Suomi
Tuttu Tuusula matkailijan silmin
Vietimme reilun vuorokauden pienellä matkabloggaajaporukalla Tuusulassa ja ehdimme kokea lyhyessä ajassa paljon. Aloitan kokemusten kertomisen Tuusulanjärven itselleni tutummalta laidalta.
Kaupallisessa yhteistyössä Visit Tuusulanjärvi, Lottamuseo, Gustavelund ja Sportuna
Tuusula on itselleni erittäin tuttu kunta, sillä olen viettänyt siellä lapsuuden kesäni ja mökki löytyy sieltä edelleen. Kotikaupunki Keravakin sijaitsee aivan naapurissa, joten Tuusulassa tulee käytyä jatkuvasti pitkin vuotta.
Nyt olikin erityisen hauskaa kierrellä Tuusulanjärven ympäristössä toisten matkabloggaajien kanssa ja nähdä tutut kulmat hieman uudenlaisesta näkökulmasta. Järjestimme yhdessä Tasty Travelissimon Martinan ja Henkan kanssa tapahtuman, johon osallistuivat myös Tien päällä, Lähtöselvitetty, Nattura, Suunnaton ja Toisiin maisemiin.

Aloitamme retken Syvärannan Lottamuseosta Tuusulan Rantatien varrelta. Museota ei vielä lapsuudessani ollut, sillä nykyinen päärakennus valmistui vasta 90-luvun puolivälissä. Mystinen hämähäkkiportti on sen sijaan piirtynyt mieleeni jo varhaislapsuuden kävely- ja pyörälenkeiltä. Tarinan mukaan siinä on joskus kiipeillyt kultaisia hämähäkkejä, joiden silminä hohtivat aidot rubiinit.

Syvärannan historia ulottuu puolentoista vuosisadan päähän. 1900-luvun alussa tontilla vietettiin venäläismiljonääri Konstantin Uschkoffin isännöimiä seurapiirijuhlia ja myöhemmin siellä koulutettiin Lotta Svärd -järjestön jäseniä. Alkuperäinen huvila tuhoutui vuoden 1947 tulipalossa maan tasalle, mutta pöytään katettu täytekakku saatiin sentään pelastettua liekeiltä.

Museon kahvila eli Lottakanttiini kuuluu kantapaikkoihini Keski-Uudellamaalla ja käyn siellä useita kertoja vuodessa. Paikalle houkuttavat erityisesti herkulliset leivonnaiset, joista suurin osa valmistetaan paikan päällä.

Kanttiinin keittiössä osataan soveltaa vanhoja reseptejä nykypäivään sopivalla tavalla ja taustalla soiva musiikki tarjoaa nostalgisen aikamatkan sotavuosien tunnelmiin. Olen todennut myös kanttiinin lounaan varsin maukkaaksi.

Tuusulalla on pitkät sotilaalliset perinteet ja olen suorittanut omankin asepalvelukseni sittemmin lakkautetussa Hyrylän varuskunnassa. Lottakanttiinin munkit ovat mielestäni vielä parempia kuin aikoinaan sotilaskodissa nauttimani.

Vaikka olen käynyt kahvilassa tänäkin kesänä muutaman kerran, on edellisestä museokäynnistäni ehtinyt kulua jo vuosikausia. Niinpä suuntaankin uteliaana yläkerran näyttelyyn. Päänäyttely valottaa Lotta Svärd -järjestön historiaa yleisesti ja parhaillaan esillä oleva erikoisnäyttely keskittyy lääkintälottien tarinoihin.

Näyttelyt ovat informatiivisia ja luettavana on paljon tietoa. Aiheesta kiinnostuneille tämä onkin oikea aarreaitta, mutta kaltaiseni levoton museokävijä kaipaisi pitkien esittelytekstien ja vitriineihin aseteltujen esineiden rinnalle entistä enemmän mukaansatempaavampaa koettavaa.

Toki näyttelyissä on vitriinien lisäksi muutakin. Vanhanaikaisesta puhelimesta voi kuunnella lottien laulua tai lottalupauksen lausumista, sidontataitojaan pääsisi kokeilemaan ja historiallisia videoita katsomaan. Kosketusnäytöllä toimiva virtuaalinen paperinukke kiinnostaa varmasti pieniä ja todistetusti myös vähän suurempia museokävijöitä.

Museon kuvauksellisin osa löytyy sivurakennukseen pystytetystä Sairasjunan matkassa -näyttelystä. Täällä on esillä niin soppatykki kuin sairasjunan vaunukin.

Lavastettu rautatieaseman ympäristö vie ajatukset nopeasti menneeseen aikaan. Millaista olisi ollut heittää hyvästejä rintamalle lähtiessä tai millaista kohdata kotona odottaneita rakkaita? Ja miltä tuntuisi, jos läheinen ihminen ei koskaan palaisikaan?

Siirrymme Rantatietä puolisen kilometriä etelään päin ja saavumme Aleksis Kiven kuolinmökille. Kansalliskirjailijan viimeinen asumus oli Albert-veljen vaatimaton torppa, jossa Aleksis ehti viettää muutaman kuukauden. Voit lukea kirjailijan vaiheista Nurmijärvellä ja Tuusulassa lisää aiemmasta jutustani Aleksis Kivi – kehdosta hautaan.

Kuolinmökin vieressä sijaitseva Fjällbon puisto on yksi parhaista paikoista Tuusulanjärven maisemista nauttimiseen. Olen käynyt täällä esimerkiksi kirpeinä pakkaspäivinä ja keväällä auringon sulattaessa viimeisiä jäälauttoja. Nyt katselemme säätä toiveikkaina, sillä uhkaavista ennusteista huolimatta tuuli ei revi puita eikä taivas salamoi.

Muutaman sadan metrin mittainen miniluontopolku kulkee paikoitellen järven rantaviivaa pitkin. Tuusulan kunta on kehittänyt puistoa tänä vuonna huomattavasti ja rannalta löytyy esimerkiksi mukava nuotiopaikka. Fjällbohon on tarkoitus pystyttää lähiaikoina myös näyttävä uimalaituri, mutta töiden aloitus on viivästynyt.

Yövymme tapahtuman aikana Huippuhuoneistot Pescator Villasin Villa Lohessa järven eteläpään tuntumassa. Kerron sekä tyylikkäästä majoituksesta ja Elämyksen Taian järjestämästä Kickbike-retkestä myöhemmin erillisessä postauksessaan, joten siirrytään tällä kertaa suoraan seuraavaan aamuun.

Olen kulkenut Tuusulan kirkkotien varrella sijaitsevan Hotelli Gustavelundin ohitse satoja kertoja, mutta päätynyt sisätiloihin vain harvoin. Kummityttömme vanhempien hääjuhlaa vietettiin Gustavelundissa 12 vuotta sitten, minkä lisäksi olemme käyneet kahvilan puolella lämmittelemässä parin talvisen hiihtoretken jälkeen.

Gustavelundin laatikkomainen ulkoasu kätkee sisälleen yllätyksiä. Funkkistyyliin sisustettu hotelli valmistui vuonna 1965 ja menneiden vuosikymmenten tunnelma on hyvällä tavalla aistittavissa. Esillä on suomalaista designia ja huoneita on remontoitu tyylikkäästi ajan henkeä kunnioittaen.

Oma lukunsa on upea sisäpuutarha, jota hallitsee vuonna 1985 istutettu palmu. Retrohenkinen Gustava Club sen sijaan näyttää miltei aidolta ruotsinlaivan diskolta. Sisustus yllättää useamman kerran, mutta talon sisällä säilyy silti selkeä punainen lanka.

Emme yövy Gustavelundissa, vaan nautimme siellä ainoastaan aamiaisen. Sportscar Breakfast Club on muutaman kerran kesässä järjestettävä tapahtuma, joka kokoaa urheiluautoharrastajia yhteen lauantaiaamuisin.

Vaikka urheiluautot jättäisikin väliin, on ulkoilmassa nautittu aamiainen joka tapauksessa mukava kokemus. Tarjolla on kaikkea, mitä runsaalta hotelliaamiaiselta voi odottaakin. Gustavelundin terassi on uudistettu äskettäin ja se näyttää järvimaisemineen varsin viihtyisältä.

Viikonloppu huipentuu Sportunan risteilyyn aurinkoisella Tuusulanjärvellä. Saman yrityksen järjestämät kirkkovenesoudut ovat suosittuja, mutta me pääsemme aurinkolautta Ainon leppoisaan kyytiin. Järvelle voisi lähteä myös Sportunan kajakeilla tai sup-laudoilla.

Sää on meille suosiollinen. Järvi on miltei peilityyni ja aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Hento tuulenvire ja lautalta löytyvä katos tuovat sopivasti helpotusta helteeseen.

Tyynen sään ainoa varjopuoli on sinilevä, joka näkyy seisovassa vedessä harvinaisen selvästi. Muistelen järven haisseen inhottavasti vielä 80-luvulla, sillä veteen laskettiin aikoinaan huoletta jätteitä niin Järvenpäästä kuin maatiloiltakin. Tuusulanjärven tila on sittemmin parantunut huomattavasti, vaikkei vesi ole savisen pohjan vuoksi paljoa kirkastunutkaan.
Kuva: Sonja Fogelholm
Tuusulanjärvi on itselleni muistoja täynnä. Mieleeni tulevat kalapaikat, joissa kävimme isän kanssa narraamassa ahvenia. Saaliiksi tosin nousi useimmiten vähemmän toivottuja särkikaloja tai joskus jopa suuri ankerias. Järvi tunnetaan kalamiesten keskuudessa erityisesti kookkaista kuhistaan.

Juhannusperinteisiimme kuului aikoinaan soutaminen Krapin juhannuskokolle. Joskus olen kuunnellut Järvenpään Puistobluesin konsertteja tyyneltä järveltä käsin ja kerran joutunut miltei merihätään myrskyn yllätettyä. Näihin muistoihin unohtuessa alkaa jo hieman harmittaa, ettei omaa venettä ole ollut enää useampaan vuoteen käytössä.
Risteilyisäntämme Juha Jäntti on salibandyihmisille tuttu valmentajavelho, mutta hän paljastuu myös lahjakkaaksi runonlausujaksi ja paikallishistorian tuntijaksi. Eino Leinon Tuusulanjärven rannoilla kirjoittamat sanat luovat tunnelmaa ja elävästi kerrottu historia antaa lisäarvoa ympärillämme levittäytyvälle kulttuurimaisemalle.

Yksi Tuusulanjärven maamerkeistä on 25 metrin korkuinen Sarvikallio, jonka päällä seudun taiteilijat ovat nauttineet eväsretkistä ja hakeneet inspiraatiota töilleen. Esimerkiksi Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofeldt kävivät täällä maalaamassa ja Juhani Ahokin lienee nauttinut maisemasta. Lautan kaiuttimista soiva Sibeliuksen Finlandia nostaa kansallisromanttisen tunnelman huippuunsa.

Lauttaretken kääntöpaikkana toimii Halosenniemi, joka on omasta mielestäni seudun upein kulttuurinähtävyys. Maalari Pekka Halosen ateljeekoti on harvinaisen upealla paikalla kohoava hirsirakennus, jonka sisällä voi aistia historian havinaa ja tutustua mielenkiintoisiin taidenäyttelyihin. Kansainvälisessä tunnettuudessa se toki häviää Järvenpään puolelta löytyvälle Sibeliuksen Ainolalle.

Tällainen risteily tarjoaa tutullakin järvellä uudenlaisen ja kokonaisvaltaisen elämyksen. Tasaisesti lipuva lautta ja taustalla soiva musiikki luovat nautinnollisen kokemuksen. Tuusulanjärvi on kauneimpia paikkoja mitä pääkaupunkiseudun tuntumasta löytyy.

Historiallinen teema sopii risteilyymme mainiosti, mutta Sportunan lautat taipuvat toki muuhunkin. Taustamusiikkia vaihtamalla pääsee nopeasti vaikkapa Titanic-elokuvan tunnelmiin. Puistobluesin aikaan järjestettävät bluesristeilyt ovat kuulemma myös suosittuja. Tuusulanjärven syksyä sävyttää ruskasta nauttiminen.

Palaamme parituntisen risteilyn päätteeksi Gustavelundin laituriin taas yhtä suurta kokemusta rikkaampina. Itselleni blogitapahtuma oli oiva muistutus siitä, millaisia matkailuelämyksiä omilta kulmiltakin voi löytää. Vierailukohteet saattavat joskus jäädä kokonaan käymättä, jos ne sijaitsevat liian lähellä. Kiitos tämän tapahtuman, osaan katsoa Tuusulanjärveä taas uudella ja entistäkin kunnioittavammalla tavalla.
Lue myös toinen samasta retkestä kertova juttu, jossa muun muassa potkitaan kickbikella Sarvikalliolle ja nautitaan huiman hyvä italialaishenkinen ateria.
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia12 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory





Martina
15.8.2019 at 10:11
Ihania tunnelmia, joiden myötä pääsi hyvin palaamaan päivän parhaisiin hetkiin. Tämä oli kyllä minullekin hyvä muistutus siitä, minkälaisia matkailun helmiä ihan tästä kotikulmiltakin löytyy. En ole aivan varma, mutta luulen, että yöllä saattoi hieman myrsky repiä puita ja taivas salamoida… Ainakin luulen kuulleeni jotain sellaista aamuyön pimeimpinä tunteina. 😀
Mika / Lähtöportti
16.8.2019 at 8:37
Oli kyllä kivaa, hyviä hetkiä oli paljon! Tämä tapahtuma herätti entistä suuremman kiinnostuksen Tuusulan historiaan, tekisi mieli käydä parissa museossa ja hankkia muutenkin lisätietoa. Mullakin on vähän sellainen aavistus, että aamuyöllä saattoi myrsky iskeä 😅
Hilkka
19.8.2019 at 13:25
Itse vierailin tänä kesänä ensimmäistä kertaa Tuusulan rantaraitilla. Lähdin kierrokselle Järvenpään rautatieasemalta ihan pikkubussilla, joka on kesällä valjastettu tursistikuljetusten käyttöön. En tiedä kenen idea on tämä hop on- hop off bussi, mutta se on loistava tällaiselle seitsemänkymppiselle matkasjalle. Vuoroja ajetaan neljä kertaa päivässä ja erityisen kiitoksen antaisin bussinkuljettajalle, joka hyväntuulisesti opasti meitä. Jäimme pois Aholan luona ja jo ensimmäisessä paikassa kului aikaa lähes tunnin verran. Koska Ainola on vain pienen kävelymatkan päässä, emme käyttäneet bussia vaan siirryimme sinne bussikuskin hyvien ohjeiden avulla. Ainolassa nautimme lounaan, kun bussiaikataulujen mukaan seuraava vuoro olisi ollut kahden tunnin kuluttua.
Halosenniemi oli seuraava ja samalla viimeinen kohde, sillä aika meni siivillä. Mahtavan museon lisäksi siellä oli tosi hieno taidenäyttely.
Palaan varmasti uudelleen, jos vai bussi jatkaa toimintaansa, sillä haluaisin todella vielä nähdä Lottamuseon, Erkkolan, katsella maisemia ja tutustua Järvenpään taidemuseoon.
Tämä on upea kohde pääkaupunkiseudulla eläville ja myös tällaisille matkailijoille, jotka haluavat nähdä jotain muutakin kuin Helsingin ”pakolliset” kohteet.
Se
Mika / Lähtöportti
21.8.2019 at 18:18
Mukava kuulla onnistuneesta päivästäsi Tuusulassa! Visit Tuusulanjärvi on tehnyt hyvää työtä matkailupalvelujen kehittämiseksi ja hop on hop off -bussi kulkee nyt toista kesää. Olen nähnyt sen monesti ainakin melkein tyhjillään, mutta toivottavasti asiakkaita on riittävästi ja toiminta jatkuu, koska bussiliikenne alueella on muuten heikkoa.
Järven ympärillä on niin paljon kulttuurikohteita, että nähtävää riittää varmasti useammallekin retkelle. Harva paikka tarjoaa samalla lailla nähtävyyksiä ja maisemia niin lähellä Helsinkiä. Tervetuloa toistekin!
Hilkka
19.8.2019 at 13:27
Anteeksi kirjoitusvirheet, joita tulee välttämättä kirjoittaessa kännykällä viestejä ” tönkkösormilla” . Siis kävelimme Ainolaan Aholasta.
Ritva
20.8.2019 at 18:04
Itselleni olisi saattanut jäädä vieraaksi tämä Tuusulan taiteilijasiirtola ja sen historiaan tutustuminen, jollei tyttäreni olisi opiskellut kuvataiteilijaksi Pekka Halosen akatemiassa muutama vuosi sitten. Mielenkiinnosta luin sen ajan historiikin ja niinpä olikin sitten todella mielenkiintoista tutustua itse paikanpäällä näihin nähtävyyksiin ja eläytyä aikaan, jolloinka nämä eri alojen taiteilijat siellä vaikuttivat. Suosittelen lämpimästi vierailua Tuusulaan.
Mika / Lähtöportti
21.8.2019 at 18:38
Tuusulanjärven taiteilijayhteisö oli monellakin tavalla ainutlaatuinen ja vierailukohteista saa tosiaan paljon enemmän irti, jos on perehtynyt historiaan. Hienoa että Pekka Halosen akatemia jatkaa omalla tavallaan taideperinteitä alueella.