Seuraa somessa

Italia

Viikonloppu keväisessä Milanossa

Julkaistu

-

Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuvan viikonlopun Milanossa. Ohjelmaan kuului jalkapallo-ottelun lisäksi paljon muutakin, kuten hyvää ruokaa, opastettu kierros La Scalan oopperatalossa sekä vierailu ihmisten luilla koristellussa kappelissa.

Pohjois-Italian kevät on edennyt jo mukavasti, sillä esimerkiksi viime lauantaina sai nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ja parinkymmenen asteen lämmöstä. Päätin koronasulkujen aikaan palata Milanoon kerran vuodessa, ja tämä on nyt toteutunut ainakin kahtena ensimmäisenä keväänä. En silti ota paineita siitä, jos joku vuosi jää tulevaisuudessa väliinkin. Suurin syy Milanoon palaamisessa ovat suosikkijoukkueeni Interin ottelut, mutta koko kaupunki viehättää minua kerta kerralta yhä enemmän.

milano_2023_martini

Olen kuullut mielipiteitä, joiden mukaan Milano on ”päivässä nähty”, mutta itse alan vasta nyt yhdeksännen vierailun jälkeen päästä kunnolla vauhtiin. Jokainen matka on ollut melko lyhyt, joten listallani olisi vielä runsaasti uutta nähtävää tulevien vuosien varalle. Alla on viime viikonlopun viisitoista mieleenpainuvinta kohdetta siinä järjestyksessä kuin me ne koimme. Ellet ole vielä käynyt Milanossa, suosittelen nähtävyyksistä myös ainakin Naviglin aluetta, maisemia Duomon katolta sekä Cimitero Monumentalen hautausmaata.


milano_2023_signorvino_03

RAVINTOLA SIGNORVINO

Suuntaamme heti Milanoon ehdittyämme ravintola Signorvinoon tuomiokirkon eli Duomon naapuriin. Suositulla ketjulla on pelkästään Milanossa viisi toimipistettä, joista tämä on keskeisimmällä paikalla. Katutasolla toimii viinikauppa ja yläkerrassa ravintola, jonne olemme tehneet varmuuden vuoksi pöytävarauksen.

milano_2023_signorvino_01

Vaikka Signorvinon sijainti ja kadulla päivystävä sisäänheittäjä viittaavatkin turistisuuteen, vaikuttaa äänekäs asiakaskunta pääosin paikalliselta. Jo harmaantuneella Claudiolla näyttäisi olevan meneillään hilpeät synttärijuhlat. Yllä oleva seesteinen kuva ei kerro koko totuutta, sillä ravintolan täyttyessä meteli yltyy melkoiseksi. Tunnelmaa voisi volyymin perusteella kuvailla hyvin italialaiseksi.

milano_2023_signorvino_02

Viinin seuraksi olisi tarjolla varsinkin leikkeleitä, mutta jätämme ne väliin. Maistelemme lautasellisen friteerattuja alkupaloja, joihin kuuluu esimerkiksi sisilialaisia minikokoisia arancineja sekä ascolilaisia oliiveja. Pääruoaksi valikoituu tagliata eli viipaloitua naudanlihaa vihannesten kera. Lasku on varsin kohtuullinen, joten hinta-laatusuhteessa ei ole valittamista. Kokemuksemme Signorvinosta on positiivinen, joskaan ei mitenkään täydellinen. Voisin ehkä harkita tänne palaamista siinä tapauksessa, jos nälkä alkaisi juuri Duomon kulmilla kurnia. Viini ei ainakaan lopu kesken.

Lisätiedot: signorvino.com


milano_2023_novecento_02

MUSEO DEL NOVECENTO

Palaamme perjantaina aamupäivällä Duomon aukion laidalle ja tutustumme Museo del Novecentoon. Museon nimi viittaa 1900-luvun taiteeseen, jota on esillä maltillisen kokoinen muutaman sadan teoksen kokoelma. Halusin uteliaisuuttani nähdä tämänkin museon, vaikkei moderni taide osu oikein meidän kummankaan mieltymyksiin. Niinpä kierrämmekin koko näyttelyn läpi vain reilussa puolessa tunnissa.

milano_2023_novecento_03

Esillä on ennen kaikkea italialaisten futuristien teoksia, mutta joukossa on myös joidenkin kansainvälisten mestarien yksittäisiä maalauksia. Kuuluisimmat nimet lienevät Pablo Picasso ja Henri Matisse. Vaikkei Museo del Novecento ihan omaan makuumme osukaan, voi sen kokoelma olla jonkun muun mielestä hyvinkin sykähdyttävä. Futuristisesta taidesuuntauksesta kiinnostuneille kyseessä voi hyvinkin olla oikea aarreaitta.

milano_2023_novecento_01

Keskeinen sijainti Duomon kulmalla ja vain viiden euron pääsymaksu tekevät Museo del Novecentosta matalan kynnyksen vierailukohteen kaupunkikierroksen varrella. Moni astuu sisään jo pelkästään maiseman takia, sillä ylimmän kerroksen lasiseinäisestä huoneesta avautuu hieno näkymä Duomon torille.

milano_2023_novecento_04

Yksi jos toinenkin haluaa ikuistaa itsensä ikkunoiden äärellä, mutta minusta on hauskinta katsella alas ja seurailla kuinka ihmiset kulkevat muurahaisten lailla pitkin aukiota.

Lisätiedot: museodelnovecento.org


milano_2023_interstore

INTER STORE MILANO

Siirrymme futurististen maalausten keskeltä itselleni huomattavasti tutummalle alueelle, kun käväisemme jalkapalloseura Interin kaupassa. Sinimustat raidat ovat täällä valttia ja valikoimasta löytyy seuran väreissä kaikkea mahdollista patalapuista herätyskelloihin. Mukaani tarttuu tällä kerralla jäljitelmä klassisesta 1960-luvun pelipaidasta. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että myös paikalliskilpailija Milanilla on oma kauppansa heti kulman takana.
 
Lisätiedot: store.inter.it


milano_2023_luini_01

PANZEROTTI LUINI

Jos haluaa tutustua italialaiseen pikaruokaan ja samalla aitoon paikalliseen instituution, kannattaa suunnata Luinin leipomoon. Sanotaan, että milanolaiset ovat käyneet täällä sukupolvesta toiseen, ja siltä vilkas meno näyttääkin. Duomon lähellä sijaitsevan kujan varrella kiemurtelee jono kahdesta eri suunnasta, mutta toiminta on vauhdikasta ja tiskin äärelle pääsee yllättävän nopeasti. 

milano_2023_luini_02

Luini tarjoaa paljon muutakin, mutta se tunnetaan erityisesti panzerotto-nimisestä leivonnaisesta. Alun perin Pugliasta kotoisin oleva rasvainen herkku muistuttaa päällisin puolin lihapiirakkaa. Panzerottoja myydään erilaisilla täytteillä, kuten mozzarellalla ja tomaatilla tai vaikkapa ricottalla ja pinaatilla. Kolmella eurolla saa mukavan kokoisen ja maukkaan pikalounaan, jota pääsee hyvällä tuurilla nauttimaan läheiselle penkille.

Lisätiedot: luini.it


milano_2023_galleria_01

GALLERIA VITTORIO EMANUELE II

Keskustan loistokas ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II tunnetaan myös milanolaisten olohuoneena. Kalleimpien liikkeiden ovilla päivystää tummapukuisia vartijoita ja hintalaput saattavat pyörryttää heikoimpia. Historiallisten ostoskäytävien läpi tulee helposti kuljettua jokaisella Milanon-matkalla, vaikkei tänne erityistä asiaa olisikaan.

milano_2023_galleria_02

Pysähdymme näyteikkunaostoksille Marchesi 1824:n näyttävien pääsiäisherkkujen äärelle. Rizzolin kirjakaupasta löytyy minulle ihan ostettavaakin, kun käsiin osuu jalkapallolegenda Roberto Baggion italiankielinen elämäkerta. Italialaisen kahvin ystäville voi suositella Gallerian lähellä sijaitsevaa Bialettin liikettä. Hypistelen siellä espressokuppeja, mutta kaupat jäävät tekemättä.


milano_2023_peck

HERKKUKAUPPA PECK

Helsinkiläiset ovat oppineet tuntemaan Stockan herkun ja milanolaisilla on Peck. Perinteikkään herkkukaupan lippulaivamyymälä toimii vain kivenheiton päässä Duomolta. Italialaisen gastronomian temppelinäkin tunnettu kauppa myy niin makeita kuin suolaisiakin herkkuja melko suolaiseen hintaan. Viinille on oma osastonsa ja liha-, kala- sekä vihannestiskit pursuavat tuoreita tuotteita. Näin pääsiäisen aikaan tarjolla on upeita suklaaluomuksia, mutta me tyydymme yhden suklaalevyn ostamiseen. Kaupan yläkerrassa toimiva ravintola on tällä hetkellä tauolla mutta alakerran kahvila palvelee asiakkaita.
 
Lisätiedot: peck.it


milano_2023_ciacco

JÄÄTELÖBAARI CIACCO

Peckin naapurissa Via Spadarin varrella toimiva Ciacco kuuluu Milanon parhaisiin jäätelöbaareihin ja sen edustalle kertyykin toisinaan pitkä jono. Tarjolla on perinteisten makujen lisäksi myös innovatiivisia vaihtoehtoja, joista kokeilen itämaista yötä. Intialaiselta ruoalta maistuva jäätelö on kokemus sinänsä, mutta nautin lopulta enemmän Cioccon sitruunasorbetista. Ciaccolla on Milanon liikkeen lisäksi kaksi toimipistettä Parmassa.

Lisätiedot: ciaccolab.it


milano_2023_lascala_00

KIERROS LA SCALAN OOPPERATALOSSA

Jos aiemmin mainittu moderni taide ei kuulu harrastuksiimme, niin ei kyllä oopperakaan. Haluamme silti tutustua maailman kuuluisimmaksi mainittuun oopperataloon La Scalaan. Rakennus ei herätä ulkoapäin juuri minkäänlaista huomiota, mutta se kätkee sisälleen loistokkaan salin, jossa oopperalegendat ovat esiintyneet vuosikymmenestä toiseen. Osallistumme opastetulle kierrokselle, jonka aikana saa istahtaa kuninkaallisen aition, tavallisten aitioiden sekä permannon penkeille, kurkistaa kulissien taakse sekä kuulla mukaansatempaavaa tarinointia talon historiasta. Tunti kuluu nopeasti ja kierros sopii hyvin myös kaltaiselleni oopperaummikolle.

milano_2023_lascala_02

Samalla lipulla saa tutustua La Scalan museoon, josta löytyy eri oopperoissa käytettyjä asuja, oopperatähtien muotokuvia, soittimia sekä erilaisia muistoesineitä. Mekin tunnistamme muutamia kuuluisia nimiä, mutta oopperaharrastaja saisi tästä museosta varmasti enemmän irti. Suosittelen La Scalaan tutustumista kaikille, sillä varsinkin sali on vaikuttava ja rakennuksella on tärkeä paikkansa Milanon historiassa.

La Scalasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot museosta: museoscala.org, lisätiedot esityksistä: teatroallascala.org


milano_2023_botinero_01

SUOSIKKIRAVINTOLANI BOTINERO

Ateria Botinerossa on kuulunut jo pitkään jokaisen Milanon-matkani ohjelmaan, joten nimi on ollut esillä myös muutamassa aiemmassa jutussani. Löysin tänne ensi kertaa siksi, että paikan omistaa Interin entinen kapteeni ja seuran nykyinen varapresidentti Javier Zanetti. Vaikka jo pelkkä suosikkipelaaja voisi olla hyvä syy palata ravintolaan aina uudelleen, vetää Botineroon ennen kaikkea erinomainen ruoka, miellyttävä palvelu ja mukava tunnelma.

milano_2023_botinero_02

Botinero on toimiva yhdistelmä tyylikästä laaturavintolaa ja sporttibaaria. Täällä voi nauttia kynttiläillallista valkoisilta pöytäliinoilta ja seurata samalla sivusilmällä urheilu-uutisia äänettömästä televisiosta. Seinille ripustetut valokuvat ja maalaukset kertovat Zanettin sekä kumppaneiden elämäntarinaa. Aulabaarin vaikuttavasta pelikenkäkokoelmasta löytyy Messin, Maradonan, Baggion, Maldinin, Tottin ja monen muun tähtipelaajan tossut.

milano_2023_botinero_03

Botinero on argentiinalaisitalialainen ravintola, jossa on panostettu erityisesti liharuokiin. Syön yleensä mielelläni kalaa ja vaikka joskus ryhtyisin peräti kasvissyöjäksi, sallisin silti itselleni kerran vuodessa lihaisan aterian juuri tässä ravintolassa. Valitsen tällä kerralla alkuun suussa sulavan carpaccion, sitten artisokkien kera tarjotun kelpo pihvin sekä jälkiruoaksi tutun ja turvallisen tiramisun. Hyvä viini täydentää kokemuksen. Poistuessa on helppo luvata tarjoilijalle, että palaamme taatusti takaisin.

Lisätiedot: botinero.it


milano_2023_ossa_01

SAN BERNARDINO ALLE OSSAN LUUKAPPELI

Aloitamme lauantain kävelykierroksen suunnistamalla San Bernardino alle Ossan kirkkoon. Vaikka valoisa pääsalikin on kaunis, ei se tunnu tässä parinsadan kirkon kaupungissa mitenkään erityiseltä nähtävyydeltä. Sivukappeli on sen sijaan sitäkin kummallisempi. Kappelin seiniä koristaa valtava määrä ihmisten luita ja pääkalloja. Näky on pysäyttävä, joskaan ei lainkaan niin synkkä kuin miltä se saattaa kuulostaa. 

milano_2023_ossa_02

Luukappelin historia juontaa juurensa 1100-luvulle saakka. Paikalla toimi alun perin sairaala sekä menehtyneille potilaille tarkoitettu hautausmaa, josta kuitenkin loppui pian tila kesken. Vainajien luita alettiin varastoida huoneeseen, jonka viereen nousi myöhemmin vaatimaton kirkkorakennus. Kun kirkkoa 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla restauroitiin ja laajennettiin, keksittiin luita käyttää seinien koristeluun. Lopputulos on outoudestaan huolimatta ehdottomasti näkemisen arvoinen.

San Bernardino alle Ossasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot: sanbernardinoalleossa.it


milano_2023_fenicotteri

VILLA INVERNIZZIN FLAMINGOT

Milanon katujen varsilla voi nähdä yllättäviä asioita. Sellaisiksi voi laskea kartanomaisen Villa Invernizzin pihalla asustavat pinkit flamingot. Kymmenkunta eksoottista lintua ovat tänne 1970-luvulla tuotujen flamingojen jälkeläisiä. Lintujen hankkiminen oli talossa asuneen rikkaan Invernizzin perheen idea. Rakennus kuuluu nykyään Invernizzin säätiölle ja piha on suljettu, mutta flamingoja voi katsella aidan raoista kadun puolelta. Paikka on suosittu milanolaisten lapsiperheiden keskuudessa ja nyt meidänkin käydessämme kirkas iloisesti kiljahteleva ääni paljastaa mikä on flamingo italiaksi. Fenicottero! Fenicottero! Fenicottero!


milano_2023_barri_01

PALAZZO BERRI-MEREGALLI

Villa Invernizzi kuuluu epävirallisesti hiljaiseksi kortteliksi nimettyyn Quadrilatero del Silenzioon, jota sävyttää upea arkkitehtuuri. Päädyimme tänne flamingojen vuoksi, mutta huomaamme ympäristössä olevan monta poikkeuksellisen näyttävää rakennusta. Yksi niistä on Palazzo Berri-Meregalli, jonka jykevät muodot ja seinille taiteillut patsaat kiinnittävät huomion. Ehdimme juuri kurkistaa portin taakse suljettuun näyttävään aulaan, kun italiaa puhuva opas tuo paikalle suuren ryhmänsä. Quadrilatero del Silenzioon voisi palata toistekin ja tutkia arkkitehtuuria tämänkertaista ohikulkumatkaamme perusteellisemmin. 


milano_2023_galimberti_01

CASA GALIMBERTI

Jatkamme kävelykierrostamme ennakkoon tietämäni Casa Galimbertin luo. Milanon kauneimmaksi taloksikin kehuttu Casa Galimberti sijaitsee samassa Porta Venezian kaupunginosassa, johon koko edellä mainittu Quadrilatero del Silenziokin kuuluu.

milano_2023_galimberti_02

Arkkitehti Giovanni Battista Bossin suunnittelema Casa Galimberti valmistui vuonna 1905. Talon ulkoseiniä koristavat värikkäät laatat ja mosaiikit. Seinien kuvioita ja koristeellisia parvekkeita on helppo unohtua katselemaan muutamaksi minuutiksi. Casa Galimberti edustaa milanolaista art nouveau -tyyliä parhaimmillaan. Myös kulman takaa löytyvä saman arkkitehdin luoma Casa Guazzoni on kaunis rakennus.


milano_2023_giardini_02

GIARDINI PUBBLICI INDRO MONTANELLI

Milanossa on kuuluisan Parco Sempionen lisäksi muitakin puistoja. Käymme tällä kerralla Giardini Pubblici Indro Montanellissa, joka sekin on mukavan kokoinen viheralue. Milanon vanhimmassa kaupunkipuistossa on aurinkoisena kevätlauantaina mukava tunnelma. Lämpötila alkaa olla jo kesäisissä lukemissa, katumuusikko laulaa italialaisia sävelmiä ja niin koirat kuin lapsetkin kirmailevat pitkin nurmikoita. Käynnissä on myös valmisteluja seuraavana päivänä juostavaa Milanon maratonia varten, koska Giardini Pubblici toimii kilpailun lähtö- ja maalipaikkana.

milano_2023_giardini_01

Giardini Pubblici on mukava levähdyspaikka vilkkaassa kaupungissa, jossa ihmisillä on joutuisa askel ja raitiovaunujen kirskunta kantautuu usein korviin. Muistan joskus kävelleeni tämän puiston halki, mutta nyt meillä on aikaa pysähtyä penkille ja nauttia aurinkoisesta iltapäivästä. Giardini Pubblicin rakennuksiin kuuluvat kuvassa näkyvä Palazzo Dugnani sekä puiston toisella laidalla sijaitsevat luonnontieteellinen museo ja planetaario.


milano_2023_interfiorentina_00

JALKAPALLO-OTTELU INTER–FIORENTINA

Kovasti odottamani Italian pääsarjan ottelu Inter–Fiorentina pelataan lauantai-iltana erinomaisissa olosuhteissa. Aurinko lämmittää ja reilut 73.500 katsojaa on saapunut lähes loppuunmyydylle San Sirolle nauttimaan pelistä. Viime aikoina vaisusti pelannut Inter lähtee peliin ennakkosuosikkina, vaikka keskikastin Fiorentina onkin yltynyt edellisten puolentoista kuukauden aikana loistavaan vireeseen. Ottelusta ei tule ikimuistoista elämystä, vaikka molemmilla joukkueilla riittääkin maalipaikkoja. Inter hukkaa useamman varmalta näyttävän tilanteen ja kun vieraiden Giacomo Bonaventura puskee illan ainoan maalin, lähtevät sarjapisteet Firenzeen.

milano_2023_interfiorentina_02

Tappio tietenkin harmittaa, muttei pilaa muuten upeaa viikonloppua. Tuntuu aina hienolta nähdä pelejä paikan päällä ja kun päätykatsomo Curva Nord jaksaa laulaa läpi ottelun, pysyy tunnelma tuloksesta huolimatta hienona. Maalien ja voiton tuoma euforinen tunne jää nyt puuttumaan, mutta ehkä Interin peli sujuu seuraavalla Milanon-matkallani paremmin. Sitä odotellessa on aika jännittää otteluita taas kotona ruudun takaa.

Jalkapallo-ottelusta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.


milano_2023_duomo_01

Viikonloppu sujui jälleen kerran liian nopeasti, mutta ehdimme kokea lyhyessä ajassa paljon. Keskityimme tällä kerralla ehkä liiaksikin Duomon ympärillä olevaan ydinkeskustaan, koska moni nyt mielessä olleista kohteista sijaitsi tuolla alueella. Ensi kerralla lienee taas Breran, Isolan ja Naviglin alueiden vuoro.

milano_2023_katukuvaa

Finnair on perinteisesti lentänyt Milanossa Malpensan kentälle, mutta nyt tarjolla on myös suora yhteys lähempänä keskustaa sijaitsevaan Linateen. Lensimme tällä kerralla Malpensaan ja palasimme Linaten kautta takaisin. Molemmista on hyvät julkiset kulkuyhteydet kaupunkiin. Malpensa Express -juna kuljettaa kätevästi Cadornan ja Centralen asemille keskustaan. Linateen kuljimme bussilla 73, mutta perille pääsisi myös metrolinjalla M4. Kyseinen metrolinja on vielä keskeneräinen, eikä yllä kaupungin päässä ydinkeskustaan saakka. Katsotaan olisiko tämä yhteys saatu kuntoon seuraavaan Milanon-reissuun mennessä.

Lue myös aiemmat Milanosta kertovat juttuni:
Mainio viikonloppu Milanossa 
Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale
Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana
Viikonloppu Milanossa – taitoluistelua, ruokaa ja katutaidetta
10 x Milano

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

1 kommentti

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    7.4.2023 at 0:57

    Milano taitaa jossain määrin tosiaan olla sellainen kaupunki, että se jakaa mielipiteitä. Itsekään en kovin perusteellisesti aikaa siellä ole viettänyt, mutta itselläni on kuitenkin sellainen olo, että mielelläni siellä aikaa viettäisin enemmänkin. Toki jalkapallo-ottelu itsellänikin olisi se kohokohta, mutta paljon muutakin, ja pidemmäksi aikaa, Milanosta löytyy.

    • Mika / Lähtöportti

      7.4.2023 at 9:46

      Milano on omalla tavallaan enemmän keskieurooppalainen kuin italialainen kaupunki ja tuottaa varmasti pettymyksen, jos odottaa samanlaista tunnelmaa kuin Roomassa tai Firenzessä. Siellä on paljon kivaa koettavaa, mutta kaikki parhaat paikat eivät ole kovin tunnettuja nähtävyyksiä. Jatkan uusien elämysten etsimistä taas seuraavalla Milanon-reissulla.

  2. Satu

    7.4.2023 at 12:24

    Kiitos taas kivasta jutusta, tuo La Scalan jatkojuttu kiinnostaa minua kovasti.
    Kotiuduimme eilen neljän päivän kevätmatkalta Wienistä, ja sun viimevuotisista jutuista oli paljon apua matkaohjelman suunnittelussa!

    • Mika / Lähtöportti

      10.4.2023 at 20:30

      Kiitos Satu! Mukava kuulla että Wienin-jutuista oli hyötyä! Juttu La Scalasta on tarkoitus saada julkaistua toukokuussa. Mukavaa kevään jatkoa!

  3. Suvi

    24.4.2023 at 14:00

    Ihana Milano! Rakastuin täysin reilu vuosi sitten, kun tyttäreni kanssa mentiin ensimmäistä kertaa Milanoon tammikuussa eli vielä kylmimpään aikaan. Odotin lähinnä ylimielistä palvelua ja vettynyttä spagettia, koska jostain olin lukemut että Milano on Italian persereikä.. 😉 Anteeksi kielenkäyttö, mutta näin olin lukenut.. 🙂 No Milano löi mut ihan ällikällä! Missään muualla Euroopassa en ole saanut niin hyvää asiakaspalvelua ja todella hyvää ruokaa kuin siellä. Italialaiset ymmärtävät kauneuden päälle ja se näkyy Milanossa monessa asiassa; ihmisissä, ruuissa ja esim ravintoloissa ja kahviloissa.
    Kolmen vkon päästä pääsemme taas tuonne sekä äidin että tyttären lempparikaupunkiin, kun lähden yhdeksäksi yöksi tyttäreni kaveriksi kun hän jää sinne mallin töihin 1,5kk ajan. Nyt on jo lempiravintolaan varattu pöytä että pääsemme juhlistamaan synttäreitäni siellä olon aikana. 🙂 Muutenkin kiva mennä jo hieman ennestään tuttuun kaupunkiin ja tälläkin kertaa aion mennä Duomon katolle. Mikään muu rakennus ei ole tehnyt sellaista vaikutusta kuin se.. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      24.4.2023 at 23:22

      Mukava kuulla että Milano miellyttää noin paljon! 🙂 Milano ehkä jakaa mielipiteitä, koska sen voi kokea kiireisenä ja muita Italian kaupunkeja vauraampana sekä keskieurooppalaisempana paikkana. Itse olen kyllä aina viihtynyt Milanossa ja löytänyt sieltä miellyttäviä asioita ja ihmisiä, se on monella tavalla upea kaupunki.

      Minustakin on kiva matkustaa ennalta tuttuihin kaupunkeihin, joissa voi palata omiin suosikkipaikkoihin ja kokea myös aina jotain uutta. Duomon katto on hieno paikka ja siellä kelpaa kyllä käydä useammankin kerran. Maisemakin on aina eri säällä hieman eri näköinen. Mukavaa Milanon-matkaa teille molemmille, tuossa ajassa ehtii jo hyvin nauttia kaupungista! 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Upea Villa Necchi Campiglio Milanossa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Milanon keskustassa piilottelee arkkitehtoninen helmi, jonka sisällä toimivaan kotimuseoon voi tutustua joko opastetulla kierroksella tai omatoimisesti. Villa Necchi Campiglio puutarhoineen tuntuu todelliselta keitaalta kaupungin sydämessä.

Olipa kerran synkkä ja sumuinen milanolainen yö. Tyylikäs pariskunta on nauttinut juuri oopperanäytöksestä maailmankuulussa La Scalassa, mutta eksyy paluumatkallaan usvaisille kaduille. He löytävät sattumalta rehevän puutarhan, joka on kyltistä päätellen myytävänä. Rouva ihastuu paikkaan ja herra soittaa heti seuraavana aamuna kyltissä lukeneeseen numeroon. Kaupat syntyvät välittömästi. Raha ei ole ongelma, sillä rouva Gigina Necchi ja herra Angelo Campiglio ovat varakasta väkeä, teollisuustoiminnassa rikastunutta lombardialaista porvaristoa. Tontille nousevaan taloon muuttaa myös Giginan vanhempi sisar Nedda Necchi.

milano2025_necchi_17


Rakennusprojektissa ei kitsastella, sillä arkkitehti Piero Portaluppi saa vapaat kädet ja rajattoman budjetin. Rationalistista tyyliä suosiva Portaluppi on arvostettu arkkitehti, jonka kynästä syntyy yli sata rakennusta Milanoon. Hän suunnittelee koteja ja toimistoja kaupungin arvostetuimmille perheille sekä vastaa merkittävien rakennusten, kuten Pinacoteca di Breran taidemuseon ja Santa Maria delle Grazien kirkon restauroinnista. Eletään Italian historian synkkää vaihetta ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä. Monet toimeksiannot tulevat maata hallitsevalta fasistiselta puolueelta, jonka jäsen Portaluppi itsekin on. Aikalaiset ovat puolustelleet arkkitehtia sanomalla, ettei Portaluppi ollut sen enempää fasisti kuin muutkaan tuon ajan italialaiset. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

milano2025_necchi_16

 
Villa Necchi Campiglio valmistuu vuonna 1935, jolloin ylellisestä seurapiirielämästä nauttiva herrasväki pääsee muuttamaan Paviasta Milanon keskustaan. Tuntuu hämmästyttävältä, että vain reilun kilometrin päässä kaupungin keskipisteenä toimivasta tuomiokirkosta löytyy tällainen yksityinen keidas. Reilunkokoista puutarhaa värittävät keväiset kukat ja vierailijat istahtavat mielellään uima-altaan ympärille. Kyseessä on Milanon ensimmäinen lämmitetty yksityinen uima-allas.

milano2025_necchi_14


Tutustumme taloon englanniksi opastetulla kierroksella, jonka aikana kierrämme huoneita läpi kahdessa kerroksessa. Valokuvaaminen on sallittua, mutta noudatamme oppaan suositusta ja käymme ottamassa kuvat kaikessa rauhassa vasta opastuksen jälkeen. Taloon voi tutustua myös pelkästään omatoimisesti, ja mekin viivymme sisätiloissa jonkin aikaa kierroksen päätyttyä. Huoneissa päivystää avuliaita nuoria oppaita, jotka kertovat tiloista mielellään kaikille halukkaille italiaksi tai englanniksi.

milano2025_necchi_09


Rakennuksen alempi kerros käsittää yleisiä oleskelutiloja ja yläkerrassa odottavat asukkaiden makuuhuoneet. Arkkitehti Piero Portaluppin tyyli on yksinkertaisen pelkistettyä ja hyvin käytännöllistä. Tämä on havaittavissa esimerkiksi liukuovissa, jotka erottavat huoneet toisistaan. Portaluppi suunnitteli urallaan muun muassa laivoja, mikä lienee vaikuttanut esimerkiksi muutamien ikkunoiden pyöreään muotoon. Arkkitehti piti kovasti myös avaruudesta, minkä seurauksena näemme tähtikuvioita useammassa paikassa.

milano2025_necchi_05


Yksi rakennuksen mielenkiintoisimmista tiloista on valoisa veranta, jonka vihertävä värimaailma on sovitettu yhteen suurten ikkunoiden takana näkyvän puutarhan kanssa. Huomio kääntyy helposti kiinalaisiin maljakoihin, jotka muistuttavat talon väen kiinnostuksesta itämaiseen kulttuuriin. Verannan ja muiden sisätilojen välissä on jykevät liukuovet, jotka pidettiin turvallisuussyistä kiinni öiseen aikaan.

milano2025_necchi_13


Italian fasistinen hallitus takavarikoi Villa Necchi Campiglion toisen maailmansodan aikana virkamiestensä käyttöön, jolloin asukkaat joutuivat muuttamaan tilapäisesti maaseudulle. Talon sisustustyyli muuttui huomattavasti sodan jälkeen, kun isäntäväki palkkasi arkkitehti Tomaso Buzzin uudistustöihin. Portaluppin luoma alkuperäinen ilme tuntui Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion mielestä liian kylmältä – ja arvatenkin fasismista muistuttavalta – joten huoneisiin haluttiin antiikkiin viittaavaa koristeellisuutta. Tämä lienee tehnyt yleisilmeelle hyvää.

milano2025_necchi_07


Necchien varakkuus kumpusi sisarusten isän Ambrogio Necchin perustamista teollisuusyrityksistä. Ambrogio kuoli lastensa ollessa vielä teini-iässä, joten Gigina ja Nedda sekä heidän veljensä Vittorio perivät yritykset jo nuorina. Nykyään Necchin nimi tunnetaan erityisesti ompelukoneista, joista tuli lähes yhtä ikonisia italialaisia esineitä kuin vaikkapa Bialettin espressopannuista tai Piaggion Vespa-skoottereista. Vittorion vaimo kaipasi kerran uutta ompelukonetta, mutta tarjolla oli vain ulkomaisia malleja. Niinpä Vittorio sai idean ja perusti Italian ensimmäisen ompelukonetehtaan, jonka tuotteista tulikin todella suosittuja.

milano2025_necchi_10


Vittorio Necchi keskittyi työurallaan lähinnä ompelukoneisiin, kun taas Giginan ja Neddan – tai käytännössä Giginan miehen Angelo Campiglion – tehtävänä oli johtaa bisnesimperiumin alkuperäisiä yrityksiä, kuten valurautavalimoita ja emalointitehtaita. Angelon kuva tulee talossa vastaan useamman kerran, esimerkiksi Giginan kampauspöydällä.

milano2025_necchi_03

 
Villa Necchi Campiglion palvelusväkeen kuului kymmenkunta henkilöä, joiden täytyi olla valmiina palvelemaan asukkaita pikavauhtia. Jokaisessa huoneessa onkin soittokello palvelijoiden kutsumista varten. Työväelle leppoisinta aikaa taisivat olla aamut, sillä sanotaan etteivät Necchin sisarukset heränneet mielellään ennen puoltapäivää.

milano2025_necchi_06


Yläkerrassa on useampi tilava makuuhuone, joiden yhteydessä on omat kylpyhuoneet. Naimattomana elänyt Nedda oli uskonnollinen henkilö, ja hänen makuuhuoneessaan näkyykin kristillisiä esineitä. Naimattoman naisen oli tuon ajan patriarkaalisessa Italiassa jo käytännön syistä helpompaa asua vaikkapa näin sisarensa ja sisaren miehen kanssa kuin yksin.

milano2025_necchi_12


Giginan ja Angelon yksityiset tilat ovat käytännössä peilikuva Neddan vastaavista. Makuuhuoneiden väliin jäävällä käytävällä on pitkä kaappirivistö sisarusten vaatteiden säilyttämistä varten. Talon naiset omistivat valtavasti huippusuunnittelijoiden luomia vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja, jotka ovat ovien takana tallessa edelleen. Silloin tällöin järjestetään erityisiä teemakierroksia, jolloin kaapit avataan uteliaille vierailijoille. Nyt nähtävillä on vain muutamia esimerkkejä, kuten Christian Diorin toimittamat ja henkilökohtaisilla omistuskirjoituksilla varustetut kaulahuivit.

milano2025_necchi_02

  
Yläkerrasta löytyy myös pari vierashuonetta, jotka oli usein varattu tietyille henkilöille. Savoijin prinsessaa Maria Gabriellaa kohdeltiin täällä kuin perheenjäsentä. Maria Gabriella on nelisenkymmentä vuotta Necchin sisaruksia nuorempi, mutta se ei haitannut tiivistä ystävyyttä. Prinsessa on Italian viimeisen kuninkaan Umberto II:n tytär. Me vierailimme vasta viime elokuussa Maria Gabriellan isomummon kuningatar Margheritan linnassa Aostanlaaksossa. Tuosta kohteesta voi lukea lisää jutustani Aostanlaakson satulinna Castel Savoia.

milano2025_necchi_08


Toinen vakiovieras oli Maria Gabriellan serkku Enrico d’Assia, joka tunnettiin paremmin nimellä Hessen-Kasselin prinssi Heinrich. Taiteellinen prinssi vietti paljon aikaa Milanossa, sillä hän työskenteli La Scalan oopperan lavastajana. Villa Necchi Campigliossa on esillä runsaasti taidetta, josta osa on tullut tänne lahjoituksina Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion ajan jälkeen. Prinssin käytössä olleissa tiloissa voi ihmetellä Guido Sfornin taidekokoelmaa, johon kuuluu muiden muassa Pablo Picasson ja Henri Matissen töitä.

milano2025_necchi_11


Talon asukkailla ei ollut lapsia, mutta Gigina ja Nedda rakastivat kissoja. Täällä oli kuulemma aikoinaan myös eläviä lemmikkejä, mutta nyt kotimuseon hyllyjä koristavat monet kissahahmot.  

milano2025_necchi_15

 
Kaikki talon asukkaat elivät reilusti yli 90-vuotiaiksi. Angelo kuoli 1984, Nedda 1993 ja rahtusta vaille satavuotiaaksi yltänyt Gigina vuonna 2001. Sisaruksilla ei ollut perillisiä, joten Gigina testamenttasi talon Fondo Ambiente Italiano -säätiölle. FAI:n tavoitteena on suojella italialaisia kohteita, kuten arvokkaita rakennuksia. Villa Necchi Campiglion restaurointitöihin käytettiin kuusi miljoonaa euroa ja se avattiin yleisölle toukokuussa 2008.    

milano2025_necchi_18


Villa Necchi Campiglio on saanut viime vuosina mainetta valkokankaalla. Luca Guadagninon ohjaama I Am Love kuvattiin huvilalla pian suuren remontin valmistumisen jälkeen. Kuvitteellinen tarina kertoo milanolaisesta Recchin perheestä, muttei suoranaisesti liity Necchien elämään. Vielä suurempaa näkyvyyttä sai tuoreempi House of Gucci, jota tähdittävät muiden muassa Lady Gaga ja Al Pacino. Huvila esittää elokuvassa Rodolfo Guccin kotia. En ole nähnyt vielä kumpaakaan filmiä, mutta aion kyllä tämän vierailun jälkeen katsoa molemmat.

milano2025_necchi_04


Siirrymme museovierailun jälkeen puutarhan laidalla toimivaan kahvilaan. Pöydät olivat ennen sisällä tekemäämme kierrosta aivan täynnä lounasasiakkaita, mutta nyt myöhemmin iltapäivällä tilaa on reilusti. Makoisa vadelmajuustokakku on sopiva päätös hienolle museokokemukselle. Villa Necchi Campiglio on mainio kohde kaikille arkkitehtuurista, ylellisistä kotimuseoista ja Milanon historiasta kiinnostuneille.

Lisätiedot ja pääsyliput löytyvät Fondo Ambiente Italianon sivustolta.

Tutustu myös muihin Milanosta kirjoittamiini juttuihin.

Jatka lukemista

Italia

Milanon-viikonlopun uudet kokemukset

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuneen kevätviikonlopun Milanossa. Löysimme matkan varrella muun muassa pari hyvää ravintolaa, kiinnostavan kotimuseon, upean kirkon sekä katutaidetta. Lopuksi pääsin tietysti jalkapallo-otteluunkin.

Tämä oli itselleni jo 11. vierailu Milanossa, joten kaupunki on tullut melko tutuksi siitäkin huolimatta, etten ole viipynyt perillä koskaan pitkää aikaa kerrallaan. Milanosta tuntuu löytyvän joka matkalle aina uutta mielenkiintoista nähtävää, ja listallani on tämänkin reissun jälkeen monta paikkaa, joissa haluaisin päästä käymään vasta ensimmäistä kertaa. Näihin kuuluu yhä esimerkiksi pari kaupungin suosituimpiin kuuluvaa museota.

milano2025_nolo_04


Toistuvat Milanon-matkat ovat johtaneet siihen, että kiertelemme mielellämme eri kaupunginosissa, mutta vilkkaimmassa ydinkeskustassa ei välttämättä tarvitse käydä lainkaan. Onnistuimme tällä kerralla käymään Milanossa näkemättä kuuluisasta tuomiokirkosta vilaustakaan. Tätä ei pidä käsittää väärin, sillä Duomo on yksi suosikkikirkoistani ja kuuluu ehdottomasti Italian komeimpiin nähtävyyksiin. Tavoitteenani on vain tutustua Milanoon mahdollisimman laajasti, mieluiten kävellen ja välillä vanhojen raitiovaunujen kyydistä nauttien. Keräsin tähän pakettiin monipuolisen viikonlopun kymmenen parasta kokemusta, joista suurin osa oli meille kokonaan uusia.


milano2025_cavallini_01

Illallinen Antica Osteria Cavallinissa

Saavumme Milanoon perjantai-iltana niin, että ehdimme vielä myöhäiselle illalliselle nauttimaan kaupungin ravintolatarjonnasta. Valintamme on tällä kerralla perinteikäs Antica Osteria Cavallini, joka avasi ovensa jo joulukuussa 1934. Ravintola sijaitsee melko lähellä päärautatieasema Milano Centralea. Meidät ohjataan sisäpihamaiseen katettuun tilaan, joka käy illan mittaan hieman meluisaksi. Tunnelma pysyy runsaasta asiakasmäärästä huolimatta mukavana. Esimerkiksi yksi suuri paikallinen seurue juhlii nuoren naisen syntymäpäiviä. Antica Osteria Cavallinissa on käynyt vuosien varrella paljon jalkapallotähtiä ja muita julkisuuden henkilöitä. Monessa yhteydessä mainitaan erityisesti pelaaja-agentit, jotka ovat hieroneet täällä asiakkaidensa siirtoja seurasta toiseen.

milano2025_cavallini_02

 
Pitkällä listalla riittää paljon perinteisiä italialaisruokia. Syön alkuun herkullisen carpaccion, jonka ohuet lihaviipaleet suorastaan sulavat suussa. Vaimo luottaa perinteiseen tomaatti-mozzarellasalaattiin. Pääruoaksi tilaamme Langhen alueen Nebbiolo-viinin kanssa yhteensopivat liharuoat, joista varsinkin oma pihvini on oikein maukas. Jälkiruoaksi valitsemme tiramisua ja zuppa ingleseä. Viimeksi mainittu englantilainen keitto tunnetaan myös nimellä trifle ja se muistuttaa rakenteeltaan tiramisua. Ateria on hyvin onnistunut kokonaisuus ja minusta tuntuu kerta kaikkiaan upealta olla taas kerran Milanossa.


milano2025_sanmaurizio_03

Upea Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore

Milanossa on paljon sykähdyttäviä ja keskenään erilaisia kirkkoja, joista tunnetuin on mahtava Duomo. San Bernardino alle Ossa pysäyttää pääkalloillaan, Santa Maria delle Grazien yhteydessä on Leonardo da Vincin maalaama Viimeinen ehtoollinen ja Sant’Ambrogiokin on kieltämättä upea, mutta olisiko Milanon kaunein kirkko sittenkin San Maurizio al Monastero Maggiore.

milano2025_sanmaurizio_01


San Maurizio onnistuu huijaamaan ohikulkijoita, sillä se on ulkoapäin kovin vaatimattoman näköinen. Olin itsekin kävellyt kirkon ohitse useammalla eri matkalla, kunnes satuin näkemään kuvia upeiden maalausten täyttämistä sisätiloista. San Maurizioon saa tutustua ilmaiseksi, joten siellä poikkeamista on helppo suositella kaikille. Sijaintikin on melko keskeinen Duomon ja Castello Sforzescon välimaastossa. Kirkko rakennettiin 1500-luvulla merkittävän nunnaluostarin yhteyteen. Nykyään luostarin tiloissa toimii arkeologinen museo.

milano2025_sanmaurizio_02


Kirkon erikoisuuksiin kuuluu, että se on jaettu väliseinällä kahteen eri osaan. Kadunpuoleinen osa suunniteltiin seurakunnalle ja toinen puoli nunnia varten. Kirkon etuosa alttarimaalauksineen on hieno, mutta pidän itse vieläkin enemmän nunnien käytössä olleesta takaosasta. Molempien tilojen seinät ovat täynnä uskonnollisia aiheita käsittelevää maalaustaidetta. Teoksista saisi varmasti vielä enemmän irti selvittämällä mitä tapahtumia ne kuvaavat, mutta esimerkiksi Nooan arkin ja viimeisen ehtoollisen tunnistaa vähemmälläkin Raamatun tuntemuksella.


milano2025_montenapoleone_02

Muotikatu Via Monte Napoleone

Elegantti Milano tunnetaan yhtenä maailman muotipääkaupungeista, jonka kaduilla niin huippumallit kuin tavalliset kansalaisetkin pukeutuvat tyylikkäästi. Muotitietoisimmat tekevät ostoksensa kaupungin muotikorttelissa Quadrilatero della Modassa, jota halkoo maailman kalleimmaksi kaduksikin nimetty Via Monte Napoleone. Kävelemme maineikkaan ostoskadun päästä päähän, vaikkei mielessämme ole mitään näyteikkunaostoksia kummempaa. Jo kadun arkkitehtuuri on arvokasta, sillä ohitamme paljon 1800-luvun alkupuolella Milanon varakkaimman väen kodeiksi suunniteltuja uusklassisia rakennuksia.

milano2025_montenapoleone_01


Kapea Via Monte Napoleone ei ole luksusliikkeistä huolimatta erityisen viihtyisä, sillä sitä ei ole rauhoitettu kävelykaduksi. Toisaalta kauppojen asiakaskunnalle lienee tärkeää päästä autokyydillä oven eteen. Kadun varrella komeilee nytkin ohi kulkiessamme jokunen Ferrari ja pari Maseratia. Via Monte Napoleonelta ja sen sivukaduilta löytyy runsaasti luksusbrändien liikkeitä, joihin kuuluvat tietenkin myös Milanon omat ylpeydenaiheet Prada, Dolce & Gabbana, Versace sekä Armani. Useimmilla ovilla päivystää tummiin pukeutunut herrasmies valmiina avaamaan oven asiakkaille. Kenties ovimiehen harjaantunut silmä tunnistaa, kuka on astumassa aidosti ostoaikeissa sisään.


milano2025_necchi_01

Villa Necchi Campiglio, yksi Milanon helmistä

Valitsemme viikonlopun museokohteeksi kiehtovalta kuulostavan Villa Necchi Campiglion. Löydämmekin varsinaisen keitaan, sillä tällaista uima-altaan koristamaa kukkivaa puutarhaa ei uskoisi löytävänsä miljoonakaupungin keskustasta. 1930-luvulla valmistuneessa huvilassa toimii kotimuseo, johon tutustumme englanniksi opastetulla kierroksella. Jäämme vielä opastuksen jälkeen kiertelemään talossa omaan tahtiin sekä nauttimaan puutarhakahvilan antimista.

milano2025_necchi_02


Talo rakennettiin teollisuustoiminnalla rikastuneiden Necchin sisarusten Neddan ja Giginan sekä viimeksi mainitun aviomiehen Angelo Campiglion kodiksi. Erityisesti Necchin ompelukoneet ovat Italiassa tunnettuja tuotteita edelleen. Kolmikolla oli sen verran varallisuutta, että maineikas arkkitehti Piero Portaluppi sai työhönsä vapaat kädet budjetista välittämättä. Saamme vierailumme aikana ihailla tyylikkäitä huoneita sekä kuulla runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia taloon, sen asukkaisiin, kuuluisiin vieraisiin ja arkkitehteihin liittyen.

Villa Necchi Campigliosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.


milano2025_orecchio_01

Arkkitehtuuria ja flamingoja Quadrilatero del Silenziossa

Villa Necchi Campiglio sijaitsee arkkitehtuuriltaan kiinnostavan Quadrilatero del Silenzion alueen laidalla. Olemme käyneet miellyttävän rauhallisessa Hiljaisuuden korttelissa kerran aiemminkin, ja nyt meillä on aikaa katsella jykevien rakennusten yksityiskohtia entistä tarkemmin. Casa Sola-Busca tunnetaan erityisesti pääoven vieressä olevasta korvasta. Kyseessä on sata vuotta vanha ovipuhelin, johon taloon saapuneet vieraat saivat ilmoittaa tulostaan. Nykyään korvaan lausutut sanat eivät mene enää perille, sillä asukkaat ovat kyllästyneet uteliaiden ohikulkijoiden tervehdyksiin.

milano2025_fenicotteri_01


Ihmettelemme hetken Villa Invernizzin pihamaalla asuvia flamingoja, joita olemme käyneet tervehtimässä kerran aiemminkin. Metalliaidan taakse on kerääntynyt jonkin verran ihmisiä katselemaan vaaleanpunaisten lintujen touhuja. Flamingot päätyivät Milanoon 1970-luvulla, kun juustobisneksessä vaurastunut Romeo Invernizzi halusi eksoottisia lintuja pihamaalleen. Nykyiset linnut ovat puutarhan alkuperäisten asukkaiden jälkeläisiä.

milano2025_berrimeregalli_01


Quadrilatero del Silenziossa on paljon komeita rakennuksia, joista Palazzo Berri-Meregalli on yksi kiinnostavimmista. Kivisen kerrostalon seinää koristavat monenlaiset patsaat ja mosaiikit. Varsinainen helmi on aulatila, jota ohikulkijat saavat ihailla aidan takaa. 1910-luvulla valmistunut rakennus edustaa liberty-arkkitehtuuria, joka oli italialainen versio Suomessakin tunnetusta jugendista.


milano2025_lincoln_03

Kuvauksellinen Via Abramo Lincoln

Meille jää ylimääräistä aikaa ennen illallisravintolan avautumista, joten lähdemme vaeltelemaan vielä hieman poispäin keskustasta. Via Abramo Lincoln on mainittu yhtenä Milanon kuvauksellisimmista kaduista, joten poikkeamme sille täälläpäin kaupunkia liikkuessamme.

milano2025_lincoln_01


Lyhyttä ja kapeaa kadunpätkää reunustavat matalat pastelliväriset talot. Puutarhojen kasvit ja puut luovat kadulle miellyttävän vehreän ilmeen, johon palmut tuovat ripauksen eksotiikkaa. Via Abramo Lincolnin rauhassa on vaikea kuvitella olevansa aivan Milanon ydinkeskustan tuntumassa. Talot rakennettiin alun perin työläisten edullisiksi asunnoiksi, mutta hintataso lienee noussut vuosikymmenten varrella pilviin.

milano2025_lincoln_02


Via Abramo Lincoln taitaa kuulua sellaisiin julkisiin salaisuuksiin, jonka on löytänyt jo muutama muukin matkailija. Mieleeni tulee hieman Lontoon Notting Hill, jonka värikkäiden talojen edustoilla riittää jo liikaa valokuvaajia. Emme haluaisi olla häiriöksi asukkaille, joten jatkamme matkaamme melko nopeasti. Poistuessamme paikalle leiriytyy ammattimainen kuvausryhmä, jonka suunnitelmissa näyttäisi olevan musiikkivideon purkittaminen.


milano2025_remulass_01

Kasvisravintola Remulass

Ihastuimme viime vuoden Milanon-matkallamme Ratanà-ravintolaan, mutta sieltä ei löytynyt enää kolmisen viikkoa ennen matkaamme vapaata pöytää. Niinpä teemmekin varauksen Ratanàn sisarravintolaan Remulassiin, jolla on samat omistajat. Remulass profiloituu kasvisravintolaksi, jonka lyhyeltä ja usein vaihtuvalta ruokalistalta löytyy myös hieman kalaa. Tämä sopii meille hyvin, sillä keskityimme edellisiltana liha-annoksiin.

milano2025_remulass_02


Pieni ravintolasali tuntuu kodikkaalta ja palvelu toimii sujuvasti. Juttelen mielelläni aina tilaisuuden tullen italiaksi ja saan selville, että tarjoilijan veli asuu nykyään Suomen Turussa. Jaamme aluksi annokset turskakroketteja sekä kalacarpacciota, jotka maistuvatkin todella hyvin. Kasvispääruoat ovat sen sijaan lievä pettymys, sillä esimerkiksi valtava endiivisalaatti on pidemmän päälle aika yksitoikkoista purtavaa. Jälkiruoat ovat puolestaan oikein herkullisia. Remulassia on helppo suositella vannoutuneille kasvissyöjille ja kyllä se on kelpo ravintola kaikille muillekin. Itse tilaisin seuraavalla kerralla alkuruokien lisäksi vaikkapa pastaa, jolloin kokonaisuus olisi luultavasti omastakin mielestäni kohdallaan.


milano2025_nolo_03

Katutaidetta NoLon kaupunginosassa

Sunnuntaiaamupäivän kohteena on taannoisessa Matka-lehden jutussa mainittu NoLon kaupunginosa, jonka nimi on lyhenne sanoista Nord di Loreto. Loreton pohjoispuolella sijaitseva alue muistuttaa edellisvuoden matkaltamme tuttua Isolaa, sillä molempien kohdalla mainitaan usein yhteisöllisyys, vaihtoehtoisuus, hipsterihenkisyys sekä trendikäs ravintola- ja baaritarjonta. Etniset puodit viittaavat kaupunginosan monikulttuurisuuteen. Tämä on sitä tavallisen kansan Milanoa, joka sijaitsee vilkkaimman keskustan ja suosituimpien nähtävyysalueiden ulkopuolella. Itseäni houkuttelee täällä erityisesti näyttävä katutaide.

milano2025_nolo_01


Sunnuntain ilmapiiri on varsin raukea, eikä NoLon kaduilla ole vilkasta. Viihtyisässä Trotterin puistossa on miellyttävää paikallistunnelmaa, kun lähistöllä asuvat perheet ovat tulleet viettämään aurinkoista pyhäpäivää. Etsimääni katutaidetta löytyy varsinkin junarataa seuraavan Via Pontanon varrelta. Joukkoon mahtuu useita kerrassaan upeita teoksia sekä myös ikävännäköistä sotkua.

milano2025_nolo_02


Pieniä aukioita reunustavat terassit alkavat puolenpäivän jälkeen täyttyä lounasasiakkaista ja NoLo tuntuu heränneen jälleen eloon. Joskus aiemmin ankeana tunnettu kaupunginosa vaikuttaa ainakin näin aurinkoisena päivänä mukavalta, vaikkei tämä kierros muraalien lisäksi mitään poikkeuksellista tarjonnutkaan. Pysähdyn vielä kierroksen päätteeksi kuvaamaan Via Veninin varrelle taiteiltuja maalauksia, jotka esittävät milanolaisia maamerkkejä, kuten Castello Sforzescoa ja San Siron stadionia.


milano2025_bam_02

BAM-puiston kevätfestivaalit

Iltapäivällä on sen verran luppoaikaa, että päätämme suunnata puiden kirjastoon eli Biblioteca degli Alberi Milano -puistoon. Paikka on meille edellisiltä matkoilta tuttu, sillä olemme käyneet täällä ihailemassa esimerkiksi Bosco Verticalea eli puiden koristamia kerrostaloja. Myös edellä mainittu Ratanà-ravintola sijaitsee samoilla kulmilla. Meille on kuitenkin uutta päästä tänne näin lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, sillä aiemmat vierailut ovat ajoittuneet yleensä talveen tai varhaisempaan kevääseen. Huomaamme perille päästyämme, että käynnissä on puiston oma kevättapahtuma BAM Spring Festival.

milano2025_bam_04


Tuntuu mukavalta, ettei tutussa kaupungissa tarvitse säntäillä nähtävyydeltä toiselle. Niinpä maltamme hyvin nauttia parinkymmenen asteen lämmöstä puistossa, jonne on istahtanut paljon muitakin kevätpäivän viettäjiä.

milano2025_bam_03


Kevätfestivaaleilla ei näy olevan paljoa ohjelmaa, mutta muutamalle ruokakojulle riittää tasaisesti jonoa. Lapsille on järjestetty jonkinlaista puuhaa ja päivään kuuluvat myös joogatunnit sekä tanssiesitykset, joiden ajankohta ei tosin osu yksiin oman vierailumme kanssa. Meille riittää kyllä hyvin vain oleskelu viihtyisässä puistossa taustalla kohoavia pilvenpiirtäjiä katsellen.  


inter_udinese_13

Jalkapallo-ottelu InterUdinese

Oman matkani kohokohta odottaa sunnuntai-iltana, kun pääsen katsomaan itselleni kovin rakkaan jalkapalloseuran Interin ottelua. Italian Serie A:n kamppailussa vastaan asettuu Udinese, joka tarjoaa lopulta todella kovan vastuksen. Milanon sinimusta joukkue nappaa silti arvokkaat sarjapisteet lukemin 2–1. Ottelu ikonisella San Siron stadionilla on aina elämys, ja nytkin paikalle saapuu lähes 72 000 jalkapallon ystävää. Kevät on jännitystä täynnä, sillä Inter kamppailee tiukasti Italian mestaruudesta ja sekä hakee menestystä myös Mestarien liigasta sekä Italian cupista. Lue lisää ottelukokemuksesta jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese.

inter_udinese_02


Italialaisen jalkapallo-ottelun tunnelmaa voi suositella paikallisena kulttuurikokemuksena kenelle tahansa, vaikkei itse peli välttämättä kiinnostaisikaan. Pääsyliput kannattaa hankkia Interin omilta nettisivuilta, ja pelaahan samalla stadionilla vuorollaan myös menestyksekkään historian omaava punamusta paikalliskilpailija Milan. Interin lippujen hankkimista varten täytyy rekisteröityä seuran nettisivuille. Pääsyliput tulevat myyntiin muutamaa viikkoa ennen peliä ja niitä on yleensä tavallisiin sarjapeleihin melko hyvin saatavilla, kun taas kysyntä esimerkiksi paikallisotteluihin on selvästi suurempaa. Lippujen hinnat lähtevät muutamasta kympistä ylöspäin. Stadionille mennessä täytyy Italiassa muistaa ottaa mukaan henkilöllisyystodistus, jota kysytään porteilla. Olen itse käyttänyt varmuuden vuoksi passia.

inter_udinese_01


Vierailu Milanossa perjantai-illasta varhaiseen maanantaiaamuun oli jälleen kerran hieno kokemus. Kaupunki viehättää minua kerta kerralta enemmän, sillä joka matkalla tulee vastaan jotain aivan uutta sekä myös sopivasti tuttuja kulmia. Hyviä ravintolavaihtoehtoja riittäisi todella pitkäksi aikaa ja Interin pelit vetävät minua puoleensa aina tilaisuuden tullen. Tällaisilla kevätmatkoilla tekisi mieli tutustua välillä muihinkin italialaisiin kaupunkeihin ja stadioneihin, mutta toivon palaavani erityisesti Milanoon vielä monta kertaa.

Blogin muut Milanosta kertovat jutut löytyvät täältä. Tarkoituksenani on julkaista vielä kevään aikana laaja juttu, johon kokoan runsaasti vinkkejä Milanoon.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja