Suomi
Rento kesäpäivä Jyväskylässä

Teimme heinäkuun alussa pienen koko perheen Suomen-kierroksen, jonka varrella pysähdyimme kahdeksi yöksi Jyväskylään. Näin meille jäi kokonainen päivä aikaa tutustua Keski-Suomen pääkaupungin tarjontaan.
Aiemmat kokemukseni Jyväskylästä ajoittuvat suurimmaksi osaksi parinkymmenen vuoden taakse, jolloin hyvä kaverini opiskeli tässä Suomen Ateenaksikin kutsutussa yliopistokaupungissa. Sen aikaisten viikonloppureissujen pääpaino ei kuitenkaan ollut matkailunähtävyyksissä, vaan tutuiksi tulivat lähinnä silloisen yöelämän ykköskohde Raatikellari sekä Hippoksen jäähalli. Nyt tuntuukin mukavalta palata pitkästä aikaa Jyväskylään ja tutustua kaupunkiin aidosti matkailijan näkökulmasta.
HUIMAT MAISEMAT HYPPYRIMÄEN HUIPULTA
Päivän ensimmäinen kohde on kaupungin suuren pojan mukaan nimetty Matti Nykäsen mäki. Kesäaikaan yleisölle avoinna olevan mäkitornin aukioloajat kannattaa tarkistaa Jyväskylän hiihtoseuran nettisivuilta. Vaikuttavan kokoisen rakennelman juurelle voi ajaa hiekkatietä pitkin autolla. Pääsyliput ostetaan kahviosta ja ylös pääsee joko hissillä tai loputtoman pitkiltä tuntuvia portaita pitkin.
Laajavuoren suurimman hyppyrimäen huipulta avautuu huikea maisema yli keskisuomalaisten järvien ja metsien. Muistan käyneeni täällä kummini kanssa kolmisenkymmentä vuotta sitten, joten on jo aikakin palata takaisin samaan mäkeen. Näkymiä kelpaa jäädä katselemaan vähän pidemmäksikin aikaa. Nyt ei tarvitse edes jännittää mitään, toisin kuin viime vuonna Planicassa, jossa tulin hyppytornista alas vauhdikkaalla köysiliu’ulla. Laajavuoren alueella voisi helposti viettää koko päivän, sillä sieltä löytyy muun muassa luontopolku, frisbeegolfrata sekä seikkailupuisto.
Palaamme Laajavuoresta autolla keskustaan ja liikumme loppupäivän jalkaisin. Jyväskylään valmistui kolme vuotta sitten järjestetyn UPEA17-festivaalin yhteydessä kaksi todella näyttävää teosta. Osoitteesta Vapaudenkatu 65 löytyy italialaisen Millon luoma Keep me -maalaus. Arvostetulla Millolla on oma helposti tunnistettava tyylinsä. Mieleeni tulee Vilnan kauppahallia vastapäätä sijaitseva seinämaalaus, jota ihailin viime vuonna Liettuassa. Hiljennyn hetkeksi katselemaan moniulotteista teosta, jossa kaksi hahmoa säilöö muistoja syksyisessä maisemassa.
Keskustan toinen suuri seinämaalaus on sveitsiläisturkkilaisen Onurin käsialaa ja se on maalattu osoitteessa Ilmarisenkatu 7–9 sijaitsevan kerrostalon päätyyn. Jääkarhua esittävä The Last Cocktail ottaa kantaa ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen kohtuuttomaan kuluttamiseen. Muraali on viimeistelty pimeässä hohtavalla uv-maalilla, mutta valitettavasti näemme sen ainoastaan päivänvalossa.
Jyväskylän sydämenä voidaan pitää Kauppakatua. Keskeisimmiltä osiltaan kävelykaduksi rauhoitettu väylä on varsin viihtyisä ostoskatu, jonka varrelta löytyy runsaasti ravintoloita ja monenlaisia palveluita. Näillä kulmilla suoritin aikoinaan myös paikallisissa opiskelijapiireissä arvostetun Kauppakadun Appron joskus kauan sitten. Tällä kerralla haussa ovat baarien sijasta kahvilat. Olisimme voineet kokeilla monien kehumaa keskustan Miriam’sia tai vaikka syrjemmällä sijaitsevaa Teeleidiä, mutta ne on sunnuntaisin suljettu.
Siirrämme nälkää takuuvarmassa ketjukahvilassa Espresso Housessa Kauppakadun varrella ja saavumme pian tämän jälkeen Kirkkopuistoon. Vanhaa punertavaa kivikirkkoa ympäröi mukava viheralue, jolle on tälläkin kerralla kerääntynyt kesäpäivän viettäjiä.
Kirkkopuistosta on lyhyt matka Harjun portaille eli virallisemmin Neron portaille. Nimi ei viittaa Jyväskylän yliopistoperinteisiin tai roomalaiseen keisariin, vaan se on annettu kaupungininsinööri Oskar Neron mukaan. Jykevän mahtipontiset kiviportaat johtavat keskustaa rajaavan Harjun laelle ja reippaasti kiipeämällä saa helposti hien pintaan.
Harju toimii kaupunkilaisten ulkoilualueena ja sitä pitkin risteilee mukavalta näyttäviä polkuja. Kaiken yläpuolelle kohoaa Vesilinna, jonka tornista löytyy kahvila, ravintola sekä näköalatasanne. Olisimme mielellämme käyneet ainakin kahvilla sekä nauttineet maisemista, mutta torni on sunnuntaisin suljettu. Toivoisin tämänkaltaisten nähtävyyksien aukioloa myös kesäisinä pyhäpäivinä, sillä kävijöitä varmasti riittäisi. Tiesin itse aukioloajat etukäteen, mutta ovea kävi muutaman minuutin aikana nykimässä moni muukin utelias. Samassa rakennuksessa toimiva Keski-Suomen Luontomuseo on kesän ajan suljettu, mutta avaa ovensa jälleen 18.8.2020.
Näemme vielä Vesilinnan pihalta alempana häämöttävän Harjun stadionin ja laskeudumme sitten takaisin keskustaan. Alamäki jatkuu useamman korttelin ohitse suoraa katua pitkin, kunnes saavumme Toivolan Vanhaan Pihaan. Menneen vuosisadan käsityöläispiha on varsinainen idylli Jyväskylän keskustassa.
Käsityöläismuseo ja puodit ovat sunnuntaina kiinni, joten vierailumme jää melko lyhyeksi. Ravintola ja kahvila sekä terassi ovat kuitenkin auki kesäisin joka päivä. Jäämme hetkeksi ihailemaan kauniita rakennuksia ja tutustumme hieman niiden historiaan.
Toivolan Vanhaa Pihaa reunustavat historialliset rakennukset ovat nykyisen Jyväskylän vanhimpia taloja. Pihan nimi on peräisin paikalle sepänliikkeen perustaneelta Herman Toivolalta. Korttelin menneisyyteen kuuluu myös yksityinen synnytyslaitos, jonka käyttöön Toivola antoi tilat 1899. Synnytyslaitos toimi puurakennuksessa kahdenkymmenen vuoden ajan.
Jatkamme matkaa Lutakon satamaan, joka on viihtyisä ajanviettopaikka varsinkin kauniina kesäiltoina. Jyväsjärven rantaa pitkin on hauska kävellä ja katsella laitureihin kiinnitettyjä aluksia. Vesille pääsisi esimerkiksi saunalautalla, vaikka perinteisempiäkin risteilyvaihtoehtoja on toki tarjolla. Satama-alueelta löytyy syötävää ja juotavaa useammastakin paikasta.
Päätämme nauttia illasta minigolfin parissa. Lilliputti Minigolf sijaitsee aivan komean Kuokkalan sillan kupeessa ja pelissä lämmenneet tunteet voi viilentää samassa yhteydessä toimivan jäätelökioskin tuotteilla.
Järven rantamille kohonnut Lutakon kaupunginosa vaikuttaa muutenkin viihtyisältä alueelta. Rannasta sisämaahan päin kuljettaessa vastaan tulee uudenaikaisia kerrostaloja sekä tapahtumakeskus Paviljonki. Lutakonpuistossa voi ihmetellä kuvassa näkyvää Marja Kolun mosaiikkiluomusta Aatamin puraisu ja Rastatukkainen soffa, joka tuo ainakin itselleni mieleen Barcelonan.
RENTOA HERKUTTELUA LE QULKURISSA
Syömme molempina Jyväskylän-iltoinamme Lutakon alueella. Festareita kiertäneestä katuruokakojusta oikeaksi ravintolaksi kehittynyt Le Qulkuri toimii vanhoissa Schaumanin vaneritehtaan tiloissa korkean savupiipun juurella. Bistro noudattaa nykytrendin mukaista kaavaa, jossa tehdasmiljöön rouheaa ilmettä on säilytetty ja pääsalissa istutaan puupöytien ääressä. Meillä ei ole ennakkovarausta, mutta tilaa onneksi löytyy hieman eri tapaan sisustetun taaemman huoneen puolelta.
Le Qulkurin ruoka on erityisesti alkupalojen osalta huippuluokkaa. Tarjolla on suureksi ilokseni sisilialaisia arancineja, joiden lisäksi myös tapaslautasen herkut maistuvat mainiosti. Lasten jakama margherita-pizza herättää itsessäni lievää annoskateutta, vaikka tilaamani päivän kalakin on maukasta. Ateria kelpaa päättää suussa sulavaan baileyspannacottaan. Ravintola täyttyy vähitellen äärimmilleen ja vaikka taustamusiikin volyymi hieman nouseekin, sopii paikka lauantain alkuillasta hyvin myös lapsiperheille. Le Qulkuria voi ainakin tämän yhden kokemuksen perusteella suositella, jos haussa on hyvä ruoka rennossa ympäristössä.
ITALIAN MAKUJA TRATTORIA AUKIOSSA
Sunnuntain ravintolavalinta osuu Trattoria Aukioon jo siitäkin syystä, että liikumme muutenkin Lutakon suunnalla. Kyseessä on Solo Sokos Hotel Paviljongin tilava ravintola, jossa saamme hyvää palvelua. Innostumme tilaamaan La Tavola Italiana -kokonaisuuden. Kahdelle jaettava ateria sisältää kokonaisen tarjottimellisen sekä alkupaloja että pääruokia.
Trattoria Aukion ruoka on oikein hyvää ja sitä on riittävästi – tai no ehkä vähän liikaakin. Italia-teema toki toimii itselleni aina. Jyväskylästä löytyy kuulemani mukaan useampia erinomaisia ravintoloita. Jos lähtisin etsimään fine dining -henkisiä elämyksiä, kokeilisin ensimmäisenä joko Pöllöwaaria, Figaroa tai Harmoonia.
Kokonaisuutena Jyväskylä jättää itsestään miellyttävän kuvan. Voisin kuvitella sen olevan hyvinkin mukava asuinpaikka, sillä kokoa on palvelujen kannalta riittävästi, mutta luonto järvineen ja metsineen tuntuu olevan lähellä kaikkialla. En nyt ole sentään itse Jyväskylään asti muuttamassa, mutta palaisin mielelläni pariksi päiväksi ilman parinkymmenen vuoden mittaista taukoa.

Suomi
Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.
Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi.

Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.
Suomi
Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.
Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.

Venehallin aarteita
Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.

Merivartijoiden tärkeät tehtävät
Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa
Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä
Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki
Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.

Koko perheen Muumiseikkailu
Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.

Koskettava näyttely menetetyistä saarista
Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus
Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.
Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia2 vuotta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
-
Espanja2 vuotta sitten
Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos
Marika /Matkalla Missä Milloinkin
30.7.2020 at 23:24
Nuo muraalit ovat mielenkiintoisia, etenkin, kun avasit hieman niiden taustoja. Mikon sisko asui Jyväskylässä viiden vuoden ajan opiskellessaan, mutta kaupunki on jäänyt meille varsin tuntemattomaksi. Pitäisi tutustua Jyväskylään paremmin.
Mika / Lähtöportti
31.7.2020 at 10:43
Jyväskylä on kyllä tutustumisen arvoinen, varsinkin kun lähtee avoimin mielin ja selvittää vähän käyntipaikkoja etukäteen. Sain itsekin muraaleista enemmän irti, kun luin vähän niiden taustoista.