Lähtöportin tänään täyttyvä kahdeksas vuosi toi mukanaan suuren muutoksen, kun blogi itsenäistyi Rantapallosta osoitteeseen lahtoportti.fi. Matkailu ja kirjoittaminen ovat jatkuneet entiseen tahtiin ja jatkuvat toivottavasti tästä eteenkin päin.
  
Elokuussa tapahtunut siirtyminen pois Rantapallosta oli työläs, mutta palkitseva projekti. Muutos oli pakon sanelema Rantapallon lopetettua blogiportaalinsa kokonaan, mutta toi mukanaan myös paljon hyvää. Lähtöportista on vuosien varrella tullut minulle niin tärkeä, ettei se olisi enää pitkään sopinut kenenkään ulkopuolisen hallintaan, esimerkiksi sivupohjan tai mainospaikkojen osalta. Tuntuu paremmalta pitää kaikki narut omissa käsissään, vaikka se lisäisikin työmäärää. Samalla olen kiitollinen Rantapallolle, joka tarjosi helpon polun matkablogin aloittamiseen ja oli varsinkin blogiurani ensimmäisinä vuosina miellyttävän yhteisöllinen ympäristö. 

Sivustolla riittää jatkuvasti kehitettävää ja teen pientä hienosäätöä aina sopivan tilaisuuden tullen. Kaikki vanhalla sivustolla olleet tekstit ovat luettavissa ja kuvat katseltavissa, mutta ihan kaikki vanhojen juttujen sisältämät linkit eivät vielä ohjaudu suoraan oikeaan osoitteeseen. Mielessäni on pikku korjausten lisäksi myös kehitysideoita. Olen muokannut esimerkiksi valikoita niin, että eri kohteista kertovat jutut löytyisivät helpommin ja selailu tarinasta toiseen olisi sujuvampaa. Ainakin itselleni tästä on hyötyä, koska rakennan sivustoa pitkälti myös omaan käyttööni ja palaan usein muistelemaan menneitä reissuja.

Elämässä on riittänyt kiireitä, mutta olen toistaiseksi ehtinyt julkaista vähimmäistavoitteena pitämäni neljä juttua kuukaudessa. Määrä ei kuulosta kovin suurelta, mutta tarinani tuppaavat venymään välillä ehkä liiankin pitkiksi ja sisältävät paljon tarkistusta vaativia faktoja. Toivon silti ehtiväni julkaisemaan välillä vaikkapa viisi tai kuusi juttua kuukaudessa, sillä viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana varastoon on kasautunut vino pino aiheita. Toisaalta ei siihenkään maailma kaadu, vaikka julkaisutavoite jäisi joskus saavuttamatta.

Harmittelen, etten ehdi kirjoittaa kaikkia juttuja nopeammin, mutta toivon tunnelmien välittyvän silti mahdollisimman tuoreina. Pyrin priorisoimaan jollakin tavalla ajankohtaisia aiheita ja tiedän, että kaikki kertomisen arvoiset seikat ovat hyvässä tallessa ainakin omissa muistiinpanoissani. Juttusumaa purkaessani matkustan toki taas uusiin kohteisiin ja kerron niistä aina edes jotakin heti reissun jälkeen. Juuri nyt työn alla on pari tarinaa syyslomalta Liguriasta, ja kun sekaan lisätään vanhempia juttuja esimerkiksi Kaliforniasta, Sevillasta, Baijerista ja Berliinistä, pysyy sisältö toivottavasti sopivan vaihtelevana. 

Kaavailin vuosi sitten kirjoittamassani synttärijutussa matkailevani paljon ainakin Italiassa ja Espanjassa. Italiassa olenkin tuon jälkeen käynyt jo kaksi kertaa, mutta Espanjassa en ole tällä välin vieraillut lainkaan. Tutustumiseni Italian eri alueisiin etenee rauhalliseen tahtiin. Liguriasta tuli äskettäin yhdestoista alue, jossa olen viettänyt vähintään yhden kokonaisen viikon. Kahdestakymmenestä alueesta on kokonaan näkemättä vielä kaksi, Aostanlaakso pohjoisessa sekä Calabria etelässä.

Mielessäni on jo hahmotelma ensi vuoden matkailukalenterista, mutta jätetään yksityiskohdat tässä vaiheessa paljastamatta. Kokonaisuus muistuttaa joka tapauksessa melko lailla sitä, millaista perheemme matkailu oli ennen koronapandemian aiheuttamia rajoituksia. Pandemian takia ”rästiin jääneet” ulkomaanmatkat on nyt tehty ja ensi vuodelle on luvassa ulkomaiden vastapainoksi taas kuluvaa vuotta enemmän kotimaanreissuja. Yhtään itselleni uutta ulkomaata ei ole lähitulevaisuudessa kiikarissa, mutta hyviä reissuja on silti tiedossa. Lasten toiveet pitävät huolen siitä, että päädymme varmasti ainakin suurkaupunkeihin. 

Myönnän olevani melko innoissani, kun täysin omassa hallinnassa oleva Lähtöportti alkaa löytää muotonsa. Uskon siis motivaatiota riittävän myös tästä eteenpäin, kunhan kirjoittamiselle vain löytyy sopivaa aikaa. Kiitos kun olette lukeneet Lähtöporttia ja toivottavasti löydätte täältä matkainspiraatiota jatkossakin!

Marraskuu on alkanut ja Lähtöportin mittari kääntyy tänään osoittamaan seitsemää vuotta. Lähetän nyt terveisiä helteisestä Sevillasta, mietin mitä matkailulta eniten haluan ja pohdin hieman blogin tilannetta.

Kirjoittelen blogin synttäripostausta nyt poikkeuksellisesti ulkomailla, Espanjan kenties kauneimmassa kaupungissa Sevillassa. Koronapandemia on opettanut sen, että unelmia kannattaa toteuttaa rohkeasti heti tilaisuuden tullen. Olemme haaveilleet jo kauan pidemmästä oleskelusta ulkomailla, ja vaikkei tällainen muutaman viikon pätkä suurimpia toiveita täytäkään, on se kuitenkin pidempi kuin mikään aiemmista ulkomaanmatkoistani. Vaikka välillä kaipaankin internetiä edeltänyttä aikaa, jolloin ihmiset tekivät muutakin kuin tuijottivat erilaisia ruutuja, tarjoaa nykyteknologia verrattomia mahdollisuuksia etätöistä ja etäkoulunkäynnistä lähtien. Viihdyn täällä Andalusian syksyssä mainiosti.

Huomaan matkailuun liittyvien toiveitteni muuttuneen jonkin verran. Minulla on jo kauan ollut pitkä lista kohteista, joissa haluaisin päästä joskus käymään. En aio heittää listaa roskakoriin, mutta yhä useammin käy niin, että matkakohde löytyy ranskalaisten viivojeni ulkopuolelta. Edes Sevillan nimeä ei löytynyt listaltani lainkaan. Tällä hetkellä kiinnostavimmalta tuntuu tutustua entistä syvällisemmin Italiaan ja Espanjaan. Välimerellinen elämäntyyli kiehtoo aina vain enemmän, sillä viehättäviä kaupunkeja, upeita luontokohteita, valoa, lämpöä, hyvää ruokaa, rentoa elämänmenoa ja minulle niin tärkeitä kiihkeitä jalkapallo-otteluita riittää jo parissakin maassa yllin kyllin.

Tänä vuonna on kertynyt ilahduttavan paljon matkapäiviä, mutta käytyjen maiden määrä on pysynyt maltillisena. Olen viipynyt vähintään kaksi viikkoa Espanjan lisäksi Italiassa ja Ranskassa. Neljäs tänä vuonna vierailemani maa on Itävalta, jonka pääkaupungissa vietimme pääsiäistä. Viivyn kohteissa mielelläni mahdollisimman pitkään ja pyrin tutustumaan niihin pintaa syvemmältä. Juurtuminen tai kotiutuminen saattavat olla liian vahvoja sanoja, mutta pikavisiittiä tarkempi tutustuminen kohteeseen kiehtoo todella paljon.

Edellä kirjoittamastani huolimatta ensi vuoden haaveisiini kuuluu myös kaukomatka. Reilun vuosikymmenen tauon jälkeen voisi olla jo aika palata joko Yhdysvaltoihin tai Japaniin. Euroopassakin tietysti riittää monia houkuttelevia kohteita myös Italian, Ranskan, Portugalin ja Espanjan ulkopuolella. Esimerkiksi ikäväni Irlantiin alkaa olla jo lähes sietämättömällä tasolla. Yhtään uutta ulkomaanmatkaa ei ole vielä varattuna, joten tulevat kohteet saattavat sisältää myös yllätyksiä.

Kotimaanmatkailu on jäänyt tänä vuonna vähäiseksi, sillä ulkomaiden vetovoima on ollut matkustusrajoitusten hellitettyä kova. Kiersimme Suomea parina edellisenä vuonna melko perusteellisesti, joten senkään takia suurta innostusta kotimaanmatkoille ei ole löytynyt. Kotimaanmatkailu ei ole sentään unohtunut kokonaan ja ainakin talvella on luvassa hiihtoreissu pohjoisen lumille, taas kerran itselleni uuteen kohteeseen.

Nyt ulkomaanmatkailun palattua ennalleen olen myös huomannut, etten juurikaan kaipaa kotioloissa sellaisia asioita, joista löytyisi aiheita matkablogiin. Olen liikkunut luonnossa kansallispuistojen sijaan frisbeegolfradoilla ja halunnut viettää kesää Tuusulassa, jonka matkailukohteet on tullut koluttua jo aiemmin. Nähtävyyksien nälkäni on tyydyttynyt viime aikoina ulkomailla, joten esimerkiksi kotimaisiin museoihin ei ole tullut lähdettyä. Voi olla, että suomalaisten kohteiden määrä blogissa lisääntyy taas jossain vaiheessa. Aika näyttää.

Lähtöportin kirjoittaminen on minulle tärkeää ja vaikka kehittymiselle on edelleen runsaasti tilaa, seison ylpeänä blogini takana. Kuten jo vuosi sittenkin hieman valittelin, kaipaisin sen sijaan sosiaalisen median puolelle lisää inspiraatiota. Kaipaan vanhaa Instagramia, sitä sovellusta, johon sai jakaa yhden neliönmuotoisen kuvan kerrallaan. Nykyinen kelojen ja videoiden sillisalaatti ei tunnu olevan minua varten, mutta en silti ole hylkäämässä Instagramiakaan kokonaan. Instagram oli aikoinaan se kanava, jonka kautta päädyin aloittamaan matkablogin kirjoittamisen.

Olen pitänyt kiinni vähimmäistavoitteestani julkaista neljä blogitekstiä kuukausittain. Aikani ei ole juuri riittänyt enempään, enkä haluaisi tinkiä juttujen laadusta tai laajuudesta. Viime vuodet ovat harventaneet arkistoissa olleita juttuideoita, joten blogia on joutunut nyt tekemään pitkälti kädestä suuhun. Haluaisin julkaista juttuja vaihtelevammin erilaisista kohteista, mutta nyt tekstejä on syntynyt lähinnä aina uusimmasta reissusta. Tilanne alkaa vähitellen helpottaa, sillä työn alla on monien Espanja-juttujen lisäksi edelleen Italiasta ja Pariisista kertovia postauksia. Myös uusia reissuja on tietenkin luvassa ja mielessä muhii ideoita erilaisiin listauksiin ja yhteenvetoihin liittyen.

Lähtöportin luetuin juttu viimeksi kuluneen vuoden aikana on ollut kestosuosikki Caminito del Rey. Kirjoitin Andalusian huimimmasta kävelyreitistä kuusi vuotta sitten ja jatkoa on luvassa, sillä palasin samalle polulle nyt meneillään olevalla matkalla. Viime blogisynttäreiden jälkeen julkaistuista jutuista luetuimpia ovat olleet maaliskuisesta matkasta kertova Mainio viikonloppu Milanossa sekä koostejuttu 30 x uskomattoman upea Slovenia.

Kiitos että olet ollut Lähtöportin matkassa ja seurailehan reissukuulumisia jatkossakin!