Seuraa somessa

Suomi

Ylläs, Saariselkä vai Pyhä – mikä olikaan ykkönen?

Julkaistu

-

Nyt kun takana on kolme peräkkäisten talvien reissua Lapin lumille, tuntuu sopivalta vertailla kokemuksia keskenään. Kokosin yhteenvedon siitä, kuinka hyvin Ylläs, Saariselkä ja Pyhätunturi vastasivat toiveitamme.

* Sisältää mainoslinkin

Kun noin kaksi ja puoli vuotta sitten suunnittelimme ensimmäistä aikuisiän matkaani Lappiin, oli kohteen valitseminen vaikeaa. Hiihtokeskukset olivat tuttuja vain nimeltä, joten kaipasin tietoa siitä, mitä ne pitävät sisällään. Kokosin tämän paketin lähinnä siksi, että se voisi auttaa jotakuta muuta vastaavassa tilanteessa. Oman suosikin valinta on pitkälti makuasia, johon vaikuttaa ensisijaisesti se, mitä lomaltaan hakee. Itse arvostamme Lapissa erityisesti hiljaisuutta, luonnon kauneutta ja hyviä hiihtolatuja.


HIIHTOLADUT

Olemme harrastaneet Lapin-matkoillamme ensisijaisesti murtomaahiihtoa, joten ladut ovat tulleet tutuiksi. Ylläksen 330 kilometrin latuverkosto on Suomen laajin. Saariselällä latuja on noin 200 kilometrin ja Pyhä-Luostolla 150 kilometrin verran. Numeroilla ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä, sillä kaikissa näissä riittää mukavasti hiihdettävää viikon matkalle. Kilpa- ja kuntourheilijoille suosittelen ensisijaisesti Yllästä, josta löytyy haastavan mäkisiä latuprofiileja. Retkeilijöille paras vaihtoehto on erämaahenkinen Saariselkä. Kaikkien kolmen keskuksen ladut ovat olleet erinomaisessa kunnossa.


VALAISTUT LADUT

Jos hiihtämään lähtee pimeimpään vuodenaikaan eli joulun tienoilla, on latujen valaistuksella suuri merkitys. Hiihtolomaviikoilla päivät ovat jo mukavan valoisia pääsiäisestä puhumattakaan. Ylläs tarjoaa 38 kilometrin laajuisen hyvin valaistun verkoston, joka sisältää monipuolisia reittivaihtoehtoja. Saariselällä valaistuja latuja on 34 kilometriä, mutta osa lampuista on varsin himmeitä. Pyhällä on 14 kilometrin pituinen valaistu osuus jota voi hiihtää edestakaisin, muttei valaistua kiertolenkkiä. Naapurista Luostolta löytyy 18 valaistua latukilometriä.


PIENTEN LASTEN HIIHTOHARJOITTELU

Tässä kategoriassa Ylläs on ykkönen. Aurinkotuvan hiihtomaa on loistava paikka pienille hiihtäjän aluille, jotka vielä harjoittelevat tekniikkaa, eivätkä ole valmiita pidemmille laturetkille. Hiihtomaan latu on tähän tarkoitukseen sopivan pituinen ja sen varrella on kumpare kiipeämis- ja laskemisharjoittelua varten. Aurinkotuvalla on myös kahvila, makkaranpaistoon sopiva laavu, pieni pulkkamäki sekä muutama poro. Saariselältä löytyi todella lyhyt hiihtoharjoitteluun tarkoitettu latu, mutta koimme mielekkäämmäksi lähteä lasten kanssa yleisille hiihtoreiteille joko vuokraamamme mökin tai esimerkiksi Laanilan Savottakahvilan pihalta. Pyhätunturilla ei ole lapsille suunnattua hiihtoaluetta, mutta harjoitteluun sopiville helpoille latuosuuksille pääsee joko suoraan hiihtokeskuksesta tai esimerkiksi Pyhän Astelin tai Kairosmajan parkkipaikoilta, joten olosuhteet ovat tältä osin kunnossa.


PULKKAMÄET

Suomen pisin ja vauhdikkain pulkkamäki löytyy Saariselältä, joten tältä osin voittaja on helppo valita. Yli kilometrin matkaa ei ole tietenkään pakko laskea kokonaan, vaan varsinkin pienemmät lapset suosivat rinteen alaosaa, joka toimii sellaisenaankin mainiosti. Ylläksen pulkkamäki on hiihtokeskuksen yhteydessä ja ylös pääsee ilmaisella mattohissillä. Olosuhteet ovat kunnossa ja esimerkiksi lämmittely onnistuu viereisen laavun tulilla. Pyhältä löytyy kaksi vierekkäistä pulkkarinnettä, joiden alaosassa vaaditaan tiukkaa jarrutusta.


LASKETTELURINTEET

Laskettelusta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta numeroiden perusteella yli 60 rinteen Ylläs kuulostaa houkuttavimmalta. Sieltä löytyvät Suomen suurimmat korkeuserot sekä pisimmät, kolmen kilometrin mittaiset rinteet. Rinteiden määrässä Saariselkä (15) ja Pyhä (14) jäävät jälkeen ja molempien pisimmät laskut ovat noin 1800 metrin mittaisia. Kylmät faktat eivät kuitenkaan ratkaise kaikkea ja esimerkiksi monet puuterilumen ystävät kehuvat Pyhää Suomen parhaaksi vapaalaskukohteeksi. Myös rinteiden jyrkkyyden, haastavuuden ja tunnelman suhteen löytyy varmasti erilaisia mieltymyksiä.


TUNTURIN HUIPULLA KÄYNTI EI-LASKETTELIJOILLE

Saariselän keskeisimmän tunturin Kaunispään huipulle pääsee ihailemaan maisemia helposti autolla. Koska tunturi ei muutenkaan ole mahdottoman korkea, voi sinne kavuta myös jalkaisin vaikkapa pulkkamäen reunaa pitkin. Ylläksen laelle 718 metriin voi nousta mukavalla gondolihissillä, jonka ikkunat tarjoavat suojan alueelle tyypilliseltä tuulelta. Pyhätunturin huipulle kulkee PyhäExpress-tuolihissi, joka on talven lisäksi maisemahissikäytössä myös kesäkaudella juhannuksesta syyskuulle.


NÄHTÄVYYDET

Ylläkseltä käsin kannattaa käydä Lainion Snow Villagessa, jonka lumihotelli on aidosti henkeäsalpaava ilmestys. Tänä vuonna Game of Thronesin teemaan rakennettu jäinen taideteos on saanut myös ansaitsemaansa kansainvälistä huomiota. Saariselältä käsin kävimme tunnin ajomatkan päässä Inarin Siida-museossa, joka tarjoaa tietoa niin Lapin luonnosta kuin saamelaisperinteistäkin. Pyhä-Luoston nähtävyyksistä voisi mainita vaikkapa Lampivaaran ametistikaivoksen, jossa emme kuitenkaan vierailleet. Viime hetken kohdevinkit kannattaa hakea hiihtokeskusten turisti-infoista, joissa olen aina saanut asiantuntevaa palvelua.


POROT

Toistaiseksi parhaat kohtaamisemme porojen kanssa olemme kokeneet Koparassa Pyhätunturin lähettyvillä. Viiden euron pääsymaksua vastaan pääsee syöttämään ja silittämään tilan kesyjä poroja. Poro- ja huskysafareja järjestäviä yrityksiä löytyy kaikkien hiihtokeskusten ympäristöstä, joten kannattaa tutustua tarjontaan Ylläksen, Saariselän ja Pyhän internet-sivuilla ja tehdä retkivaraus ennakkoon. Jos haluaa vain nähdä poroja ilman sen kummempia aktiviteetteja tai pääsymaksuja, se onnistuu vaikkapa televisiosta tutun Äkäslompolon Jounin kaupan kulmilla.



TUNNELMA

Saariselkä tunnetaan rauhallisesta menosta ja erämaan maisemistaan. Laduilla lykkiikin lähinnä eläkeläisiä, lapsiperheitä ja muutamia ulkomaalaisia turisteja. Myös Pyhällä oli Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla yllättävän hiljaista. Ylläs tuntuu olevan enemmän urheilullisten aikuisten suosiossa ja tarjoaa loistavat puitteet perhelomallekin. After ski -meininkeihin emme ole tutustuneet lainkaan, mutta näistä vaihtoehdoista lähtisin etsimään iltaelämää ensisijaisesti Ylläkseltä. Hieman syrjemmällä on helppo nauttia luonnon hiljaisuudesta kaikissa näissä kohteissa. Olemme majoittuneet joka kerralla vuokramökkiin, joka on sijainnut hiihtokeskuksen ulkopuolella rauhallisessa ympäristössä.



KANSALLISPUISTOT

Kaikkien kolmen hiihtokeskuksen tuntumasta löytyy upea kansallispuistoksi rauhoitettu alue, jonka laduilla olen hiihtänyt enemmän tai vähemmän. Pallas-Yllästunturin ja Pyhä-Luoston kansallispuistot ovat Suomen vanhimmat ja ainoat, jotka on perustettu ennen toista maailmansotaa. Itseeni suurimman vaikutuksen teki pintaraapaisu Urho Kekkosen kansallispuiston maisemista Saariselän lähettyvillä, mutta myönnän, etten ole tutustunut yhteenkään näistä laajoista alueista kunnolla.



AKTIVITEETIT

Emme ole omilla perhematkoillamme kaivanneet juurikaan muuta tekemistä hiihtämisen ja pulkkamäkien lisäksi, joten monipuolisia kokemuksia erilaisista aktiviteeteista ei varsinaisesti ole. Lapin suosituimpiin ulkoilmapuuhiin kuuluvat laskettelun lisäksi esimerkiksi lumikenkäily, moottorikelkkailu, husky- ja porosafarit, fatbike-pyöräily sekä opastetut revontuliretket. Hiihtokeskuksissa on useita välinevuokraamoita sekä opastettuja retkiä järjestäviä yrityksiä. Lisätietoa löytyy Ylläksen, Saariselän ja Pyhän nettisivuilta.


PALVELUT

Saariselän kyläkeskus on rakennettu matkailun ehdoilla tiiviiksi hotellien ja muiden palveluiden ryppääksi. Ylläksellä toiminta jakautuu tunturin eri puolille Äkäslompoloon ja Ylläsjärvelle. Pyhätunturin juurelta löytyy muun muassa muutama ravintola sekä ruokakauppa. Ainakin pintapuolisesti nähtynä näistä kaikista löytyvät suunnilleen toisiaan vastaavat peruspalvelut. Kylpyläänkin pääsee niin Ylläksellä, Saariselällä kuin myös Pyhän naapurissa Luostolla. Ravintola-ateriat ovat jääneet vähiin, mutta hyviä kokemuksia Lapin-matkojen varrella ovat tarjonneet esimerkiksi Äkäslompolon Rouhe sekä Inarin Kultahovin Aanaar.


ETÄISYYDET

Ylläkselle saavuttaessa lähin rautatieasema on Kolari, josta on reilun puolen tunnin ajomatka rinteiden juurelle. Matka Kemijärven asemalta Pyhätunturille on samaa luokkaa. Pohjoisemmassa sijaitsevan Saariselän seudulle raiteet eivät yllä, vaan ajomatkaa Kemijärveltä kertyy kolmisen tuntia ja Kolarista hieman enemmän. Nopein keino Saariselälle pääsemiseksi on lento Ivaloon, josta on lyhyt matka perille. Yllästä lähin lentokenttä on Kittilä ja Pyhää lähin Rovaniemi.


YHTEENVETO

Korostan, että hiihtokeskus kannattaa valita ennen kaikkea omien harrastusten ja mieltymysten perusteella. Siksi pystyn julistamaan voittajan vain oman perheemme maun mukaan, enkä siltikään kykene yksiselitteiseen päätökseen. Vietimme onnistuneen loman näissä kaikissa kolmessa paikassa. Ykköskohteen valinnassa järkisyyt puoltavat Yllästä, mutta suurin pala sydämestäni jäi Saariselän maisemiin. Seuraavaa hiihtomatkaa ajatellen vaihtoehtoja on toki monta muutakin. Lapin-kohteista houkuttaisi erityisesti Salla, vaikka toisaalta voisi joskus jäädä myös etelämmäs Rukalle tai Vuokattiin.

* Olemme varanneet hiihtomatkojemme majoituksen yleensä Lomarenkaan sivuilta, joista löytyy tuhansia vuokramökkejä eri puolilta Suomea. Voit tutustua Lomarenkaan valikoimaan tästä linkistä. 

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Elina Marjaana Travel Blog

    17.3.2018 at 8:42

    Olen samaa mieltä, omat mieltymykset vaikuttavat kaikista eniten talvilomakohteen valintaan ja siksi niihin kannattaakin tutustua etukäteen. Ylläksellä on loistavat laskettelurinteet, siellä kannattaa ehdottomasti suunnata rinteisiin, kun taas Saariselkä sopii hiihtoon, etenkin retkihiihtoon. Latu kulki yhdessä vaiheessa rinteiden ohi, eivätkä ne näyttäneet erityisen houkuttelevilta, ainakaan Ylläkseen verrattuna. Pyhällä en ole vielä käynyt, mutta sinne voisi joku talvi mennä. Vaikuttaa kertomasi perusteella hyvältä paikalta sekin. Siellä on ilmeisesti myös oikein hyviä patikkapolkuja kesällä ja syksyllä. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      18.3.2018 at 21:51

      Näin se on, Lapin kohteen valinnassa oleellisinta on, mitä sieltä lähtee hakemaan. Esimerkiksi Ylläs lasketteluun ja Saariselkä hiihtoretkille. Olen kuullut hyviä ruskaretkikokemuksia Pyhältä ja voikin olla, että paikka on parhaimmillaan siihen tarkoitukseen. Jos vaan löytyisi joskus ylimääräistä loma-aikaa syyskuulle, olisi sellainen ruskaretki mukava toteuttaa vaikka juuri Pyhällä 🙂

  2. Rosa

    17.3.2018 at 22:45

    Kiva vertailu. Äitini on Levi-fani ja siellä kävimme viime vuonna tyttäreni kanssa. Harkinnassa on ollut Saariselkä, koska siellä on liiton paikat. Edullisimmin majoitus irtoaa kaamos aikaan, joten hyvä tietää, että Saariselällä on pisimmät valaistut ladut.

    • Mika / Lähtöportti

      18.3.2018 at 21:57

      Kiva jos tästä oli iloa 🙂 Meillä on Levi vielä käymättä. Saariselällä on ihan kelvolliset valaistut ladut, tosin osa niistä on ikään kuin ”puolivaloja” jolloin on aika hämärää, osa sitten kunnolla valoisia osuuksia. Saariselkä on upea paikka, jos tykkää luonnon rauhasta ja erämaahenkisistä maisemista.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suomi

Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.

Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

taiteilijakodit_ainola_08


Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.


taiteilijakodit_ainola_03

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola

Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

taiteilijakodit_ainola_06


Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

taiteilijakodit_ainola_01


Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

taiteilijakodit_ainola_09


Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

taiteilijakodit_ainola_02

 
Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

taiteilijakodit_ainola_07


Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

taiteilijakodit_ainola_05


Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

taiteilijakodit_ainola_04


Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

jarvenpaa_aulis


Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.

Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi


tuusula_ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola

Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.   

taiteilijakodit_ahola_02


Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

taiteilijakodit_ahola_03


Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

taiteilijakodit_ahola_05


Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

taiteilijakodit_ahola_01


Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

taiteilijakodit_ahola_04


Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

taiteilijakodit_ahola_06

 
Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.

Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola


taiteilijakodit_suviranta_01

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta

Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

taiteilijakodit_suviranta_03


Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

taiteilijakodit_suviranta_02


Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

taiteilijakodit_suviranta_05


Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

taiteilijakodit_suviranta_04


Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

taiteilijakodit_suviranta_06


Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.

Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta

Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja