Hongkong jakautuu useaan eri osaan, joista tärkeimmät ovat mantereen puoleinen Kowloon ja Hongkongin saari. Kiinalaistunnelmia tarjoava ja paikoitellen rosoinenkin Kowloon tarjoaa mukavasti vastapainoa saaren puolella kimaltaville pilvenpiirtäjille.

Kaikki kertomisen arvoinen ei ole mahtunut edellisiin Hongkong-postauksiin, joten nyt on aika lähteä aistimaan Kowloonin tunnelmia. Kowloon on parin miljoonan asukkaan tiivis alue, josta on noin kolmenkymmenen kilometrin matka Uusien Territorioiden takana odottavalle manner-Kiinan rajalle.

Tätä kiehtovaa ja moni-ilmeistä Hongkongin osaa on vaikea tiivistää muutamaan sanaan. Päällimmäisenä tulee mieleen värikkäitä kiinalaisia kirjaimia hohtava neonkylttien sekamelska, jonka alla kulkee niin ihmisten kuin punaisten taksienkin virta. Rumien kerrostalokolossien ikkunoilla roikkuu pyykkiä ja seinissä pyörivät ilmastointilaitteiden tuulettimet.

Ruokakojujen houkuttimina roikkuu kokonaisena paahdettuja ankkoja. Nokkakärryt kiidättävät laatikoita kauppojen oville, rakennusmiehet tasapainoilevat bambusta kyhätyillä telineillä ja toimistotyöläiset kiiruhtavat metrotunneleihin. Temppeleiden pihoilla polvistutaan rukouksiin ja ilma peittyy suitsukkeiden savusta. Vastapainoksi löytyy myös kiiltävien ostoskeskusten ylellisiä liikkeitä, joissa paikalliset dollarit vaihtavat nopeasti omistajaa.

Kowloonin vilkkain alue on niemen eteläkärjessä sijaitseva Tsim Sha Tsui, jonka rantabulevardilta voi ihailla vastarannalla kohoavia Hongkongin saaren pilvenpiirtäjiä. Rannan lähistöllä on myös useita suuria museoita. Käännämme tällä kerralla pilvenpiirtäjille selkämme ja suuntaamme kohti pohjoista.

Ohitamme aluksi viiden tähden Peninsula-hotellin, joka kohoaa ylväästi uudempien rakennusten keskellä. Tämä Hongkongin vanhin hotelli tunnetaan asiakkaita odottavista Rolls-Royceistaan ja sen halvimmat huoneet irtoavat reilulla neljälläsadalla eurolla. Aristokraattisesta brittiaikojen tunnelmasta pääsee nauttimaan hieman pienemmälläkin budjetilla, jos kaupungin kuuluisin kello viiden tee kiinnostaa.

Jätämme teehetken väliin ja käännymme Kowloonin pääväylälle Nathan Roadille. Ostos- ja ruokailumahdollisuuksia pursuava kadun eteläosa tunnetaan lempinimellä Golden Mile. Taidan olla paikallisten räätäleiden mielestä huonosti pukeutunut, sillä innokkaita pukutarjouksia satelee oikealta ja vasemmalta. Jatkan päättäväisesti matkaa vanhoissa shortseissani, joiden taskut täyttyvät räätäliliikkeiden käyntikorteista.

Nathan Roadia ei tarvitse kulkea kuin parisataa metriä, kunnes vastaan tulee Peninsulan vastakohta. Pahamaineisen Chungking Mansionsin uumenista löytyvissä majataloissa on tarjolla kaupungin halvimpia huoneita. Synkän historian omaava jättimäinen rakennuskompleksi on varsinainen kansojen sulatusuuni, jossa voi hetkellisesti luulla olevansa Afrikassa tai jossain Intian suunnalla. Se on kuin oma useamman tuhannen asukkaan monikansallinen kaupunkinsa.

Chungking Mansionsin alimman kerroksen käytävillä myydään kaikkea mahdollista käytetyistä matkapuhelimista lähtien. Jostain syrjemmältä saisi luultavasti huumeita tai väärennetyn passin. Positiivisessa mielessä Chungking Mansions tunnetaan edullisten etnisten ravintoloiden keskittymänä. Tyydymme lyhyeen kierrokseen curryntuoksuisilla basaarikäytävillä. Valvontakameroiden täyttämä Chungking Mansions on vähitellen siistiytynyt, mutta sen myyttinen maine elää edelleen. Wong Kar-wain ohjaama menestyselokuva Chungking Express ei varsinaisesti kerro rakennuksesta, mutta sen alkuosan kohtauksia on kuvattu näillä käytävillä.

Nathan Roadin vilskettä voi paeta hetkeksi viihtyisän Kowloon Parkin vehreyteen. Muutaman sadan metrin päästä puistosta pohjoiseen löytyy Temple Street, joka herää iltaisin eloon kuuluisien yömarkkinoidensa ansiosta. Kojujen tarjontaan kuuluvat niin vaatteet, matkamuistot, lelut, korut kuin keramiikkakin.

Olennaisena osana yömarkkinoihin kuuluvat myös katukeittiöt, joiden muovituoleilla voi nauttia maistuvia aterioita edulliseen hintaan. Nenään työntyy herkullisia tuoksuja, kuten niin monella muullakin korkeiden rakennusten varjostamalla kadulla. Vaikka Temple Street onkin markkinakaduista suosituin, tulee vastaavia rihkamatoreja vastaan muuallakin Kowloonissa.

Nathan Roadin vartta pohjoiseen jatkettaessa saavutaan vilkkaalle Mong Kokin alueelle, joka tunnetaan muun muassa yöelämästään. Muutamat Mong Kokin ostosalueet käyvät kiinnostavista nähtävyyksistä, vaikkei aikomuksena olisi kuluttaa dollariakaan. Esimerkiksi Flower Market on useamman kadun käsittävä loputon kukkakauppojen rivistö ja Jade Market on erikoistunut vihertäviin korukiviin.

Lintujen viserrys täyttää ilman, kun saavumme Yuen Po Street Bird Gardeniin. Häkkilinnuilla on oma tärkeä paikkansa kiinalaisessa kulttuurissa ja niiden hoitaminen on erityisen suosittua eläkeikäisten miesten keskuudessa. Heillä on tapana kokoontua puistoon viettämään aikaa rakkaiden lemmikkiensä kanssa. Miehet uppoutuvat korttipeliin samalla, kun linnut visertävät puiden oksille nostetuissa häkeissään. Myyntikojuista löytyy muun muassa käsityönä valmistettuja häkkejä sekä linnunruoaksi tarkoitettuja eläviä heinäsirkkoja. Pieni lintupuisto tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tutustua paikalliseen elämään.

Eräs Hongkongin kummallisimmista markkinoista on Goldfish Market. Fengshui-oppien mukaan kotiin kannattaa sijoittaa akvaario, jossa ui hyvää onnea tuovia kultakaloja. Tung Choi Streetin pohjoisosasta ja sen ympäristöstä löytyy hämmästyttävä akvaarioliikkeiden keskittymä, josta voi hankkia niin kaloja kuin kilpikonniakin. Pienet kalat on sullottu vedellä täytettyihin muovipusseihin, joita on asetettu näytteille kadun varteen.

Muun Hongkongin tavoin Kowloon on turvallista aluetta, jossa voi vaellella huolettomasti ympäristöä ihmetellen. Kaupunki ei nuku koskaan ja siellä voi aistia niin paikallista elämää kuin kiinalaisen kulttuurin eksotiikkaakin. Seuraavassa postauksessa kurkistetaan temppeleihin, joista Wong Tai Sin ja Chi Lin -nunnaluostari kuuluvat Kowloonin merkittävimpiin nähtävyyksiin.

Hongkongin Lantaun saaren kuuluisin nähtävyys on suuri patsas, joka tunnetaan yleisesti nimellä ”Big Buddha”. Matka patsaalle voi muuttua määränpäätä tärkeämmäksi, kun sen tekee huimaavan köysiradan kyydissä. Tutustuimme myös Po Lin -luostariin.

Köysiratavaunu keikkuu korkealla meren yläpuolella, kunnes se lähtee kiipeämään jyrkkien rinteiden ylitse. Kaukana alhaalla näkyvälle hiljaisella patikointipolulle on suora näkyvyys vaunun lasilattian lävitse. Viimein kaukaisuudessa häämöttää määränpäämme, suuri pronssinen Buddha-patsas, joka istuu ylväästi oman kukkulansa laella. Saamme ihailla vielä hetken vehreää ylänköaluetta, kunnes 25 minuuttia kestänyt matka päättyy Ngong Pingin kylään.

Lantaun saarelta löytyvä Ngong Ping 360 -köysirata kuuluu Hongkongin turistimagneetteihin. Se kuljettaa matkustajansa vajaan kuuden kilometrin matkan Tung Chungin asemalta Ngong Pingiin. Mainoslauseen mukaan ”maailman ihmeellisin köysiratakokemus” on maisemiensa puolesta hieno ja saattaa huimata korkean paikan kammosta kärsiviä. Matkan varrelta voi katsella näkymiä niin merelle, seudun asutuskeskuksiin kuin lentokentällekin.

Löydämme itsemme keskeltä keinotekoista turistikylää, jossa on meneillään jonkinlainen akrobaattiesitys. Ngong Pingin kiinalaishenkiset kulissit on täytetty ravintoloilla ja matkamuistomyymälöillä. Täällä voi halutessaan turvautua vaikka Starbucksiin tai Subwayhin, vaikka valtaosa tarjonnasta onkin itämaista.

Ohitamme kylän melko nopeasti ja tapaamme pian ensimmäiset vapaana kuljeskelevat lehmät. Ne saavat syödä ruohoa ja pensaiden oksia mielensä mukaan. Joillakin niistä on kunnioitusta herättävät sarvet, mutta eläimet vaikuttavat lauhkeilta. Rohkeimmat turistit käyvät niitä silittämässäkin.

