Tanska
Pitkä viikonloppu upeassa Kööpenhaminassa

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa ulkomailla, kun vietimme vaimon kanssa muutaman päivän Kööpenhaminassa. Tuttu kaupunki tuntui helpolta kohteelta matkailun jatkamiselle, mutta tarjosi myös paljon uutta nähtävää.
Odottavan aika on pitkä – tämän voi varmasti jokainen matkailija näinä pandemian vuosina allekirjoittaa. Ehti kulua tarkalleen ottaen 18 kuukautta ja yksi päivä siitä, kun edellinen lentomatkamme toi meidät Amsterdamista kotiin. Seuranneeseen puoleentoista vuoteen mahtui runsaasti antoisaa kotimaanmatkailua ja pari Tallinnan-reissuakin, mutta kaipuu muualle maailmaan on silti ollut ennenkokemattoman kova. Tuntuikin uskomattoman hienolta päästä taas matkalle, vaikkei toki Tanskakaan valtavan kaukana sijaitse.
Ensimmäiseksi tauon jälkeiseksi matkakohteeksi valikoitui tuttu Kööpenhamina, jonne matkustamisen tiesimme sujuvaksi. Kööpenhaminaan lentää vain puolessatoista tunnissa ja Kastrupin kentältä pääsee metrolla tai junalla hetkessä keskustaan. Tämä Kööpenhaminan-matka oli itselleni jo kuudes, mutta koska edellisestä kerrasta oli jo reilut viisi vuotta, tuntui hyvältä palata rakkaaksi muodostuneeseen kaupunkiin.
Tanska ehti poistaa ennen matkaamme käytännössä kaikki koronarajoitukset, joten pääsimme kurkistamaan toivottavasti pian muuallakin maailmassa koittavaan tulevaisuuteen. Maskeja ei näkynyt Kööpenhaminassa edes sisätiloissa, mikä tuntui aluksi suorastaan oudolta. Käsidesiä oli toki tarjolla monessa paikassa.
Tanskaan saavuttaessa kysyttiin suullisesti, olemmeko täysin rokotettuja, mutta asiaa ei tarvinnut todistaa mitenkään. Suomen päässä rokotustodistukset tarkistettiin sekä lähtiessä että saapuessa, ja sekä lentokentillä että lentokoneessa maskin käyttäminen on edelleen pakollista. Mietimme ennen matkaa, onko Tanskan vapaa linja uhka vai mahdollisuus, mutta totesimme luottavamme saamiemme rokotusten tehoon. Paljon on kiinni siitäkin, miten matkan aikana toimii. Maailmaa ei saisi katsoa ainakaan niin mustavalkoisesti, että Suomessa on turvallista ja ulkomailla vaarallista. Uskallettiinhan sitä reissata ennenkin, mahdollisista taudeista tai onnettomuuksista huolimatta.
Aloitamme Kööpenhaminan-kierroksen sieltä, minne edellinen Tanskan-matka viisi vuotta sitten päättyi. Suuntaamme siis Torvehallerne-kauppahalleille, joista löytyy myyntikojujen lisäksi useita houkuttelevia ruokailumahdollisuuksia. Meidän valintamme on muista hyvistä vaihtoehdoista huolimatta selvä. Tanskassa kuuluu syödä smørrebrødejä ja Hallernes Smørrebrødin tarjontaan voi aina luottaa.
Yksikin tanskalainen voileipä riittäisi hyvin välipalaksi ja kahdesta muodostuu jo kunnon lounas. Viinilasia tilatessa ei kysellä senttilitroista, vaan kaadetaan lasi kursailematta lähes piripintaan. Baaritiskillä istuessa saa seurata, kuinka pleksilasin takana syntyy toinen toistaan houkuttelevampia smørrebrødejä. Onneksi omat valinnat olivat niin hyviä, ettei annoskateus pääse iskemään. Täällä herkkujen äärellä ja kööpenhaminalaisen elämänmenon keskellä tuntuu hetken siltä, ettei mikään voisi olla paremmin.
Kierroksemme seuraava kohde on keskellä kaupunkia kohoava Rundetårn, jonne emme olekaan koskaan aiemmin kiivenneet. Lähes 35 metriä korkea rakennelma pystytettiin vuosisatoja sitten observatorioksi ja sen erikoisuus on ylös johtava kierrekäytävä. Portaita ei siis tarvitse kavuta kuin aivan lopussa, vaan kiipeäminen tapahtuu jyrkkään ylämäkeen.
Rundetårnin huipulta kelpaa ihailla maisemia yli Kööpenhaminan, vaikka sää muuttuukin uhkaavan pilviseksi. Näkymiä riittää aina naapurimaahan saakka, sillä sekä Juutinrauman silta että Malmön kaupunki erottuvat täältä hyvin.
Lue lisää jutustani Kööpenhaminan ainutlaatuinen Rundetårn.
