Italia
10 x Rooma

Rooma on ikuinen ja ainutlaatuinen. Vaikka viihdyn parhaiten pienissä italialaiskylissä, ei maan mahtavaa pääkaupunkiakaan voi sivuuttaa. Tässä kooste omista Rooman-kokemuksistani.
Kokosin tähän postaukseen kymmenen mieleeni jäänyttä pientä muistoa Roomasta. Nämä hetket johdattavat samalla omiin suosikkipaikkoihini Ikuisessa kaupungissa. Vanhimmat kokemukset ajoittuvat 80-luvun lopulle ja tuoreimmat parin vuoden taakse.
1. COLOSSEUM
Tunne on unohtumaton, kun astun ensimmäistä kertaa Colosseumin sisälle. 13-vuotiaan maailmassani tämä on upein nähtävyys ikinä. Katselen kohti sinistä taivasta kohoavia raunioita ja jollain käsittämättömällä tavalla tuntuu, kuin olisin ollut täällä joskus ennenkin. Kenties olen ollut jossain edellisessä elämässäni gladiaattori, tai yksinkertaisesti vain lukenut liikaa Asterixeja.
Rooman symboli ja kenties tunnetuin yksittäinen nähtävyys ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Olen kuullut, että joillekin Colosseum on osoittautunut merkityksettömäksi kivikasaksi, mutta minua se on sykähdyttänyt vahvasti joka kerralla. Yksi syy pettymyksiin ovat varmasti suuret turistimassat sekä toivottoman pitkät jonot. Rakennuksen vieressä sijaitsevalla aukiolla vallitsee häpeilemätön rahastuksen meininki. Suosittelen lämpimästi lippujen hankkimista ennakkoon, jolloin toivottoman pitkän jonon ohitse pääsee hetkessä. Muitakin myyntikanavia ja keinoja jonottamisen välttämiseksi varmasti on, mutta itse ostimme liput viime kerralla Coop Culturen kautta.
2. TRASTEVERE
Ravintoloiden terasseilta kuuluu iloista puheensorinaa, kun kävelemme Trasteveren keväisessä illassa. Aurinko on laskenut jo ajat sitten, mutta ilma on yhä lämmin. Käännymme välillä pittoreskeille sivukujille, joilla ei näy ristin sielua. Kävely tekee hyvää Il Duca -trattoriassa syödyn mainion päivällisen sulattelemiseksi. Ateria ei tuottanut pettymystä, sillä tarjolla oli perinteisiä roomalaisruokia reiluina annoksina. Ikuisen kaupungin klassikoihin kuuluvat muun muassa yksinkertainen cacio e pepe -pasta sekä vasikanlihasta tehty ja salvialla maustettu saltimbocca.
Trastevere kuuluu sekä Rooman tunnelmallisimpiin että suosituimpiin kaupunginosiin. Sen asukkaat ovat ylpeitä kylämäisestä alueestaan ja pitävät itseään ainoina oikeina roomalaisina. Paikallisten lisäksi kaduilla tulee vastaan alati kasvavia matkailijajoukkoja, mutta Trastevere jaksaa siitäkin huolimatta viehättää. Huolella ravintolansa valitsemalla pääsee edelleen keskelle äänekästä italialaista tunnelmaa.
3. GELATERIAT
Pitkä jono kiemurtelee ahtaaksi käyneen kahvilan sisäpuolella. Pääsen viimein kassalle lausumaan yhden yleisimmin käyttämistäni italiankielisistä lauseista. Una coppa con due gusti, per favore! Kuppi kahdella maulla. Sitten onkin aika siirtyä kuitti kourassa tiskin ääreen valitsemaan niitä makuja. Kyse on tietenkin jäätelöstä, josta puhuttaessa sitruuna ja pistaasi kuuluvat kestosuosikkeihini. Voisi melkein sanoa, että päivä Italiassa ilman jäätelöä on hukkaan heitetty päivä.
Ahtaaksi käynyt kahvila on yli sata vuotta sitten toimintansa aloittanut Giolitti. Se lienee Rooman jäätelöbaareista perinteikkäin ja tunnetuin. Eri opaskirjojen ylistävät lausunnot tuovat paikalle ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon paikallisiakin. Kaupungissa on runsaasti huippulaadukkaita gelaterioita, joiden paremmuudesta käydään joskus kiihkeääkin keskustelua. En osaa neuvoa parhaaseen paikkaan, mutta kehotan välttämään teollista jäätelöä. Huonon jäätelön tunnistaa tiskillä Marge Simpsonin kampausta muistuttavasta ulkomuodosta, johon laadukas jäätelö ei koskaan taivu.
4. STADIO OLIMPICO
Kylmät väreet juoksevat pitkin selkäpiitä, kun kymmenet tuhannet katsojat laulavat AS Roman tunnuskappaletta joukkueiden astuessa kentälle. Roma, Roma, Roma, core de ’sta città, unico grande amore, de tanta e tanta gente, che fai sospirà… En ole koskaan ollut punakeltaisen seuran kannattaja, mutta tunnelma tempaisee silti voimakkaasti mukaansa. Iltapäivän kruunaa uransa ehtoopuolella olevan seuralegenda Francesco Tottin tekemä maali.
Sanotaan, että Italiassa elämä on osa jalkapalloa. Suosittelen ottelussa käymistä tunnelman vuoksi myös niille, joita itse peli ei välttämättä kiinnostaisikaan. Pääkaupungin jättiläiset Lazio ja Roma pelaavat ainakin toistaiseksi kotiottelunsa perinteikkäällä Stadio Olimpicolla. Punakeltaisella Romalla on erityisen vahva kannatus Testaccion kaltaisissa perinteisissä työläiskaupunginosissa. Taivaansininen Lazio tunnetaan taas porvariseurana, jonka kannattajat tulevat yleensä keskustan ulkopuolelta. Otteluliput kannattaa ehdottomasti ostaa etukäteen netistä. Turvatarkastukset Italian Serie A:n otteluihin ovat melko tiukkoja ja ulkomaalaisen täytyy näyttää porteilla passiaan.
5. FORUM ROMANUM
Mielikuvitus on kuljettanut minut jonnekin parintuhannen vuoden taakse. Olen saapunut ujona maalaispoikana Rooman valtakunnan keskipisteeseen hoitamaan tärkeitä asioita. Matka on ollut pitkä ja raskas, mutta nyt katselen niska kenossa ihmeellisten rakennusten loistoa ja kuuntelen ohikulkijoiden vieraita murteita. Tuolla Vestan neitsyt vartioi pyhää tulta ja kulman takaa ilmestyy sadanpäämies komeassa kypärässään. Tällainen siis on Forum Romanum, Julius Caesarin aikaisen maailman napa!
Paluu mielikuvitusmatkalta todellisuuteen on sikäli karu, että rakennuksista on jäljellä lähinnä satunnaisia pylväitä ja muita raunioita. Jäljellä on silti riittävästi, jotta menneisyyden voi halutessaan kuvitella eläväksi. Monia kieliä kuuluu edelleen, sillä paikalla riittää turisteja niin Tokiosta kuin Bostonistakin. Kokemus on opettanut, että Forum Romanumin kaltaisten historiallisten nähtävyyksien äärellä kannattaa antaa itselleen hetki aikaa ja miettiä, millaista paikalla on ollut muinaisina aikoina. Tätä kautta Forumista on tullut itselleni merkittävä nähtävyys. Ensimmäisellä yrittämällä se oli vain kasa kiviä.
6. MAISEMA AVAIMENREIÄSTÄ
Tuntuu jotenkin hölmöltä jonottaa muun kansan mukana vihreälle ovelle, joka on kaiken lisäksi suljettu. Odotus palkitaan lopulta hämmästyttävällä tavalla. Ovessa olevasta avaimenreiästä kurkistamalla avautuu täydellinen näkymä Pietarinkirkon kupolille. Kupolia reunustavat oven takana levittäytyvän puutarhan symmetriset puut. Vaikka suurin piirtein tiesin mitä odottaa, on maisema kaikessa täydellisyydessään silti hätkähdyttävä.
Vihreä ovi kuuluu Maltan ritarikunnan päämajaan, joka sijaitsee varakkaiden roomalaisten suosimalla Aventinuksen kukkulalla. Avaimenreikään kurkistelun ohella kannattaa poiketa läheiseen Giardino degli Arancin puistoon, joka on joskus ollut Santa Sabinan luostarin hedelmätarha. Siellä voi levähtää kaikessa rauhassa appelsiinipuiden alla tai ihailla maisemaa yli Rooman.
7. VIA MARGUTTA
Espanjalaisten portaiden alla sijaitsevalla helteisellä aukiolla on ahdasta. Väistelemme uhkaavasti heiluvia selfiekeppejä parhaamme mukaan ja pyrimme nopeasti syrjemmälle. Kivenheiton päästä löytyy pelastus varjoisan ja miellyttävän hiljaisen kadun muodossa. Tämä on Via Margutta, josta Luca Barbarossa laulaa yhdessä tunnetuimmista kappaleistaan.
Pittoreski Via Margutta on suora ja tasainen katu, eikä se välttämättä kuulu Rooman näyttävimpiin. Taiteilijakorttelin boheemissa tunnelmassa on silti jotain nautinnollista, ja siellä voi kokea häivähdyksen menneiltä vuosikymmeniltä. Hiljaisuus hämmästyttää ja useimpien vastaantulijoiden rinnalla kipittää koira. Via Marguttan varrelta löytyy taidegallerioita ja pienellä kyltillä merkitty elokuvaohjaaja Federico Fellinin vanha kotitalo. Katu on esillä myös Audrey Hepburnin ja Gregory Peckin tähdittämässä elokuvaklassikossa Loma Roomassa. Useimmat kävelevät Espanjalaisilta portailta Piazza del Popololle vilkasta Via del Corson ostoskatua pitkin, mutta oma valintani on Via Margutta.
8. GIANICOLO
Kuulas talvipäivä tuntuu miltei täydelliseltä. Olemme syöneet maittavan lounaan Trasteveressa ja kiivenneet sieltä Gianicololle eli Janiculumin kukkulalle. Täältä käsin saa ihailla rauhassa maisemaa yli kaupungin ja tuntea koko Rooman olevan jalkojen juuressa. Ellei tammikuinen viileys hiipisi puseroon, tekisi penkille mieli jäädä iltaan saakka. Tänne voisi hyvinkin palata kauniina kesäpäivänä eväiden kera, tosin silloin ei luultavasti olisi yhtä hiljaista.
Gianicololle voi kiivetä niin Trasteveren kuin Vatikaaninkin suunnasta. Kukkulalla sijaitsevassa Villa Lantessa toimii Suomen Rooman-instituutti, joka on avoinna yleisölle arkipäivisin klo 9–12. Upea renessanssihuvila on ollut Suomen valtion omistuksessa vuodesta 1950 lähtien.
9. VATIKAANI
Kapuaminen ahtaassa portaikossa vain jatkuu jatkumistaan. Onneksi talvella on sekä hiljaista että viileää, sillä helle ja ruuhka luultavasti tekisivät näistä Pietarinkirkon kupolin sisällä kiertävistä rappusista painajaisen. Perille kannattaa joka tapauksessa kiivetä, sillä maisema alas kaupunkiin on utuisesta säästä huolimatta lumoava. Tuntuu melkein siltä, kuin koko Rooma kuuluisi meille. Saamme seuraksemme ainoastaan yhden mustiin pukeutuneen nunnan valkoisine huiveineen.
Vatikaanissa käyminen on mielenkiintoista jo siksi, että se on oma pikkuruinen valtionsa. Pietarinkirkon jättimäiset mittasuhteet ja rakennuksen edustan aukion symmetrisyys lumoavat, vaikkei vaivautuisi edes kirkon sisälle asti. Taiteen ystävät suuntaavat tietenkin myös Vatikaanin museoihin, joiden loputtomilta tuntuvat kokoelmat kuuluvat maailman arvokkaimpiin.
10. TESTACCIO
Laajalla aukiolla on hiljaista. Tuuli heiluttaa penkillä istuvan miehen sanomalehteä ja lastenvaunuja työntävä äiti pysähtyy juttelemaan vastaantulijalle. Piazza Testaccion kiireettömyys ja arkipäiväisyys viehättävät vilkkaiden nähtävyyskierrosten jälkeen. Suunnistamme Testaccion kauppahalliin, jota on kehuttu yhdeksi kaupungin parhaista ostospaikoista. Useimmat kojut on perille saapuessamme jo suljettu, mutta saan sentään ostettua Dess’artin leipomosta aitoja sisilialaisia cannoleita. Pysähdymme ihailemaan kauppahallin lähistöllä kohoavan kerrostalon seinään maalattua valtavaa sutta, Rooman tunnuseläintä.
Roomassa on harvinaisen paljon kuuluisia nähtävyyksiä, kuten myös vähemmän tunnettuja taideaarteita. Monen mielestä kaikki mielenkiintoinen alkaa silti vasta suurimpien turistikohteiden ulkopuolelle jäävissä kaupunginosissa. Näistä esimerkkeinä voi mainita vaikkapa San Lorenzon tai viime matkamme ohjelmaan mahtuneen Testaccion. Testaccio on vanha työläiskaupunginosa, joka tunnettiin entisaikaan varsinkin teurastamoistaan. Se on edelleen konstailematon osa Roomaa, jossa voi aistia ydinkeskustasta poikkeavaa lämminhenkisyyttä.
Koko Rooman mahtavuutta on mahdotonta tiivistää kymmeneen kohtaan. Ensikertalaisen kannattaa kiertää myös ainakin Piazza Navona, Pantheon sekä heittää lopuksi kolikko Fontana di Trevin suihkulähteeseen. Myös Castel Sant’Angelon linnoitus komeine näköaloineen on vierailun arvoinen.
Ihmisten lisäksi Roomassa asuu tuhansia ja taas tuhansia kissoja. Jos naukuvat ystävät ovat lähellä sydäntä, kannattaa tutustua historiallisestikin merkittävällä Largo di Torre Argentinalla sijaitsevaan kodittomien kissojen hoitokotiin.
Rooman näkee parhaiten kävelemällä, vaikka julkisen liikenteen verkostokin on melko toimiva. Tunnelmalliselle kävelylle voi lähteä myös yöaikaan tai aamuvarhaisella, jolloin kadut eivät ole täynnä ihmisiä. Turisteja on paljon, enkä kaipaa kaupunkiin keskikesän tukahduttavien helteiden aikaan. Parhaat kokemukseni kaupungista olen oikeastaan saanut talvella, jolloin matkailijamäärä on hieman hillitympi ja Rooma näyttäytyy kenties aidoimmillaan. Jos helle ja tungos ahdistavat, voi mieltä lähteä virkistämään johonkin kaupungin puistoista.
Pidän italialaista ruokaa maailman parhaana, mutta edes kohtalaisen hyvän ravintolan löytäminen ei silti ole Roomassa itsestäänselvyys. Suosituimpien nähtävyyksien lähistöllä tarjotaan valitettavan usein mitä tahansa nälkäisten turistien kelpuuttamaa sapuskaa. Poikkeuksia tähänkin sääntöön toki on, tai ainakin itse olin tyytyväinen kivenheiton päässä Trevin suihkulähteestä sijaitsevaan That’s Amoreen. Suosittelen joka tapauksessa tekemään ennen Rooman-matkaa hieman taustatyötä ja valitsemaan ainakin osan ravintoloista etukäteen. Pöytävarauksen tekeminenkin onnistuu useimmiten parilla napinpainalluksella.
Vaikka olenkin vieraillut Roomassa kolmella eri vuosikymmenellä, en voi pitää itseäni kaupungin asiantuntijana. Suosittelen syvällisempää tietoa janoaville Roomassa asuvan Helin Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogia.

Italia
Katutaidetta Milanon NoLossa

Milanoa paremmin ymmärtääkseen on hyvä suunnata ydinkeskustan ulkopuolelle ja tutustua erilaisiin kaupunginosiin. Tämänvuotisen matkamme kohteisiin kuului eläväiseksi ja trendikkääksi mainittu NoLo, josta löytyy muun muassa katutaidetta.
NoLon nimi tulee amerikkalaiseen tyyliin sanoista North of Loreto tai italialaisittain Nord di Loreto. Kysymys on siis Loreton kaupunginosan pohjoispuolelle jäävästä alueesta. Yksi NoLon selkeistä rajoista on Piazzale Loreto, joka muistetaan erityisesti toisen maailmansodan loppuvaiheiden tapahtumista. Comojärvellä ammutun diktaattori Mussolinin ruumis tuotiin silloin roikkumaan kansan nähtäville juuri Loreton aukiolla sijainneen huoltoaseman katokseen.

Saavun NoLoon keväisenä sunnuntaiaamupäivänä. Olen lähtenyt liikkeelle Milanon keskusrautatieaseman kulmilta ja suuntaan Via Veniniä pitkin pohjoiseen. Aurinko porottaa jo kuumasti, mutta vanhat matalat kerrostalot tarjoavat kulkijalle varjopaikkoja.

Ilmassa on raukeaa aamupäivän tunnelmaa, joten kaupunginosa ei ole missään tapauksessa eläväisimmillään. On silti hauskaa kuljeskella kaikessa rauhassa pitkin katuja ja katsella ympärilleen. NoLo tunnetaan muun muassa katutaiteesta, jota on nähtävissä siellä täällä. Joukkoon mahtuu sekä hienoja muraaleja että vähemmän tyylikkäästi töhrittyjä seiniä.

Kaupunginosa syntyi Milanon laajentuessa keskustasta pohjoiseen, ja se on vetänyt ajan saatossa puoleensa paljon muuttajia köyhästä Etelä-Italiasta sekä sittemmin ulkomailta. Työläiskaupunginosan arkisissa kortteleissa tuleekin vastaan muutamia etnisiä puoteja sekä esimerkiksi Palestiinan lippuja.

Mielenkiintoista kyllä, koko alueella ei ollut varsinaista nimeä, kunnes ryhmä kaupunkisuunnittelijoita keksi New Yorkin SoHoa mukailevan NoLo-nimen. Alun perin vitsinä heitetty idea sai tuulta alleen, ja Milanon kaupunki virallisti Nord di Loreton vuonna 2019. NoLoa on brändätty uudistukselliseksi trendialueeksi, joka vetää nykyään puoleensa hipsterihenkistä nuorisoa. Katukuvassa näkyy etnisiä bistroja ja pieniä putiikkeja. Autoilua on pyritty vähentämään esimerkiksi leventämällä jalkakäytäviä ja kaventamalla autokaistoja. Yhteisöllisyys näkyy esimerkiksi pikku aukioilla pingispöytien muodossa.

Itseäni kiinnostaa erityisesti NoLon katutaide, jota on helppo katsella kävelyn lomassa. Kierroksen näyttävin muraali löytyy Viale Monzan varrelta. Leveä katu jatkuu reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Monzan kaupungin suuntaan.

Saman kadun varrella toimii myös yksi Milanon vanhimmista kauppahalleista, Mercato Comunale Monza. Olisi mukavaa kurkata historiallisen rakennuksen sisäpuolelle ja vaikka haukata jotain pientä syötävää, mutta kauppahalli on sunnuntaisin suljettu. Mercato Comunale Monza noudattaa perinteisiä aukioloaikoja, joten se on arkisinkin aamun ja illan tuntien välillä iltapäivisin kiinni.

Entisen raviradan paikalle syntynyt Parco Trotter on NoLon vihreä keidas. Hevoskilpailut siirtyivät jo reilut sata vuotta sitten San Siron kaupunginosaan, joten puiston puilla on ollut aikaa kasvaa. Parco Trotterin muodosta voi edelleen päätellä paikan menneisyyden kilparatana.

Laajalla puistoalueella näkyy, kuinka Milano on heräilemässä kevääseen. Kukat kukkivat, perheet ovat tulleet piknikille, lapset harjoittelevat pyöräilyä ja muutamat ihmiset ovat asettuneet penkeille lukemaan. Parco Trotterissa on aitoa paikallistunnelmaa, sillä puisto sijaitsee kaukana Milanon kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Parco Trotterin laidalla toimiva mosso Milano on paitsi ravintola, baari ja kahvila, myös ennen kaikkea kohtaamispaikka seudun asukkaille. Mosso tekee yhteistyötä erilaisten organisaatioiden kanssa ja pyrkii erilaisten sosiaalisten projektien kautta työllistämään vaikeuksissa olevia ihmisiä. Erityisesti kulman takaa ohi kulkevan Via Padovan ympäristö on luokiteltu yhdeksi Milanon ongelma-alueista. Mosson edustalle on nytkin kokoontunut jonkin verran ihmisiä, mutta tyydyn itse ottamaan kuvan läheiseen muuriin taiteilluista kasvoista.

NoLon varsinainen katutaidekeskittymä löytyy rautatien juurella kulkevan Via Pontanon varrelta. Katu saattaa näyttää synkkinä syysiltoina jopa uhkaavalta, mutta ympäristö tuntuu aurinkoisena kevätpäivänä hyvinkin kutsuvalta.

Pysähdyn ihailemaan muutamia näyttäviä teoksia pidemmäksikin aikaa. Mieleeni jää esimerkiksi hienosti New Yorkia kuvaava maalaus, jossa kaupungin silhuetin edustalla on vauhdikkaita hahmoja ja metrojuna on matkalla Bronxiin.

Via Pontanon varsi kuuluu Milanon Muri liberi -ohjelmaan, eli vapaisiin seiniin, joille maalaaminen on sallittu ilmaiseksi ilman erillisen luvan anomista. Muri liberi -kohteita on Milanossa peräti sata kappaletta, mutta lähes kaikki ovat Via Pontanoon verrattuna huomattavasti kauempana keskustasta.

Jatkan matkaa pitkää katutaidegalleriaa ihmetellen, kunnes alitan junaradan ja palaan kohti aiemmin näkemiäni katuja. NoLon keskeisimpiin pieniin aukioihin kuuluvat Piazza Spoleto ja Piazza Morbegno ovat tällä välin vilkastuneet, kun kansa on heräillyt sunnuntaibrunssille tai lounaalle. Terasseilta kuuluu äänekästä puheensorinaa ja naurunremahduksia. Olin ottanut vuoden ensimmäisestä Matka-lehdestä talteen pari ravintolasuositusta NoLoon, mutta hoidamme tämän päivän ruokailumme tällä kertaa muualla.

Ohitan Santa Maria Beltraden kirkon sekä sen naapurissa toimivan Cinema Beltrade -elokuvateatterin. Se on ylpeästi Milanon ainoa, jossa filmit esitetään aina alkuperäiskielellä, eli niitä ei maan tyypillisistä tavoista poiketen dubata koskaan italiaksi. Palailen lopulta vielä kerran Via Veninin varrelle ja huomaan Milanoa ja sen raitiovaunuja esittävät seinämaalaukset. Täällä osataan olla ylpeitä omasta kaupungista.

Tämä kierros tutustutti vain pieneen osaan NoLon tarjonnasta, joten kaupunginosaan voisi palata toistekin. Silloin haluaisin nähdä ainakin Martesanan kanavan, jonka varrella lienee mukava kävellä ja nauttia taas hieman erilaisesta Milanosta. Myös paikallisten suosimiin ravintoloihin sekä baareihin olisi kiva tutustua. Ellei majoituspaikka ole kävelyetäisyydellä NoLosta, suosittelen kaupunginosaan kulkemiseen raitiovaunulinjaa numero 1, jolla operoivien vaunujen perinteisessä puusisustuksessa on vanhan ajan tunnelmaa. NoLo muistuttaa mielestäni melko paljon Isolan kaupunginosaa, josta voi lukea aiemmasta jutustani Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova.
Tutustu myös kirjoittamaani Milano-oppaaseen Runsas vinkkipaketti Milanoon.
Italia
Runsas vinkkipaketti Milanoon

Olen käynyt kymmenkunta kertaa Milanossa, joten kaupungista on tullut itselleni jo melko tuttu. Halusin nyt koota matkojeni perusteella tuhdin vinkkipaketin, josta löytyy toivottavasti jotakin uutta jokaiselle Lombardian pääkaupunkiin matkaavalle.
Toistuvien Milanon-matkojeni taustalla on jo lapsuudessa syttynyt intohimoni jalkapalloseura Interiin. On selvää, etten olisi käynyt Milanossa näin montaa kertaa ilman Interin otteluita, sillä en muista ihastuneeni kaupunkiin ensi silmäyksellä. Nykyään viihdyn Milanossa aina loistavasti, ja vaikka vierailuni ovat olleet melko lyhyitä, tuntuu kaupunki jo hyvin kotoisalta. Pyrin löytämään Milanosta joka reissulla jotakin uutta.

Kiintymykseni Milanoon on syventynyt koko ajan enemmän sitä mukaa, kun olen nähnyt kaupunkia laajemmin. Monipuolinen tutustuminen kannattaa, sillä Milanossa on paljon kiinnostavaa nähtävää myös kovin ruuhkaiseksi käyvän tuomiokirkon ympäristön ulkopuolella. Kaikki hienoiksi osoittautuneet nähtävyydet eivät ole kovin kuuluisia ja Milanosta löytyy myös rosoisia kaupunginosia, jotka tutustuttavat tavallisen kansan elämään.

Milano tuntuu jakavan matkailijoiden mielipiteitä, sillä vaikka osa ihastuu kaupunkiin, löytyy myös monia, joille Milano on osoittautunut pettymykseksi. Jo ennen matkaa on hyvä ymmärtää, että Milano on hengeltään keskieurooppalainen kaupunki, jolta ei kannata odottaa samanlaista tunnelmaa kuin vaikkapa Roomalta tai Firenzeltä. Kiireinen liike-elämä on Milanossa esillä muuta Italiaa näkyvämmin, ja ymmärrän että kaupungin ilmapiirin voi kokea kylmäksikin.

Itse koen Milanon monipuoliseksi ja kiehtovaksi kaupungiksi, jonka kohteita olen luetellut alla varsin laajasti. Vinkkini painottuvat nähtävyyksiin, mutta mukana on myös muutamia ravintoloita sekä mainintoja kokeilemistani hotelleista. Pyrin päivittämään tätä julkaisua aina uusien Milanon-matkojen jälkeen.

Duomo di Milano
Milanon ehdoton keskipiste on tuomiokirkko eli Duomo, jota reunustavalla laajalla aukiolla riittää vilinää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mahtipontinen katedraali on goottilaistyylisen arkkitehtuurin mestariteos, jonka rakennustyöt venyivät monen vuosisadan ajanjaksolle. Kirkon sisätilat ovat totta kai näkemisen arvoisia, mutta vielä parempi kokemus on maisemien katselu katedraalin katolta. Kattotasanteelta kelpaa ihailla Milanoa ja aistia olevansa kaupungin yläpuolella.
Lue lisää: Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
Lisätiedot: duomomilano.it

Galleria Vittorio Emanuele II
Aivan tuomiokirkon vierestä pääsee astumaan upeaan Galleria Vittorio Emanuele II -ostoskeskukseen, jota voidaan pitää tyylitietoisten milanolaisten olohuoneena. Näyttävien lasikattojen alta löytyy lukuisia merkkiliikkeitä, joiden kohdalla moni tyytyy näyteikkunaostoksiin. Gallerian mosaiikkilattioiden tunnetuin yksityiskohta on Torinon härkää esittävä vaakuna. Pyörähdä oikean kantapääsi varassa kolme kierrosta härän sukukalleuksien päällä, niin hyvä onnesi on taattu!

Teatro alla Scala
Gallerian ostoskäytävä johtaa Duomolta Piazza della Scalalle, jonka laidalta löytyy yksi maailman kuuluisimmista oopperataloista. Teatro alla Scala on ollut milanolaisten tärkeä kohtaamispaikka jo useammalla vuosisadalla, ja täällä jos missä kelpaa lumoutua Giuseppe Verdin, Giacomo Puccinin sekä muiden säveltäjämestareiden teoksista. Oopperaesitykset ovat minulta vielä kokematta, mutta olen osallistunut mielenkiintoiselle kierrokselle teatterin kulisseihin ja tutustunut La Scalan museoon.
Lue lisää: Opastettu kierros La Scalan oopperatalossa
Lisätiedot: teatroallascala.org

Castello Sforzesco
Yksi ydinkeskustan suurimmista nähtävyyksistä on Castello Sforzesco, jonka tornit ja jykevät muurit näkyvät kauas. Linnan nimi periytyy Milanoa vuosina 1450–1535 hallinneelta Sforzan herttuasuvulta. Rakennus on vuosisatojen saatossa vaihtanut omistajaa moneen kertaan ja kärsinyt vaurioita erilaisissa taisteluissa. Nykyään linnassa toimii koko joukko erilaisia museoita. Itse en ole vieläkään tutustunut sisätiloihin, vaikka olen kulkenut Castello Sforzescon pihan poikki monta kertaa.
Lisätiedot: milanocastello.it

Navigli
Milano oli joskus muinoin kanavien halkoma kaupunki, mutta lähes kaikki vesiväylät peitettiin auto- ja junaliikenteen kehittyessä. Nykyään kanavista muistuttaa kaupungin kauneimpiin kuuluva Naviglin alue ja erityisesti kuvauksellinen Naviglio Grande. Kanavan ympäristö on suosittua illanviettoaluetta, jossa meno on vilkkaimmillaan viikonloppuiltaisin. Rauhallisesta menosta nauttivien kannattaakin ihailla kanavaa seesteisinä aamupäivinä ja pistäytyä samalla vaikkapa pienissä taideputiikeissa.

San Siron stadion
Italialainen jalkapallo-ottelu voi olla tunnelmansa ansiosta elämys kenelle hyvänsä riippumatta siitä, kuinka paljon itse laji kiinnostaa. Maan suurin stadion on kahden maineikkaan seuran, sinimustan Inter Milanon ja punamustan AC Milanin kotikenttä. Jalkapallon La Scalanakin tunnetun stadionin virallinen nimi on Stadio Giuseppe Meazza, mutta molempien seurojen kannattajat puhuvat yleensä vain San Sirosta, joka on kaupunginosan nimi. Areenalla järjestetään myös suuria konsertteja.
Lue lisää: Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
Lisätiedot: inter.it, acmilan.com

Cimitero Monumentale
Milanon monumentaalinen hautausmaa on nimensä veroinen. Varakkaiden sukujen mahtipontisissa mausoleumeissa ja hautamuistomerkkien upeissa patsaissa riittää ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Hautausmaat eivät aina kuulu kaupunkien tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta Milanon Cimitero Monumentale on aivan ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Laaja alue tarjoaa rauhallisen ympäristön päiväkävelylle kauniissa ja ainutlaatuisessa ympäristössä.
Lue lisää: Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale
Lisätiedot: monumentale.comune.milano.it

Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen
Yhtä maailman kuuluisimmista taideteoksista pääsee ihailemaan Santa Maria delle Grazien kirkon yhteydessä toimineen luostarin entisessä ruokasalissa. Liput kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen, sillä nähtävyys on suosittu ja vierailijamäärää valvotaan tarkasti. Lähes yhdeksän metriä leveää haurasta maalausta on jouduttu restauroimaan moneen kertaan. Teos on täynnä erilaisia yksityiskohtia, joiden symboliikkaa on tulkittu monin tavoin.
Lue lisää: Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
Lisätiedot: cenacolovinciano.org

Palazzo Lombardian näköalatasanne
Yksi Milanon upeimmista maisemapaikoista on alueellisen hallintorakennuksen Palazzo Lombardian 39. kerroksesta löytyvä näköalatasanne. BAM-puiston lähistöltä löytyvästä pilvenpiirtäjästä kelpaa ihailla kaupunkimaisemia sekä myös Milanon pohjoispuolella kohoavia Alppeja. Näköalatasanne on valitettavasti avoinna vain harvakseltaan, useimmiten kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Vierailu on ilmainen, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen italiankielisellä lomakkeella.
Lisätiedot: regione.lombardia.it

Villa Necchi Campiglio
Milanon keskustasta löytyy yllättäviä kohteita, kuten vehreän puutarhan ympäröimä Villa Necchi Campiglio. Teollisuustoiminnassa rikastuneet Gigina ja Nedda Necchi sekä ensin mainitun aviomies Angelo Campiglio rakennuttivat itselleen kuluja säästelemättä tyylikkään kotitalon, joka toimii nykyään museona. Arvostetun arkkitehdin Piero Portaluppin kynästä syntyi upea rakennus, jonka pihamaa tuntuu rauhalliselta keitaalta suurkaupungin keskellä.
Lue lisää: Upea Villa Necchi Campiglio Milanossa
Lisätiedot: fondoambiente.it

Vanhat raitiovaunut
Milanossa on mukavaa matkustaa vanhoilla natisevilla raitiovaunuilla, joiden puinen sisustus huokuu historiaa. Raitiotieliikenne alkoi Milanossa jo vuonna 1881 ja reittiverkosto on Italian laajin. Toisinaan valitsen varta vasten raitiovaunun, vaikka matka taittuisi nopeammin metrolla. On hyvä muistaa, että osalla linjoista käytetään vähemmän nostalgista uudempaa kalustoa. Julkisen liikenteen liput hankin yleensä ATM Milano -sovelluksen kautta. Milanossa kulkee myös ravintolaraitiovaunu ATMosfera.

Stazione Centrale ja Memoriale della Shoah
Milanon keskusrautatieasema Stazione Centrale käy nähtävyydestä, sillä mahtipontisella rakennuksella riittää kokoa ja näyttävyyttä. Löysin vasta viimeisimmän matkani jälkeen tietoa aseman sisälleen kätkemästä synkästä museosta, johon haluaisin joskus tulevaisuudessa tutustua. Memoriale della Shoah tutustuttaa salaiseen laituriin numero 21, jolta lähetettiin toisen maailmansodan aikaan juutalaisia Auschwitziin ja muille keskitysleireille.
Lisätiedot: www.memorialeshoah.it

San Bernardino alle Ossan luukappeli
Milanon erikoisin kirkkokokemus löytyy San Bernardino alle Ossasta, jonka sivukappelin seinät on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. Näky on todella pysäyttävä, joskaan ei niin synkkä kuin kuvauksesta saattaisi päätellä. Luut ovat peräisin paikalla muinoin sijainneesta sairaalasta, jonka hautausmaalta loppui tila kesken. Luut päätyivät nykyisille paikoilleen 1600-luvulla, kun kirkkoa restauroitiin ja laajennettiin.
Lue lisää: Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
Lisätiedot: sanbernardinoalleossa.it

Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore
Milanossa on runsaasti kirkkoja, joista muutamat ovat aivan erityisen upeita. Tähän sarjaan kuuluu ehdottomasti Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore, jonka huomaamaton ulkokuori kätkee sisälleen hätkähdyttävän upealla taiteella koristellut kirkkosalit. Saleja on kaksin kappalein, jotta seurakunta ja nunnat saivat seurata jumalanpalvelusta toisistaan erillään.

Basilica di Sant’Ambrogio
Yksi Milanon tärkeimmistä ja tunnetuimmista kirkoista on Pyhän Ambrosiuksen basilika, joka edustaa romaanista arkkitehtuuria. Olen vieraillut täällä kertaalleen lyhyesti messun aikaan, jolloin tunnelma oli aivan erityinen. Kirkko on nimetty Milanon suojeluspyhimyksen, kaupungin piispana 300-luvulla toimineen Pyhän Ambrosiuksen mukaan.
Lisätiedot: basilicasantambrogio.it

Pinacoteca di Brera
Milanon maineikkaimman taidemuseon Pinacoteca di Breran kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä tunnettujen maalareiden, kuten Rafaelin, Caravaggion, Tintoretton, Tizianon, Rubensin ja Francesco Hayesin teoksia. Itseäni jo hieman hävettää, etten ole vieläkään käynyt tässä museossa, vaikka se on ollut suunnitelmissa useamman kerran. Haluaisin samalla tutustua myös kasvitieteelliseen puutarhaan Orto Botanico di Breraan sekä kauniiseen Biblioteca Nazionale Braidense -kirjastoon.
Lisätiedot: pinacotecabrera.org

Museo del Novecento
Duomon aukion laidalla toimiva Museo del Novecento esittelee lähinnä modernia italialaista 1900-luvun taidetta. Joukossa on myös muutama ulkomaisten mestareiden, kuten Pablo Picasson työ. Keskeinen sijainti ja edullinen pääsymaksu tekevät Museo del Novecentosta houkuttelevan vierailukohteen, vaikkei moderni taide sykähdyttäisikään. Palkintona ovat joka tapauksessa upeat panoraamanäkymät Piazza del Duomolle suurten ikkunoiden lävitse.
Lisätiedot: www.museodelnovecento.org

Parco Sempione
Castello Sforzescon laidalta alkava Parco Sempione on Milanon keskeisin puisto, jossa on mukava hengähtää kaupungilla kiertelyn lomassa. Puistosta löytyy muun muassa Torre Branca -näkötorni, Milanon akvaario sekä historiallinen urheilustadion Arena Civica, jolla Interin naisten joukkue pelaa nykyään kotiottelunsa.

Torre Branca
Korkealle Parco Sempionen yläpuolelle kohoava hieman huteralta näyttävä torni tunnetaan nimellä Torre Branca. Arkkitehti Giò Pontin suunnittelema torni valmistui vuonna 1933 Benito Mussolinin käskystä, kun fasistijohtaja halusi Milanoon Eiffelin tornia muistuttavan rakennelman. Olen käynyt kertaalleen ihailemassa upeita maisemia yli sata metriä korkeassa Torre Brancassa. Vierailun pituus on rajattu noin kuuteen minuuttiin, sillä näkötornin tilat ovat melko pienet.
Lisätiedot: www.museobranca.it/torre-branca

Arco della Pace
Parco Sempionen laidalla kohoaa komea Arco della Pace. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1807 Ranskan voittojen kunniaksi, kun Napoleon hallitsi lyhytaikaiseksi jäänyttä Italian kuningaskuntaa. Riemukaari valmistui vasta myöhemmin itävaltalaisten vallan alla, ja se nimettiin Wienin kongressin hengessä Rauhan kaareksi. Itävaltalaisjoukot joutuivat pakenemaan vuonna 1848 riemukaaren kautta pois Milanosta, kun italialaiset aloittivat taistelun kohti omaa yhtenäistä valtiotaan.

Giardini Pubblici Indro Montanelli
Itselleni tutuin milanolainen puisto taitaa olla arvostetun toimittajan mukaan nimetty Giardini Pubblici Indro Montanelli, jossa on mukava nauttia aurinkoisista päivistä ja kuunnella vaikka katusoittajia. Milanon vanhimmasta kaupunkipuistosta löytyy muun muassa pari leikkipuistoa sekä koirille tarkoitettuja alueita. Puiston laidalla toimivat luonnontieteellinen Museo di Storia Naturale di Milano sekä Milanon planetaario.

Biblioteca degli Alberi Milano -puisto
Porta Nuovan alue edustaa jatkuvasti kehittyvää modernia Milanoa parhaimmillaan. Kiiltävien pilvenpiirtäjien ja muiden uusien rakennusten väliin on jätetty ilahduttavasti viheralueita. Näistä suurin ja näyttävin on Biblioteca degli Alberi Milano eli puiden kirjasto, jossa kasvaa runsaasti erilaisia puita ja muita kasvilajeja. Ytimekkäämmin nimellä BAM tunnettu puisto on varsin avara viheralue, joka toimii paikallisten piknikpaikkana. Puistossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia.

Bosco Verticale
Biblioteca degli Alberi -puiston laidalla kohoaa kaksi erikoisennäköistä korkeaa rakennusta. Bosco Verticale eli pystysuora metsä on voittanut arkkitehtuuripalkintoja ja houkutellut kuuluisia asukkaita. Tornitalojen parvekkeilla kasvaa satoja puita ja tuhansia muita kasveja, jotka muodostavat hauskannäköisen vehreän kokonaisuuden. Bosco Verticale muistuttaa omalla tavallaan luonnon merkityksestä urbaanissakin ympäristössä.

Piazza Gae Aulenti
Modernin Porta Nuovan alueen keskuksena voidaan pitää Piazza Gae Aulentia, jonka maamerkkinä toimii näyttävä Torre UniCredit -pilvenpiirtäjä. Suihkulähteen koristaman aukion laidalla on lukuisia kauppoja ja ravintoloita. Piazza Gae Aulenti on nimetty Italian tunnetuimman naisarkkitehdin mukaan. Aukion erikoisuuksiin kuuluu taideteos nimeltä Egg, jonka messinkiputkien kautta voi kuunnella eri kerroksista kantautuvia ääniä.

Piazza Alvar Aalto
Piazza Gae Aulentin lähistöltä löytyy myös suomalaisen arkkitehdin mukaan nimetty aukio. Alvar Aalto vieraili usein Italiassa ja hänet muistetaan saapasmaassa edelleen. Korkeiden uudenaikaisten rakennusten väliin jäävällä pienellä aukiolla ei ole mitään ihmeellistä nähtävää, mutta on hienoa että Aallon nimi on ikuistettu Milanon kartalle.

Breran kaupunginosa
Elegantti Brera kuuluu Milanon kiinnostaviimpiin kaupunginosiin. Siisteissä mutta boheemeissa kortteleissa voi pistäytyä pienissä putiikeissa ja taidegallerioissa. Myös ravintolatarjonta on runsasta, joten Brarassa ei tarvitse olla nälissään tai kuivin suin. Kaupunginosan tunnetuin nähtävyys on taidemuseo Pinacoteca di Brera.

Isolan kaupunginosa
Perinteinen työläiskaupunginosa Isola on kehittynyt yhdeksi Milanon kiinnostavimmista alueista. Nähtävyyksien sijasta Isolassa viehättävät runsas ravintola- ja baaritarjonta, putiikit, taidepajat ja yhteisöllinen tunnelma. Isolan henkeen voi tutustua esimerkiksi yhteisöllisessä Isola Pepe Verde -puutarhassa tai vilkkaassa Bar Fridassa. Myös siisti ja moderni kauppahalli Mercato Comunale Isola kuuluu nälän yllättäessä mukaviin vierailukohteisiin.
Lue lisää: Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova

NoLon kaupunginosa
Milanon nouseviin trendialueisiin kuuluu Isolan ohella myös Nord di Loreto eli tuttavallisemmin NoLo. Rosoinen kaupunginosa on ottanut vastaan muuttajia ensin Etelä-Italiasta ja sittemmin eri puolilta maailmaa. Kehittyvästä NoLosta löytyy nykyisin trendikkäitä baareja ja ravintoloita sekä katutaidetta. Seinämaalauksia riittää runsaasti erityisesti rautatien varjossa Via Pontanon varrella. Entisen raviradan paikalle muotoutunut Parco Trotter on NoLon vehreä keidas.

Via Monte Napoleone
Milano tunnetaan muotikaupunkina, josta on lähtöisin maailmankuuluja huippumerkkejä Armanista Versaceen. Luksustuotteita janoavat kuluttajat suuntaavat Via Monte Napoleonelle, jonka varrelta löytyy runsaasti laadukkaita liikkeitä. Via Monte Napoleonea on kutsuttu maailman kalleimmaksi kaduksi, joten ihan pikkurahalla tänne ei kannata tulla shoppailemaan. Kapeahko katu ei ole mielestäni erityisen viihtyisä, mutta sen varrelta voi usein bongata hulppeita urheiluautoja.

Quadrilatero del Silenzion arkkitehtuuri
Quadrilatero del Silenzio eli hiljaisuuden kortteli tunnetaan 1900-luvun alkupuolella vallalla olleesta liberty-arkkitehtuurista, joka on italialainen tulkinta Suomessakin tunnetusta jugendista. Rauhallisella alueella on mukava kävellä ja tutustua rakennusten yksityiskohtiin. Tällainen on esimerkiksi Casa Sola-Buscan ovipuhelimena toiminut korva. Kannattaa käydä kurkkaamassa ainakin Palazzo Berri-Meregallin näyttävää pääsisäänkäyntiä. Myös edellä mainittu Villa Necchi Campiglio löytyy samalta alueelta.

Villa Invernizzin flamingot
Villa Invernizzin puutarhassa asuvat flamingot kuuluvat Milanon erikoisiin nähtävyyksiin. Liikemies Romeo Invernizzi tilasi vaaleanpunaiset linnut kotitalonsa pihamaalle 1970-luvulla, ja nykyiset asukkaat ovat alkuperäisten tulokkaiden jälkeläisiä. Lintuja voi katsella Quadrilatero del Silenziossa sijaitsevan puutarhan aidan takaa, ja kadun varteen kerääntyy usein erityisesti paikallisia lapsiperheitä.

Casa Galimberti
Casa Galimbertia on kehuttu jopa Milanon kauneimmaksi taloksi. Vuonna 1905 valmistuneen kerrostalon seiniä koristavat laattoihin maalatut klassiset taideteokset ja hienot parvekkeet täydentävät kokonaisuuden. Talo ei mielestäni ole järisyttävä nähtävyys, mutta sitä kannattaa käydä kurkkaamassa jos liikkuu Porta Venezian alueella. Vastapainona voi mainita, että Milanon rumimpana rakennuksena pidetään 1950-luvun pilvenpiirtäjää Torre Velascaa.

Piazza Mercanti
Duomon lähellä sijaitseva Piazza Mercanti on yksi Milanon tunnelmallisimmista aukioista. Kauppiailta nimensä saanut aukio toimi keskiajalla merkittävänä torina ja sen laidoilla kohoaa edelleen kauniita vanhoja rakennuksia, joita kannattaa pysähtyä ihailemaan.

Via Abramo Lincoln
Yksi Milanon kuvauksellisimmista kaduista on värikäs Via Abramo Lincoln. Yhdysvaltain entisen presidentin mukaan nimettyä lyhyttä kadunpätkää reunustavat kauniit asuintalot sekä aidatut vehreät puutarhat palmuineen. Katu sijaitsee hieman sivussa yleisimmiltä kulkureiteiltä, mutta sitä kannattaa käydä vilkaisemassa jos liikkuu ydinkeskustan itäpuolella.

Colonne di San Lorenzo
Basilica di San Lorenzo Maggioren edustalla kohoava pylväsrivistö on esimerkki siitä, kuinka Milanossa voi nähdä historian kerrostumia eri aikakausilta. Antiikin roomalaisten rakentamat korinttilaiset pylväät ovat jääneet kävelyreittini varrelle useamman kerran, kuten myös Via Brisan laidalla olevat roomalaiset rauniot. Antiikinaikaiset nähtävyydet ovat toki Milanossa hyvin pienimuotoisia verrattuna vaikkapa Rooman tarjontaan.

Milanon pörssitalo ja L.O.V.E.
Milanon arvokkaan pörssirakennuksen edustaa koristaa hämmentävä taideteos. Maurizio Cattelanin Carraran marmoriin veistämä L.O.V.E. tunnetaan yleisesti nimellä Il Dito eli sormi. Teos suunniteltiin väliaikaiseksi, mutta se jäi ristiriitaisen vastaanoton jälkeen pysyvästi paikalleen. Huomio kiinnittyy pystyssä olevaan keskisormeen, kun taas muut sormet on katkaistu. Cattelan ei ole selittänyt teostaan, mutta sen arvellaan olevan kannanotto joko rahalaitoksia tai fasistitervehdystä vastaan.

Milanon muut nähtävyydet
Milanossa riittää vielä itselleni paljon uutta nähtävää, vaikka takana onkin monta vierailua kaupunkiin. Yllä olevista kohteista en ole siis käynyt vielä Castello Sforzescon tai Pinacoteca di Breran sisällä lainkaan. Listallani on niiden lisäksi erityisesti muita museoita, sekä muutama muunlainenkin kohde.
CityLife – Kolmen pilvenpiirtäjän juurelle rakentunut kauppakeskus on varmasti käymisen arvoinen paikka shoppailijoille sekä modernin arkkitehtuurin ystäville.
Chinatown – Via Paolo Sarpin varrelle keskittyvällä alueella lienee luvassa kiinalaisia koristeita ja itämaisia makuja.
Museo Bagatti Valsecchi, Casa Museo Boschi di Stefano ja Museo Poldi Pezzoli – Vierailu Villa Necchi Campigliossa herätti suuren kiinnostuksen Milanon muihinkin kotimuseoihin.
Museo Nazionale Scienza e Tecnologia Leonardo da Vinci – Kovasti kehuttu suuri museo keskittyy tieteeseen sekä tekniikkaan, ja sopinee hyvin kaiken ikäisille.
Leonardo3 Museum – Galleria Vittorio Emanuele II:n laidalla sijaitsevasta Leonardo da Vinciin keskittyvästä museosta olen lukenut ristiriitaisiakin arvioita, mutta siellä voisi silti joskus pistäytyä.
Pinacoteca Ambrosiana – Merkittävä taidemuseo, jonka kokoelmista löytyy esimerkiksi Leonardo da Vincin, Sandro Botticellin ja Caravaggion teoksia.
Palazzo Reale – Duomon kulmalta löytyvässä kuninkaallisessa palatsissa on esillä vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Aperitivot
Milanon aperitiivikulttuuri on niin vahva, että sen voi mainita jopa nähtävyyksien tai ainakin paikallisten kokemusten joukossa. Aperitiiveja nautitaan ennen illan pääateriaa suurin piirtein kello kuuden ja kahdeksan välillä. Käytännöt vaihtelevat ravintoloittain, mutta parhaimmillaan reilun kympin hintaisen drinkin kylkeen saa hakea noutopöydästä niin paljon herkullista purtavaa kuin haluaa. Runsaasta aperitivosta käytetään myös aperitiivin ja illallisen yhdistävää sanaa apericena.

Ravintola Botinero
Breran kaupunginosassa toimiva Botinero on kantapaikkani Milanossa. Inter-legendan ja kaikkien aikojen suosikkipelaajani Javier Zanettin omistaman ravintolan ruokalista on argentiinalaiseen tapaan lihapainotteinen. Viihtyisässä valkoisten pöytäliinojen ravintolassa voi nauttia maukasta romanttista kynttiläillallista samalla, kun äänettömissä televisioissa pyörii urheiluohjelmia. Seinillä on futisrekvisiittaa ja aulabaarissa komeilee vaikuttava kokoelma tähtipelaajien nappulakenkiä.
Lisätiedot: botinero.it

Ravintola Ratanà
Juuri nyt eniten kaipaamani milanolainen ravintola on Biblioteca degli Alberi -puiston laidalla toimiva Ratanà. Vanhassa perinteikkäässä rakennuksessa saa nauttia laadukkaista raaka-aineista loihdittua milanolaista ruokaa, johon on haettu modernia twistiä. Oman kokemukseni mukaan annokset ovat todella maistuvia, eikä tunnelmassakaan ole valittamista. Ratanà on erinomainen paikka vaikkapa kolmen ruokalajin illalliselle, mutta pöytävaraus kannattaa tehdä ajoissa.
Lisätiedot: ratana.it

Ravintola Remulass
Ratanà oli tänä keväänä varattu täyteen jo hyvissä ajoin ennen matkaamme, joten tutustuimme sen sisarravintolaan. Remulass on kasvisravintola, josta löytyy myös hieman kalaa. Ruokalista on lyhyempi kuin Ratanàssa ja se vaihtuu usein sesongin mukaan. Viihtyisää pientä ravintolaa on helppo suositella erityisesti kasvissyöjille, mutta paikka sopii kyllä muillekin ruokailijoille.
Lisätiedot: remulass.it

Bar Frida
Värikäs ja meluisa Bar Frida toimii Isolan kaupunginosan asukkaiden vilkkaana kokoontumispaikkana. Boheemi baari tunnetaan pitkästä cocktail-listasta, minkä lisäksi tarjolla on lounasta ja lounasajan jälkeen pientä purtavaa. Olemme todenneet tuon pienen purtavan erinomaisen maukkaaksi ja yllättävän täyttäväksi. Bar Frida on varsin mainio paikallinen kokemus, jos äänekäs meininki ei haittaa. Bar Fridaan ei voi tehdä pöytävarauksia.
Lisätiedot: fridaisola.it

Panzerotti Luini
Jos Milanon ydinkeskustassa kaipaa nopeaa ja edullista helpotusta nälkäänsä, kannattaa suunnistaa Via Santa Radegondan varrelle Luinin leipomoon. Paikallinen instituutio on vetänyt milanolaisia puoleensa jo monen sukupolven ajan. Pitkää jonoa ei kannata säikähtää, sillä se etenee nopeasti. Luini tunnetaan erityisesti lihapiirakkaa muistuttavista panzerotto-leivonnaisista, joiden täytevaihtoehdoista löytyy italialaiseen tapaan esimerkiksi tomaattia ja mozzarellaa. Herkullista!
Lisätiedot: luini.it

Herkkukauppa Peck
Perinteikkään elintarvikekauppa Peckin lippulaivamyymälä toimii Via Spadarin varrella aivan ydinkeskustassa. Jo vuodesta 1883 lähtien kulinaristeja palvellut Peck huokuu perinteitä ja sen tuoretiskit notkuvat leikkeleitä, juustoja, kalaa ja vihanneksia. Matkailija löytää täältä tuliaisiksi vaikkapa suklaata, kahvia, teetä, viiniä tai lasipurkkeihin säilöttyjä kastikkeita, mutta hintataso on toki tavanomaista puotia korkeampi.
Lisätiedot: peck.it

Jäätelöbaarit
Olen joskus tokaissut, että päivä italiassa ilman gelatoa on hukkaan heitetty päivä. Omat Milanon-matkamme ajoittuvat kuitenkin monesti sen verran viileään vuodenaikaan, ettei jäätelönsyöntiä ole tullut harrastettua kovinkaan paljoa. Toistaiseksi paras jäätelökokemuksemme on innovatiivisiakin makuja tarjoileva Ciacco. Listaltani löytyvät tulevia reissuja varten myös paljon kehutut jäätelöbaarit Artico Gelateria sekä Il Massimo del Gelato.

Milanon muut ravintolat
Milanon ravintolatarjonta tuntuu loputtomalta, ja valitsin yllä oleviin vinkkeihin vain pari poikkeuksellisen mieluisaksi kokemaani vaihtoehtoa. Ulkopuolelle jäi esimerkiksi El Brellin, joka tarjoaa Naviglio Granden varrella perinteisiä milanolaisia ruokia sekä hieman vanhahtavaa tunnelmaa. Suosittu Antica Osteria Cavallini on puolestaan toiminut pitkään päärautatieaseman suunnalla. Cavallinilla on pitkä ruokalista ja se on yhden vierailun perusteella kelpo ravintola.
Omalla toivelistallani on tulevia reissuja varten paljon ravintoloita, kuten Interin nykyisen kapteenin Lautaro Martínezin sekä hänen vaimonsa Agustina Gandolfon omistama Coraje. Minulle on suositeltu K2 Trattoria Toscanaa ja olen suositellut sitä onnistuneesti eteenpäin, mutten ole vielä itse käynyt paikan päällä. Pizzanhimon iskiessä voisin kokeilla vaikkapa jotakin Piccola Ischia -pizzerioista. Makeampia herkkuja voisin lähteä etsimään esimerkiksi suklaakahvila Zàinista.

Milanon hotellit
Hotellien hintataso on Milanossa melko korkea, joskin löydettävissä on myös melko huokeita vaihtoehtoja. Osa kokeilemistani hotelleista on jo lopettanut toimintansa ja osassa vierailusta on jo pitkä aika. Hotelliarvostelujen tekeminen ei ole parasta osaamistani tai suurin intohimoni, mutta tässä lyhyesti muutama majoituskokemus Milanosta.
Spadari al Duomo toimii nimensä mukaisesti kivenheiton päässä Duomon aukiolta. Viihtyisän ja laadukkaan neljän tähden hotellin sijainti on ydinkeskustaan tutustumista ajatellen täydellinen, mutta hinnat ovat käyntimme jälkeen nousseet jo oman kipurajani yli.
Hotel ibis Milano Centro on perusvarma ketjuhotelli, joka sopii edullisempaa hotellimajoitusta etsiville. Ibis ei tarjoaa mitään erityistä, mutta pari vierailua ovat sujuneet ongelmitta.
Milano Verticale | UNA Esperienze sijaitsee mielestäni kätevällä paikalla lähellä Stazione Garibaldia ja Piazza Gae Aulentia. Neljän tähden hotellista ei jäänyt mieleen mitään poikkeuksellista elämystä, mutta kaikki toimi hyvin ja aamiainenkin maistui.
iQ Hotel Milano on yksi todella monista Stazione Centralen lähistöllä sijaitsevista hotelleista. Alue itsessään ei ole parasta Milanoa, mutta tarjolla on hyvät kulkuyhteydet moneen suuntaan. Tässä hotellissa oli ystävällinen vastaanotto, siisti huone sekä aivan erinomainen aamiainen.
-
Italia1 vuosi sitten
Ligurian rannikkokaupunkeja: Rapallo, Levanto ja La Spezia
-
Ranska1 vuosi sitten
7 kaunista kylää Ranskan Dordognessa
-
Espanja1 vuosi sitten
Sevillan päänähtävyydet katedraali ja Alcázar
-
Suomi1 vuosi sitten
10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan
-
Ranska1 vuosi sitten
20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon
-
Ranska1 vuosi sitten
Musée d’Orsay – upea taidemuseo Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Kierros Warner Brosin studioilla Hollywoodissa
-
Englanti1 vuosi sitten
Mielenkiintoinen London Transport Museum
-
Yhdysvallat12 kuukautta sitten
Unelmien lomamatka New Yorkiin
-
Italia1 vuosi sitten
Aostanlaakson satulinna Castel Savoia
-
Italia1 vuosi sitten
Kokemuksia Aostanlaakson maisemista
-
Huvipuistot1 vuosi sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Anaheim
Noora | Kerran poistuin kotoa
14.1.2017 at 12:10
Tää postaus tuli kuin tilauksesta mun akuuttiin Rooma-ikävään. En tosin oo vielä osannut päättää, pahensiko vai lievensikö tää sitä 😉 Colosseum oli eka paikka, minne suunnattiin kun oltiin kaverin kanssa ekaa kertaa Roomassa, se oli se paikka, jonka näkemistä odotin eniten. Ja olihan se huikean upea ja kaikkea, mutta Forum Romanum oli THE paikka, johon rakastuin palavasti. Siinä entisaikojen Rooma oli jotenkin vielä paljon konkreettisempi mulle. Mikä on toisaalta hassua, koska se on paljon enemmän raunioina kuin Colosseum… 😀 Pistän tän postauksen muistiin ja palaan tän pariin kun Rooman reissu lähenee. 1,5 päivää kaupungissa ei ole paljon, mutta jos ajan käyttää tehokkaasti niin kyllä siinäkin taas jotain kivaa ehtii!
Mika / Lähtöportti
15.1.2017 at 14:27
Mahtavaa, kun pääset taas Roomaan! 1,5 päivää on lyhyt aika, mutta sun tehokasta matkailutahtia seuranneena olen varma, että ehdit nähdä ja kokea siinäkin ajassa paljon. Ota vinkit talteen, esimerkiksi Testaccion kauppahalli voisi olla sulle sopiva paikka syödä nopeasti, mutta hyvin (ei nyt ihan Copenhagen Street Food, mutta silti). Mielenkiintoista kuulla, että tykkäsit juuri Forum Romanumista noin paljon. Raunioinahan se on, mutta antoisa kokemus jos malttaa yhtään fiilistellä millaista siellä on joskus ollut.
Milla - Pingviinimatkat
14.1.2017 at 12:47
Ai ai Rooma <3 Osa tarinoistasi iski syvälle niin, että olisin saattanut tuntea tuskallista ikävää, mutta onneksi on lentoliput jo olemassa ja pääsen nauttimaan kaupungin kaduista taas pian 🙂
Mika / Lähtöportti
15.1.2017 at 14:34
Rooma <3 Itse asiassa tämän kirjoittaminen aiheutti yllättävän tuskallista ikävää 😀 Upea juttu, että lentoliput on jo valmiina, nautinnollista matkaa! Ainakin Trastevere taisi herättää muistoja, luen varmasti teidän postaukset tarkkaan ennen seuraavaa omaa Rooman-matkaa.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
15.1.2017 at 17:46
Voi miten kiva postaus! Ja kiitos blogini maininnasta. Mainitsemasi paikat ovat myös omia ikisuosikkejani, vaikka katsonkin niitä Roomassa asuttujen vuosien jälkeen hieman toisin silmin. Sydän jättää silti edelleen yhden lyönnin väliin joka kerta, kun näen Colosseumin tai Pietarinkirkon, Gianicolon kukkulalla pitää käydä ihan kaikkien vieraiden kanssa ihan joka kerta ja Trastevere on yhä ihana, vaikka siellä olikin rasittavaa asua…Vain koko Rooman upein nähtävyys Pantheon puuttuu listaltasi! Ja jos saa mainostaa, niin blogistani löytyy omat vinkkini, miten välttyä jonottamiselta Colosseumiin ja Vatikaanin museoihin ja vinkkejä hyvistä ravintoloista niin Trasteveresta kuin Testacciostakin. Nähdään Matkamessuilla.
Mika / Lähtöportti
16.1.2017 at 22:43
Kiitos Heli! Todella mielenkiintoista kuulla, miten Roomassa asuva nämä paikat näkee. Ymmärrän, ettei nykypäivän Trastevere varmaan ole mukavin paikka asumiseen, vaikka siellä onkin kiva välillä käydä. Pantheon on hieno, mutta sieltä ei ole toistaiseksi jäänyt ihan yhtä vahvoja muistoja kuin näistä listalle mahtuneista paikoista. Käyn Pantheonissa kyllä seuraavallakin Rooman-matkalla, ilmaistakin kun on.
Totta kai saa mainostaa, paikallisten vinkit ovat aina erityisen arvokkaita. Varsinkin kokemuksen tuomat ravintolavinkit kiinnostavat, koska näin turistina ei voi yhden käynnin perusteella tehdä yhtä luotettavia arvioita eri paikoista. Messuilla nähdään!
Kohteena maailma / Rami
17.1.2017 at 21:48
Rooma on upea kaupunki ja täytyy rehellisesti tunnustaa, että en ole kertaakaan parilla reissulla Trasteveressä käynyt… Ajattelin ottaa seuraavan kerran hotellin sieltä 🙂
Tuo Bernini-hotelli on mielestäni upea ja lähistöltä löytyvä ”luukirkko” kuuluu ehdottomasti omaan Top10 -kohteisiin Roomassa. Harmi, kun en juuri nyt sen nimeä muista, mutta on kyllä itsellä jossakin ylhäällä.
Oli taas kerrottu niin tunnelmallisesti kuin voi Rooman parhaita puolia, ihan kuin olisi ollut itse reissussa 🙂
P.S. En tiennyt tuota avaimenreikäjuttua. Roomassa on paljon pikkujuttuja, joista ei ole ikinä kuulutkaan, vaikka pitäisi 😀
Mika / Lähtöportti
18.1.2017 at 23:22
Kiitos Rami! Mulla onkin vielä Rooman luukirkko käymättä, se tosiaan löytyy tuon Piazza Barberinin lähistöltä. Meillä oli viime reissulla asunto ihan noilla kulmilla. Yhdessä luukirkossa olen kuitenkin joskus käynyt, se oli Évorassa Portugalissa ja kuvista päätellen roomalaistakin kirkkoa luisevampi.
Jos ihmettelit miksei siitä avaimenreikämaisemasta ole tässä kuvaa, niin voin kertoa ettei sen valokuvaaminen ole kovin helppoa. Parempi mennä itse katsomaan, mitä sieltä näkyy 🙂 Roomassa on paljon kivoja pikkujuttuja, joista Milja ja Heli tietää vielä enemmän.
Travelloverin Annika
18.1.2017 at 13:50
On muuten juuri noin, että parasta ”italialaista” ruokaa saa usein maan rajojen ulkopuolelta. Pahimmillaan turistinähtävyyksien lähellä sulatetaan pakasteista kovalla hinnalla.
Näin Colosseumin ensimmäistä kertaa melkein 20 vuotta sivua vanhempana. En jotenkin oikein tajunnut sitä silloin. Olin muutenkin kyllä varmaan aika urpo ja maankiertäjän taipaleeni ihan alussa vasta. Muutaman muun amfiteatterin sen jälkeen nähneenä koko teattereiden idea ja upeus on alkanut vasta selvitä.
Niin suuri Italia-fani kuin olenkin, en saa oikein otetta Roomasta. Olen kyllä ollut vain kahdesti, mutta ainakaan se ei ole riittänyt. On ehkä liian suuri. Trasteveressa on pikkukaupunkifiilistä. Siellä viihdyn. Ja tietenkin missä tahansa syömässä hulluna jätskiä.
Mika / Lähtöportti
18.1.2017 at 23:35
Muistan joskus kuulleeni, että maailman parasta italialaista ruokaa saa New Yorkista, mikä ei välttämättä ole ihan mahdoton ajatus. Italiassa on tullut niin loistavia ruokakokemuksia kuin pahoja pettymyksiäkin. Eräässä milanolaisessa turistivetoisessa ravintolassa oltiin muuten niin rehellisiä, että ruokalistaan oli merkitty mitkä pizzat sulatetaan pakasteista 😀
Munkin rakkain Italia on jossain muualla kuin suurimmissa kaupungeissa, joissain missä on pieniä kukkulakaupunkeja, maaseutua tai kenties järviä tai merenrantaa. Mutta omalla kohdalla myös Rooma on sykähdyttänyt, niin paljon hyviä muistoja on jäänyt.
Henna / Kulkutautiset
20.1.2017 at 19:37
Tämä taitaa olla historiallinen hetki, nimittäin postaus blogissasi, johon voin tulla paukuttelemaan henkseleitäni ja kertomaan, että tuolla olen jopa käynyt! 😀 Mukava tunnelma jutussa ja kyllä siitä niin kovin huokuu rakkautesi Italiaa kohtaan. Itselleni Rooma jätti jostain syystä aika laimean fiiliksen. Historialliset kohteet olivat kiinnostavia ja vaikuttavia, Trastevere todella viehättävä, Vatikaani vallan jännittävä ja Rooma kaikin puolin kaunis. En oikein osaa sanoa, mikä meni pieleen. Jostain syystä reissusta jäi sellainen olo, että tämä oli ihan kiva, mutta nyt se on nähty, ei tarvitse tulla takaisin. Aikoinaan epäilin sitä, että paikallisista tuli aika tympeä fiilis, vaikkemme olleet matkalla pahimpaan sesonkiaikaan. Mutta nyt yli kymmenen vuotta jälkeenpäin en oikein osaa sanoa. Italialainen ruoka ei ole oikein vienyt mennessään, kallistun enemmän tuonne Lähi- ja Kauko-Idän ruuan suuntaan.
Mutta… olen minä sitä tässä miettinyt viime vuosina, että josko tuolle ikuiselle kaupungille antaisi toisen mahdollisuuden… ehkä se kolahtaisikin ihan eri tavalla. Ja kyllähän tästä sinun postauksestasi tuli juuri sellainen fiilis, että on se Rooma oikeastaan aika kiva. Hei jäätelöä joka päivä… todellakin!
P.S. Kiitti, opin linkkaamastasi Marge Simpson -wikipedia-artikkelista, että Marge on ensimmäinen piirroshahmo, joka on ollut Playboy-lehden kansikuvatyttö 😀 (jouduin googlaamaan ne kuvat…)
Mika / Lähtöportti
23.1.2017 at 23:05
Sulle tuttu kohde, kerrankin! 😀 Vaan sama se on toisinkin päin, eipä sunkaan blogista tule heti mulle tuttuja paikkoja mieleen kotimaan, Kreetan ja Tallinnan lisäksi.
Ymmärrän, ettei Rooma innosta kaikkia, ja oikeastaan hyvä niin. Siellä kun käy ihmisiä muutenkin ihan riittävästi 🙂 Silti aina yhtä mielenkiintoista pohtia syitä siihen, mistä eri paikkoihin tykästyminen johtuu. Ei Roomalle mikään pakko ole uutta tilaisuutta antaa, enemmän suosittelen ylipäätään Italiaan palaamista. Jäätelöä saa joka kylästä ja sulle mieluisin paikka löytyy luultavasti jostain ihan muualta kuin tuolta suurimmasta kaupungista.
P.S. Kiitti kun luit tuon linkkaamani Marge-artikkelin noin tarkasti ja valistit noista Playboy-kuvista 😀
Henna / Kulkutautiset
28.1.2017 at 15:25
Usko tai älä, niin Italiaan palaaminen on jopa suunnitteilla! Tuli niin messevä tilaisuus kaveripiirin elämänmuutosten myötä, että taitaa olla lähes pakko tarttua tilaisuuteen! Kerron lisää joskus tässä lähitulevaisuudessa tai laitanpa vaikka viestiä fesessä tms 🙂
Mika / Lähtöportti
29.1.2017 at 12:17
Kuulostaa hyvältä! Kerro ihmeessä, jos suunnitelmat etenee 🙂
Anna | Muuttolintu.com
20.1.2017 at 22:22
Oon samoilla linjoilla siitä, että ihanimpia Italiassa on pienemmät kylät, ja mielellään semmoiset, mitkä ei ole ihan täynnä turisteja. Mutta silti, me kyllä tykättiin myös Roomasta. Siitäkin huolimatta, että tietyissä turistikohteissa ne laumat oli ihan mahdottomat, esim. Fontana di Trevillä. Tässä tuli joka tapauksessa hyviä vinkkejä seuraavaa kertaa varten! Colosseumissa ei ehditty käydä sisällä vielä, se on ehdottomasti listalla ensi kerralla. Trasteverestä me tykättiin ehkä eniten. Hyvää ruokaakaan meillä ei ollut vaikeuksia löytää, mutta oltiinkin reissussa italialaisessa seurassa 🙂 Aah se gelato on kyllä ihanaa. Siellä näkyi myös hassuja jätskimakuja kuten sinihomejuusto, mitä en ole muualla nähnyt 🙂
Mika / Lähtöportti
23.1.2017 at 23:20
Mun mielestä parasta Italiassa on kierrellä maaseudulla ja löytää pieniä kivoja kyliä vähän kuin sattumalta. Niitäkin nimittäin riittää vaikka kuinka paljon. Fontana di Trevi on tosiaan Rooman ruuhkaisimpia paikkoja. Viimeksi käydessä se oli vielä remontissa, mutta porukkaa riitti siltikin. Italialaisessa seurassa löytää luultavasti parhaat ravintolat ja vielä nimenomaan niiden ravintoloiden parhaat annokset. Italialaiset kun ei välttämättä tilaa suoraan listalta, vaan kyselee ja soveltaa. Mutta sinihomejuuston soveltaminen jätskiin, se kuulostaa jo vähän liian epäilyttävältä 🙂
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
22.1.2017 at 17:02
Kyllä, kyllä ja kyllä! Rooma on meidän ikuinen suosikki! Sinne voi mennä uudestaan ja uudestaan, ja aina sieltä löytyy uutta.
Nämä kaikki ovat täysin paikkansa pitäviä vinkkejä. Useimmiten meille riittää kaduilla ja kujilla samoilu ja hyvät ruoka, puistofiilistelyt ja hengailu. Roomaa pitää hengittää oikein syvästi, jotta sen ymmärtää.
Tuli ikävä, kuten sinullakin. 🙂
Mika / Lähtöportti
23.1.2017 at 23:27
Vaikka haluaisinkin kiertää Italiassa aina uusia paikkoja, kuuluu Rooma niihin harvoihin joihin palaan mielelläni aina uudelleen. Kun kaupungin ”pakolliset nähtävyydet” on kerran kiertänyt, voi keskittyä nauttimaan samoilusta, ruoasta ja fiilistelystä. Mukava kuulla, että Roomaan kaipaavia on muitakin 🙂
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOEVEERAA
28.1.2017 at 10:45
Siis ai että alkoiko tehdä mieli matkustaa Roomaan? Siis ai että alkoiko tehdä mieli jäätelö? Kyllä ja kyllä.
Roomaan ei valitettavasti näin nopeasti pääse enkä saa aitoa gelatoa, mutta jotain jäätelöä on saatava! Mahtava teksti, ihan tuntui sitä lukiessa, että olisin ollut tuo kaksi jäätelömakua tilaava henkilö!
Mika / Lähtöportti
29.1.2017 at 12:29
Kiitos, aivan mahtavaa saada tällaista palautetta! 🙂 Ihan aidon gelaton löytäminen voi olla haastavaa, mutta lohdutuksena voi turvautua vaikka useimmista pääkaupunkiseudun kauppakeskuksista löytyviin Ciao! Caffé -kahviloiden jätskeihin. Ja etköhän sinne Roomaankin vielä joskus pääse, ennemmin tai myöhemmin!