Italia
Viikonloppu keväisessä Milanossa
Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuvan viikonlopun Milanossa. Ohjelmaan kuului jalkapallo-ottelun lisäksi paljon muutakin, kuten hyvää ruokaa, opastettu kierros La Scalan oopperatalossa sekä vierailu ihmisten luilla koristellussa kappelissa.
Pohjois-Italian kevät on edennyt jo mukavasti, sillä esimerkiksi viime lauantaina sai nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ja parinkymmenen asteen lämmöstä. Päätin koronasulkujen aikaan palata Milanoon kerran vuodessa, ja tämä on nyt toteutunut ainakin kahtena ensimmäisenä keväänä. En silti ota paineita siitä, jos joku vuosi jää tulevaisuudessa väliinkin. Suurin syy Milanoon palaamisessa ovat suosikkijoukkueeni Interin ottelut, mutta koko kaupunki viehättää minua kerta kerralta yhä enemmän.

Olen kuullut mielipiteitä, joiden mukaan Milano on ”päivässä nähty”, mutta itse alan vasta nyt yhdeksännen vierailun jälkeen päästä kunnolla vauhtiin. Jokainen matka on ollut melko lyhyt, joten listallani olisi vielä runsaasti uutta nähtävää tulevien vuosien varalle. Alla on viime viikonlopun viisitoista mieleenpainuvinta kohdetta siinä järjestyksessä kuin me ne koimme. Ellet ole vielä käynyt Milanossa, suosittelen nähtävyyksistä myös ainakin Naviglin aluetta, maisemia Duomon katolta sekä Cimitero Monumentalen hautausmaata.

RAVINTOLA SIGNORVINO
Suuntaamme heti Milanoon ehdittyämme ravintola Signorvinoon tuomiokirkon eli Duomon naapuriin. Suositulla ketjulla on pelkästään Milanossa viisi toimipistettä, joista tämä on keskeisimmällä paikalla. Katutasolla toimii viinikauppa ja yläkerrassa ravintola, jonne olemme tehneet varmuuden vuoksi pöytävarauksen.

Vaikka Signorvinon sijainti ja kadulla päivystävä sisäänheittäjä viittaavatkin turistisuuteen, vaikuttaa äänekäs asiakaskunta pääosin paikalliselta. Jo harmaantuneella Claudiolla näyttäisi olevan meneillään hilpeät synttärijuhlat. Yllä oleva seesteinen kuva ei kerro koko totuutta, sillä ravintolan täyttyessä meteli yltyy melkoiseksi. Tunnelmaa voisi volyymin perusteella kuvailla hyvin italialaiseksi.

Viinin seuraksi olisi tarjolla varsinkin leikkeleitä, mutta jätämme ne väliin. Maistelemme lautasellisen friteerattuja alkupaloja, joihin kuuluu esimerkiksi sisilialaisia minikokoisia arancineja sekä ascolilaisia oliiveja. Pääruoaksi valikoituu tagliata eli viipaloitua naudanlihaa vihannesten kera. Lasku on varsin kohtuullinen, joten hinta-laatusuhteessa ei ole valittamista. Kokemuksemme Signorvinosta on positiivinen, joskaan ei mitenkään täydellinen. Voisin ehkä harkita tänne palaamista siinä tapauksessa, jos nälkä alkaisi juuri Duomon kulmilla kurnia. Viini ei ainakaan lopu kesken.
Lisätiedot: signorvino.com

MUSEO DEL NOVECENTO
Palaamme perjantaina aamupäivällä Duomon aukion laidalle ja tutustumme Museo del Novecentoon. Museon nimi viittaa 1900-luvun taiteeseen, jota on esillä maltillisen kokoinen muutaman sadan teoksen kokoelma. Halusin uteliaisuuttani nähdä tämänkin museon, vaikkei moderni taide osu oikein meidän kummankaan mieltymyksiin. Niinpä kierrämmekin koko näyttelyn läpi vain reilussa puolessa tunnissa.

Esillä on ennen kaikkea italialaisten futuristien teoksia, mutta joukossa on myös joidenkin kansainvälisten mestarien yksittäisiä maalauksia. Kuuluisimmat nimet lienevät Pablo Picasso ja Henri Matisse. Vaikkei Museo del Novecento ihan omaan makuumme osukaan, voi sen kokoelma olla jonkun muun mielestä hyvinkin sykähdyttävä. Futuristisesta taidesuuntauksesta kiinnostuneille kyseessä voi hyvinkin olla oikea aarreaitta.

Keskeinen sijainti Duomon kulmalla ja vain viiden euron pääsymaksu tekevät Museo del Novecentosta matalan kynnyksen vierailukohteen kaupunkikierroksen varrella. Moni astuu sisään jo pelkästään maiseman takia, sillä ylimmän kerroksen lasiseinäisestä huoneesta avautuu hieno näkymä Duomon torille.

Yksi jos toinenkin haluaa ikuistaa itsensä ikkunoiden äärellä, mutta minusta on hauskinta katsella alas ja seurailla kuinka ihmiset kulkevat muurahaisten lailla pitkin aukiota.
Lisätiedot: museodelnovecento.org

INTER STORE MILANO
Siirrymme futurististen maalausten keskeltä itselleni huomattavasti tutummalle alueelle, kun käväisemme jalkapalloseura Interin kaupassa. Sinimustat raidat ovat täällä valttia ja valikoimasta löytyy seuran väreissä kaikkea mahdollista patalapuista herätyskelloihin. Mukaani tarttuu tällä kerralla jäljitelmä klassisesta 1960-luvun pelipaidasta. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että myös paikalliskilpailija Milanilla on oma kauppansa heti kulman takana.
Lisätiedot: store.inter.it

PANZEROTTI LUINI
Jos haluaa tutustua italialaiseen pikaruokaan ja samalla aitoon paikalliseen instituution, kannattaa suunnata Luinin leipomoon. Sanotaan, että milanolaiset ovat käyneet täällä sukupolvesta toiseen, ja siltä vilkas meno näyttääkin. Duomon lähellä sijaitsevan kujan varrella kiemurtelee jono kahdesta eri suunnasta, mutta toiminta on vauhdikasta ja tiskin äärelle pääsee yllättävän nopeasti.

Luini tarjoaa paljon muutakin, mutta se tunnetaan erityisesti panzerotto-nimisestä leivonnaisesta. Alun perin Pugliasta kotoisin oleva rasvainen herkku muistuttaa päällisin puolin lihapiirakkaa. Panzerottoja myydään erilaisilla täytteillä, kuten mozzarellalla ja tomaatilla tai vaikkapa ricottalla ja pinaatilla. Kolmella eurolla saa mukavan kokoisen ja maukkaan pikalounaan, jota pääsee hyvällä tuurilla nauttimaan läheiselle penkille.
Lisätiedot: luini.it

GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Keskustan loistokas ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II tunnetaan myös milanolaisten olohuoneena. Kalleimpien liikkeiden ovilla päivystää tummapukuisia vartijoita ja hintalaput saattavat pyörryttää heikoimpia. Historiallisten ostoskäytävien läpi tulee helposti kuljettua jokaisella Milanon-matkalla, vaikkei tänne erityistä asiaa olisikaan.

Pysähdymme näyteikkunaostoksille Marchesi 1824:n näyttävien pääsiäisherkkujen äärelle. Rizzolin kirjakaupasta löytyy minulle ihan ostettavaakin, kun käsiin osuu jalkapallolegenda Roberto Baggion italiankielinen elämäkerta. Italialaisen kahvin ystäville voi suositella Gallerian lähellä sijaitsevaa Bialettin liikettä. Hypistelen siellä espressokuppeja, mutta kaupat jäävät tekemättä.

HERKKUKAUPPA PECK
Helsinkiläiset ovat oppineet tuntemaan Stockan herkun ja milanolaisilla on Peck. Perinteikkään herkkukaupan lippulaivamyymälä toimii vain kivenheiton päässä Duomolta. Italialaisen gastronomian temppelinäkin tunnettu kauppa myy niin makeita kuin suolaisiakin herkkuja melko suolaiseen hintaan. Viinille on oma osastonsa ja liha-, kala- sekä vihannestiskit pursuavat tuoreita tuotteita. Näin pääsiäisen aikaan tarjolla on upeita suklaaluomuksia, mutta me tyydymme yhden suklaalevyn ostamiseen. Kaupan yläkerrassa toimiva ravintola on tällä hetkellä tauolla mutta alakerran kahvila palvelee asiakkaita.
Lisätiedot: peck.it

JÄÄTELÖBAARI CIACCO
Peckin naapurissa Via Spadarin varrella toimiva Ciacco kuuluu Milanon parhaisiin jäätelöbaareihin ja sen edustalle kertyykin toisinaan pitkä jono. Tarjolla on perinteisten makujen lisäksi myös innovatiivisia vaihtoehtoja, joista kokeilen itämaista yötä. Intialaiselta ruoalta maistuva jäätelö on kokemus sinänsä, mutta nautin lopulta enemmän Cioccon sitruunasorbetista. Ciaccolla on Milanon liikkeen lisäksi kaksi toimipistettä Parmassa.
Lisätiedot: ciaccolab.it

KIERROS LA SCALAN OOPPERATALOSSA
Jos aiemmin mainittu moderni taide ei kuulu harrastuksiimme, niin ei kyllä oopperakaan. Haluamme silti tutustua maailman kuuluisimmaksi mainittuun oopperataloon La Scalaan. Rakennus ei herätä ulkoapäin juuri minkäänlaista huomiota, mutta se kätkee sisälleen loistokkaan salin, jossa oopperalegendat ovat esiintyneet vuosikymmenestä toiseen. Osallistumme opastetulle kierrokselle, jonka aikana saa istahtaa kuninkaallisen aition, tavallisten aitioiden sekä permannon penkeille, kurkistaa kulissien taakse sekä kuulla mukaansatempaavaa tarinointia talon historiasta. Tunti kuluu nopeasti ja kierros sopii hyvin myös kaltaiselleni oopperaummikolle.

Samalla lipulla saa tutustua La Scalan museoon, josta löytyy eri oopperoissa käytettyjä asuja, oopperatähtien muotokuvia, soittimia sekä erilaisia muistoesineitä. Mekin tunnistamme muutamia kuuluisia nimiä, mutta oopperaharrastaja saisi tästä museosta varmasti enemmän irti. Suosittelen La Scalaan tutustumista kaikille, sillä varsinkin sali on vaikuttava ja rakennuksella on tärkeä paikkansa Milanon historiassa.
La Scalasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot museosta: museoscala.org, lisätiedot esityksistä: teatroallascala.org

SUOSIKKIRAVINTOLANI BOTINERO
Ateria Botinerossa on kuulunut jo pitkään jokaisen Milanon-matkani ohjelmaan, joten nimi on ollut esillä myös muutamassa aiemmassa jutussani. Löysin tänne ensi kertaa siksi, että paikan omistaa Interin entinen kapteeni ja seuran nykyinen varapresidentti Javier Zanetti. Vaikka jo pelkkä suosikkipelaaja voisi olla hyvä syy palata ravintolaan aina uudelleen, vetää Botineroon ennen kaikkea erinomainen ruoka, miellyttävä palvelu ja mukava tunnelma.

Botinero on toimiva yhdistelmä tyylikästä laaturavintolaa ja sporttibaaria. Täällä voi nauttia kynttiläillallista valkoisilta pöytäliinoilta ja seurata samalla sivusilmällä urheilu-uutisia äänettömästä televisiosta. Seinille ripustetut valokuvat ja maalaukset kertovat Zanettin sekä kumppaneiden elämäntarinaa. Aulabaarin vaikuttavasta pelikenkäkokoelmasta löytyy Messin, Maradonan, Baggion, Maldinin, Tottin ja monen muun tähtipelaajan tossut.

Botinero on argentiinalaisitalialainen ravintola, jossa on panostettu erityisesti liharuokiin. Syön yleensä mielelläni kalaa ja vaikka joskus ryhtyisin peräti kasvissyöjäksi, sallisin silti itselleni kerran vuodessa lihaisan aterian juuri tässä ravintolassa. Valitsen tällä kerralla alkuun suussa sulavan carpaccion, sitten artisokkien kera tarjotun kelpo pihvin sekä jälkiruoaksi tutun ja turvallisen tiramisun. Hyvä viini täydentää kokemuksen. Poistuessa on helppo luvata tarjoilijalle, että palaamme taatusti takaisin.
Lisätiedot: botinero.it

SAN BERNARDINO ALLE OSSAN LUUKAPPELI
Aloitamme lauantain kävelykierroksen suunnistamalla San Bernardino alle Ossan kirkkoon. Vaikka valoisa pääsalikin on kaunis, ei se tunnu tässä parinsadan kirkon kaupungissa mitenkään erityiseltä nähtävyydeltä. Sivukappeli on sen sijaan sitäkin kummallisempi. Kappelin seiniä koristaa valtava määrä ihmisten luita ja pääkalloja. Näky on pysäyttävä, joskaan ei lainkaan niin synkkä kuin miltä se saattaa kuulostaa.

Luukappelin historia juontaa juurensa 1100-luvulle saakka. Paikalla toimi alun perin sairaala sekä menehtyneille potilaille tarkoitettu hautausmaa, josta kuitenkin loppui pian tila kesken. Vainajien luita alettiin varastoida huoneeseen, jonka viereen nousi myöhemmin vaatimaton kirkkorakennus. Kun kirkkoa 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla restauroitiin ja laajennettiin, keksittiin luita käyttää seinien koristeluun. Lopputulos on outoudestaan huolimatta ehdottomasti näkemisen arvoinen.
San Bernardino alle Ossasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot: sanbernardinoalleossa.it

VILLA INVERNIZZIN FLAMINGOT
Milanon katujen varsilla voi nähdä yllättäviä asioita. Sellaisiksi voi laskea kartanomaisen Villa Invernizzin pihalla asustavat pinkit flamingot. Kymmenkunta eksoottista lintua ovat tänne 1970-luvulla tuotujen flamingojen jälkeläisiä. Lintujen hankkiminen oli talossa asuneen rikkaan Invernizzin perheen idea. Rakennus kuuluu nykyään Invernizzin säätiölle ja piha on suljettu, mutta flamingoja voi katsella aidan raoista kadun puolelta. Paikka on suosittu milanolaisten lapsiperheiden keskuudessa ja nyt meidänkin käydessämme kirkas iloisesti kiljahteleva ääni paljastaa mikä on flamingo italiaksi. Fenicottero! Fenicottero! Fenicottero!

PALAZZO BERRI-MEREGALLI
Villa Invernizzi kuuluu epävirallisesti hiljaiseksi kortteliksi nimettyyn Quadrilatero del Silenzioon, jota sävyttää upea arkkitehtuuri. Päädyimme tänne flamingojen vuoksi, mutta huomaamme ympäristössä olevan monta poikkeuksellisen näyttävää rakennusta. Yksi niistä on Palazzo Berri-Meregalli, jonka jykevät muodot ja seinille taiteillut patsaat kiinnittävät huomion. Ehdimme juuri kurkistaa portin taakse suljettuun näyttävään aulaan, kun italiaa puhuva opas tuo paikalle suuren ryhmänsä. Quadrilatero del Silenzioon voisi palata toistekin ja tutkia arkkitehtuuria tämänkertaista ohikulkumatkaamme perusteellisemmin.

CASA GALIMBERTI
Jatkamme kävelykierrostamme ennakkoon tietämäni Casa Galimbertin luo. Milanon kauneimmaksi taloksikin kehuttu Casa Galimberti sijaitsee samassa Porta Venezian kaupunginosassa, johon koko edellä mainittu Quadrilatero del Silenziokin kuuluu.

Arkkitehti Giovanni Battista Bossin suunnittelema Casa Galimberti valmistui vuonna 1905. Talon ulkoseiniä koristavat värikkäät laatat ja mosaiikit. Seinien kuvioita ja koristeellisia parvekkeita on helppo unohtua katselemaan muutamaksi minuutiksi. Casa Galimberti edustaa milanolaista art nouveau -tyyliä parhaimmillaan. Myös kulman takaa löytyvä saman arkkitehdin luoma Casa Guazzoni on kaunis rakennus.

GIARDINI PUBBLICI INDRO MONTANELLI
Milanossa on kuuluisan Parco Sempionen lisäksi muitakin puistoja. Käymme tällä kerralla Giardini Pubblici Indro Montanellissa, joka sekin on mukavan kokoinen viheralue. Milanon vanhimmassa kaupunkipuistossa on aurinkoisena kevätlauantaina mukava tunnelma. Lämpötila alkaa olla jo kesäisissä lukemissa, katumuusikko laulaa italialaisia sävelmiä ja niin koirat kuin lapsetkin kirmailevat pitkin nurmikoita. Käynnissä on myös valmisteluja seuraavana päivänä juostavaa Milanon maratonia varten, koska Giardini Pubblici toimii kilpailun lähtö- ja maalipaikkana.

Giardini Pubblici on mukava levähdyspaikka vilkkaassa kaupungissa, jossa ihmisillä on joutuisa askel ja raitiovaunujen kirskunta kantautuu usein korviin. Muistan joskus kävelleeni tämän puiston halki, mutta nyt meillä on aikaa pysähtyä penkille ja nauttia aurinkoisesta iltapäivästä. Giardini Pubblicin rakennuksiin kuuluvat kuvassa näkyvä Palazzo Dugnani sekä puiston toisella laidalla sijaitsevat luonnontieteellinen museo ja planetaario.

JALKAPALLO-OTTELU INTER–FIORENTINA
Kovasti odottamani Italian pääsarjan ottelu Inter–Fiorentina pelataan lauantai-iltana erinomaisissa olosuhteissa. Aurinko lämmittää ja reilut 73.500 katsojaa on saapunut lähes loppuunmyydylle San Sirolle nauttimaan pelistä. Viime aikoina vaisusti pelannut Inter lähtee peliin ennakkosuosikkina, vaikka keskikastin Fiorentina onkin yltynyt edellisten puolentoista kuukauden aikana loistavaan vireeseen. Ottelusta ei tule ikimuistoista elämystä, vaikka molemmilla joukkueilla riittääkin maalipaikkoja. Inter hukkaa useamman varmalta näyttävän tilanteen ja kun vieraiden Giacomo Bonaventura puskee illan ainoan maalin, lähtevät sarjapisteet Firenzeen.

Tappio tietenkin harmittaa, muttei pilaa muuten upeaa viikonloppua. Tuntuu aina hienolta nähdä pelejä paikan päällä ja kun päätykatsomo Curva Nord jaksaa laulaa läpi ottelun, pysyy tunnelma tuloksesta huolimatta hienona. Maalien ja voiton tuoma euforinen tunne jää nyt puuttumaan, mutta ehkä Interin peli sujuu seuraavalla Milanon-matkallani paremmin. Sitä odotellessa on aika jännittää otteluita taas kotona ruudun takaa.
Jalkapallo-ottelusta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Viikonloppu sujui jälleen kerran liian nopeasti, mutta ehdimme kokea lyhyessä ajassa paljon. Keskityimme tällä kerralla ehkä liiaksikin Duomon ympärillä olevaan ydinkeskustaan, koska moni nyt mielessä olleista kohteista sijaitsi tuolla alueella. Ensi kerralla lienee taas Breran, Isolan ja Naviglin alueiden vuoro.

Finnair on perinteisesti lentänyt Milanossa Malpensan kentälle, mutta nyt tarjolla on myös suora yhteys lähempänä keskustaa sijaitsevaan Linateen. Lensimme tällä kerralla Malpensaan ja palasimme Linaten kautta takaisin. Molemmista on hyvät julkiset kulkuyhteydet kaupunkiin. Malpensa Express -juna kuljettaa kätevästi Cadornan ja Centralen asemille keskustaan. Linateen kuljimme bussilla 73, mutta perille pääsisi myös metrolinjalla M4. Kyseinen metrolinja on vielä keskeneräinen, eikä yllä kaupungin päässä ydinkeskustaan saakka. Katsotaan olisiko tämä yhteys saatu kuntoon seuraavaan Milanon-reissuun mennessä.
Lue myös aiemmat Milanosta kertovat juttuni:
• Mainio viikonloppu Milanossa
• Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
• Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
• Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale
• Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana
• Viikonloppu Milanossa – taitoluistelua, ruokaa ja katutaidetta
• 10 x Milano
Italia
Bergamon viihtyisä alakaupunki Città Bassa
Vaikka keskiaikainen yläkaupunki Città Alta onkin Bergamon todellinen helmi, kannattaa tutustua myös kukkulan juurelta löytyvään kaupungin uudempaan osaan. Città Bassa tarjoaa viihtyisiä kävelykatuja, muutamia nähtävyyksiä ja mukavaa tunnelmaa.
Bergamo jakautuu kahteen hyvin erilaiseen osaan. Kukkulan päällä kohoava yläkaupunki henkii keskiaikaa, ja sitä sävyttävät vuosisatoja vanhat rakennukset sekä kapeat mukulakivikujat. Alakaupunki alkoi kehittyä puolustusmuurien ympäröimän kukkulan juurelle vasta 1800-luvulla, kun vihollisten sotajoukot eivät enää uhanneet Bergamoa. Pikkukylien sävyttämä maaseutu joutui tuolloin antamaan tilaa voimakkaalle teollistumiselle. Tehtaiden ohella myös rautatiellä oli tärkeä rooli Bergamon kehittymisessä. Nykyään yläkaupungissa on vain parituhatta asukasta, kun taas alakaupungin väkimäärä yltää reilusti yli sadantuhannen.

Majoitumme tunnelmalliseen yläkaupunkiin, josta laskeudumme funikulaarilla Città Bassaan. Alamäkeen voisi helposti kävelläkin, mutta funikulaarilla matkustaminen kuuluu paikallisiin elämyksiin. Funikulaari on ollut käytössä jo vuodesta 1887 lähtien, minkä jälkeen tekniikkaa ja vaunuja on toki uudistettu moneen kertaan. Reitillä oleva tunneli vie kaupunginmuurin läpi ja lyhyen matkan aikana ehtii ihailla hetken maisemia.

Funikulaari tuo meidät alakaupungin pääkadun Viale Vittorio Emanuele II:n varteen. Loiva kaarre vaihtuu pian yli kilometrin mittaiseksi suoraksi, jonka aikana katu vaihtaa nimeään Viale Romaksi ja lopulta Viale Papa Giovanni XXIII:ksi. Valtakadun päässä häämöttää Bergamon rautatieasema. Käännymme mielellämme katselemaan myös näkymää tulosuuntaamme ja kukkulalla kohoavaan yläkaupunkiin päin.

Käännymme valtakadulta sivummalle ja löydämme sattumalta yhden alakaupungin monista aukioista. Piazza della Libertàn laidalla kohoava Palazzo della Libertà näyttää heti ensi silmäyksellä niin mahtipontiselta, että epäilen sen liittyvän jotenkin Italian historian synkkiin vuosiin. Arvaus osuukin napakymppiin, sillä rakennus valmistui hieman ennen toista maailmansotaa fasistipuolueen paikalliseksi päämajaksi. Se nimettiin sodan jälkeen Vapauden palatsiksi muistuttamaan fasismin ajan päättymisestä. Palazzo della Libertà on nykyisin hallintorakennus, jossa järjestetään myös näyttelyitä ja kulttuuritapahtumia.

Viereisen aukion laitaa koristava rakennus on asianajajaliiton kirjasto, joka on keskittynyt lakikirjoihin ja muihin alan niteisiin. Alakaupungin keskeisimpien osien arkkitehtuuria voisi kuvailla monumentaaliseksi, sillä avarat tilat ja komeat rakennukset seuraavat toisiaan.

Pääkadun ja kävelykatu Sentieronen risteyksessä kohoaa näyttävä Torre dei Caduti. Kaatuneiden torni on omistettu ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille bergamolaisille. Torni on ohi kulkiessamme suljettu, joten emme pääse tutustumaan siihen tarkemmin. Tornin kerroksissa on eri teemoihin keskittyviä pieniä näyttelyitä ja huipulta pääsee ihailemaan näkymää yli kaupungin.

Leveä kävelykatu Sentierone on eräänlainen bergamolaisten olohuone. Täällä jos jossain kelpaa harrastaa italialaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvaa passeggiataa eli kiireetöntä kävelyä, jonka tarkoituksena on nähdä tuttuja sekä tulla itse nähdyksi.

Tyylikkäästi pukeutuneet kävelijät voivat pysähtyä Sentieronen varrella nauttimaan aperitiivia tai vaikkapa jäätelöä. Sadesään tai polttavan kuuman auringonpaisteen sattuessa voi siirtyä holvikaarten suojaan.

Kävelykadun päässä kohoaa 1600-kuvulla rakennettu barokkikirkko, joka on omistettu Pyhälle Bartolomeukselle ja Pyhälle Stefanokselle. Viimeksi mainittuhan on juuri se marttyyri, jonka muistoksi vietetään tapaninpäivää. Emme käy kirkon sisäpuolella, joten Lorenzo Lotton maalaama alttaritaulu jää meiltä nyt näkemättä.

Sentieronen kulmalla on pieni puisto, jota koristaa veden ympäröimä muistomerkki. Näyttävä patsas on omistettu suurelle bergamolaiselle säveltäjälle Gaetano Donizettille. 1800-luvun alkupuoliskolla työskennellyt Donizetti muistetaan erityisesti oopperoistaan, mutta hän sävelsi myös muita teoksia. Oopperoista tunnetuimpia lienevät Lemmenjuoma, Don Pasquale sekä Lucia di Lammermoor.

Heti patsaan vierestä löytyy Bergamon oopperatalo Teatro Donizetti. Oopperatalo avattiin jo ennen säveltäjämestarin syntymää vuonna 1791 Teatro Riccardin nimellä. Talon ohjelmistoon kuuluu monenlaista musiikkia, mutta Donizettin oopperat ovat pääosassa erityisesti jokavuotisen Donizetti Opera Festivalin aikaan. Oopperataloon voi tutustua myös opastetuilla kierroksilla. Olen itse osallistunut vastaavalle kierrokselle Milanon La Scalassa.

Sentieronen lähistöllä on useita patsaita. Näistä pysäyttävin on Partisaanien muistomerkki, joka on pystytetty fasistien tappamien partisaanien muistoksi. Partisaaneilla oli merkittävä rooli taistelussa Italiaa miehittäneitä natseja sekä Mussolinin hallintoa vastaan. Synkkää patsasta katsellessa mieleeni tulee partisaanien tunnuslaulu Bella Ciao, joka jääkin soimaan päähän pitkäksi aikaa.

Leveä Sentierone vaihtuu hieman kapeammaksi ostoskaduksi Via XX Settembreksi. Kadun varrella on runsaasti erilaisia kauppoja sekä hauskanvärisiä vanhoja rakennuksia. Innokas shoppailija saisi luultavasti kulutettua täällä helposti monta tuntia.

Meitä kiinnostaisi ostosten sijasta päästä syömään jotakin. Moni lounasravintola näyttää näin kauniina lauantaina täydeltä, emmekä toisaalta haluaisi käyttää ateriaan kovin pitkää aikaa. Ratkaisuksi löytyy kuvassa näkyvä Bar Haitin terassi, jolla syömme arkiset seitsemän euron pasta-annokset. Tämä ei ole mitenkään hieno ateria, mutta ruoka on kelvollista ja hinta todella edullinen. Città Altaan sijoittuvat ruokailuvinkkini löytyvät aiemmin julkaistusta jutusta Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa.

Pysähdymme vielä Panfé-ketjukahvilaan ostoskadun varrelle. Vaikkei caffè latten tilaamisesta puolenpäivän jälkeen saakaan Italiassa vankeusrangaistusta tai edes sakkoja, on silti kiva noudattaa paikallisia tapoja ja yrittää valita jotain vuorokaudenaikaan sopivampaa. Espresso tai kenties jopa caffè macchiato olisi kelpo valinta, mutta tässä kahvilassa mainostetaan niin näyttävästi kauden erikoiskahveja, että tilaamme kaikesta huolimatta sellaiset. Valitsen juoman kylkeen kermapulla maritozzon.

Alakaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu myös edellä mainituista kohteista hieman syrjemmällä sijaitseva taidemuseo Accademia Carrara. Klassiset maalaukset olisivat kiinnostaneet meitäkin, mutta museovierailulle ei tällä reissulla järjestynyt sopivaa aikaa. Kävelin taidemuseon ohitse mennessäni jalkapallo-otteluun Bergamon stadionille.

Bergamon nykyaikainen alakaupunki toimii hyvänä vastapainona historialliselle yläkaupungille. Città Bassasta löytyy muun muassa mielenkiintoista arkkitehtuuria, mukavia kävelykatuja, ostosmahdollisuuksia sekä eläväistä tunnelmaa. Myös hotellivaihtoehtoja on runsaasti, mutta ainakin meille sopi paremmin majoittuminen yläkaupunkiin. Bergamo on kokonaisuudessaan mukava matkakohde, joka sopii hyvin vaikkapa leppoisan pitkän viikonlopun viettämiseen.
Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Maisemia San Vigilion kukkulalta Bergamosta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
Italia
Maisemia San Vigilion kukkulalta Bergamosta
San Vigilion kukkula tarjoaa Bergamon parhaat näköalat sekä mahdollisuuden hengittää raikasta ilmaa aivan keskustan tuntumassa. Kukkulan ympäristössä kulkee myös maalaismaisemiin vieviä kävelyreittejä.
San Vigilio on Bergamon kaupungin korkein kukkula, jolle voisi hyvin nousta vanhastakaupungista Città Altasta kävellenkin. Haluamme silti käyttää vanhaa funikulaaria, jolla matkustamisen voi ottaa paikallisena elämyksenä.

Funikulaari aloitti toimintansa jo vuonna 1912, joten se on ehtinyt kuljettaa bergamolaisia monen sukupolven ajan. Matka on vain 630 metrin mittainen, mutta sen aikana noustaan noin 90 metriä korkeammalle. San Vigilion funikulaaria ei pidä sekoittaa Città Bassan ja Città Altan välillä liikennöivään toiseen linjaan. Molemmilla funikulaareilla voi matkustaa Bergamon julkisen liikenteen lipuilla.

Funikulaarin yläasemalta aukeaa upea maisema Bergamon kaupunkiin. Erityisesti Città Altan vanhat rakennukset ja kirkontornit näyttävät hienoilta, kun ne kohoavat korkealle ympäröivän laakson yläpuolelle.

San Vigilion kukkula on melko suosittu retkikohde, jonka muutamilla kujilla ja parissa ravintolassa näkyy ainakin näin kauniina sunnuntaina paljon paikallisia pyhäpäivän viettäjiä. Osa on ehkä tullut vain rentoutumaan lasillisen ääreen terassille, mutta joukossa on myös kunnon retkeilyvarusteisiin sonnustautuneita patikoijia. Nousemme kapeaa mukulakivikatua pitkin kohti kukkulan huippua. San Vigilio vaikuttaa rauhalliselta keitaalta muun kaupungin yläpuolella. Pienen parkkipaikan laidalla on pari kissaa nauttimassa auringonpaisteesta.

Kukkulan laelta löytyy viihtyisä puisto, joka on kehittynyt Bergamoa vuosisatojen ajan vartioineen San Vigilion linnoituksen päälle. Paikka sijaitsee noin puoli kilometriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä on hienot näkymät vehreälle maaseudulle sekä lähiseudun vuorille saakka. Nautimme lämpimästä kevätpäivästä ja ihailemme maisemia kiireettömästi eri suuntiin.

Linnoituksen nimi on lainattu kukkulalla muinoin sijainneelta San Vigilion kappelilta. San Vigilio eli suomalaisittain Pyhä Vigilius oli Trenton piispa, joka koki vuonna 405 marttyyrikuoleman julistaessaan evankeliumia pakanoille eräässä Gardajärven pohjoispuolella sijaitsevassa laaksossa.

Kukkulalla lienee ollut jonkinlainen vartiotorni jo roomalaisten aikaan, mutta ensimmäinen varsinainen linnoitus pystytettiin 1100-luvulla. Linnoitusta vahvistettiin erityisesti 1400-luvulla, jolloin Bergamo kuului Venetsian tasavaltaan. Kaupungin turvallisuustilanne parani oleellisesti seuraavalla vuosisadalla, kun koko yläkaupunki sai ympärilleen tukevat muurit. Linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni, ja 1800-luvulla se suurimmaksi osaksi purettiin. Jäljellä on enää lähinnä muureja ja vallihautoja, jotka muistuttavat kukkulan historiasta.

Kukkulalta laaksoon lähtisi erilaisia pitkiäkin kävelyreittejä, mutta meille riittää tällä kerralla hieman lyhyempikin vaihtoehto. Samoilla vaatteilla ja kaupunkikengillä pitäisi selvitä vielä lounaalle ja samana iltana odottavalle kotimatkallekin, joten on parempi olla hikoilematta liikaa. Onneksi matka ainakin alkaa loivaan alamäkeen.

Ohitamme muutamia kapean tien varrella sijaitsevia koteja, kunnes päädymme pitkään Salita dello Scorlazzone -nimiseen portaikkoon. Liikkeellä on kävelyretkeläisten lisäksi ainakin yksi hurjapää, joka kiitää portaita alas polkupyörällään.

Alhaalla häämöttää kuvauksellinen Tempio dei Caduti -kirkon torni. Tämä pätkä taipaleestamme kuuluu Visit Bergamo -sivustolla suositeltuun The Green City -kävelyreittiin.

Portaikko päättyy lopulta tielle, jonka varrella sijaitsee ylempää näkemämme kirkko. Tempio dei Caduti eli Kaatuneiden temppeli on omistettu ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kuolleille bergamolaisille sotilaille. Kirkkoa alettiin rakentaa hieman ennen Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja sen käyttötarkoitus muotoutui tuon ajan tapahtumien perusteella.

Tempio dei Caduti on yleensä suljettu, mutta siellä järjestetään jokaisen kuukauden toisena sunnuntaina messu. Osumme sattumalta paikalle hieman tämän kuukausittaisen messun päätyttyä, joten ovet ovat jälleen visusti säpissä. Olisi ollut kiinnostavaa kurkata sisäpuolelle, sillä synkkä kirkkosali on kuvien perusteella hyvin persoonallisen näköinen.

Käännymme pian kirkon kulmalta lähdettyämme jälleen alamäkeen Salita Scorlazzino -nimiseen portaikkoon. Rappusten varrelta voi vielä katsella Kaatuneiden temppelille päin ja ihailla kukkivia puita.

Maaliskuinen aurinko lämmittää jo kovin keväisesti ja jostain kuuluu lintujen laulua. Muutamat puut ja pensaat kukkivat näyttävästi. Voisivatkohan nämä olla aprikoosin kukkia?

Kaunis kävelyreitti laskeutuu yhä vain alemmas, mikä tarkoittaa että joudumme vielä jossain vaiheessa nousemaan myös takaisin ylämäkeen. Tuntuu mukavalta päästä tällaisen vehreyden keskelle aivan kaupungin laitamilla. Vastaan tulee muutamia reippaita lenkkeilijöitä koiriensa kanssa. Bergamon modernimpi puoli Città Bassa häämöttää alapuolellamme.

Paluumatka kuvan kukkulalla odottavaan vanhaankaupunkiin ei lopulta ole kovin raskas. Tulemme kävelleeksi muutaman kilometrin oikein miellyttävissä maisemissa. Mielestämme Bergamossa voisi käyttää enemmänkin aikaa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla patikointiin. Toisaalta jos retkeilyn ottaa oikein asiakseen, löytyy täältä päin Italiaa myös upeita vuoristo- ja järvimaisemiin vieviä vaellusreittejä. San Vigilion kukkula on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka, vaikkei haluaisi kävellä funikulaariasemalta lähimmän ravintolan terassia pidemmälle.
Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska12 kuukautta sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska12 kuukautta sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
7.4.2023 at 0:57
Milano taitaa jossain määrin tosiaan olla sellainen kaupunki, että se jakaa mielipiteitä. Itsekään en kovin perusteellisesti aikaa siellä ole viettänyt, mutta itselläni on kuitenkin sellainen olo, että mielelläni siellä aikaa viettäisin enemmänkin. Toki jalkapallo-ottelu itsellänikin olisi se kohokohta, mutta paljon muutakin, ja pidemmäksi aikaa, Milanosta löytyy.
Mika / Lähtöportti
7.4.2023 at 9:46
Milano on omalla tavallaan enemmän keskieurooppalainen kuin italialainen kaupunki ja tuottaa varmasti pettymyksen, jos odottaa samanlaista tunnelmaa kuin Roomassa tai Firenzessä. Siellä on paljon kivaa koettavaa, mutta kaikki parhaat paikat eivät ole kovin tunnettuja nähtävyyksiä. Jatkan uusien elämysten etsimistä taas seuraavalla Milanon-reissulla.
Satu
7.4.2023 at 12:24
Kiitos taas kivasta jutusta, tuo La Scalan jatkojuttu kiinnostaa minua kovasti.
Kotiuduimme eilen neljän päivän kevätmatkalta Wienistä, ja sun viimevuotisista jutuista oli paljon apua matkaohjelman suunnittelussa!
Mika / Lähtöportti
10.4.2023 at 20:30
Kiitos Satu! Mukava kuulla että Wienin-jutuista oli hyötyä! Juttu La Scalasta on tarkoitus saada julkaistua toukokuussa. Mukavaa kevään jatkoa!
Suvi
24.4.2023 at 14:00
Ihana Milano! Rakastuin täysin reilu vuosi sitten, kun tyttäreni kanssa mentiin ensimmäistä kertaa Milanoon tammikuussa eli vielä kylmimpään aikaan. Odotin lähinnä ylimielistä palvelua ja vettynyttä spagettia, koska jostain olin lukemut että Milano on Italian persereikä.. 😉 Anteeksi kielenkäyttö, mutta näin olin lukenut.. 🙂 No Milano löi mut ihan ällikällä! Missään muualla Euroopassa en ole saanut niin hyvää asiakaspalvelua ja todella hyvää ruokaa kuin siellä. Italialaiset ymmärtävät kauneuden päälle ja se näkyy Milanossa monessa asiassa; ihmisissä, ruuissa ja esim ravintoloissa ja kahviloissa.
Kolmen vkon päästä pääsemme taas tuonne sekä äidin että tyttären lempparikaupunkiin, kun lähden yhdeksäksi yöksi tyttäreni kaveriksi kun hän jää sinne mallin töihin 1,5kk ajan. Nyt on jo lempiravintolaan varattu pöytä että pääsemme juhlistamaan synttäreitäni siellä olon aikana. 🙂 Muutenkin kiva mennä jo hieman ennestään tuttuun kaupunkiin ja tälläkin kertaa aion mennä Duomon katolle. Mikään muu rakennus ei ole tehnyt sellaista vaikutusta kuin se.. 🙂
Mika / Lähtöportti
24.4.2023 at 23:22
Mukava kuulla että Milano miellyttää noin paljon! 🙂 Milano ehkä jakaa mielipiteitä, koska sen voi kokea kiireisenä ja muita Italian kaupunkeja vauraampana sekä keskieurooppalaisempana paikkana. Itse olen kyllä aina viihtynyt Milanossa ja löytänyt sieltä miellyttäviä asioita ja ihmisiä, se on monella tavalla upea kaupunki.
Minustakin on kiva matkustaa ennalta tuttuihin kaupunkeihin, joissa voi palata omiin suosikkipaikkoihin ja kokea myös aina jotain uutta. Duomon katto on hieno paikka ja siellä kelpaa kyllä käydä useammankin kerran. Maisemakin on aina eri säällä hieman eri näköinen. Mukavaa Milanon-matkaa teille molemmille, tuossa ajassa ehtii jo hyvin nauttia kaupungista! 🙂