Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
 
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko

Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki

Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.

Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki

Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki

Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava

Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko

Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula

Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki

Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko

Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola

Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.

Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari

Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.

Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.

Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.

Vietimme hiihtolomaviikon Iso-Syötteellä, jossa tutustuimme hiihtoretkien lomassa myös Teerivaaran patikointireittiin. Neljän ja puolen kilometrin mittainen kierros vei lumiseen ja mäkiseen maastoon Syötteen kansallispuistossa.

Teerivaaran kierros alkaa Syötteen luontokeskukselta, joka valitettavasti suljettiin viime lokakuussa. Lakkautuksen taustalla ovat Metsähallituksen Luontopalveluiden taloudelliset haasteet, jotka ovat ajaneet muitakin Suomen luontokeskuksia ahtaalle. Toivottavasti Syötteen luontokeskus saataisiin tulevaisuudessa taas avattua jonkun toimijan voimin. Mieleemme ovat jääneet sekä pari vuotta sitten luontokeskuksessa nautitut pullakahvit että varsinainen näyttelykin.

Luontokeskuksen pysäköintialue on joka tapauksessa edelleen aurattu hyvään kuntoon ja se on myös vilkkaassa käytössä. Ylitämme parkkipaikan ohittavan hiihtoladun, jolloin vastaan tulevatkin jo Teerivaaralle johtavat opasteet. Polku viettää aluksi alamäkeen. Huomaamme reitin olevan hyvin tallautunut, joten kierroksen tekeminen onnistuu mainiosti tavallisilla talviulkoiluun sopivilla kengillä. Lumikengille saattaa olla käyttöä sankan pyrytyksen jälkeen tai kenties hiihtolomaa hiljaisempina ajankohtina.

Laskeudumme tasaiselle suoalueelle, jossa lumen alla lienee pitkospuita. Kauempana vasemmalla näkyy kulkevan tuttu latu, jota pitkin olen hiihdellyt monta kertaa Toraslammen tai Ahmavaaran suuntaan. Saavumme melko pian risteykseen, jossa voi päättää kumpaan suuntaan varsinaisen rengaslenkin haluaa tehdä. Lähdemme suosituksen mukaisesti kulkemaan myötäpäivään.

Reitin seuraava osuus kulkee metsässä, jossa pakkaslumi narskuu kenkien alla ja ajoittaiset tuulenpuuskat uhkaavat pudottaa puiden oksille kerääntynyttä lunta. Ilma tuntuu täällä kovin raikkaalta hengittää.

Metsässä käveleminen on aina mukavaa, mutta reitti ei vielä tässä vaiheessa tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mielenkiintoisimmilta näyttävät lumen peittämät pienet puut, joista muutaman voi kuvitella ihmiseksi tai kenties muumiksi.

Reitti on merkitty virallisessa esitteessä vaativaksi, ja syy tälle alkaa selvitä matkan edetessä. Tasainen suo on enää kaukainen muisto jyrkissä ja paikoitellen hieman liukkaissakin nousuissa, joissa saattaa pian hengästyäkin. Hiki tulee pintaan varsinkin, kun ylläni on kummitätini islantilaisesta langasta neuloma uusi villapaita. Teerivaaran rinteillä kiipeäminen onnistuu meiltä sujuvasti, mutta polku ei sovi ihan heikkokuntoisille tai vaikkapa polvivaivaisille kulkijoille.

Nousun palkintona odottavat Teerivaaran päältä avautuvat maisemat. Sää on tällä kerralla pilvinen ja hieman utuinenkin, joten näkymät eivät ole parhaimmillaan. Luonto on silti kaunis.

Teerivaaralla riittää paljon puita, joten maisemia näkyy vain ajoittain. Mitään aivan erityistä merkittyä näköalapaikkaa ei ole, mutta matkan varrella on pari tavallista avarampaa kohtaa, joista pääsee katselemaan kauas ympäristöön.

Polku kääntyy jyrkkään alamäkeen, jossa kannattaa olla varovainen. Paras keino alas pääsemiseksi taitaakin olla rehellinen liukumäen laskeminen. Teerivaaralla on kaksi huippua, joten pohjoiselta huipulta laskeutumisen jälkeen on edessä vielä nousu eteläiselle huipulle.

Eteläisellä huipulla odottaa päivätupana toimiva Teeritupa, jonne astumme sisään. Puupenkeillä on mukava levähtää ja syödä pieniä eväitä. Tuletkin voisi halutessaan sytyttää, mutta meillä ei ole mukana mitään paistamista kaipaavaa.

Päivä on ollut hiljainen, sillä kohtasimme polulla vain kaksi vastaantulijaa. Nyt kodikkaassa tuvassa istuessamme huomaamme ikkunan takana pari ohikulkijaa koirineen, mutta he jatkavat pian matkaansa eivätkä tule sisään.

Kohta tuvalta lähdettyäemme avautuu näkymä Iso-Syötteen laskettelurinteille päin. Loppumatka kohti risteystä ja suoaluetta on lähes pelkkää loivahkoa alamäkeä. Kulkeminen on niin joutuisaa, että suorastaan yllätymme tutun risteyksen tullessa jo vastaan.

 
Teerivaaran kierros oli meille miellyttävä retki, joka tarjosi kaivattua vaihtelua erinomaisilla laduilla hiihtelyyn. Mikään ihan unohtumaton elämys tämä ei ollut, mutta kirkkaampi sää olisi luultavasti tehnyt kokemuksesta sykähdyttävämmän.

Teerivaaralla kannattaa Syötteen suunnalla liikkuessa patikoida, jos vain kunto kestää korkeuseroja. Olisi mielenkiintoista nähdä Syötteen kansallispuisto joskus myös sulan maan aikaan, jolloin vaikkapa tämän reitin luonnosta saisi aivan uudenlaisen käsityksen. Pohjois-Suomeen suuntautuvat matkamme ovat toistaiseksi ajoittuneet aina talveen, mutta kenties joskus tulee jonkin muunkin vuodenajan vuoro. Silloin olisi aikaa tutustua nimenomaan patikointireitteihin perusteellisemmin kuin näillä hiihtomatkoilla.

Voit tutustua Teerivaaran kierroksen tietoihin luontoon.fi-sivustolla.
Lue myös koko reissusta kertova juttuni Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla.