Blogihaaste
Pitkäkyntinen apina ja muita reissusattumuksia

Matkojen varrella on ehtinyt tapahtua monenlaisia sattumuksia. Kokosin muutaman mieleen jääneen hetken muun muassa tšekkoslovakialaisiin poliiseihin ja brasilialaisiin alkuperäiskansoihin liittyen.
Matkablogeissa on kiertänyt Adalmina’s Adventures -blogista pari kuukautta sitten lähtenyt haaste, jossa kerrotaan reissujen varrella tapahtuneista erikoisista sattumuksista. Luettuani muiden kertomia tarinoita ajattelin itsekin tarttua aiheeseen, sillä haastetta on heitelty myös avoimesti kaikille halukkaille.
SAKOT TŠEKKOSLOVAKIASSA
Yksi ikimuistoisimmista matkoistani on suomalaisella turistibussilla tehty Euroopan kiertomatka kesällä 1988. Lapsuudessani elettiin vielä aikaa, jolloin maanosa oli jaettu jyrkästi itään ja länteen. Rajoja ei ylitetty hetkessä, joten esimerkiksi Itävallasta Tšekkoslovakiaan siirtyminen vaati parin tunnin pysähdyksen. Odoteltiin ja odoteltiin, kunnes vakavailmeiset virkailijat saapuivat tarkastamaan passeja, tuijottivat tuimasti silmiin ja löivät lopulta leimansa papereihin.
Bussikuski kaasutteli viivästyksen jälkeen melko reipasta vauhtia moottoritietä pitkin. Noin sata kilometriä myöhemmin jouduimme poliisipartion pysäyttämäksi. Vihaiset koppalakit selittivät ajaneensa meitä takaa rajalta saakka, mutta Škodan tehot eivät riittäneet turistibussin saavuttamiseen aiemmin. Viidensadan korunan ylinopeussakkoa toivottiin maksettavaksi saman tien suoraan käteen. Paikallista valuuttaa ei kuitenkaan löytynyt, sillä sitä sai vaihdetuksi ainoastaan Tšekkoslovakian sisällä, emmekä olleet pysähtyneet raja-aseman jälkeen. Lainvalvojille olisi lopulta riittänyt huomattavasti pienempikin summa, mutta kun valuuttaa ei kerta kaikkiaan löytynyt, määräsivät pettyneet poliisit sakon maksettavaksi maasta poistuttaessa.
KUVA, JOKA JÄI OTTAMATTA
Matkustimme vaimon kanssa Thaimaahan keväällä 2003. Köröttelimme Hua Hinin keskustasta lava-auton kyydissä Takiab-kukkulalle, jossa tiesimme majailevan makakiapinoita. Kuljettaja jätti meidät jonnekin tien varteen ja viittoi kävelemään eteenpäin. Taivalsimme hiljaista maantietä pitkin, kunnes havaitsimme ensimmäisen vastaantulijan. Kookas apina tallusti tien reunaa pitkin, aivan kuin kuka tahansa matkamies. Se pysähtyi kohdallani ja tarrasi laiskasti shortsieni lahkeesta kiinni. Levittelin käsiäni ja pahoittelin, ettei mukanani ole banaaneja tai pähkinöitä. Apina päästi pettyneen oloisena irti, näytti kohauttavan olkapäitään ja jatkoi sitten tyynesti taivallustaan.
Kukkulan päältä löytyi satoja vapaana eläviä makakeja, jotka olivat tottuneet ihmisiin. Apinat touhusivat omiaan ja paikalliset munkit pelasivat oransseissa kaavuissaan shakkia puutalojen terasseilla. En ollut vielä tuolloin vakuuttunut digikameroiden luotettavuudesta, joten käytin perinteistä filmikameraa. Eläimissä ja temppeleissä riitti niin paljon kuvattavaa, että jouduin vaihtamaan uuden filmirullan kesken kaiken. Jätin uuden rullan noin kahdeksi sekunniksi kiven päälle, kun vikkelät sormet jo ehtivät nappaamaan sen. Pieni pentu kuljetti uuden aarteensa vähän matkan päähän, eikä ottanut kuuleviin korviinsa ehdotuksiani rullan palauttamisesta. Sen äiti murahteli vihaisesti pienokaistaan suojellen. Äidillä näytti olevan terävät hampaat, joten katsoin parhaaksi luovuttaa. Pieni utelias apina sai sormillaan rullan avattua. Se istui hartaan näköisenä pää kallellaan ja veti pikkuruisilla sormillaan koko negatiivin levälleen. Tilanteesta olisi saanut matkan parhaan valokuvan, mutta se jäi nyt ottamatta.
KIELIPUOLENA RANSKANMAALLA
Lähdin kaverini Ernon kanssa Nizzaan vuonna 1999. Jano pääsi yllättämään heti ensimmäisenä päivänä, kun kävelimme pitkin paahtavan helteisiä katuja. Päätimme turvautua vastaan tulleeseen McDonald’siin, sillä se vaikutti helpoimmalta ratkaisulta ensi hätään. Tiskin takana seissyt neiti puhui pelkkää ranskaa, mutta ajattelin yhden Coca Colan tilaamisen onnistuvan silti ongelmitta. Kuinka väärässä olinkaan. Seurasi loputon määrä kysymyksiä, joihin vastailin sattumanvaraisesti jommankumman osaamani ranskankielisen sanan, oui tai non. Suunnilleen viiden ouin ja kolmen nonin jälkeen neidin hihat alkoivat palaa, sillä vastaukseni eivät kaikesta päätellen olleet kovin loogisia. Lopulta ymmärsin ostaneeni kaksi juomalasia yhdellä frangilla. Hankinta olikin varsin hyödyllinen, sillä laseista kelpasi nauttia hotellihuoneeseen ostettuja juomia. Toinen laseista hajosi tupaantuliaisissa pian matkan jälkeen, mutta toinen on edelleen tallella.
Palasin Ranskaan vaimon kanssa muutamaa vuotta myöhemmin. Olematon kielitaitoni oli kohentunut niin paljon, että uskoin osaavani tilata ruokalistalla näkyneen kana-annoksen pariisilaisessa bistrossa. Poulet, s’il vous plaît! Pelkkää ranskaa puhunut tarjoilijatyttö esitti kuitenkin kysymyksen, jonka sisällöstä en ymmärtänyt taaskaan mitään. Ennen kuin ehdin arpoa ouin ja nonin välillä, tarjoilijatar alkoi hieroa rintojaan. En ehtinyt hämmennykseltäni edes avata suutani, kun neito näytti jo menettäneen viimeisetkin järjen rippeensä ja heilutteli käsiään kuin heikkopäinen. Hetken miettimisen jälkeen sentään ymmärsin, mistä oli kysymys. Nokkela tarjoilija siis kysyi, haluanko kanan rinta- vai siipipaloja.
INTIAANIEN KAUPPAREISSU
Meidän piti matkustaa marraskuussa 2005 Meksikoon, mutta hieman ennen reissua riehunut hurrikaani Wilma vaihtoi kohteemme viime hetkellä Brasilian Fortalezaan. Hotellimme lähirannalla järjestettiin sattumalta samaan aikaan Jogos dos Povos Indigenas eli Alkuperäiskansojen kisat. Tämä kansanomaisesti intiaaniolympialaisiksi kutsuttu tapahtuma toi katukuvaan kymmenien eri heimojen edustajia eri puolilta Brasiliaa, muun muassa Amazonin viidakosta.
Valtaosa alkuperäiskansojen jäsenistä näytti hieman vierastavan suuren kaupungin menoa, mutta muutama heistä uskaltautui myös vakiomarkettiimme. Tuntui kieltämättä hieman eksoottiselta seistä ihan tavallisen marketin kassajonossa, kun edessä jonotti paljasjalkaisia intiaaneja lannevaatteissaan ja sotamaalauksissaan. Vaan ihan tavallisia ihmisiä hekin ovat. Ostivat vaippoja lapsilleen ja evääksi tiikerikakun. Mikäli Fortaleza kiinnostaa laajemmin, voit lukea myös postaukseni kaupungista.
PULLON HENKI KERTOO VASTAUKSEN
Viimeinen tähän koosteeseen päässyt sattuma tapahtui ihan Helsingissä, mutta liittyy kuitenkin matkailuun ja uhmaa kaikkia epätodennäköisyyden lakeja. Olimme ystäväpariskunnan kanssa syömässä Tennispalatsin alakerrassa ennen elokuvaa ja keskustelimme häämatkakohteista. Joku mainitsi M-kirjaimella alkavan ranskankielisen saaren Karibialla, mutta nimi ei tullut millään mieleen. Guadeloupe kun alkaa väärällä kirjaimella ja Mauritius sijaitsee ihan eri merellä.
Siihen aikaan Google ei kulkenut vielä taskussa, joten asia jäi vaivaamaan mieltäni. Tuntui vaikealta myöntää, etten keksinyt vastausta, mutta minun täytyi silti lähteä käymään vessassa. Ja siellähän se vastaus sitten olikin, juuri sopivasti silmien korkeudelle asetettuna. Joku janoinen kansalainen oli nimittäin jättänyt tyhjentämänsä Martinique-rommipullon pisuaarin päälle. Oman häämatkan teimme silti Martiniquen sijasta Seychelleille, josta yllä oleva kuva.

Blogihaaste
10 matkakuvaa (vol. 3)

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan. Niinpä tartuin nyt noin neljä vuotta sitten matkablogeissa kiertäneeseen kuvahaasteeseen, jossa esitellään otoksia eri teemoihin liittyen.
Osallistuin vuosia sitten saman matkakuvahaasteen ensimmäiseen ja toiseen osaan. Tarkoituksena oli osallistua myös tähän kolmanteen painokseen, mutta sen ilmestymisen aikoihin oli niin paljon muuta kirjoitettavaa, että asia siirtyi odottamaan parempaa hetkeä. Se hetki tuli vastaan nyt. Tämäntyyppisiä juttuja on aina hauska kirjoittaa ja toivottavasti myös lukea. Kokosin alle kymmenen pientä tarinaa matkojeni varrelta.

1. KAIKKIEN AIKOJEN LEMPIOTOKSENI
Lempiotoksen valinta on täysin mahdoton tehtävä. Jotta asiaan saadaan näin neljän vuoden miettimisen jälkeen edes jonkinlainen ratkaisu, niin arvotaan tähän nyt vaikka maisema Jägerseen rannalta. Pieni itävaltalainen vuoristojärvi on yksi kauneimmista näkemistäni paikoista. Itselleni erityisen mieluisista kuvauskohteista tässä yhdistyvät sekä hieno maisema että eläimet. Niiden lisäksi kuvaan innokkaasti esimerkiksi pittoreskeja mukulakivikujia roikkuvine pyykkeineen, rosoisine seinineen ja vanhanaikaisine katulamppuineen. Suosikkeihini kuuluvat myös puisten kalastusveneiden värittämät satamat.
Lue lisää kohteesta: Jägersee – järvi kuin postikortti

2. YLLÄTTÄVÄ TILANNE
Ajelemme kapealla eteläranskalaisella maalaistiellä kohti idyllistä Tourtourin kylää, kun neonkeltaiseen huomioliiviin pukeutunut nainen viittoo meidät pysähtymään tien sivuun. Ihmettelemme syytä hetken, kunnes mutkan takaa ilmestyy paimenten, koirien ja aasin johtama valtava lammaslauma. Sadat lampaat vyöryvät vastaan koko tien leveydeltä yhtenäisenä massana. Eläinten kyljet saavat Peugeotin heilumaan melkoisesti ja lapsia naurattaa. Tuntuu että olemme löytäneet tiemme aidolle provencelaiselle maaseudulle.
Lue lisää kohteesta: Tourtour – täydellinen ranskalainen idylli

3. LÄHELTÄ LÖYTYNYT HELMI
Olen kirjoittanut Keravan kätketyistä helmistä ja jakanut paikallisvinkkejä Tuusulaan, mutta sana löytäminen ei kuulosta oikealta näille kaikista tutuimmille paikkakunnilleni. Tuntuu että Keravan ja Tuusulan kohteet ovat olleet minulle aina olemassa, eivätkä näin ollen vaatineet erityistä löytämistä. Sen sijaan Sipoonkorven kansallispuisto tuntuu löydöltä. Kansallispuisto perustettiin vartin automatkan päähän kodistani vuonna 2011, mutta päädyin sinne ensi kertaa vasta kuutta vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Sipoonkorpi on tullut tutuksi ja viime vuonna pääsin paikallislehteenkin retkieni ansiosta.
Lue lisää kohteesta: Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit

4. VALKOISTA HIEKKAA JA TURKOOSIA VETTÄ
Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi tuovat mieleen ajatuksen paratiisista, ja omilla reissuillamme sellainen on löytynyt La Diguen saarelta Seychelleiltä. La Digue on kymmenen neliökilometrin saari Intian valtamerellä ja se sopii täydellisesti häämatkakohteeksi. Pienellä saarella ei ole kiire minnekään. Liikkumaan pääsee joko härkävankkureilla tai polkupyörällä ja rentoon tunnelmaan sopii, ettei fillareissa ole lainkaan lukkoja. Poljemme heti aluksi Anse Source d’Argentille, jota kehutaan syystäkin La Diguen upeimmaksi rannaksi. Valkoisen hiekan ja turkoosin veden lisäksi saamme ihailla myös Seychelleille tyypillisiä sileitä graniittikallioita.
Lue lisää kohteesta: Häämatkamuistoja Seychelleiltä – La Digue

5. JOS PITÄISI AJATELLA SANAA VAPAUS, NÄEN SILMISSÄNI TÄMÄN
Matkailu on tuonut muutamia kertoja todellisen vapauden tunteen. Esimerkiksi lähtö ensimmäiselle kavereiden kanssa tehdylle ulkomaanmatkalle Portugaliin oli ikimuistoinen, kuten myös se hetki Interraililla, kun tajusin ettei kukaan Suomessa tiedä missä maassa sillä hetkellä matkustan. Tämä kuva on Pico do Arieirolta Madeiralta. Kun on kokenut auringonnousun pilvien yläpuolella ja pääsee vaeltamaan yksin täysin autiolla polulla kohti saaren korkeinta huippua, valtaa mielen täydellinen vapaus. Täällä jos missä tuntee olevansa kulunutta sanontaa käyttäen arjen yläpuolella.
Lue lisää kohteesta: Madeiran patikkaretket: Pico do Arieiro – Pico Ruivo

6. IDYLLISTÄ ELÄMÄÄ
Vuokraamme Kroatian-matkallamme huvilan Istrian niemimaan maaseudulta, jossa viinirypäleet kypsyvät syysauringossa, kukot kiekuvat ja traktorit puksuttavat. Kauniilla alueella on mukava kävellä, sillä matalien kiviaitojen reunustamilla teillä ei näy juurikaan muita kulkijoita. Parin kilometrin päässä tulee vastaan hiljainen Sveti Lovreč. Keskiaikaisen kylän ajan patinoimissa seinissä ja muissa yksityiskohdissa on jotain hyvin viehättävää, vaikkei Sveti Lovrečista suuria nähtävyyksiä löydykään. Oikeastaan kylä on niin pieni, ettei siellä käymistä kehtaa edes suositella, ja ehkä juuri siksi se onkin sopivassa arkisuudessaan täydellinen idylli.
Lue lisää kohteesta: Istrian auringon alla

7. LUKSUSTA ON…
Luksusta on pysähtyä kiertomatkan varrella pienelle italialaiselle viinitilalle, jonka tilaviin huoneisiin voi majoittua yöksi. Luksusta on istahtaa muurien suojaamalle pihamaalle, aistia tilan lähes tuhatvuotista historiaa ja tilata pullollinen talon omaa proseccoa. Luksusta on katsella kiireettömästi kaunista laaksomaisemaa, ihailla auringonlaskua ja tutustua talon todelliseen isäntään, Nerone-nimiseen mäyräkoiraan. Luksusta on tietää saavansa seuraavana aamuna hyvää cappuccinoa ja jakaa nämä kaikki kokemukset läheisten ihmisten kanssa.

8. ARKKITEHTUURIA KAUNEIMMILLAAN
Saavumme illan hämärryttyä majataloon Sintrassa. Huoneemme ikkunasta näkyy korkealla kukkulalla valaistu Penan palatsi, joka on yhtä upea kuin edellisen Portugalin-matkan perusteella muistelinkin. Seuraavana päivänä nousemme kukkulalle ja pääsemme ihailemaan erikoista rakennusta tarkemmin. Värikäs Palácio Nacional da Pena on oikeastaan aikamoinen rakennustyylien sekamelska. Mielikuvituksellisesta palatsista löytyy esimerkiksi uusgotiikkaan sekä maurilaiseen arkkitehtuuriin viittaavia piirteitä. Ymmärrän jos Penan palatsi tuntuu jostakusta liian yliampuvalta tai suorastaan mauttomalta, mutta minulle se edustaa arkkitehtuuria kauneimmillaan.
Lue lisää kohteesta: Sintra ja minä

9. KATKERANSULOINEN MATKAMUISTO
Milanon paikallisottelu viilenevässä helmikuun illassa. Interin kapteenina Javier Zanetti, suuri idoli ja elämän roolimalli. Milanin kapteenina Paolo Maldini, mies joka on opettanut rakastamaan vihollista. Loppuunmyyty stadion täynnä adrenaliinia ja kiihkoa. Raikuvia lauluja ja suuria lippuja halkomassa savupommien sakeuttamaa ilmaa. Peli aaltoilee puolelta toiselle maalittomana, kunnes vartti ennen loppua Milanin Kaká ohjaa pallon verkkoon. Inter kärsii 26. sarjakierroksella kauden ensimmäisen tappionsa, katkerasti juuri tässä ottelussa, jota olen tullut toiselta puolelta Eurooppaa katsomaan. Mutta on tässä jotain suloistakin, muisto täpötäydestä San Sirosta ja suonissa virtaava sinimusta veri.
Lue lisää kohteesta: 10 x Milano

10. PAIKKA, JOSSA KÄYMISESTÄ ON VIERÄHTÄNYT LIIAN PITKÄ AIKA
Kesäkuinen Berliini vuonna 1988. Kuuluisa muuri näyttää yllättävän matalalta ja sen läntinen puoli on sotkettu erilaisilla graffiteilla ja piirustuksilla. Näköalatasanteelta voi katsella kahta samansuuntaista muuria sekä niiden väliin jätettyä ei-kenenkään-maata, jonne lähteneet ihmiset kuulemma ammutaan kyselemättä. Idän ja lännen välinen kuilu on niin syvä, että Itä-Berliiniin määrätään vierailumme aikaan ulkonaliikkumiskielto, jottei kansa pääse kuulemaan muurin takana musisoivaa Michael Jacksonia. Nyt olisi jo aika palata Berliiniin ja nähdä kaupunki, jota muuri ei ole jakanut enää useampaan vuosikymmeneen.
Lue lisää matkasta: Euroopassa kesällä 1988
Tämän matkakuvahaasteen aloittaneella Jennalla ei taida olla enää aktiivista blogia, mutta kaikki muutkin voivat varmasti vielä kertoa kuvamuistoistaan, jos siltä tuntuu.
Blogihaaste
Kymmenen reissu-unelmaa

Sain Kohteena maailma -blogin Ramilta haasteen, jossa listataan kymmenen haaveissa olevaa matkakohdetta eri teemojen mukaan. Tässä siis ajatuksiani siitä, minne voisin lähteä esimerkiksi kaupunki-, luonto- tai ruokamatkalle.
Julkaisin vasta tammikuussa pitkän listauksen matkahaaveistani, mutta lähestyn nyt aihetta hieman eri kulmasta. Koska kohteita on vain kymmenen, jää perusteluillekin hieman enemmän tilaa. Jotkut alla olevista haaveista toteutuvat näillä näkymin jo ensi kesänä ja muutkin kuuluvat parin seuraavan vuoden mahdollisiin matkakohteisiin. Osaa näistäkin voi joutua odottamaan kauemmin, mutta jätin nyt joka tapauksessa pois muutaman ison haaveen, joiden toteutuminen ei näytä vielä parin vuoden kuluessa todennäköiseltä.
Kuva: Sakdawut Tangtongsap / Shutterstock.com
1. PAIKKA – ANGKOR WAT
Kambodžassa sijaitsevat Angkorin temppelit ovat kiehtoneet mieltäni jo vuosikausia. Khmer-valtakunnan noin viisisataa vuotta sitten hylätytty rauniokaupunki huokuu mielikuvissani sellaista mystiikkaa ja kiinnostavia yksityiskohtia, joita on turistimäärästä huolimatta vaikea vastustaa. Siem Reapin kaupunki toimisi tukikohtana, jossa voisi viettää kiireetöntä perhelomaa. Rauhallinen uima-allas toimisi hyvänä vastapainona raunioilla seikkailemiselle. Olen muutaman kerran yrittänyt katsoa Angkor Watista kertovia televisiodokumentteja, mutta nukahtanut joka kerta ensimmäisten minuuttien aikana. Parempi siis mennä paikan päälle, niin pysyn varmasti virkeänä!
2. TAPAHTUMA – JALKAPALLON EM 2020
Jalkapallon arvokisamatkoista on tulossa itselleni perinne, sillä olin paikalla niin EM-Ranskassa 2016 kuin myös MM-Venäjällä 2018. Euroopan mestaruudesta kamppaillaan ensi vuonna historiallisen laajalla alueella, kun kisat on jaettu ensi kertaa useampaan kuin kahteen maahan. Isäntäkaupunkeja ovat Amsterdam, Bilbao, Baku, Budapest, Bukarest, Dublin, Glasgow, Kööpenhamina, Lontoo, München, Pietari ja Rooma. Stadioneilla oleellisinta on tunnelma, jonka merkitys nousee mielestäni itse peliä tärkeämmäksi. Tämän vuoksi toivon saavani lippuja sellaisiin otteluihin, joissa toinen joukkueista pelaa omalla maaperällään ja saa näin taatusti fanaattisen kannatuksen taakseen. Listani kärjessä olisikin rakastamani Italian peli Roomassa tai liittyminen Irlannin huikeaan fanijoukkoon Dublinissa. Suunnitelmat saattavat toki muuttua, jos Suomi raivaa tiensä ensi kertaa lopputurnaukseen.
3. KOTIMAAN KOHDE – POHJANLAHDEN RANTATIE
Oma käsitykseni Suomesta on perinteisesti muodostunut lähinnä Uudenmaan ja Pohjois-Karjalan perusteella. Niinpä olemmekin perheen kesken suunnitelleet kunnon reissua maamme länsirannikolle, joka vastaa omasta näkökulmastani melkeinpä ulkomaanmatkaa. Ensi kesänä olisi tarkoitus tutkia rannikkoa viikon verran Naantalista Ouluun ja palata autojunalla takaisin kotiin. Matkan varrella näyttäisi olevan monta mielenkiintoista kohdetta Raumalta Poriin, Kristiinankaupungista Pietarsaareen ja Kokkolasta Kalajoen hiekkasärkille. Kaikkialle ei viipyilevällä matkailutyylillä ehdi, joten valintoja joutuu taatusti tekemään. Otan mielelläni vinkkejä vastaan!
Kuva: Sun_Shine / Shutterstock.com
4. KAUPUNKI – SARAJEVO
Kiinnostavia itselleni uusia kaupunkikohteita riittää paljon, mutta tuntuu silti helpolta valita tähän Sarajevo. Jo kaupungin nimen kuuleminen herättää paljon tunteita. Sarajevo oli lapsuudessani tärkeä talviolympiakaupunki, jonka laduilla Marja-Liisa Hämäläinen antoi kaikkensa ja voitti kolme kultaa. Koulun historiantunneilla opin ensimmäisen maailmansodan saaneen alkunsa Sarajevon laukauksista ja noina samoina kouluvuosina Sarajevo joutui jälleen uutisotsikoihin. Serbijoukot piirittivät Sarajevon äärimmäisen julmassa sodassa, jonka jäljet ovat edelleen nähtävillä. Odotan löytäväni nykypäivän Sarajevosta historian kerrostumien lisäksi ainutlaatuista tunnelmaa, jossa itä ja länsi sekoittuvat toisiinsa. Bosnia-Hertsegovina vaikuttaa muutenkin houkuttelevimmalta niistä maista, joissa en ole vielä Euroopassa käynyt.
Slovenia on yksi miellyttävimmistä valtioista, joissa olen koskaan vieraillut. Maa on hurmaava yhdistelmä Keski- ja Etelä-Eurooppaa slaavilaisilla vivahteilla maustettuna. Kokemusteni mukaan slovenialaiset ovat vilpittömän vieraanvaraista kansaa, joiden kanssa on helppo tulla juttuun. Siistissä ja kompaktissa maassa pääsee nopeasti upeilta vuorilta vaikkapa Välimeren rantaan tai sympaattisiin pikkukaupunkeihin. Olen jo aiemmin julistanut Slovenian Euroopan aliarvostetuimmaksi matkailumaaksi, eikä tämä mielipide ole muuttunut. Ensi kesän suunnitelmiin kuuluu ainakin kaupunkilomailua Ljubljanassa, tutustuminen Škocjanin luoliin, kiertelyä Slovenian Toscanaksi kutsutulla Goriška Brdan viinialueella sekä seikkailua maan luoteisosan vuorilla, järvillä ja rotkoissa.
Kuva: javier gonzalez leyva / Shutterstock.com
6. SAARI – KUUBA
Yksi suurista matkaunelmistani on värikäs ja kiehtova Kuuba, jossa Karibian rytmit yhdistyvät mielenkiintoiseen historiaan. Harva paikka kutkuttaa mielikuvitustani yhtä paljon kuin Havanna, jonka pittoreskeista kujista, amerikanraudoilla kurvailusta ja rantakadun aaltojen kohinasta olen haaveillut jo vuosikausia. Voisin toki maistella myös mojitoa jollakin mukavalla kattoterassilla. Kuubassa riittää varmasti paljon nähtävää pääkaupungin ulkopuolellakin. Huomaan katselevani yhä uudelleen Trinidadia esitteleviä valokuvia ja myös Cienfuegos olisi mukava mahduttaa matkan varrelle.
Kuva: Matic Stojs / Shutterstock.com
7. EXTREME – PLANICAN LENTOMÄKI
Tapanani ei ole harrastaa adrenaliinia nostattavia extremelajeja, mutta nyt olen löytänyt itseäni kiinnostavan elämyksen. Sloveniassa sijaitseva Planican lentomäki on yksi mäkihyppyhistorian legendaarisimpia paikkoja ja Norjan Vikersundin ohella maailman suurin hyppyrimäki. Lapsuuden sankarini Matti Nykänen paranteli siellä aikoinaan maailmanennätyslukemat 191 metriin ja Toni Nieminen liiteli myöhemmin samassa mäessä ensimmäisenä ihmisenä yli kahdensadan metrin haamurajan. Suksien kanssa en sentään aio mäkeen nousta, mutta kesäisin toiminnassa oleva vaijeriliuku vauhtimäen huipulta montun pohjalle antaa varmasti jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä mäkihyppääjistä tuntuu.
8. MAJOITUSMUOTO – VUOKRAHUVILAT
Olemme ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen harrastaneet melko ahkerasti erilaisten talojen tai asuntojen vuokraamista eri puolilta Eurooppaa. Monet matkoista on tehty isolla porukalla kolmen sukupolven voimin. Tällöin vuokrahuvilan tarjoama oma rauha, yhteinen tila ja monesti myös kohtuullinen hinta houkuttelevat hotellihuoneita enemmän. Haaveilen ulkomailla asumisesta ja talon vuokraaminen tarjoaa ajoittain hyvinkin aitoja tunteita kohteessa elämisestä. Kulmat ehtivät tulla parissa viikossa tutuiksi, minkä lisäksi kauppareissut ja roskien vieminen tuovat lomailuun kotoisaa arkisuuden tunnetta. Vuokrahuviloissa ei siis ole itselleni varsinaisesti mitään uutta, mutta aina voi unelmoida erilaisista kohteista. Kuvassa toistaiseksi persoonallisin majapaikkamme, perinteinen trullitalo Etelä-Italian Pugliasta.
Kuva: FrimuFilms / Shutterstock.com
9. LUONTOKOHDE – DOLOMIITIT
Vaikka olenkin kiertänyt Italiaa melko paljon, ovat maan pohjoisosassa kohoavat Dolomiitit edelleen kokematta. Useammassakin matkablogissa on näkynyt huikeita kuvia dramaattisenmuotoisista huipuista, laskevan auringon punertamista kallioista, vihreistä niityistä ja turkoosina hohtavista järvistä. Olen hyvinkin vakuuttunut, että tässä olisi itselleni melko täydellinen matkakohde niin luonnon, maisemien kuin valokuvauksenkin kannalta. Italian vuoret ovat monelle laskettelukohde, mutta itse haaveilen nimenomaan Dolomiittien kesästä ja patikoinnista raikkaassa vuoristoilmassa.
Vuodenvaihteen matka Singaporeen ja Malesiaan muistutti jälleen kerran aasialaisen keittiön monipuolisuudesta. Vaikka noissa maissa syödäänkin eniten kiinalaisten, malaijien ja intialaisten kehittämiä ruokia, löysimme itsemme useamman kerran myös japanilaisista ravintoloista. Nousevan auringon maan herkut maistuvat hyvin koko perheelle, joten matka tempuran, ramen-keittojen, yakitori-vartaiden, sushin ja tonkatsun juurille olisi monellakin tavalla loistava idea. Japani on kahden aiemmin tehdyn matkan perusteella muutenkin suosikkimaani Euroopan ulkopuolella, joten tiedossa olisi varmasti kaikin tavoin loistava ja makoisa reissu.
Haastan mukaan seuraavat matkablogit:
• Maailman äärellä
• Matkalla lähelle tai kauas
• Samppanjaa muovimukista
• Seikkailumielellä
• Suunnaton
Kerro siis omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena maailma -blogin Kymmenen reissu-unelmaa -postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta siinä viisi bloggaajaa kertomaan reissu-unelmistaan.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Kohtteena maailma / Rami
19.9.2016 at 19:42
Tässä tapauksessa olisin ottanut rintapaloja 😀 Toi Hua Hinin apinajuttu oli hyvä! Mulla ois sieltä paljon digitaalikuvia eli laita vaan viestiä, kuinka monta apinakuvaa sieltä tahdot 😉
Mika / Lähtöportti
20.9.2016 at 20:45
Päädyin rintapaloihin, kun en ole koskaan ollut wingsien ystävä 🙂 Ja kiitos tarjouksesta, mutta tyydyn niihin apinakuviin mitkä tallentui jäljelle jääneelle rullalle. Katsotaan seuraavaksi, millaisia apinakuvia onnistun Gibraltarilta ottamaan 😀
Henna /suurin onni
21.9.2016 at 17:56
Apua, mitä juttuja, kyllä nauratti moneen kertaan! 🙂 Minäkin olen tuolla Takiab-kukkulalla käynyt vuonna 2001, mutta vaikka olin silloin suht noviisi apinoiden temppujen suhteen, ei tainnut mitään noin katastrofaalista sattua. Katastrofaalisia todellakin ovat kaikki valokuvaamiseen liittyvät takaiskut. Muistelen edelleen katkerana muutaman vuoden takaista sukellusta Omanissa, jossa todella suuri kilpikonna poseerasi ”seisten” kiveä vasten ja minäpä sitten näppäränä painoin kameran power-nappia sen sijaan, että olisin ihan vaikka ottanut siitä kuvan. Kilppari kerkesi sitten häipyä sillä aikaa, kun sain kameraan taas virrat takaisin. Selityksenä tälle oli se, että sukelluksella mukana oli kamera, jossa powernappi oli samassa kohdassa, missä se kuvanottonappula tuolloin huomattavasti enemmän käyttämässäni kamerassa on. Ketutti, vaikka tuskin siitä olisi mitään miljoonien arvoista taidekuvaa tullut, mutta silti 😀
P.S En kestä, että ne poliisit eivät saaneet teitä Skodalla kiinni ja ajelivat silti perässä 100 km :’D :’D :’D
Mika / Lähtöportti
22.9.2016 at 23:18
Siis onko kaikki matkabloggaajat käyneet Takiab-kukkulalla? 😀 Valokuviin liittyvät katastrofit on niitä pahimpia painajaisia. Voin vain kuvitella harmituksen tuon kilpikonnan kanssa, tuollaiset mahdollisuudet kun taitaa olla ainutkertaisia. Ostin pari kuukautta sitten minijärkkärin muun muassa siksi, että sillä saa nopeammin tilannekuvia kuin melko hitaasti tarkentavalla järkkärillä (joka ei ole muutenkaan enää parhaimmillaan). Välillä kun pitäisi saada tallennettua niitä pieniä ohikiitäviä hetkiä.
Maarit
22.9.2016 at 18:50
Kaikkea sitä matkoilla sattuu ja tapahtuu! 😀 Olen jo omissa ajatuksissa kumonut käsityksen kielitaidottomista ranskalaisista jonain legendana menneisyydestä, mutta muistosi vahvisti vanhaa käsitystä. Vaikkei omassakaan kielitaidossa ole hurraamista, niin jotenkin sitä aina yllättyy matkoilla jos esimerkiksi juuri ravintolan tarjoilija ei ymmärrä alkeellisintakaan sanastoa englantia. Me oltiin Kroatiassa yhdessä ruokapaikassa jossa tarjoilija ei osannut sanaakaan englantia ja lista oli kroaatiksi. Siitä sitten päättelimme itsellemme annosta, mutta loppujen lopuksi selvisi, ettei edes puolia listan ruuasta ollut saatavana. Lopulta otettiin jotain mitä tarjoilija ehdotti, ja sitten syötiinkin jonkinlaista papukeittoa, ja pikkulautasella tarjottuja hassuja kuivia lihanpaloja pienen salaatinlehden kera. 😀 Oli aika mielenkiintoinen kokemus, mutta annokset taisi euroissa maksaa noin 4 euroa hengeltä.
Mika / Lähtöportti
22.9.2016 at 23:33
On teillä ollut mielenkiintoinen ruokakokemus Kroatiassa 😀
Omat käsitykset ranskalaisten kielitaidottomuudesta ja ylimielisyydestä karisi aika hyvin viime vuonna Rivieralla, jossa ainakin palvelualojen ihmiset oli ystävällisiä ja mielellään englantia puhuvia. Kehitystä on selvästi tapahtunut niiden parinkymmenen vuoden aikana, kun olen Ranskassa muutamia kertoja käynyt. Ja aina kannattaa yrittää tervehtiä ranskaksi ja hymyillä, se ei ainakaan huononna palvelua 🙂
Annika | Travellover
23.9.2016 at 0:00
Näistä tuli melkein kaikista mieleen jokin oma reissujuttu. Pitää varmaan jossain vaiheessa tarttua haasteeseen. Näen ihan silmissäni filmiä venyttelevän pikkuapinan. Sillä on epäilemättä ollut hauskaa. Oma viimeinen filimikamerani päätyi muuten ryöstäjän kynsiin Brasiliassa. Sen jälkeen minusta tuli digityttö. Pitkään vastustin. En kokenut tarvetta. Samoin oli kännykän kanssa aikoinaan.
Mika / Lähtöportti
23.9.2016 at 22:10
Mielelläni lukisin, mitä kaikkea outoa reissuillasi on tapahtunut. Itsekin vastustin kauan digikameroita ja kännyköitä myös. Digikamera-asiaan saattoi vaikuttaa, että sain joskus lainaan jonkun alkeellisen mallin, minkä perusteella en sitten luottanut pitkään aikaan sen paremmin kuvanlaatuun, muistikortin toimintaan kuin akun kestävyyteenkään. Nyt tuntuu kaukaiselta se aika, kun vietiin filmirullia kehitettäväksi.
Anna | Muuttolintu.com
23.9.2016 at 9:33
Hahahaa repesin tuolle kanan rintajutulle 😀 Nyt tiedän, miten ostan kananrintaa, kun pian lähdetään Uuteen-Kaledoniaan, missä ei kuulemma paljon muuta kuin ranskaa puhuta tai suostuta puhumaan. Ranskalaisten englanninkielen taidottomuus ei omien kokemusten perusteella ole ihan täysi urbaani legenda. Etelä-Ranskassa teini-ikäisenä tuli vastaan paljon ylimielisiä ranskalaisia, jotka ainakin teeskentelivät, etteivät osaa englantia. Viime reissulla Pariisissa sen sijaan ei kohdattu yhtäkään. Ehkä siellä on asenne muuttunut, tai sitten kävi ekalla kerralla huono tuuri, ken tietää. Ja nuo apinavarkaat! Hyvä että luovutit, voi olla etteivät olisi helpolla antaneet filmiä takaisin 🙂 Tää oli hauska haaste, itse kerkesinkin jo aiemmin kirjoittamaan omista kokemuksista.
Mika / Lähtöportti
23.9.2016 at 22:50
Vau, Uusi-Kaledonia kuulostaa paratiisilta! Omien kokemusten mukaan ranskalaisten asenne on muuttunut, kieliongelmia ei ole viime vuosina ollut ollenkaan samalla lailla kuin ennen. Voi toki olla osittain sattumaakin ja ehkä oikea asennoituminen auttaa myös, kannattaa edes tervehtiä ranskaksi, vaikkei muuten kieltä osaisikaan. Nyt muuten muistankin lukeneeni noista teidän kokemuksista, nimittäin se Hutt Riverin valtio alkoi kiinnostaa 🙂
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
23.9.2016 at 23:58
Kaikkeen sitä joutuukin 😀 Meilläkin on omat kokemuksemme varastelevista apinoista, tosin tällä kertaa ei vietyä lapselta tikkaria, vaan sipsipussi. Mokoma apina huomasi tilaisuutensa koittavan, kun annoin sipsit perheen pienimmälle. Se oli selkeästi seurannut tilanteen kehkeytymistä täynnä ihmisiä olevan torin toiselta laidalta saakka, ja loikki salamana ryöväämään herkut lapsen kädestä. No, ainakin apina näytti tykkäävän niistä.
Mika / Lähtöportti
24.9.2016 at 15:17
Apinat on tainneet aiheuttaa harmia monelle matkailijalle. Tuo on kyllä ollut harvinaisen röyhkeä yksilö, kun on oikein odottanut, että pääsee ryöväämään lapsen.