Matka Kööpenhaminaan ei olisi täydellinen ilman käväisyä Nyhavnissa. Kanavan rannalla kohoavat värikkäät talot on ikuistettu lähestulkoon jokaisen Kööpenhaminasta kertovan matkaoppaan kanteen, sillä ovathan ne vastustamattoman kuvauksellisia.
Nyhavn ei ole käyntimme aikaan vilkkaimmillaan, mutta ravintolaterasseilta kuuluu hyväntuulista puheensorinaa ja iloisia naurunremahduksia. Näihin kuppiloihin ei kannata tulla etsimään kaupungin parasta hinta-laatusuhdetta, vaan paremminkin viihtymään siellä missä kaikki muutkin ovat. Tyydymme tällä kerralla valokuvaamiseen ja maleksimme kohti päivän seuraavia kohteita.
Ylitämme Nyhavnista poistuessamme laajan Kongens Nytorv -aukion ja päädymme kaupungin tunnetuimmalle ostoskadulle Strøgetille. Useammasta eri nimisestä kadunpätkästä muodostuva reilun kilometrin mittainen Strøget on varsin viihtyisä varsinkin nyt, kun ihmispaljous ei häiritse kulkemista.
Strøgetin sivukadulta esiin pilkistävä konditoria La Glace kuuluu Kööpenhaminan ehdottomiin klassikkokahviloihin, onhan se perustettu jo vuonna 1870. Ehdimme paikalle sopivasti puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Sisätiloissa on erittäin väljää, joten saamme nauttia kahvilan kuuluisimmasta kakusta kaikessa rauhassa.
Sportskage eli urheilukakku on makea tuote, jossa maistuvat nougat ja kerma. Kakun yhteys urheiluun jää epäselväksi, vaikka liikunta tuskin olisi tällaisen kaloripommin jälkeen pahitteeksi. Tanskan vanhimmassa kahvilassa on tyylikäs menneen ajan tunnelma. Kahvi tuodaan pöytään hopeakannussa ja vihreäessuinen tarjoilija muistuttaa, että juomaa saa tarvittaessa lisääkin. Varsinkin kakun osalta yksi annos riittää varmasti – tosin seuraavalla reissulla sitä voisi tilata uudelleen.
Kööpenhamina on siinä mielessä ainutlaatuinen kaupunki, että huvipuisto kuuluu täällä lähes jokaisen matkailijan ohjelmaan. Meillekin Tivoli on pakollinen käyntikohde jokaisella reissulla. Meidän ei ole tällä kerralla tarkoituskaan käydä laitteissa, vaan keskitymme nauttimaan historiallisen huvipuiston tunnelmasta, illalla syttyvistä värivaloista ja hyvästä ruoasta. Näin tekevät myös monet paikalliset, joita riittää vauvasta vaariin. Tivoli on nyt silti paljon hiljaisempi kuin aiemmilla käynneilläni, kenties sekä viileästä syyskuisesta arki-illasta että pandemiasta johtuen.
Tivolin tunnelmassa on jotain maagista, mikä kumpuaa vuonna 1843 perustetun puiston pitkästä historiasta. Alueella on hauska kävellä ympäriinsä ja päätyä lopulta illalliselle. Perinteisen pikaruoan lisäksi löytyy monia laadukkaita ravintoloita, joista valitsemme tällä kerralla Figaron. Färsaarilta pyydetty lohi maistuu hyvin ja ateria piristää kummasti pitkäksi venyneen päivän jälkeen. Tivoli toimii Kööpenhaminassa aivan keskellä kaupunkia, Raatihuoneentorin ja päärautatieaseman välissä. Suosittelen vuoristoratojen ja kieputtimien ystäville Tivolin lisäksi myös maailman vanhinta huvipuistoa Bakkenia, joka löytyy paikallisjunamatkan päästä keskustan pohjoispuolelta.
Toisen matkapäivämme ensimmäinen kohde on Christiansborgin linna, jossa emme ole keskeisestä sijainnista huolimatta aiemmin käyneet. Kööpenhaminan muut kuninkaalliset palatsit Rosenborg ja Amalienborg sekä useampikin pääkaupungin ulkopuolella sijaitseva tanskalainen linna ovat jo entuudestaan tuttuja, joten on korkea aika päästä myös Christiansborgiin. Aloitamme kierroksen kuninkaallisilta hevostalleilta, joiden lisäksi näemme myös kuninkaalliset vastaanottohuoneet, kuninkaallisen keittiön sekä linnan alla olevat rauniot.
Christiansborgilla on keskeinen merkitys Kööpenhaminan historiassa, sillä piispa Absalon perusti 1100-luvulla tälle paikalle ensimmäisen linnan, jonka ympärille kaupunki syntyi. Linna on tuhoutunut tai purettu vuosisatojen saatossa useaan otteeseen, mutta kohonnut aina uudelleen entistä uljaampana. Kierros kellarikerroksen raunioilla avaa historiaa, minkä jälkeen on mukava nousta nauttimaan kuninkaallisten vastaanottohuoneiden loistosta. Mielenkiintoista nähtävää riittää yllin kyllin, sillä Christiansborg on upea nähtävyys. Tämä kohde sykähdyttää yllättävän vahvasti, vaikka olenkin nähnyt monia linnoja tai palatseja eri puolilla maailmaa.
Lue lisää jutustani Kööpenhaminan kuninkaallinen Christiansborg.
Sää synkkenee linnan sisällä ollessamme sateiseksi, joten on aika muuttaa suunnitelmia. Nouseminen Christiansborgin tai Vor Frelsers Kirken torniin ei tunnu tällä ilmalla mielekkäältä, ja päätämme jättää myös kävelykierroksen Christianian vapaakaupungissa väliin. Toisaalta meille on ehtinyt tulla jo kova nälkä, joten on pelkästään järkevää nousta bussiin ja suunnistaa pikaisesti Refshaleøenin saarelle. Siellä sijaitseva katuruoka-alue Reffen on jatkanut siitä, mihin aiemmin Papirøenillä toiminut Copenhagen Street Food jäi. Kymmenistä kojuista myydään toinen toistaan herkullisempia annoksia, jotka edustavat etnisiä makuja eri puolilta maailmaa.
Reffen sijaitsee entisen teollisuusalueen laidalla kaukana keskustasta. Tuntuu epätodelliselta kävellä sateenvarjon alla pitkin epämääräisen oloista seutua, mutta seuraamme päättäväisesti muita samasta bussista jääneitä matkustajia. Muutaman sadan metrin päässä odottaakin ruokakojujen keskittymä, joka on edeltäjäänsä laajempi. Useimmat pöydät ovat taivasalla, mutta sade onneksi hellittää pian. Rosoinen miljöö menee paikoitellen rehellisesti sanottuna rähjäisen puolelle, mutta ilmapiiri on kiistattomasti lämmin.
Täällä suorastaan harmittaa, ettei kerralla jaksa maistaa kaikkea haluamaansa. Japanilainen ramen-keitto lämmittää mukavasti ja argentiinalainen empanada-piiras vie nälän lopullisesti. Jälkiruoaksi valitsemme ranskalaiset crêpet sekä palanpainikkeeksi Irish coffeeta. Tänne pitää palata joskus aurinkoisemmalla säällä uudestaan!
Lue lisää jutustani Kööpenhaminan katuruokakeidas Reffen.
Päätämme lisätä kolmannenkin matkapäivän ohjelmaan yhden kulttuurikohteen, nimittäin monien kehuman Ny Carlsberg Glyptotekin. Puhumme ennen sisään astumista siitä, kuinka matkoilla tulee tehtyä erilaisia asioita kuin kotona. Jos ihminen jättää kotoiset kiasmat ja ateneumit väliin, niin miksi nämä paikat sitten vetävät ulkomailla puoleensa? Glyptotekin osalta vastaus on rakennuksen upea arkkitehtuuri. Erityisesti lasikupolin alle levittäytyvä talvipuutarha on kaunis ja vehreä tila, jota jäisi mielellään ihailemaan pidemmäksi aikaa. Paikka on kuitenkin sen verran kuuma, että jatkamme melko pian kierrostamme näyttelytiloihin. Mahtipontisessa rakennuksessa riittää paljon kierreltävää.
Huomaamme näyttelytiloissa, ettei jo valmiiksi epäilemämme kohde ole sittenkään meitä varten. Carlsbergin panimon avulla miljonääriksi nousseen Carl Jacobsenin keräämä jättiläismäinen patsaskokoelma on mittaamattoman arvokas jo teosten korkean iän ansiosta. Meitä tuhannet patsaat, joista monilta puuttuu nenä ja osalta koko pää, eivät kuitenkaan varsinaisesti innosta. Kokoelma on aivan liian laaja, jotta kaltaiseni maallikko jaksaisi perehtyä siihen missään vaiheessa. Hienoksi kehuttu juhlasali joonialaisine pylväineen jää meiltä harmillisesti näkemättä, sillä se on jonkinlaisen tilaisuuden vuoksi suljettu.
Vaikka rakennuksen arkkitehtuuri miellyttääkin, harmittelen sitä, etten osaa katsella nenättömiä patsaita yhtä hartaasti kuin monet muut museovieraat. Taiteellinen itsetuntoni kuitenkin nousee, kun silmäni osuvat Édouard Manetin maalaukseen Keisari Maximilianin teloitus. Se muistuttaa minua heti Goyasta, jonka Toukokuun kolmas 1808 on hieman samanlainen. Ja kas kummaa, Goyan taulua esittävä kuva löytyykin Manetin esikuvana heti viereisestä vitriinistä. Samoin Paul Cézannen taulun kohdalla muistan, kuinka kävimme hänen ateljeekodissaan Aix-en-Provencessa. Ehken sittenkään ole aivan pihalla näissä taideasioissa, vaikka patsaiden rakastajaa minusta ei Glyptotekissa tullutkaan.
Aurinkoiseksi muuttunut ulkoilma ilahduttaa, ja kävelemme hyvillä mielin Raatihuoneentorin ja Ørstedsparkenin kautta kohti Kuningatar Louisen siltaa. Sen takana odottaa loppupäivän kohteemme Nørrebro, opiskelijoiden ja maahanmuuttajien asuttama kaupunginosa, jota voisi verrata Helsingin Kallioon tai Tukholman Södermalmiin. Nørrebro tunnetaan myös monista sosiaalisista ongelmistaan, mutta se osoittautuu värikkääksi ja erinomaisen mielenkiintoiseksi paikaksi seurailla paikallista elämää. Kävelemme monta kilometriä ja aistimme tunnelmia niin pääväylä Nørrebrogadella kuin useilla sivukaduillakin.
Nørrebrossa riittää erilaisia pieniä putiikkeja, kahviloita ja etnisiä ravintoloita. On seinämaalauksia, polkupyöriä, monenlaisia tuoksuja ja Assistensin hautausmaa, jota voisi kuvailla paremminkin puistoksi, jossa on hautoja. Siellä nimittäin ulkoilutetaan koiria, lenkkeillään, syödään eväitä ja istutaan puun alle lukemaan kirjaa. Yksi matkamme onnellisimmista hetkistä on sattumalta löytämässämme Café Griffensissä, joka on Nørrebrolle tyypillinen pieni ja kodikas kahvila. Jalat saavat levätä ja lämpö tuntuu iltapäivän viiletessä mukavalta.
Viimeinen kohteemme Nørrebrossa on urbaani Superkilen-puisto, joka tuo esille seudun monikulttuurisuutta. Puistoon on kerätty elementtejä kymmenistä eri maista ja sen ilme on varsin persoonallinen. Mieleen jää sekä värikäs Punainen tori että kuvassa näkyvä Musta pörssi -aukio, joka on suunniteltu ihmisten ajanviettopaikaksi. Tässä taas yksi osoitus siitä, kuinka moni-ilmeinen kaupunki Kööpenhamina onkaan.
Lue lisää jutustani Kööpenhaminan rosoinen Nørrebro.
Reissu onnistui kokonaisuudessaan hyvin ja tuntui uskomattoman mukavalta olla pitkästä aikaa ulkomailla. Nautin kyllä kotimaanmatkailustakin, mutta tunsin Kööpenhaminaan päästyäni olevani jotenkin aivan eri lailla elossa kuin Suomen kamaralla. Kööpenhamina ei toki ole maailman eksoottisin matkakohde, mutta tuttuun pohjoismaalaisuuteen yhdistyy siellä yllättävänkin vahva annos keskieurooppalaisuutta. Kotimaassa kuluneen reilun vuoden jälkeen esimerkiksi hajut, maut ja äänet tuntuivat selvästi vahvemmilta kuin kotimaassa. Saa nähdä miten aistit aktivoituvat, kun pääsemme toivottavasti pian taas astetta kauemmas kotoa.
Nostan vielä yhtenä Kööpenhamina-vinkkinä esiin Copenhagen Cardin, joka osoittautui näppäräksi kaupunkiin tutustuttaessa. Puhelimeen ladattavalla kortilla saa käyttää vapaasti julkista liikennettä ja pääsee sisälle useimpiin nähtävyyksiin. Kortin voi ostaa 1–5 päiväksi. Esimerkiksi käyttämämme kolmen vuorokauden kortti maksaa 102 euroa ja lasten kortit saisi puoleen hintaan. Aivan edullisimmasta päästä tämäkään kortti ei siis ole, mutta Kööpenhamina on yleisesti ottaen varsin kallis kaupunki. Kortin kannattavuus riippuu tietysti siitä, kuinka innokkaasti nähtävyyksiä kiertää, mutta todella kätevä se ainakin on.
Olen haaveillut, että Kööpenhaminasta muodostuisi meille Tukholman tai Tallinnan kaltainen tuttu lähikohde, jossa käydään harva se vuosi. Sellainen siitä ehkä tuleekin, sillä ainakin tällä hetkellä pikainen paluu Kööpenhaminaan houkuttaisi kovasti. Seuraavalla kerralla voisi ottaa lapset mukaan ja suunnata sekä uusiin että jo aiemmin hyviksi koettuihin perhekohteisiin. Niitä nimittäin Kööpenhaminassa riittää.
Lue myös juttuni 30 nähtävyysvinkkiä Kööpenhaminaan.

Tanska
Kööpenhaminan katuruokakeidas Reffen

Katuruokatori Reffen on suosikkipaikkojani Kööpenhaminassa. Refshaleøenin saarella pääsee makumatkalle maailman ympäri ja saa nauttia leppoisasta tunnelmasta rosoisessa ympäristössä. Kävimme paikalla viime syksynä. Nyt Reffen on juuri avattu kaudelle 2022.
Epäusko hiipii bussipysäkillä puseroon. Linja-auto 2A on tuonut keskustan ulkopuolelle, ja syrjäisen päätepysäkin ympärillä ei näy mitään houkuttelevaa. Syyskuinen iltapäivä tuntuu viileältä ja harmaalta taivaalta vihmoo vettä. Uskoa oikeaan osoitteeseen pääsyyn tuovat onneksi muut samalla kyydillä saapuneet matkustajat.

Paikalliset tietävät selvästi, minne ovat matkalla. Huput nostetaan päähän, sateenvarjot avataan ja määrätietoiset askeleet suunnataan rohkeasti epämääräisiltä näyttävien teollisuusrakennusten väliin. Noin puolen kilometrin päässä odottaa kymmenien katuruokakojujen muodostama herkuttelukeidas Reffen.

Kööpenhaminan katuruokatarjonta ponnahti uudelle tasolle keväällä 2014, kun Copenhagen Street Food avautui Papirøenin saarelle. Paperisaaren katuruokahallista ulkoilma-alueineen tuli erittäin suosittu, ja pääsin nauttimaan siitä kertaalleen itsekin. Alueen vuokrasopimus kuitenkin päättyi vuonna 2017 ja paikka jouduttiin sulkemaan. Kööpenhaminassa ei onneksi jääty toimettomiksi, vaan sama konsepti siirtyi Refshaleøenin saarelle.

Vuonna 2018 avattu Reffen on aiempaan Papirøenin paikkaan verrattuna laajempi ja entistä rosoisempi. Ruokakojut ovat sisähallin sijasta ulkoilmassa ja niitä on yli kolmekymmentä erilaista. Keskustasta on jonkin verran matkaa, mutta Reffeniin kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan.

Katuruokatorilla on niin paljon erilaisia houkutuksia, että valinta on vaikeaa. Burgerit, pizzat, pastat tai fish & chipsit toimisivat tietenkin aina, mutta nyt tekisi mieli jotain eksoottisempaa. Kenties makumatka Afganistaniin, Marokkoon, Filippiineille tai New Orleansiin? Sittenkin tutumpia kreikkalaisia gyroksia, espanjalaista paellaa tai ranskalaisen bistron herkkuja? Ei, päädymme lopulta japanilaiseen ramen-keittoon, koska se lämmittää tällä säällä parhaiten. Mausteinen maku on muutenkin mukava.

Reffen on pitkälti sään armoilla, sillä valtaosa istumapaikoista on taivasalla. Olemme onneksi liikkeellä sen verran aikaisin, että katoksen alta löytyy vielä joitakin kuivina säilyneitä penkkejä. Sääkin onneksi selkenee ja pysyy koleudesta huolimatta poutaisena koko loppuillan ajan.

Ramen täyttää vatsan yllättävän tehokkaasti, mutta ympärillä leijuvia eri ruokien tuoksuja ei voi vastustaa. Käyn hakemassa argentiinalaiselta grilliltä empanada-piiraan, minkä jälkeen suuntaamme ranskalaiselle crêpekojulle hankkimaan jälkiruokaa. Ohukaisen jälkeen ei enää jaksakaan syödä muuta, mutta istahdamme penkille nauttimaan iloisen baarinpitäjän sekoittamat Irish coffeet ja katselemaan ohikulkijoiden virtaa.

Pohjoismaiden suurin katuruokatori ei ole pelkästään nuorten temmellyskenttä, vaan se näyttää vetävän puoleensa kaikenlaista kansaa. Ikähaitari on melko laaja ja perjantain alkuillasta joukkoon mahtuu esimerkiksi siististi pukeutuneita työporukoita. Lapsiperheitäkin on muutamia, mutta heitä lienee enemmän jonain muuna ajankohtana.

Reffenin konseptihan on siitä mainio, että jokainen voi valita mieleistään syötävää eri kojuista, eikä koko seurueen ole pakko syödä saman keittiön antimia. Juomat ostetaan erillisiltä baaritiskeiltä. Maksaminen käy Reffenissä vain kortilla, eikä käteistä oteta vastaan.

Puitteet menevät paikoitellen rehellisesti rähjäisen puolelle, mutta asialla on toinenkin puolensa. Reffenissä painotetaan ekologisuutta ja alueen rakennusmateriaalit ovat kierrätystavaraa vanhoista laivojen konteista lähtien. Myös esimerkiksi ruokien raaka-aineiden, hävikin ja energiankulutuksen osalta pyritään toimimaan vastuullisesti.

Hämärtyvä syysilta on omalla karulla tavallaan kuvauksellinen. Aurinkotuoleihin ei ole tungosta, mutta tynnyreihin sytytetyt nuotiot lämmittävät kulkijoita. Tuntuu kuin olisimme eksyneet jonkinlaisen post-apokalyptisen elokuvan kulisseihin.

Syksyinen sadepäivä ei tietenkään anna Reffenistä parasta mahdollista kuvaa. Voin vain kuvitella millaista täällä on kauniilla kesäsäällä, kun aurinko paistaa ja musiikki soi. Varjopaikkoja saattaa olla vaikea löytää, mutta pahimman paahteen hellittäessä on varmasti mukavaa nauttia lämpöisistä illoista. Onneksi tunnelma lämmittää mieltä myös näin viileämmällä ilmalla. Reffen on täynnä hyväntuulisia ihmisiä ja herkullista ruokaa.

Ohitamme paluumatkalla alueen baareja, joissa pääsisi myös sisätilojen lämpöön. Olutbaari Mikkeller Baghaven on suosittu paikka, kuten myös urbaani tapahtumatila Werkstatt 167. Werkstattissa järjestetään muun muassa taidetapahtumia sekä diskoiltoja, ja myös muutama katuruokakoju toimii talvikaudella sen suojissa.

Nykypäivän luovaa Kööpenhaminaa edustava Reffen tuo hyvän mielen. Ruokaelämyksissä riittää valinnanvaraa, minkä lisäksi Reffen sykkii kansainvälisyyttä ja positiivista henkeä. Katuruokatori on avoinna vuosittain suurin piirtein huhtikuun alusta syyskuun loppupuolelle.
Lisätietoa: reffen.dk. Tutustu myös postaukseeni 30 nähtävyysvinkkiä Kööpenhaminaan.
Tanska
Kööpenhaminan ainutlaatuinen Rundetårn

Kööpenhaminan keskustassa kohoava vanha Rundetårn on yksi kaupungin parhaista näköalapaikoista. Vierailusta jää maisemien lisäksi mieleen tornin huipulle johtava erikoinen kierrekäytävä.
Rundetårnilla on pitkä historia. Kuningas Kristian IV:n rakennuttama torni valmistui vuonna 1642 osana kompleksia, johon kuului myös yliopiston kirjasto sekä kirkko. Tornin varsinaisena tarkoituksena oli tarjota observatorio tähtitieteilijöiden käyttöön. Sellainen toimii huipulla edelleen.

Astumme tornin sisään Købmagergadelta, joka on yksi vanhankaupungin suosituimmista kävelykaduista. Kuittaamme sisäänpääsyn Copenhagen Cardilla, minkä jälkeen aloitamme kiipeämisen ainutlaatuista kierrekäytävää pitkin. Portaita tai hissiä ei ole, vaan ainoa reitti huipulle kulkee tätä loputtomalta tuntuvaa ramppia pitkin.

Käytävän ikkunasta voi kurkata tornin yhteyteen rakennettuun Trinitatis-kirkkoon. Ulkokautta pääsisi tutustumaan tiloihin tarkemmin, mutta meille riittää tämä yksi näkymä kirkkosaliin.

Käytävä tekee kaikkiaan seitsemän ja puoli kierrosta, joten kiivettävää riittää useammaksi minuutiksi. Ympäristö ei juuri muutu, vaan seinät jatkuvat samanlaisina koko matkan ajan. Välillä voi istahtaa katselemaan maisemia ikkunoiden lävitse sekä lukemaan pieniä tornista kertovia tarinoita.

Kun kiipeää tarpeeksi korkealle, voi tornista poiketa viereisen kirkkosalin yläpuolella sijaitsevaan kerrokseen. Alun perin yliopiston kirjastoksi rakennetut huoneet on muutettu näyttelytilaksi. Vierailumme aikana esillä oleva nykytaidenäyttely ei ihan vastaa omaa makuamme, joten jatkamme pian matkaa. Täällä toimii myös pieni kahvila sekä matkamuistomyymälä.

Kerrosta ylempänä on ullakko, josta käsin soitettiin kirkonkelloja vuosisatojen ajan. Nyt tilassa on muutamia esineitä, jotka kertovat tornin ja kirkon historiasta. Ullakolla on ehtinyt vuosien varrella olla erilaisia käyttötarkoituksia, sillä siellä on esimerkiksi kuivattu lääkeyrttejä.

Pyöreän tornin keskiosassa on ontto kuilu, jonne pääsee kurkkaamaan pienen oven kautta. Rohkeimmat voivat ihmetellä aukon syvyyttä tukevan lasilattian päältä. Kerrotaan, että vuonna 1880 eräs piilosta leikkinyt kuoropoika putosi kuiluun, mutta selvisi kuin ihmeen kaupalla tilanteesta hengissä.

Kierreramppi päättyy lyhyeen portaikkoon, jota pitkin kiivetään loppumatka huipulle. Portaiden loppuosa on niin kapea, että sinne on asennettu liikennevalot osoittamaan kulloinkin sallittua kulkusuuntaa.

Tornin huipulla odottaa ulkoilmassa oleva näköalatasanne, jolta voi ihailla upeaa maisemaa kaikkiin ilmansuuntiin. Tasanne on lähes 35 metriä katutason yläpuolella, joten näkymät kaupungin kattojen ylitse ovat varsin mainiot.

Rundetårnin huipulta erottuu monta maamerkkiä kirkontorneista ja Tivolista lähtien. Kööpenhaminasta saa täältä käsin hyvän yleiskäsityksen. Useimmat nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä ja julkinen liikenne vie tehokkaasti syrjemmällä sijaitseviin paikkoihin.

Lähistöllä näkyvä Rosenborgin linna on yksi Kööpenhaminan kuninkaallisista palatseista. Se on Rundetårnin tapaan Kristian IV:n rakennuttama. Tanskan historian värikkäin monarkki kulutti valtakunnan rahat mahtipontisiin rakennushankkeisiin ja sotaretkiin, sekä vietti vapaa-aikansa rakastajattarien, uhkapelien ja alkoholin parissa. Kaikesta huolimatta hänen arvioidaan olleen varsin pätevä tai ainakin aikaansaava hallitsija. Hän perusti esimerkiksi Norjan nykyisen pääkaupungin Oslon, joka tunnettiin aiemmin nimellä Kristiania.

Osloon asti täältä ei sentään näe, mutta Ruotsin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Malmöhön kyllä. Malmön tornitalot erottuvat pilvisenäkin päivänä Juutinrauman salmen vastarannalla. Silta-televisiosarjastakin tunnettu jättimäinen Juutinrauman silta yhdistää Tanskan Ruotsiin.

Tornin huipulta löytyy Euroopan vanhin edelleen toimiva observatorio. Paikkaan pääsee tutustumaan parhaiten joinakin yleisölle avoimina talvi-iltoina, jolloin paikalla päivystää tähtitieteilijöitä. Observatorio on vierailumme aikaan suljettu, mutta suuren kaukoputken hallitsemaan huoneeseen pääsee silti kurkistamaan.

Historiallinen Rundetårn on kaunis rakennus ja siellä käymistä on helppo suositella Kööpenhaminan-kierroksen varrelle, jos jalat vain kestävät yhtään kiipeämistä. Tornin sijainti vilkkaan ostoskadun varrella on mukavan keskeinen, ja Rundetårnin juurelta voi kävellä muutamassa minuutissa vaikkapa Torvehallernen kauppahalliherkkujen äärelle tai Rosenborgin linnaan. Lisää ideoita kaupunkilomalle löytyy jutustani 30 nähtävyysvinkkiä Kööpenhaminaan.
Lisätietoa tornista: www.rundetaarn.dk
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti12 kuukautta sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
Sonja | FIFTYFIFTY
23.9.2021 at 21:16
Oooh, osaan niin eläytyä tähän ihanaan tuntemukseen, kun pääsee pitkästä aikaa ulkomaille. Me ei siis olla vieläkään menty, mutta ensimmäinen matka on varattu helmikuulle. Ja Kööpenhaminaa olen totta vie miettinyt nyt jopa marraskuulle. En tiedä onko ihan vika tikki ja sataisiko siellä vain, mutta vitsit tekisi mieli. Mulla Köpis-vierailusta yli 10 vuotta eli todellakin riittäisi ihmeteltävää. Tässä oli paljon hyviä vinkkejä, joista varmasti kävisi itsekin katsomassa.
Mika / Lähtöportti
26.9.2021 at 13:33
Muistan sun jutun teidän viime vuoden Tallinnan-matkasta, siinä taisi olla samanlaisia fiiliksiä ulkomaille pääsemisestä. Toivotaan että teidän tulevat matkasuunnitelmat toteutuu ilman yllätyksiä, ja miksei myös Kööpenhamina, oli marraskuun sää sitten kuinka masentava tahansa. Mä kyllä uskon sellaisenkin reissun piristävän joka tapauksessa, onhan Köpiksessä paljon nähtävää myös sisätiloissa sekä mahtavia ravintoloita ja kahviloita.
Maarit - niceMatkaaja
23.9.2021 at 22:43
Kiitos mahtavista matkavinkeistä, Köpis kutsuu itseäni pyhäinpäiväviikonloppuna marraskuussa. Ja on mullekin eka ulkomaan reissu sitten koronan (Viroa ei lasketa). Odotan innolla – viimeksi siellä kymmenkunta vuotta sitten työmatkalla. Ihan kuin uuteen kohteeseen menisi.
Mika / Lähtöportti
26.9.2021 at 13:39
Mukavaa että löysit vinkkejä ja hyvää matkaa Köpikseen sitten myöhemmin syksyllä! Kööpenhamina on helppo kohde jatkaa matkailua tauon jälkeen ja siellä kyllä riittää nähtävää moneen makuun. Mainitsemistani kohteista sekä Tivoli että Reffen ovat tänään kesäkauden viimeistä päivää auki, mutta Tivoli kyllä aukeaa taas pyhäinpäiväksi Halloween-kauden ansiosta ja on avoinna myös joulusesonkina.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
24.9.2021 at 18:57
Kööpenhamina on erittäin miellyttävä kaupunki. Edellisestä vierailusta on kulunut kuitenkin jo useampi vuosi. Mutta todella mukavat muistot kaikista Kööpenhaminan reissuista on jäänyt. Usein ollaan matkustettu Kööpenhaminaan keväisin, mutta varmaan syksykin voisi olla hyvä ajankohta.
Mika / Lähtöportti
26.9.2021 at 13:41
Kööpenhamina on tosiaan miellyttävä, oikein helppo matkakohde, mutta samalla pohjoismaiseksi kaupungiksi harvinaisen rento ja keskieurooppalainen. Kevät ja syksy toimivat siellä varmasti molemmat, kesällä tietysti parhaat säät mutta myös suurin turistiryntäys.