Seuraa somessa

Suomi

Ylläs, Saariselkä vai Pyhä – mikä olikaan ykkönen?

Julkaistu

-

Nyt kun takana on kolme peräkkäisten talvien reissua Lapin lumille, tuntuu sopivalta vertailla kokemuksia keskenään. Kokosin yhteenvedon siitä, kuinka hyvin Ylläs, Saariselkä ja Pyhätunturi vastasivat toiveitamme.

* Sisältää mainoslinkin

Kun noin kaksi ja puoli vuotta sitten suunnittelimme ensimmäistä aikuisiän matkaani Lappiin, oli kohteen valitseminen vaikeaa. Hiihtokeskukset olivat tuttuja vain nimeltä, joten kaipasin tietoa siitä, mitä ne pitävät sisällään. Kokosin tämän paketin lähinnä siksi, että se voisi auttaa jotakuta muuta vastaavassa tilanteessa. Oman suosikin valinta on pitkälti makuasia, johon vaikuttaa ensisijaisesti se, mitä lomaltaan hakee. Itse arvostamme Lapissa erityisesti hiljaisuutta, luonnon kauneutta ja hyviä hiihtolatuja.


HIIHTOLADUT

Olemme harrastaneet Lapin-matkoillamme ensisijaisesti murtomaahiihtoa, joten ladut ovat tulleet tutuiksi. Ylläksen 330 kilometrin latuverkosto on Suomen laajin. Saariselällä latuja on noin 200 kilometrin ja Pyhä-Luostolla 150 kilometrin verran. Numeroilla ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä, sillä kaikissa näissä riittää mukavasti hiihdettävää viikon matkalle. Kilpa- ja kuntourheilijoille suosittelen ensisijaisesti Yllästä, josta löytyy haastavan mäkisiä latuprofiileja. Retkeilijöille paras vaihtoehto on erämaahenkinen Saariselkä. Kaikkien kolmen keskuksen ladut ovat olleet erinomaisessa kunnossa.


VALAISTUT LADUT

Jos hiihtämään lähtee pimeimpään vuodenaikaan eli joulun tienoilla, on latujen valaistuksella suuri merkitys. Hiihtolomaviikoilla päivät ovat jo mukavan valoisia pääsiäisestä puhumattakaan. Ylläs tarjoaa 38 kilometrin laajuisen hyvin valaistun verkoston, joka sisältää monipuolisia reittivaihtoehtoja. Saariselällä valaistuja latuja on 34 kilometriä, mutta osa lampuista on varsin himmeitä. Pyhällä on 14 kilometrin pituinen valaistu osuus jota voi hiihtää edestakaisin, muttei valaistua kiertolenkkiä. Naapurista Luostolta löytyy 18 valaistua latukilometriä.


PIENTEN LASTEN HIIHTOHARJOITTELU

Tässä kategoriassa Ylläs on ykkönen. Aurinkotuvan hiihtomaa on loistava paikka pienille hiihtäjän aluille, jotka vielä harjoittelevat tekniikkaa, eivätkä ole valmiita pidemmille laturetkille. Hiihtomaan latu on tähän tarkoitukseen sopivan pituinen ja sen varrella on kumpare kiipeämis- ja laskemisharjoittelua varten. Aurinkotuvalla on myös kahvila, makkaranpaistoon sopiva laavu, pieni pulkkamäki sekä muutama poro. Saariselältä löytyi todella lyhyt hiihtoharjoitteluun tarkoitettu latu, mutta koimme mielekkäämmäksi lähteä lasten kanssa yleisille hiihtoreiteille joko vuokraamamme mökin tai esimerkiksi Laanilan Savottakahvilan pihalta. Pyhätunturilla ei ole lapsille suunnattua hiihtoaluetta, mutta harjoitteluun sopiville helpoille latuosuuksille pääsee joko suoraan hiihtokeskuksesta tai esimerkiksi Pyhän Astelin tai Kairosmajan parkkipaikoilta, joten olosuhteet ovat tältä osin kunnossa.


PULKKAMÄET

Suomen pisin ja vauhdikkain pulkkamäki löytyy Saariselältä, joten tältä osin voittaja on helppo valita. Yli kilometrin matkaa ei ole tietenkään pakko laskea kokonaan, vaan varsinkin pienemmät lapset suosivat rinteen alaosaa, joka toimii sellaisenaankin mainiosti. Ylläksen pulkkamäki on hiihtokeskuksen yhteydessä ja ylös pääsee ilmaisella mattohissillä. Olosuhteet ovat kunnossa ja esimerkiksi lämmittely onnistuu viereisen laavun tulilla. Pyhältä löytyy kaksi vierekkäistä pulkkarinnettä, joiden alaosassa vaaditaan tiukkaa jarrutusta.


LASKETTELURINTEET

Laskettelusta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta numeroiden perusteella yli 60 rinteen Ylläs kuulostaa houkuttavimmalta. Sieltä löytyvät Suomen suurimmat korkeuserot sekä pisimmät, kolmen kilometrin mittaiset rinteet. Rinteiden määrässä Saariselkä (15) ja Pyhä (14) jäävät jälkeen ja molempien pisimmät laskut ovat noin 1800 metrin mittaisia. Kylmät faktat eivät kuitenkaan ratkaise kaikkea ja esimerkiksi monet puuterilumen ystävät kehuvat Pyhää Suomen parhaaksi vapaalaskukohteeksi. Myös rinteiden jyrkkyyden, haastavuuden ja tunnelman suhteen löytyy varmasti erilaisia mieltymyksiä.


TUNTURIN HUIPULLA KÄYNTI EI-LASKETTELIJOILLE

Saariselän keskeisimmän tunturin Kaunispään huipulle pääsee ihailemaan maisemia helposti autolla. Koska tunturi ei muutenkaan ole mahdottoman korkea, voi sinne kavuta myös jalkaisin vaikkapa pulkkamäen reunaa pitkin. Ylläksen laelle 718 metriin voi nousta mukavalla gondolihissillä, jonka ikkunat tarjoavat suojan alueelle tyypilliseltä tuulelta. Pyhätunturin huipulle kulkee PyhäExpress-tuolihissi, joka on talven lisäksi maisemahissikäytössä myös kesäkaudella juhannuksesta syyskuulle.


NÄHTÄVYYDET

Ylläkseltä käsin kannattaa käydä Lainion Snow Villagessa, jonka lumihotelli on aidosti henkeäsalpaava ilmestys. Tänä vuonna Game of Thronesin teemaan rakennettu jäinen taideteos on saanut myös ansaitsemaansa kansainvälistä huomiota. Saariselältä käsin kävimme tunnin ajomatkan päässä Inarin Siida-museossa, joka tarjoaa tietoa niin Lapin luonnosta kuin saamelaisperinteistäkin. Pyhä-Luoston nähtävyyksistä voisi mainita vaikkapa Lampivaaran ametistikaivoksen, jossa emme kuitenkaan vierailleet. Viime hetken kohdevinkit kannattaa hakea hiihtokeskusten turisti-infoista, joissa olen aina saanut asiantuntevaa palvelua.


POROT

Toistaiseksi parhaat kohtaamisemme porojen kanssa olemme kokeneet Koparassa Pyhätunturin lähettyvillä. Viiden euron pääsymaksua vastaan pääsee syöttämään ja silittämään tilan kesyjä poroja. Poro- ja huskysafareja järjestäviä yrityksiä löytyy kaikkien hiihtokeskusten ympäristöstä, joten kannattaa tutustua tarjontaan Ylläksen, Saariselän ja Pyhän internet-sivuilla ja tehdä retkivaraus ennakkoon. Jos haluaa vain nähdä poroja ilman sen kummempia aktiviteetteja tai pääsymaksuja, se onnistuu vaikkapa televisiosta tutun Äkäslompolon Jounin kaupan kulmilla.



TUNNELMA

Saariselkä tunnetaan rauhallisesta menosta ja erämaan maisemistaan. Laduilla lykkiikin lähinnä eläkeläisiä, lapsiperheitä ja muutamia ulkomaalaisia turisteja. Myös Pyhällä oli Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla yllättävän hiljaista. Ylläs tuntuu olevan enemmän urheilullisten aikuisten suosiossa ja tarjoaa loistavat puitteet perhelomallekin. After ski -meininkeihin emme ole tutustuneet lainkaan, mutta näistä vaihtoehdoista lähtisin etsimään iltaelämää ensisijaisesti Ylläkseltä. Hieman syrjemmällä on helppo nauttia luonnon hiljaisuudesta kaikissa näissä kohteissa. Olemme majoittuneet joka kerralla vuokramökkiin, joka on sijainnut hiihtokeskuksen ulkopuolella rauhallisessa ympäristössä.



KANSALLISPUISTOT

Kaikkien kolmen hiihtokeskuksen tuntumasta löytyy upea kansallispuistoksi rauhoitettu alue, jonka laduilla olen hiihtänyt enemmän tai vähemmän. Pallas-Yllästunturin ja Pyhä-Luoston kansallispuistot ovat Suomen vanhimmat ja ainoat, jotka on perustettu ennen toista maailmansotaa. Itseeni suurimman vaikutuksen teki pintaraapaisu Urho Kekkosen kansallispuiston maisemista Saariselän lähettyvillä, mutta myönnän, etten ole tutustunut yhteenkään näistä laajoista alueista kunnolla.



AKTIVITEETIT

Emme ole omilla perhematkoillamme kaivanneet juurikaan muuta tekemistä hiihtämisen ja pulkkamäkien lisäksi, joten monipuolisia kokemuksia erilaisista aktiviteeteista ei varsinaisesti ole. Lapin suosituimpiin ulkoilmapuuhiin kuuluvat laskettelun lisäksi esimerkiksi lumikenkäily, moottorikelkkailu, husky- ja porosafarit, fatbike-pyöräily sekä opastetut revontuliretket. Hiihtokeskuksissa on useita välinevuokraamoita sekä opastettuja retkiä järjestäviä yrityksiä. Lisätietoa löytyy Ylläksen, Saariselän ja Pyhän nettisivuilta.


PALVELUT

Saariselän kyläkeskus on rakennettu matkailun ehdoilla tiiviiksi hotellien ja muiden palveluiden ryppääksi. Ylläksellä toiminta jakautuu tunturin eri puolille Äkäslompoloon ja Ylläsjärvelle. Pyhätunturin juurelta löytyy muun muassa muutama ravintola sekä ruokakauppa. Ainakin pintapuolisesti nähtynä näistä kaikista löytyvät suunnilleen toisiaan vastaavat peruspalvelut. Kylpyläänkin pääsee niin Ylläksellä, Saariselällä kuin myös Pyhän naapurissa Luostolla. Ravintola-ateriat ovat jääneet vähiin, mutta hyviä kokemuksia Lapin-matkojen varrella ovat tarjonneet esimerkiksi Äkäslompolon Rouhe sekä Inarin Kultahovin Aanaar.


ETÄISYYDET

Ylläkselle saavuttaessa lähin rautatieasema on Kolari, josta on reilun puolen tunnin ajomatka rinteiden juurelle. Matka Kemijärven asemalta Pyhätunturille on samaa luokkaa. Pohjoisemmassa sijaitsevan Saariselän seudulle raiteet eivät yllä, vaan ajomatkaa Kemijärveltä kertyy kolmisen tuntia ja Kolarista hieman enemmän. Nopein keino Saariselälle pääsemiseksi on lento Ivaloon, josta on lyhyt matka perille. Yllästä lähin lentokenttä on Kittilä ja Pyhää lähin Rovaniemi.


YHTEENVETO

Korostan, että hiihtokeskus kannattaa valita ennen kaikkea omien harrastusten ja mieltymysten perusteella. Siksi pystyn julistamaan voittajan vain oman perheemme maun mukaan, enkä siltikään kykene yksiselitteiseen päätökseen. Vietimme onnistuneen loman näissä kaikissa kolmessa paikassa. Ykköskohteen valinnassa järkisyyt puoltavat Yllästä, mutta suurin pala sydämestäni jäi Saariselän maisemiin. Seuraavaa hiihtomatkaa ajatellen vaihtoehtoja on toki monta muutakin. Lapin-kohteista houkuttaisi erityisesti Salla, vaikka toisaalta voisi joskus jäädä myös etelämmäs Rukalle tai Vuokattiin.

* Olemme varanneet hiihtomatkojemme majoituksen yleensä Lomarenkaan sivuilta, joista löytyy tuhansia vuokramökkejä eri puolilta Suomea. Voit tutustua Lomarenkaan valikoimaan tästä linkistä. 

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

4 Comments

  1. Elina Marjaana Travel Blog

    17.3.2018 at 8:42

    Olen samaa mieltä, omat mieltymykset vaikuttavat kaikista eniten talvilomakohteen valintaan ja siksi niihin kannattaakin tutustua etukäteen. Ylläksellä on loistavat laskettelurinteet, siellä kannattaa ehdottomasti suunnata rinteisiin, kun taas Saariselkä sopii hiihtoon, etenkin retkihiihtoon. Latu kulki yhdessä vaiheessa rinteiden ohi, eivätkä ne näyttäneet erityisen houkuttelevilta, ainakaan Ylläkseen verrattuna. Pyhällä en ole vielä käynyt, mutta sinne voisi joku talvi mennä. Vaikuttaa kertomasi perusteella hyvältä paikalta sekin. Siellä on ilmeisesti myös oikein hyviä patikkapolkuja kesällä ja syksyllä. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      18.3.2018 at 21:51

      Näin se on, Lapin kohteen valinnassa oleellisinta on, mitä sieltä lähtee hakemaan. Esimerkiksi Ylläs lasketteluun ja Saariselkä hiihtoretkille. Olen kuullut hyviä ruskaretkikokemuksia Pyhältä ja voikin olla, että paikka on parhaimmillaan siihen tarkoitukseen. Jos vaan löytyisi joskus ylimääräistä loma-aikaa syyskuulle, olisi sellainen ruskaretki mukava toteuttaa vaikka juuri Pyhällä 🙂

  2. Rosa

    17.3.2018 at 22:45

    Kiva vertailu. Äitini on Levi-fani ja siellä kävimme viime vuonna tyttäreni kanssa. Harkinnassa on ollut Saariselkä, koska siellä on liiton paikat. Edullisimmin majoitus irtoaa kaamos aikaan, joten hyvä tietää, että Saariselällä on pisimmät valaistut ladut.

    • Mika / Lähtöportti

      18.3.2018 at 21:57

      Kiva jos tästä oli iloa 🙂 Meillä on Levi vielä käymättä. Saariselällä on ihan kelvolliset valaistut ladut, tosin osa niistä on ikään kuin ”puolivaloja” jolloin on aika hämärää, osa sitten kunnolla valoisia osuuksia. Saariselkä on upea paikka, jos tykkää luonnon rauhasta ja erämaahenkisistä maisemista.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Sähkömaastopyöräilyn iloa Ahvenistolla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävin alkuviikosta kaverini Juhanin kanssa kokeilemassa ensi kertaa sähköpyöräilyä. Paikkana oli Hämeenlinnan Ahvenisto, joka on kuin kesäinen keidas kirkasvetisine järvineen ja metsäisine harjuineen. Nautimme pyöräilyn lisäksi rantasaunan löylyistä.

Kaupallisessa yhteistyössä Ahveniston Toimintapuisto

Sain keväällä yhteydenoton Ahveniston Toimintapuistosta, jossa oli huomattu parin vuoden takainen juttuni keväisestä retkestä paikalliselle luontopolulle. Sovimme että palaan kauniiseen ympäristöön kokeilemaan tämän kesän uutuutta, vuokrattavana olevia sähkömaastopyöriä. Olin retkestä jo etukäteen innoissani, koska tiesin Hämeenlinnan luonnon kauniiksi, enkä ollut koskaan aiemmin kokeillut sähköpyörää.

ahvenisto_08 (2)

Sähköpyörien suosio on kovassa nousussa ja niitä on ollut vuokrattavana useammassa paikassa kotimaanmatkojemme varrella. Kerran Keski-Suomessa olin jo tekemässä varaustakin, mutta silloin suositut menopelit oli varattu loppuun. Tavallinen maastopyöräily on minulle tuttua puuhaa, joten luonnossa pyöräily tuntuu luontevalta. Nyt apuna on kuitenkin sähkö, joka suorastaan nykäisee ensikertalaisen pyörän matkaan.

ahvenisto_13 (2)

Käymme aluksi läpi sähköpyörien tekniikkaa Ahveniston Toimintapuiston puistopäällikön Aatun kanssa ja kuuntelemme asiantuntevat vinkit seudun parhaista pyöräilyreiteistä. Päätämme hetken pohdinnan jälkeen suunnata Toimintapuiston nettisivuilta löytyvälle esimerkkireitille, joka vie Hämeenlinnan tunnetuimpien nähtävyyksien äärelle. Pyörässä on kiinnike matkapuhelinta varten, jolloin kännykän käyttäminen navigaattorina on sujuvaa. Mainittu esimerkkireitti löytyy maksuttomasti Komoot-sovelluksesta.

ahvenisto_04 (2)

Sähkölle tulee käyttöä heti retken alussa, kun nousemme jyrkkää mäkeä pitkin maauimalan kulmalta Ahveniston harjulle. Sähkön tuoma apu jopa yllättää ensikertalaisen, sillä mäki taittuu hämmästyttävän kevyesti, kunhan vain muistaa polkea taukoamatta. Hyväkuntoinen pyöräilijä pärjäisi täällä pelkillä lihasvoimilla, mutta satunnaiselle polkijalle sähköavusteinen pyörä tekee haastavastakin reitistä miellyttävän. Isotkaan ylämäet eivät tunnu liian raskailta ja samalla kilometrimäärää on helppo venyttää entistä pidemmäksi.

ahvenisto_09 (2)

Sähköpyörään totuttelussa menee pieni hetki, sillä vaihteille on käyttöä sähköavustuksesta huolimatta. Esimerkiksi ennen jyrkkää ylämäkeä on hyvä valita tavallisen polkupyörän tavoin riittävän pieni vaihde, jotta eteneminen sujuu jouhevasti. Myös sähköavustuksen voimakkuutta voi säätää itse.

ahvenisto_24

Ahveniston Toimintapuistosta vuokrattavat pyörät ovat täysjousitettuja GasGas eMTB Trail 2.0 -sähkömaastopyöriä. Runkokokoja on tarjolla kaksi, M ja L. Kypärä kuuluu tietenkin hintaan ja mukana on myös lukko, jos matkan varrella tekee mieli pysähtyä vaikkapa kahville. Pyörän vuokrahinta kolmelta tunnilta on 49,90 euroa ja lisätunteja voi varata kymmenen euron hintaan. Vuokraaminen onnistuu Toimintapuiston nettisivujen kautta.

ahvenisto_21

Ahveniston harjut ja metsät muodostavat upean ulkoilualueen, jossa kelpaa liikkua niin kävellen kuin pyöräillenkin. Ajelemmekin aluksi metsäpolkuja edestakaisin ihan vain siitä ilosta, että saamme nauttia näissä maisemissa ylä- ja alamäistä vankkatekoisten pyörien selässä. Risuista tai männynkävyistä ei tarvitse suuremmin välittää, sillä maastopyörien renkaat on tehty rullaamaan luonnon keskellä.

ahvenisto_12 (2)

Lähdemme vähitellen seuraamaan etukäteen suunniteltua reittiä. Se vie meidät pian Ahveniston hylätyn hyppyrimäen juurelle. Karu betonitorni on kuin muinainen luuranko, joka kohoaa korkealle metsän yläpuolelle. Hyppyrin juurelta alastulorinteelle päin katsellessa ei voi kuin ihmetellä mäkihyppääjien rohkeutta. Tämä ei ollut edes kovin suuri mäki, sillä Vesa Hakalan leiskauttamaksi mäkiennätykseksi jäi 82 metriä.

ahvenisto_14 (2)

Hyppyrimäen vierestä avautuu maisema Ahveniston moottoriradalle ja kauempana levittäytyville metsäalueille. Suomen vanhin toiminnassa oleva moottorirata avattiin vuonna 1967, jolloin Formula 2 -kisassa nähtiin monta F1-luokan legendaarista maailmanmestaria. Jack Brabhamin, Graham Hillin, Niki Laudan, Jim Clarkin ja Jochen Rindtin jälkeen radalla ovat kurvailleet tietenkin kaikki maineeseen nousseet kotimaiset kilpa-ajajat.

ahvenisto_01 (2)

Laskettelemme alas harjulta ja päädymme Hämeenlinnan päällystetyille kaduille. Seurailemme hetken Hämeen Härkätietä ja saavumme Vanajaveden rannalle. Pian edessämme kohoaa komea Hämeen linna, joka on vartioinut ympäristöä jo keskiajalta lähtien. Katselemme ohimennen myös viereisen Museo Militarian pihalle kerättyjä tykkejä ja panssarivaunuja.

ahvenisto_23

Jatkamme matkaa Vanajan rantareittiä seuraten. Hämeenlinnan suosituin lenkkeilypolku kiertää tasaisia rantoja seuraillen kauniin vesialueen ympäri. Olen tehnyt tämän kierroksen muutamia vuosia sitten vaimon kanssa kävellen ja olen ehkä hämeenlinnalaisille hieman kateellinen tällaisesta ulkoilumahdollisuudesta aivan kaupungin keskustassa. Sähköpyörällä matka jatkuu joutuisasti kohti Aulankoa.

ahvenisto_07 (2)

Retkipäivämme sää näyttää arvaamattomalta, mutta navakoista tuulenpuuskista ja synkistä pilvistä huolimatta sadekuurot eivät pääse yllättämään. Aurinkokin ilmestyy päivän edetessä näkyviin yhä useammin. Saamme todeta, että sähkön voimalla jopa vastatuuleen pyöräily onnistuu ilman ylimääräisiä ponnistuksia. Emme pidä erityisen kovaa vauhtia, mutta parinkymmenen kilometrin tuntinopeus pysyy yllä kuin huomaamatta.

ahvenisto_11 (2)

Valmiiksi valittu reitti kulkee Aulangolla päällystettyjä teitä pitkin. Suunnistamme kohti Aulangon näkötornia, jossa käyntiä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan. Nyt tilaisuuden koittaessa lukitsemme pyörät ja kiipeämme portaita pitkin vuonna 1907 valmistuneen graniittitornin huipulle. Pidän rakennuksen linnaa muistuttavista sisätiloista ja kattotasanteelta kelpaa ihailla maisemaa joka suuntaan.

Näkymät lienevät parhaimmillaan kirkkaammalla säällä, mutta saamme nytkin hyvän käsityksen kansallismaisemasta, joka kuulemma inspiroi Hämeenlinnassa syntynyttä Jean Sibeliusta. Järviä ja silmänkantamattomiin jatkuvia metsiä katsellessa mielessä alkavatkin soida Finlandian mahtipontiset sävelet. Tänne olisi hauska palata joskus ruska-aikaan, kun metsien vihreys vaihtuu monipuolisempaan väriloistoon.

ahvenisto_10 (2)

Aulangon maisemista voi nauttia myös nousematta torniin, sillä sen juurelta aukeaa komeita näkymiä kantahämäläiseen luontoon. Näkötornin vieressä toimii perinteikäs Aulangon Tornikahvila, jonne emme kuitenkaan tällä kerralla poikkea. Lähdemme tornin juurelta paluumatkalle Ahveniston suuntaan. Emme noudata orjallisesti kartan ohjeistamaa reittiä, vaan poikkeamme välillä pienemmille metsäpoluille, joissa maastopyörät pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

ahvenisto_03 (2)

Päädymme rautatiesillan ylitettyämme paikallisille asuinalueille, joilta löytyy miellyttäviä kevyen liikenteen väyliä. Kaupunkiosuuden jälkeen on mukava palata takaisin Ahveniston metsiin. Pysähdymme hetkeksi idylliselle Kahtoilammelle, jossa on pieni uimaranta. Emme kuitenkaan pulahda veteen, sillä haluamme nauttia vielä hetken pyöräilystä Ahveniston harjumaisemissa.

ahvenisto_20

Aurinko lämmittää ja houkuttelevia metsäpolkuja lähtisi useampaankin suuntaan. Kolme tuntia on kulunut hämmästyttävän nopeasti. Valokuvaustauot hidastivat matkantekoa jonkin verran, mutta ehdimme silti nähdä ja kokea paljon.

ahvenisto_22

Kiertämämme reitti oli erinomainen johdatus koko Hämeenlinnan tarjontaan ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää. Pidin kaikesta huolimatta eniten reitin metsäosuuksista, joten jos palaan samoissa merkeissä Hämeenlinnan maisemiin, haluaisin keskittyä entistä enemmän maastossa pyöräilyyn. Ahveniston mäkiä voisi polkea niin kauan kuin jalat ja akku kestävät, tai sitten suunnata Aulangon maastopyöräreitille tai Turengin Kalpalinnaan. Hyviä vaihtoehtoja riittää.

ahvenisto_15 (2)

Meitä odottaa pyöräretken päätteeksi rantasauna, joka on saatavilla omaan käyttöön 40 euron tuntihintaan. Varausten tekeminen onnistuu kätevästi Ahveniston Toimintapuiston nettisivuilta. Lauteille mahtuisi kerralla jopa kahdeksan ihmistä ja löylyt tuntuvat miellyttävän pehmeiltä, vaikka eivät ihan omalle rakkaalle mökkisaunalle pärjääkään.

ahvenisto_06 (2)

Sauna tuntuu täydelliseltä ohjelmanumerolta useamman tunnin ulkoilun jälkeen. Terassilla kelpaa vilvoitella ja käydä läpi päivän pyöräretkeä. Tilaussaunan alapuolella on erilliset pukutilat avanto- ja kesäuimareille, joiden kanssa saunan laituri on yhteiskäytössä. Kirkkaaseen veteen pääsee siis pulahtamaan heti saunan edustalta.

ahvenisto_17

Rantasaunalta on vain lyhyt kävelymatka takaisin uimarannalle ja kahvilaan. Aurinkoinen Ahvenisto näyttää täydelliseltä paikalta kesäpäivien viettämiseen ja siellä riittää liikunnallista tekemistä koko perheelle.

ahvenisto_18

Uimarannan lisäksi polskimaan pääsee historiallisessa maauimalassa, joka valmistui vuoden 1952 olympialaisten nykyaikaista viisiottelua varten. Muitakin vesiurheilumahdollisuuksia löytyy, sillä järvelle voi vuokrata SUP-laudan.

ahvenisto_16

Uimarannan vieressä on perheen pienimmille sopiva mukavankokoinen leikkipuisto. Kouluikäiset ja sitä vanhemmat hurjapäät voivat koetella rohkeuttaan seikkailupuisto Flowparkissa, jonka korkeimmat radat kulkevat yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa. Rauhallista menoa kaipaaville on tarjolla luontopolku sekä muita ulkoilureittejä.

ahvenisto_05 (2)

Parin kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta sijaitseva Ahvenisto sopii päiväretkikohteeksi vaikkapa pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta päin saapuville. Ahvenisto on nyt parin vierailun perusteella tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja olen vakaasti sitä mieltä, että kyseessä on kappale kauneinta Suomea.

Jatka lukemista

Suomi

Hiihtoloma Syötteen laduilla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme hiihtolomaviikon tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla Syötteen maisemissa. Suomen eteläisimmän tunturin ympärillä kelpasi sivakoida mukavilla laduilla ja nauttia luonnon rauhasta.
  
Iso-Syöte valikoitui tämän talven hiihtokohteeksi paristakin syystä. Luvassa oli houkuttelevia latuja, meille kokonaan uusi kohde sekä Lapin hiihtokeskuksiin verrattuna siedettävämpi ajomatka, vaikka sitä kertyykin pääkaupunkiseudulta noin yhdeksän tuntia. Matkan varrella yöpyminen helpottaa urakkaa huomattavasti. Autojunaakin olisimme voineet harkita, elleivät ne olisi olleet suunnitelmia tehdessämme loppuunmyytyjä. Oulusta ajaa Pudasjärven kaupunkiin kuuluvalle Iso-Syötteelle vajaassa kahdessa tunnissa, ja Oulun seudulta saapuvat ihmiset muodostavatkin merkittävän osan hiihtokeskuksen kävijäkunnasta.   

syote_24

Iso-Syöte vaikuttaa hyvässä nosteessa olevalta paikalta, jonka suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa. Toiminta on silti suurimpiin hiihtokeskuksiin verrattuna melko pienimuotoista ja saammekin nauttia myös kaipaamastamme luonnon rauhasta. Meillä on nyt kokemusta kahdeksasta Lapin, Pohjois-Pohjanmaan tai Kainuun hiihtokeskuksesta ja Iso-Syöte nousi ehdottomasti suosikkiemme joukkoon.

syote_21

Syötteen ladut täyttävät odotukset, sillä noin 120 kilometrin laajuinen verkosto on mukavan monipuolinen ja reitit sopivat hyvin myös satunnaiselle harrastajalle, joka ei kaipaa erityisen rankkoja kuntoratoja. Haastavia latuprofiilejakin Iso-Syötteeltä toki löytyy, jos lähtee kiipeämään tunturin rinteelle.

syote_23

Leppoisaan menoon sopii noin yhdeksän kilometrin mittainen kierros Iso-Syötteen tunturin ympäri. Pääsemme vuokramökin pihalta suoraan tälle lenkille, joka tuleekin tehtyä useampaan kertaan myös lasten kanssa. Tunturin länsireunalla on yksi pitkähkö nousu ja lasku, mutta nekään eivät ole erityisen jyrkkiä.

syote_26

Tunturikierroksen lisäksi latuverkosto palvelee parhaiten kaltaisiani hiihtäjiä, jotka suksivat mielellään noin parinkymmenen kilometrin mittaisia leppoisia lenkkejä. Tarjolla on luonnon rauhaa ja erämaahenkisiä maisemia, eikä Etelä-Suomen hiihtolomaviikollakaan ole ruuhkaa. Maisemat muistuttavat näillä Koillismaan seuduilla Lappia, vaikkei niin pohjoisessa ollakaan. 

syote_13

Iso-Syötteen tunturin kiertävältä reitiltä voi jatkaa etelään Pytkyn lenkille. Kahdeksan ja puolen kilometrin mittaisella kierroksella ei ole valtavia korkeuseroja. Metsämaisemasta sukelletaan välillä avaralle suolle ja reitillä on muutenkin riittävästi vaihtelua.

syote_12

Kierroksen varrelle osuu myös Pytky Café, jonka kodikkaissa tiloissa voi nauttia vaikkapa kuumaa mehua ja maukkaita munkkeja. Kahvilan pihapiirissä on pari poroa ja läheisessä Naamankajärven rannassa saunan lisäksi avanto sekä majoituskäytössä oleva lasi-iglu.

syote_20

Maisemiltaan mielenkiintoisin alue löytyy latuverkoston pohjoisosasta, kun lähdetään Syötteen luontokeskukselta pohjoiseen päin. Täällä liikutaan suurimmaksi osaksi Syötteen kansallispuiston alueella.

syote_19

Hiihtelen näissä maisemissa vaimon kanssa kirkkaassa auringonpaisteessa ja toisena päivänä yksikseni lumipyryssä, jolloin näkyvyys on huomattavasti heikompi.

syote_22

Latujen varsilla on upeasti lumen peittämää metsää sekä toisinaan myös avaria suomaisemia. Välillä voi pysähtyä vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Täällä saa hengittää raikasta ilmaa, joka on oksilta riippuvan naavan määrästä päätellen hyvinkin puhdasta.

syote_25

Tuntuu hyvältä olla täällä suomalaisen luonnon keskellä. Vaikka reissaankin mielelläni maailman metropoleissa, on valtavan hienoa rauhoittua välillä kotimaan maisemissa ja ymmärtää omien juurien olevan syvällä tässä maassa.

syote_18

Tarkoituksenamme on hiihtää vaimon kanssa Toraslammelle saakka, mutta päätämmekin kääntyä hieman ennen perille pääsemistä Ahmatuvan suuntaan, jotta ehdimme latukahvilaan ennen sulkemisaikaa. Muuten hyvinkin tasainen reitti muuttuu ylämäeksi, joka on tosin täältä Toraslammen suunnasta huomattavasti loivempi kuin Koiratuvalta kuvassa näkyvälle Ahmatuvalle nouseva mäki.

syote_17

Erämaakahvila Ahmatuvan herkut lämmittävät ja antavat voimia paluumatkalle. Ahmatupa on myös vuokrattavissa yöpymistä varten.

syote_11

Käännyn sillä lumipyryisemmällä retkelläni kansallispuistosta Koiratuvan ohitse kohti Pikku-Syötettä. Taival alkaa tuntua raskaalta, vaikka matkan varrella on vain pari kunnon ylämäkeä. Suksi ei vaan oikein luista, tuuli puhaltaa latua umpeen ja nälkäkin alkaa jo kurnia. Pelastus löytyy tällä kerralla Pikku-Syötteen hiihtokeskuksen kahvilasta, joka toimii rinteiden alapuolella. Onneksi hiihdän viikon päätteeksi vielä kerran yksikseni Iso-Syötteen ympäri ja saan todistettua itselleni pystyväni yhä reipasvauhtiseen hiihtoon jopa ilman latukahviloissa pysähtelyä.

syote_27

Vaikka hiihtelinkin viidessä päivässä hieman yli sata kilometriä, jäi monta latua vielä kokeilematta. Osa kansallispuiston alueella kulkevista laduista jäi seuraavaan kertaan ja Pytkynharjun eteläpuolella olisi tarjolla myös Naamangan kierros. Lisäksi Pikku-Syötteen suunnalla kiertää jonkin verran lyhyehköjä latuja, joille emme nyt ehtineet. Se tuli kyllä testattua, että hiihtäminen Iso-Syötteeltä Pikku-Syötteelle on suurimmaksi osaksi melkoista ylämäkeä ja paluumatka tietenkin vauhdikasta alamäkeä. Reittikarttaan ja tarkempiin latutietoihin voi tutustua Syötteen virallisilla nettisivuilla.

syote_14

Syötteen matkailun keulakuvana paistattelee seudun komeimmalle paikalle rakennettu Tunturihotelli Iso-Syöte. Hotelli on toiminut tunturin laella 1980-luvulta lähtien, mutta se kunnostettiin entistä ehommaksi joulukuussa 2018 sattuneen tulipalon jälkeen. Rakennuksesta löytyy kylpyläosasto sekä kansainvälisestikin ylistettyjä luksussviittejä, mutta meille riittää ateria Hilltop-ravintolan ikkunapöydässä. Suosittelen ainakin sesonkiaikaan pöytävarauksen tekemistä etukäteen.  

syote_15

Syön Hilltopissa Pohjois-Suomen matkoihin lähes pakollisena kuuluvan poronkäristyksen, joka onkin varsin maukasta. Ensi kerralla saattaisin maistaa anopin kovasti kehumaa nieriää. Ravintolassa voisi nauttia myös vaikka kolmen ruokalajin menun suositusviineineen.

syote_28

Ihailemme pöydästämme komeaa näkymää illan mittaan hämyiseksi muuttuvaan ympäristöön. Myös tyylikkään hotellin aula- ja ravintolatilat miellyttävät silmää. Uskoisin hotellihuoneiden olevan yhtä viihtyisiä ja ainakin maisemat ovat kohdallaan. 

syote_06

Iso-Syötteen huipulla kannattaa ehdottomasti käydä seudun parhaiden maisemien vuoksi, vaikkei laskettelu tai hotelliin majoittuminen kuuluisikaan matkaohjelmaan. Ylös pääsee niin autolla, kävellen kuin hiihtäenkin. Käymme tunturin laella pariin kertaan ja saamme ihailla satumaisen upeita tykkylumipuita.

syote_08

Näkymä on parhaimmillaan, kun auringonlasku kultaa taivaan ja saa hanget kimaltamaan. Lomaviikkoomme osuu harmillisesti vain pari aurinkoista päivää, mutta sekin on enemmän kuin joillakin toisilla talvilomilla. 

syote_04

Laskettelua ei tullut kokeiltua tälläkään reissulla, mutta asian voisi ottaa harkintaan mahdollisella seuraavalla kerralla. Iso-Syötteen rinnevalikoimasta löytyy käsittääkseni mukavasti myös lapsille ja aloittelijoille sopivia vaihtoehtoja, eivätkä hissijonot näyttäneet ohimennen katsottuna pitkiltä. Eturinteiden vieressä toimiva Lumimaa on perheille suunniteltu alue, josta löytyy kolme loivaa rinnettä sekä pulkkamäki.

syote_16

Muutaman kilometrin päässä Iso-Syötteeltä sijaitseva Pikku-Syöte on pieni hiihtokeskus, josta löytyy lisää helppoja rinteitä. Pikku-Syötteellä toimii myös nuorisokeskus, jossa järjestetään monenlaista leiritoimintaa.

syote_09

Vaikka emme laskettelemaan lähdekään, ehdimme pariin kertaan Iso-Syötteen rinteiden juurella toimivaan Wohvelikahvila Jäkälään. Pienessä lämminhenkisessä kahvilassa on vilkkaimpaan aikaan ahdasta, mutta herkulliset vohvelit vievät kielen mennessään.

syote_03

Kahvilan tuntumassa voi tavata myös poroja. Laskettelukeskuksen lemmikkiporot Musti ja Lysti päivystävät omassa aitauksessaan läpi talvisesongin. Näemme myös Pytky Ranchin paikalle järjestämät porot, joiden kyydissä voi joinakin hiihtolomapäivinä tehdä muutaman sadan metrin rekiajelukierroksen.

syote_10

Syötteen kansallispuiston laidalta löytyvä luontokeskus on kiva vierailukohde, jossa kannattaa piipahtaa. Luontokeskuksella on oma parkkipaikka, mutta Iso-Syötteen rinteiden juurelta pääsee perille myös mukavaa kävelytietä pitkin. Luontokeskuksessa on pieniä näyttelyitä, kahvila, infopiste sekä välinevuokraamo, josta löytyy vaikkapa fatbikeja tai lumikenkiä.

syote_07

Kansallispuistossa ja sen ympäristössä on runsaasti erilaisia kävelyreittejä, joista osa on kuljettavissa ympäri vuoden. Me keskityimme nyt pelkästään hiihtämiseen, mutta moni on lähtenyt myös patikoimaan. Yksi suosituimmista talvireiteistä on luontokeskukselta lähtevä Teerivaaran kierros, josta voi lukea lisää Matkalla missä milloinkin -blogista

syote_02

Huolella hoidetut ja sopivan vaihtelevat ladut tekivät meihin suuren vaikutuksen. Iso-Syötteen valttikortteihin kuuluvat latujen lisäksi puhdas luonto sekä Lapin kohteita lyhyempi ajomatka.

syote_01

Myös alueen rauhallisuus miellyttää, joskin palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien määrässä Syöte häviää monelle suuremmalle keskukselle. Olisimme voineet lähteä esimerkiksi keilahalliin tai luistinradalle, jos sellaisia olisi ollut tarjolla. Aika kului silti oikein hyvin näinkin, eikä vierailu toivottavasti jäänyt viimeiseksi. Iso-Syöte nousi nimittäin aivan kärkisijoille mietittäessä mihin käymistämme talvikohteista voisimme palata suksimaan toisenkin kerran.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja