Slovenia
Hetki mäkikotkana – vaijeriliuku Planican lentomäessä
Slovenian-matkan eniten odottamani hetki oli vaijeriliuku Planican lentomäessä. Halusin tietää miltä mäkihyppääjistä tuntuu ja kyllähän se hullujen hommalta vaikuttaa.
En ole koskaan kaivannut erityisen jännittäviä ja adrenaliininhuuruisia kokemuksia, mutta löysin Sloveniasta jotain, mitä oli ihan pakko kokeilla. Tämän tarinan voisi oikeastaan aloittaa helmikuun viimeisestä sunnuntaista vuonna 1982, jolloin 5-vuotias Mika näki mummolan mustavalkovastaanottimesta, kuinka nuori Matti Nykänen lensi sumun keskeltä maailmanmestaruuteen. Viimeistään nuo Oslon kilpailut tekivät minusta elinikäisen urheiluhullun ja mäkihyppy kuului tärkeimpiin suosikkilajeihini läpi 80- ja 90-lukujen. Matista ei ollut elämän roolimalliksi, mutta lapsuusmuistot hänen hypyistään jäivät ikuisesti mieleen.
Mäkihypyn seuraaminen on jäänyt viime vuosina vähemmälle, mutta mielessäni on aina pyörinyt uteliaisuus siitä, miltä suuresta mäestä hyppääminen mahtaisi tuntua. Olen kiivennyt mäkitorniin niin Jyväskylän Laajavuoressa kuin Itävallan Bischofshofenissakin, mutta kävellyt portaita pitkin alas. Se on tuntunut ikään kuin tuulen takia perutulta kilpailulta, sillä kokemuksesta on jäänyt puuttumaan jotain oleellista. Niinpä innostuin välittömästi, kun sain tietää Planican lentomäen ziplinesta eli vaijeriliu’usta. Tämähän oli kuin tehty minulle – siis jos vain uskaltaisin.
Planican lentomäki on yksi urheilumaailman legendaarisimmista näyttämöistä ja Norjan Vikersundin ohella maailman suurin hyppyrimäki. Matti Nykänen voitti Planicassa maailmanmestaruuden vuonna 1985 ja Toni Nieminen lensi täällä ensimmäisenä ihmisenä yli kahdensadan metrin haamurajan maaliskuussa 1994. Nykyinen mäkiennätys on Japanin Ryoyu Kobayashin liitämä 252 metriä. Lentomäen maailmanmestaruudesta kilpaillaan täällä seuraavan kerran maaliskuussa 2020 ja vuonna 2023 Planica isännöi ensi kertaa myös hiihdon maailmanmestaruuskisoja.
Planica sijaitsee Slovenian luoteisimmassa kulmassa, vain noin kilometrin päässä Italian rajasta. Ajomatkaa Kranjska Goran talviurheilukeskukseen on vajaan vartin verran. Olen ostanut 25 euron hintaisen lipun etukäteen ziplinen nettisivuilta. Myös lasku yhdessä lapsen kanssa olisi mahdollista 40 euron hintaan, mutta olemme päättäneet, että tyttäret saavat seurata tätä kokemusta mäkimontun pohjalta.
Rauhallisessa laaksossa sijaitsevan mäkihyppykeskuksen pysäköinti on kesäaikaankin maksullista. Ihailemme kunnioitusta herättäviä hyppyrimäkiä, joita riittää pienistä harjoitushyppyreistä aina maailmancupin kilpailuissa käytettävään jättiläiseen saakka. Päärakennuksessa toimii mäkihyppyyn keskittyvä museo. Meillä ei ole aikaa museokierrokseen, mutta kattotasanteelta aukeaa mukava näkymä hyppyrimäille päin.
Vaijeriliukuun haluavia otetaan vastaan puolen tunnin välein huoltokopilla. Paikalle saapuu kanssani muutama muu matkailija. Ziplinen työntekijä kertoo mäestä ja käy turvallisuusohjeet perusteellisesti läpi. Tämän jälkeen puetaan valjaat ja kypärä. Selkään saa lisäpainoksi repun, jonka paino määritellään oman painon sekä vauhdinhimon mukaan. Henkilökunta huolehtii valjaiden kiristämisestä, joten mäkeen voi lähteä turvallisin mielin. Vatsanpohjassa lentää silti pieni parvi perhosia.
