Englanti
Uusia kokemuksia Manchesterissa
Kun kävin viime kesänä ensi kertaa Manchesterissa, en arvannut palaavani kaupunkiin heti seuraavana vuonna uudelleen. Niin pääsi nyt kuitenkin kavereiden kanssa tehdyllä jalkapallomatkalla käymään, ja erilainen seura tarkoitti myös erilaisia kokemuksia.
Manchester on mielestäni hieman ristiriitainen matkakohde. Rosoinen kaupunki ei kuulu Britannian kauneimpiin tai nähtävyyksiltään vetovoimaisimpiin, mutta Englannin Tampereessa on jotain oudon kodikasta. Kompakti keskusta oli nyt toisella vierailulla jo valmiiksi sen verran tuttu, ettei suunnistamiseen tarvinnut juuri karttaakaan. Manchesterin suurimpiin valtteihin kuuluvat mutkattomat ja usein myös puheliaat ihmiset, joiden ansiosta tunnelma tuntuu lämpimältä ja välittömältä. Kaupungin tunnuksena toimiva työmehiläinen kuvaa asukkaiden yhteisöllisyyttä ja ahkeruutta.
Jalkapalloa Manchesterissa
Näimme maaliskuisen viikonlopun aikana kaksi Valioliigan ottelua. Manchester United kohtasi maailmankuululla Old Traffordilla perinteikkään Aston Villan. Teimme myös retken lähistöllä sijaitsevaan Burnleyhin, jonne vierasjoukkueeksi saapui Bournemouth. Lisäksi kävimme Manchesterin keskustassa sijaitsevassa National Football Museumissa. Manchester on hyvä kohde jalkapallomatkalle, sillä löytyyhän kaupungista Unitedin lisäksi myös toinen suurseura Manchester City. Suur-Manchesterin alueella pelaa lisäksi useita futisromantikkoja houkuttelevia perinneseuroja, kuten Bolton Wanderers, Wigan Athletic sekä Stockport County. Liverpooliin pääsee noin tunnissa ja moni muukin jalkapallokaupunki sijaitsee vain lyhyehkön junamatkan päässä.
En nyt jatka jalkapallosta enempää, sillä aiheesta voi lukea lisää aiemmin julkaistuista jutuista:
Valioliigaa Manchesterin Old Traffordilla
Brittifutistunnelmaa aurinkoisessa Burnleyssa
National Football Museum Manchesterissa
Majoitus Sachas Hotelissa
Majoitumme Sachas Hoteliin, jonka sijainti ydinkeskustan ja Northern Quarterin rajalla on loistava. Lähes kaikki kiinnostava löytyy läheltä, ja esimerkiksi Piccadillyn rautatieasemalle kävelee kymmenessä minuutissa. Hotellissa on meille sopivasti kolmen hengen huoneita reilun 130 euron vuorokausihintaan. Nukumme hyvin, sillä perussiistiin huoneeseen ei kuulu ulkopuolisia ääniä. Poikkeuksen tekee vain öinen palohälytys, joka onneksi selviää käytävälle päästyämme vääräksi. Hotelli on avattu 1987, ja se myös näyttää jääneen tuohon aikaan. Remontointi on ollut minimaalista ja kulumaa näkyy siellä täällä. Valitsisin perhematkalle jonkun modernimman hotellin, mutta kaverireissulla Sachas toimii hyvin. Aamiaista ei tarjoilla, mutta kivenheiton päästä löytyy useita kahviloita.
Värikäs Northern Quarter
Manchesterin trendikkäimmäksi mainostettu kaupunginosa Northern Quarter alkaa heti Sachas-hotellin kulmalta. Täältä löytyy laaja valikoima baareja, kahviloita, vintagepuoteja, musiikkiliikkeitä, taidegallerioita, pieniä vaatekauppoja ja muuta vastaavaa. Päivät on varattu jalkapallolle, joten ehdimme kierrellä Northern Quarterissa vain iltaisin. Niinpä keskitymme lähinnä baareihin ja monipuoliseen katutaiteeseen, jota käytän tässä kuvituksena.
Northern Quarterista tuli teollisen vallankumouksen yhteydessä merkittävä alue, jonka tehtaat ja tukkukauppiaiden varastot olivat kaupungin vaurastumisen ja kasvun keskiössä. Puuvillateollisuus takoi Manchesterin maailmankartalle, mutta tuotanto alkoi hiipua ensimmäisen maailmansodan aikoihin.
Tehtaat siirtyivät vähitellen ulkomaille ja Northern Quarter rappioitui, kun vanhat punatiiliset rakennukset unohdettiin paikoilleen. Uusi nousu alkoi 1980-luvulla, jolloin halvat kiinteistöt alkoivat houkutella luovia ja taiteellisia ihmisiä alueelle. Northern Quarterin nimi keksittiin vasta 1990-luvulla mainosmiesten toimesta, minkä jälkeen korttelit ovat kehittyneet musiikin, yöelämän ja vaihtoehtokulttuurin keskukseksi.
Esittelisin kavereille mielelläni ainakin boheemia henkeä huokuvan monikerroksisen basaarikeskittymän Afflecksin, mutta sen aukioloajat eivät sovi yhteen muiden menojemme kanssa. Jalkapallon ystäville suosittelen tietenkin Classic Football Shirts -kauppaa. Itseäni kiinnostaisi joskus vierailla myös vaikkapa Mackie Mayor -ravintolamaailmassa tai Manchester Craft and Design Centressä. Moniin vintagepuoteihin tutustuinkin jo vaimon ja perheen teinien kanssa aiemmalla vierailulla.
Käymme syömässä värikkäässä ja kodikkaassa eteläafrikkalaisessa Chakalaka-ravintolassa, jonka ruoat ovat sopivasti erilaisia perinteiseen pubimurkinaan verrattuna. Vierailemme myös Chakalakan naapurissa toimivassa Gulliversissa, jonka nimi ja vihreä julkisivu herättävät vääräksi osoittautuneita mielikuvia irlantilaisesta pubista. Gullivers on joka tapauksessa mukava ja perinteikäs pubi, jossa on kiva vaihtaa muutama sana paikallisten kanssa. Suomi tuo manchesterilaisten mieleen ensimmäisenä tarkka-ampuja Simo Häyhän sekä jalkapalloilijat Jari Litmasen ja Jussi Jääskeläisen. Gullivers on myös suosittu keikkapaikka, ja kun väistelemme varusteitaan ulos kantavia nuoria muusikoita, emme voi tietää meneekö siinä tulevaisuuden The Verve tai peräti uusi Oasis.
Oasis-tunnelmaa Definitely Maybe Barissa
Yksi Manchesterin suurista ylpeydenaiheista on rockbändi Oasis, jonka tunnelmiin pääsemme vierailemalla heti kaupunkiin saavuttuamme Definitely Maybe -baarissa. Kellaribaari sijaitsee ikonisen Afflecksin rakennuksen kulmalla ja on käytännössä hotellimme naapurissa. Kymmenen maissa perjantai-iltana on yllättävän väljää, vaikka baarissa onkin muutamia asiakkaita.
Definitely Maybessa on esillä mukava kokoelma Oasikseen liittyviä esineitä ja valokuvia sekä bändin vaiheista kertovia infotekstejä. Myynnissä on totta kai virallisia fanituotteita t-paidoista lähtien. Baarissa on kiva kuunnella musiikkia ja tutustua samalla bändin vaiheisiin. Oasista sekä sen keulahahmoja Noel ja Liam Gallagheria voidaan pitää niin merkittävänä osana paikallista lähihistoriaa, ettei bändin kaoottisiin vaiheisiin tutustuminen ole Manchesterissa vieraillessa pahitteeksi.
Tunnelmaa pitää yllä paikallinen artisti, joka esittää totta kai Oasiksen tuotantoa. Oasiksen musiikki ei ole koskaan ollut minulle erityisen tärkeää, mutta pidän kyllä paljonkin Wonderwallin, Don’t Look Back in Angerin tai Some Might Sayn kaltaisista hiteistä. Ainakin ne ovat ysärinostalgiaa parhaimmillaan.
Pelejä NQ64 Arcade Barissa
Nostalginen teema jatkuu Sachas-hotellin ja Definitely Mayben väliin mahtuvassa NQ64 Arcade Barissa, jossa pääsee pelaamaan sydämensä kyllyydestä lähinnä 1980- ja 1990-luvuilta tuttuja retropelejä. Sisäänkäynnin yhteydessä voi ostaa mukillisen poletteja, joita käytetään esimerkiksi peliautomaateissa ja flippereissä.
Pelivalikoimasta löytyy todellisia klassikoita Pac-Manista, Space Invadersista, Donkey Kongista, Tetriksestä ja Bubble Bobblesta lähtien. Tarjolla on myös hieman uudempaa tuotantoa edustavia pelikonsoleita. Itseäni miellyttää erityisesti vanha kunnon kaahailupeli Outrun 2 sekä ihan oikean koripallon heittely koriin huvipuistoista tuttuun tapaan. Myös flippereitä tulee kokeiltua useamman kerran.
NQ64 on Britanniaan levittäytynyt ketju, jolla on pari baaria esimerkiksi Lontoossa. Käymme Northern Quarterissa kierrellessämme kurkkaamassa myös Pixel Bariin, joka on hieman samantyylinen videopeleillä varustettu baari. Toteutus on kuitenkin vaatimattomampi, eikä tarjolla ole ihan yhtä kiinnostavia pelejä.
Keilailua Roxyssa
Roxy-ketjun mainoslause Booze and Ball Games kertoo oleellisen, eli kyseessä on baarin ja erilaiset pallopelit yhdistävä viihdekeskus. Ketjulla on Britanniassa parikymmentä toimipistettä, joista kaksi toimii Manchesterissa. Manchesterin Arndalen Roxy Ball Roomissa on sunnuntai-iltana melko hiljaista, joten saamme keilata rauhassa. Tarjolla olisi myös biljardia, dartsia, pöytätennistä sekä joitakin muita vaihtoehtoja. Roxy on viihtyisä paikka viettää aikaa rennon pelailun merkeissä.
Corn Exchange
Manchesterin ydinkeskustassa kohoava Corn Exchange toimi alun perin nimensä mukaisesti viljakaupan keskuksena, mutta vajaan kahdensadan vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon muutakin. Viljakaupan hiivuttua rakennus alkoi rapistua ja siitä tuli vaihtoehtokulttuurien kokoontumispaikka. Seuraava käännekohta oli IRA:n pommi-isku kesäkuussa 1996, minkä jälkeen vaurioitunut rakennus tyhjennettiin ja restauroitiin ylelliseksi kauppakeskukseksi. Sittemmin Corn Exchange on muuttanut muotoaan ruokailumaailmaksi, josta löytyy tusinan verran ketjuravintoloita, hotelli sekä esimerkiksi pakohuonepelejä. Emme pysähdy syömään, mutta on kiva nähdä ohimennen historiallisen rakennuksen nykyilme.
Shambles Square
Corn Exchangen vierestä löytyvä Shambles Square esittelee vanhaa Manchesteria kauneimmillaan. Kyseessä on oikeastaan eräänlainen rekonstruktio, sillä arvokkaat rakennukset siirrettiin lähistöltä nykyisille paikoilleen edellä mainitun IRA:n pommi-iskun jälkeen. Räjähdys aiheutti merkittävää tuhoa monen korttelin alueella ja vaati laajan uudelleenrakennusprojektin. Ennakkovaroituksen ja tehokkaan evakuoinnin ansiosta kukaan ei kuollut muuten tuhoisassa pommi-iskussa, joka ajoittui ympäri Englantia pelatun jalkapallon EM-turnauksen aikaan.
Manchesterin katedraali
Osumme lauantaiaamuna sopivasti Manchesterin katedraalin kulmille. Halusin tutustua kirkkoon jo viime kesänä, mutta käynnissä oli yksityistilaisuus ja tyydyimme ihailemaan katedraalia silloin ulkopuolelta. Tällä kerralla sisäänpääsy onnistuu, mutta emme pääse käynnissä olevan jumalanpalveluksen takia goottilaisen katedraalin mielenkiintoisimpiin osiin. Täytynee siis pyrkiä kirkkoon myös mahdollisella kolmannella Manchesterin-matkalla.
Terrori-iskun muisto Victorian asemalla
Toinen Manchesterin lähihistorian traagisista pommi-iskuista tapahtui keväällä 2017, kun itsemurhapommittaja iski Manchester Arenan aulaan Ariana Granden konsertin jälkeen. Kaikkiaan 22 ihmistä kuoli ja satoja loukkaantui. Joukossa oli paljon lapsia ja nuoria. Näemme Arenan vieressä sijaitsevalla Victorian rautatieasemalla eräänlaisen muistoalttarin, joka on yhä täynnä kukkia ja uhrien kuvia.
