Seuraa somessa

Suomi

Eläköön Suomi ja Suomen 19 maakuntaa!

Julkaistu

-

Suomi on monipuolinen matkailumaa, jossa riittää tutkittavaa Ahvenanmaan saaristosta Lapin tuntureille ja Kainuun korpimailta pääkaupunkiseudun vilinään. Tässä maamme kaikki maakunnat lyhyesti läpikäytyinä.

Muistelin itsenäisyyspäivän kunniaksi eri puolille Suomea tekemiäni matkoja ja tein koosteen kaikista maamme yhdeksästätoista maakunnasta. Tämä onkin mahdollista vasta nyt, kun sain koko sarjan täyteen vierailemalla tämän vuoden aikana ensi kertaa Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Olemme yrittäneet esitellä kotimaata parhaamme mukaan myös lapsille. Emme varsinaisesti harrasta maakuntabongausta, mutta lapsetkin ovat ehtineet yöpyä jo viidessätoista eri maakunnassa.


Maarianhaminan Merikortteli, Ahvenanmaa Maarianhaminan Merikortteli eli Sjökvarteret.

AHVENANMAA

Ahvenanmaa on aivan erilainen kaikkiin muihin maakuntiin verrattuna, ja se tekeekin tästä saaristosta harvinaisen mielenkiintoisen. Ruotsinkielisellä itsehallintoalueella joutuu miettimään useampaan kertaan, ollaanko nyt ulkomailla vai sittenkin Suomessa. Kävin Ahvenanmaalla ensi kertaa ala-asteen luokkaretkellä ja toistamiseen viime vuonna. Ihastuin merelliseen Ahvenanmaahan varsinkin jälkimmäisellä kerralla.

Suosittelen: Ahvenanmaan merenkulkumuseota Maarianhaminassa.

Ahvenanmaasta lisää blogissa:
Ihastuin sinuun, Ahvenanmaa
Merellisten perinteiden ja linnanraunioiden Ahvenanmaa
Käringsund – Saariston lasten idylli
Herkkusuiden Ahvenanmaa
Lasten Ahvenanmaa


Veijo Rönkkösen patsaspuisto Parikkalassa.

ETELÄ-KARJALA

Oma Etelä-Karjalan kiintopisteeni on Parikkala, jossa olen lomaillut niin kesällä kuin talvellakin Simpelejärven rannalla. Myös vaimon mummon mökki löytyy samoilta kulmilta. Lisäksi olen käynyt useamman kerran Lappeenrannassa, jonka kesäisiin nähtävyyksiin kuuluu vuosittain uudelleen rakennettava jättimäinen hiekkalinna. Imatralla kävin ensi kertaa vasta pari vuotta sitten, mutta koska pato oli silloin remontissa, täytyy kosken kuohuja palata katsomaan toisella kerralla.

Suosittelen: Veijo Rönkkösen patsaspuistoa Parikkalassa.

Etelä-Karjalasta lisää blogissa:
Mystisten tarinoiden patsaspuisto


Panda Ähtärissä.

ETELÄ-POHJANMAA

Miellän itseni vahvasti sekä uusmaalaiseksi että karjalaiseksi, mutta Pohjanmaalla koen olevani jo melkein ulkomailla. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, matkustan mielelläni myös läntisessä Suomessa. Itselleni tutuin kohde Etelä-Pohjanmaalla on Ähtärin eläinpuisto, jossa olen vieraillut niin lapsena kuin aikuisiälläkin. Ensimmäiseltä reissulta muistan parhaiten Mesikämmen-ravintolan nakit sekä saamani vesirokon, kun taas jälkimmäisellä kerralla saimme katsella maankuuluja pandoja.

Suosittelen: Täysin absurdia Tuurin kyläkauppaa, edes kerran elämässä.


Uimaranta Punkaharjun maisematien varrella.

ETELÄ-SAVO

Etelä-Savo tuo mieleen kesäisen Savonlinnan torin ja perinteeksi muodostuneen lörtsyjen syömisen. Olemme vierailleet pari kertaa myös jykevässä Olavinlinnassa. Mikkelistä on muodostunut jokavuotinen ohikulkumatkojen pysähdyspaikka, johon tekisi mieli tutustua pitkästä aikaa paremminkin. Etelä-Savossa riittää myös kaunista luontoa. Olen lomaillut pari kertaa Puruveden rannalla, eikä Punkaharjun maisematietä voi jättää tuolla seudulla liikkuessa koskaan väliin.

Suosittelen:
Lettukahvila Kalliolinnaa Savonlinnassa.

Etelä-Savosta lisää blogissa:
Kesäloman tahtia Visulahdessa


Maisema Vuokatinvaaran huipulta.

KAINUU

Tuntuu oikeastaan oudolta, etten ollut käynyt ennen tätä vuotta kertaakaan Kainuussa. Kuiskivista korpimaistaan tunnettu maakunta on kuitenkin Etelä-Suomesta katsottuna hieman syrjäinen, eikä sen suurin kaupunki Kajaani ole asukasluvultaan Keravaa kummempi. Onneksi vietimme viime talvena mukavan hiihtolomaviikon Vuokatissa, sillä nyt tiedämme, että voisimme palata samoihin maisemiin toistekin. Kainuun metsissä on rauhoittavaa kauneutta.

Suosittelen: Vuokatin hiihtolatuja.

Kainuusta lisää blogissa:
Hiihtolomalla Vuokatissa
Retkellä Kajaanissa


Hämeen linna.

KANTA-HÄME

Tunnen kohtalaisesti maakuntakeskuksena toimivan Hämeenlinnan, jossa olen käynyt muutamia kertoja. Mieleen ovat jääneet erityisesti jykevä Hämeen linna, tunnelmallinen Vanajanlinna sekä salibandyurani alkutaipaleen ottelut Punaportin liikuntahallissa. Olen käynyt myös muutamassa muussa kantahämäläisessä kaupungissa, mutta parastaan tämä maakunta on silti tarjonnut soiseen maastoon johdattaneilla pitkospuilla.

Suosittelen: Tammelan kunnan kansallispuistoja Torronsuota ja Liesjärveä.

Kanta-Hämeestä lisää blogissa:
Kevätpäivä Torronsuolla


Kokkolan Neristan.

KESKI-POHJANMAA

Pinta-alaltaan melko pienellä Keski-Pohjanmaalla on vain kaksi kaupunkia ja kuusi muuta kuntaa. Vietin tässä maakunnassa kymmenisen päivää varusmiespalvelukseni aikaan, kun telttailin Lohtajan Vattajanniemellä ilmatorjuntaleirin merkeissä. Emme valitettavasti ehtineet kurvata Vattajan hiekoille tänä kesänä, kun ajoimme länsirannikkoa etelästä pohjoiseen. Saimme sen sijaan tutustua Kokkolan kauniiseen vanhaankaupunkiin sekä Toivosen eläinpuistoon ja talonpojanmuseoon.

Suosittelen: Kävelykierrosta Kokkolan vanhassakaupungissa Neristanissa.

Keski-Pohjanmaalta lisää blogissa:
Kiva kesäpäivä Kokkolan seudulla


Jyväskylän Harjun portaat. Kuva: Jyväskylän kaupunki / Visit Jyväskylä -kuvapankki, kuvaaja Tero Takalo-Eskola.

KESKI-SUOMI

Tämä maakunta kuulostaa nimensä puolesta olevan kätevästi keskellä Suomea, mutta jostain syystä se on myös helppo kiertää. Keski-Suomi on nimittäin se maakunta, jossa käynnistäni on tällä hetkellä pisin aika. Kävin aikoinaan Jyväskylässä tapaamassa siellä opiskellutta kaveriani, ja kaupungissa tulikin vietettyä muutamia hauskoja viikonloppuja. Seuraavalla kerralla olisi mukava nähdä kaunista Keski-Suomea laajemmin ja toki palata myös viihtyisään Jyväskylään.

Suosittelen: Maisemaa Matti Nykäsen mäen näkötornista.


Valkmusan kansallispuisto.

KYMENLAAKSO

Kymenlaakso on sikäli tuttu, että olen käynyt pari kertaa sekä Kotkassa että Kouvolassa ja kerran myös Haminassa. Ainoat Kymenlaaksossa viettämäni yöt olen kuitenkin nukkunut armeijan leirillä Utin lentokentän kupeessa reilut kaksikymmentä vuotta sitten. Kymenlaakson suosikkikaupunkini on merimiesperinteiden ja palloilujoukkueiden Kotka, jossa voi nauttia myös herkullisista possoista. Paras kokemukseni tässä maakunnassa on kaikesta huolimatta retki Valkmusan kansallispuistoon.

Suosittelen: Aidon posson syömistä Kotkan torilla.

Kymenlaaksosta lisää blogissa:
Upea syysretki Valkmusan kansallispuistoon


Talvipäivä Kiilopään maisemissa.

LAPPI

Jos jossain Suomen maakunnassa on ihan erityistä taikaa, niin se on ehdottomasti Lappi. Pohjoisen erämaiden tuntureissa ja avarissa maisemissa on ainutlaatuista vetovoimaa, jota on pitkästä välimatkasta huolimatta vaikea vastustaa. Olen käynyt toistaiseksi neljä kertaa pohjoisen lumilla hiihtämässä, mutta Lapin kesä on vielä kokematta. Ylläksen, Saariselän ja Pyhän jälkeen voisi olla vaikkapa Sallan, Luoston tai Pallaksen vuoro.

Suosittelen:
Ylläksen liikuntamahdollisuuksia ja Saariselän tunnelmaa.

Lapista lisää blogissa:
Ylläs, Saariselkä vai Pyhä – mikä olikaan ykkönen?
Yöjunalla Lappiin yli 30 vuoden tauon jälkeen
Saamelaisuuden jäljillä Siidassa
Pakkasviikko Pyhätunturilla
Hiihtoretkellä kaukana pohjoisessa


Särkänniemi.

PIRKANMAA

Tampere on Pirkanmaan sydän ja yksi Suomen mielenkiintoisimmista kaupungeista. Vaikka kaupungin suurin vetonaula onkin perheemme kannalta ollut Särkänniemi, olen vuosien varrella ehtinyt myös muun muassa Pyynikin Munkkikahvilaan, Hakametsän jäähalliin sekä Torni-hotellin näköalabaariin. Laskin käyneeni kuudessa muussakin Pirkanmaan kaupungissa, joista voisin nostaa esiin vaikkapa pienille lapsille parhaiten sopivan Herra Hakkaraisen talon Sastamalassa.

Suosittelen: Näköaloja Näsinneulasta.

Pirkanmaalta lisää blogissa:
Koiramäeltä Vauhtimatoon – lapsiperheen Särkänniemi
Puuhapäivä Herra Hakkaraisen talossa


Kristiinankaupungin Kirkkokatu.

POHJANMAA

Pohjanmaa avautui minulle varsinaisesti vasta tänä vuonna, kun pääsimme nauttimaan tunnelmallisten puutalokaupunginosien kauneudesta niin Kristiinankaupungissa kuin Pietarsaaressakin. Oli myös hauska pistäytyä Kaskisissa, sillä Suomen pienin kaupunki on varsin sympaattinen paikka. Maakuntakeskuksessa Vaasassa olin käynyt aiemminkin, mutta tulevaisuudessa olisi mukava tutustua Raippaluotoon ja Merenkurkun saaristoon.

Suosittelen: Kierrosta Pietarsaaren Skatassa ja pullakahveja Café Skorpanissa.

Pohjanmaalta lisää blogissa:

Hidasta elämää Kristiinankaupungissa
Pietarsaari – puutaloja tupakkatehtaan varjossa


Karjalan Pyhäjärven rantoja.

POHJOIS-KARJALA

Pohjois-Karjala ja erityisesti Kitee on minulle sukujuurien vuoksi henkinen koti, vaikken ole siellä koskaan asunutkaan. Veri vetää toistuvasti itäsuomalaisiin metsiin, vaaroille ja kirkasvetisten järvien rannalle. Matka kuitenkin yleensä pysähtyy nimenomaan Kiteelle, joten maakunnan pohjoisemmat osat ovat jääneet pahasti paitsioon. Mieleni tekisi palata pitkästä aikaa kiertämään Pielisen ympäri, ihailemaan Kolin maisemia ja vierailemaan seudun kulttuurikohteissa.

Suosittelen:
Pesäpallo-ottelua Kiteen Rantakentällä.

Pohjois-Karjalasta lisää blogissa:
Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan


Virkkulan lintutorni Liminganlahdella.

POHJOIS-POHJANMAA

Pohjois-Pohjanmaa yllättää jo koollaan – huomasin nimittäin vasta äskettäin, että läntiseksi mieltämäni maakunta jatkuu itärajalle saakka. Pääsin vasta tänä vuonna ensimmäistä kertaa Ouluun, johon olisi mukava palata tutustumaan paremmallakin ajalla. Nautimme kesäisellä matkallamme myös Limingan luonnosta ja ehdimme käydä Kalajoen hiekkasärkillä, mutta kovin paljon jäi vielä kokemattakin. Haluaisin nähdä vielä ainakin Vanhan Raahen talot sekä luonnonkauniin Rokuan kansallispuiston.

Suosittelen: Liminganlahden luontokeskusta lintutorneineen ja näyttelyineen.

Pohjois-Pohjanmaasta lisää blogissa:
Luontoparatiisi nimeltä Liminka
Kappas kehveliä, kävinpä Oulussa!


Maisema Tahkolta. Kuva: Kuopio-Tahko Markkinointi / kuopiotahko.fi -kuvapankki.

POHJOIS-SAVO

Tunnen Pohjois-Savosta lähinnä Varkauden, jossa käymme vuosittain lasten isomummon luona. Varkauden nähtävyyksiin tutustuminen on tosin jäänyt melko vähiin, koska vierailumme osuvat yleensä harmaaseen vuodenaikaan, jolloin useimmat kohteet on suljettu. Matkailumielessä Pohjois-Savossa kiinnostaisi erityisesti Kuopio, jossa olen käynyt vain lapsena – ellei viime talven pikaista lounaspysähdystä lasketa. Samalta suunnalta löytyisi myös Tahko monine liikuntamahdollisuuksineen.

Suosittelen: Mekaanisen musiikin museota Varkaudessa.


Karisalmen silta ja Pulkkilanharju. Kuva: Visit Lahti -kuvapankki, kuvaaja Mikko Jauhiainen.

PÄIJÄT-HÄME

Päijät-Häme taitaa olla liian lähellä, jotta sinne tulisi varta vasten matkustettua. Edes Lahdessa ei ole siis tullut käytyä aikoihin, mutta kaupungista on monenlaisia muistoja hiihdon MM-kilpailuista lähtien. Hartolassa vietin yhden lapsuuden hiihtoloman, ja Heinolassa sekä Hollolassa olen osallistunut juoksukilpailuihin. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa nähdä Päijät-Hämettä laajemmin ja tutustua esimerkiksi Päijänteen kansallispuistoon ja retkeillä Pulkkilanharjulla.

Suosittelen:
Kätevää Z-junaa Lahteen.


Vanha Rauma.

SATAKUNTA

Satakunta kuului pitkään kotimaanmatkailuni mustiin aukkoihin, mutta nyt viime vuosina olen käynyt sentään kahdesti Raumalla. Unescon suojelemassa vanhassakaupungissa on helppo viihtyä ja myös lauttaretki Kylmäpihlajan majakalle tarjosi mukavia elämyksiä. Ehdimme viime kesänä myös pikaisesti Poriin, jossa keskustaa suuremman vaikutuksen tekivät Meri-Poriin kuuluva idyllinen Reposaari sekä kuuluisat Yyterin hiekat.

Suosittelen: Merry Monkin fish & chipsia Reposaaressa.

Satakunnasta lisää blogissa:
Kaunis ja merellinen Rauma
Tutkimusmatkalla Raumalla


Tuusulanjärvi Sarvikalliolta nähtynä.

UUSIMAA

Kun on asunut koko ikänsä Keravalla ja viettänyt kesiään naapurikunnassa Tuusulassa, voi sanoa jo tuntevansa ainakin Keski-Uudenmaan aika hyvin. Helsinkikin on mukava kaupunki, jossa viehättää erityisesti merellisyys ja kesäiset retket eri saarille. Lisäksi omiin suosikkeihini kuuluu Porvoo, jossa käyn mielelläni pari kertaa vuodessa syömässä ja suklaaostoksilla. Kelpo retkikohteita ovat myös esimerkiksi Hanko ja Loviisa – ja miksei vaikka Mäntsälä. Sekin on tullut todistettua.

Suosittelen: Tuusulan Rantatien kulttuurikohteita.

Uudestamaasta lisää blogissa:
Erätunnelmaa ja kartanon loistoa Mäntsälässä
Makuja ja maisemia Tuusulanjärvellä
Tuttu Tuusula matkailijan silmin
Keravan kätketyt helmet
Vallisaari – upea luontokohde täynnä tarinoita


Naantalin huvivenesatama.

VARSINAIS-SUOMI

Aurinkoinen päivä Aurajoen varrella on yksi parhaista asioista, mitä Suomen kesäkaupungeilla on tarjottavanaan. Turussa viehättää myös kiitettävän hyvä ravintolatarjonta, minkä lisäksi olisi mukava vierailla pitkästä aikaa Turun linnassa. Meille tutuin Varsinais-Suomen kaupunki on silti Naantali, jossa olemme käyneet lähinnä Muumimaailman ansiosta kesästä toiseen. Muumimaailmalle ei enää lasten kasvaessa taida olla tarvetta, mutta merelliseen Naantaliin on silti aina ilo palata.

Suosittelen: Café Amandiksen vohveleita Naantalin satamassa.


Myös Kohteena maailma -blogissa käytiin Suomen maakunnat läpi kaksi vuotta sitten.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Kohteena maailma / Rami

    6.12.2019 at 22:35

    Hienoa Mika! Täytyypä tempaista tämä linkiksi oman postauksen loppuun! #oisuomion

    • Mika / Lähtöportti

      9.12.2019 at 11:55

      Kiitos Rami! Tuo sinun kirjoittamasi maakuntakooste on jäänyt mieleen, ja nyt tuntui oikealta hetkeltä kirjoittaa tämä omakin.

  2. Piyya

    6.12.2019 at 23:10

    Hieno kunnianosoitus meidän Suomelle ja jokaiselle maakunnalle. Mahtavaa Mika !

    • Mika / Lähtöportti

      9.12.2019 at 11:57

      Kiitos Piyya! Suomi on hieno maa ja jokaisesta maakunnasta löytyy varmasti mielenkiintoista nähtävää, kun vaan lähtee avoimin mielin tutkimaan.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suomi

Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.

Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

taiteilijakodit_ainola_08


Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.


taiteilijakodit_ainola_03

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola

Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

taiteilijakodit_ainola_06


Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

taiteilijakodit_ainola_01


Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

taiteilijakodit_ainola_09


Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

taiteilijakodit_ainola_02

 
Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

taiteilijakodit_ainola_07


Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

taiteilijakodit_ainola_05


Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

taiteilijakodit_ainola_04


Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

jarvenpaa_aulis


Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.

Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi


tuusula_ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola

Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.   

taiteilijakodit_ahola_02


Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

taiteilijakodit_ahola_03


Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

taiteilijakodit_ahola_05


Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

taiteilijakodit_ahola_01


Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

taiteilijakodit_ahola_04


Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

taiteilijakodit_ahola_06

 
Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.

Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola


taiteilijakodit_suviranta_01

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta

Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

taiteilijakodit_suviranta_03


Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

taiteilijakodit_suviranta_02


Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

taiteilijakodit_suviranta_05


Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

taiteilijakodit_suviranta_04


Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

taiteilijakodit_suviranta_06


Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.

Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta

Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja