Seuraa somessa

Kroatia

Plitvicen lumoissa

Julkaistu

-

Kroatiassa sijaitsevan Plitvicen kansallispuiston järvet ja vesiputoukset muodostavat satumaisen kokonaisuuden. Luonnonnähtävyys sijaitsee verrattain syrjässä lähellä Bosnian rajaa, mutta paikka on ehdottomasti vähintään päiväretken arvoinen.

Olen nähnyt upeita kuvia Plitvicen kansallispuistosta, mutta sinne on Istriassa sijaitsevalta vuokrataloltamme kolmen ja puolen tunnin ajomatka yhteen suuntaan. Luovumme jo melkein koko retkestä, kunnes isovanhemmat lupautuvat hoitamaan lapsia päivän ajan. Lähdemme vaimon ja vaimon siskon kanssa liikkeelle auringon noustessa Istrian kumpuilevien peltojen ylle. Kuusi kilometriä pitkä Učka-vuoren tunneli johdattaa meidät kohti Rijekan kaupunkia, jonka ohitamme korkeiden muurien reunustamaa valtatietä pitkin.

Viimeiset noin sata kilometriä taitetaan pienehköllä maalaistiellä. Tihkusade värjää maiseman sävyt tummiksi. Seudun melankolisessa tunnelmassa on jotain lämmintä ja koskettavaa. Villapaitoihin pukeutuneet vanhukset työntävät kottikärryillä perunasäkkejä ja kurpitsoita tien varteen myytäviksi. Käsin kirjoitetuissa kylteissä mainostetaan myös juustoa ja hunajaa. Paikallinen pappa käynnistelee mopoaan pihalla, jota koristavat halkopinot sekä ruostuneet maatalouskoneet. Maissi heiluu tuulessa ja ankat kaakattavat.

Seinissä näkyy paljon ammusten tekemiä reikiä. Monien hylättyjen talojen sisällä kasvaa jo horsmaa. Sodan jäljet erottuvat selvästi parinkymmenen vuoden jälkeenkin, enkä usko henkisten arpien vielä umpeutuneen. Tie kiemurtelee pienestä kylästä toiseen. Hiljaisten baarien punavalkoisissa päivänvarjoissa mainostetaan Karlovačko-olutta. Noiden kilometrien perusteella lähtisin mielelläni pidemmällekin roadtripille tutkimaan Balkanin aluetta.

Plitvice

Saavumme viimein Plitvicen kansallispuiston eteläisen sisäänkäynnin maksulliselle parkkipaikalle. Löydämme vapaata tilaa vasta kaukaa metsän siimeksestä. Huomaamme pääsylippuja jonottaessamme kyltin, jonka mukaan liput myydään tulvien vuoksi puoleen hintaan. Aikuiset pääsevät normaalisti sisään vuodenajasta riippuen 55–180 kunalla eli suunnilleen 8–25 eurolla. Tulvat paljastuvat onneksi melko harmittomiksi, eivätkä pilaa päiväämme. Parkkipaikan ruokailumahdollisuudet ovat vaatimattomia. Meille paistetaan kuivahkot hampurilaiset, joiden juusto isketään tarjottimelle erikseen muoviin pakattuna.

Plitvice

Kansallispuiston nettisivuilla on esitelty useita valmiita reittiehdotuksia karkeine aika-arvioineen. Selkeisiin karttoihin on merkitty kolme lauttalaituria (P1, P2, P3) sekä kolme bussiasemaa (St1, St2, St3). Pääsylipun hintaan sisältyvien kulkuvälineiden käyttö on suositeltavaa, jotta 16 pienen järven ja lukemattomien putousten kokonaisuudesta ehtii saada mahdollisimman paljon irti.

Plitvice

Järvet sijaitsevat eri tasoissa, joten vesi virtaa ylimmästä Prošćanskosta koko järviketjun halki aina Korana-jokeen saakka. Ainutlaatuinen kansallispuisto pääsi Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1979. Vuoden 1991 Plitvicen veripääsiäinen oli puolestaan yksi merkittävimmistä Kroatian sodan alkuvaiheen tapahtumista. Kansallispuisto oli taistelujen kiihtyessä vaarassa tuhoutua kokonaan.

Plitvice

Emme osaa tehdä valintaa valmiiden reittien välillä, mutta askeleemme johtavat aluksi kapealle Kozjak-järvelle, jonka vastarannalle pääsemme sähkölautalla. Sekä kalat että sorsat kärkkyvät makupaloja kirkkaassa vedessä. Muita eläinlajeja emme päivän aikana näekään. Luonnonpuiston karhut, sudet ja ilvekset liikkuvat kuulemma vasta hämärän laskeuduttua.

Plitvice

Lähdemme kävelemään puiselle polulle, joka kulkee suurimmaksi osaksi veden päällä. Turistien määrä hirvittää ja on oikeastaan pieni ihme, ettei kukaan molskahda veteen. Huomaamme tungoksen seassa myös muutaman lapsen sekä koiria. Ohitamme pari pientä järveä ja lukuisia erikokoisia putouksia.

Plitvice

Kohinaa kuuluu joka puolelta. Huikeaa kokonaisuutta ei voi vangita valokuviin, sillä suurin elämys muodostuu kaikkialla virtaavan veden aistimisesta. Putouksia täytyy olla tuhansia. Voiko tällainen paikka olla ihan oikeasti olemassa?

Plitvice

Etenemme hitaasti väkijoukon mukana. Polku kiertää kahden putouskeskittymän halki, joten ihmeteltävää riittää. Mutkittelu putousten keskellä sekoittaa suuntavaiston, mutta eksymisen vaaraa ei onneksi ole. Galovac-järven rantapoluilla on jo sen verran väljempää, että kävelyn tahdin voi määritellä itse. Samalla tuntuu, että luonnonrauhastakin voi jo hieman nauttia. Väkijoukko harvenee entisestään ja ohitamme muutamia pieniä järviä näkemättä muita ihmisiä. Viileä vesi on tyyntä ja kirkasta.

Plitvice

Suunnittelemamme paluureitti on jäänyt tulvan alle, joten käännymme bussipysäkille (St3), josta saamme kyydin takaisin lähtöpisteeseemme (St2). Kierroksemme ylemmillä järvillä on nyt tehty, joten lähdemme alempien järvien suuntaan.

Plitvice

Ylitämme Kozjakin uudelleen samalla lautalla (P1->P2) kuin kierroksen alussakin. Vaihdamme hieman suurempaan paattiin, joka vie meidät alajuoksulle päin (P2->P3). Syyskuinen iltapäivä tuntuu viileältä, kun hiljainen sähkömoottori kuljettaa meitä pitkin tyyntä järveä. Sää pysyy harmittavan harmaana, joten kirkkaat valokuvat turkoosina kimaltavasta vedestä jäävät haaveeksi.

Plitvice

Kävelemme laiturilta päällystettyä tietä ylämäkeen kohti näköalapaikkoja. Reitti on huomattavasti metsäpolkuja tylsempi. Saamme kuitenkin ihailla useammastakin paikasta järvien ja vesiputousten muodostamaa maisemaa. Liikkeellä on enää vain muutamia ihmisiä, mutta omaa kuvausvuoroa joutuu silti välillä odottamaan. Näemme viimein edessämme tornimaisen näköalapaikan, joka tarjoaa luultavasti puiston vaikuttavimmat maisemat. Pari järveä ja leveä vesiputous näyttävät hienoilta kukkuloiden välissä. Samoilla kulmilla kuohuva Veliki Slap eli Suuri Putous on Plitvicen korkein, muttei missään tapauksessa näyttävin.

Plitvice

Palaamme päällystettyä tietä miltei lauttasatamaan saakka ja ylitämme järvet tulvalta turvassa olevaa reittiä pitkin. Kiipeämme lopuksi bussipysäkille (St1), josta saamme kyydin takaisin lähtöpaikallemme. Kansallispuistoa kierrellessä kului reilut viisi tuntia. Reittimme ei noudattanut tarkalleen mitään suositeltua ohjelmaa osittain tulvistakin johtuen, mutta saimme silti hyvän käsityksen alueesta. Suosittelen kokonaisen päivän varaamista ja käymistä sekä ylemmillä että alemmilla järvillä.

Plitvice

Alueelta löytyy myös hotelleja ja leirintäalueita, jotka mahdollistavat kahden päivän pääsylippujen hyödyntämisen. Kansallispuiston kokee luultavasti hiljaisimmillaan aamuvarhaisella tai illan pimetessä, jolloin valtaosa matkailijoista on poissa.

Plitvice
Harva ehtii perille kukonlaulun aikaan, sillä ajomatkaa esimerkiksi Zagrebista kertyy yli kaksi tuntia ja Splitistä lähes kolme. Plitvicen suuri suosio ei ole ihme, sillä se on ehdottomasti yksi Euroopan mahtavimmista luonnonnähtävyyksistä.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
14 kommenttia

1 kommentti

  1. katareissaa

    10.12.2015 at 12:25

    En malta olla kommentoimatta noita hamppareita, näyttää tosiaan pikkasen kuivahkoilta… :’D Mutta upeita noi putoukset, tosi kaunis paikka!

    • Mika / Lähtöportti

      10.12.2015 at 19:40

      Joo, ei tuonne hamppareiden takia kannata lähteä 😀 Plitvice on upea. Se harmittaa, ettei nämä pilvisen päivän harmaasävyiset kuvat tee täysin oikeutta paikan todelliselle kauneudelle.

  2. Maarit Johanna

    10.12.2015 at 16:06

    Oooh Plitvice! Tuo on sellainen paikka, mikä pitäis päästä ihan itse näkemään. Vesi on muutenkin sellainen elementti, ettei se vain kuvista välity niin kauniisti kuin livenä. Voin vain kuvitella juuri tällaisessa paikassa…

    • Mika / Lähtöportti

      10.12.2015 at 19:48

      Juuri näin! Plitvicessä on käsittämätön määrä vesiputouksia, ja kun kävelee puusiltaa pitkin niiden keskellä, niin ei sitä tunnetta voi kokea kuin paikan päällä. Lähde ihmeessä Plitviceen 🙂

  3. Henna /suurin onni

    10.12.2015 at 23:52

    Kroatiasta täällä vasta haaveillaan! Naapurimaa Bosnian kauneudesta vaikuttuneena on joskus tuonne päästävä. Plitvice kuuluu ehdottomasti listalle ja kiva onkin lukea tällaista postausta, jossa on ihan oikeaa käytännön tietoa pelkän fiilistelyn sijaan 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      11.12.2015 at 21:24

      Kiitos tästä palautteesta! Olen taipuvainen fiilistelyyn, mutta yritän jatkossakin lisätä mukaan tietoa mahdollista matkaa suunnitteleville. Bosnia ja kaikki muutkin Balkanin maat kiinnostavat, oma kokemus rajoittuu toistaiseksi Plitvicen lisäksi Istriaan ja Sloveniaan.

  4. Heidi / Maailman äärellä

    30.3.2017 at 12:16

    Olipa ihana (kesken työpäivän) eksyä tähän juttuusi. Olen jo alkanut uskoa, että suosituksissasi voi olla jotain perää :D. Tämä tuleva kesä on aikalailla jo buukattu mutta korvan taakse tämä jää muhimaan. Sen verran upealta paikalta vaikuttaa!

    • Mika / Lähtöportti

      30.3.2017 at 13:43

      Kiitos päivän piristyksestä! Eihän parempaa kehua voi saada, kuin että suositukset alkaa olla uskottavia 😀 Plitvice on ihan käsittämätön paikka. Ainoa haittapuoli on ruuhka, mutta sekin näytti onneksi koskevan vain suosituimpia polkuja. Mukavaa, jos paikan vetovoima välittyi pilvisen harmaista kuvista huolimatta. Sun tuleva kesä islanteineen ja sisilioineen kuulostaa ihan mahtavalta. Suosituksista puheen ollen, julkaisen kevään aikana Irlanti-postauksen, jossa on valmis matkaohjelma mukana… 😉

  5. Marja

    7.4.2017 at 14:19

    Näyttääpä hienolta! Kävittekö tuolla kesällä/syksyllä? Meillä on syyslomareissu mietinnässä ja Sloveniaa jo harkittu, mutta tuokin näyttäisi kiinnostavalta☺

    • Mika / Lähtöportti

      7.4.2017 at 23:01

      Plitvice on uskomattoman hieno! Me käytiin syyskuun puolivälissä. Suosittelen todella lämpimästi Sloveniaa, siitä tuli hetkessä yksi suosikkimaistani. Välimatkat varsinkin Sloveniassa on lyhyitä, joten samalla reissulla ehtii halutessaan paljon. Ljubljanasta ajaa reilussa kolmessa tunnissa Plitviceen, joten uskon että ehditte hyvin samalla reissulla molempiin 🙂

  6. Katja/jumalainenseikkailu

    7.4.2017 at 15:37

    Ihmettelin, miksi en itse ollut ihan niin haltioissani, kunnes muistin, että se johtui juurikin siitä ihmispaljoudesta. Mutta sen muistan selvästi, kun täytin vesipulloni yhden joen vedellä ja muut katsoivat minua pitkään ja hitaasti 😀 Suomalainen matkailee 😀

    • Mika / Lähtöportti

      7.4.2017 at 23:07

      Ruuhkaan joutuu Plitvicessä tosiaan varautumaan ja se latistaa varmasti tunnelmaa. Me onneksi löydettiin vilkkaimpien polkujen ulkopuolelta myös rauhaa ja hiljaisuutta. Vesi kyllä näytti hyvinkin kirkkaalta, joten ei muuta kuin pullo täyteen 😀

  7. Johanna @ Out of Office

    7.4.2017 at 16:38

    Opa todella huikean näköistä! Tuo ihmispaljous kyllä ahdistaisi, etenkin se ellei pääse kävelemään eteenpäin omassa vauhdissaan.

    Hassua että tulvan takia saa lipuista alennusta, jotenkin voisi ajatella että päinvastoin, hintaa pitäisi nostaa 🙂 Vesiputoukset olivat varmasti runsaan veden takia normaalia näyttävämpiä, joskin tietty ymmärrän että osa reiteistä olikin jäänyt tulvaveden alle ja sikäli kulkeminen oli hankalampaa.

    • Mika / Lähtöportti

      7.4.2017 at 23:14

      Tietyissä paikoissa joutui etenemään massan mukana ja varautumaan siihen, että ihmiset pysähtelee yllättäen ottamaan valokuvia. Halusin tuoda tämän totuudenmukaisesti esiin. Mutta toisaalta juuri niissä paikoissa ympärillä virtaavan veden solina oli niin uskomaton, etten vaihtaisi tuotakaan kokemusta mistään hinnasta pois. Toki käveleminen syrjemmällä oli nautinnollisempaa, eikä Plitvicen maisemaonnellisuus onneksi rajoitu ruuhkaisimmille paikoille.

      Kyllä vesi varmaan virtasi tulvien vuoksi tavallista vuolaammin, mutta kiitollisina otettiin alennus vastaan 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kroatia

Kierros Istriassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kroatian pohjoisosassa sijaitseva Istrian niemimaa on täynnä kiinnostavia vierailukohteita. Alueella on helppo liikkua vuokra-autolla ja tutustua eri paikkakuntien tunnelmiin.

Istria on kaunista maanviljelysaluetta, jota usein verrataan Italian Toscanaan. Länsirannikolta löytyy suosittuja rantalomakohteita, kun taas sisämaan vehreillä kukkuloilla on hiljaisempaa. Tähän postaukseen on koottu syyskuussa 2014 tekemämme matkan antia alueen eri kylistä ja kaupungeista. Rovinjista ja Motovunista olen kertonut jo aiemmin.

POREČ

Lomataloamme lähin varsinainen kaupunki on rannikolla sijaitseva Poreč, jossa vietämme pari iltaa. Pienehkö vanhakaupunki työntyy kapealle niemelle, joten meri on lähellä koko ajan. Niemen keskellä kulkeva muutaman sadan metrin mittainen Decumanus-kävelykatu on eräänlainen vanhankaupungin valtaväylä. Kuluneet vuodet ovat hioneet vaaleat katulaatat kiiltävän liukkaiksi. Kadun varrelta löytyy matkamuistoja, koruja, jäätelöä, pikaruokaa ja kaikkea muuta, minkä oletetaan kiinnostavan turisteja. Ilmapiiri on silti miellyttävän leppoisa ja kaupankäynti rauhallista.

Porečin vanhakaupunki ei ole yhtä näyttävä kuin Rovinjissa, mutta sopii mainiosti rentoon illanviettoon kauniissa ja merellisessä ympäristössä. Korkeuseroja ei juurikaan ole, joten lastenrattaiden työntäminen on Porečissa harvinaisen helppoa. Kaupungin laitamilla on suosittuja uimarantoja, joiden tuntumasta löytyy niin hotelleja kuin leirintäalueitakin. Itse keskitymme vain kaupungin vanhaan osaan. Siellä täällä on roomalaisia raunioita, sillä kaupungin historia ulottuu yli kahdentuhannen vuoden päähän. Porečin tunnetuin rakennus lienee Eufrasiuksen basilika, joka on päässyt Unescon maailmanperintölistalle.

Rantakadulla on ainakin näin syyskuussa väljää. Meri tyyntyy ja ilta-auringon valaisema näkymä on suorastaan maalauksellinen. Rannan tuntumasta löytyy niin rihkamakojuja kuin erikokoisia veneitäkin.


Kalamies perkaa saalistaan ja lähistöltä kaikuvat haitarinsoittajan slaavilaiset sävelet. Nautimme hyvin säilyneestä paikallistunnelmasta.

Porečista löytyy yllin kyllin houkuttelevia ravintoloita. Valitsemme Konoba Aban, jonka pienellä sisäpihalla on mukava tunnelma. Tarjoilu on poikkeuksellisen ystävällistä ja ruoat maistuvia, joten ravintola on kehunsa ansainnut. Ainoan pienen moitteen voi kohdistaa annosten peruslisukkeena tuleviin arkisiin ranskalaisiin, sillä ne eivät tee oikeutta muuten erinomaiselle kokonaisuudelle.

PULA

Istrian suurin kaupunki Pula tunnetaan erityisesti amfiteatteristaan. Tämä Colosseumin pikkuveli on kokonsa ansiosta näyttävä ilmestys, jonka kauneus korostuu kirkkaansinistä taivasta vasten. Aikoinaan gladiaattorien areenana toimineessa rakennelmassa järjestetään nykyään konsertteja.

Sisällä ei ole valtavasti nähtävää, sillä pystyssä ovat lähinnä ulkoseinät sekä jonkin verran matalampia raunioita. Istun katsomoon miettimään, millaista täällä on ollut roomalaisten aikaan veren virratessa ja kansan huutaessa. Amfiteatterin kellarikerroksen näyttelystä löytyy vanhoja ruukkuja sekä erilaisia kiviesineitä.

Pulan vanha kaupunginosa on siisti kokonaisuus. Sergiuksen riemukaarelta alkavan kävelykadun varrella riittää monenlaisia kauppoja. Erään terassin pöydän ääressä istuskelee irlantilaiskirjailija James Joyce pronssiin valettuna.

Roomalaisaikainen tori eli Forum toimii edelleen vanhankaupungin keskuksena. Aukion laidalla kohoaa muun muassa Augustuksen temppeli, jota voi ihailla kahvilan pöydästä. Muutaman tunnin vierailu ei tietenkään anna kovin kattavaa kuvaa Pulasta, mutta oma käsitykseni kaupungista jää keskinkertaiseksi. Amfiteatteri on toki näkemisen arvoinen, mutta viihtyisä vanhakaupunki ei tarjoa mitään kovin mullistavaa muihin Istrian kohteisiin verrattuna. Palaamme sataman tuntumaan pysäköityyn autoomme. Meille yritetään vielä kaupata veneretkeä Brijuni-saarille, mutta sellaiseen ei ole tällä kertaa aikaa.


BUZET

Mutkikas tie kiemurtelee kohti Buzetia. Kukkulat vaihtuvat jylhempiin maisemiin ja kuljemme välillä kallioisen solan pohjalla. Maaseudun heiniä on puitu ja maissi heiluu tuulessa. Buzetin vanhakaupunki löytyy kukkulan huipulta. Jätämme auton parkkipaikalle kukkulan rinteelle ja kävelemme loppumatkan ylös. Tämä onkin hyvä ratkaisu, sillä perillä odottaa ahtaita kujia.

Buzetin vanhakaupunki on pittoreski, mutta yllättävän pieni. Kierrettävää ei siis riitä kuin hetkeksi. Tryffeleistä tunnetussa Buzetissa kannattaa tietenkin käydä syömässä. Mukulakivikadut ovat lähes autioita, joten hämmästymme, kun Stara Oštarijasta ei löydy vapaata lounaspöytää. Vela Vrata -hotellin terassilla on sen sijaan hyvin tilaa. Tryffelit on mainittu miltei jokaisen ruokalajin kohdalla, mutta niiden makua on silti vaikea erottaa. Niin alkuruokakeitto kuin pienehkö pihvikin maistuvat silti mainiosti.


NOVIGRAD

Novigrad on perinteinen kalastajakylä, joka on hiljalleen kasvavista matkailijamääristä huolimatta säilyttänyt miellyttävän ilmeensä. Pienvenesatama on varsin kuvauksellinen. Sympaattista Novigradia voisi kenties kuvailla Porečin vaatimattomammaksi pikkusiskoksi. Novigrad soveltuu hyvin vaikkapa illalliskohteeksi, jossa voi aterian lisäksi tehdä pienen kävelylenkin tunnelmallisilla kujilla sekä ihailla auringonlaskua merituulen viilentämässä illassa. Novigradin ravintolatarjonta on melko runsas.

VRSAR

Myös Vrsar kuuluu käymisen arvoisiin paikkoihin. Ohitamme ennen perille saapumista useammankin tienvarsiravintolan, jonka vartaissa pyörii kokonaisia porsaita. Vrsarin satamassa kelluu hienoja veneitä. Kävelemme rantakatua pitkin ja pysähdymme hetkeksi terassille. Vrsar on tunnettu muun muassa hyvistä uimarannoistaan.

DRAGUĆ

Yksi Istrian pienistä aarteista on yllä olevan kuvan Draguć. Kylä sijaitsee rauhallisessa ympäristössä kukkuloiden keskellä. Historiallinen miljöö on löydetty taustaksi useampaankin elokuvaan, joten Draguć on saanut lempinimen Istrian Hollywood. Myös viinitilojen ympäröimä kukkulakaupunki Buje näyttää läpi ajettuna hienolta ja on sääli, ettei aikaa pysähtymiseen jää. Missaamme vastaavalla tavalla myös monien kehuman Grožjnanin, joka aivan varmasti kuuluu Istrian kauneimpiin kyliin. Sen sijaan niemimaan keskellä sijaitseva Pazin ei pikaisesti nähtynä sytytä. Sateisesta kaupungista jää kovin arkipäiväinen mielikuva, mutta toisaalta on täysin kohtuutonta tuomita paikkakuntaa muutaman minuutin perusteella. Ensivaikutelma olisi saattanut muuttua vaikkapa hyvän aterian tai linnavierailun aikana.


UMAG

Käväisemme Slovenian rajan tuntumassa sijaitsevassa Umagissa syömässä jäätelöt ennen ukkosmyrskyn saapumista. Tummien pilvien sävyttämä auringonlasku on upea, mutta muuten kaupunki ei herätä ensi silmäyksellä suurta mielenkiintoa. Rantakadulla on paljon myyntikojuja ja useita baareja. Jotenkin tuntuu, ettei turismin kasvattama Umag olisi ainakaan omaan makuuni Istrian parhaita käyntikohteita.

Istria on suhteellisen pieni alue, jonka teillä on helppo siirtyä nopeasti kylästä toiseen. Maksullinen moottoritie on nopea, mutta uteliaan matkailijan kannattaa etsiä mielenkiintoisempia reittejä. Suosittelen käymään ainakin aiemmin esittelemissäni Rovinjissa ja Motovunissa sekä valitsemaan lisäksi joitakin yllä mainituista kohteista. Mielestäni on paljon parempi idea tutustua kiireettömästi muutamaan kylään kuin lähteä kiirehtimään kaikkia läpi. Näin matkasta tulee miellyttävämpi ja antoisampi, sillä lopulta useimmat kylistä kuitenkin muistuttavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Teimme Istriasta käsin retket myös Slovenian Piraniin sekä Italian Triesteen, mutta ne ovatkin jo omia tarinoitaan.

Jatka lukemista

Kroatia

Istrian auringon alla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Nyt kun suurin osa tänä vuonna tehdyistä matkoista on blogissa käsitelty, palaan ajassa tasan kolme vuotta taaksepäin syyskuisen Kroatian lämpöön. Tässä siis muistoja Istrian niemimaalta vuokratulta lomatalolta ja sen ympäristöstä.

Helteisen päivän jälkeen on luvassa synkkä ja myrskyinen yö. Makaan sängyllä ja kuuntelen lähestyvää jyrinää. Edes puiset ikkunaluukut eivät peitä salamoiden toistuvaa välkettä. Hetkeä myöhemmin jysähtää kunnolla. Salama tuntuu iskevän aivan makuuhuoneen nurkalle korviahuumaavalla voimalla, joka saa koko talon tärisemään. Lapset jatkavat tyytyväisinä uniaan, mutta nousen itse katsomaan, kuinka pihamaa peittyy kaatosateeseen. Jääkaapissa ei loista enää valoa, sillä salama vei sähköt. Ukkonen jatkuu vielä pitkään.

Heräilemme uuteen aamuun tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Tällä kertaa ei kannata kattaa aamiaista litimärälle ulkoterassille, mutta lähellä tuotetut elintarvikkeet maistuvat yhtä hyvin sisälläkin. Emme saa sähköjä omin voimin kuntoon, joten kutsun vuokraemännän paikalle. Pian perässä seuraa kylän sähkömies. Kestää yllättävän kauan, kunnes kaikkien huoneiden lamput viimein syttyvät.

Nostamme kaatuneet auringonvarjot pystyyn ja keräämme suurimmat roskat uima-altaasta. Lapsia kiinnostavat erityisesti veden varaan joutuneet heinäsirkat ja hämähäkit. Jos jonkinmoista vipeltäjää on tullut vastaan sisälläkin. Niistä epäilyttävimmät ovat muistuttaneet erehdyttävästi skorpioneja. Toisaalta tämän seudun ötököistä on ollut iloakin. Saimme juuri ennen matkaamme ilmoituksen, jonka mukaan varaamastamme huvilasta oli löytynyt jonkinlaisia tuholaisia. Meille järjestyi suunniteltua huomattavasti laadukkaampi majoitus alkuperäiseen hintaan. Saamme siis nauttia reilunkokoisella pihamaalla niin tavallisesta uima-altaasta kuin lämpimästä porealtaastakin. Lapsilla on tilaa pelata palloa ja sisätilatkin toimivat hyvin. Kumpaakaan näistä taloista ei valitettavasti enää löydy Interhomen valikoimasta.

Sää kirkastuu vähitellen ja viimeisetkin pilvet kaikkoavat näkyvistä. Tuntuu hyvältä olla Istrian auringon alla. Kotikylämme Sveti Lovrečin keskusta sijaitsee parin kilometrin päässä talolta. Kävelyyn sopivan matkan voi taittaa tasaisella tiellä, jota reunustavat muratin peittämät kiviaidat. Ohitamme huolella hoidettuja viiniviljelmiä ja viljapeltoja. Sato on kypsymässä hyvää vauhtia. Pikkuruinen traktori puksuttaa jossain oliivilehdon takana ja sirkat sirittävät heinikossa.

Hiljainen Sveti Lovreč on yllättävän kuvauksellinen, vaikkei sieltä maailmanluokan nähtävyyksiä löydykään. Ihan varta vasten tähän sisämaan pikkukylään tuskin kannattaa kovin kaukaa lähteä, mutta toisaalta sijainti Istrian moottoritien tuntumassa on varsin kätevä. Suosittu Porečin rantakaupunki on noin viidentoista kilometrin päässä ja Rovinjiinkin ajaa vain puolessa tunnissa.


Pyhän Laurin mukaan nimetystä Sveti Lovrečista löytyy yksi Istrian parhaiten säilyneistä keskiaikaisista linnoitetuista keskustoista. Kissat vilistävät mukulakivikujien kätköihin, kun käännymme katsomaan korkealle kattojen yläpuolelle kohoavaa harmaata tornia.

Kylän uudemmalta puolelta löytyy pari baaria ja markettia. Lisäksi on posti ja leipomo, josta saa niin suolaista kuin makeaakin suorastaan naurettavan edulliseen hintaan. Joinakin päivinä torille ilmestyy vaatimattomia myyntikojuja.


Lähden eräänä päivänä kaksivuotiaan tyttären kanssa rataslenkille, jonka tarkoituksena on saada lapsi nukahtamaan päiväunilleen. Lähistöllä on useita muutaman talon pikkukyliä, joiden välillä risteilee kapeita maalaisteitä. Hiljainen seutu uinuu iltapäivän kuumuudessa. Kuulemani mukaan tällaiset Istrian syrjäkylät säilyvät asuttuina, koska alue on pieni ja ihmiset voivat käydä maalta käsin esimerkiksi Pulassa töissä. Toisaalta myös vanhempi väki haluaa asua viimeiseen asti kotitiloillaan. Tuollakin paikallinen mummo hymyilee ohikulkijoille pihaltaan, jonka häkissä kotkottaa lauma ruskeita kanoja.


Erään talon pihalla loikoillut kultainennoutaja rientää luoksemme. Se nuuhkaisee uteliaana tytärtä, joka on uudesta ystävästä riemuissaan. Käytämme koirasta luonnollisesti nimeä Hauva. Kysäisen hyväntahtoiselta eläimeltä, haluaisiko se lähteä oppaaksemme. Hauva heiluttaa häntäänsä ja tallustaa tietä pitkin ylämäkeen. Se ilmeisesti ymmärtää suomen kieltä.

Halkeillut asfaltti vaihtuu muhkuraiseen hiekkatiehen Rakovcin talojen jälkeen. Kuljemme hetken metsän varjoissa Hauvaa seuraten. Myrsky on pudottanut oksia tielle. Jossain vaiheessa Hauva lähtee opastamaan meitä tieltä syrjään, kunnes pysähtyy odottamaan jonkinlaisen muistomerkin eteen. Kivipaateen on kaiverrettu punainen tähti, sirppi ja vasara. Ei kai Hauva ole kommunisti?

Maaseudulla on mukava kävellä. Vastaan tulee punaista traktoria ajava isäntä, joka tervehtii meitä iloisesti kättään heiluttaen. Kuormana keikkuu valtava määrä vasta nostettuja perunoita. Tie muuttuu Jakići Gorinjissa jälleen päällystetyksi. Pihoilla näkyy mehiläistarhoja ja erilaisia viljelyksiä. Sympaattisella maanviljelysalueella on aitoa vanhanajan tunnelmaa.

Hauva johdattaa meidät reilun kuuden kilometrin kierroksen päätteeksi takaisin lomatalomme pihaan. Tytär ei koirasta johtuen nukkunut koko matkan aikana hetkeäkään. Hauva jää hetkeksi siliteltäväksi, kunnes lähtee jolkottamaan kotitalolleen päin.

Vapaana kuljeskelevat koirat ovat täälläpäin yleinen näky. Epäilemme seudulla seikkailevaa kolmen räksyttävän koiran koplaa lasten Muumi-pallon varastamisesta, sillä pallo on erään päivän aikana kadonnut mystisesti keskeltä pihanurmea.

Illan tullen varjot pitenevät ja auringonlasku punertaa taivaan. Yöstä tulee vaihteeksi tyyni ja tähtikirkas. Ilman viilentyessä kymmenen asteen tienoille on syytä siirtyä sisätilojen lämpöön. Vaikka lomapäivät kuluisivat leppoisasti pihamaallakin, ei Istrian kiinnostavia kyliä ja kaupunkeja voi jättää väliin. Motovunista ja Rovinjista olen jo kertonutkin, mutta seuraavassa postauksessa on luvassa lisää niemimaan muuta antia.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja