallinen bändi virittelee jo soittimiaan iltaa varten ja satamassa näkyy yllättävän paljon ihmisiä uimassa. Minulle jäi jo edellisellä matkalla mieleen kalastajanaista esittävä patsas. Persoonallinen pronssiveistos on toteutettu yksityiskohtaisesti ja siitä on tullut yksi kaupungin symboleista.

Siirrymme Santa Barbaran linnoitukselle, jonka muureilta on mukava ihailla valtamerta. Auringonpaiste alkaa tuntua jo polttavalta, kun katselemme kuohuvia aaltoja. Linnoitus rakennettiin aikoinaan suojaamaan satamaa merirosvoilta ja muilta vihollisilta.

Puerto de la Cruzilla on pitkä historia. Paikalla oli jo 1500-luvun alussa kalastajakylä, joka kasvoi vuosisatojen kuluessa tärkeäksi kauppasatamaksi. Ensimmäiset matkailijat saapuivat 1800-luvun loppupuolella, minkä jälkeen turismi kehittyi hitaaseen tahtiin, kunnes vilkastui toden teolla 1950-luvulla. Siitä ei ole ollut enää paluuta, mutta kaupunki on säilyttänyt silti persoonallisen menneisyydestä muistuttavan ilmeensä.

Jatkamme rantaa seuraillen itään päin. Vastaan tulee useita matkamuistopuoteja ja muita kauppoja, joista muutamassa käväisemme sisällä. Pysähdymme myös valkean San Telmon kappelin luona. Punakeltaiset aaloet kukkivat näyttävästi pienen kappelin puutarhassa.

Kävelytien ja meren väliin jäävä Lago Martiánez on suuri uimala, jossa on altaita niin aikuisille kuin lapsillekin. Uimalan on suunnitellut veistoksineen kaikkineen César Manrique, joka kunnostautui pitkällä urallaan niin arkkitehtina kuin taiteilijanakin. Vierailimme parikymmentä vuotta sitten Manriquen kotisaarella Lanzarotella, jossa hänen työnsä jälkiä saa ihailla monessa paikassa. Lago Martiánez näyttää ohi kulkiessamme viihtyisältä, mutta jatkamme matkaa eteenpäin.

Saavumme uimalan ohitettuamme tummalle laavahiekkaiselle rannalle. Playa de Martiánezin edusta näyttää olevan surffaajien suosiossa, sillä tarjolla on komeasti kuohuvia aaltoja.

Palaamme takaisin päin samaa leveää kävelytietä pitkin ja ohitamme uimalan uudelleen. Palmujen ja kukkaistutusten koristama kävelytie on miellyttävä, vaikka joudummekin pari kertaa väistelemään katukauppiaita.

Käännymme sisämaahan päin ja päädymme pian Plaza de la Iglesialle. Kirkon puutarhassa on näyttäviä palmuja sekä monenlaisia kasveja. Sesonkiin sopivat joulutähdet kukkivat täällä ulkoilmassa.

Ihailemme Iglesia de Nuestra Señora de la Peña de Francia -kirkkoa vain ulkoa päin. Kirkko on peräisin 1600-luvun loppupuoliskolta, mutta sitä on remontoitu moneen otteeseen ja esimerkiksi kellotorni on lisätty paljon myöhemmin.

Saavumme kaupungin sydämeksi kutsutulle Plaza del Charcolle. Aukiota hallitsevat suuret puut ja sen sivustalla on paikallista arkkitehtuuria edustavia vanhoja taloja. Söimme kymmentä vuotta aiemmin eräässä noista taloista, mutta kyseinen ravintola on tällä välin lopettanut toimintansa. Plaza del Charcon toiselta laidalta löytyy hyvä hajuvesiliike, josta löytyy tyttären toivoma tuoksu huomattavasti huokeampaan hintaan kuin kotimaasta. Kiertelemme vielä jonkin verran eri kujilla ja käväisemme muutamissa kaupoissa.

Kello lähestyy viittä, joten suunnistamme El Pescador -ravintolaan. Suoraan majapaikasta saapuvat appivanhemmat ja lankomies ovat hieman myöhässä. Siirrymme odottelemaan heitä kapean kävelykadun varrelle katettuun pöytään. Ehdimme tehdä perheemme tilaukset ennen viittä, jolloin voimassa ovat vielä normaalit hinnat. Muu seurue saa sen sijaan kello viideltä voimaan astuvat uudenvuodenaaton illan menut, jolloin samoista annoksista veloitetaan selvästi enemmän. Tavallaan ymmärrän hintapolitiikan, mutta ihmettelen tarjoilijan joustamattomuutta tilanteessa, jossa osa meistä teki tilauksensa ennen määräaikaa ja muut varttia myöhemmin. Onneksi tilasin sentään kaikille juotavaa ennen hintojen kohoamista.

Ulkona on mukava syödä. On vielä kovin aikaista, mutta pöydät täyttyvät ateriamme aikana eikä ilman varausta näy pääsevän sisään. Syömme aluksi hieman tapaksia ja kaikkien pääruokavalinta osuu kalaan. Ruoka on maukasta ja palvelukin toimii, mutta emme voi olla vertaamatta kokemusta paria päivää aiemmin kaukana maaseudulla kokeilemaamme La Bola de Jorge Boschiin. Syrjäinen La Bola on nimittäin huikean hyvä ravintola, jossa hintatasokin oli varsin edullinen. El Pescador jää mieleen ihan hyvänä, muttei erityisen mieleenpainuvana ravintolakokemuksena.

Kiertelemme vielä jonkin aikaa pimenneessä illassa Puerto de la Cruzin tunnelmallisilla kaduilla. Jotkut ravintolat vasta availevat oviaan, mutta monella terassilla kilistellään maljoja ja maistellaan kanarialaisia ruokia. Jostain kantautuu nenään houkuttelevaa grillin tuoksua.

Sää on auringon laskettuakin miellyttävän lämmin. Hyväntuulisia ihmisiä kerääntyy yhä enemmän ravintoloihin ja baarien ympärille. Suomen kieltäkin kuuluu korviin moneen otteeseen. Iltaa voisi olla kiva jatkaa kaupungillakin, mutta seurueemme ei kaipaa suuria juhlia, joten palaamme hyvissä ajoin majapaikkaamme. Sielläkin voi nauttia juhlajuomia ja syödä espanjalaisen tavan mukaiset kaksitoista viinirypälettä puolenyön aikaan. Puerto de la Cruzin ilotulituksenkin näemme, vaikkakin melko kaukaa.

Pieni kierroksemme antoi kohtalaisen hyvän käsityksen Puerto de la Cruzin tarjonnasta. Kaupungin sisällä ei ole erityisen merkittäviä nähtävyyksiä, mutta meiltä jäivät näkemättä ainakin pieni San Felipen linnoitus sekä kasvitieteellinen puutarha. Agatha Christien kirjojen teemaan maalattu portaikkokin näyttää kuvissa hauskalta ja ylemmäs rinteeseen kiipeämällä löytyisi varmasti mukavia näköalapaikkoja. Toki Puertossa on pari museotakin.

Puerto de la Cruziin ei kannata saapua nähtävyyksien vaan pikemminkin leppoisan tunnelman vuoksi. Kaupunki on turismista huolimatta miellyttävä, sillä vanhat rakennukset muodostavat aidon kanarialaisen kaupungin. Vuosisatoja vanhan Puerton ilmeessä on valtava ero saaren etelärannikon keskuksiin, kuten vaikkapa pelkästään turismia varten 1960-luvulla synnytettyyn Playa de las Américasiin. Myös luonto on täällä pohjoisessa paljon vehreämpää kuin karussa etelässä. Toisaalta etelärannikko on lämpimämpi, joten jos lomalta haluaa mahdollisimman aurinkoista säätä sekä ehkä myös vilkasta yöelämää, ovat etelärannikon kohteet parempi vaihtoehto. Itse kallistun kyllä vahvasti seesteisemmän Puerto de la Cruzin puolelle.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Ranska1 vuosi sitten20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin
-
Italia1 vuosi sittenAostanlaakson satulinna Castel Savoia
-
Italia1 vuosi sittenKokemuksia Aostanlaakson maisemista
-
Jääkiekko1 vuosi sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä
-
Ranska1 vuosi sittenChâteau des Milandes – Joséphine Bakerin linna
-
Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Anaheim
-
Ranska1 vuosi sittenMarqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna
-
Ranska1 vuosi sittenBassins des Lumières – hieno taide-elämys Bordeaux’ssa
-
Italia1 vuosi sittenAostanlaakson kylät Gressoney-Saint-Jean ja Fontainemore
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Italia1 vuosi sittenPäiväretki tornin juurelle Pisaan


Aila ja Juha
21.12.2022 at 10:37
Kiitos monipuolisesta Sevillan kuvaamisesta. Olemme käyneet siellä vain kerran ja kuten muutkin turistit, viivyimme vain pari päivää, senkin niin, että tulimme aamulla, kiertelimme päivän, olimme yhden yön, kiertelimme toisen päivän ja sitten lähdimme takaisin Aurinkorannikolle. Eli aivan liian lyhyt. Siinä ehti ihailla katunäkymiä keskustan alueella, käydä Katedraalissa, kiivetä sen viereen torniin, vierailla Alcázarissa ja Plaza de Españassa. Ne kyllä ovat ne must-paikat, mutta Sevilla tarjoaa niin paljon muutakin, että teemme kyllä sinne toisenkin visiitin ja mieluummin vähän pitemmän. Tekisi mieli joskus nähdä myös Sevillan pääsiäiskulkueet, mutta kun tiedän, että ne ovat Espanjan suosituimmat, ja kadut ovat ihan tungokseen asti täynnä silloin, niin en ole varma, haluanko sittenkään. Niitä näytetään usein Espanjassa televisiossa. Sieltä olen kyllä katsonut. Odottelen innolla tuleviakin kirjoituksiasi. Aila
Mika / Lähtöportti
21.12.2022 at 21:30
Parissa päivässä ehtii nähdä nuo kuuluisimmat nähtävyydet, mutta Sevillassa on tosiaan paljon muutakin. Nähtävyyksien vastapainoksi on kiva myös vain kävellä vaikkapa jokirannassa sekä erilaisilla tunnelmallisilla alueilla. Mukava kaupunki, jossa saa helposti ajan kulumaan ja voi viihtyä pidempäänkin. Pääsiäiskulkueet ovat varmasti upeat ja voisin kuvitella ne kerran elämässä kokemisen arvoisiksi tungoksesta huolimatta. Olimme kerran pääsiäisen Barcelonassa ja monenlaisia kulkueita riitti sielläkin.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
31.12.2022 at 1:32
Olipa kattava juttu! Omakin mielikuva Sevillasta on sellainen, että kaupungissa varmasti riittää nähtävää. Myös ruoan ajattelen olevan varsin hyvää, keskimäärin. Nuo jalkapallo-ottelut olisivat varmasti kuitenkin oman reissunini kohokohta.
Mika / Lähtöportti
3.1.2023 at 0:38
Sevilla on monipuolinen kaupunki, josta löytyy jokaiselle jotakin. Se tuntui myös kaikin puolin miellyttävältä paikalta, jossa kannattaa tehdä muutakin kuin kiertää kuuluisimpia nähtävyyksiä. Haluaisin joskus palata ja tietysti ajoittaisin reissun niin että jalkapalloakin olisi taas nähtävissä.
Leena ja Kari
15.11.2023 at 19:17
Kiitos innostavista Andalusia-postauksistasi!
Vinkkiäsi noudattaen majoituimme Trianassa, kun Andalusian kierroksellamme tutustuimme lokakuiseen Sevillaan 10 päivän ajan. Triana oli täydellisesti meille sopiva tukikohta.
Terkuin Leena ja Kari
Mika / Lähtöportti
16.11.2023 at 11:59
Hienoa kuulla että postauksista on ollut hyötyä ja mukavaa että viihdyitte Trianassa! Triana on kyllä tosi mukava ja mielenkiintoinen alue. Uskon, että siellä majoittumalla saa paikallisemman ja persoonallisemman matkakokemuksen kuin muualla Sevillassa.
Onnea uudelle blogillenne ja hyviä eläkepäiviä sekä mukavia reissuja jatkossakin!