Manchesterin kanavat
Manchesterista olisi vaikea kirjoittaa mainitsematta kanavia, jotka ovat aikoinaan toimineet tärkeänä kulkuväylänä. Kävelemme tällä reissulla itselleni entuudestaan tuttua Bridgewater Canalin vartta pitkin Old Traffordin stadionille. Taivalta kertyy reilut kaksi kilometriä. Reitin kiinnostavin ja kuvauksellisin osuus löytyy keskustan lähistöllä sijaitsevalta Castlefieldin alueelta, jossa näkyy muun muassa jokiveneitä. Täällä olisi hauska tutustua joskus myös Castlefield Viaduct -kaupunkipuistoon, joka on rakennettu maanpinnan yläpuolella kulkeneen rautatien paikalle. Se siis muistuttanee New Yorkin suosittua High Linea.
Bridgewater Canalin varsi muuttuu asutuksen päättyessä varsin ankeaksi. Paikalliset lenkkeilijät ovat silti ottaneet virtaavan veden ja graffiteilla töhrittyjen tiiliseinien väliin jäävän kulkuväylän omakseen, sillä hölkkääjiä riittää myös tuulisena ja tihkusateisena päivänä. Mekin pääsemme tätä kautta sujuvasti stadionille.
The Deansgate -pubi
Mainitsen vielä lopuksi The Deansgate -pubin, jossa käymme syömässä käveltyämme Manchester Unitedin ottelun jälkeen keskustaan. Joskus tulee tilanteita, jolloin nälkä kurnii ja tekee mieli päästä syömään johonkin lämpimään. The Deansgate täyttää nämä toiveet loistavasti ja kaupan päälle saa vielä katsoa jalkapalloa suuresta televisiosta. Valitsemamme liharuoka on erinomaisen mureaa ja palvelu oikein ystävällistä. Englannissa on varmasti paljon hienommin sisustettuja ja paremmin nähtävyyksiksi sopivia pubeja, mutta me viihdymme The Deansgatessa mainiosti. Täällä jotenkin tiivistyy Manchesterin henki, jossa lämminhenkisellä tunnelmalla on keskeinen rooli.
Edellisestä vierailusta kertova juttuni Manchester – työmehiläisten kaupunki sisältää useita kohdevinkkejä, jotka jäivät tällä toisella reissulla väliin. Kannattaa siis lukea sekin.
Jättimäinen British Museum kuuluu Lontoon suosituimpiin nähtävyyksiin. Eri puolilta maailmaa haalittujen historiallisten esineiden kokoelma on yksi maailman laajimmista, ja sitä pääsee ihmettelemään täysin ilmaiseksi.
Tutustuin British Museumiin maaliskuussa, kun käväisimme parin kaverin kanssa Lontoossa Englantiin suuntautuneen jalkapallomatkan yhteydessä. British Museum oli jäänyt itseltäni edellisillä Lontoon-matkoilla käymättä, vaikka olinkin pari kertaa kävellyt massiivisen rakennuksen ohitse. Nyt kaverini Pasi vaikutti niin kiinnostuneelta egyptiläisistä muumioista, ettei tätä museota voinut jättää mitenkään väliin. Hyvä niin, sillä museovierailu oli mielenkiintoinen kokemus.
British Museum on ilmainen, mutta suuren suosion vuoksi on erittäin suositeltavaa hankkia museon nettisivuilta maksuton ennakkolippu, joka takaa sisäänpääsyn valittuna ajankohtana. Saavumme paikalle arkisena iltapäivänä, jolloin varsinaista jonoa ei ole, vaan pääsemme kävelemään suoraan turvatarkastukseen. Reput tutkitaan päällisin puolin, mutta ennakkolippuja ei tällä kerralla tarvitse näyttää lainkaan.
Museossa on sujuvasta sisäänpääsystä huolimatta melko paljon ihmisiä. Reput ja takit voisi jättää säilytykseen, mutta koska narikkaan on pitkä jono, päätämme pitää ne mukanamme. Saavumme aluksi valoisaan aulatilaan, jonka virallinen nimi on komealta kuulostava Queen Elizabeth II Great Court. Vanha sisäpiha avattiin täysin uudistettuna ja lasikatolla varustettuna vuonna 2000.
Lontoon Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitseva British Museum perustettiin vuonna 1753 ja avattiin muutamaa vuotta myöhemmin maailman ensimmäisenä yleisölle avoimena kansallismuseona. Museo toimi aluksi Montagu Housessa, mutta tilat kävivät pian ahtaiksi. Nykyinen kreikkalaistyylistä uusklassismia henkivä päärakennus valmistui alkuperäisen museon paikalle 1850-luvulla.
Museon tehtävänä on esitellä ihmiskunnan historiaa ja kulttuuria eri puolilta maailmaa. Sekä aihe että museon kokoelma ovat käsittämättömän laajoja. British Museumin hallussa on noin kahdeksan miljoonaa esinettä, joista esille mahtuvien määrä rajautuu alle sataantuhanteen. Näyttelykartan pääotsikoita ovat Kreikka ja Rooma, Eurooppa, Egypti, Lähi-itä, Aasia, Afrikka sekä Amerikat.
Jättimäinen kokoelma tekee vaikutuksen, mutta herättää myös kysymyksen siitä miten tämä kaikki on päätynyt Lontooseen. Kolonialistinen Britannia on tehnyt vuosisatojen aikana lukemattomia valloitus- ja ryöstöretkiä eri puolille maailmaa, ja moni valtio on vaatinut esineiden palauttamista takaisin. British Museum vetoaa asemaansa maailman kulttuuriperinnön vaalijana ja lupaa tarjota arvokkaille esineille turvallisen säilytyspaikan, mutta näillekin perusteille on olemassa vasta-argumentteja. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Egyptissä, Kreikassa ja muutamissa Afrikan maissa on toivottu esineiden palauttamista alkuperäisille mailleen.
Keskitymme vierailullamme lähinnä Egyptiin, jolle on varattu valtavat tilat ensimmäisestä kerroksesta sekä useita huoneita myös ylemmistä kerroksista. Alemman kerroksen tila on suorastaan mahtipontinen. Siellä on nähtävillä paljon suuria veistoksia.
Sukeltaminen Lontoon vilkkailta kaduilta muinaisen Egyptin maailmaan vaatii hetken hengähtämistä, jotta esineitä ja niiden merkitystä malttaisi hahmottaa paremmin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, kuka vitriiniin aseteltuja kaiverruksia on tehnyt. Millaistakohan elämää tuo ihminen on elänyt, ja mitä sattunut ajattelemaan näitä piirroksia tehdessään? Tuskinpa on ainakaan tullut mieleen, että omien käsien jäljet päätyvät joskus vieraaseen maahan miljoonien ihmisten ihmeteltäväksi.
Yksi museon tunnetuimmista esineistä on Rosettan kivi, jolla oli ratkaiseva rooli muinaisen hieroglyfikirjoituksen tulkitsemisessa. Murikka löytyi Napoleonin sotaretken yhteydessä Rosettan kaupungista Egyptistä vuonna 1799. Kiven merkitys perustuu siihen, että siinä on sama teksti hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella sekä kreikan kielellä. Näin ollen esimerkiksi kreikkaa taitava lukija pystyi päättelemään aiemmin tuntemattomien hieroglyfien merkityksen. Napoleonin armeija hävisi myöhemmin samalla retkellä taistelun brittijoukoille, minkä seurauksena Rosettan kivi päätyi lopulta Pariisin sijasta Lontooseen. Egypti on vaatinut kiven palauttamista itselleen.
Pasin kaipaamat muumiot löytyvät toisen kerroksen näyttelyhuoneista. Joukossa on myös muutamia kissojen ja muiden eläinten muumioita. On vaikuttavaa nähdä tuhansia vuosia vanhoja muumioarkkuja, jotka on koristeltu hyvin kauniisti.
Siirrymme egyptiläisten esineiden keskeltä hetkeksi muihin teemoihin. Vaikkapa mayojen tai atsteekkien aikainen Meksiko on mielenkiintoinen aihe, jolle on tosin varattu vain yksi huone. Arvokkaisiin esineisiin kuuluu esimerkiksi atsteekkien tekemä kaksipäistä käärmettä esittävä veistos. Se on mahdollisesti saapunut Eurooppaan konkistadori Hernán Cortésin mukana.
Viereisessä huoneessa päästään Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pariin. Pohdinnan aiheena on muun muassa eurooppalaisten valloittajien vaikutus alkuperäiskansojen yhteisöihin. Pohjois-Amerikkakin on esillä vain hyvin rajatusti, kun taas esimerkiksi Lähi-itää on esitelty paljon laajemmin.
Museon avarissa aulatiloissa toimii kahvila, jossa käväisemme haukkaamassa pientä välipalaa. Kiertelemme vielä tämän jälkeen ympäri aulaa ja kurkkaamme myös kaiken keskellä sijaitsevaan lukusaliin. Se muistuttaa ajasta, jolloin British Museumin tiloissa säilytettiin maan merkittävintä ja suurinta kirjakokoelmaa. Yli kymmenen miljoonaa nidettä siirrettiin vuonna 1997 British Libraryn uuteen kansalliskirjastoon, joka toimii St Pancrasin rautatieaseman vieressä.
British Museum on ilman muuta näkemisen arvoinen museo, jossa saisi helposti vietettyä vaikka kokonaisen päivän. Meille riittää tällä kerralla kaksi tuntia, sillä takana on jo pitkä päivä. Olemme heränneet koti-Suomessa ennen kukonlaulua, suunnistaneet Gatwickin lentokentältä Borough Marketin ruokatorille ja katselleet maisemia The Garden at 120 -näköalatasanteella ennen useamman kilometrin reipasta kävelyä British Museumiin. Pasiakin alkaa tässä vaiheessa kiinnostaa muumioiden sijasta perinteinen brittipubi, joten jätämme museon tyytyväisinä taaksemme. Kenties British Museumiin tulee palattua joskus toistekin. Silloin voisi keskittyä vaikkapa antiikin Rooman tai Kreikan esineisiin.
Museosta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa British Museumin omilta nettisivuilta.
Lontooseen on avattu viime vuosina useita uusia näköalatasanteita, joista ilahduttavan moneen pääsee ilmaiseksi. Maaliskuisen Lontoon-pikavisiitin ohjelmaan mahtui The Garden at 120, jonne pääsi sujuvasti ilman ennakkovarausta.
Meillä on kavereiden kanssa puoli päivää aikaa Lontoossa ennen matkan jatkumista Manchesteriin. Suuntaamme aamulennolta Borough Marketin ruokamarkkinoille, joilta jatkamme kylläisinä London Bridgen ylitse Thamesin pohjoisrannalle. Käymme vielä katsomassa St Dunstan in the East -rauniokirkon ympärille syntyneen puutarhan, ennen kuin käännymme kohti näköalapaikkaa.
Lontoon Cityn alueelle on noussut parissakymmenessä vuodessa lukuisia pilvenpiirtäjiä, ja lisää on edelleen tulossa. Melko pieneltä alueelta löytyykin nykyään useita näköalatasanteita, joilta kelpaa ihailla Lontoon maisemia. Kävin itse pari vuotta sitten Sky Gardenissa, minkä lisäksi Citystä löytyvät myös vierekkäiset Horizon 22 ja The Lookout. Kaikki kolme ovat ilmaisia, mutta sisäänpääsyajan varaaminen ennakkoon on vähintäänkin suositeltavaa. Siksi valintamme osui tällä kerralla The Garden at 120 -puutarhaan, jonne varauksia ei edes oteta ryhmiä lukuun ottamatta vastaan. Rakennus näyttää katutasolta katsottuna mielenkiintoiselta, mutta mietimme peittävätkö ympäröivät rakennukset pahasti näköaloja.
Näköalatasanne sijaitsee osoitteessa 120 Fenchurch Street. Sisäänkäynnille on kertynyt parinkymmenen ihmisen jono, joka saadaan turvatarkastuksen läpi parissa minuutissa. Pääsemme siis pian hissiin, joka kuljettaa hetkessä noin 65 metrin korkeudella sijaitsevalle katolle. Esimerkiksi kesäviikonloppuina lienee vilkkaampaa, mutta jono etenee toivottavasti silloinkin sujuvasti.
Kattopuutarha on varmasti parhaimmillaan myöhemmin keväällä ja kesäaikaan, mutta jo maaliskuussakin on nähtävillä jonkin verran vihreää. Kukkapenkkejä koristavat keltaiset narsissit, kun taas näyttävät sinisateet eli wisteriat odottavat vielä myöhempää kevättä. Kasvit tekevät näköalatasanteesta viihtyisän ja on mukavaa katsella maisemia ulkoilmasta, varsinkin näin poutaisella säällä. Kattopuutarhan alla 14. kerroksessa toimii tyylikkäältä vaikuttava ravintola 14 Hills.
The Garden at 120 avattiin vasta valmistuneen One Fen Court -rakennuksen katolle vuonna 2019. Se suunniteltiin heti alusta alkaen kaikille avoimeksi tilaksi, jonne pääsee ilmaiseksi ilman ennakkolippuja.
On hurjaa ajatella, kuinka paljon City on viime vuosina kehittynyt. Muistan, kuinka lempinimellä The Gherkin eli Suolakurkku tunnettu hauskanmuotoinen pilvenpiirtäjä hallitsi aikoinaan maisemaa. Nyt se on jäänyt pahasti naapuriensa puristukseen.
Edellä mainittu Sky Garden sijaitsee tästä kattopuutarhasta nähtynä lähes käden ulottuvilla. Se toimii lempinimellä Walkie-Talkie tunnetun pilvenpiirtäjän yläosassa saman Fenchurch Streetin varrella.
Vaikka ennakkoon hieman pelkäsinkin maisemien jäävän muiden rakennusten katveeseen, ovat näkymät lopulta yllättävän avaria moneen suuntaan. Länteen päin katsellessa esimerkiksi Saint Paulin katedraali erottuu selvästi ja kuuluisa maailmanpyörä London Eyekin häämöttää kaukaisuudessa. Tämä vastaava maisema on toki viereisen Sky Gardenin korkeuksista vieläkin näyttävämpi.
Upea Tower Bridge ja sen edustalla näkyvä keskiaikainen linna Tower of London kuuluvat kaupungin ikonisimpiin nähtävyyksiin. Nostokurjet kurkottavat kuitenkin kohti taivasta siihen malliin, etten tiedä peittyykö kuvan näkymä jo kovinkin pian. Ympärille nousevat pilvenpiirtäjät varmasti muuttavat näköalatasanteen maisemia, mutta jotain jää toivottavasti jäljellekin.
Vaikka The Garden at 120 on muutamiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna huomattavasti matalampi näköalatasanne, ei se tee kokemuksesta automaattisesti huonompaa vaan paremminkin erilaisen. Lisäkorkeus tietenkin auttaisi joidenkin kohteiden näkemisessä, mutta toisaalta monet rakennukset ovat hieman matalammalta nähtynä ikään kuin lähempänä ja paremmin hahmotettavissa.
The Garden at 120 on kiva vierailukohde, jota voi ilmaisen sisäänpääsynkin vuoksi suositella Lontoon-matkaajille. Tällä katolla voisi olla kiva nauttia joskus vaikka lämpimästä kesäillasta. Eri puolilta kaupunkia löytyy lisää erilaisia näköalapaikkoja, kuten Thamesin etelärannalla kohoava Länsi-Euroopan korkein rakennus The Shard. Mielenkiintoisia voisivat olla myös Crossrail Place Roof Garden Canary Wharfissa, The Post Building Roof Garden Holbornissa tai Lift 109 entisessä Battersean voimalaitoksessa. Maisemia voi ihailla myös vaikka Saint Paulin katedraalin kupolista tai Tate Modern -museosta käsin. Vaihtoehtoja siis riittää monelle tulevallekin Lontoon-matkalle.
Lisätietoja näköalatasanteesta löytyy The Garden at 120:n virallisilta nettisivuilta.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Englanti11 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
21.6.2026 at 19:17
Olisi jalkapallosta enemmänkin sopinut kirjoittaa, varsinkin kun on tästä kaupungista kyse. Mutta paljon siellä tosiaan on muutakin nähtävää selvästi. Esimerkiski vähän häpeillen täytyy myöntää, että en edes ollut tietoinen noista kanavista.
Mika / Lähtöportti
24.6.2026 at 9:08
Manchester on käymisen arvoinen kaupunki, vaikkei sitä voikaan matkakohteena verrata esimerkiksi Lontooseen. Kanavilla on paljon historiallista arvoa ja ne tuovat Manchesteriin kivaa ilmettä, vaikka ovatkin vain tietyllä alueella kaupungissa.