Kroatian pohjoisosassa sijaitseva Istrian niemimaa on täynnä kiinnostavia vierailukohteita. Alueella on helppo liikkua vuokra-autolla ja tutustua eri paikkakuntien tunnelmiin.

Istria on kaunista maanviljelysaluetta, jota usein verrataan Italian Toscanaan. Länsirannikolta löytyy suosittuja rantalomakohteita, kun taas sisämaan vehreillä kukkuloilla on hiljaisempaa. Tähän postaukseen on koottu syyskuussa 2014 tekemämme matkan antia alueen eri kylistä ja kaupungeista. Rovinjista ja Motovunista olen kertonut jo aiemmin.

POREČ

Lomataloamme lähin varsinainen kaupunki on rannikolla sijaitseva Poreč, jossa vietämme pari iltaa. Pienehkö vanhakaupunki työntyy kapealle niemelle, joten meri on lähellä koko ajan. Niemen keskellä kulkeva muutaman sadan metrin mittainen Decumanus-kävelykatu on eräänlainen vanhankaupungin valtaväylä. Kuluneet vuodet ovat hioneet vaaleat katulaatat kiiltävän liukkaiksi. Kadun varrelta löytyy matkamuistoja, koruja, jäätelöä, pikaruokaa ja kaikkea muuta, minkä oletetaan kiinnostavan turisteja. Ilmapiiri on silti miellyttävän leppoisa ja kaupankäynti rauhallista.

Porečin vanhakaupunki ei ole yhtä näyttävä kuin Rovinjissa, mutta sopii mainiosti rentoon illanviettoon kauniissa ja merellisessä ympäristössä. Korkeuseroja ei juurikaan ole, joten lastenrattaiden työntäminen on Porečissa harvinaisen helppoa. Kaupungin laitamilla on suosittuja uimarantoja, joiden tuntumasta löytyy niin hotelleja kuin leirintäalueitakin. Itse keskitymme vain kaupungin vanhaan osaan. Siellä täällä on roomalaisia raunioita, sillä kaupungin historia ulottuu yli kahdentuhannen vuoden päähän. Porečin tunnetuin rakennus lienee Eufrasiuksen basilika, joka on päässyt Unescon maailmanperintölistalle.

Rantakadulla on ainakin näin syyskuussa väljää. Meri tyyntyy ja ilta-auringon valaisema näkymä on suorastaan maalauksellinen. Rannan tuntumasta löytyy niin rihkamakojuja kuin erikokoisia veneitäkin.

Kalamies perkaa saalistaan ja lähistöltä kaikuvat haitarinsoittajan slaavilaiset sävelet. Nautimme hyvin säilyneestä paikallistunnelmasta.

Porečista löytyy yllin kyllin houkuttelevia ravintoloita. Valitsemme Konoba Aban, jonka pienellä sisäpihalla on mukava tunnelma. Tarjoilu on poikkeuksellisen ystävällistä ja ruoat maistuvia, joten ravintola on kehunsa ansainnut. Ainoan pienen moitteen voi kohdistaa annosten peruslisukkeena tuleviin arkisiin ranskalaisiin, sillä ne eivät tee oikeutta muuten erinomaiselle kokonaisuudelle.

PULA

Istrian suurin kaupunki Pula tunnetaan erityisesti amfiteatteristaan. Tämä Colosseumin pikkuveli on kokonsa ansiosta näyttävä ilmestys, jonka kauneus korostuu kirkkaansinistä taivasta vasten. Aikoinaan gladiaattorien areenana toimineessa rakennelmassa järjestetään nykyään konsertteja.

Sisällä ei ole valtavasti nähtävää, sillä pystyssä ovat lähinnä ulkoseinät sekä jonkin verran matalampia raunioita. Istun katsomoon miettimään, millaista täällä on ollut roomalaisten aikaan veren virratessa ja kansan huutaessa. Amfiteatterin kellarikerroksen näyttelystä löytyy vanhoja ruukkuja sekä erilaisia kiviesineitä.

Pulan vanha kaupunginosa on siisti kokonaisuus. Sergiuksen riemukaarelta alkavan kävelykadun varrella riittää monenlaisia kauppoja. Erään terassin pöydän ääressä istuskelee irlantilaiskirjailija James Joyce pronssiin valettuna.

Roomalaisaikainen tori eli Forum toimii edelleen vanhankaupungin keskuksena. Aukion laidalla kohoaa muun muassa Augustuksen temppeli, jota voi ihailla kahvilan pöydästä. Muutaman tunnin vierailu ei tietenkään anna kovin kattavaa kuvaa Pulasta, mutta oma käsitykseni kaupungista jää keskinkertaiseksi. Amfiteatteri on toki näkemisen arvoinen, mutta viihtyisä vanhakaupunki ei tarjoa mitään kovin mullistavaa muihin Istrian kohteisiin verrattuna. Palaamme sataman tuntumaan pysäköityyn autoomme. Meille yritetään vielä kaupata veneretkeä Brijuni-saarille, mutta sellaiseen ei ole tällä kertaa aikaa.

BUZET

Mutkikas tie kiemurtelee kohti Buzetia. Kukkulat vaihtuvat jylhempiin maisemiin ja kuljemme välillä kallioisen solan pohjalla. Maaseudun heiniä on puitu ja maissi heiluu tuulessa. Buzetin vanhakaupunki löytyy kukkulan huipulta. Jätämme auton parkkipaikalle kukkulan rinteelle ja kävelemme loppumatkan ylös. Tämä onkin hyvä ratkaisu, sillä perillä odottaa ahtaita kujia.

Buzetin vanhakaupunki on pittoreski, mutta yllättävän pieni. Kierrettävää ei siis riitä kuin hetkeksi. Tryffeleistä tunnetussa Buzetissa kannattaa tietenkin käydä syömässä. Mukulakivikadut ovat lähes autioita, joten hämmästymme, kun Stara Oštarijasta ei löydy vapaata lounaspöytää. Vela Vrata -hotellin terassilla on sen sijaan hyvin tilaa. Tryffelit on mainittu miltei jokaisen ruokalajin kohdalla, mutta niiden makua on silti vaikea erottaa. Niin alkuruokakeitto kuin pienehkö pihvikin maistuvat silti mainiosti.

NOVIGRAD

Novigrad on perinteinen kalastajakylä, joka on hiljalleen kasvavista matkailijamääristä huolimatta säilyttänyt miellyttävän ilmeensä. Pienvenesatama on varsin kuvauksellinen. Sympaattista Novigradia voisi kenties kuvailla Porečin vaatimattomammaksi pikkusiskoksi. Novigrad soveltuu hyvin vaikkapa illalliskohteeksi, jossa voi aterian lisäksi tehdä pienen kävelylenkin tunnelmallisilla kujilla sekä ihailla auringonlaskua merituulen viilentämässä illassa. Novigradin ravintolatarjonta on melko runsas.

VRSAR

Myös Vrsar kuuluu käymisen arvoisiin paikkoihin. Ohitamme ennen perille saapumista useammankin tienvarsiravintolan, jonka vartaissa pyörii kokonaisia porsaita. Vrsarin satamassa kelluu hienoja veneitä. Kävelemme rantakatua pitkin ja pysähdymme hetkeksi terassille. Vrsar on tunnettu muun muassa hyvistä uimarannoistaan.

DRAGUĆ

Yksi Istrian pienistä aarteista on yllä olevan kuvan Draguć. Kylä sijaitsee rauhallisessa ympäristössä kukkuloiden keskellä. Historiallinen miljöö on löydetty taustaksi useampaankin elokuvaan, joten Draguć on saanut lempinimen Istrian Hollywood. Myös viinitilojen ympäröimä kukkulakaupunki Buje näyttää läpi ajettuna hienolta ja on sääli, ettei aikaa pysähtymiseen jää. Missaamme vastaavalla tavalla myös monien kehuman Grožjnanin, joka aivan varmasti kuuluu Istrian kauneimpiin kyliin. Sen sijaan niemimaan keskellä sijaitseva Pazin ei pikaisesti nähtynä sytytä. Sateisesta kaupungista jää kovin arkipäiväinen mielikuva, mutta toisaalta on täysin kohtuutonta tuomita paikkakuntaa muutaman minuutin perusteella. Ensivaikutelma olisi saattanut muuttua vaikkapa hyvän aterian tai linnavierailun aikana.

UMAG

Käväisemme Slovenian rajan tuntumassa sijaitsevassa Umagissa syömässä jäätelöt ennen ukkosmyrskyn saapumista. Tummien pilvien sävyttämä auringonlasku on upea, mutta muuten kaupunki ei herätä ensi silmäyksellä suurta mielenkiintoa. Rantakadulla on paljon myyntikojuja ja useita baareja. Jotenkin tuntuu, ettei turismin kasvattama Umag olisi ainakaan omaan makuuni Istrian parhaita käyntikohteita.

Istria on suhteellisen pieni alue, jonka teillä on helppo siirtyä nopeasti kylästä toiseen. Maksullinen moottoritie on nopea, mutta uteliaan matkailijan kannattaa etsiä mielenkiintoisempia reittejä. Suosittelen käymään ainakin aiemmin esittelemissäni Rovinjissa ja Motovunissa sekä valitsemaan lisäksi joitakin yllä mainituista kohteista. Mielestäni on paljon parempi idea tutustua kiireettömästi muutamaan kylään kuin lähteä kiirehtimään kaikkia läpi. Näin matkasta tulee miellyttävämpi ja antoisampi, sillä lopulta useimmat kylistä kuitenkin muistuttavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Teimme Istriasta käsin retket myös Slovenian Piraniin sekä Italian Triesteen, mutta ne ovatkin jo omia tarinoitaan.

Nyt kun suurin osa tänä vuonna tehdyistä matkoista on blogissa käsitelty, palaan ajassa tasan kolme vuotta taaksepäin syyskuisen Kroatian lämpöön. Tässä siis muistoja Istrian niemimaalta vuokratulta lomatalolta ja sen ympäristöstä.

Helteisen päivän jälkeen on luvassa synkkä ja myrskyinen yö. Makaan sängyllä ja kuuntelen lähestyvää jyrinää. Edes puiset ikkunaluukut eivät peitä salamoiden toistuvaa välkettä. Hetkeä myöhemmin jysähtää kunnolla. Salama tuntuu iskevän aivan makuuhuoneen nurkalle korviahuumaavalla voimalla, joka saa koko talon tärisemään. Lapset jatkavat tyytyväisinä uniaan, mutta nousen itse katsomaan, kuinka pihamaa peittyy kaatosateeseen. Jääkaapissa ei loista enää valoa, sillä salama vei sähköt. Ukkonen jatkuu vielä pitkään.

Heräilemme uuteen aamuun tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Tällä kertaa ei kannata kattaa aamiaista litimärälle ulkoterassille, mutta lähellä tuotetut elintarvikkeet maistuvat yhtä hyvin sisälläkin. Emme saa sähköjä omin voimin kuntoon, joten kutsun vuokraemännän paikalle. Pian perässä seuraa kylän sähkömies. Kestää yllättävän kauan, kunnes kaikkien huoneiden lamput viimein syttyvät.

Nostamme kaatuneet auringonvarjot pystyyn ja keräämme suurimmat roskat uima-altaasta. Lapsia kiinnostavat erityisesti veden varaan joutuneet heinäsirkat ja hämähäkit. Jos jonkinmoista vipeltäjää on tullut vastaan sisälläkin. Niistä epäilyttävimmät ovat muistuttaneet erehdyttävästi skorpioneja. Toisaalta tämän seudun ötököistä on ollut iloakin. Saimme juuri ennen matkaamme ilmoituksen, jonka mukaan varaamastamme huvilasta oli löytynyt jonkinlaisia tuholaisia. Meille järjestyi suunniteltua huomattavasti laadukkaampi majoitus alkuperäiseen hintaan. Saamme siis nauttia reilunkokoisella pihamaalla niin tavallisesta uima-altaasta kuin lämpimästä porealtaastakin. Lapsilla on tilaa pelata palloa ja sisätilatkin toimivat hyvin. Kumpaakaan näistä taloista ei valitettavasti enää löydy Interhomen valikoimasta.

Sää kirkastuu vähitellen ja viimeisetkin pilvet kaikkoavat näkyvistä. Tuntuu hyvältä olla Istrian auringon alla. Kotikylämme Sveti Lovrečin keskusta sijaitsee parin kilometrin päässä talolta. Kävelyyn sopivan matkan voi taittaa tasaisella tiellä, jota reunustavat muratin peittämät kiviaidat. Ohitamme huolella hoidettuja viiniviljelmiä ja viljapeltoja. Sato on kypsymässä hyvää vauhtia. Pikkuruinen traktori puksuttaa jossain oliivilehdon takana ja sirkat sirittävät heinikossa.

Hiljainen Sveti Lovreč on yllättävän kuvauksellinen, vaikkei sieltä maailmanluokan nähtävyyksiä löydykään. Ihan varta vasten tähän sisämaan pikkukylään tuskin kannattaa kovin kaukaa lähteä, mutta toisaalta sijainti Istrian moottoritien tuntumassa on varsin kätevä. Suosittu Porečin rantakaupunki on noin viidentoista kilometrin päässä ja Rovinjiinkin ajaa vain puolessa tunnissa.

Pyhän Laurin mukaan nimetystä Sveti Lovrečista löytyy yksi Istrian parhaiten säilyneistä keskiaikaisista linnoitetuista keskustoista. Kissat vilistävät mukulakivikujien kätköihin, kun käännymme katsomaan korkealle kattojen yläpuolelle kohoavaa harmaata tornia.

Kylän uudemmalta puolelta löytyy pari baaria ja markettia. Lisäksi on posti ja leipomo, josta saa niin suolaista kuin makeaakin suorastaan naurettavan edulliseen hintaan. Joinakin päivinä torille ilmestyy vaatimattomia myyntikojuja.

Lähden eräänä päivänä kaksivuotiaan tyttären kanssa rataslenkille, jonka tarkoituksena on saada lapsi nukahtamaan päiväunilleen. Lähistöllä on useita muutaman talon pikkukyliä, joiden välillä risteilee kapeita maalaisteitä. Hiljainen seutu uinuu iltapäivän kuumuudessa. Kuulemani mukaan tällaiset Istrian syrjäkylät säilyvät asuttuina, koska alue on pieni ja ihmiset voivat käydä maalta käsin esimerkiksi Pulassa töissä. Toisaalta myös vanhempi väki haluaa asua viimeiseen asti kotitiloillaan. Tuollakin paikallinen mummo hymyilee ohikulkijoille pihaltaan, jonka häkissä kotkottaa lauma ruskeita kanoja.

Erään talon pihalla loikoillut kultainennoutaja rientää luoksemme. Se nuuhkaisee uteliaana tytärtä, joka on uudesta ystävästä riemuissaan. Käytämme koirasta luonnollisesti nimeä Hauva. Kysäisen hyväntahtoiselta eläimeltä, haluaisiko se lähteä oppaaksemme. Hauva heiluttaa häntäänsä ja tallustaa tietä pitkin ylämäkeen. Se ilmeisesti ymmärtää suomen kieltä.

Halkeillut asfaltti vaihtuu muhkuraiseen hiekkatiehen Rakovcin talojen jälkeen. Kuljemme hetken metsän varjoissa Hauvaa seuraten. Myrsky on pudottanut oksia tielle. Jossain vaiheessa Hauva lähtee opastamaan meitä tieltä syrjään, kunnes pysähtyy odottamaan jonkinlaisen muistomerkin eteen. Kivipaateen on kaiverrettu punainen tähti, sirppi ja vasara. Ei kai Hauva ole kommunisti?

Maaseudulla on mukava kävellä. Vastaan tulee punaista traktoria ajava isäntä, joka tervehtii meitä iloisesti kättään heiluttaen. Kuormana keikkuu valtava määrä vasta nostettuja perunoita. Tie muuttuu Jakići Gorinjissa jälleen päällystetyksi. Pihoilla näkyy mehiläistarhoja ja erilaisia viljelyksiä. Sympaattisella maanviljelysalueella on aitoa vanhanajan tunnelmaa.

Hauva johdattaa meidät reilun kuuden kilometrin kierroksen päätteeksi takaisin lomatalomme pihaan. Tytär ei koirasta johtuen nukkunut koko matkan aikana hetkeäkään. Hauva jää hetkeksi siliteltäväksi, kunnes lähtee jolkottamaan kotitalolleen päin.

Vapaana kuljeskelevat koirat ovat täälläpäin yleinen näky. Epäilemme seudulla seikkailevaa kolmen räksyttävän koiran koplaa lasten Muumi-pallon varastamisesta, sillä pallo on erään päivän aikana kadonnut mystisesti keskeltä pihanurmea.

Illan tullen varjot pitenevät ja auringonlasku punertaa taivaan. Yöstä tulee vaihteeksi tyyni ja tähtikirkas. Ilman viilentyessä kymmenen asteen tienoille on syytä siirtyä sisätilojen lämpöön. Vaikka lomapäivät kuluisivat leppoisasti pihamaallakin, ei Istrian kiinnostavia kyliä ja kaupunkeja voi jättää väliin. Motovunista ja Rovinjista olen jo kertonutkin, mutta seuraavassa postauksessa on luvassa lisää niemimaan muuta antia.