Seuraa somessa

Ranska

Oi Antibes!

Julkaistu

-

Ranskan Riviera on klassinen lomakohde, jonka vetovoima säilyy vuosikymmenestä toiseen. Helmikuussa ilmestyneessä Parhaat Kotiblogit -lehdessä oli pieni juttuni Antibesista. Tässä nyt laajempi kertomus tuosta viehättävästä kaupungista, jossa vietimme kesäisen viikon viime vuonna.

Herään jo varhain ja hiivin kaupungille muun perheen nukkuessa. Aamun sää tuntuu miellyttävältä ennen keskipäivän tukahduttavaa hellettä. Ensimmäiset asiakkaat juovat café au laitia kahviloiden terasseilla ja liikenne alkaa vähitellen vilkastua.

antibes_19

Jätän katujen melskeen taakseni ja sukellan vanhankaupungin autioiden kujien labyrinttiin. Sandaalien äänet kaikuvat värikkäillä seinillä, joita koristavat puiset ikkunaluukut. Pysähdyn ottamaan pari valokuvaa ja saan seurakseni mustavalkoisen kissan.

antibes_07


Askeleeni johtavat katetulle Le Marché Provençal -torille, jossa paikalliset tekevät ostoksia sulassa sovussa matkailijoiden kanssa. Värikkään torin hedelmät ja vihannekset näyttävät houkuttelevan tuoreilta. Hankin mehukkaita persikoita aamiaispöytään. Tarjolla on myös makkaroita, juustoja, leivoksia, mausteita ja vaikka mitä. Jään maistelemaan erilaisia tahnoja ja kastikkeita. Tapenade eli oliivitahna on tuttu ja turvallinen klassikko. Tulinen tunisialainen harissa sen sijaan vie melkein tajun kankaalle. Valitsen lopulta rasiallisen mietoa punertavaa tahnaa sekä aurinkokuivattuja tomaatteja.

antibes_18


Aamulenkistä Antibesin torille tulee päivittäinen rutiini, jota jaksan toistaa koko viikon ajan. Herääminen ei ole aina helppoa, mutta unihiekat karisevat tehokkaasti silmistä viimeistään astuessani kadulle. Nautin aamujen rauhallisesta tunnelmasta ja yksin vaeltelusta, sillä loppupäivä on varattu lasten kanssa touhuamiselle. Le Marché Provençal on auki päivittäin aamukuudesta yhteen iltapäivällä. Hiljaisin aamu on maanantai, jolloin koko tori on kesäkautta lukuun ottamatta suljettu. Meno vilkastuu huomattavasti viikonloppua kohti mentäessä ja sunnuntaina ruuhka käy jo miltei ahdistavaksi. Iltapäivisin samalla paikalla järjestetään markkinoita, joilla myydään erilaisia käsitöitä ja taidetta.

antibes_13


Aamiaiselle tarvitaan tietenkin myös croissanteja ja patonkia.  Ehdin testata viikon aikana neljä leipomoa, kunnes Le Four à Pain muodostuu kantapaikakseni. Syynä ei ole kätevä sijainti torin laidalla, vaan yksinkertaisesti tuotteiden laatu. Myös Vezianon leipomo Rue de la Pompella vaikuttaa erinomaiselta, mutta croissanteja ei ole käydessäni saatavilla. Jean Luc Pelé tuntuu sen sijaan turhan hienostuneelta aamiaisostoksia varten, mutta kuuluu macaron-leivosten ystävien pyhiinvaelluskohteisiin. En ole koskaan opiskellut ranskaa, mutta yritän silti asioida parhaani mukaan paikallisella kielellä. Onnistuminen tuottaa suurta iloa, vaikkei leipomoissa tarvitakaan kuin korkeintaan kymmenen ennalta mietittyä sanaa. Löydän torin lähistöltä myös mukavan juustokaupan, jonka myyjä löytää toiveideni mukaisen vuohenjuuston nopeasti ja puhuu sujuvaa englantia. Tuoreen juuston maku tuo mieleen valkosuklaan. Huomaamme parhaan maun jo kadonneen, kun syömme kimpaleen loppuun seuraavana päivänä.

antibes_02


Antibesin kokemukset parantavat mielikuvaani ranskalaisista ihmisistä. Olen joskus aiemmin kokenut töykeää ja ylimielistä käytöstä varsinkin Pariisissa, mutta myös omalla asenteellaan voi vaikuttaa tilanteisiin huomattavasti. Ranskankielinen tervehdys ja ystävällinen hymy toimivat aina. Kielimuuria ei tarvitse pelätä, sillä matkailusta elävällä Rivieralla saa palvelua yleensä sujuvalla englannilla.

antibes_06


Nautiskelemme aamiaisista huoneemme parvekkeella. Lämpimät croissantit ja uunituore patonki ovat käsittämättömän hyviä. Alan viimein ymmärtää, miksi ranskalaiset ovat hullaantuneet patonkeihinsa. Tuotteiden laatu ja tuoreus ovat aivan eri luokkaa kuin suomalaisissa marketeissa. Myös torilta haetut hedelmät maistuvat hyvin. Valinnanvaraa riittää, mutta pidän erityisesti litteistä pêche plate -persikoista sekä aprikooseista. Aamiaisesta tulee perheellemme mukava rituaali. Lapset kantavat mielellään tavaroita parvekkeelle, emmekä pidä kiirettä nautiskellessamme torin antimista. Voisimme vain istua koko viikon syömässä näitä herkkuja ja ihailla siinä sivussa Rivieran kauneutta.

antibes_04


Rauhallinen Antibes sopii mainiosti lapsiperheen matkakohteeksi. Keskipäivän kuumuutta voi paeta vanhankaupungin varjoisille kujille ja uimarantakin löytyy samoilta kulmilta. Aivan vanhankaupungin reunalla sijaitseva suojainen Plage de la Gravette (kuvassa) on melko pieni ja toisinaan ahdas, mutta näyttää lapsille sopivalta. Muita vaihtoehtoja ovat hieman kauempana sijaitseva Plage du Ponteil tai Nizzan suuntaan johtavan tien varressa jatkuva pitkä hiekkarantakaistale. Ajoimme parina jo pimenneenä iltana viimeksi mainitun rannan ohitse ja näimme paikalla kalastajia sekä kokonaisia perheitä, jotka viettivät iltaa pienten pöytien ympärillä. Meille meressä uiminen ei ole mitenkään erityinen intohimo, joten tyydyimme hotellin altaisiin. Eri tasoisia rantavaihtoehtoja riittää toki runsaasti pitkin Rivieraa.

antibes_01


Antibesin ravintolatarjonta on runsasta, mutta ilmapiiri ei tunnu omaan makuuni liian turistiselta. Kyseessä on aito ranskalainen kaupunki, jossa voi pysähtyä seuraamaan petankkipeliä tai herkutella Crêpes Suzetteilla. Moderni Antibes levittäytyy laajalle, mutta vaeltelu on mukavinta vanhankaupungin viehättävillä kujilla. Yksi Antibesin merkittävimmistä nähtävyyksistä on Picasso-museo, joka sijaitsee keskiajalla rakennetussa Grimaldien linnassa.

antibes_09


Syömme useimmiten retkillä Antibesin ulkopuolella. Paras kokemus kaupungin ravintoloista on hotellimme lähettyvillä sijainnut L’Annexe, jonka terassilla nautimme hyvän kala-aterian. Tunnelmaan vaikuttaa myös tapaamamme australialaisperhe, jonka reippaasta tyttärestä lapsemme saavat mukavaa seuraa. Perheen isä kertoo yöpyneensä joskus kauan sitten Helsingin Olympiastadionin retkeilymajassa. Suomessa oli kuulemma kaunista, mutta kovin kylmää.

antibes_08


Viihdymme hyvin sataman vieressä sijaitsevassa Pierre et Vacances Premium Port-Prestige -huoneistohotellissa. Erityisesti lapset nauttivat uima-altaista, joita on mahdutettu mukavalle sisäpihalle useampiakin. Itse huoneet ovat hieman kuluneita, mutta ajavat asiansa. Sijainti vanhankaupungin laidalla vastaa toiveitamme täydellisesti.

antbes_10


Antibesin satamassa voi ihailla Rivieran huvipursien loistoa. Katselemme sivusta, kun toinen toistaan hulppeampiin paatteihin lastataan laatikoittain viiniä ja kivennäisvettä. Jahtien omistajat kiillottelevat aikansa kuluksi jo valmiiksi hohtavia metallikaiteita tai kannelle nostettuja vesiskoottereita. Sataman takana kohoaa Fort Carrén linnoitus, joka on tulevan musiikkitapahtuman vuoksi suljettu juuri sinä päivänä, kun yritämme sisään. Tähden muotoisen linnakkeen historia ulottuu 1500-luvulle. Itse Napoleon on ollut hetken aikaa vankina Fort Carrén paksujen muurien sisäpuolella.

antibes_14


Näen eräänä aamuna sattumalta kulkueen, jossa Neitsyt Marian patsasta, suurta ristiä ja Ranskan lippua kannetaan kohti katedraalia. Rummut soivat ja turistivoittoinen ihmismassa seuraa tapahtumien kulkua kännykkäkamerat kohotettuina. En viitsi lähteä tungeksimaan parempien kuvakulmien toivossa, vaan pysähdyn tarkistamaan paikallisten kalastajien päivän saaliin.

antibes_16


Aamujen lisäksi myös Antibesin illat ovat tunnelmallisia. Kuu loistaa korkealla sataman yllä ja ilma tuntuu helteen laskiessa helpommalta hengittää. Kerran ilotulitus valaisee taivaan, kun seuraamme lentokoneiden laskeutumista kohti Nizzan lentokenttää. Rivieralla tuntuu tapahtuvan aina jotain. Yöelämää löytyy Antibesin kuntaan kuuluvasta Juan-les-Pinsistä. Jos haluaa muistella jotain negatiivista, niin verenhimoiset hyttyset jättivät muistoksi ikäviä paukamia. Suosittelen siis pakkaamaan aurinkovoiteiden lisäksi myös hyönteismyrkkyä mukaan.

antibes_12

Matkustaminen Antibesiin on helppoa. Kaupunki sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Nizzan lentokentältä, jonne on runsaasti suoria lentoja Helsingistä. Antibesissa lomaillessa kannattaa muistaa, että koko Riviera on täynnä houkuttelevia retkivaihtoehtoja ja tiiviin alueen välimatkat ovat lyhyitä. Rannikon kohteisiin on helppo tutustua junalla, kun taas auton vuokraaminen on kätevin keino päästä sisämaan tunnelmallisiin pikkukyliin. Ehdimme tehdä viikon aikana useita retkiä. Aiemmilta matkoiltani tutut Nizza ja Cannes tuntuvat kesähelteellä ahdistavan vilkkailta ja päivät käyvät varsinkin lapsille turhan rankoiksi. Sen sijaan vuoristoteiden varsilta löytyneet Vence ja Gourdon tarjoavat kaiken, mitä täydelliseltä matkapäivältä voi odottaa. Gourdonista olen ehtinyt jo kirjoittaakin. Lähdimme matkamme päätteeksi Antibesista vielä yhdeksi yöksi ylelliseen Monacoon. Se onkin jo toinen tarina, jonka kerron joskus myöhemmin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
18 kommenttia

1 kommentti

  1. Kohteena maailma / Rami

    27.3.2016 at 4:10

    Itse olen ollut viikon Antibesissä n. 25 vuotta sitten. Käytännössä majoituimme siellä, muuten aika vierähti ”Ranskan rivieran” golfkentillä ja illat kasinoissa ympäri rannikkoa. Mikäli mielikuvani Antibesista osuu oikeaan, niin siihen aikaan siellä oli satamassa Välimeren upeimmat yksityisjahdit. Miehistöt päivystivät laiturilla, mikäli veneen omistaja sattuisi edes kerran vuodessa tulemaan paikalle. Ainakin silloin Monacon, Nizzan ja Cannessin satamissa olevat veneet näytti lähinnä sillipurkeilta Antibesin jahteihin verrattuna.

    Itsellä tekisi mieli mennä viikon-kahden lomalle Provenceen. Maisemat, ruokakulttuuri ja miksei golfikin on siellä huippuluokkaa tänäkin päivänä. Aivan samoin, kuin 25 vuotta takaperin.

    • Mika / Lähtöportti

      28.3.2016 at 16:18

      Mäkin kävin parikymppisenä Rivieralla, mutta Antibes jäi silloin väliin. Majailtiin Nizzassa, josta löytyi mukavasti vilskettä siinä elämäntilanteessa. Tuli käväistyä Nizzassa Ruhlin kasinolla ja toki myös Monte Carlon kasinolla. Antibesin satamassa on edelleen huimia veneitä, mutta noin äkkiä nähtynä sanoisin että ainakin Monacosta löytyy vielä näyttävämpiä aluksia. Haluaisin itsekin tutustua Provenceen kunnolla. Camargue, Verdonin rotko, Pont du Gard, Arles, Avignon, Marseille, Aix-en-Provence, mitä kaikkea siellä suunnalla nyt onkaan…

  2. Maarit

    27.3.2016 at 10:19

    Tästä tuli mukava fiilis, alkoi ihan tehdä mieli lomalle lämpimään! En ole koskaan käynyt Ranskassa, ja syystä tai toisesta maa ei ole kuulunut oikeastaan milloinkaan haavekohteisiin. Todella kauniita ja ihastuttavia kujia kuvissa, ja tuollaiset torit ovat hokuttelevia. Omassa arjessa ruokaostokset tulee tehtyä pikaisesti lähikaupassa, joten ajatukset lähtivät kertomuksesi mukana laukkailemaan, että millaista olisi elää jossain ranskalaisessa pikku kylässä ja käydä hakemassa tuoreet raaka-aineet vaikka aamupalalle läheiseltä torilta. Täytyypä laittaa Antibes muistiin, Nizzaan on usein edukkaita lentoja!

    • Mika / Lähtöportti

      28.3.2016 at 16:30

      Kiva kuulla, että Antibes alkoi houkuttamaan. Mäkin olen suhtautunut Ranskaan pienellä varauksella, vaikka olen siellä muutamia kertoja käynytkin. Ikuisena Italian ystävänä kutsun ranskalaisia itsekin ”alppientakaisiksi serkuiksi”, mutta varsinkin tämä tuorein reissu oli kaikin puolin positiivinen kokemus. Enpä itsekään kotioloissa keskity ruokaostoksiin tuolla lailla, mutta maassa maan tavalla. Tori on hyvä paikka tutustua ranskalaiseen kulttuuriin, jossa ruoalla on iso osa. Jos viihtyy vilkkaassa kaupungissa, niin Nizzaan majoittuminenkin on hyvä vaihtoehto. Omaan makuun rauhallisempi Antibes tuntuu kuitenkin tällä hetkellä sopivammalta.

  3. Oi Antibes, oi kyllä <3 Edellisestä Ranskan-reissusta on luvattoman kauan, mutta voi kuinka kaipaankaan noita toreja, leipomoita ja muita erikoismyymälöitä. Laadun päälle nuo ihmiset todellakin ymmärtävät, vaikka hieman huvittuneena seurasin eräänkin Ranskassa vietetyn joulun aikoihin sitä tilausten tekemistä joka kauppaan erikseen ja sitten niiden noutoa… mutta miksi ihmeessä tyytyä huonompaan jos tietää mistä sitä priimaa saa 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      28.3.2016 at 16:48

      Se on kieltämättä huvittavaa, miten paljon vaivaa siellä nähdään herkkujen saaamiseksi pöytään. Tuskinpa jaksaisin itsekään panostaa kovin pitkään. Mutta tosiaan, kun maistaa vaikka vaan kunnon uunituoretta patonkia, niin onhan siinä ihan huimaava ero perusleipään. Juurikin noin, miksi tyytyä huonompaan jos priimaakin saa 🙂 Vaikeaa kuvitella matkaa Ranskaan ilman herkkuja. Vaikea kuvitella matkaa Pariisiin ilman Hédiardin ja Fauchonin putiikkeja.

  4. Henna /suurin onni

    27.3.2016 at 22:55

    Voi Mika, mistä sinä viikko toisensa perään taiot näitä idyllisiä pieniä paikkoja esiteltäväksi blogiin! 😀 Ihana tunnelma jälleen, erityisesti kuvat torilta viehättivät, nuo maustelaarit ovat kyllä maasta huolimatta kuvaajan ystävä! Kovin houkuttelevasti kuvasit myös patonkeja ja tuoreita hedelmiä… Varsinkin nyt meidän Minireissumiehen kanssa matkustaessa olen huomannut, että ruokailu (oma siis) on noussut yhä suurempaan osaan matkalla, sillä aikaa kaiken maailman extreme-sähellykselle ei enää ole samalla tavoin kuin aiemmin. Mutta vauva kyllä kulkee ravintoloissa mukana, joten melkoisia gourmet-matkoja on tullut tehtyä.

    Olen itse käynyt Rivieralla vain kerran, 18-kesäisenä 3 viikon kielimatkalla Cannesissa. Sieltä käsin reissattiin seutua kattavasti, mutta jos muistan oikein, niin Antibes jäi väliin. Johan siitä on muutenkin jo tovi vierähtänyt, joten ehkäpä joku vuosi päädymme sinne suunnalle lomalle.

    • Mika / Lähtöportti

      28.3.2016 at 17:00

      Kiitos Henna! 😀 Mulla on melkoinen arkisto matkakertomuksia, joista muokkaan blogiin sopivia juttuja. Tykkään pienistä paikoista ja niistä on myös helpompi koostaa jotain järkevää blogiin kuin miljoonakaupungeista. Hienoa, että Minireissumies saa tottua maailman ravintoloihin ja matkustamiseen pienestä pitäen, siitä on hyvä jatkaa! Tuo kielimatka Cannesiin kuulostaa unohtumattomalta kokemukselta! Lomailin parikymppisenä vajaat kaksi viikkoa Nizzassa, mutta Antibes jäi silloin väliin itseltänikin. Meidän perheelle Antibes tuntui nyt oikein sopivalta matkakohteelta, vaikka onhan noita hyviä vaihtoehtoja paljon muitakin 🙂

  5. Titta / IKILOMALLA

    28.3.2016 at 22:29

    Perhe varmaan ollut onnesta soikeana, kun tuoreet aamiaisherkut saapuvat omalle aurinkoiselle parvekkeelle! Kuulostaa ihanalta tavalta aloittaa aamu – suorastaan täydelliseltä lomapäivältä!

    Itselle Nizzan ruuhkat ovat tuttuja, kuin myös Monacon öky hintataso… Antibes kuulostaa paljon rentouttavammalta lomakohteelta näihin verrattuna.

    Kiitos mukavan rauhallisesta lomatarinasta, toi mukavasti lämpöä Uuden-Seelannin syksyiseen aamuun.

    Titta / IKILOMALLA matkablogi

    • Mika / Lähtöportti

      29.3.2016 at 22:33

      Kyllähän nuo herkut perheelle kelpasi 🙂 Antibes on nimenomaan rentouttavampi Nizzaan tai Monacoon verrattuna. Monacon loistoa on kiva käydä katsomassa, mutta en viihtyisi kovin pitkään, jo tuosta hintatasostakin johtuen. Hauskaa syksyn jatkoa teille! 🙂

  6. Annika | Travelloverblogi

    30.3.2016 at 16:36

    Antibesista minulla on ollut vaikutelma vain ökyrikkaiden näyttäytymispaikkana, mutta ilmeisesti käsitykseni on väärä. 🙂 Minulla on, kuten sinullakin oli ollut, kuva ranskalaisista töykeinä. Siksi en koe Ranskaa kovin houkuttelevaksi matkailumaaksi. Muutama vuosi sitten pitkä viikonloppu Nizzassa ei ollenkaan ollut toiveideni mukainen. Ehkä vielä pitäisi yrittää. Majapaikka jostain muualta, vaikka Antibesista ja sitten päiväretkiä muualle. Esimerkiksi viikoksi tuosta kaupungista yksinään ei taida riittää?

    • Mika / Lähtöportti

      31.3.2016 at 22:29

      Satamassa näkyi kyllä ökyveneitä, mutta vanhassakaupungissa ja sen lähialueilla tuli vastaan ihan tavallista kansaa. Me ei lopulta käyty ollenkaan Cap d’Antibesin niemellä, josta käsittääkseni löytyy hulppeita huviloita, tai Juan-les-Pinsissä. Sikäli kun voi yleistää, niin ranskalaisten töykeys on kokemusteni mukaan vähentynyt niiden parinkymmenen vuoden aikana, milloin olen Ranskassa muutaman kerran käynyt. Pelkästään Antibesissa ei riitä nähtävää kovin moneksi päiväksi, mutta retkimahdollisuuksia ympäristöön on tosiaan paljon. Sisämaassa riittää kauniita kyliä ja esimerkiksi Verdonin rotkoakin voi käydä päiväretkellä katsomassa.

  7. Elina | Vaihda vapaalle

    1.4.2016 at 16:53

    Tuli tunne, että tekisi mieli todellakin asustella Antibesissä viikko tai mielellään useampikin ja käydä samalla tavalla aamuisin hakemassa tuoretta patonkia ja hedelmiä parvekkeelle aamupalapöytään. Kuulostaa niin ihanalta ja rentouttavalta. Samoin tuollaiset päiväretket ympäröille paikkakunnille. Vaikka Ranskassa on tullut käytyä pariin otteeseen, on Riviera vielä kokematta, mutta nyt se alkoi kiinnostaa taas hieman enemmän. Kiitos! 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      4.4.2016 at 21:47

      Kyllä tuolla oikein mukavaa elämää voi viettää, joten suosittelen! Rivieran etuna on tosiaan lyhyet välimatkat, eli kiireettömänkin aamun jälkeen ehtii vielä vaikka minne. Mulle tuli tuolla vähän sellainen olo, että miksei tällaista reissua tajuttu tehdä jo aikaisemmin 😀

  8. Tästä postauksesta jää todellakin vahvimpana mieleen nuo ruoat. Oi että, nuo ruoat, nuo leivät, nuo tunnelmat! Minua aina harmittaa näissä leipämaissa että tarvitse gluteenitonta, koska muistan vielä ajalta ”ennen vanhaa” kun vielä pystyin syömään normaalisti miten ihanaa oli ostaa lähileipurista matkalla tuoretta leipää aamiaispöytään. Kaipaisin niin noita pieniä arjen iloja Suomeenkin, kivijalkakauppoja asuinympäristöihin, joista hakea matkalla töihin mukaan pientä evästä, viikonloppuaamuisin aamupalapöytään tuoretta.

    Aamuhetket yksi on parhaita. Pitäisi useammin jaksaa nousta ylös ajoissa ja lähteä kiertelemään. Aamujuoksulenkinkin jälkeen on kotona ihana tulla energisenä uuteen päivään.

    Olen jo rakastunut kertaalleen Nizzaan, miksen siis myös Antibesiin joskus tulevaisuudessa.

    • Mika / Lähtöportti

      4.4.2016 at 22:10

      Ajoissa herääminen ei ole aina helppoa, mutta tuolla se todellakin kannatti. Olen ihan samaa mieltä, että tuollainen kivijalkakauppojen kulttuuri olisi mahtavaa saada Suomeen. Ranskalainen elämäntapa ja suhtautumien ruokaan on kuitenkin harmittavan kaukana siitä, mitä meillä Suomessa on. Onneksi maailma muuttuu ja Suomi kansainvälistyy, ehkä joskus tulevaisuudessa…
      Jos nyt en ihan rakastunut, niin ainakin tykkäsin Nizzasta paljon, kun lomailin siellä nuorempana. Elämää riitti päivin ja öin. Pienempi ja rauhallisempi Antibes vastasi taas nyt lasten kanssa paremmin toiveisiin.

  9. Mikko

    2.4.2016 at 15:38

    Mainio juttu! Täytyy laittaa matkaideoihin muistiin!

    • Mika / Lähtöportti

      4.4.2016 at 22:18

      Uskon kyllä, että voisitte viihtyä tuolla! Nizzaa pienempi paikka tuntui lasten kanssa onnistuneelta valinnalta, varsinkin keskikesän helteillä.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ranska

Pariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävimme kesän Pariisin-matkallamme La Galerie Diorissa, joka esittelee kuuluisan muotitalon tarinan näyttävällä tavalla. Upeita leninkejä pursuava museo osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi, vaikken aiheesta oikeastaan mitään ymmärräkään.

La Galerie Dior löytyy Pariisin kahdeksannesta kaupunginosasta Champs-Élysées’n ja Seinejoen välistä. Nousemme metroaseman portaita pitkin hienostuneelle Avenue Montaignelle, joka huokuu luksustunnelmaa. Ohitamme muiden muassa Guccin, Ralph Laurenin, Balenciagan, Fendin, Chanelin ja Versacen kiiltävät näyteikkunat, kunnes saavumme numeron 30 kohdalle. Christian Dior perusti muotitalonsa vuonna 1946 tähän osoitteeseen Avenue Montaignen varrelle, ja Diorin lippulaivamyymälä toimii täällä edelleen.

dior_13


Emme onneksi tulleet vaimon ja teini-ikäisten tyttärien kanssa ostoksille, vaan suuntaamme kuvassa näkyvän lippulaivamyymälän naapurissa toimivaan La Galerie Dioriin. Sain idean tästä vierailupaikasta Hipaisuja maapallolla -blogista, ja kohde herätti heti muun perheen kiinnostuksen. Ylellisen muotitalon museo on varsin kohtuuhintainen, sillä aikuisten lipun saa hankittua 16 eurolla. Liput kannattaa ostaa ehdottomasti etukäteen, sillä ennakkoon valittuun aikaan pääsee sisään käytännössä saman tien. Kadun varrelle on saapuessamme kertynyt pitkä jono ilman ennakkolippua saapuneita ihmisiä. Heillä näkyy henkilökunnan lainaamia päivänvarjoja, sillä aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja kesäkatu tuntuu polttavan kuumalta.

dior_16


Ilmastoiduissa sisätiloissa on miellyttävän viileää. Siirrymme hissillä kolmanteen kerrokseen, josta selkeästi merkitty vierailureitti alkaa ja etenee vähitellen takaisin kohti pohjakerrosta. Ensimmäiseksi tutustutaan itse Christian Diorin elämäntarinaan, josta kierros jatkuu muotiluomusten äärelle. Kaikki on itselleni uutta, sillä tiedän Diorista vain nimen ja osaan yhdistää hänet oletettavasti hyvin kalliisiin tuotteisiin. Valmistauduin vierailuun lentomatkan aikana katsomalla puhelimeen lataamani elokuvan nimeltä Rouva Harris lähtee Pariisiin. Harmiton tarina kertoo lontoolaisesta leskirouvasta, joka matkustaa ostamaan unelmiensa mekkoa Diorilta. Opin ainakin sen, että tässä merkissä on jotain aivan erityistä hohtoa.

dior_15


Christian Dior syntyi vuonna 1905 Granvillessa Normandian rannikolla, josta varakas perhe muutti Pariisiin. Christian löysi pääkaupungissa intohimon taiteeseen ja perusti isänsä rahallisella avustuksella taidegallerian. Lamakausi vei kuitenkin perheen talousvaikeuksiin 1930-luvun alussa, ja miehen täytyi löytää uusia töitä itsensä elättämiseksi. Christian pääsi piirrostensa ja luonnoksiensa avulla ensin muotisuunnittelija Robert Piquet’n assistentiksi sekä myöhemmin useammaksi vuodeksi töihin Lucien Lelongin muotitaloon. Vuonna 1946 hän oli valmis avaamaan oman yrityksensä.

dior_05


Dior aloitti arvokkaissa Avenue Montaignen tiloissa 85 työntekijän voimin, joten toiminta ei ollut ihan pientä puuhastelua. Muotiluomukset saivat heti alusta alkaen hyvän vastaanoton, kun pian avaamisen jälkeen esitelty New Look -mallisto herätti suurta kiinnostusta. Tuotevalikoima laajeni muun muassa hajuvesiin ja maailmanvalloitus jatkui New Yorkin 5th Avenuelle avatulla myymälällä.

dior_03


Ajankohta uudenlaisen muotitalon perustamiselle oli sikäli otollinen, että Ranska ja koko Eurooppa toipuivat parhaillaan toisesta maailmansodasta. Elämään kaivattiin jälleen iloa ja esimerkiksi muotikuvia näkyi lehdissä entistä enemmän. Diorin toiminta laajeni hurjaa vauhtia ja vuonna 1954 se työllisti jo pelkästään Avenue Montaignen korttelissa yli tuhat ihmistä. Suunnittelijat sekä ompelijat tekivät työtään ja kutsuvieraat saivat ihailla hienoja asuja muotinäytöksissä. Monet aikansa kuuluisimmat naiset ympäri maailman halusivat valita itselleen nimenomaan Diorin mekkoja.

dior_02

 
Herra Dior tunsi paljon taidealan ihmisiä, ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat esimerkiksi Pablo Picasso, Salvador Dalí, Henri Matisse ja Marc Chagall. Muotisuunnittelija sai työhönsä ideoita taiteesta, mutta hän mainitsi suurimpana inspiraation lähteenään luonnon ja erityisesti kukat. Rakkaus luontoon syntyi jo lapsuudenkodissa Normandiassa. Yllä olevassa kuvassa näkyvässä Granvillen talossa toimii nykyään Christian Diorille omistettu museo.

dior_10


Christian Dior menehtyi sydänkohtaukseen syksyllä 1957 ollessaan 52-vuotias. Museon videotallenteilta jäävät mieleen hautajaiset, joiden aikana tuhannet kaduille kerääntyneet pariisilaiset jättivät hyvästinsä rakastetulle muotisuunnittelijalle. Muotitalon toiminta on jatkunut tuosta eteenpäin taitavien taiteellisten johtajien käsissä.

dior_01


Näyttelystä jää mieleen joitakin merkkipaaluja Diorin muotitalon historiasta. Yksi tällainen oli vuonna 1967 lanseerattu Miss Dior -valmisvaatemallisto, joka toi tuotteet yhä laajemman ostajakunnan saataville. Massatuotetutkaan mekot eivät toki ole Diorilla ihan halpoja, mutta entistä huokeampi, nuorekkaampi ja käytännöllisempi mallisto lisäsi merkin suosiota. Dior aloitti miesten vaatteiden tuotannon vuonna 1970, mutta niitä ei esitellä La Galerie Diorissa lainkaan.

dior_08


Näyttelyn pääpaino on itseoikeutetusti mekoissa, joiden lisäksi esillä on myös joitakin kenkiä ja käsilaukkuja. Hajuvesiäkin pääsisi halutessaan tuoksuttelemaan, mutta paikalle on osunut niin paljon muita ihmisiä, ettemme jää jonottamaan vuoroamme.

dior_04


Kierroksen aikana pääsee kurkistamaan lasilattian lävitse Diorin työhuoneeseen. On mielenkiintoista ajatella, kuinka jostain yrityksestä tulee maailmankuulu ja monesta muusta ei. Minunkin isoisäni oli hyvä räätäli, mutta toiminta jäi pienimuotoiseksi. Harmi ettei Avenue Montaignella näy Matikaisen liikettä Diorin ja Armanin rinnalla.

dior_11

 
La Galerie Dior on toteutettu tyylikkäästi ja paikoitellen myös mahtipontisesti. Kierroksen eräänlaisena kohokohtana jää mieleen sali, jossa esitellään runsaasti asuja useammassa kerroksessa. Seiniin ja kattoon heijastetaan tähtiloistoa ja muuta kuviointia. Taustalla soi musiikki, joten tämä huone on varsin vaikuttava paikka.

dior_14


Näyttelyssä on tietenkin esillä myös maailmankuulujen naisten käyttämiä mekkoja. Dioriin ovat luottaneet esimerkiksi Marilyn Monroe, Marlene Dietrich, Sophia Loren, Elizabeth Taylor ja Rihanna. Kuvassa on prinsessa Dianan käyttämä mekko. Lady Dior -käsilaukut on nimetty juuri Dianan kunniaksi.

dior_09

 
Näyttely on hieno kokonaisuus lukuisine asuineen sekä informatiivisine teksteineen. Kierroksella käy hyvin selväksi Diorin merkitys maailman muodille ja asema ranskalaisen haute couturen yhtenä lippulaivana sekä tärkeänä suunnannäyttäjänä. Esillä on paljon esimerkiksi Maria Grazia Chiurin suunnittelemia asuja. Italialainen Chiuri toimi Diorin taiteellisena johtajana yhdeksän vuoden ajan, kunnes erosi tehtävästä viime toukokuussa. Hänen työtään jatkaa pohjoisirlantilainen Jonathan Anderson.

dior_06

 
Vierailu La Galerie Diorissa on hyvä idea jo siksi, että ikonisella muotitalolla on merkittävä asema ranskalaisessa kulttuurissa. Näyttelyyn tutustuminen tuntui yllättävänkin sykähdyttävältä, joten sitä voi suositella kaikille. Aihe on itselleni kovin vieras, mutta tyylikkäästi toteutetussa näyttelyssä on silti helppo viihtyä. Kokemus lienee vielä huomattavasti antoisampi muodista kiinnostuneille, jolloin asujen yksityiskohdat ja niiden suunnittelijoiden tarinat avautuvat aivan erilaisella tasolla. Kierros päättyy laskeutumiseen kohti uloskäyntiä näyttäviä kierreportaita pitkin.

dior_07

 
Meiltä vierähti varsin laajaksi paljastuneessa museossa pari tuntia. Pariisin toinen vastaava nähtävyys Musée Yves Saint Laurent on remontin vuoksi suljettuna syksyyn 2027 saakka. Tämä museo olisi sujuvaa jatkoa La Galerie Diorille, sillä Yves Saint Laurent toimi uransa alkuvaiheessa Christian Diorin assistenttina. Hän nousi Christianin kuoltua Diorin muotitalon johtoon, ennen kuin erinäisten vaiheiden jälkeen perusti oman yrityksensä. Ehkäpä Musée Yves Saint Laurent kuuluu seuraavan Pariisin-matkamme ohjelmaan.

Lisätietoja löytyy La Galerie Diorin virallisilta nettisivuilta.
Lue myös Lähtöportin muita Pariisi-aiheisia juttuja.

Jatka lukemista

Ranska

Tuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Notre-Damen katedraali kuuluu Pariisin kuuluisimpiin ja rakastetuimpiin nähtävyyksiin. Kevään 2019 tulipalo järkytti ihmisiä ympäri maailman, mutta nyt kirkko on saatu restauroitua uuteen loistoon.

Muistan Notre-Damen ensimmäiseltä Pariisin-matkaltani yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Kirkon julkisivu näytti heti kovin tutulta, sillä olin nähnyt sen matkailuaiheisten kirjojen kuvissa jo pikkupoikana. Ehdin käydä Notre-Damessa kolmella eri matkalla ennen kuin rakennuksessa puhkesi raju tulipalo huhtikuun 15. päivän iltana vuonna 2019. Palo saatiin tuntien kamppailun jälkeen aamuyöstä hallintaan, mutta korvaamattoman arvokas katedraali ehti kärsiä suuria tuhoja. Sekä katto että keskitorni romahtivat, ja hetken pelättiin jopa koko katedraalin tuhoutumista. Lopulta molemmat kellotornit, seinät, kolme suurta ruusuikkunaa ja osa sisätiloista sekä arvokkaista historiallisista esineistä saatiin pelastettua.

pariisi25_notredame_05


Tulipalo syttyi Notre-Damen remontoinnin aikana, ja todennäköisimpänä syttymissyynä pidetään jonkin töihin liittyneen sähkölaitteen oikosulkua. Jälleenrakennustyöt veivät useamman vuoden ja maksoivat yli 700 miljoonaa euroa. Merkittävä osa rahoista saatiin Ranskan varakkaimpien sukujen antamina lahjoituksina. Asia herätti kriittistäkin keskustelua, sillä miljardööreiltä ei ole hellinnyt yhtä avokätistä apua esimerkiksi köyhien ihmisten auttamiseen. Katedraali avattiin uudelleen joulukuussa 2024 monien arvovieraiden läsnä ollessa.

pariisi25_notredame_14


Goottilaistyylinen Pariisin katedraali kohoaa keskeisellä paikalla Île de la Citén saarella, ja sen lähistöltä löytyy useita Seinejoen ylittäviä siltoja. Kirkko valmistui vuonna 1345 vajaan parinsadan vuoden rakennustöiden jälkeen. Nimi Notre-Dame eli kirjaimellisesti Meidän Rouvamme tarkoittaa Neitsyt Mariaa. Ranskankielisistä maista löytyy paljon muitakin samoin nimettyjä kirkkoja.

pariisi25_notredame_01


Notre-Dame on palannut odotetusti Pariisin vilkkaimpien nähtävyyksien joukkoon. Kirkkoon pääsee aina ilmaiseksi, mutta sujuvan sisäänpääsyn varmistamiseksi voi varata maksuttoman ennakkolipun Notre-Damen virallisilta nettisivuilta. Liput tulevat aina tarjolle Ranskan aikaa puoliltaöin ja ovat hyvin kysyttyjä. Varauksen saadakseen onkin paras toimia nopeasti. Lippuja on tarjolla vain kolmeksi päiväksi kerrallaan, eli jos haluat vierailla kirkossa vaikkapa johonkin aikaan keskiviikkona, on varaus mahdollista tehdä aikaisintaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

pariisi25_notredame_10


Ennakkolippujen hankkiminen ei ole välttämätöntä, sillä normaalikin jono näytti sivusta katsottuna siedettävältä. Toisaalta arvostimme kovasti sitä, ettemme joutuneet seisoskelemaan helteisellä aukiolla lainkaan, vaan ennakkovarauksen tehneille tarkoitetusta portista pääsi ripeästi sisätiloihin. Notre-Damen kuuluisat kellotornit on toistaiseksi suljettu, mutta ne on tarkoitus avata yleisölle syyskuussa 2025.

pariisi25_notredame_11


Kirkon sisätilat näyttävät heti ensi silmäyksellä hyvin kauniilta ja jotenkin valoisammilta kuin vanhoissa remonttia edeltäneissä muistikuvissani. Pääalttari on hieno jo kaukaa kirkon takaosastakin nähtynä. Alttariveistoksessa Neitsyt Maria nostaa kasvonsa kohti taivasta ja levittää kätensä uhrautumisen merkiksi, kun enkelit ovat saapuneet äitinsä sylissä makaavan Jeesuksen luo. Alttariveistos oli kuningas Ludvig XIII:n tilaama uudistus Notre-Dameen, sillä hän halusi osoittaa kiitollisuutensa Neitsyt Marialle saatuaan kauan toivomansa jälkeläisen. Alttari valmistui tuon jälkeläisen eli Aurinkokuningas Ludvig XIV:n aikana, ja sen reunoille lisättiin molempien kuninkaiden omat patsaat.

pariisi25_notredame_13


Vierailukokemus ei kaikesta kauneudesta huolimatta ole mukavin mahdollinen, sillä sisätiloissa on valtavan paljon ihmisiä. Kirkon kiertävän reitin kulkusuunta on onneksi ennalta määrätty, mutta ihmismassan mukana ajelehtiminen on ajoittain ahdasta, emmekä jää katselemaan kaikkia yksityiskohtia niin pitkäksi aikaa kuin olisimme rauhallisemmassa tilanteessa voineet. Notre-Damen suosio ei tietenkään yllätä, mutta oletin että sisälle päästettäisiin hieman vähemmän ihmisiä kerrallaan.

pariisi25_notredame_12


Näyttävät lasimaalausten koristamat ikkunat kuuluvat Notre-Damen tunnetuimpiin yksityiskohtiin. Suuria halkaisijaltaan 13-metrisiä ruusuikkunoita on kolme kappaletta. Yksi niistä on julkisivulla kellotornien välissä ja kaksi muuta rakennuksen reunoilla. Lisäksi Notre-Damessa on monia pienempiä kauniita ikkunoita, joita voi ihailla lähietäisyydeltä erityisesti kirkon takaosassa.

pariisi25_notredame_08


Katedraalin reunoilla on kaikkiaan 29 eri pyhimyksille tai uskonnollisille aiheille omistettua sivukappelia, joiden ilme vaihtelee keskenään paljonkin. Kappeleissa on erilaisia taideteoksia, joita kannattaa pysähtyä ihailemaan. Muiden muassa Neitsyt Marian puolisolla Joosefilla, Pyhällä Yrjöllä sekä Pariisin suojeluspyhimyksellä Sainte Genevièvellä on omat kappelinsa Notre-Damessa.

pariisi25_notredame_07


Yksi sivukappeleista on omistettu Pariisin toiselle suojeluspyhimykselle Saint Denisille. Pariisin piispana muinoin toiminut Denis koki marttyyrikuoleman, ja tunnetun legendan mukaan hän käveli irti löytyä päätään itse kantaen usean kilometrin matkan omaan hautaansa. Sivukappelissa Saint Denis on kuitenkin kuvattu vielä pää tukevasti harteilla, toisin kuin joissakin muissa häntä esittävissä pyhimyspatsaissa.

pariisi25_notredame_09


Eri puolilla Notre-Damea on paljon erilaisia uskonnollisia taideteoksia, joihin voi halutessaan perehtyä pitkäksi aikaa. Pysähdymme katselemaan esimerkiksi 1300-luvulta peräisin olevia veistoksia, jotka kuvaavat Jeesuksen elämänvaiheita. Katedraalin sisältä löytyy myös aarrekammio, jossa voi vierailla pääsymaksua vastaan. Me jätämme aarrekammiossa vierailun tällä kerralla väliin.

pariisi25_notredame_06

 
Pysähdyn vielä sisätiloista poistuessamme ihailemaan ulko-ovien huolella tehtyjä koristeita, joiden viimeistelyyn on nähty paljon vaivaa. Niihin liittyy myös tarina taitavasta käsityöläisestä nimeltä Biscornet, joka sai tehtäväkseen kirkon ovien koristelun. Valtava urakka uuvutti miehen, jota tuli eräänä yönä tapaamaan tuntematon apulainen. Apuri hoiti homman ripeästi valmiiksi, mutta pian tämän jälkeen Biscornet kuoli. Koristeiden voi halutessaan nähdä muodostavan kerta toisensa jälkeen numeroa kuusi, ja niinpä onkin epäilty, että Biscornet’n salaperäinen apulainen olisi ollut itse paholainen. Vai oliko paholainen sittenkin itse Biscornet, jonka nimen voi kääntää suomeksi Kaksisarvinen.

pariisi25_notredame_04


Notre-Damen kiehtoviin yksityiskohtiin kuuluvat myös gargoilit, eli ulkoseinien koristeelliset räystäskourut. Vedensyöksijät on taiteiltu erilaisten pelottavienkin mielikuvitushahmojen näköisiksi. Osa gargoileista tuhoutui tulipalossa ja täytyi rakentaa korjaustöiden yhteydessä uudelleen. Vaikkei katedraali olekaan tismalleen samanlainen kuin ennen tulipaloa, ei asialla ole laajemmassa historiallisessa kontekstissa merkitystä. Notre-Dame on kärsinyt ja muokkautunut vuosisatojen melskeissä moneen kertaan, mutta säilynyt silti hengeltään ikuisena.

pariisi25_notredame_03


Notre-Dame on hieno nähtävyys, jota kannattaa käydä Pariisissa katsomassa. Katedraali on vuosisatojen aikana inspiroinut niin maalareita kuin kirjailijoitakin, ja se vilahtaa myös lukuisissa elokuvissa. Moni muistaa ainakin Notre-Damen kellonsoittajan joko Victor Hugon klassikkoromaanista tai Disney-elokuvasta. Notre-Dame on yksi Pariisin tärkeimmistä symboleista ja henkii pääkaupungin arvokasta historiaa. On hienoa, että se on saatu remontoitua taas ansaitsemaansa kuntoon.

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Pariisin-viikon monet kokemukset.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja