Suomi
Vallisaari – upea luontokohde täynnä tarinoita

Vietimme viime viikonloppuna hienon koko perheen kesäpäivän Helsingin Vallisaaressa. Odotin reilu vuosi sitten yleisölle avatun kohteen olevan ihan kiva, mutta se ylittikin odotukset moninkertaisesti. Vallisaari tarjoaa elämyksiä niin kauniin luonnon, kiehtovan historian kuin mukavan tunnelmansakin ansiosta.
Vallisaaren kirjoitettu historia ulottuu 1500-luvun puolivälin tienoille, jolloin sinne rakennettiin ensimmäiset suojavallit torjumaan vihollisten hyökkäyksiä. Saari oli sotilaallisessa käytössä aina vuoteen 2012 saakka, jolloin puolustusvoimien vuokrasopimus päättyi ja paikalle alettiin suunnitella uudenlaista käyttöä. Vallisaari avattiin virallisesti ulkoilukäyttöön keväällä 2016 ja sen suosio ylitti nopeasti kaikki odotukset.
Vallisaareen pääsee Kauppatorilta joko JT-Linen tai Aava Linesin aluksilla. Aavan lautat lähtevät tasatunnein, kun taas JT-Linen aikataulu on vaihtelevampi. JT-Linella on muutamia vuoroja myös Hakaniemestä Vallisaareen. Itse valitsimme JT-Linen yksinkertaisesti siksi, että sen lautta oli lähdössä Kauppatorilta seuraavana. Merentuoksuinen tuuli vilvoittaa mukavasti ja Lonnan laiturin kautta kulkeva matka on mukava kokemus.
Vallisaareen tutustumisemme alkaa Luotsipihan laiturilta. Niin Vallisaaren kuin siihen liitetyn Kuninkaansaarenkin kävelypolut ovat leveitä ja kiitettävän hyväkuntoisia. Ne soveltuvat mainiosti vaikkapa lastenrattaiden työntämiseen, joskin korkeuseroja on jonkin verran. Noin puolet Vallisaaresta on edelleen suljettuna rangaistuksen uhalla, muun muassa maastossa olevien räjähteiden vuoksi. Liikkuminen on muutenkin sallittua ainoastaan merkityillä poluilla. Aleksanterin kierroksen pituudeksi on ilmoitettu kolme kilometriä, kun taas Kuninkaansaaren lenkki on puolta kilometriä lyhyempi. Otamme tavoitteeksi kiertää ne molemmat.
Emme lähde useimpien muiden vierailijoiden tapaan Aleksanterin kierrokselle heti, vaan suuntaamme aluksi kohti Kuolemanlaaksoa. Alueen nimi muistuttaa heinäkuussa 1937 tapahtuneesta ammusvaraston räjähdyksestä, joka vei kahdentoista ihmisen hengen. Räjähdysten sarja aiheutti valtavaa tuhoa Vallisaaressa ja helisytti ikkunalaseja Töölössä asti. Tuon traagisen päivän tunnelmat välittyvät hyvin Ylen elävän arkiston radiotallenteesta.
Sotilassaaren historiaan kuuluu paljon synkkiä tarinoita. Eräs suosituimmista kertoo päättömästä everstistä, joka kummittelee edelleen Vallisaaren muureilla.
Pysähdymme syömään Torpedolahden satamaan. Paikka on saanut nimensä läheisten luolien ammusvarastoista. Nälän karkottamiseksi on tarjolla sekä Epic Foodsin ruoka-annoksia että kahvilan Sea Dogeja. Päädymme ostamaan keitot Epiciltä ja valitsemaan juomat satamakahvilan tarjonnasta. Aurinkoisella terassilla on mukava nauttia kiireettömästä kesäpäivästä.
Päätämme lähteä aterian jälkeen Kuninkaansaareen, jonne voi kävellä Vallisaaresta kapean maapenkereen ylitse. Ohitamme vierasvenesataman ja pysähdymme hetkeksi katselemaan aalloissa keinuvia joutsenia sekä valkoposkihanhia.
Kuninkaansaari sai nimensä Ruotsin persoonalliselta kuninkaalta Kustaa III:lta, joka piti silloista Bockholmenia saaristolaivastonsa tukikohtana.
Kierros Kuninkaansaaressa on mielenkiintoinen kokemus. Pääsemme ihailemaan merimaisemia ja tutkimaan vanhoja sotilasrakennuksia. Lyhyt seikkailu autioilla käytävillä on lasten mieleen.
Jatkamme matkaa kauniiseen hiekkapoukamaan, joka näyttää mukavalta uimapaikalta. Tyydymme tällä kertaa kuitenkin vain ihailemaan kesäistä maisemaa.
Yksi Vallisaaren ehdottomista vetonauloista on luonto, joka saattaa olla koko Helsingin alueen koskemattomin. Saarella voi ihailla harvinaisia kasveja ja nähdä muun muassa uhanalaisia perhoslajeja. Lastemme mieleen jää jonkinlainen myyrä tai muu vastaava vipeltäjä, joka touhuilee ohikulkijoista välittämättä polun reunan heinikossa.
Palaamme Kuninkaansaaresta Vallisaareen ja suunnistamme Torpedolahden sataman ohitse kohti Kuolemanlaaksossa sijaitsevaa Jäätelökahvila Pajaa. Sympaattisesta kahvilasta saa erinomaista jäätelöä, pihamaalla paistuvia lettuja sekä muita houkuttelevia herkkuja. Rento meininki tarttuu ja terassilla soivia latinohittejä tekisi mieli jäädä kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa. Aurinko lämmittää mukavasti ja ajatukset juoksevat jonnekin eteläisemmille leveyspiireille. Nyt on viimeinkin oikea kesä!
Lähdemme vielä tekemään Aleksanterin kierroksen, jonka päänähtävyys on Aleksanterinpatteri. Metsän siimeksessä on mukava kävellä ja miettiä millaisia tarinoita saaren menneisyyteen kuuluukaan. Peruskorjausta odottava Aleksanterinpatteri on suljettu, mutta sotilasrakennuksen katolle pystytetyltä näköalatasanteelta on erinomaiset maisemat ympäristöön. Saamme ihailla näkymiä niin merelle, Suomenlinnaan kuin Helsingin keskustaankin päin.
Huomaamme näköalapaikalta, kuinka Silja Linen alus lähtee satamastaan kohti Ruotsia. Ehdimme hyvin kävellä lähemmäs rantaa tähystämään, kuinka alus lipuu ohitsemme.
Vallisaaresta löytyy houkuttelevia niittyjä, jotka sopivat hyvin vaikka eväiden syömiseen. Saavumme niiden ohitse rannan näköalapaikalle, josta voi katsella lähes käden ulottuvilla sijaitsevaa tuttua naapurisaarta. Vallisaaren ja Suomenlinnan erottaa toisistaan vain kapea Kustaanmiekan salmi.
Matkan varrelle osuu vielä tyyni lampi, josta menneiden aikojen merenkulkijat kävivät täydentämässä laivojen juomavesivarastot ennen ulapalle suuntaamista. Uiminen on pohjassa makaavien romujen vuoksi kielletty, mutta rapujen kerrotaan viihtyvän näissä vesissä hyvin.
Palaamme JT-Linesin käyttämälle Luotsipihan laiturille. Mietimme, olisiko Aava Linesin lauttojen odottaminen sittenkin hauskempaa, sillä ne liikennöivät aivan Torpedolahden satamakahvilan viereen. Paluumatka vie aikaa, sillä aluksemme kiertää kahden eri Suomenlinnan laiturin sekä Lonnan kautta Kauppatorille. Onneksi sää pysyy suotuisana ja kesäpäivästä on mukava nauttia merellisissä tunnelmissa.
Tulimme kiertäneeksi molemmat tarjolla olevat lenkit, joten saimme kattavan käsityksen Vallisaaren ja Kuninkaansaaren avoimista osista. Vallisaaren suljettuun eteläosaan pääsisi tutustumaan ainakin Bliss Adventuresin opastetuilla fatbike-retkillä.
Oma päivämme Vallisaaressa onnistui erinomaisesti. Asiaan vaikuttivat miltei täydelliset sääolosuhteet, joita täytyy varsinkin näin oikukkaana kesänä arvostaa poikkeuksellisen paljon. Toisinaan kovin arvaamattomat lapsetkin pysyivät retken ajan hyvällä tuulella ja myös neljävuotias jaksoi taivaltaa koko matkan omin jaloin. Tähän toki vaadittiin muutama herkuttelutauko.
Vallisaari saavutti avautumisensa jälkeen suosion, johon ei ollut osattu varautua riittävästi. Nyt toisena kesänä lauttayhteyksiä on lisätty ja muun muassa saaren ravintolapalveluita kehitetty. Kaikki tuntui kauniina kesäpäivänä toimivan sujuvasti. Ravintolapalveluita voisi toki kehittää entistä monipuolisemmiksi, mutta ymmärrän, ettei saaren infrastruktuuria ole suunniteltu matkailijoiden ehdoilla. Minkäänlaisia viihdekeskuksia en Vallisaaren kaltaiseen luontokohteeseen kaipaakaan.
Mielestäni Vallisaari tarjoaa oivan vaihtoehdon Suomenlinnalle mukavaa kesäpäivän retkeä varten. Se on asutettua naapuriaan hiljaisempi, joten tarjolla on miellyttävää luonnonläheistä tunnelmaa. Lähtisin Vallisaareen mielelläni toistekin, kunhan vain ehtisimme sitä ennen tutkia muita pääkaupunkiseudun saariston aarteita.
Lue ajankohtaista lisätietoa Vallisaari.fi -sivustolta.

Suomi
Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.
Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi.

Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.
Suomi
Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.
Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.

Venehallin aarteita
Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.

Merivartijoiden tärkeät tehtävät
Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa
Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä
Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki
Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.

Koko perheen Muumiseikkailu
Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.

Koskettava näyttely menetetyistä saarista
Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus
Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.
Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia2 vuotta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti2 vuotta sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
-
Espanja2 vuotta sitten
Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos
-
Suomi1 vuosi sitten
Iso-Syöte ihastutti jälleen
-
Itävalta2 vuotta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
Sini / Sini matkakuumeessa
22.7.2017 at 9:43
Itsekin olen ollut tuonne menossa koko alkukesän, mut ei ole vielä muka ehtinyt. Tuossa tuli sulla niin hyvin tuota faktatietoa saaresta, että keskityn itse sit johonkin muuhun jos ja kun tulee Vallisaaresta postattua jotain. 🙂
Mika / Lähtöportti
23.7.2017 at 11:16
Kiitos kommentista! Tällaiset retket siirtyy helposti päivästä tai vuodestakin toiseen, mutta Vallisaaressa kyllä kannattaa käydä. Eli sinne vaan, ja mielenkiinnolla odotan postaustasi ?
Eetu
16.7.2019 at 17:52
Me olemme myös perheen kanssa mietitty jotain kivaa yhteistä tekemistä ja nyt kesä aikaan olisi mukava lähteä veneellä jonnekkin. Vallisaarihan kuulostaa todella hyvältä ja varmasti vaikka paljon ollaan vesillä oltu, niin tuolla ei olla käyty, jos vasta hetken ollut yleisölle auki. Kiitos mielenkiintoisesta blogista ja hyvistä ideoista tekemisistä saaressa.
Mika / Lähtöportti
18.7.2019 at 12:50
Kiitos kommentista! Vallisaari on kiva retkikohde koko perheelle. Se on nyt tosiaan neljättä kesää avoinna yleisölle, palveluilta löytyy, mutta huomattavasti Suomenlinnaa hiljaisempi.
Anne
22.1.2020 at 15:55
Kävin Vallisaaressa äitini kanssa perinteisellä äiti/tytär kesämatkallamme ja se oli erinomainen kohde. Haluan ehdottomasti mennä käymään uudelleen näin muutaman vuoden jälkeen.
Mika / Lähtöportti
26.1.2020 at 22:10
Vallisaari on kyllä mukava! Täytyisi itsekin mennä näin parin vuoden jälkeen uudestaan!