Kävelen yksikseni kohti hyppääjienkin käyttämää hiihtohissiä, joka kuljettaa mäen huipulle. Hissimatka tuntuu yllättävän pitkältä ja kun välillä erehtyy vilkaisemaan taaksensa, näyttää mäen alle olevan yllättävän pitkä matka.
Ohjeet kerrataan vielä mäkitornissa selvällä englannin kielellä, joten mitään ei jää epäselväksi. Muistettavaa ei jää kovin paljoa, sillä oleellisinta on vain pitää loppuvaiheessa kiinni ja nojata taaksepäin. Lumoudun maisemista ja katselen edelläni olevien laskemista yllättävän huolettomin mielin.
Totuus iskee kasvoille vasta, kun on oma aikani astua lähtöpaikalle. Edessä näkyvä huimaava pudotus alkaa hirvittää. Tältäkö tämä mäkihyppääjän silmin näyttää? Mieleeni jää erityisesti rinteen kaltevuus, sillä onhan tämä maailman jyrkin vaijeriliuku. Kaikkiaan 566 metrin matkalla on pudotusta 202 metriä. Planicaa voisi siis kutsua varsin jännittäväksi paikaksi vaijeriliukujen ensikertalaiselle.
Kosketan vielä kevyesti kantapäihin ja aurinkolasien reunaan. Nämä olivat Nykäsen maneerit, jotka toistuivat hypystä toiseen siteiden kiinnityksen ja hyppylasien asennon varmistamiseksi.
Paluuta ei ole, joten irrotan jalat varovasti maasta. Sitten se onkin menoa. Ensimmäiset pari sekuntia eivät unohdu koskaan. Vauhti kiihtyy hetkessä yli kahdeksaankymmeneen kilometriin tunnissa ja suu aukeaa huutoon, joka ei tosin koskaan pääse ilmoille.
Suun voi sulkea viimeistään hyppyrin nokalla, jolloin vaijeri nousee korkealle maan yläpuolelle. Tällöin vauhdin tunne vaimenee ja loppuajan voi keskittyä maisemien ihailemiseen hymy huulilla. Olo rentoutuu ja jännitys katoaa. Nyt ollaan jo voiton puolella, mutta toisaalta korkea lento montun ylitse ei tunnu enää varsinaiselta mäkihypyltä. Loppuvaiheen jarrutus tapahtuu automaattisesti, ja kun vain muistaa pitää kiinni, ei kevyt tömähdys päätepisteeseen tunnu miltään. Kaikki on ohitse noin neljässäkymmenessä sekunnissa.
Vaijeriliuku aiheuttaa innostuneen adrenaliinipuuskan ja hyvän olon tunteen, jonka voimalla tekisi mieli nousta mäkeen saman tien uudelleen. Toisella kerralla kokemuksesta saattaisi nauttia jopa enemmän ja painaa mieleensä tarkempia yksityiskohtia, sillä nyt kaikki tuntuu olevan ohitse liiankin nopeasti.
Lento Planicassa antaa pienen käsityksen siitä, mistä mäkihypyssä on kysymys. Varsinkin vauhtimäen huipulta lähteminen tarjoaa melkein autenttisen kokemuksen, mutta korkealla kulkeva zipline ei kerro totuutta hyppääjän ilmalennosta ja laskeutumisesta. Ihan vain pelkästään vaijeriliukuna Planica on toki aivan huikea kokemus. Täydellisen mäkihypyn tunteen saisi selville vain oikeasti hyppäämällä, mutta siinä asiassa ei auta kuin luottaa Nykäsen Matin sanoihin:
Kun lähtee lentoon hyppyrin nokalta, saa olla hetken rauhassa ilmassa
Kotkan lailla saa liidellä ihminen, vain mäkimies voi tietää sen
Lepää rauhassa, lapsuuden sankari.
Slovenia
30 x uskomattoman upea Slovenia
Slovenia on yksi Euroopan parhaista matkailumaista ja siellä käymistä voi suositella monenlaisille reissaajille. Koostin listan kahden Slovenian-matkani parhaista kohteista ja lisäsin loppuun muutamia paikkoja, joissa haluaisin päästä vielä joskus käymään.
Slovenian viehätys on monen asian summa. Slovenian maisemat ovat kenties koko Euroopan upeimpia ja maa on niin kompakti, että laidalta toiselle pääsee hämmästyttävän nopeasti. Tarjolla on muun muassa jylhiä vuoria, kirkasvetisiä järviä, hämmästyttävissä väreissä hohtavia jokia, kuvauksellisia kyliä ja kaupunkeja, uskomattomia luolia, historiallisia linnoja sekä pieni palanen Välimeren rantaa. Ei siis ole mikään ihme, että monet slovenialaiset ovat reippaita ulkoilmaihmisiä.
Slovenialaiset ovat selvästi ylpeitä maastaan, mutta heidän luonteessaan voi aistia myös pienen kansan vaatimattomuutta. Kohtaamani slovenialaiset ovat olleet lähes poikkeuksetta helposti lähestyttäviä ja mukavia ihmisiä, jotka puhuvat sujuvaa englantia.
Slovenia on onnistunut imemään itseensä naapurimaidensa parhaat puolet. Turvallisuus, siisteys, asioiden toimiminen ja työmoraali muistuttavat saksankielistä Keski-Eurooppaa. Ruoka- ja viinikulttuurissa sekä elämänasenteen rennossa puolessa on jotain hyvin välimerellistä. Kieli, historia ja kulttuuri lisäävät keitokseen ripauksen balkanilaista eksotiikkaa, mikä lisää maan viehätysvoimaa entisestään.
Alla olevan listan järjestys on melko sattumanvarainen, sillä keskenään erilaisia kohteita on täysin mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen. Kerron 22 ensimmäisestä kohteesta omien kokemusteni perusteella ja loput kahdeksan otin mukaan tulevia matkasuunnitelmia ajatellen.
Bled-järvi on monien matkailuesitteiden itseoikeutettu kansikuvakohde, joten mainitaan se nyt tässäkin ensimmäisenä. Kaunis vuoristojärvi sijaitsee upeissa maisemissa, sen keskellä on pieni kirkkosaari ja rannalla kallionkielekkeelle rakennettu linna. Järven ympäri voi kävellä muutaman kilometrin lenkin tai lähteä vesille perinteisten pletna-veneiden kyydissä. Bledin rantakaupunki ei ole erityisen ihastuttava, mutta pääkaupunki Ljubljana sijaitsee vain reilun 50 kilometrin päässä.
Lue lisää jutustani Lumoava Bled-järvi.
Kuva: www.slovenia.info
2. ŠKOCJANIN LUOLAT
Slovenian karstipitoiseen maaperään on muotoutunut runsaasti luolia. Škocjanin suuret luolat ovat suorastaan sykähdyttävän upeita ja kuuluvat Euroopan parhaiden maanalaisten nähtävyyksien joukkoon. Tippukivien lisäksi mieleen jää maan alla virtaavan Reka-joen vaikuttava kohina. Valokuvaus on Škocjanin luolien sisällä kielletty ja sisään pääsee vain opastetun ryhmän mukana. Reitin varrella on melko paljon portaita, mutta kierros on ehdottomasti vaivan arvoinen.
Lue lisää jutustani Škocjanin luolat – luonnonihme Sloveniassa.
Ljubljana on varmasti yksi Euroopan sympaattisimmista ja viihtyisimmistä pääkaupungeista. Ljubljanica-joen rannoilla ja silloilla voi nauttia rennosta ilmapiiristä sekä ihailla vanhoja rakennuksia. Yhdessäkin päivässä ehtii saada hyvän käsityksen kaupungista, jossa voi tutustua esimerkiksi linnaan, Metelkovan vaihtoehtoiseen kulttuurikeskukseen ja Tivoli-puistoon sekä käydä Nebotičnik-pilvenpiirtäjän näköalatasanteella.
Lue lisää jutuistani Päivä viehättävässä Ljubljanassa ja Ljubljana, rakastettuni.
Vaikka Bled onkin Slovenian tunnetuin järvi, löytyy sen kauneudelle kilpailija. Kun Bledistä jatketaan ajomatkaa puolisen tuntia Bohinjka-jokea seuraillen, saavutaan Bohinj-järvelle. Tämän vuorten ympäröimän kirkasvetisen järven rannoilla viehättää huomattavasti Blediä rauhallisempi tunnelma. Bohinjilla voi harrastaa monenlaista ulkoilua, kuten patikointia, melontaa, pyöräilyä tai kalastusta. Seudulla on myös Savica-vesiputous. Köysirata kuljettaa Vogel-vuoren huipulle.
Lue lisää jutustani Seesteisen kaunis Bohinj-järvi.
Postojnan luolat ovat Škocjaniakin laajemmat ja myös huomattavasti tunnetummat. Kyseessä on suosittu turistikohde, jossa osa opastetusta luolakierroksesta tehdään minijunan kyydissä. Postojnan luolien tasaisilla käytävillä on helppo liikkua myös lastenrattaiden kanssa ja valokuvaaminen on sallittua. Valtavan laaja luolasto ja sen tippukivien koristamat salit ovat ehdottomasti kerran elämässä näkemisen arvoisia.
Lue lisää jutustani Luolaelämys Postojnassa.
Julisten Alppien juurella sijaitseva Kranjska Gora on oikea ulkoilmaihmisen paratiisi. Mahtavissa vuoristomaisemissa kelpaa liikkua eri tavoin ja ihailla huikeita näkymiä, minkä lisäksi lähistöltä löytyy runsaasti monipuolisia retkimahdollisuuksia. Pidimme myös kesäkuisen Kranjska Goran rauhallisesta tunnelmasta. Talvisin Kranjska Gorassa toimii suosittu laskettelukeskus.
Lue lisää jutustani Kranjska Goran parhaat palat ja retkikohteet.
Joen nostaminen nähtävyydeksi voi tuntua oudolta, mutta jos on kerran nähnyt turkoosina hohtavan Sočan, ymmärtää varmasti mistä on kysymys. Kalkkikivestä värinsä saava joki on häikäisevän hieno ilmestys, jota pääsimme ihailemaan useammassakin paikassa. Yllä oleva kuva on otettu Kozjak-vesiputouksen lähistöllä. Myös Sočan ja Tolminka-joen yhtymäkohta on todella kaunis paikka.
Lue lisää jutustani Häikäisevä Soča-joki ja Kozjak-putous.
Slovenian korkeimmasta vuoresta nimensä saanut kansallispuisto on maan ainoa, mutta sitäkin suurempi. Monet tällä listalla mainitut kohteet, kuten Bohinj-järvi, Tolminin ja Vintgarin rotkot, Vršičin sola sekä Mangartin satula sijaitsevat kansallispuiston alueella. Triglavin kansallispuiston vaihtelevat maisemat tarjoavat luonnonystäville lähes loputtomasti tutkittavaa.
Tolminin pikkukaupungin kupeesta löytyvä rotko sykähdyttää kauneudellaan. Kaksi kanjonien pohjalla virtaavaa jokea, jylhät kalliot ja vehreät metsät muodostavat upean luonnonnähtävyyden, jota on mukava muistella vielä muutaman vuoden jälkeenkin.
Lue lisää jutustani Sykähdyttävä Tolminin rotko.
Kumpuilevaa Goriška Brdaa kutsutaan Slovenian Toscanaksi, mikä kuvaakin hyvin tätä vehreätä aluetta. Goriška Brda tunnetaan erityisesti erinomaisista viineistään sekä kirsikoistaan. Ihastuimme kumpuileviin maisemiin sekä idylliseen Šmartnon kylään, joten tälle alueelle voisi suunnistaa toisenkin kerran.
Lue lisää jutustani Goriška Brda – retkellä Slovenian viinimaisemissa.
Tolminin laakso ympäristöineen on miellyttävää aluetta Slovenian länsireunalla. Laakson rauha järkkyy vuotuisten Metaldays-festivaalien aikaan, mutta muuten siellä saa nauttia liikunnasta ilman suurempia häiriöitä. Luonnonnähtävyyksiin kuuluu Tolminin rotkon lisäksi vesiputouksia sekä kirkkaina kimaltavat Soča- ja Tolminka-joet. Riippuliito on täällä erityisen suosittua.
Lue lisää jutustani Ihastuttava Tolminin laakso.
Kallion seinään rakennettu Predjaman linna on taatusti yksi Slovenian hämmästyttävimmistä näyistä. Osa sen huoneista on louhittu luoliin ja rakennuksen vaiherikkaaseen historiaan kuuluu mielikuvitusta kutkuttavia tarinoita. Predjamassa käynti on helppo yhdistää samalle retkelle läheisten Postojnan luolien kanssa.
Lue lisää jutustani Dramaattinen Predjaman linna.
Pirania pidetään yleisesti Slovenian ihastuttavimpana rannikkokaupunkina, ja olen tästä asiasta ehdottomasti samaa mieltä. Värikkäät talot, vanhankaupungin kujat, näyttävä keskusaukio, viihtyisät ravintolat ja merellinen tunnelma luovat erinomaiset puitteet mukavalle lomapäivälle.
Lue lisää jutustani Piran – Slovenian rannikon kaunotar.
Bled-järven lähistöllä sijaitseva Vintgarin rotko kuuluu Slovenian suosituimpiin luonnonnähtävyyksiin. Noin puolitoista kilometriä pitkässä kanjonissa voi ihailla kirkkaana kuohuvaa jokea sekä korkeita kalliojyrkänteitä. Vaikka Vintgarin rotkokin on lähes satumainen, ihastuin itse enemmän Tolminin rotkoon – kenties siksi että näin sen aiemmin.
Lue lisää jutustani Slovenian nähtävyyksiä – Vintgarin rotko ja Bledin linna.
Italian rajalta löytyvä Planica tunnetaan hyppyrimäistään, joissa Suomenkin mäkikotkat ovat yltäneet sankaritekoihin. Kesällä Planicassa voi koetella rohkeuttaan lentomäkeen viritetyllä vaijeriliu’ulla, joka kuului oman Slovenian-matkani kohokohtiin. Helmi-maaliskuussa 2023 Planica pääsee jälleen otsikoihin, kun siellä järjestetään hiihdon maailmanmestaruuskilpailut.
Lue lisää jutustani Hetki mäkikotkana – vaijeriliuku Planican lentomäessä.
Mangartin satula on yli kahteen kilometriin kohoava sola samannimisen vuoren kupeessa. Mangartin mutkikas, kapea ja jyrkkä tie tuntuu autoillessa jo melko jännittävältä, mutta maisemat palkitsevat vaivan. Tien varrella voi ihailla todellista vuoristomaisemien ilotulitusta joka suuntaan.
Lue lisää jutustani Italian ja Slovenian rajanseudun huikeimmat maisemat.
Toinen mieleeni erityisen hyvin jäänyt vuoristotieosuus on Vršičin sola. Serpentiinitie ylittää Juliset Alpit noin 1600 metrin korkeudessa. Metsä peittää matkan varrella maisemia, mutta korkeimmalle kohdalle kelpaa pysähtyä katselemaan näkymiä ja laiduntavaa lammaslaumaa. Kranjska Gora sijaitsee tämän mutkikkaan tien pohjoisessa päässä.
Lue lisää jutustani Automatkalla Sloveniassa: Velika korita -rotko ja Vršič -sola.
Edellä mainitusta Soča-joesta täytyy mainita vielä erikseen yksi poikkeuksellisen hieno kohta. Velika Korita -rotkossa voi ihailla kallioiden välissä kimaltavaa kapeaa joenuomaa sekä nauttia maisemista myös leveämmän virran varrella. Bovecin ja Vršičin solan välisen tien varrelta löytyvä Velika Korita on luonnonkaunis paikka, jota ei mainita kaikissa turistioppaissa.
Sloveniassa on valtava määrä linnoja, joista kuuluisimman kolmikon muodostavat Predjaman, Ljubljanan ja Bledin linnat. Dramaattisen kalliojyrkänteen reunalle rakennettu Bledin linna jää parhaiten mieleen huikeiden järvimaisemien ansiosta. Pienessä mutta mielenkiintoisessa linnassa voi tutustua historiasta kertovaan museoon sekä tehdä ostoksia.
Lue lisää jutustani Slovenian nähtävyyksiä – Vintgarin rotko ja Bledin linna.
Skofja Loka on viihtyisä joen halkoma pikkukaupunki parinkymmenen kilometrin päässä Ljubljanasta. Hiljaisten kujien varsilla riittää kauniita rakennuksia. Olemme vierailleet Skofja Lokassa Slovenian-kiertomatkan päätteeksi, sillä kaupunki sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä lentokentältä.
Koper on Slovenian suurin satamakaupunki, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi erityisen iso paikka. Koper ei vedä vertoja Piranin lumovoimalle, mutta sieltäkin löytyy merellistä tunnelmaa sekä keskiajalta polveutuva vanhakaupunki. Kaksikielisen kaupungin italiankielinen nimi on Capodistria.
Slovenia on monien vesiputousten maa. Yksi näyttävimmistä on Bovecin kylän lähistöllä kuohuva Boka, jolla on korkeutta reilut sata metriä. Tyydyimme katselemaan putousta ohikulkumatkalla autotien varresta, mutta Bokan juurelle voi myös halutessaan patikoida.
Kuva: www.slovenia.info
23. VELIKA PLANINA
Listalla siirrytään tässä vaiheessa itselleni tutuista kohteista niihin, joissa en ole vielä päässyt käymään. Olen monesti ihaillut Velika Planinan tasangolta otettuja kuvia, joissa toistuu upeita maisemia ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia. Täällä kelpaisi patikoida ja kuunnella lehmänkellojen kalinaa.
Kuva: www.slovenia.info
24. MARIBOR
Slovenian toiseksi suurin kaupunki Maribor sijaitsee maan itäosassa lähellä Itävallan rajaa. Kyseessä on käsittääkseni melko pieni paikka, jossa voi kävellä vanhankaupungin kaduilla ja Drava-joen varressa sekä kiivetä Piramide-kukkulalle katselemaan maisemia. Mariborista löytyy myös maailman vanhin viiniköynnös sekä arvatenkin paikallisia viinejä maisteltavaksi.
Kuva: www.slovenia.info
25. VIPAVAN LAAKSO
Viinin kannalta hyvä kohde on taatusti myös Vipavan laakso, joka kuuluu Goriška Brdan tavoin Primorskan viinialueeseen. Vipavassa on tarjolla kumpuilevia maisemia, hyviä maalaisravintoloita sekä houkuttelevia liikuntamahdollisuuksia aktiivilomailijoille.
Kuva: www.slovenia.info
26. PORTOROŽ
Slovenian lyhyen rannikon merkittävin rantalomakohde Portorož sijaitsee aivan Piranin kyljessä, mutta siellä pysähtyminen jäi aiemmalla matkallamme väliin. Portorožiin olisi mukava tutustua, vaikka sen kylpylät ja kasinot eivät omaan matkaohjelmaani kuuluisikaan. Rannikolla kiinnostaisi edellä mainittujen lisäksi myös vielä yksi pikkukaupunki, Izola.
Kuva: www.slovenia.info
27. LIPICA
Yksi slovenialaisten suurista ylpeydenaiheista ovat valkeat lipizzanhevoset, joita on kasvatettu Italian rajan tuntumassa Lipicassa jo satojen vuosien ajan. Lipican tilalla pääsee tutustumaan hevosiin ja taitojen riittäessä myös ratsastamaan.
Kuva: www.slovenia.info
28. PTUJ
Slovenian vanhin kaupunki Ptuj sijaitsee Mariborin tavoin Drava-joen varrella. Arvelen, että tämä pieni kaupunki voisi olla yksi Slovenian kätketyistä helmistä. Ptujssa on kuvauksellisia rakennuksia sekä kaiken muun yläpuolelle kohoava keskiaikainen linna. Muihin Slovenian houkutteleviin pikkukaupunkeihin kuuluvat esimerkiksi Celje ja Novo Mesto.
Kuva: www.slovenia.info
29. ŠTANJEL
Kun siirretään ajatukset kaupungeista kyliin, löytyy listaltani Toisiin maisemiin -blogissa kehuttu Štanjel. Kävisin mielelläni tällaisessa rosoisen idyllisessä kukkulakylässä, josta on komeat maisemat Vipavan laaksoon päin. Štanjel sijaitsee parikymmentä kilometriä Lipicasta pohjoiseen.
Kuva: www.slovenia.info
30. POKLJUKA
Triglavin kansallispuistoon kuuluva Pokljukan ylänkö tunnetaan kansainvälisten ampumahiihtokilpailujen pitopaikkana. Alueella houkuttelevat erityisesti kauniit maisemat ja siellä on runsaasti patikointipolkuja eri tasoisille retkeilijöille.
Slovenia
Piran – Slovenian rannikon kaunotar
Slovenia on ollut blogissa vahvasti esillä ja olenkin jo ehtinyt esitellä lähes kaikki tuossa upeassa maassa toistaiseksi näkemäni kohteet. Yksi kuitenkin vielä puuttuu, nimittäin ensimmäisen Slovenian-matkamme ohjelmaan kuulunut ihastuttava Piran.
Sloveniassa on pienestä koostaan huolimatta lähes kaikkea, myös Välimeren rantaa. Maan rantaviiva on tosin kovin lyhyt, alle 50 kilometriä, mutta sille mahtuu muutamia mielenkiintoisia kaupunkeja. Kävimme itsekin pikaisesti Koperin sataman ympäristössä, minkä lisäksi tarjolla olisi rauhallinen Izola sekä vilkkaampi rantalomakohde Portorož. Useimmat Slovenian rannikolla käyneet ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että maan kaunein rantakaupunki on Piran.
Saavumme Piraniin Kroatian puolella sijaitsevalta lomataloltamme utuisena syyskuun päivänä vuonna 2014. Tie laskeutuu kukkulalta kohti kaupunkia, kunnes jätämme auton ahtaaseen monikerroksiseen pysäköintilaitokseen. Loppumatka vanhaankaupunkiin sujuu reippaasti alamäkeen kävellen. Merellä on sumua ja erotamme hädin tuskin muutaman ulapalla kelluvan veneen.
Kadut johtavat kaupungin mahtipontiselle keskusaukiolle, joka on nimetty paikallisen säveltäjän ja viulistin Giuseppe Tartinin mukaan. Tartinin Italiaan viittaava nimi ei ole sattumaa, sillä hänen aikaansa 1700-luvulla Pirania hallitsivat venetsialaiset. Kaupungin historiaan ovat jättäneet jälkensä myös muun muassa roomalaiset, bysanttilaiset, frankit sekä itävaltalaiset. Vielä viime vuosisadan alkupuoliskolla Piran kuului Italiaan, kunnes siitä tuli toisen maailmansodan jälkeen osa Triesten vapaavaltiota. Vapaavaltio lakkautettiin vuona 1954, minkä jälkeen Piran siirtyi osaksi Jugoslaviaa aina Slovenian kesällä 1991 toteutuneeseen itsenäistymiseen saakka.
Tartinin laaja aukio on vaaleasävyinen ja kaunis. Kuvauksellista kokonaisuutta reunustaa pastellisävyisten rakennusten rivistö ja keskellä aukiota komeilee säveltäjän patsas. Myyntipöydillä kaupitellaan tryffeleitä ja taustalla katumuusikot alkavat jo viritellä soittimiaan.
Katselemme pienvenesatamaa ja seikkailemme hetken rantakadulla sekä vanhojen rapistuneiden talojen välissä kulkevilla kujilla. Jostain tulee nenään roskien löyhkää. Lähdemme suunnistamaan takaisin vanhaankaupunkiin päin ja löydämme mukavan rantapromenadin, joka jatkuu kohti kapean niemen kärkeä.
Pysähdymme lounaalle suosittuun Pavel-ravintolaan rannan tuntumaan. Kalasta ja merenelävistä tunnetun ravintolan ruoat vastaavat odotuksia ja nautimme muun muassa ahvenesta sekä mustekalasta. Parhaiten mieleen jää silti iloinen miestarjoilija, joka lauleskelee mennessään ja osaa suurin piirtein arvata mitä olemme seuraavaksi tilaamassa. Humoristisella suupaltilla on ystäviä myös Suomessa, joten sanastoon kuuluu monta tuttua sanaa. Kuulin Pöndekengissä-blogin Miralta, että sama tarjoilija kertoi tarinoitaan Pavelin asiakkaille edelleen viittä vuotta myöhemmin kesällä 2019.
Kävelemme rantakatua pitkin niemen kärjessä sijaitsevalle majakalle. Kurkistamme pieneen kappeliin ja jatkamme vielä hieman matkaa ravintolaterassien täyttämää rantaa seuraten. Merestä kömpii ylös suurin räpylöin varustautuneita sukeltajia. Sukeltaminen on täälläpäin ilmeisen suosittua, sillä Piranista löytyy myös aiheeseen keskittyvä pieni museo.
Suuri osa Piranin viehätyksestä perustuu kapeisiin kujiin, joita pitkin on mukava seikkailla. Kujien varrella on lähinnä paikallisasutusta ja muutamia satunnaisia kulkijoita. Värikkäitä taloja on hauska katsella.
Palaamme vielä kerran Tartinin aukiolle kuuntelemaan katumuusikoita ja syömään jäätelöä. Italian läheisyys maistuu mukavalla tavalla sitruunajäätelön laadussa. Kiipeämme takaisin kohti parkkihallia mukulakivisiä katuja pitkin.
Piran jää taakse arvoituksellisen usvaisena kaupunkina, jonne palaisin mielelläni joskus toistekin. Silloin nousen varmasti myös Pyhän Yrjön kirkon kellotorniin, jotta saan ihailla kaupunkia lintuperspektiivistä.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
Noora | Kerran poistuin kotoa
6.10.2019 at 18:05
Jes, tätä postausta oon odottanut! Tuonne mäkin haluan mennä käymään. Itsekin seurasin nuorena paljon mäkihyppyä ja mäkihypyn hyppääminen on teoriassa kiinnostanut. Tämä olisi varmasti paras tapa päästä kokemaan edes lähes vastaava tunne, sillä itse mäkihypyn hyppäämiseen rahkeet eivät varmasti riittäisi. Osaatko muuten sanoa, pääseekö tuonne mitenkään julkisilla? Varmasti tietoa löytyy netistä, jos sitä alkaa kaivaa, mutta ajattelin jos sulle olisi jäänyt mieleen jotain käsitystä asiasta 🙂
Mika / Lähtöportti
6.10.2019 at 19:38
Joo, suosittelen ehdottomasti tätä sen sijaan, että lähtisi kylmiltään sukset jalassa oikeaan hyppyrimäkeen 😀 Mulla ei ole Planican julkisista mitään tietoa, mutta Kranjska Gora olisi monipuolinen tukikohta muutamaksi päiväksi, ja sinne on bussiyhteyksiä ainakin Ljubljanasta. Kranjska Gorasta voisit vuokrata polkupyörän ja hurauttaa sillä vajaan kymmenen kilometrin matkan Planicaan. Kranjska Goran seudulla on hyviä pyöräteitä, ja reitit ovat laaksojen pohjilla melko tasaisia 🙂
Sain tänään kuulla, että myös Holmenkollenilla on zipline. Sekin houkuttaisi, vaikka Planican mäki on toki paljon suurempi.
Noora | Kerran poistuin kotoa
6.10.2019 at 20:27
Jos sukset jalassa johonkin mäkeen eksyisinkin räpiköimään, niin lopputulos taitaisi lähinnä olla metrin pituinen lento naamalle, mikä ei ihan vastaa noita kisojen toistasataa metriä pitkiä leiskautuksia 😀 Siksikin tämä olisi realistisempi vaihtoehto! Kiitos myös perillepääsyvinkeistä. Eiköhän noilla spekseillä tämä sovi mahdolliseen ensi kesän reissuun Sloveniaan. Noin lyhyen matkan pyöräily on tuskin mikään ongelma.
Musta tuntuu, että meidän pitää alkaa puuhata jotain blogimatkaa/yhteistyötä Holmenkollenin suuntaan. Tässähän meillä on ainakin jo kaksi asiasta innostunutta hurjapäätä kasassa 😉
Mika / Lähtöportti
7.10.2019 at 11:59
Suksilla hyppääminen kannattaa unohtaa, koska todennäköisin lopputulos taitaisi olla ambulanssi. Uskon että sellainen Slovenian-reissu, jonka aikana yöpyisit mm. Tolminissa ja Kranjska Gorassa, olisi sulle mieluisa. Kranjska Goran ympäristössä on upeita vuorimaisemia ja muutenkin kaunista luontoa.
Joo, nyt vaan porukalla Holmenkollenille! Uskon että muutama muukin voisi innostua tästä ideasta 😀