Eurooppa
10 patikointikohdetta Euroopassa

Maaliskuun Instagram Travel Thursdayn teemana on luontomatkailu. Luonnosta voi nauttia todella monella eri tavalla niin maalla, merellä kuin ilmassakin, mutta keskityn nyt patikointiin. Kävelyn etuna on, että se onnistuu hyvin monenlaisissa paikoissa, eikä vaadi suksien tai maastopyörän kaltaisia varusteita.
En ole mitenkään kokenut vaeltaja, mutta patikkareissut ovat alkaneet kiinnostaa koko ajan enemmän. Kaiken maailman nähtävyyksiä on tullut kierrettyä sen verran, että maltan jo keskittyä kunnolla myös luonnosta nauttimiseen. Tässä kymmenen käymääni kohdetta, joihin palaisin mieluusti vaelluskengät jalassa.
1. MADEIRA
Madeira on toistaiseksi ainoa kohde, jossa patikointi on ollut itselleni matkan pääaktiviteetti. Saaren kastelukanavia seurailevia levadareittejä riittää parituhatta kilometriä, joten vaihtoehdot eivät lopu vielä seuraavallakaan reissulla kesken. Olen kirjoittanut Madeirasta useita postauksia, joista suosittelen lukemaan erityisesti patikointivinkkejä tarjoavan Johdatuksen Madeiran levadoille sekä saarta laajemmin esittelevän 10 x Madeiran.
2. IRLANTI
Irlannin maisemat kaikissa vihreän sävyissään miellyttävät silmääni suunnattoman paljon. Oma suosikkikohteeni Irlannissa on Killarneyn kansallispuisto kukkuloineen ja järvineen. Kuvassa näkyy Killarneyssa sijaitseva Rossin linna. Olen kävellyt myös esimerkiksi Glendaloughin upeissa maisemissa, joihin pääsee helposti päiväretkellä Dublinista. Irlannin tarjoamiin patikointimahdollisuuksiin voi tutustua esimerkiksi Irish Trailsin sivustolla.
3. SLOVENIA
Pieni Slovenia hurmasi minut muutamassa päivässä täysin ja haluaisin palata maahan vähintään viikoksi tai mieluummin kahdeksi. Tämä kuva on otettu Bledissä. Helppokulkuinen kävelyreitti Bled-järven ympäri on noin kuusi kilometriä pitkä ja sopii hyvin vaikka lastenrattaita työntävälle. Haluan joskus tutustua Slovenian mahtaviin luontokohteisiin ainakin Triglavin kansallispuistossa ja Soča-joen laaksossa. Järvimaisemista kiinnostuneiden kannattaa suunnata Bledin lisäksi myös Bohinj-järven rannoille.
4. POHJOIS-ITALIA
Olen matkustanut Italiassa melko paljon ja nähnyt monenlaisia kauniita maisemia. Omissa ajatuksissani Italia on kuitenkin patikoinnin sijaan ensisijaisesti ruokaa, historiaa, kulttuuria, persoonallisia ihmisiä ja jalkapalloa. Dolomiittien suosio vaelluskohteena on toki kiirinyt omiinkin korviini. Vaihtelevia reittejä riittää myös Pohjois-Italian järvien ympäristössä. Kuva on Sasso del Ferron huipulta, josta aukeaa komea maisema Lago Maggiorelle. Muualta Italiasta löytyy esimerkiksi vanhoja pyhiinvaellusreittejä sekä Cinque Terren satumaisissa maisemissa kulkevat polut.
5. ISLANTI
Jos haluaa nähdä jotain erilaista ja aistia luonnon todellista voimaa, kannattaa suunnata Islantiin. Kuva on Thingvellirin kansallispuistosta, jonka kohdalla Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat erkaantuvat toisistaan. Teimme omalla matkallamme pitkiäkin autoretkiä Reykjavikista käsin, mutta suurin osa Islannista jäi silti näkemättä. Haaveissa on kierros koko saaren ympäri, ja sillä reissulla kannattaa varmasti varata aikaa myös patikointiin.
6. AZORIT
Kävin Azoreiden pääsaarella São Miguelilla vuonna 2007. Madeiraan verrattuna São Miguel on hiljaisempi, rauhallisempi ja vähemmän vuoristoinen. Saarten maisemat ovat siis keskenään hieman erilaisia, mutta verrattoman kauniita. São Miguelin vaikuttavimpia nähtävyyksiä ovat upeat kraatterijärvet, joiden rannoilla retkeilimme jonkin verran itsekin. Kuvassa näkyvät Sete Cidadesin kaksoisjärvet, joista toinen on sininen ja toinen vihreä. Azoreiden patikointimahdollisuuksiin voi tutustua Azores Trails -sivustolla.
7. SUOMEN LAPPI
Olen käynyt Lapissa toistaiseksi vain talvella, jolloin hiihtäminen on itselleni luonnollisin tapa liikkua. Haaveilen kuitenkin tekeväni vielä joskus kunnon ruskaretken, sillä tuntureiden väriloisto on taatusti ikimuistoinen elämys. Houkuttelevia reitti-ideoita niin Lappiin kuin muuallekin Suomeen löytyy vaikkapa Kerran elämässä -sivustolta.
8. PLITVICEN KANSALLISPUISTO
Yksi vaikuttavimmista näkemistäni luonnonihmeistä on ehdottomasti Kroatiassa sijaitseva Plitvicen kansallispuisto. Ainutlaatuisella alueella on 16 eri tasoissa sijaitsevaa järveä, joiden välissä on loputon määrä kohisevia putouksia. Erityisesti joka puolella virtaavan veden aistiminen on jäänyt mieleen hienona kokemuksena. Järviä kierrellessä kuluu helposti yksi päivä ja mahdollisuuksien mukaan varmasti useampikin. Postaukseni Plitvicestä löytyy täältä.
9. TENERIFFA
Monipuolinen Teneriffa tarjoaa paljon muutakin kuin palanutta nahkaa ja mojitoja. Teimme omalla matkallamme yhden muutaman tunnin patikkaretken seuraamalla vuokratalomme kulmalta lähtenyttä polkua. Eräänlaista luontomatkailua oli myös käyntimme Teide-vuoren huipulla. Jos lähden Teneriffalle vielä toisenkin kerran, pakkaan taatusti mukaan kunnollisen retkeilyoppaan. Samalla voisi käydä tutustumassa myös naapurisaareen La Gomeraan.
10. OMAT KOTIKULMAT
Käveleminen onnistuu missä tahansa ja varsinkin monille Suomessa asuville luontoa löytyy läheltä. Meillä Keravalla voi nauttia esimerkiksi Keinukallion ulkoilualueesta, jonka vaihteleva maasto sopii monenlaiseen lenkkeilyyn. Tämä syksyinen kuva on Ollilanlammen pitkospuilta. Nyt ylös, ulos ja luontoon!
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat
Travellover, Rimma+Laura ja Muru Mou.

Eurooppa
Euroopan kauneimmat sillat

Euroopassa on paljon kuuluisia siltoja, joista esittelen nyt kaksikymmentä. Jotkut ovat jääneet mieleen arkkitehtuurinsa vuoksi, toiset tunnelmansa ansiosta ja monilla on erityistä historiallista arvoa. Mukana on niin mahtipontisia kuin pieniäkin siltoja.
Sillat kiehtovat monellakin tapaa. Niitä rakennetaan yhdistämään ihmisiä ja paikkoja, ne näyttävät parhaimmillaan upeilta sekä ovat toisinaan uskomattomia insinöörityön taidonnäytteitä. Kokosin listalle 16 omilta matkoiltani parhaiten mieleen jäänyttä siltaa ja lisäsin loppuun vielä neljä sellaista, jotka haluaisin päästä joskus näkemään. Osa matkoistani on tehty ennen siirtymistä digikameran käyttöön, joten mukana on itse ottamieni lisäksi kuvapankista löytyneitä kuvia.

1. KAARLENSILTA, PRAHA
Olen maininnut Kaarlensillan blogissani monesti aiemminkin, joten ei liene yllätys, että se löytyy heti tämän listan ykköspaikalta. Mieleeni on jäänyt sillan tunnelma lapsuuden Tšekkoslovakian-matkalla sekä muutama vuosi sitten kokemani auringonnousu, jolloin muuten niin ruuhkainen silta oli lähes autio. Vankkaa Vltava-joen ylittävää kivisiltaa koristavat lukuisat patsaat. Kansallispyhimys Jan Nepomukin patsaan jalustassa olevan laatan koskettaminen varmistaa paluun uudelleen Prahaan.
Lue lisää kohteesta: Monien tunnelmien Kaarlensilta

2. PONTE VECCHIO, FIRENZE
Ponte Vecchio jää taatusti mieleen, sillä Arno-jokea reunustavat keskiaikaiset rakennukset näyttävät jatkuvan lähestulkoon saumattomasti veden päälle. Vilkkaalla sillalla toimii lukuisia koruliikkeitä. Ponte Vecchiolla työskenteli alun perin teurastajia, mutta heidät häädettiin hajuhaittojen vuoksi ja tilalle saapui jo vuosisatoja sitten kultaseppiä. Ponte Vecchio on nimensä mukaisesti Firenzen vanhin silta ja myös ainoa, jota ei tuhottu toisessa maailmansodassa.

3. KAPELLBRÜCKE, LUZERN
Yksi Euroopan kuvauksellisimmista ja erikoisimmista silloista löytyy Sveitsin Luzernista, joka on muutenkin varsin kaunis kaupunki. Euroopan vanhin puusilta ylittää Reuss-joen viistosti, jolloin sille kertyy mittaa parisataa metriä. Tunnelmallisen kävelysillan kattorakenteissa on vanhoja kolmionmuotoisia maalauksia, jotka esittelevät paikallista historiaa. Sillan yhteydessä on keskeltä jokea kohoava Wasserturm, jota on käytetty vuosisatojen kuluessa muun muassa vankilana.

Kuva: Pixabay
4. TOWER BRIDGE, LONTOO
Tower Bridge on yksi Lontoon tunnetuimmista nähtävyyksistä ja se ansaitsee paikkansa tämän listan kärkipäässä mahtipontisen ulkomuotonsa ansiosta. 1800-luvun lopulla valmistuneen sillan haluttiin muistuttavan viereistä Towerin linnaa, joten sitä hallitsee kaksi juhlalliselta näyttävää tornia. Tower Bridgen ylemmälle tasolle asennettiin vuonna 2014 turistien iloksi lasilattia, joka on yli neljäkymmentä metriä Thames-joen yläpuolella.

5. PUENTE NUEVO, RONDA
Ronda on yksi Andalusian miellyttävimmistä ja mieleenpainuvimmista vierailukohteista. Kaupunki kohoaa korkeiden jyrkänteiden reunoilla ja jakautuu dramaattisen El Tajo -rotkon molemmille puolille. Kaupunginosat yhdistää kivinen Puente Nuevo eli Uusi silta, jolla on tosin ikää jo pitkälti yli kaksisataa vuotta. Lähes sata metriä korkea rakennelma on tärkeä maamerkki ja kuuluu ehdottomasti maanosamme vaikuttavimpiin siltoihin.
Lue lisää kohteesta: Huiman kaunis Ronda

6. HA’PENNY BRIDGE, DUBLIN
Myös pieni voi olla kaunista. Vuonna 1816 valmistunut valurautainen kävelysilta on romanttisin paikka ylittää Irlannin pääkaupunkia halkova Liffey-joki. Ennen sillan rakentamista kaupunkilaiset käyttivät kulkemiseen lauttoja. Turhaksi jäänyt lauttayhtiö sai korvauksena menettämistään tuloista periä sillan ylittäjiltä pienen maksun, minkä vuoksi silta tunnetaan edelleen puolen pennin siltana. Nykyään maksua ei enää peritä, mutta harva tietää, että sillan virallinen nimi on Liffey Bridge.

7. PONTE SANT’ANGELO, ROOMA
Rooman halki virtaavan Tiber-joen ylittää monta vanhaa siltaa. Omasta mielestäni niistä kaunein on Castel Sant’Angelon linnoituksen kohdalle rakennettu Ponte Sant’Angelo. Silta valmistui jo antiikin aikaan vuonna 134, mutta sen muoto on vuosisatojen kuluessa muuttunut jonkin verran. Siltaa koristaa kaksitoista patsasta, jotka esittävät Pyhää Pietaria, Pyhää Paavalia sekä kymmentä erilaista enkeliä. Ponte Sant’Angelo miellyttää myös siksi, että se on rauhoitettu jalankulkijoiden käyttöön.
Lue lisää kohteesta: 10 x Rooma

8. PONTE DE DOM LUÍS I, PORTO
Yksi Porton maamerkeistä on mahtava metallisilta, joka kuuluu erottamattomana osana Douro-joen kuvauksellisiin rantanäkymiin. Kuningas Luís I:n mukaan nimetty rakennelma yhdistää Porton ja Vila Nova de Gaian kaupungit toisiinsa. Sillan suunnitteli maineikkaan Gustave Eiffelin oppipoika ja entinen liikekumppani Théophile Seyrig. Sillan erikoisuutena ovat kaksi eri tasoa. Ylempi kansi on peräti 85 metrin korkeudessa ja sen päältä aukeaa huikea maisema ympäristöön.

Kuva: Pixabay
9. RIALTON SILTA, VENETSIA
Olen käynyt Venetsiassa toistaiseksi vain kerran, jo ensimmäisellä Italian-matkallani kauan sitten. Kanavien kaupunki pääsee silti tälle listalle peräti kahteen kertaan. Venetsian pääväylän Canal Granden ylittävä Ponte di Rialto on kaupungin silloista näyttävin. Se valmistui 1500-luvun lopulla ja oli pitkään ainoa kävelyreitti Canal Granden ylitse. Nykyään se on yksi kaupungin ruuhkaisimmista paikoista turistialueella, joka jatkuu Rialtolta vilkkaana ainakin Markuksen torille saakka.

10. PONTE 25 DE ABRIL, LISSABON
Lissabonin ohi virtaavan Tajo-joen ylittää punainen riippusilta, joka muistuttaa suuresti kuuluisaa esikuvaansa Golden Gatea. Lissabonin sillan toteuttajaksi valittu amerikkalaisyhtiö rakensi aiemmin San Franciscon Bay Bridgen, mutta Golden Gaten rakentaja oli kuitenkin eri. Sillan nimi Huhtikuun 25. päivän silta viittaa neilikkavallankumoukseen, joka vapautti Portugalin vuonna 1974 sotilasjuntan alta kohti demokratiaa. Tajo-joen voi ylittää myös uudempaa ja pidempää Ponte Vasco da Gamaa pitkin.

Kuva: Pixabay
11. KETJUSILTA, BUDAPEST
Budapest kuuluu matkakohteisiin, joihin en ole vielä koskaan aikuisiällä palannut. Teini-iän reissulta on jäänyt mieleen muutamia kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä, joista yksi on tietenkin Széchenyin ketjusilta. Tonavan ylittävä riippusilta valmistui vuonna 1849 ja sillä oli suuri merkitys kaupungin kehittymisessä, sillä se yhdisti erilliset Budan ja Pestin kaupungit toisiinsa. Monumentaalinen Ketjusilta on upea ilmestys erityisesti iltavalaistuksessa Budan kukkuloilta nähtynä.

12. JUUTINRAUMAN SILTA, MALMÖ/KÖÖPENHAMINA
Matkustaminen Ruotsin ja Tanskan välillä mullistui heinäkuussa 2000, kun Juutinrauman silta yhdisti maat toisiinsa. Malmön ja Kööpenhaminan välillä voi kulkea sekä moottori- että rautatietä pitkin. Lähes kahdeksan kilometrin mittainen ja korkealle meren yläpuolelle kohoava silta on vaikuttava ilmestys. Olen ajanut Juutinrauman sillan ylitse molempiin suuntiin, ja kokemus on jäänyt hyvin mieleen. Juutinrauman silta tunnetaan myös suositun Silta-televisiosarjan ansiosta.

Kuva: Pixabay
13. FORTH BRIDGE, EDINBURGH
Tein parikymmentä vuotta sitten Edinburghista käsin pienen retken keskustan ulkopuolelle. Ylitimme paikallisjunalla Forth Bridgen, kävimme sillan juurella Deep Sea World -akvaariossa ja pysähdyimme vielä ihmettelemään tuulisen Forthinvuonon ylittävää rautatiesiltaa. Punainen rakennelma jää hyvin mieleen persoonallisen muotonsa ansiosta. Teräksisellä sillalla on pituutta lähes 2,5 kilometriä ja voi vain kuvitella millainen insinöörityön ihme se oli valmistuessaan vuonna 1890.

Kuva: Pixabay
14. HUOKAUSTEN SILTA, VENETSIA
Venetsian toinen maailmankuulu silta eli Huokausten silta ei erotu koollaan, koska sillä on pituutta vain yksitoista metriä. Valkeasta kalkkikivestä tehty umpinainen silta on silti kaunis ilmestys korkealla vesikanavan yläpuolella. Romanttiselta kuulostavan nimen tausta on varsin karu. Ponte dei Sospiri toimi kulkuväylänä Dogen palatsin kuulusteluhuoneesta viereisen rakennuksen vankilaan, ja tuomituilla oli tapana huokaista nähdessään sillan ikkunasta viimeistä kertaa Venetsian kauneuden.

15. LOHIKÄÄRMESILTA, LJUBLJANA
Zmajski most eli Lohikäärmesilta ei sykähdytä tunnelmallaan, sillä autoliikenne saa paikan tuntumaan hyvinkin arkiselta. Ljubljanica-joen ylittävä silta kuuluu silti rakastamani kaupungin suosituimpiin nähtävyyksiin, koska sen jokaista neljää kulmaa koristaa näyttävä lohikäärmepatsas. Legendan mukaan Ljubljanan perustaja Iason surmasi lohikäärmeen, minkä vuoksi taruolennosta tuli kaupungin symboli. Lohikäärmeteemaan törmää helposti muuallakin Slovenian pääkaupungissa.
Lue lisää kohteesta: Päivä viehättävässä Ljubljanassa

16. KERAVAN KIVISILTA
Myönnetään että tässä on vahvaa kotiin päin vetämistä, mutta ei kai kukaan keravalainen voisi tehdä siltalistausta mainitsematta kotikaupungin ikonista Kivisiltaa. Vankka Keravanjoen ylittävä silta johtaa nykyisin umpikujaan, mutta oli aikoinaan osa Keravan ja Sipoon välistä tietä. Paikalla oli alun perin heikkokuntoinen puusilta, jonka huoltovastuusta riideltiin 1800-luvulla keravalaisten ja sipoolaisten kesken. Sopu syntyi rakentamalla kaiken kestävä sekä kauneudessaan verraton Kivisilta.

Kuva: Pixabay
+ GLENFINNAN VIADUCT, GLENFINNAN
Glenfinnan Viaduct on komea kivinen rautatiesilta Skotlannin Ylämailla. Noin 380 metrin pituinen kaareva silta tekee mutkan kauniissa skotlantilaismaisemassa ja ylittää sekä laakson että sen pohjalla virtaavan Finnan-joen. Glenfinnanin sillalle pääsee The Jacobite -höyryjunan kyydissä, joka kulkee turistien iloksi Fort Williamin ja Mallaigin välillä. Kovimmat Harry Potter -fanit luultavasti jo tietävätkin, että kyseessä on kirjoista ja elokuvista tuttu Tylypahkan pikajuna.

Kuva: Pixabay
+ PONT DU GARD, VERS-PONT-DU-GARD
Ranskan Provencessa sijaitseva Pont du Gard mainitaan monessa listauksessa yhtenä Euroopan tärkeimmistä nähtävyyksistä. Parituhatta vuotta vanha silta onkin kuvien perusteella harvinaisen upea ilmestys. Gard-joen yläpuolelle kohoavaan Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluu kolme kerrosta, joista ylimmäinen on osa roomalaisten rakentamaa akveduktia. Pont du Gard on helppo yhdistää Provencen-matkan ohjelmaan, sillä se sijaitsee melko lähellä Avignonia ja Nîmesiä.

Kuva: Pixabay
+ PONT D’AVIGNON, AVIGNON
Provencessa on toinenkin silta, jonka haluaisin päästä näkemään. Pont Saint-Bénézet eli Avignonin silta tunnetaan lastenlaulusta Sur le pont d’Avignon, jota oma tyttärenikin on koulun joulujuhlassa laulanut. Rhônejoen ylittänyt silta rakennettiin 1100-luvulla, mutta puolet siitä romahti suuressa tulvassa noin viittäsataa vuotta myöhemmin. Siltaa ei ole koskaan korjattu, mutta jäljelle jäänyt osa on säilytetty historiallisena muistomerkkinä. Se on myös Unescon maailmanperintökohde.

Kuva: Pixabay
+ STARI MOST, MOSTAR
Mostarin Stari most eli Vanha silta saattaa hyvinkin olla koko Bosnia-Hertsegovinan tunnetuin nähtävyys. Sillalla on suurta symbolista arvoa, sillä se yhdistää etnisesti jakautuneen kaupungin bosniakki- ja kroaattialueet toisiinsa. Stari most tuhoutui Bosnian taisteluissa syksyllä 1993, mutta rakennettiin sodan päätyttyä uudelleen alkuperäisen mukaiseksi. Neretva-joen ylittävä silta taitaa olla jonkinmoinen turistirysä, mutta haluan joka tapauksessa nähdä sen Bosnian-matkan yhteydessä.
Eurooppa
Interrail-muistoja: Ranska, Englanti, Belgia ja Hollanti

Tein kesällä 1997 yhden elämäni parhaista matkoista, kun reissasimme täyden kuukauden ympäri Eurooppaa kaverini Juhanin kanssa. Tämä on jälkimmäinen osa edellisessä postauksessa alkaneesta tarinasta.
Saavumme parin viikon matkanteon jälkeen Gare de Lyonin asemalle Pariisiin. Laiturilla päivystävät konepistoolimiehet ja sotakoirat tuijottavat rinkkojamme epäilevästi, eikä metrolipun ostaminen meinaa onnistua ilman sujuvaa ranskan kieltä. Lopulta jonossa seuraavana ollut paikallinen nainen tulee hätiin ja tulkkaa meille parin päivän matkakortit. Saamme varattua aseman turisti-infosta hotellihuoneen, jota kohti pyrimme kahdella sardiinipurkkimaisella metrolla.
Nuhjuiselta vaikuttavan hotellin vastaanotossa päivystää hampaaton mummo, joka puhuu pelkkää ranskaa. Ainoat englanninkieliset sanat löytyvät seinältä, jossa muistutetaan rikkoutuneiden tavaroiden korvausvelvollisuudesta. Huoneemme ikivanha lipasto meinaa hajota ensi kosketuksesta käsiin, joten tilanne ei vaikuta lupaavalta. Löydämme vessan ja suihkun erään kaapin oven takaa. Tilaa on niukalti, joten oven alaosa on sahattu pois, jotta jalat saa pöntöllä istuessa mahtumaan vessan ulkopuolelle. Suihkussa ei mahdu kääntymään ympäri, mutta sieltä tulee lämmintä vettä. Pariisi on tunnetusti ahdas kaupunki.
Kävelemme kolmessa päivässä kilometritolkulla pitkin Pariisin katuja ja seuraamme kaupunkilaisten elämää. Kesän suurin nuorisovillitys näyttää olevan rullaluistelu, mutta vanhempi väki jatkaa loputtomia petanquekamppailujaan puistojen varjoissa. Näemme muun muassa Notre Damen, Luxembourgin puiston sekä Champs Élyséen. Louvre jaksaa kiinnostaa meitä tunnin, minkä jälkeen etsimme toisen tunnin uloskäyntiä. Törmäämme taidemuseon käytävällä turkulaiseen reilaajapoikaan, joka lyöttäytyy seuraamme loppupäiväksi. Häntä harmittaa, että vaikka Turuus on monta Hesee, ei Pariisissa ole yhtään. Päädymme McDonald’siin syömään.
Suunnistamme Eiffelin tornille ja nousemme Juhanin kanssa katselemaan maisemia sillä aikaa, kun uusi ystävämme jää alas kirjoittamaan postikortteja Turkuun. Kävelemme kaikki yhdessä vielä Riemukaarelle katsomaan, kuinka tuntemattoman sotilaan haudalle lasketaan kukkia. Turkulainen jatkaa illansuussa matkaansa jonnekin päin Eurooppaa ja me jäämme ahmimaan herkullisia crêpejä.
Kiipeämme viimeisenä Pariisin-iltana Montmartren kukkulalle ja katselemme Sacré-Cœurin kirkon portailta, kuinka aurinko laskee kaupungin kattojen taakse. Ympärillämme riittää eri puolilta maailmaa saapuneita nuoria, joista yksi soittaa kitaralla Hotel Californiaa ja muita hippihenkisiä hittejä. Tarjoilukin pelaa, kun afrikkalaistaustaiset kaverit myyvät jäillä täytettyihin ämpäreihin upotettuja juomatölkkejä. Kaupankäynti tosin keskeytyy aina poliisipartion lähestyessä, kun ämpärit juoksutetaan puiston kätköihin. Paikalle voisi jäädä muuten aamunkoittoon saakka, mutta hotellimme hampaaton mummo sulkee ovet aina yhdeltä yöllä. Joudumme lopulta melkein juoksemaan, kun suunnistan parin hollantilaisen oluen voimalla alkumatkan aivan väärään suuntaan.
Jätämme Pariisin kolmen yön jälkeen taaksemme ja suuntaamme aamujunalla kohti Le Havren satamaa. Le Havren ilmapiiri vaikuttaa Pariisia rennommalta, mutta meille ei jää kunnolla aikaa kaupunkiin tutustumiseen. Lautta kanaalin yli Portsmouthiin lähtee iltapäivällä ja kulutamme laivamatkan lähinnä syömiseen ja meren tuijottamiseen.
Saapuminen Ranskasta Englantiin on pienimuotoinen kulttuurishokki. Ihmiset vaikuttavat hyväntuulisilta, huumorintajuisilta ja puhuvat jokseenkin ymmärrettävää kieltä. Liikenne kulkee väärällä puolella tietä ja lämpömittari käyttää erikoista asteikkoa. Yövymme mukavassa bed & breakfastissa, jonka aamiainen koostuu pekonista, pavuista, kummallisesti valmistetusta tomaatista, suolaisesta makkaranpätkästä sekä kaiken muun päälle isketystä paistetusta kananmunasta. Tervetuloa Englantiin!
Kävelemme raikkaassa meri-ilmassa pieneen satamaan, josta kulkee ilmatyynyaluksia Isle of Wightin saarelle. Erikoisella kulkuvälineellä on mukava matkustaa ja pääsemme hetkessä Solentin salmen ylitse Ryden satamaan. Ilmatyynyaluksen etuna on, että se kulkee laskuveden aikaan kevyesti Wightsaaren rantahietikolla.
Väistelemme Rydessa rantaleluja kantavia ihmisiä, käymme turisti-infossa varaamassa majoituksen ja jatkamme pienellä paikallisjunalla Sandowniin. Ihastun maaseudun leppoisaan tunnelmaan, sillä tuntuu kuin aika kulkisi Wightsaarella hitaammin, eikä kellään olisi kiirettä minnekään. Matkailijoita kyllä on, mutta suurin osa heistä vaikuttaa englantilaisilta.
Majoitumme Chester Lodgeen, jonka mukava omistaja toivottaa meidät lämpimästi tervetulleiksi. Sandown on miellyttävä pieni rantakaupunki, jossa on omakotitaloja ja huolellisesti hoidettuja puutarhoja. Kylmä vesi huuhtelee pitkää hiekkarantaa, jolla eläkeläiset paistattelevat päivää. Paikallisena viihdekeskuksena toimii tyypillinen englantilainen huvilaituri peleineen ja kahviloineen.
Päätän vuokrata seuraavana aamuna polkupyörän ja ajelen yksikseni Wightsaaren eteläosan teillä. Näen paljon vihreitä niittyjä ja muutamia pikkukyliä. Saari on paikoitellen yllättävän mäkinen, mutta nautin maisemista ja reippaasta liikunnasta. Pysähdyn välillä pieneen eläintarhaan ja trooppiseen lintupuistoon, kunnes käännyn etelärannikolta sisämaahan päin. Poljen päivän aikana nelisenkymmentä kilometriä ja olen retkeeni tyytyväinen.
Wightsaarella voisi viihtyä kauemminkin, mutta palaamme toisen Sandownissa nukutun yön jälkeen Englannin pääsaarelle. Jatkamme Portsmouthista junalla Salisburyyn ja sieltä kaksikerroksisella bussilla kohti Stonehengen kivimuodostelmaa. Höpötämme Pariisissa tapaamaltamme kaverilta tarttunutta Turun murretta tyytyväisinä siitä, ettei kukaan ympärillämme kuitenkaan ymmärrä harvinaisen tyhmiä juttujamme.
Stonehenge ei lopulta herätä suurta innostusta. Muodostelma sijaitsee vilkasliikenteisen tien varrella ja suuri turistijoukko on aidattu kymmenien metrien päähän historiallisista kivistä. En pysty hyvällä tahdollakaan aistimaan kaipaamaani mystistä tunnelmaa. Bussissa edessämme istunut tyttö tulee kysymään selvällä suomen kielellä, voisimmeko ottaa hänestä ja hänen kavereistaan kuvan. Otamme kuvan ja palaamme vähin äänin seuraavalla bussilla Salisburyyn. Sieltä matka jatkuu saman tien Lontooseen.
Lontoo tuntuu Wightsaaren hiljaisuuden jälkeen todella suurelta. Matkustamme ruuhkaisissa metroissa, joissa hoetaan joka aseman kohdalla mind the gap, kunnes löydämme Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitsevan vaatimattoman hotellimme. Näen öisiä painajaisia rasvaisista englantilaisista aamiaisista, joten alan tilata niitä entistä karsitumpina versioina. Lopulta huomaan pelkän paahtoleivän ja teen riittävän.
Heinäkuussa 1997 juorulehtien lööpit täyttyvät päivästä toiseen prinsessa Dianan ja Spice Girlsin kasvoista. Myös muotisuunnittelija Gianni Versacen murha ylittää uutiskynnyksen. Syömme Planet Hollywoodissa ja käymme katsomassa uuden Batman-elokuvan. Elämä on huoletonta, vaikkei taskun pohjalla liikaa puntia olekaan.
Näemme kolmen Lontoossa viettämämme päivän aikana monta kuuluisaa maamerkkiä, kuten Big Benin, Westminster Abbeyn, Piccadilly Circuksen, Trafalgar Squaren ja Tower Bridgen. Myös vahdinvaihto Buckinghamin palatsin edustalla pitää kokea, vaikka se onkin harvinaisen pitkästyttävä tapahtuma. Käymme myös London Dungeon -kauhutalossa, jonka pelottavin kokemus on belgialaisen koululaisryhmän keskelle joutuminen.
Käyn yksikseni alkuperäisellä Wembleyn stadionilla, jossa pääsen opastetulle kierrokselle. Marssin kuvitteellisen joukkueen kapteenina Englannin maajoukkueen pukuhuoneesta kentän laidalle, mutta nurmi on verhottu Michael Jacksonin konserttien vuoksi rumalla vaalealla peitteellä. Pääsen kierroksen päätteeksi kuningattaren aitioon nostamaan FA Cupin voittopokaalia. Mielikuvitusta käyttämällä voi nähdä ainakin puoli stadionia täynnä Tottenhamin kannattajia.
Matka jatkuu Lontoosta Brightoniin, jossa Juhani on ollut aiemmin kielikurssilla. Löydämme mukavan majapaikan Regency Squaren laidalta aivan rannan tuntumasta. Juhani tuntee Brightonin hyvin ja esittelee viihtyisältä vaikuttavaa kaupunkia.
Paria viikkoa aiemmin majoittajanamme toiminut Regine on lähtenyt kaverinsa kanssa Englannin-matkalle ja tapaamme sveitsiläistytöt Brightonissa. Juhanilla ja Reginellä on yhteisiä kielikurssimuistoja samasta kaupungista. Kiertelemme porukalla ympäri Palace Pier -huvilaituria, istumme viileällä rannalla, käymme syömässä ja kävelemme ympäri kaupunkia parinakin päivänä.
Sveitsiläiset jatkavat matkaansa, mutta jäämme vielä kolmanneksi päiväksi Brightoniin ja yritämme etsiä Wilsonin perhettä, jonka luona Juhani on majoittunut paria vuotta aiemmin. Naapuri kuitenkin kertoo Wilsoneiden muuttaneen Southamptoniin, joten jälleennäkeminen jää kokematta. Aikamme Englannin etelärannikolla on varsin kiireetöntä ja ehdimme käväistä muun muassa katselemassa Brighton Marinan veneitä.
Palaamme mannermaalle klassista laivareittiä Doverista Calaisiin. Muistamme kesken matkan, että on sunnuntai. Etukäteen katsomamme aikataulu ei näin ollen olekaan voimassa ja ymmärrämme, ettemme ehdi yöksi Belgiaan. Englannin valkeat rantakalliot jäävät joka tapauksessa taakse ja pääsemme takaisin Ranskan kamaralle. Päätämme mennä seuraavaksi yöksi Lilleen ja odotamme junan lähtöaikaa calaislaisen puiston raukeassa iltapäiväauringossa.
Junamatkailun parhaisiin puoliin kuuluu toisiin reppureissaajiin tutustuminen. Tällä kerralla tapaamme niin etelä- kuin pohjoisamerikkalaisiakin matkalaisia. Puheenaiheet vaihtelevat Toronto Maple Leafsin menneestä kaudesta ecuadorilaisiin ruusuihin. Saavumme Lilleen ja meille löytyy tilaa paikallisesta retkeilymajasta. Huone tuo mieleen rippikoulun, koska siinä on kaksi puista kerrossänkyä. Teemme pienen kaupunkikierroksen ja näemme muutamia hienoja taloja, mutta emme jaksa innostua Lillestä enempää. Matkaväsymys taitaa jo hieman painaa.
Aikatauluongelmamme jatkuvat seuraavana aamuna, sillä olemme unohtaneet kääntää herätyskellon Ranskan aikaan ja nukumme pommiin. Pääsemme silti eteenpäin ja katselemme pian junan ikkunasta belgialaisia peltoja. Belgia tuntuu pikaisesti läpi junailtuna Euroopan turhimmalta maalta, mutta myöhemmät matkat todistavat rajun arvioni menneen pahasti pieleen.
Meille jää reilu tunti aikaa junanvaihtoon Antwerpenin asemalla. Peräämme muodostuu pian jono paikallisia lapsia, jotka seuraavat meitä kuin hai laivaa. Nauravien tenavien naamat on maalattu punaisiksi ja he toistavat jokaisen liikkeemme. Omituista seuraa johtajaa -leikkiä jatkuu jonkin aikaa, kunnes eräs aikuinen tulee kertomaan, että lasten touhut liittyvät Belgian kansallispäivän perinteisiin. Oletamme että on suuri kunnia tulla seuratuksi moisena juhlapäivänä.
Saavumme iltapäivällä Amsterdamiin, joka ei ota meitä vastaan kovin ystävällisesti. Varaamme aseman turisti-infosta hotellimajoituksen, mutta perille suunnistaminen on hankalaa. Kun hotelli viimein löytyy, kohtaamme portailla oksentavan naisen ja vastaanotossa piipputupakalta haisevan ukkelin, joka ojentaa murahdellen avaimen. Palaamme ulkoilmaan ja suuntaamme rahanvaihtopisteelle, jonka jonossa Juhanilta yritetään varastaa rahaa. Kaduilla näkyy muutenkin hieman epämääräistä porukkaa. Kotimatka alkaa olla jo mielessä, joten emme jaksa innostua sen enempää kanavista kuin mistään muustakaan. Ilta päättyy jo varhain lohduttomaan rankkasateeseen.
Seuraava aamu on jo aurinkoisempi ja mielikuva Amsterdamistakin paranee hieman. Päätän palata Hollantiin joskus toiste paremmalla onnella. Matkaamme yhdellä junalla Osnabrückiin, toisella Hampuriin ja kolmannella Lyypekkiin, jossa vietämme viimeisen yön ennen laivaan astumista. Lyypekin ilta on hiljainen. Olen käynyt Lyypekissä kerran aiemminkin, mutta muistan sieltä vain marsipaanista tunnetun Niedereggerin kahvilan. Kahvilavierailu jää tällä kerralla väliin.
Finnjet saapuu Helsinkiin aurinkoisena torstai-iltana tasan kuukausi lähtömme jälkeen. Olotila on kliseisesti sanottuna väsynyt mutta onnellinen. Tuntuu hyvältä päästä vaihteeksi tuttuun kotiympäristöön, vaikka mielessä alkaakin pian pyöriä suunnitelmia uusista matkoista. En osaa arvata, ettei seuraavaa Interrailia ole tiedossa ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Toisaalta olisin hyppinyt riemusta jos olisin kuullut, kuinka paljon tulen vuosituhannen vaihteen jälkeen matkustamaan muilla tavoin.
Kultaisella 90-luvulla kuukauden mittainen Euroopan-kierros oli hienointa mitä kuvitella saattoi. Vieraat mantereet maailmanympärimatkasta puhumattakaan tuntuivat nykypäivää kaukaisemmilta. Maata pitkin matkailua ei mainostettu vielä silloin ekologisena, mutta se oli kätevyytensä ja hintansa suhteen erinomainen vaihtoehto. Maksoin kuukauden Interrail-lipusta 1920 markkaa, kun taas lentäminen oli ennen halpayhtiöiden kulta-aikaa verrattain kallista.
Yllä kuvatusta matkasta on kulunut jo 23 vuotta, joten maailma on ehtinyt muuttua paljon. Kansalliset valuutat ovat vaihtuneet euroon ja maksaminen tapahtuu käteisen sijasta lähes aina kortilla. Muutaman filmirullan sijaan matkan aikana voi täyttää digikameran muistikorttia niin paljon kuin haluaa. Internet oli kyllä olemassa jo vuonna 1997, mutta sen käyttäminen matkan aikana ei tullut mieleenkään, sosiaalisesta mediasta nyt puhumattakaan. En omistanut tuolloin edes omaa matkapuhelinta, mutta kirjoitin muutaman postikortin.
Nykyään internet on täynnä matkojen suunnittelua helpottavaa tietoa erilaisista varauspalveluista, aikatauluista ja nähtävyysvinkeistä lähtien. Kartta sijaintitietoineen löytyy puhelimen näytöltä ja ravintolapöydänkin voi varata napin painalluksella. Tuolloin nuorina miehinä olimme tosin tyytyväisiä halpoihin hampurilaisiin ja pizzabuffetteihin, emmekä kaivanneet minkäänlaisia trendikahviloita.
Matkailutyylini on varmasti muuttunut monella tavalla ja suunnittelen nykyisin matkat melko huolellisesti etukäteen. Toisaalta kaipaan takavuosien huoletonta menoa, jolloin uudet paikat etsittiin omin jaloin kävelemällä Google Mapsin selaamisen sijasta. Kun tiedossa olivat vain suurimmat nähtävyydet, jäi päämäärättömään vaelteluun ja kiireettömään tutkimiseen enemmän aikaa. Välillä tieto lisää tuskaa tai ainakin kiireen tuntua.
Mieltäni houkuttaa uusi Interrail-matka joskus tulevaisuudessa. Raiteita pitkin pääsee sujuvasti suoraan keskustasta toiseen ja olen aina muutenkin nauttinut junilla kulkemisesta. Junamatkustamisen ainoa merkittävä rajoite on monen idyllisen pikkukylän karsiutuminen reitin varrelta, sillä rautatieasemia löytyy harvemmin maaseudulta.
Oma vinkkini Interrailille on riittävän väljän matkaohjelman laatiminen. Kohteisiin kannattaa varata tarpeeksi aikaa, jotta niistä ehtii saada edes kohtalaisen käsityksen. Yhtäkään kaupunkia ei saisi arvostella pelkästään rautatieaseman ympäristön perusteella ja tiukka matkatahti voi käydä viikkojen mittaan liian rankaksi. Suunnittelussa on tietenkin oma haasteensa, koska Eurooppa on houkutuksia täynnä. Esimerkiksi itäinen reitti Balkanille ja Italiaan houkuttaisi, ellei sittenkin palaisi Belgian, Hollannin ja Britannian raiteille…
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Sari / Inspired by the sun
3.3.2016 at 15:43
Ihan huikeita otoksia olet saanut napattua! Ja kyllä ne omat kotikulmat vaan ansaitsee paikkansa myös tällä listalla 🙂 Näistä aivan liian monta paikkaa käymättä, pitänee korjata asia.
Mika / Lähtöportti
3.3.2016 at 22:39
Kiitos! Luontoa löytyy tosiaan yleensä läheltä, aina ei tarvitse matkustaa kauas. Kiva jos löytyi kiinnostavia paikkoja, palaisin mielelläni kaikkiin näistä.
tatjaana
3.3.2016 at 15:46
Kiitos kauniista kuvistasi maailmalta.
Mika / Lähtöportti
3.3.2016 at 22:40
Kiitos Tatjaana!
Maarit Johanna
3.3.2016 at 17:06
Mun on ehkä pakko sanoa, että tää oli nyt mun suosikkipostaus koko IGTT:sta! Monet kohteet on jo käytynä, mutta monet kauniit vielä kokematta. Plitvice ja Slovenia noin ensimmäisenä kiinnostelis. Laitan kirjanmerkkeihin!
Mika / Lähtöportti
3.3.2016 at 22:49
Kiitos paljon, olipa mieltä lämmittävä palaute! Plitvice on huikea, suosittelen lämpimästi vaikka suosituimmilla poluilla onkin usein ruuhkaa. Sloveniaa olen ennenkin kutsunut Euroopan aliarvostetuimmaksi matkailumaaksi. Vuoria, kauniita kaupunkeja, Välimeren rantaa, luolia, linnoja ja vaikka mitä todella pienellä alueella.
Martina
4.3.2016 at 13:26
Vau mitä maisemia! Patikointi on minullekin mieluisin tapa tutustua luontoon ja voisin lähteä mihin tahansa luettelemistasi paikoista vaikka heti. Jopa Keinukallion ulkoilualueelle sinitakkisten lenkkeilijöiden joukkoon! 😀 Kerava on itse asiassa todennäköisin seuraava kohde näistä. Iso mahani kun ei salli kovin pitkiä patikkaretkiä vähään aikaan, eikä pienen vauvankaan kanssa tule varmaan lähdettyä ihan heti kovin kauas, vaikka innostuinkin jo tuosta Bled-järven kävelyreitistä.
Mika / Lähtöportti
5.3.2016 at 21:05
Kiitos Martina! Me sinitakkiset toivotamme naapurikaupungin asukkaat mielellämme tervetulleiksi Keinukalliolle! Ensin siis tänne ja sitten lastenvaunujen kanssa Blediin. Siellä voi muuten järven kiertämisen jälkeen palkita itsensä syömällä kaupungin kermaisia nimikkoleivoksia.
PS. Jos sattuisi olemaan tarvetta käytetylle mutta hyväkuntoiselle pinnasängylle tai hoitopöydälle, niin täältä saisi hakea pois nurkista.
Martina
16.3.2016 at 14:56
Äh, enkö mä muka vastannutkaan tähän vielä. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 🙂 Nyt on kieltämättä ollut aika kivat kelit ulkoilulle ja Keinukallion sinitakkiseen lenkkeilyjoukkoon liittyminen kiinnostaa entistä enemmän. Ja kiitos, pinnasängylle saattaisi jopa ollakin käyttöä! Otan yhteyttä sen tiimoilta jos emme saa erään kaveriperheen vanhaa pinnasänkyä. Se on nimittäin vielä melko epävarmaa kun perheen lapsi tarvitsee sänkyä vielä jokusen hetken. Laitan sähköpostia myöhemmin jos on tarvis! Kiitos joka tapauksessa tarjoamisesta! 🙂
Saana · Live now – dream later
4.3.2016 at 19:50
Kirjanmerkkeihin menee myös mulla tämä postaus. Jokainen näistä kuvista on aivan mieletön, ja mukana on tosi monta ”to do” -listalla olevaa kohdetta, mutta tuo Plitvicen kuva on kyllä jotain aivan käsittämätöntä! <3 Ensimmäinen Islannin-matka on juuri suunnitelmissa. Lennot on varattuna huhtikuulle, ja aikaa on vain(!) neljä päivää. Mainitsit, että ajelitte Reykjavikista käsin vähän ympäriinsä, niin teepä mulle palvelus ja kerro oma mielipiteesi, kumpaan suuntaan suosittelisit Reykjavikista kolmeksi päiväksi lähtemään (yksi päivä menee tietenkin pääkaupungissa) – pohjoiseen vai etelään?
Muutkin saa toki vastata, kaikki paitsi Maarit! 😀 Maaritin mielipiteen tähän asiaan jo tiedän! 😉
Mika / Lähtöportti
5.3.2016 at 21:49
Kiitos! Plitvice on aivan käsittämätön paikka. Tuota kuvaa on toki säädetty Instassa aika rajusti, mutta kaunista siellä ihan oikeastikin oli.
Hienoa että pääset Islantiin! Aiotteko yöpyä muuallakin Reykjavikissa? Onnistuneita päiväretkiä Reykjavikista käsin oli: 1. Golden Circle (Gullfossin putous, geysirit, Thingvellir ym.). 2. Etelään päin ajellessa ehti helposti nähdä mm. Seljalandsfossin ja Skogafossin putoukset sekä Dyrhólaeyn niemen. Vikissä voi käydä syömässä ja kääntymässä. 3. Reykjanesin niemi, ei kovin pitkä ajomatka, jää hyvin aikaa rentoutua Blue Lagoonissa. Matkan varrella mm. Gardurin majakka, Krýsuvik-Seltunin geoterminen alue ja Kleifarvatn-järven rannat.
Nuo mainitut putoukset on keskenään täysin erilaisia. Seljalandsfossin taakse voi kävellä, Gullfoss on valtavan voimakas ja Skogafoss mielestäni kaunein. Harkitsisin myös issikkaretkeä, käytiin ilman minkäänlaista ratsastuskokemusta Íshestarin tilalla ja olihan tuo hieno elämys. Reykjavikista pohjoiseen ei ole vielä kokemusta.
Saana · Live now – dream later
8.3.2016 at 7:47
Kiitos vinkeistä. En ole vieläkään päättänyt, lähtisikö etelään vai pohjoiseen. Ajateltiin, että paras olisi vuokrata auto, suunnitella reitti ja sitten varata majapaikat reitin mukaan sopivin välimatkoin. Pitäisi varmaan alkaa tekemään päätöksiä hiljalleen, ei se reissu enää kovin kaukana kolkuttele! 🙂 Toisaalta, ehkä voisi myös pitää Rykjavikia tukikohtana ja tehdä päiväretkiä sieltä käsin sekä pohjoisen että etelän suuntaan, mutta ajatus maatilamajoituksesta matkan varrella houkuttelee valtavasti! 🙂 Ja mitä enemmän selaan Instasta Islanti-kuvia, sen varmempi olen, ettei tuo neljä päivää riitä mihinkään.
Mika / Lähtöportti
8.3.2016 at 9:11
Auton vuokraaminen kannattaa ehdottomasti. Islannissa on helppo ajaa, kun liikennettä ei valtavasti ole. Neljä päivää on lyhyt aika, mutta siinäkin ehtii varmasti nähdä paljon ja inspiroitua seuraavaa reissua varten 🙂 Islannin etelärannikolla pitää muistaa, että siellä menee oikeastaan vain yksi ainoa tie. Neljässä päivässä ei ehdi saarta ympäri, joten etelään mentäessä joutuisi käytännössä palaamaan samaa tietä takaisin. Jos siis ette halua pitää Reykjavikia tukikohtana, niin voisi olla hyvä idea lähteä pohjoiseen ja tutkia monien kehumaa Snäfelssnesin niemeä ja kenties Länsivuonoja. Jos (kun) sitten palaat Islantiin ja haluat kiertää saaren ympäri, niin nuo päätieltä syrjään jäävät osat olisi jo valmiiksi nähtynä. Tai sitten Snäfelssnes yhdistettynä Golden Circleen ja jotain muuta… mitä nyt ikinä valitsetkaan, niin hienoja paikkoja tulee vastaan joka tapauksessa. 🙂
Jenni / Globe Called Home
4.3.2016 at 23:10
Pohjois-Italiassa Garda-järven alue oli hienoa patikointiseutua ja yksi omista varhaisimmista patikointikokemuksista, kun yläasteen luokkaretkellä ilmoittauduin siihen pieneen vähemmistöön, joka halusi surffailun ja uimisen sijaan lähteä kiipeämään vuorille.
Nuo saarikohteet (Teneriffa, Madeira, Azorit) tuntuvat olevan nykyään kovassa nousussa patikointimatkailun puolella!
Mika / Lähtöportti
6.3.2016 at 10:37
Luokkaretki Italiaan kuulostaa huikealta! Meidän luokka ei päässyt koskaan Ahvenanmaata pidemmälle. Garda on kyllä kaunis. olen käynyt siellä lukioikäisenä vanhempien kanssa. Mentiin yhtenä päivänä köysiradalla Monte Baldolle ja patikoitiin päivä siellä korkealla. Muistan että iho paloi huomaamatta, kun vuorella oli viileämpää kuin muualla.
Koko patikointimatkailu tuntuu olevan nousussa. Saarikohteiden lisäksi esimerkiksi Costa del Soliakin on markkinoitu patikointiin sopivana kohteena.
katareissaa
5.3.2016 at 17:48
Nyt ihan pakko kehua: upeat kuvat ja ihan mahtavaa, että tässä keskityttiin Eurooppaan. Tosi monipuolisesti kohteita ympäri maanosaa, kotimaata unohtamatta 🙂 Inspiraatiota kerrakseen!
Mika / Lähtöportti
6.3.2016 at 10:42
Kiitos Kata! Eurooppaan keskittyminen oli luonnollista, koska muualta maailmasta olisi löytynyt kuva vain yhdestä tai kahdesta mahdollisesti tähän sopineesta paikasta. Eurooppa on hieno ja monipuolinen maanosa, joku muu voisi tehdä samanlaisen listan ihan eri kohteilla.
Annika | Travellover
5.3.2016 at 20:06
Upeita kuvia! Sloveniaan olen menossa pääsiäisenä, ja ohjelmassa on ainakin jokin lyhyt kävelyhommeli. Puhun kävelemisestä, koska varsinainen vaeltelija en ole, mutta nautin kauniissa maisemista kulkemisesta. Kesällä suunnitelmissa on poiketa Plitvicessä. Siitä on näkynyt niin mielettömiä kuvia, kuten tämä sinunkin, etten voi Euroopan roadtripilläni sitä sivuuttaa.
Mika / Lähtöportti
6.3.2016 at 11:16
Kiitos Annika! Odotan mielenkiinnolla, mitä pääset näkemään Sloveniassa. Vaeltamisesta en itsenikään kohdalla oikeastaan puhuisi, se kuulostaa paljon vaativammalta kuin oma retkeilyni. Kauniissa maisemissa kulkemisen voi mielestäni määritellä jo patikoinniksi. Kävely on oikein hyvä sana myös, siitähän tässä kuitenkin vain on kysymys. Ja ei kai sillä termillä niin väliä, kunhan vaan nauttii siitä mitä tekee. Plitvicessä kannattaa ehdottomasti käydä. Entisen Jugoslavian sisämaa oli mulle ihan uutta aluetta, joten nautin myös sinänsä kovin arkipäiväisten ja hiljaisten maalaiskylien tunnelmasta matkalla Plitviceen.
marikaw
7.3.2016 at 21:49
Plitvice, Lappi ja Islanti näistä koettu osittain, eli niissä kaikissa paikoissa käyty vähän patikoimassa, mutta ehdottomasti palaisin joka paikkaan. Plitvicessä meitä haittasi ensin noin tunnin rankkasade, jonka jälkeen oli vähän epämiellyttävä kävellä mudassa. 😀 Ei se silti paikan kauneutta lannistanut yhtään. Teneriffaa on kehuttu patikointikohteena ja voisin ehkä joskus testatakkin sitä, jos ei muuta lomakohdetta jollekin talvelle sattuisi keksimään.
Mika / Lähtöportti
8.3.2016 at 9:16
Harmi ettei Plitvicen sää suosinut. Meille ei satanut, mutta päivä oli pilvinen ja muutama polku oli jäänyt tulvien alle. Paikka oli silti tosi kaunis, olisi huikeaa nähdä ne järvet aurinkoisena päivänä.
Teneriffa toimii kyllä, mutta itse lähtisin aina mieluummin Madeiralle 😀
Ansku BCN
8.3.2016 at 20:15
Olipa kiva postaus, tuumaa tämä innokas retkeilijä! Euroopassa on näköjään vielä monta paikkaa, jossa haluaisin käydä. Ensi kesän suunnitelmia teimme alunperin sillä ajatuksella, että pääsisimme patikoimaan, ja ykkösvaihtoehtoina olivat Irlanti ja Islanti, mutta ostaa täräytimmekin lennot New Yorkiin eli nuo paikat saa odottaa. Onneksi mahtaviin maisemiin pääsee ihan viikonloppuisinkin, ilman lentämisen vaivaa omalla autolla 🙂
Mika / Lähtöportti
9.3.2016 at 9:34
Kiitos Ansku! New York on aina hyvä vaihtoehto, houkuttaa tällä hetkellä itseänikin kovasti. Pitäkää Irlanti ja Islanti kuitenkin mielessä, kannattaa käydä ennemmin tai myöhemmin. On kyllä ihan huikeaa, että pääsette nauttimaan Katalonian ja muunkin ympäristön maisemista noin helposti. Noista retkistä on myös aina kiva lukea.
Terhi / Muru Mou
10.3.2016 at 15:23
Mahtava listaus! Voisin lähteä patikoimaan näistä ihan minne vain, mutta Irlantiin lähtisin ensimmäiseksi!
Mika / Lähtöportti
10.3.2016 at 17:11
Kiitos Terhi! Mahtavaa, että Irlanti kiinnostaa. Pysyttelepä kuulolla, Irlanti-aiheista blogisisältöä on nimittäin tulossa piakkoin oikein kunnolla!
Marja Aho
3.3.2017 at 12:48
Heips!!
Olen tässä lukenut viestejäsi ja ihastunut valokuviisi. Nyt kysyisin,että oletko aina kyseisissä kohteissa lähtenyt omin nokkinesi patikoimaan, vai ollut jonkun ryhmän mukana?? Mistä olet hankkinut opaskirjasi? Itse olen ollut Madeiralla kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran levadalla patikoidessani oli huonot säät koko loman. Mutta oli vain pieni sopiva porukka. Toisella kertaa oli levadalla sakkia kuin pipoa ja se ei ollu enää kivaa. Nyt haemme ystäväni kanssa sopivaa patikointi reissua ensi kesäksi.
Mika / Lähtöportti
7.3.2017 at 12:49
Hei Marja ja kiitos viestistäsi!
Olen patikoinut vain omin päin, vaikka kohteesta riippuen opastettuja retkiäkin on toki tarjolla. Olen etsinyt taustatietoa netistä ja ostanut oppaita kirjakaupoista. Mielestäni parhaita ovat saksalaisen Rotherin pienet punaiset opaskirjat, joista Karttakeskus on kustantanut suomenkielisiä versiota ainakin Madeirasta, Espanjan Aurinkorannikosta ja Kanariansaarista. Englanninkielinen valikoima kattaa paljon enemmän maita ja kirjoja voi tilata Rotherin sivuilta (rother.de).
Oikeastaan vain Madeiralla patikointi on ollut matkan päätarkoitus, muualla olen kävellyt satunnaisesti muutamia reittejä sopivan tilaisuuden tullen. Madeiran suosituimmat reitit saattavat tosiaan vilkkaimpaan aikaan olla ruuhkaisia. Lähden sinne taas kesäkuussa katsomaan tilannetta.
Ryhmille järjestetyistä patikointimatkoista olen kuullut kehuja ainakin Italian Dolomiiteilta. Appivanhempani ovat puolestaan käyneet useamman kerran patikoimassa Itävallassa omin päin. Itse vasta eilen Irlannista palanneena lähtisin mielelläni heti sinne takaisin. Hyviä vaihtoehtoja on paljon, toivottavasti löydätte juuri teille sopivan kohteen!