Saavumme Buddha-patsaalle johtavien portaiden juurelle. Toisinaan kävelymatkoista mariseva viisivuotias ottaa jalat alleen ja loikkii kaikki 268 rappusta ylös sellaista vauhtia, etten meinaa pysyä perässä.

Ylhäällä on aikaa puuskuttaa ja ihailla maisemia. Värikäs Po Linin luostari erottuu hyvin vihreiden kukkuloiden hallitsemasta maisemasta. Patsaan toisella puolella voi katsella hämyisesti siintävää Etelä-Kiinan merta.

Lantaun Buddha on varsin uutta tekoa, sillä se valmistui vasta vuonna 1993. Tämä maailman suurin istuvaa Buddhaa esittävä pronssipatsas on noin 34 metriä korkea. Muualta maailmasta löytyy toki huomattavasti kookkaampiakin versioita eri asennoissa ja materiaaleissa. Patsaan ontoissa sisuksissa on pieni museo.

Laskeudumme portaat ja suuntaamme Po Linin eli ”rakkaan lootuksen” luostarille. Aikoinaan syrjäseudulle rakennettu luostari ei enää nykypäivänä tunnu rauhan tyyssijalta, sillä turisteja riittää ainakin köysiradan aukioloaikojen puitteissa runsaasti. Luostarin rakennukset ovat kaikessa värikkyydessään näyttäviä. Nousemme sisäpihan portaat tasanteelle, josta voi katsella temppelin sisäpuolelle. Joukko munkkeja kiertää ympäri avointa tilaa rukouksia laulaen. Harras tunnelma saa lapsetkin hiljentymään ja tuntuu oikealta, ettei tilanteesta saa ottaa valokuvia.

Ensimmäisen temppelin takaa löytyy vielä toinen, edellistä näyttävämpi rakennus. Yltäkylläisesti kullattu kymmenentuhannen Buddhan sali on upea näky, jota sitäkin saa ihailla avoimien ovien takaa ilman kuvauslupaa. Alttaria hallitsevat suuret kultaiset patsaat. Tuntuu rauhoittavalta ihailla kauniita yksityiskohtia ilman kameraa. Hengähdämme vielä hetken karppialtaan äärellä ja jätämme sitten luostarin rakennukset taaksemme.

Iltapäivä on edennyt sen verran pitkälle, että väkimäärä harvenee. Lapsia kiinnostavat erityisesti vapaina vaeltavat lehmät ja koirat. Seuraamme lehmiä parkkipaikalle, jonne ne kokoontuvat tyytyväisen näköisinä ihailemaan auringonlaskua.

Palaamme köysirata-asemalle, jonne on sulkemisajan lähestyessä muodostunut pitkä jono. Lasilattialla varustettuun Crystal Cabiniin pääsee onneksi reilussa vartissa, kun taas tavalliseen vaunuun pääsyä olisi saattanut joutua odottamaan tunnin kauemmin. Ilta pimenee paluumatkan aikana. Ngong Pingin ylänkö jää hämärtymään taaksemme ja meren äärellä syttyvät Tung Chungin valot. Mahtavassa köysiradassa, suuressa Buddha-patsaassa maisemineen, vaeltavissa lehmissä ja luostarissa riitti perheellemme ohjelmaa kerrakseen.

Tung Chung on helposti saavutettavissa metroyhteyden ansiosta. Retkeä suunnitellessa on hyvä huomioida, että jonottamiseen täytyy hieman vuorokaudenajasta riippuen varata reilusti aikaa. Itse jonotimme Tung Chungissa puoliltapäivin noin tunnin. Odotusaikaa voi lyhentää hankkimalla liput ennakkoon netistä, mutta sekään ei ole ehdoton oikotie onneen. Paluun suhteen saattaa selvitä kokonaan jonottamattakin, jos lähtee köysiradalle reilusti ennen sulkemisaikaa. Aikuisen meno-paluulippu tavallisella vaunulla maksaa 210 Hongkongin dollaria (n. 24 euroa), Crystal Cabinissa 290 HKD (n. 34 euroa). Saatavilla on tietenkin myös yhdensuuntaisia lippuja ja lastenlippuja sekä retkipaketteja, joihin voi tutustua Ngong Ping 360:n virallisilla sivuilla.

Samaan retkeen voi yhdistää vierailun pittoreskissa Tai O:n kalastajakylässä, josta käsin järjestettävillä veneajeluilla saattaa nähdä delfiinejä. Meiltä kalastajakylä jäi väliin, koska tällä kerralla tuntui mukavammalta nauttia kevyemmästä ja kiireettömästä retkestä. Ilman lapsia lähtisin aikaisemmin liikkeelle ja mahduttaisin varmasti myös Tai O:n päiväohjelmaan. Tai O:sta ovat kirjoittaneet muun muassa Travellover, Mutkia matkassa ja Matkalla kaiken aikaa.