Italia
Mainio viikonloppu Milanossa
Vietimme viime viikonlopun vaimon kanssa Milanossa. Pääsin siis pitkästä aikaa Italiaan ja samalla myös Serie A:n jalkapallo-otteluun. Ehdimme kokea lyhyessä ajassa melko paljon, mutta keväisessä kaupungissa olisi viihtynyt helposti kauemminkin.
Milano on minulle sekä tuttu että myös tuntematon kaupunki. Olen käynyt Lombardian pääkaupungissa nyt kahdeksan kertaa, mutta vierailut ovat olleet enimmäkseen lyhyitä ja niiden ensisijainen tarkoitus on ollut yleensä nähdä Interin jalkapallo-otteluita. Tällä kerralla ehdimme tutustua melko monipuolisesti myös Milanon nähtävyys- ja ravintolatarjontaan.
BOTINERO
Saavumme Milanoon torstai-iltana ja suunnistamme heti matkan alkajaisiksi suosikkiravintolaani Botineroon. Löysin Botineron alun perin siksi, että sen omistaa kaikkien aikojen suurin suosikkipelaajani Javier Zanetti. En kuitenkaan palaa jokaisella Milanon-matkallani Botineroon vain argentiinalaisen Inter-legendan vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi että ravintola on erinomainen. Koska kyseessä on osittain argentiinalainen ravintola, ovat erityisesti pihvit ensiluokkaisia, mutta vatsansa voi halutessaan täyttää vaikka pastalla ja kalalla.
Jalkapallo näkyy Botineron sisustuksessa tyylikkääseen tapaan. Taulujen ja muistoesineiden vastapainona on kynttiläillallisille sopiva ympäristö valkoisine pöytäliinoineen. Palvelu on ollut aina ystävällistä, rentoa ja asiantuntevaa. Talo tarjoaa illallisvieraille tervetuliaisiksi lasilliset kuohuvaa. Syön tällä kerralla alkuun täytettyjä kurpitsankukkia ja pääruoaksi kunnon pihvin. Näitä seuraavat luonnollisesti tiramisu ja lopuksi espresso. Täytyy myöntää, että olo on aikamoisen onnellinen, kun pääsen vihdoin Italiaan ja saan heti aluksi syödä vaimon kanssa tässä tutussa ravintolassa.
Jokaisen jalkapallon ystävän kannattaa varata hetki Botineron aulan ihailemiseen. Seinustalle on koottu kymmenien tähtipelaajien käyttämiä pelikenkiä. Roberto Baggio, Paolo Maldini, Lionel Messi, Xavi, Esteban Cambiasso, Ronaldo, Ivan Zamorano, Zlatan Ibrahimović, Diego Milito ja monet muut ovat jättäneet jälkensä paitsi lajin historiaan myös Botineroon.
Lisätiedot botinero.it
VIIMEINEN EHTOOLLINEN
Perjantai alkaa taidekokemuksella, kun suunnistamme katsomaan Viimeistä ehtoollista. Vuonna 1498 valmistunut Leonardo da Vincin teos kuuluu maailman tunnetuimpien maalausten joukkoon. Sitä pääsee ihmettelemään Santa Maria delle Grazien luostarin entisessä ruokasalissa. Kävijämäärä on tarkkaan rajattu, joten vierailuaika kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Katselemme vanhaa maalausta pienen ryhmän joukossa ennalta määrättyjen viidentoista minuutin ajan. Teos on kerran elämässä näkemisen arvoinen, vaikkei se ainakaan minussa suurta tunnekuohua aiheutakaan. Lue lisää jutustani Leonardon maalaama Pyhä Ehtoollinen Milanossa.
Lisätiedot cenacolovinciano.org
RISTORANTE LA BRISA
Vaikka Milanolla on modernikin puolensa, törmää täällä ajoittain myös muinaiseen historiaan. Esimerkiksi Via Brisan varrella voi nähdä roomalaisaikaisen palatsin raunioita. Emme tulleet paikalle tämän pienen nähtävyyden vuoksi, vaan tarkoituksenamme on mennä syömään viereiseen ravintolaan. Edellisen illan herkuttelun ja myöhäisen aamupalan jälkeen ei olisi vielä kovin nälkäkään, mutta kun pöytävaraus on tehty, ei auta kuin siirtyä lounaalle. Michelin Guideenkin päässyt La Brisa mainostaa tarjoavansa paikallista ruokaa modernilla otteella.
La Brisa on laadukas ja mukava ravintola, mutta omat annosvalintamme eivät ehkä tällä kerralla osu ihan nappiin. Valitsemme ruokamme vaihtuvalta lounaslistalta, jossa on tarjolla kahden ruokalajin kokonaisuuksia. Pienikokoisesta fregola-pastasta koostuva annos on maukas ja suuri, mutta pidemmän päälle hieman yksitoikkoinen syötävä. Pääruoistamme porsaanliha maistuu hyvin, mutta vaalea kala on yllättävän mautonta. Lounas ei siis ole mitenkään täydellinen, vaikka toisaalta palvelu toimii hyvin. Nälkäisempänä ja paremmilla annosvalinnoilla kokemuksemme ravintolasta saattaisi olla huomattavasti parempi.
Lisätiedot ristorantelabrisa.it
IL DITO
Milanon hämmentävin veistos lienee Il Dito eli sormi, tässä tapauksessa nimenomaan keskisormi. Taiteilija Maurizio Cattelanin teoksen oli alun perin tarkoitus olla esillä vain pari viikkoa, mutta se haluttiinkin ristiriitaisen vastaanoton jälkeen säilyttää pysyvästi. Niinpä Carraran marmorista veistetty yksisorminen käsi on koristanut Piazza degli Affaria arvokkaan pörssirakennuksen edustalla jo yli vuosikymmenen ajan.
PIAZZA DEL DUOMO
Kaupungin ehdoton keskipiste on Piazza del Duomo eli tuomiokirkon aukio, jolle tuntuu päätyvän jokaisella Milanon-matkalla joko tahallaan tai vahingossa. Täällä riittää aina ihmisvilinää ja tällä kerralla myös hieman karnevaalitunnelmaa.
Milanon omaa karnevaalia eli Carnevale Ambrosianoa vietetään juuri matkamme aikaan eli viikkoa myöhemmin kuin muita Italian karnevaaleja. Keskustassa näkyy prinsessoiksi ja supersankareiksi pukeutuneita lapsia sekä paljon kaduille heitettyjä konfetteja. Kohdallemme ei kuitenkaan osu paraatia tai muuta näyttävää tapahtumaa, emmekä lähde sellaisia erikseen etsimään.
GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Duomon aukion laidalla sijaitseva milanolaisten olohuone eli Galleria Vittorio Emanuele II edustaa ylellistä ostoskeskusarkkitehtuuria. Tyydymme Pradan ja Guccin liikkeiden kohdalla jälleen kerran näyteikkunaostoksiin.
Galleriasta löytyy sentään yksi ilmainenkin huvitus. Rakennuksen keskiosan lattiaa koristaa härkää esittävä Torinon vaakuna. Yleisen uskomuksen mukaan tuo hyvää onnea, jos pyörähtää oikean jalan kantapään varassa kolme kierrosta härän sukukalleuksien päällä. Hyvä onni on suhteellista, mutta tuskinpa temppu ainakaan huonoa tuuria tuottaa.
LA SCALA
Gallerian toisessa päässä odottaa La Scalan oopperatalo. Muistan, kuinka joskus ensi kertoja Milanossa käydessäni ohitin kuuluisan rakennuksen kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Sisätilat ovat varmasti suhteellisen vaatimatonta ulkokuorta hienommat ja niihin olisi hauska tutustua, vaikkei oopperaesitykseen haluaisikaan. Suunnitelmissamme oli osallistua La Scalan opastetulle kierrokselle, mutta sellaista ei ollut matkamme aikaan tarjolla.
Lisätiedot oopperaesityksistä teatroallascala.org ja opastetuista kierroksista museoscala.org
DUOMON KATTO
Jos Milanosta pitäisi valita vain yksi maksullinen nähtävyys, suosittelisin nousemista katedraalin katolle. Tarjolla on huikeita näköaloja eri suuntiin. Laajalla kattoalueella voi hämmästellä myös jättimäisen kirkon huolella viimeisteltyjä yksityiskohtia. Duomossa on reilusti yli sata tornia sekä noin kolme ja puoli tuhatta patsasta, joten ihmeteltävää riittää pidemmäksikin aikaa.
Katolta saa katsella keskustan vilinää lintuperspektiivistä ja ihailla auringonlaskun valaiseman kaupungin kauneutta. Ylös pääsee joko hissillä tai hieman edullisemmin portaita pitkin. Lue lisää jutustani Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
Lisätiedot duomomilano.it
INTERIN JALKAPALLO-OTTELU
Vaikka matka tarjosi monta muutakin hienoa kokemusta, on oman reissuni ehdoton kohokohta Interin kotiottelu Stadio Giuseppe Meazzalla, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä San Siro. Interistä on yli kolmenkymmenen vuoden yhteisen taipaleen aikana kehittynyt osa identiteettiäni ja tunne on aivan mahtava, kun pääsen pitkän tauon jälkeen kauan odottamaani katsomoon. Vastustaja ei ole kovinta mahdollista luokkaa, mutta tunnelma nousee kattoon, kun vaikeita viikkoja elänyt sinimusta joukkue murskaa Salernitanan 5–0. Lue lisää jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana.
PIAZZA MERCANTI
Pelin jälkeisenä aamuna on mukava ottaa rennosti ja kierrellä kaupungilla rauhalliseen tahtiin. Milanossa on monia kauniita aukioita, joista yksi on kivenheiton päässä Duomolta sijaitseva Piazza Mercanti. Vanha kauppapaikka ja sitä ympäröivät rakennukset muodostavat hienon kokonaisuuden, jota kannattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan.
BRERAN KAUPUNGINOSA
Boheemiksikin mainittu Brera kuuluu Milanon mukavimpiin alueisiin. Seudulla on hauska kuljeskella erityisesti kuvassa näkyvän Via Madonninan kaltaisilla kävelykaduilla. Brerassa tulee vastaan paljon ravintoloita, baareja ja antiikkiliikkeiden kaltaisia putiikkeja. Kaupunginosan merkittävin nähtävyys on taidemuseo Pinacoteca di Brera, jossa voi ihailla Caravaggion, Tintoretton ja monien muiden mestareiden maalauksia. Säästämme museot sateisemmille ilmoille ja keskitymme nauttimaan Milanon keväisen aurinkoisesta säästä.
Lisätietoa taidemuseosta pinacotecabrera.org
CIMITERO MONUMENTALE
Suuntaamme kulkumme Cimitero Monumentalen hautausmaalle ja löydämme pian itsemme keskeltä varsinaista ulkoilmataidenäyttelyä. Hautausmaa on nimensä mukaisesti todella monumentaalinen ja kuuluu varmasti koko maailman upeimpiin. Mahtisukujen mausoleumit näyttävät pieniltä katedraaleilta ja laajalla alueella on mittava määrä näyttäviä veistoksia. Cimitero Monumentale sopii hyvin päiväkävelyn kohteeksi ja esittelee omintakeisella tyylillään Milanon historiaa. Lue lisää jutustani Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale.
PIAZZA GAE AULENTI
Siinä missä esimerkiksi Piazza Mercanti tarjoaa tuulahduksen menneestä Milanosta, johdattaa naisarkkitehti Gae Aulentin mukaan nimetty aukio suoraan tulevaisuuteen. Moderniin kokonaisuuteen kuuluu kiiltäviä pilvenpiirtäjiä, joiden juurella voi käydä ostoksilla, syömässä tai vaikka meidän tapaamme kahvilla. Aukiolta voisi jatkaa kävelyä esimerkiksi Isolan kaupunginosaan, mutta meillä on mielessä muita suunnitelmia.
BOSCO VERTICALE
Pysähdymme vielä Piazza Gae Aulentilla ollessamme katselemaan Bosco Verticalea eli pystysuoraa metsää. Kahden tornitalon parvekkeille on istutettu satoja puita, jotka muodostavat vehreän kokonaisuuden. Rakennukset olisi hauska nähdä kesällä, jolloin yleisilme on varmasti upeimmillaan. Taloissa asuu jonkin verran myös julkisuuden henkilöitä.
PALAZZO LOMBARDIA
Piazza Gae Aulentilta näkyy hyvin myös yksi Milanon korkeimmista rakennuksista, Palazzo Lombardia. Sen 39. kerroksessa sijaitseva näköalatasanne on joinakin sunnuntaipäivinä avoinna yleisölle, jolloin ylös pääsee ilmaiseksi ja ilman ennakkovarausta. Toivottavasti jollakin tulevalla matkalla pääsisin ihailemaan Milanoa myös tuolta maisemapaikalta.
Lisätiedot regione.lombardia.it
NAVIGLI
Vierailu Milanossa ei olisi täydellinen ilman käyntiä kuvauksellisella Naviglin alueella, joka on saanut nimensä kaupunkia aikoinaan halkoneista kanavista. Milano oli vuosisatoja sitten jopa Venetsiaa muistuttanut kanavien kaupunki, mutta suurin osa vesiväylistä peitettiin, kun juna- ja autoliikenne syrjäytti veneet kulku- ja kuljetusvälineinä. Pari kanavaa on onneksi edelleen säilynyt, ja erityisesti Naviglio Granden rannoista on muodostunut kaupungin vilkkain illanviettoalue.
Naviglio Grande on hyvä kohde myös päiväsaikaan, jolloin tunnelma on rauhallisempi. Alueella toimii monia käsityöläisliikkeitä ja taidegallerioita, joita olen tutkinut joillakin aiemmilla matkoillani. Aina kuukauden viimeisenä sunnuntaina täällä järjestetään suuret antiikkimarkkinat.
Nyt saavumme paikalle lauantai-iltana, jolloin kävelykadut täyttyvät hyväntuulisista ihmisistä. Useimpien päämääränä on luonnollisesti joko baari tai ravintola, mahdollisesti myös molemmat.
Naviglin pittoreskia ympäristöä on hauska pysähtyä katselemaan kaikessa rauhassa. On värikkäitä taloja, ihmisvilinää sekä taivaan kultaava auringonlasku, joka taittuu myöhemmin violetteihin sävyihin ja hiipuu lopulta tummanpuhuvaksi yöksi.
APERITIVO
Milanossa on vahva aperitiivikulttuuri, mikä näkyy parhaiten juuri Naviglissa. Täällä on runsaasti baareja, jotka keskittyvät suurin piirtein iltakuuden ja kahdeksan välillä tarjoilemaan aperitivoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostamalla yhden juoman voi nauttia antipastotyyppisen buffetpöydän antimista. Navigliin voisi oikeastaan tulla joskus vain nauttimaan pari aperitivoa ja jättää illallinen kokonaan väliin.
Vaihtoehtoja riittää, mutta päädymme lopulta sattumalta River Navigli -nimiseen cocktailbaariin, jossa aperitivon hinta on kohtuullinen 12 euroa. Ruokatarjonta on laaja ja monipuolinen. Näin korona-aikaan tarjoilija kerää herkut reilulla kädellä lautaselle asiakkaan toiveiden mukaan. Myös juomat maistuvat hyvin. Vaimo haluaa raikkaan Hugon, kun taas itselleni ehdoton valinta on Milanon klassikkodrinkki Sbagliato. Se on nimensä mukaan ”virheellinen”, eli väärin valmistettu Negroni. Bar Basson baarimikko erehtyi vuonna 1972 Negronia valmistaessaan kaatamaan lasiin ginin sijasta kuohuviiniä, ja milanolaisten uusi suosikkijuoma oli syntynyt.
EL BRELLIN
Syömme matkan viimeisen illallisen Naviglio Granden varrella El Brellinissä, jossa nautimme suorastaan loistavan lounaan noin yhdeksän vuotta sitten. Ravintolaa voi pitää yhtenä Milanon klassikkopaikoista ja siellä pääseekin maistamaan monia vanhan hyvän ajan ruokia. Listalta löytyy esimerkiksi perinteistä ossobucoa ja sahramirisottoa, kun taas modernimpia ruokaelämyksiä kannattanee etsiä jostain muualta. Ilmapiirissäkin on jotain vanhahtavaa, mutta mielestäni vain hyvällä tavalla. Keltainen rakennus huokuu historiaa.
Syömme paahdettua mustekalaa sekä kunnon cotoletta alla milaneset. Ruokasali täyttyy ihmisistä, jotka ovat lähes kaikki italialaisia. Ruoka on hyvää ja nautimme illasta, mutta jotain jää edelliseen loistokokemukseen verrattuna puuttumaan. Näen El Brellinin perinteisenä ja perusvarmana valintana, mutta koska kaupunki on täynnä houkuttelevia vaihtoehtoja, en usko palaavani tähän ravintolaan ainakaan parilla seuraavalla Milanon-matkalla.
Lisätiedot brellin.com
Puhun seuraavista Milanon-matkoista monikossa, sillä toivon jatkossa palaavani kaupunkiin joka vuosi. Pandemian aikana on ollut aikaa miettiä mitä elämältään toivoo, ja haluaisin tehdä entistä enemmän sellaisia asioita, joista tulen todella onnelliseksi. Interin pelit ja Milanon kadut kuuluvat juuri näihin suuriin iloihin, olkoonkin että otteluiden tulokset heittelevät ja suurkaupunki tuntuu toisinaan liian vilkkaalta, kiireiseltä ja meluisalta. Nykymaailmassa voi tietysti tapahtua mitä tahansa, mutta jos vain sodat, kulkutaudit ja oma elämä sen suinkin sallivat, kutsuu Milano myös ensi vuonna.
Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.
Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.
Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.
Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.
Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.
Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.
Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.
Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.
Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.
Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.
Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.
On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.
Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.
Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.
Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.
Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.
Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”
Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.
Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.
Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.
Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.
Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin.
Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.
Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.
Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.
Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.
Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua.
Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.
Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.
Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.
Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.
-
Espanja2 vuotta sittenIhmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sittenHiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Italia12 kuukautta sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Saksa2 vuotta sittenBerliinin muuria etsimässä
-
Italia12 kuukautta sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Saksa2 vuotta sittenViimeinkin kiehtovassa Berliinissä
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
13.3.2022 at 20:29
Varsin kattavasti pääsitte tutustumaan kaupunkiin ja kyllä kahdeksassa kerrassa kaupungista aika hyvän kuvan ehtii samaan, vaikka visiitit olisivatkin olleet lyhyenpuoleisia. Itse olen käynyt Milanossa vain kerran. Minkälaiset koronatestivaatimukset ja -rajoitukset Italiassa muuten olivat tällä hetkellä?
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:53
Kyllä Milano kieltämättä tutulta tuntuu, mutta toisaalta on vielä monta nähtävyyttä kokonaan käymättä. Rokotukset saaneille Italiassa matkustaminen on tällä hetkellä helppoa, eli testiä ei vaadita. FFP2-maskien käyttäminen on kuitenkin pakollista julkisessa liikenteessä ja kaikissa yleisissä sisätiloissa sekä esimerkiksi jalkapallo-otteluissa. Jotkut näkyivät käyttävän maskia vapaaehtoisesti myös kadulla. Koronapassit tarkastettiin mm. kaikissa ravintoloissa ja nähtävyyksissä, ja käsittääkseni koronapassi on Italiassa pätevä vain rokotusten tai äskettäin sairastetun taudin perusteella, eli rokottamaton ei pääse negatiivisella testituloksellakaan oikeastaan mihinkään. Säännöt ja rajoitukset voivat tietenkin muuttua nopeasti, minkä lisäksi Italiassa voi olla alueellisia eroja.
Teija / Parimatkaa
13.3.2022 at 21:19
Milano myös minun ehtymättömällä kohdelistallani!Ja suurena Leonardo fanina ehdottomasti Viimeinen ehtoollinen!! Jään odottamaan kyseistä postausta.
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:57
Milano on kyllä kiehtova kaupunki! Julkaisen Viimeisestä ehtoollisesta postauksen luultavasti pääsiäisen tienoilla 🙂
Jenni / Unelmatrippi
19.3.2022 at 14:03
Näkymät Duomon katolta ovat upeat! En ole koskaan käynyt Milanossa, mutta kiinnostaisi kyllä. Koska kaupunki on itselleni vieras, en edes tiennyt, että siellä on ollut kanavia ja että muutama niistä on vieläkin olemassa. Milano näyttää kuvien perusteella monin paikoin oikein nätiltä.
Minulla on muuten samanlainen tavoite Berliinin suhteen: haluaisin käydä siellä joka vuosi vähintään kerran. Tämä tavoite ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole ihan täyttynyt, mutta melkein kuitenkin. Vaikka vierailuja on takana reilusti yli kymmenen, joka kerta löytyy vielä paljon nähtävyyksiä, joita ei ole tullut vielä tsekattua. Sama pätee varmaan sinulla Milanoon. Suurkaupunkien iloja!
Mika / Lähtöportti
20.3.2022 at 12:34
Duomon katto ja sieltä avautuvat maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Julkaisen siitä oman juttunsa muutaman päivän kuluttua. Milanon kanavien historia on mielenkiintoinen, muttei varmaan kovin tunnettu asia. Nykyään jäljellä on vain Naviglio Grande ja Naviglio Pavese, jotka saavat alkunsa Darsenan satama-altaasta. Pienehkö alue kanavien päässä on kaupungin parasta illanviettoaluetta, mutta molemmat kanavat jatkuvat edelleen kauas maaseudulle Ticinojokeen, Naviglio Pavese yli kolmenkymmenen kilometrin päähän Pavian kaupunkiin saakka.
Berliini on varmasti kiehtova ja sinne pitäisi minunkin kyllä päästä, tuskin onnistuu tänä vuonna mutta ehkä viimein seuraavana. Suurkaupungeista löytyy aina jotain uutta tutkittavaa. Samaan kaupunkiin palaamisessa on myös se hyvä puoli, ettei tarvitse yrittää nähdä kaikkea kerralla, vaan voi ottaa rennommin ja säästää hyvillä mielin jotain seuraavaan kertaan.