Seuraa somessa

Suomi

Kesäloman tahtia Visulahdessa

Julkaistu

-

Mikkelin Visulahti kuuluu maamme tunnetuimpiin lapsiperheiden kohteisiin. Saamani blogiyhteistyökutsu innosti lähtemään paikan päälle selvittämään, millaista menoa Visulahdessa on kesällä 2016.

Yhteistyössä Visulahti

Kutsu osui sopivasti kohdalle, koska olimme luvanneet viedä 6- ja 3-vuotiaat tyttäremme johonkin puuhapuistoon tänä kesänä. Huvipuistoja on kierretty jo urakalla, mutta Visulahden monipuoliset aktiviteetit ja vesipuisto kuulostivat meistä kiinnostavilta. Puiston sijainti viitostien varrella Mikkelissä oli meille erinomainen, sillä se osui reitillemme Pohjois-Karjalasta kotiin. Lapset eivät varsinaisesti nauti pitkistä ajomatkoista, joten taipaleen jakaantuminen kahdelle päivälle oli tervetullutta.

En ollut käynyt Visulahdessa koskaan aiemmin, vaikka tien varressa seisova dinosaurus ja tarttuva mainosrallatus ovatkin jääneet hyvin mieleen. Kyselin etukäteistietoja ystäviltäni. Jotkut olivat käyneet Visulahdessa joskus 80-luvulla, melko pian puiston avaamisen jälkeen. Mielikuvat eivät olleet kovin tuoreita ja heräsi jopa kysymyksiä, onko paikka pystynyt uudistumaan vai kenties kulahtanut kokonaan. Tuntui mukavalta ottaa asiasta selvää.

Lomakotitalo Visulahdessa
Meidät toivotetaan iloisesti tervetulleiksi portilla sijaitsevassa vastaanottorakennuksessa, jonka jälkeen pääsemme pysäköimään auton lomakotitalomme kulmalle. Majoitus on toimiva kokonaisuus. Varsinaisesta luksuksesta ei voida puhua, mutta talo on siisti, hyväkuntoinen ja jopa kodikaskin. Nelihenkiselle perheelle on riittävästi tilaa.

Lomakotitalo Visulahdessa
Keittiöstä löytyy kaikki tarvittava, ja takka luo mukavaa tunnelmaa. Molemmat makuuhuoneet ovat samalla lailla pelkistettyjä, niistä löytyy kaksi erillistä sänkyä sekä vaatekaappi. Saamme nukuttua hyvät unet ja kerättyä riittävästi voimia seuraavan päivän seikkailuihin. Täällä olisi voinut viihtyä kauemminkin.

Lomakotitalo Visulahdessa
Lomakotitaloista löytyy erikokoisia versioita 2–8 henkilölle, joissakin on myös oma sauna. Talot on rakennettu eri värisiksi kortteleikseen. Visulahden leirintäalueella näkyy karavaanareita sekä muutamia telttailijoita. Majoittua voi myös kymmenen neliön kokoisiin punaisiin leirintämökkeihin. Leirintäalueella voi pelata maksutta esimerkiksi minigolfia ja tennistä. Mikkelin palvelut ja nähtävyydet ovat vain muutaman minuutin automatkan päässä.

Dinosauria, Visulahti
Aloitamme Visulahden puistoon tutustumisen Dinosauriasta, jossa tyttäremme kuuluvat parhaaseen kohderyhmään. Lippuluukulle on puoliltapäivin jonoa, mutta etenemme kohtuullisessa ajassa sisään. Visulahden rannekkeella pääsee Dinosaurian lisäksi myös vahakabinettiin ja sisäleikkipaikka HyperDinoon. Dinosaurian alueella voi käyttää maksuttomia vetokärryjä, jotka tulevatkin tarpeeseen. Tavaroita on mukana paljon, sillä olemme varautuneet niin uimiseen kuin sadesäähänkin.

Dinosauria, Visulahti
Dinosauriassa on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja sekä vedessä että kuivalla maalla. Kuusivuotiasta kiinnostavat ensimmäisenä pomppulinnat, kun taas pikkusisko haluaa testata huvipuistolaitteita. Jonottaa ei tarvitse. Pari karusellia kelpaavat hyvin muun toiminnan lisänä, mutta varsinainen huvipuisto Visulahti ei ole. Hieman omia lapsiamme isommille suunnatut Vauhtijuna ja Ketjukaruselli ovat tämän kesän uutuuksia.

Dinosauria, Visulahti
Laskemme liukumäkeä ja kokeilemme pikaisesti kiipeilyaluetta, jonka köydet ja puutelineet lienevät olleet paikoillaan jo hyvän tovin. Liukuminen pientä rataa pitkin köydessä roikkuen on lapsille suurta hupia, mutta muu tasapainoilu ei tällä kertaa kiinnosta. Myös mikroautot jätetään tällä kertaa väliin, mutta pääsen sentään ajelemaan polkuautolla.

Dinosauria, Visulahti
Oleellinen osa Visulahti-kokemusta on pulahtaminen vesipuiston altaisiin. Tarjolla on omat alueensa niin aikuisille kuin pienille kahlaajillekin. Vesipuiston vetonauloja ovat vesiliukumäet, joita on tarjolla loiva, jyrkkä ja mutkikas malli. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta ehdin täyttää juuri neljäkymmentä, enkä ollut koskaan aiemmin laskenut vesiliukumäestä. Nyt testaan kaikki mäet useampaan kertaan ja hauskaa on kuin pikkupojalla.

Visulahti
Myös altaiden vieressä sijaitseva kumiveneellä laskettava liukumäki on kokeilemisen arvoinen, sillä vauhti kiihtyy yllättävän mukavasti. Kuusivuotias tytär kokeilee kanssani helpointa vesiliukumäkeä, mutta muuten lapset tyytyvät polskimaan pienimmille tarkoitetussa altaassa.

Dinogrilli
Pakenemme sadekuuron yllättäessä Dinogrilliin, sillä nälkä on ehtinyt jo yllättää. Tarjolla on perinteistä huvipuistoruokaa, kuten nakkisämpylöitä ja makkaraperunoita, mutta salaattivaihtoehtokin löytyy. Kahdentoista euron hampurilaisateria kuulostaa tyyriiltä, mutta hintataso ei toisaalta eroa muista huvipuistoista. Purilainen on majoneeseineen ilahduttavan maukas ja grillimauste antaa perusranskalaisiin miellyttävän säväyksen. Jos haluaa säästää, voi puistoon tuoda myös omat eväät.

Ravintola Kulkuri
Visulahden alueelta löytyy myös ravintola Kulkuri, jossa käymme vain ovella kääntymässä. Tarjolla olisi kellonajan mukaan joko aamiaista, buffetlounasta, pizzaa tai à la carte -annoksia.

Visulahden vahakabinetti
Visulahden vahakabinetti on noussut otsikoihin hahmojen saaman rajun kritiikin vuoksi. Hahmojen taso vaihtelee ja joukkoon mahtuu myös onnistuneita näköisnukkeja. Parilla niistä on jopa niin aidontuntuinen katse, että tuntuu melkein tarpeelliselta kysyä lupaa kuvan ottamista varten. Joukossa on kuitenkin myös paljon kammottavalla tavalla epäonnistuneita tekeleitä. Toivon sydämestäni, ettei ainakaan Ruotsin kruununprinsessa Victoria saavu koskaan Visulahteen katsomaan irvikuvaa itsestään.

Visulahden vahakabinetti
Teemu Selänne ei olisi mitenkään tunnistettavissa ilman Anaheim Ducksin paitaa ja kalmankalpea Juice Leskinen vähintäänkin hämmentää. Tauno Palo voisi olla kuka hyvänsä karjapaimen, eikä nukke edes muistuta elävää ihmistä. Näyttelystä löytyy suhteellisen aidoilta ihmisiltä näyttäviä nukkeja, joista on kuitenkin vaikea löytää esikuviensa piirteitä. Moni asia on vähän sinne päin, mutta ei niin justiinsa.

Visulahden vahakabinetti
Jos joukosta poistettaisiin muutama karmein tekele, olisi vahakabinetin yleisilme varmasti uskottavampi. Hahmojen vaihteleva taso on kuitenkin herättänyt keskustelua ja moni haluaa nähdä nuket omin silmin jo niiden saaman julkisuuden takia. Vahakabinettia ei voi verrata ulkomaiden Madame Tussaudseihin, mutta se toimii vähintäänkin rauhoittumispaikkana vauhdikkaampien aktiviteettien välissä. Suomen arvaamattomat säät tuntien on myös hyvä, että tarjolla on sisällä tapahtuvaa toimintaa.

Xon-puisto
Pienille lapsille suunnatun Dinosaurian lisäksi Visulahdesta löytyy myös suuremmille hurjapäille tarkoitettu Xon-puisto. Sen aktiviteetteihin pitää ostaa liput erikseen, mutta alueella voi kierrellä vapaasti. Käyntimme aikaan on hiljaista, emmekä pääse näkemään benji-hyppyjä tai värikuulasotaa. Tarjolla olisi muun muassa mönkijäsafareita, mikroautorata, sumopainipukuja ja mekaaninen rodeohärkä. Mikäli kiinnostusta tällaisiin aktiviteetteihin löytyy, saa Xon-puistossa varmasti vietettyä vauhdikkaan ja elämysrikkaan päivän.

HyperDino
Käymme totta kai testaamassa myös sisäleikkipaikka HyperDinon. Lapset viihtyvät suuressa seikkailulabyrintissa kauan. Eri tasoille on mukava kiipeillä ja liukumäkiä pitkin pääsee vauhdikkaasti alas. Ympäristö on kuin missä tahansa sisäleikkipaikassa. Täällä toiminta keskittyy labyrinttiin, koska muita aktiviteetteja riittää yllin kyllin seinien ulkopuolelta. Siskokset löytävät mieluisan leikkikaverin, eivätkä malttaisi lähteä millään pois.

Dinosauria, Visulahti
Palaamme vielä lopuksi Dinosauriaan. Ajattelemme syödä jäätelöt, mutta alueen jäätelökioski ja kahvila on jo ehditty sulkea. Onneksi Dinosaurian portilla sijaitsevassa kaupassa on sentään tuutteja jäljellä. Tungoksesta ei ole tietoa, joten saamme touhuta viimeisen tunnin kaikessa rauhassa. Sateen uhka on väistynyt ja ilta-aurinko lämmittää mukavasti. Lapset ihastuvat pieniin sähköautoihin, jollaisella kolmevuotiaskin osaa huristella sujuvasti pientä ympyrää. Trampoliinit kiinnostavat aina ja kun jonoa ei ole, pääsee aikuinenkin pomppimaan hyvillä mielin.

Dinosauria, Visulahti
Käymme tekemässä vielä lopuksi kierroksen polkuveneellä. Aluksen pohjalla on hieman vettä, veneen pinta on päässyt vähän likaantumaan ja pelastusliivitkin ovat jo nähneet parhaat päivänsä. Se ei kuitenkaan pahemmin haittaa menoa. Varjoisan joen pinta väreilee hyttysistä, auringonsäteet siivilöityvät puiden takaa ja suuret dinosauruspatsaat tarkkailevat etenemistämme. Käyttämällä ripaus mielikuvitusta saadaan aikaan kunnon seikkailu muinaisella virralla.

Visulahti
Lähdemme kotimatkalle tyytyväisinä, sillä Visulahti oli mukava paikka viettää kesäpäivä lasten kanssa. Olemme kiertäneet paljon huvi- ja leikkipuistoja sekä muita lasten kohteita, mutta tällainen puuhapuisto oli uusi kokemus. Tenavien iloa on aina mukava katsella ja jos lapsenmielisyyttä yhtään löytyy, voi aikuinenkin touhuta Visulahdessa vaikka mitä. Aktiviteetteja on mielestäni riittävästi yhdelle päivälle ja puiston yleisilme on siisti. Suurta tungosta ei ainakaan vierailupäivänämme ollut, joten aikaa ei tarvinnut rannekkeiden saamisen jälkeen kuluttaa jonottamiseen.

Totuus tulee lasten suusta. Kysyn autoon päästyämme, oliko Visulahdessa kivaa. Vastaus tulee empimättä: Oli! Voidaanko me joskus mennä sinne uudestaan?

Tämä kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Visulahden kanssa. Arviot ja mielipiteet ovat omiani. Tutustu Visulahteen tarkemmin osoitteessa www.visulahti.fi.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Terhi / Muru Mou

    22.7.2016 at 18:08

    Katsoin, että onpas tuo Jörn Donnerin vieressä oleva vahanukke hyvin tehty! En vain saanut päähäni, että ketä se esittää… 😀
    Olen käynyt Visulahdessa joskus lapsena ja tv-mainoksen tunnari on jäänyt hyvin mieleen. Paikasta en kylläkään paljoa muista, paitsi sen, että koin sen hieman tylsäksi. Onhan se varmasti vuosien (vuosikymmenten?!) saatossa muuttunut, ja tämän postauksen perusteella vaikuttaa ihan monipuoliselta paikalta.

    • Mika / Lähtöportti

      24.7.2016 at 11:29

      Haha, varmasti Visulahden vaikeimmin tunnistettava vahanukke 😀

      Tuntuu siltä, että monet tutut on käyneet Visulahdessa kauan sitten, mutta kenelläkään ei ole tuoreita kokemuksia sieltä. Itse kun en ollut aiemmin käynyt, niin en osaa kertoa muutoksista, mutta ainakin lapset tykkäsi kovasti ja heille riitti puuhaa koko päiväksi.

  2. Jonna / Lempipaikkojani

    23.7.2016 at 18:37

    Ha ha, mäkin katosin samaa elävän näköistä vahanukkea 😀 Olipa kiva lukea toisen bloggaajan kokemuksia Visulahdesta, juuri olimme itsekin siellä. Tykkäsimme kovasti. Etenkin lomatalosta ja uimarannasta. Kokonaisuutena oikein monipuolinen paikka viettää lapsiperheen lomaa.

    • Mika / Lähtöportti

      24.7.2016 at 11:35

      Mukava tietää näyttävänsä elävämmältä kuin Jörnin vahanukke 😀
      Hauska kuulla, että teilläkin oli onnistunut vierailu Visulahdessa. Lapsille riittää monenlaista puuhaa ja lomatalo oli yllättävänkin viihtyisä. Me ei ehditty uimarannalle, mutta oltiin toisaalta oltu ennen Visulahtea mökkilomalla järven rannalla.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suomi

Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.

Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

taiteilijakodit_ainola_08


Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.


taiteilijakodit_ainola_03

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola

Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

taiteilijakodit_ainola_06


Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

taiteilijakodit_ainola_01


Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

taiteilijakodit_ainola_09


Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

taiteilijakodit_ainola_02

 
Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

taiteilijakodit_ainola_07


Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

taiteilijakodit_ainola_05


Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

taiteilijakodit_ainola_04


Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

jarvenpaa_aulis


Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.

Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi


tuusula_ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola

Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.   

taiteilijakodit_ahola_02


Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

taiteilijakodit_ahola_03


Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

taiteilijakodit_ahola_05


Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

taiteilijakodit_ahola_01


Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

taiteilijakodit_ahola_04


Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

taiteilijakodit_ahola_06

 
Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.

Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola


taiteilijakodit_suviranta_01

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta

Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

taiteilijakodit_suviranta_03


Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

taiteilijakodit_suviranta_02


Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

taiteilijakodit_suviranta_05


Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

taiteilijakodit_suviranta_04


Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

taiteilijakodit_suviranta_06


Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.

Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta

Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja