Italia
Mainio viikonloppu Milanossa

Vietimme viime viikonlopun vaimon kanssa Milanossa. Pääsin siis pitkästä aikaa Italiaan ja samalla myös Serie A:n jalkapallo-otteluun. Ehdimme kokea lyhyessä ajassa melko paljon, mutta keväisessä kaupungissa olisi viihtynyt helposti kauemminkin.
Milano on minulle sekä tuttu että myös tuntematon kaupunki. Olen käynyt Lombardian pääkaupungissa nyt kahdeksan kertaa, mutta vierailut ovat olleet enimmäkseen lyhyitä ja niiden ensisijainen tarkoitus on ollut yleensä nähdä Interin jalkapallo-otteluita. Tällä kerralla ehdimme tutustua melko monipuolisesti myös Milanon nähtävyys- ja ravintolatarjontaan.

BOTINERO
Saavumme Milanoon torstai-iltana ja suunnistamme heti matkan alkajaisiksi suosikkiravintolaani Botineroon. Löysin Botineron alun perin siksi, että sen omistaa kaikkien aikojen suurin suosikkipelaajani Javier Zanetti. En kuitenkaan palaa jokaisella Milanon-matkallani Botineroon vain argentiinalaisen Inter-legendan vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi että ravintola on erinomainen. Koska kyseessä on osittain argentiinalainen ravintola, ovat erityisesti pihvit ensiluokkaisia, mutta vatsansa voi halutessaan täyttää vaikka pastalla ja kalalla.

Jalkapallo näkyy Botineron sisustuksessa tyylikkääseen tapaan. Taulujen ja muistoesineiden vastapainona on kynttiläillallisille sopiva ympäristö valkoisine pöytäliinoineen. Palvelu on ollut aina ystävällistä, rentoa ja asiantuntevaa. Talo tarjoaa illallisvieraille tervetuliaisiksi lasilliset kuohuvaa. Syön tällä kerralla alkuun täytettyjä kurpitsankukkia ja pääruoaksi kunnon pihvin. Näitä seuraavat luonnollisesti tiramisu ja lopuksi espresso. Täytyy myöntää, että olo on aikamoisen onnellinen, kun pääsen vihdoin Italiaan ja saan heti aluksi syödä vaimon kanssa tässä tutussa ravintolassa.

Jokaisen jalkapallon ystävän kannattaa varata hetki Botineron aulan ihailemiseen. Seinustalle on koottu kymmenien tähtipelaajien käyttämiä pelikenkiä. Roberto Baggio, Paolo Maldini, Lionel Messi, Xavi, Esteban Cambiasso, Ronaldo, Ivan Zamorano, Zlatan Ibrahimović, Diego Milito ja monet muut ovat jättäneet jälkensä paitsi lajin historiaan myös Botineroon.
Lisätiedot botinero.it

VIIMEINEN EHTOOLLINEN
Perjantai alkaa taidekokemuksella, kun suunnistamme katsomaan Viimeistä ehtoollista. Vuonna 1498 valmistunut Leonardo da Vincin teos kuuluu maailman tunnetuimpien maalausten joukkoon. Sitä pääsee ihmettelemään Santa Maria delle Grazien luostarin entisessä ruokasalissa. Kävijämäärä on tarkkaan rajattu, joten vierailuaika kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Katselemme vanhaa maalausta pienen ryhmän joukossa ennalta määrättyjen viidentoista minuutin ajan. Teos on kerran elämässä näkemisen arvoinen, vaikkei se ainakaan minussa suurta tunnekuohua aiheutakaan. Lue lisää jutustani Leonardon maalaama Pyhä Ehtoollinen Milanossa.
Lisätiedot cenacolovinciano.org

RISTORANTE LA BRISA
Vaikka Milanolla on modernikin puolensa, törmää täällä ajoittain myös muinaiseen historiaan. Esimerkiksi Via Brisan varrella voi nähdä roomalaisaikaisen palatsin raunioita. Emme tulleet paikalle tämän pienen nähtävyyden vuoksi, vaan tarkoituksenamme on mennä syömään viereiseen ravintolaan. Edellisen illan herkuttelun ja myöhäisen aamupalan jälkeen ei olisi vielä kovin nälkäkään, mutta kun pöytävaraus on tehty, ei auta kuin siirtyä lounaalle. Michelin Guideenkin päässyt La Brisa mainostaa tarjoavansa paikallista ruokaa modernilla otteella.

La Brisa on laadukas ja mukava ravintola, mutta omat annosvalintamme eivät ehkä tällä kerralla osu ihan nappiin. Valitsemme ruokamme vaihtuvalta lounaslistalta, jossa on tarjolla kahden ruokalajin kokonaisuuksia. Pienikokoisesta fregola-pastasta koostuva annos on maukas ja suuri, mutta pidemmän päälle hieman yksitoikkoinen syötävä. Pääruoistamme porsaanliha maistuu hyvin, mutta vaalea kala on yllättävän mautonta. Lounas ei siis ole mitenkään täydellinen, vaikka toisaalta palvelu toimii hyvin. Nälkäisempänä ja paremmilla annosvalinnoilla kokemuksemme ravintolasta saattaisi olla huomattavasti parempi.
Lisätiedot ristorantelabrisa.it

IL DITO
Milanon hämmentävin veistos lienee Il Dito eli sormi, tässä tapauksessa nimenomaan keskisormi. Taiteilija Maurizio Cattelanin teoksen oli alun perin tarkoitus olla esillä vain pari viikkoa, mutta se haluttiinkin ristiriitaisen vastaanoton jälkeen säilyttää pysyvästi. Niinpä Carraran marmorista veistetty yksisorminen käsi on koristanut Piazza degli Affaria arvokkaan pörssirakennuksen edustalla jo yli vuosikymmenen ajan.

PIAZZA DEL DUOMO
Kaupungin ehdoton keskipiste on Piazza del Duomo eli tuomiokirkon aukio, jolle tuntuu päätyvän jokaisella Milanon-matkalla joko tahallaan tai vahingossa. Täällä riittää aina ihmisvilinää ja tällä kerralla myös hieman karnevaalitunnelmaa.

Milanon omaa karnevaalia eli Carnevale Ambrosianoa vietetään juuri matkamme aikaan eli viikkoa myöhemmin kuin muita Italian karnevaaleja. Keskustassa näkyy prinsessoiksi ja supersankareiksi pukeutuneita lapsia sekä paljon kaduille heitettyjä konfetteja. Kohdallemme ei kuitenkaan osu paraatia tai muuta näyttävää tapahtumaa, emmekä lähde sellaisia erikseen etsimään.

GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Duomon aukion laidalla sijaitseva milanolaisten olohuone eli Galleria Vittorio Emanuele II edustaa ylellistä ostoskeskusarkkitehtuuria. Tyydymme Pradan ja Guccin liikkeiden kohdalla jälleen kerran näyteikkunaostoksiin.

Galleriasta löytyy sentään yksi ilmainenkin huvitus. Rakennuksen keskiosan lattiaa koristaa härkää esittävä Torinon vaakuna. Yleisen uskomuksen mukaan tuo hyvää onnea, jos pyörähtää oikean jalan kantapään varassa kolme kierrosta härän sukukalleuksien päällä. Hyvä onni on suhteellista, mutta tuskinpa temppu ainakaan huonoa tuuria tuottaa.

LA SCALA
Gallerian toisessa päässä odottaa La Scalan oopperatalo. Muistan, kuinka joskus ensi kertoja Milanossa käydessäni ohitin kuuluisan rakennuksen kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Sisätilat ovat varmasti suhteellisen vaatimatonta ulkokuorta hienommat ja niihin olisi hauska tutustua, vaikkei oopperaesitykseen haluaisikaan. Suunnitelmissamme oli osallistua La Scalan opastetulle kierrokselle, mutta sellaista ei ollut matkamme aikaan tarjolla.
Lisätiedot oopperaesityksistä teatroallascala.org ja opastetuista kierroksista museoscala.org

DUOMON KATTO
Jos Milanosta pitäisi valita vain yksi maksullinen nähtävyys, suosittelisin nousemista katedraalin katolle. Tarjolla on huikeita näköaloja eri suuntiin. Laajalla kattoalueella voi hämmästellä myös jättimäisen kirkon huolella viimeisteltyjä yksityiskohtia. Duomossa on reilusti yli sata tornia sekä noin kolme ja puoli tuhatta patsasta, joten ihmeteltävää riittää pidemmäksikin aikaa.

Katolta saa katsella keskustan vilinää lintuperspektiivistä ja ihailla auringonlaskun valaiseman kaupungin kauneutta. Ylös pääsee joko hissillä tai hieman edullisemmin portaita pitkin. Lue lisää jutustani Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
Lisätiedot duomomilano.it

INTERIN JALKAPALLO-OTTELU
Vaikka matka tarjosi monta muutakin hienoa kokemusta, on oman reissuni ehdoton kohokohta Interin kotiottelu Stadio Giuseppe Meazzalla, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä San Siro. Interistä on yli kolmenkymmenen vuoden yhteisen taipaleen aikana kehittynyt osa identiteettiäni ja tunne on aivan mahtava, kun pääsen pitkän tauon jälkeen kauan odottamaani katsomoon. Vastustaja ei ole kovinta mahdollista luokkaa, mutta tunnelma nousee kattoon, kun vaikeita viikkoja elänyt sinimusta joukkue murskaa Salernitanan 5–0. Lue lisää jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana.

PIAZZA MERCANTI
Pelin jälkeisenä aamuna on mukava ottaa rennosti ja kierrellä kaupungilla rauhalliseen tahtiin. Milanossa on monia kauniita aukioita, joista yksi on kivenheiton päässä Duomolta sijaitseva Piazza Mercanti. Vanha kauppapaikka ja sitä ympäröivät rakennukset muodostavat hienon kokonaisuuden, jota kannattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan.

BRERAN KAUPUNGINOSA
Boheemiksikin mainittu Brera kuuluu Milanon mukavimpiin alueisiin. Seudulla on hauska kuljeskella erityisesti kuvassa näkyvän Via Madonninan kaltaisilla kävelykaduilla. Brerassa tulee vastaan paljon ravintoloita, baareja ja antiikkiliikkeiden kaltaisia putiikkeja. Kaupunginosan merkittävin nähtävyys on taidemuseo Pinacoteca di Brera, jossa voi ihailla Caravaggion, Tintoretton ja monien muiden mestareiden maalauksia. Säästämme museot sateisemmille ilmoille ja keskitymme nauttimaan Milanon keväisen aurinkoisesta säästä.
Lisätietoa taidemuseosta pinacotecabrera.org

CIMITERO MONUMENTALE
Suuntaamme kulkumme Cimitero Monumentalen hautausmaalle ja löydämme pian itsemme keskeltä varsinaista ulkoilmataidenäyttelyä. Hautausmaa on nimensä mukaisesti todella monumentaalinen ja kuuluu varmasti koko maailman upeimpiin. Mahtisukujen mausoleumit näyttävät pieniltä katedraaleilta ja laajalla alueella on mittava määrä näyttäviä veistoksia. Cimitero Monumentale sopii hyvin päiväkävelyn kohteeksi ja esittelee omintakeisella tyylillään Milanon historiaa. Lue lisää jutustani Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale.

PIAZZA GAE AULENTI
Siinä missä esimerkiksi Piazza Mercanti tarjoaa tuulahduksen menneestä Milanosta, johdattaa naisarkkitehti Gae Aulentin mukaan nimetty aukio suoraan tulevaisuuteen. Moderniin kokonaisuuteen kuuluu kiiltäviä pilvenpiirtäjiä, joiden juurella voi käydä ostoksilla, syömässä tai vaikka meidän tapaamme kahvilla. Aukiolta voisi jatkaa kävelyä esimerkiksi Isolan kaupunginosaan, mutta meillä on mielessä muita suunnitelmia.

BOSCO VERTICALE
Pysähdymme vielä Piazza Gae Aulentilla ollessamme katselemaan Bosco Verticalea eli pystysuoraa metsää. Kahden tornitalon parvekkeille on istutettu satoja puita, jotka muodostavat vehreän kokonaisuuden. Rakennukset olisi hauska nähdä kesällä, jolloin yleisilme on varmasti upeimmillaan. Taloissa asuu jonkin verran myös julkisuuden henkilöitä.

PALAZZO LOMBARDIA
Piazza Gae Aulentilta näkyy hyvin myös yksi Milanon korkeimmista rakennuksista, Palazzo Lombardia. Sen 39. kerroksessa sijaitseva näköalatasanne on joinakin sunnuntaipäivinä avoinna yleisölle, jolloin ylös pääsee ilmaiseksi ja ilman ennakkovarausta. Toivottavasti jollakin tulevalla matkalla pääsisin ihailemaan Milanoa myös tuolta maisemapaikalta.
Lisätiedot regione.lombardia.it

NAVIGLI
Vierailu Milanossa ei olisi täydellinen ilman käyntiä kuvauksellisella Naviglin alueella, joka on saanut nimensä kaupunkia aikoinaan halkoneista kanavista. Milano oli vuosisatoja sitten jopa Venetsiaa muistuttanut kanavien kaupunki, mutta suurin osa vesiväylistä peitettiin, kun juna- ja autoliikenne syrjäytti veneet kulku- ja kuljetusvälineinä. Pari kanavaa on onneksi edelleen säilynyt, ja erityisesti Naviglio Granden rannoista on muodostunut kaupungin vilkkain illanviettoalue.

Naviglio Grande on hyvä kohde myös päiväsaikaan, jolloin tunnelma on rauhallisempi. Alueella toimii monia käsityöläisliikkeitä ja taidegallerioita, joita olen tutkinut joillakin aiemmilla matkoillani. Aina kuukauden viimeisenä sunnuntaina täällä järjestetään suuret antiikkimarkkinat.

Nyt saavumme paikalle lauantai-iltana, jolloin kävelykadut täyttyvät hyväntuulisista ihmisistä. Useimpien päämääränä on luonnollisesti joko baari tai ravintola, mahdollisesti myös molemmat.

Naviglin pittoreskia ympäristöä on hauska pysähtyä katselemaan kaikessa rauhassa. On värikkäitä taloja, ihmisvilinää sekä taivaan kultaava auringonlasku, joka taittuu myöhemmin violetteihin sävyihin ja hiipuu lopulta tummanpuhuvaksi yöksi.

APERITIVO
Milanossa on vahva aperitiivikulttuuri, mikä näkyy parhaiten juuri Naviglissa. Täällä on runsaasti baareja, jotka keskittyvät suurin piirtein iltakuuden ja kahdeksan välillä tarjoilemaan aperitivoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostamalla yhden juoman voi nauttia antipastotyyppisen buffetpöydän antimista. Navigliin voisi oikeastaan tulla joskus vain nauttimaan pari aperitivoa ja jättää illallinen kokonaan väliin.

Vaihtoehtoja riittää, mutta päädymme lopulta sattumalta River Navigli -nimiseen cocktailbaariin, jossa aperitivon hinta on kohtuullinen 12 euroa. Ruokatarjonta on laaja ja monipuolinen. Näin korona-aikaan tarjoilija kerää herkut reilulla kädellä lautaselle asiakkaan toiveiden mukaan. Myös juomat maistuvat hyvin. Vaimo haluaa raikkaan Hugon, kun taas itselleni ehdoton valinta on Milanon klassikkodrinkki Sbagliato. Se on nimensä mukaan ”virheellinen”, eli väärin valmistettu Negroni. Bar Basson baarimikko erehtyi vuonna 1972 Negronia valmistaessaan kaatamaan lasiin ginin sijasta kuohuviiniä, ja milanolaisten uusi suosikkijuoma oli syntynyt.

EL BRELLIN
Syömme matkan viimeisen illallisen Naviglio Granden varrella El Brellinissä, jossa nautimme suorastaan loistavan lounaan noin yhdeksän vuotta sitten. Ravintolaa voi pitää yhtenä Milanon klassikkopaikoista ja siellä pääseekin maistamaan monia vanhan hyvän ajan ruokia. Listalta löytyy esimerkiksi perinteistä ossobucoa ja sahramirisottoa, kun taas modernimpia ruokaelämyksiä kannattanee etsiä jostain muualta. Ilmapiirissäkin on jotain vanhahtavaa, mutta mielestäni vain hyvällä tavalla. Keltainen rakennus huokuu historiaa.

Syömme paahdettua mustekalaa sekä kunnon cotoletta alla milaneset. Ruokasali täyttyy ihmisistä, jotka ovat lähes kaikki italialaisia. Ruoka on hyvää ja nautimme illasta, mutta jotain jää edelliseen loistokokemukseen verrattuna puuttumaan. Näen El Brellinin perinteisenä ja perusvarmana valintana, mutta koska kaupunki on täynnä houkuttelevia vaihtoehtoja, en usko palaavani tähän ravintolaan ainakaan parilla seuraavalla Milanon-matkalla.
Lisätiedot brellin.com

Puhun seuraavista Milanon-matkoista monikossa, sillä toivon jatkossa palaavani kaupunkiin joka vuosi. Pandemian aikana on ollut aikaa miettiä mitä elämältään toivoo, ja haluaisin tehdä entistä enemmän sellaisia asioita, joista tulen todella onnelliseksi. Interin pelit ja Milanon kadut kuuluvat juuri näihin suuriin iloihin, olkoonkin että otteluiden tulokset heittelevät ja suurkaupunki tuntuu toisinaan liian vilkkaalta, kiireiseltä ja meluisalta. Nykymaailmassa voi tietysti tapahtua mitä tahansa, mutta jos vain sodat, kulkutaudit ja oma elämä sen suinkin sallivat, kutsuu Milano myös ensi vuonna.

Italia
Syysmyrskyä ja mustekalaa kauniissa Tellarossa

Vierailimme Italiassa viettämämme syysloman aikana Tellarossa, joka kuuluu maan kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Kylä hurmasi harmaanakin päivänä ja maistoimme myös Tellaron tunnuseläintä mustekalaa.
Perillä meitä odottaa hiljaisuus. Olemme ajelleet kukkuloille kohonnutta pientä rannikkotietä Lericistä Tellaroon, jonka yläpuolella sijaitseva parkkipaikka on lähes autio. Sateessa kastuneen kyltin mukaan maksullinen pysäköintiaika on loppunut jo syyskuussa, joten en joudu kaivamaan kolikoita esille. Hiljaisuus tuntuu hyvältä, koska tie oli tarpeeksi kapea ja mutkikas jo näin ilman suurempaa liikennettä.

Pysäköintialueen lähistöltä lähtee pitkä portaikko alas kylän keskustaan. Suuntaa näyttävä kyltti on päässyt ruostumaan ja sitä peittävät köynnöskasvit.

Siistin portaikon varrella riittää kukkaistutuksia ja muuta kasvillisuutta. Myös ruskan värit näyttävät tekevän tuloaan tänne eteläiseen Eurooppaan. Laskeudumme kivimuurin ja vanhojen rakennusten välistä tasaiselle kadulle, jonka varrella on pari ravintolaa ja baaria.

Tellaro on osa Lericin kuntaa, jossa mekin majoitumme viikon ajan. Lericin keskustasta on vain reilut kolme kilometriä Tellaroon ja matkan voisi taittaa myös patikointireittiä pitkin, mutta se jää meiltä kokeilematta. Edellinen yö on ollut myrskyisä ja ukkonenkin on jyrissyt Ligurianmeren yllä. Ennuste ei lupaa juurikaan parempaa säätä, mutta iloitsemme siitä, että sade on tauonnut hetkeksi.

Ohitamme hiljaiset ravintolat ja suuntaamme kapeille kujille. Tellaron keskusta on vierailumme aikaan lähes autio, sillä liikkeellä näyttäisi olevan vain yhteensä kymmenkunta turistia. Vastaan tulee myös pari paikallista, jotka kiirehtivät määrätietoisesti kohti päämääräänsä.

Pittoreskit kujat tarjoavat juuri sellaista pikkukylän kauneutta, mitä Italialta sopii odottaakin. Seinien pastellivärit on valittu hyvällä maulla ja ikkunoita suojaavat perinteiset luukut. Katulamput sopivat postikorttimaiseen näkymään, mutta kukaan ei ole sentään ripustanut tällaisella säällä pyykkejä kuivumaan.

Yksi Tellaron erikoisuuksista on nimellä Sotto-Ria tunnettu käytävä, joka rakennettiin 1300-luvulla suojaksi saraseenien, katalaanien ja muiden katalien merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Suojaisen käytävän ikkuna-aukoista voi tähystää alapuolella olevaan satamaan sekä merelle päin. Muinoin täältä kuulemma kaadettiin kiehuvaa öljyä vihamielisten vieraiden niskaan. Ikivanha kivilattia on koristeltu tähdillä ja muilla kuvioilla.

Astumme ruosteisen portin läpi käytävälle, joka jatkuu noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Lopulta käytävä muuttuu hämäräksi ja toteamme sen umpikujaksi. Tällaiset paikat kertovat omalla kiehtovalla tavallaan pienen rannikkokylän pitkästä historiasta.

Tellaron kapeat kujat johtavat kuvaukselliseen satamaan, jonka veneet on nostettu järkevästi kuivalle maalle. Navakat tuulenpuuskat iskevät vasten kasvoja ja vaahtopäiset aallot lähestyvät rantaa.

Aallot roiskahtelevat näyttävästi tummia rantakallioita vasten ja veden liikkeitä on lähes lumoavaa seurata. Katselemme pitkään kuohuvaa merta ja nautimme kylän hiljaisuudesta. Kostea ilma tuntuu miellyttävän lämpimältä, sillä elohopea on kohonnut lähelle kahtakymmentä astetta.

Kirkon kulmalta lähtee pieni kivetty kävelypolku, joka seuraa hetken rantaa ja päättyy pian umpikujaan. Tarjolla on kuitenkin taas uuteen ilmansuuntaan avautuva myrskyisä merimaisema.

Ohitamme sataman ja kierrämme sen toiselle puolelle sisämaan kujia pitkin. Sataman läpikin voisi kävellä, mutta se olisi tällä säällä riskialtis ratkaisu. Osa aalloista kuohuu pitkälle kohti kylää.

Niemen kärkeä koristavan San Giorgion kirkon ovet on laitettu vierailupäivänämme säppiin, mutta katselemme rakennusta ulkopuolelta. Näin syysmyrskyn tuivertaessa voi miettiä kuuluisinta Tellaroon liittyvää legendaa.

Keskiaikainen tarina liittyy rannikolla mellastaneisiin merirosvoihin, joita vastaan Tellarokin oli varautunut jatkuvalla vartioinnilla. Tähystäjä kuitenkin nukahti pahaksi onnekseen juuri sellaisena myrskyisänä yönä, jolloin piraatit olivat saapumassa. Tellaron pelasti jollain keinolla kirkontorniin päätynyt suuri mustekala, joka soitti lonkeroillaan kelloja ja herätti kylän väen puolustautumaan.

Tarinan kuvaamaa tapahtumaa juhlitaan vuosittain elokuisilla festivaaleilla, joiden pääaktiviteettina on mustekalojen syöminen. Tämä kuulostaa hieman nurinkuriselta tavalta kunnioittaa Tellaron suurta sankaria, mutta ruoat ovat varmasti herkullisia. Erilaisia mustekalakuvioita vai nähdä kylässä ympäri vuoden. Tellaron mustekalalegendasta ja kahdestakymmenestä muusta kiehtovasta italialaiskylästä voi lukea Heli Pekkarisen kirjasta Kylässä Italiassa.

Pysähdyn vielä ihailemaan Tellaron kauniinvärisiä taloja, rantakallioita sekä ylös nostettuja värikkäitä veneitä. Tellaro on varsin kompakti kylä, jonka kujille on vaikea eksyä kovin pitkäksi aikaa. Kyseessä on suorastaan hurmaava paikka, jonka kauneutta edes harmaa syyspäivä ei onnistu latistamaan.

Kesäinen auringonlasku voisi olla täällä ikimuistoinen elämys, mutta syksyinen arkipäivä luo Tellaroon omanlaisensa kiehtovan tunnelman. Saamme koko kylän ikään kuin itsellemme ja voimme aistia rauhassa, kuinka värikkäät seinät ja kujien kivet huokuvat pitkää historiaa. Tästä huolimatta Tellaro on edelleen myös elävä asuinpaikka, joka toimii kotina yli tuhannelle ihmiselle.

Rannan pärskeet iskevät ajoittain yllättävän korkealle, mutta selviämme kuivin jaloin takaisin sisämaan kujille. Suunnistamme kohti La Barca -nimistä ravintolaa, jonka näimme ohimennen ennen kujasokkeloon sukeltamistamme. Ajoitus on sopiva, sillä ehdimme pöytään ennen lounasajan päättymistä ja rankkasateen alkamista. Olemme saapuessamme koko ravintolan ainoat asiakkaat. Lisäksi paikalle tulee pian jälkeemme yksi suomalainen pariskunta. He aterioivat meitä nopeammin ja poistuvat, ennen kuin ehdin kysyä ovatko hekin lukeneet Helin kirjan vai päätyneet jostain muusta syystä tähän syrjäiseen kylään.

Terassin ulkopöydistä olisi hieno maisema, mutta olemme nyt tyytyväisiä katosta päämme päällä. Maistamme alkupalaksi totta kai mustekalaa, joka onkin värikkäine lisukkeineen herkullista. Siirrymme seuraavaksi pastaan, ja vaikka oma rapuja sisältävä gnocchetti-annokseni onkin ihan kelvollinen, uskon tyttären peston olleen vielä parempaa. Pesto on täällä päin Italiaa suosituin pastakastike ja se osataan siksi tehdä poikkeuksellisen hyvin. Lounas täydentyy vielä sorbeteilla sekä kahvilla ja olemme ateriaan todella tyytyväisiä.

Mukava tarjoilija osaisi englantiakin, mutta juttelen hänen kanssaan mieluummin italiaksi. Saan kuulla, kuinka kylä on hiljentynyt vasta äskettäin syyskuun loppuessa. Kesäkaudella on paljon vilkkaampaa, mutta nyt monet majoituspaikoista on suljettu talveksi. Tellaro ei häviä kauneudessa melko lähellä sijaitseville Cinque Terren kylille, vaikka matkailijamäärät ovatkin moninkertaisesti maltillisempia.

Kiipeämme tihkusateessa portaita pitkin takaisin parkkipaikalle. En missään vaiheessa epäillyt Tellaron lumovoimaa, mutta kylä pääsi silti yllättämään positiivisesti. Jos lapsikin kertoo vieläpä kysymättä pitävänsä Tellarosta, täytyy tässä paikassa olla jotain erityistä.
Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Ligurian rannikolla sekä Lericiä kuvaava Lerici – kylä Runoilijoiden lahden rannalla.
Italia
Lerici, kylä Runoilijoiden lahden rannalla

Majoituimme Italiaan suuntautuneella syyslomamatkallamme viikoksi Lericiin, josta teimme retkiä muihin Ligurian rannikon kyliin ja kaupunkeihin. Myös itse Lerici on todella miellyttävä paikka, jossa saimme nauttia kauniista sunnuntai-iltapäivästä ilman ruuhkia.
Ensimmäisenä Lericin kylällä tulevat vastaan värit, jotka ovat juuri niitä mitä Italiassa sopiikin odottaa. Vanhoilla kiviseinillä näkyy terrakotan sävyjä, murrettua keltaista, oranssia sekä punaista. Ikkunaluukkujen suhteen on taidettu tehdä yhteistilaus koko kylälle, sillä niin yhtenäisen vihreitä ne ovat.

Kapea kuja johtaa rantakadulle, jonka toisella puolella erilaiset paatit keikkuvat Lericin viihtyisässä pienvenesatamassa. Pidämme sunnuntai-iltapäivän leppoisasta ilmapiiristä ja päätämme olla kiirehtimättä minnekään. Yksi matkapäivä on hyvä rauhoittaa tänne ”kotikylälle” ja nauttia pyhäpäivästä samaan tapaan kuin italialaisetkin täällä tekevät.

Rannan tuntumassa on käynnissä jonkinlaiset antiikkimarkkinat, mutta emme yritäkään tehdä löytöjä vaan katselemme mieluummin merelle päin. Pienvenesatamaa reunustaa tyypillinen italialainen rantabulevardi, jota pitkin kelpaa tehdä sunnuntaikävelyitä tai käydä näyttäytymässä ennen päivällisaikaa. Keskustan pohjoispuolella on pari hiekkarantaa ja niiden ohitse voisi taivaltaa vaikka parin kilometrin päässä sijaitsevaan San Terenzon kylään.

Italiassa ei ole käytetty katujen ja aukioiden nimeämisessä liiemmälti mielikuvitusta, vaan ympäri maata löytyy satoja samannimisiä katuja sekä aukioita. Niinpä täälläkin Via Roma kääntyy Piazza Garibaldille, joka on Lericin selkeä keskus. Laajaa aukiota reunustaa viehättävä talorivistö ja harmaa kirkontorni kurkottaa palmujen yläpuolelle.

Sunnuntai-iltapäivän sää on lähes täydellinen, sillä auringonpaiste saa parikymmenasteisen ilman tuntumaan todellista lämpimämmältä. Mereltä puhaltava tuuli on kesäisen kevyt, vaikka eletäänkin jo lokakuun puoltaväliä. Kiertelemme hetken kujalta toiselle, kunnes on jo aika etsiä lounasravintolaa.

Italia kuuluu niihin maihin, joissa lounasta tarjoillaan vain tiettyyn kellonaikaan. Useimmat kunnon ravintolat avautuvat puoli yhden maissa ja vaikka aukioloajoissa onkin pieniä eroja, on varminta hakeutua pöytään pian yhden jälkeen. Päädymme hetken kierreltyämme La Conchiglian terassille, jonka reunalla on sopivasti tilaa.

Pöytämme on erinomainen rantaa pitkin kulkevien ihmisten seuraamiseen. On hauska huomata kuinka useimmat koirat kulkevat kuuliaisesti ilman hihnaa, mutta villeimmät taaperot on laitettu valjaisiin. Italialaiset tuntevat Lericin kauneuden melko hyvin ja jotkut ovat hankkineet sieltä jopa kakkosasunnon, mutta ulkomaalaisia matkailijoita ei ainakaan enää lokakuussa näy juuri lainkaan.

Viihdymme La Conchigliassa hyvin. Pestokastikkeen kera tarjottu trofie-pasta on näillä kulmilla suosittua perinneruokaa, joka vie lähes kielen mennessään. Näin meren äärellä täytyy kokeilla myös grillattua mustekalaa, joka sekin maistuu erinomaisesti. Seuraamme sivusilmällä, kuinka viereisen pöydän pikkulapset hotkivat simpukoiden kera tarjotut spagettiannoksena hyvällä ruokahalulla. Sitten onkin aika lähteä juoksentelemaan sataman pulujen perässä. Vanhemmat saavat komentaa vauhdikasta Tommaso-poikaa moneen kertaan, sillä heillä on meneillään tyypillinen tuntikausia kestävä sukulounas.

Lähdemme ateriaan tyytyväisinä maleksimaan kohti kylää vartioivaa keskiaikaista linnoitusta. Suuntaamme vanhoille kujille, joita kutsutaan täälläpäin Italiaa nimellä carruggi.

Ylämäkeä on jonkin verran, mutta taival taittuu mukavasti ympäröivää kauneutta ihastellen. Pittoreskien talojen välistä aukeaa välillä maisemia yhä alemmaksi jäävään kylään sekä kuvaukselliselle merenlahdelle.

Sisäänpääsy linnoitukseen maksaa aikuisilta vitosen ja on lapsille ilmainen. Sisätiloissa ei ole tällä hetkellä käynnissä minkäänlaista näyttelyä, joten nähtävää ei ole juuri lainkaan.

Kuljemme autioiden salien halki ja kurkistamme Pyhän Anastasian kappeliin. Kaunis pieni kappeli on omistettu paikalliselle marttyyrille.

Linnoituksen ehdoton päänähtävyys on kattotasanne, jolta kelpaa ihailla maisemia joka suuntaan. Edessämme näkyvää merialuetta kutsutaan Runoilijoiden lahdeksi, koska alueella on historian saatossa viihtynyt useampikin kuuluisa kynäniekka. Ympäristö näyttää kieltämättä inspiroivalta taiteen luomiseen. Koko merenlahti pikku kylineen on todella kaunis. Lahden toisella laidalla erottuu Portovenere, kun taas La Spezia jää niemen taakse piiloon.

Etruskien perustamalla Lericillä on pitkä historia, joka ulottuu kauas ennen ajanlaskumme alkua. Linnoitus sai alkunsa 1100-luvun puolivälissä, minkä jälkeen sitä laajennettiin ja muokattiin useamman sadan vuoden ajan. Pisalaiset ja genovalaiset taistelivat keskiajalla kiivaasti Lericin hallinnasta, minkä jälkeen kylä jäi lopulta viimeksi mainittujen haltuun. Nykyiseltä kartalta Lerici löytyy niukasti Ligurian puolelta, vain muutaman kilometrin päästä Toscanan rajasta.

Palaamme linnoituskukkulalta alas samaa kujaa pitkin kuin tulimmekin, mutta pysähtelemme vielä moneen kertaan ihailemaan kuvauksellisia taloja. Seinien maalipintojen epätasaisuus miellyttää silmää ja rakennuksissa on hauskoja pikku yksityiskohtia koristeellisista ovenkolkuttimista lähtien.

Suunnistamme Piazza Garibaldin laidalla sijaitsevaan gelateriaan ostamaan jäätelöä. Kuinka ollakaan, Tommason sunnuntailounas on tällä välin päättynyt ja hauska vesseli on täällä jäätelötötterö kourassaan. Itse olen tottunut syömään jäätelöni kupista ja mauksi valitsen nyt suosikkiani amarena-kirsikkaa. Nautimme jäätelöt varjoisalla kujalla, jota pitkin lähtisi viitan perusteella vaelluspolku Tellaron kylän suuntaan. Patikointimahdollisuuksia olisi Lericin ympäristössä enemmänkin.

Kurkistamme aukion laidalla kohoavaan pieneen kirkkoon. Viisisataa vuotta vanha Oratorio di San Rocco näyttää kauniilta. Käyn sytyttämässä kynttilän samaan tapaan kuin monessa muussakin ulkomaisessa kirkossa.

Lerici sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä La Spezian satamakaupungista. Meille löytyi parkkipaikka majoituksen puolesta, mutta sain käsityksen, että pysäköinti saattaa olla vaikeaa varsinkin kesäkaudella. Lericiin pääsee La Speziasta käsin paikallisbussilla ja myös Cinque Terren lautat kulkevat Lericiin satamaan.

Lerici ja esimerkiksi samaan kuntaan kuuluva Tellaron kalastajakylä tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseville Cinque Terren kylille. Siinä missä syystäkin supersuosittu Cinque Terre pursuaa turisteja, voi Runoilijoiden lahden itärannalla nauttia paljon hiljaisemmista tunnelmista. Lerici on myös hyvä tukikohta retkille, vaikkakin Cinque Terreen tutustumista ajatellen La Spezia tai Levanto ovat vielä kätevämpiä. Oli joka tapauksessa mukavaa viettää aikaa Lericissä ja nauttia kylän tunnelmasta varsinkin leppoisana sunnuntai-iltapäivänä. Hyvin tuntui viihtyvän Tommasokin.
-
Slovenia1 vuosi sitten
30 x uskomattoman upea Slovenia
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
-
Yhdysvallat4 kuukautta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Huvipuistot4 kuukautta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Suomi3 vuotta sitten
Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit
-
Suomi4 vuotta sitten
Elämyksiä Suomen länsirannikolla
-
Italia1 vuosi sitten
Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa
-
Yhdysvallat3 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Emiraatit4 vuotta sitten
Pikavisiitti Dubaihin – rikkautta ja ristiriitoja
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
-
Liechtenstein3 kuukautta sitten
Pikavisiitti Liechtensteiniin
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
13.3.2022 at 20:29
Varsin kattavasti pääsitte tutustumaan kaupunkiin ja kyllä kahdeksassa kerrassa kaupungista aika hyvän kuvan ehtii samaan, vaikka visiitit olisivatkin olleet lyhyenpuoleisia. Itse olen käynyt Milanossa vain kerran. Minkälaiset koronatestivaatimukset ja -rajoitukset Italiassa muuten olivat tällä hetkellä?
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:53
Kyllä Milano kieltämättä tutulta tuntuu, mutta toisaalta on vielä monta nähtävyyttä kokonaan käymättä. Rokotukset saaneille Italiassa matkustaminen on tällä hetkellä helppoa, eli testiä ei vaadita. FFP2-maskien käyttäminen on kuitenkin pakollista julkisessa liikenteessä ja kaikissa yleisissä sisätiloissa sekä esimerkiksi jalkapallo-otteluissa. Jotkut näkyivät käyttävän maskia vapaaehtoisesti myös kadulla. Koronapassit tarkastettiin mm. kaikissa ravintoloissa ja nähtävyyksissä, ja käsittääkseni koronapassi on Italiassa pätevä vain rokotusten tai äskettäin sairastetun taudin perusteella, eli rokottamaton ei pääse negatiivisella testituloksellakaan oikeastaan mihinkään. Säännöt ja rajoitukset voivat tietenkin muuttua nopeasti, minkä lisäksi Italiassa voi olla alueellisia eroja.
Teija / Parimatkaa
13.3.2022 at 21:19
Milano myös minun ehtymättömällä kohdelistallani!Ja suurena Leonardo fanina ehdottomasti Viimeinen ehtoollinen!! Jään odottamaan kyseistä postausta.
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:57
Milano on kyllä kiehtova kaupunki! Julkaisen Viimeisestä ehtoollisesta postauksen luultavasti pääsiäisen tienoilla 🙂
Jenni / Unelmatrippi
19.3.2022 at 14:03
Näkymät Duomon katolta ovat upeat! En ole koskaan käynyt Milanossa, mutta kiinnostaisi kyllä. Koska kaupunki on itselleni vieras, en edes tiennyt, että siellä on ollut kanavia ja että muutama niistä on vieläkin olemassa. Milano näyttää kuvien perusteella monin paikoin oikein nätiltä.
Minulla on muuten samanlainen tavoite Berliinin suhteen: haluaisin käydä siellä joka vuosi vähintään kerran. Tämä tavoite ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole ihan täyttynyt, mutta melkein kuitenkin. Vaikka vierailuja on takana reilusti yli kymmenen, joka kerta löytyy vielä paljon nähtävyyksiä, joita ei ole tullut vielä tsekattua. Sama pätee varmaan sinulla Milanoon. Suurkaupunkien iloja!
Mika / Lähtöportti
20.3.2022 at 12:34
Duomon katto ja sieltä avautuvat maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Julkaisen siitä oman juttunsa muutaman päivän kuluttua. Milanon kanavien historia on mielenkiintoinen, muttei varmaan kovin tunnettu asia. Nykyään jäljellä on vain Naviglio Grande ja Naviglio Pavese, jotka saavat alkunsa Darsenan satama-altaasta. Pienehkö alue kanavien päässä on kaupungin parasta illanviettoaluetta, mutta molemmat kanavat jatkuvat edelleen kauas maaseudulle Ticinojokeen, Naviglio Pavese yli kolmenkymmenen kilometrin päähän Pavian kaupunkiin saakka.
Berliini on varmasti kiehtova ja sinne pitäisi minunkin kyllä päästä, tuskin onnistuu tänä vuonna mutta ehkä viimein seuraavana. Suurkaupungeista löytyy aina jotain uutta tutkittavaa. Samaan kaupunkiin palaamisessa on myös se hyvä puoli, ettei tarvitse yrittää nähdä kaikkea kerralla, vaan voi ottaa rennommin ja säästää hyvillä mielin jotain seuraavaan kertaan.