Italia
Mainio viikonloppu Milanossa

Vietimme viime viikonlopun vaimon kanssa Milanossa. Pääsin siis pitkästä aikaa Italiaan ja samalla myös Serie A:n jalkapallo-otteluun. Ehdimme kokea lyhyessä ajassa melko paljon, mutta keväisessä kaupungissa olisi viihtynyt helposti kauemminkin.
Milano on minulle sekä tuttu että myös tuntematon kaupunki. Olen käynyt Lombardian pääkaupungissa nyt kahdeksan kertaa, mutta vierailut ovat olleet enimmäkseen lyhyitä ja niiden ensisijainen tarkoitus on ollut yleensä nähdä Interin jalkapallo-otteluita. Tällä kerralla ehdimme tutustua melko monipuolisesti myös Milanon nähtävyys- ja ravintolatarjontaan.

BOTINERO
Saavumme Milanoon torstai-iltana ja suunnistamme heti matkan alkajaisiksi suosikkiravintolaani Botineroon. Löysin Botineron alun perin siksi, että sen omistaa kaikkien aikojen suurin suosikkipelaajani Javier Zanetti. En kuitenkaan palaa jokaisella Milanon-matkallani Botineroon vain argentiinalaisen Inter-legendan vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi että ravintola on erinomainen. Koska kyseessä on osittain argentiinalainen ravintola, ovat erityisesti pihvit ensiluokkaisia, mutta vatsansa voi halutessaan täyttää vaikka pastalla ja kalalla.

Jalkapallo näkyy Botineron sisustuksessa tyylikkääseen tapaan. Taulujen ja muistoesineiden vastapainona on kynttiläillallisille sopiva ympäristö valkoisine pöytäliinoineen. Palvelu on ollut aina ystävällistä, rentoa ja asiantuntevaa. Talo tarjoaa illallisvieraille tervetuliaisiksi lasilliset kuohuvaa. Syön tällä kerralla alkuun täytettyjä kurpitsankukkia ja pääruoaksi kunnon pihvin. Näitä seuraavat luonnollisesti tiramisu ja lopuksi espresso. Täytyy myöntää, että olo on aikamoisen onnellinen, kun pääsen vihdoin Italiaan ja saan heti aluksi syödä vaimon kanssa tässä tutussa ravintolassa.

Jokaisen jalkapallon ystävän kannattaa varata hetki Botineron aulan ihailemiseen. Seinustalle on koottu kymmenien tähtipelaajien käyttämiä pelikenkiä. Roberto Baggio, Paolo Maldini, Lionel Messi, Xavi, Esteban Cambiasso, Ronaldo, Ivan Zamorano, Zlatan Ibrahimović, Diego Milito ja monet muut ovat jättäneet jälkensä paitsi lajin historiaan myös Botineroon.
Lisätiedot botinero.it

VIIMEINEN EHTOOLLINEN
Perjantai alkaa taidekokemuksella, kun suunnistamme katsomaan Viimeistä ehtoollista. Vuonna 1498 valmistunut Leonardo da Vincin teos kuuluu maailman tunnetuimpien maalausten joukkoon. Sitä pääsee ihmettelemään Santa Maria delle Grazien luostarin entisessä ruokasalissa. Kävijämäärä on tarkkaan rajattu, joten vierailuaika kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Katselemme vanhaa maalausta pienen ryhmän joukossa ennalta määrättyjen viidentoista minuutin ajan. Teos on kerran elämässä näkemisen arvoinen, vaikkei se ainakaan minussa suurta tunnekuohua aiheutakaan. Lue lisää jutustani Leonardon maalaama Pyhä Ehtoollinen Milanossa.
Lisätiedot cenacolovinciano.org

RISTORANTE LA BRISA
Vaikka Milanolla on modernikin puolensa, törmää täällä ajoittain myös muinaiseen historiaan. Esimerkiksi Via Brisan varrella voi nähdä roomalaisaikaisen palatsin raunioita. Emme tulleet paikalle tämän pienen nähtävyyden vuoksi, vaan tarkoituksenamme on mennä syömään viereiseen ravintolaan. Edellisen illan herkuttelun ja myöhäisen aamupalan jälkeen ei olisi vielä kovin nälkäkään, mutta kun pöytävaraus on tehty, ei auta kuin siirtyä lounaalle. Michelin Guideenkin päässyt La Brisa mainostaa tarjoavansa paikallista ruokaa modernilla otteella.

La Brisa on laadukas ja mukava ravintola, mutta omat annosvalintamme eivät ehkä tällä kerralla osu ihan nappiin. Valitsemme ruokamme vaihtuvalta lounaslistalta, jossa on tarjolla kahden ruokalajin kokonaisuuksia. Pienikokoisesta fregola-pastasta koostuva annos on maukas ja suuri, mutta pidemmän päälle hieman yksitoikkoinen syötävä. Pääruoistamme porsaanliha maistuu hyvin, mutta vaalea kala on yllättävän mautonta. Lounas ei siis ole mitenkään täydellinen, vaikka toisaalta palvelu toimii hyvin. Nälkäisempänä ja paremmilla annosvalinnoilla kokemuksemme ravintolasta saattaisi olla huomattavasti parempi.
Lisätiedot ristorantelabrisa.it

IL DITO
Milanon hämmentävin veistos lienee Il Dito eli sormi, tässä tapauksessa nimenomaan keskisormi. Taiteilija Maurizio Cattelanin teoksen oli alun perin tarkoitus olla esillä vain pari viikkoa, mutta se haluttiinkin ristiriitaisen vastaanoton jälkeen säilyttää pysyvästi. Niinpä Carraran marmorista veistetty yksisorminen käsi on koristanut Piazza degli Affaria arvokkaan pörssirakennuksen edustalla jo yli vuosikymmenen ajan.

PIAZZA DEL DUOMO
Kaupungin ehdoton keskipiste on Piazza del Duomo eli tuomiokirkon aukio, jolle tuntuu päätyvän jokaisella Milanon-matkalla joko tahallaan tai vahingossa. Täällä riittää aina ihmisvilinää ja tällä kerralla myös hieman karnevaalitunnelmaa.

Milanon omaa karnevaalia eli Carnevale Ambrosianoa vietetään juuri matkamme aikaan eli viikkoa myöhemmin kuin muita Italian karnevaaleja. Keskustassa näkyy prinsessoiksi ja supersankareiksi pukeutuneita lapsia sekä paljon kaduille heitettyjä konfetteja. Kohdallemme ei kuitenkaan osu paraatia tai muuta näyttävää tapahtumaa, emmekä lähde sellaisia erikseen etsimään.

GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Duomon aukion laidalla sijaitseva milanolaisten olohuone eli Galleria Vittorio Emanuele II edustaa ylellistä ostoskeskusarkkitehtuuria. Tyydymme Pradan ja Guccin liikkeiden kohdalla jälleen kerran näyteikkunaostoksiin.

Galleriasta löytyy sentään yksi ilmainenkin huvitus. Rakennuksen keskiosan lattiaa koristaa härkää esittävä Torinon vaakuna. Yleisen uskomuksen mukaan tuo hyvää onnea, jos pyörähtää oikean jalan kantapään varassa kolme kierrosta härän sukukalleuksien päällä. Hyvä onni on suhteellista, mutta tuskinpa temppu ainakaan huonoa tuuria tuottaa.

LA SCALA
Gallerian toisessa päässä odottaa La Scalan oopperatalo. Muistan, kuinka joskus ensi kertoja Milanossa käydessäni ohitin kuuluisan rakennuksen kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Sisätilat ovat varmasti suhteellisen vaatimatonta ulkokuorta hienommat ja niihin olisi hauska tutustua, vaikkei oopperaesitykseen haluaisikaan. Suunnitelmissamme oli osallistua La Scalan opastetulle kierrokselle, mutta sellaista ei ollut matkamme aikaan tarjolla.
Lisätiedot oopperaesityksistä teatroallascala.org ja opastetuista kierroksista museoscala.org

DUOMON KATTO
Jos Milanosta pitäisi valita vain yksi maksullinen nähtävyys, suosittelisin nousemista katedraalin katolle. Tarjolla on huikeita näköaloja eri suuntiin. Laajalla kattoalueella voi hämmästellä myös jättimäisen kirkon huolella viimeisteltyjä yksityiskohtia. Duomossa on reilusti yli sata tornia sekä noin kolme ja puoli tuhatta patsasta, joten ihmeteltävää riittää pidemmäksikin aikaa.

Katolta saa katsella keskustan vilinää lintuperspektiivistä ja ihailla auringonlaskun valaiseman kaupungin kauneutta. Ylös pääsee joko hissillä tai hieman edullisemmin portaita pitkin. Lue lisää jutustani Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
Lisätiedot duomomilano.it

INTERIN JALKAPALLO-OTTELU
Vaikka matka tarjosi monta muutakin hienoa kokemusta, on oman reissuni ehdoton kohokohta Interin kotiottelu Stadio Giuseppe Meazzalla, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä San Siro. Interistä on yli kolmenkymmenen vuoden yhteisen taipaleen aikana kehittynyt osa identiteettiäni ja tunne on aivan mahtava, kun pääsen pitkän tauon jälkeen kauan odottamaani katsomoon. Vastustaja ei ole kovinta mahdollista luokkaa, mutta tunnelma nousee kattoon, kun vaikeita viikkoja elänyt sinimusta joukkue murskaa Salernitanan 5–0. Lue lisää jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana.

PIAZZA MERCANTI
Pelin jälkeisenä aamuna on mukava ottaa rennosti ja kierrellä kaupungilla rauhalliseen tahtiin. Milanossa on monia kauniita aukioita, joista yksi on kivenheiton päässä Duomolta sijaitseva Piazza Mercanti. Vanha kauppapaikka ja sitä ympäröivät rakennukset muodostavat hienon kokonaisuuden, jota kannattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan.

BRERAN KAUPUNGINOSA
Boheemiksikin mainittu Brera kuuluu Milanon mukavimpiin alueisiin. Seudulla on hauska kuljeskella erityisesti kuvassa näkyvän Via Madonninan kaltaisilla kävelykaduilla. Brerassa tulee vastaan paljon ravintoloita, baareja ja antiikkiliikkeiden kaltaisia putiikkeja. Kaupunginosan merkittävin nähtävyys on taidemuseo Pinacoteca di Brera, jossa voi ihailla Caravaggion, Tintoretton ja monien muiden mestareiden maalauksia. Säästämme museot sateisemmille ilmoille ja keskitymme nauttimaan Milanon keväisen aurinkoisesta säästä.
Lisätietoa taidemuseosta pinacotecabrera.org

CIMITERO MONUMENTALE
Suuntaamme kulkumme Cimitero Monumentalen hautausmaalle ja löydämme pian itsemme keskeltä varsinaista ulkoilmataidenäyttelyä. Hautausmaa on nimensä mukaisesti todella monumentaalinen ja kuuluu varmasti koko maailman upeimpiin. Mahtisukujen mausoleumit näyttävät pieniltä katedraaleilta ja laajalla alueella on mittava määrä näyttäviä veistoksia. Cimitero Monumentale sopii hyvin päiväkävelyn kohteeksi ja esittelee omintakeisella tyylillään Milanon historiaa. Lue lisää jutustani Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale.

PIAZZA GAE AULENTI
Siinä missä esimerkiksi Piazza Mercanti tarjoaa tuulahduksen menneestä Milanosta, johdattaa naisarkkitehti Gae Aulentin mukaan nimetty aukio suoraan tulevaisuuteen. Moderniin kokonaisuuteen kuuluu kiiltäviä pilvenpiirtäjiä, joiden juurella voi käydä ostoksilla, syömässä tai vaikka meidän tapaamme kahvilla. Aukiolta voisi jatkaa kävelyä esimerkiksi Isolan kaupunginosaan, mutta meillä on mielessä muita suunnitelmia.

BOSCO VERTICALE
Pysähdymme vielä Piazza Gae Aulentilla ollessamme katselemaan Bosco Verticalea eli pystysuoraa metsää. Kahden tornitalon parvekkeille on istutettu satoja puita, jotka muodostavat vehreän kokonaisuuden. Rakennukset olisi hauska nähdä kesällä, jolloin yleisilme on varmasti upeimmillaan. Taloissa asuu jonkin verran myös julkisuuden henkilöitä.

PALAZZO LOMBARDIA
Piazza Gae Aulentilta näkyy hyvin myös yksi Milanon korkeimmista rakennuksista, Palazzo Lombardia. Sen 39. kerroksessa sijaitseva näköalatasanne on joinakin sunnuntaipäivinä avoinna yleisölle, jolloin ylös pääsee ilmaiseksi ja ilman ennakkovarausta. Toivottavasti jollakin tulevalla matkalla pääsisin ihailemaan Milanoa myös tuolta maisemapaikalta.
Lisätiedot regione.lombardia.it

NAVIGLI
Vierailu Milanossa ei olisi täydellinen ilman käyntiä kuvauksellisella Naviglin alueella, joka on saanut nimensä kaupunkia aikoinaan halkoneista kanavista. Milano oli vuosisatoja sitten jopa Venetsiaa muistuttanut kanavien kaupunki, mutta suurin osa vesiväylistä peitettiin, kun juna- ja autoliikenne syrjäytti veneet kulku- ja kuljetusvälineinä. Pari kanavaa on onneksi edelleen säilynyt, ja erityisesti Naviglio Granden rannoista on muodostunut kaupungin vilkkain illanviettoalue.

Naviglio Grande on hyvä kohde myös päiväsaikaan, jolloin tunnelma on rauhallisempi. Alueella toimii monia käsityöläisliikkeitä ja taidegallerioita, joita olen tutkinut joillakin aiemmilla matkoillani. Aina kuukauden viimeisenä sunnuntaina täällä järjestetään suuret antiikkimarkkinat.

Nyt saavumme paikalle lauantai-iltana, jolloin kävelykadut täyttyvät hyväntuulisista ihmisistä. Useimpien päämääränä on luonnollisesti joko baari tai ravintola, mahdollisesti myös molemmat.

Naviglin pittoreskia ympäristöä on hauska pysähtyä katselemaan kaikessa rauhassa. On värikkäitä taloja, ihmisvilinää sekä taivaan kultaava auringonlasku, joka taittuu myöhemmin violetteihin sävyihin ja hiipuu lopulta tummanpuhuvaksi yöksi.

APERITIVO
Milanossa on vahva aperitiivikulttuuri, mikä näkyy parhaiten juuri Naviglissa. Täällä on runsaasti baareja, jotka keskittyvät suurin piirtein iltakuuden ja kahdeksan välillä tarjoilemaan aperitivoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostamalla yhden juoman voi nauttia antipastotyyppisen buffetpöydän antimista. Navigliin voisi oikeastaan tulla joskus vain nauttimaan pari aperitivoa ja jättää illallinen kokonaan väliin.

Vaihtoehtoja riittää, mutta päädymme lopulta sattumalta River Navigli -nimiseen cocktailbaariin, jossa aperitivon hinta on kohtuullinen 12 euroa. Ruokatarjonta on laaja ja monipuolinen. Näin korona-aikaan tarjoilija kerää herkut reilulla kädellä lautaselle asiakkaan toiveiden mukaan. Myös juomat maistuvat hyvin. Vaimo haluaa raikkaan Hugon, kun taas itselleni ehdoton valinta on Milanon klassikkodrinkki Sbagliato. Se on nimensä mukaan ”virheellinen”, eli väärin valmistettu Negroni. Bar Basson baarimikko erehtyi vuonna 1972 Negronia valmistaessaan kaatamaan lasiin ginin sijasta kuohuviiniä, ja milanolaisten uusi suosikkijuoma oli syntynyt.

EL BRELLIN
Syömme matkan viimeisen illallisen Naviglio Granden varrella El Brellinissä, jossa nautimme suorastaan loistavan lounaan noin yhdeksän vuotta sitten. Ravintolaa voi pitää yhtenä Milanon klassikkopaikoista ja siellä pääseekin maistamaan monia vanhan hyvän ajan ruokia. Listalta löytyy esimerkiksi perinteistä ossobucoa ja sahramirisottoa, kun taas modernimpia ruokaelämyksiä kannattanee etsiä jostain muualta. Ilmapiirissäkin on jotain vanhahtavaa, mutta mielestäni vain hyvällä tavalla. Keltainen rakennus huokuu historiaa.

Syömme paahdettua mustekalaa sekä kunnon cotoletta alla milaneset. Ruokasali täyttyy ihmisistä, jotka ovat lähes kaikki italialaisia. Ruoka on hyvää ja nautimme illasta, mutta jotain jää edelliseen loistokokemukseen verrattuna puuttumaan. Näen El Brellinin perinteisenä ja perusvarmana valintana, mutta koska kaupunki on täynnä houkuttelevia vaihtoehtoja, en usko palaavani tähän ravintolaan ainakaan parilla seuraavalla Milanon-matkalla.
Lisätiedot brellin.com

Puhun seuraavista Milanon-matkoista monikossa, sillä toivon jatkossa palaavani kaupunkiin joka vuosi. Pandemian aikana on ollut aikaa miettiä mitä elämältään toivoo, ja haluaisin tehdä entistä enemmän sellaisia asioita, joista tulen todella onnelliseksi. Interin pelit ja Milanon kadut kuuluvat juuri näihin suuriin iloihin, olkoonkin että otteluiden tulokset heittelevät ja suurkaupunki tuntuu toisinaan liian vilkkaalta, kiireiseltä ja meluisalta. Nykymaailmassa voi tietysti tapahtua mitä tahansa, mutta jos vain sodat, kulkutaudit ja oma elämä sen suinkin sallivat, kutsuu Milano myös ensi vuonna.

Italia
Milanon-viikonlopun uudet kokemukset

Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuneen kevätviikonlopun Milanossa. Löysimme matkan varrella muun muassa pari hyvää ravintolaa, kiinnostavan kotimuseon, upean kirkon sekä katutaidetta. Lopuksi pääsin tietysti jalkapallo-otteluunkin.
Tämä oli itselleni jo 11. vierailu Milanossa, joten kaupunki on tullut melko tutuksi siitäkin huolimatta, etten ole viipynyt perillä koskaan pitkää aikaa kerrallaan. Milanosta tuntuu löytyvän joka matkalle aina uutta mielenkiintoista nähtävää, ja listallani on tämänkin reissun jälkeen monta paikkaa, joissa haluaisin päästä käymään vasta ensimmäistä kertaa. Näihin kuuluu yhä esimerkiksi pari kaupungin suosituimpiin kuuluvaa museota.

Toistuvat Milanon-matkat ovat johtaneet siihen, että kiertelemme mielellämme eri kaupunginosissa, mutta vilkkaimmassa ydinkeskustassa ei välttämättä tarvitse käydä lainkaan. Onnistuimme tällä kerralla käymään Milanossa näkemättä kuuluisasta tuomiokirkosta vilaustakaan. Tätä ei pidä käsittää väärin, sillä Duomo on yksi suosikkikirkoistani ja kuuluu ehdottomasti Italian komeimpiin nähtävyyksiin. Tavoitteenani on vain tutustua Milanoon mahdollisimman laajasti, mieluiten kävellen ja välillä vanhojen raitiovaunujen kyydistä nauttien. Keräsin tähän pakettiin monipuolisen viikonlopun kymmenen parasta kokemusta, joista suurin osa oli meille kokonaan uusia.

Illallinen Antica Osteria Cavallinissa
Saavumme Milanoon perjantai-iltana niin, että ehdimme vielä myöhäiselle illalliselle nauttimaan kaupungin ravintolatarjonnasta. Valintamme on tällä kerralla perinteikäs Antica Osteria Cavallini, joka avasi ovensa jo joulukuussa 1934. Ravintola sijaitsee melko lähellä päärautatieasema Milano Centralea. Meidät ohjataan sisäpihamaiseen katettuun tilaan, joka käy illan mittaan hieman meluisaksi. Tunnelma pysyy runsaasta asiakasmäärästä huolimatta mukavana. Esimerkiksi yksi suuri paikallinen seurue juhlii nuoren naisen syntymäpäiviä. Antica Osteria Cavallinissa on käynyt vuosien varrella paljon jalkapallotähtiä ja muita julkisuuden henkilöitä. Monessa yhteydessä mainitaan erityisesti pelaaja-agentit, jotka ovat hieroneet täällä asiakkaidensa siirtoja seurasta toiseen.

Pitkällä listalla riittää paljon perinteisiä italialaisruokia. Syön alkuun herkullisen carpaccion, jonka ohuet lihaviipaleet suorastaan sulavat suussa. Vaimo luottaa perinteiseen tomaatti-mozzarellasalaattiin. Pääruoaksi tilaamme Langhen alueen Nebbiolo-viinin kanssa yhteensopivat liharuoat, joista varsinkin oma pihvini on oikein maukas. Jälkiruoaksi valitsemme tiramisua ja zuppa ingleseä. Viimeksi mainittu englantilainen keitto tunnetaan myös nimellä trifle ja se muistuttaa rakenteeltaan tiramisua. Ateria on hyvin onnistunut kokonaisuus ja minusta tuntuu kerta kaikkiaan upealta olla taas kerran Milanossa.

Upea Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore
Milanossa on paljon sykähdyttäviä ja keskenään erilaisia kirkkoja, joista tunnetuin on mahtava Duomo. San Bernardino alle Ossa pysäyttää pääkalloillaan, Santa Maria delle Grazien yhteydessä on Leonardo da Vincin maalaama Viimeinen ehtoollinen ja Sant’Ambrogiokin on kieltämättä upea, mutta olisiko Milanon kaunein kirkko sittenkin San Maurizio al Monastero Maggiore.

San Maurizio onnistuu huijaamaan ohikulkijoita, sillä se on ulkoapäin kovin vaatimattoman näköinen. Olin itsekin kävellyt kirkon ohitse useammalla eri matkalla, kunnes satuin näkemään kuvia upeiden maalausten täyttämistä sisätiloista. San Maurizioon saa tutustua ilmaiseksi, joten siellä poikkeamista on helppo suositella kaikille. Sijaintikin on melko keskeinen Duomon ja Castello Sforzescon välimaastossa. Kirkko rakennettiin 1500-luvulla merkittävän nunnaluostarin yhteyteen. Nykyään luostarin tiloissa toimii arkeologinen museo.

Kirkon erikoisuuksiin kuuluu, että se on jaettu väliseinällä kahteen eri osaan. Kadunpuoleinen osa suunniteltiin seurakunnalle ja toinen puoli nunnia varten. Kirkon etuosa alttarimaalauksineen on hieno, mutta pidän itse vieläkin enemmän nunnien käytössä olleesta takaosasta. Molempien tilojen seinät ovat täynnä uskonnollisia aiheita käsittelevää maalaustaidetta. Teoksista saisi varmasti vielä enemmän irti selvittämällä mitä tapahtumia ne kuvaavat, mutta esimerkiksi Nooan arkin ja viimeisen ehtoollisen tunnistaa vähemmälläkin Raamatun tuntemuksella.

Muotikatu Via Monte Napoleone
Elegantti Milano tunnetaan yhtenä maailman muotipääkaupungeista, jonka kaduilla niin huippumallit kuin tavalliset kansalaisetkin pukeutuvat tyylikkäästi. Muotitietoisimmat tekevät ostoksensa kaupungin muotikorttelissa Quadrilatero della Modassa, jota halkoo maailman kalleimmaksi kaduksikin nimetty Via Monte Napoleone. Kävelemme maineikkaan ostoskadun päästä päähän, vaikkei mielessämme ole mitään näyteikkunaostoksia kummempaa. Jo kadun arkkitehtuuri on arvokasta, sillä ohitamme paljon 1800-luvun alkupuolella Milanon varakkaimman väen kodeiksi suunniteltuja uusklassisia rakennuksia.

Kapea Via Monte Napoleone ei ole luksusliikkeistä huolimatta erityisen viihtyisä, sillä sitä ei ole rauhoitettu kävelykaduksi. Toisaalta kauppojen asiakaskunnalle lienee tärkeää päästä autokyydillä oven eteen. Kadun varrella komeilee nytkin ohi kulkiessamme jokunen Ferrari ja pari Maseratia. Via Monte Napoleonelta ja sen sivukaduilta löytyy runsaasti luksusbrändien liikkeitä, joihin kuuluvat tietenkin myös Milanon omat ylpeydenaiheet Prada, Dolce & Gabbana, Versace sekä Armani. Useimmilla ovilla päivystää tummiin pukeutunut herrasmies valmiina avaamaan oven asiakkaille. Kenties ovimiehen harjaantunut silmä tunnistaa, kuka on astumassa aidosti ostoaikeissa sisään.

Villa Necchi Campiglio, yksi Milanon helmistä
Valitsemme viikonlopun museokohteeksi kiehtovalta kuulostavan Villa Necchi Campiglion. Löydämmekin varsinaisen keitaan, sillä tällaista uima-altaan koristamaa kukkivaa puutarhaa ei uskoisi löytävänsä miljoonakaupungin keskustasta. 1930-luvulla valmistuneessa huvilassa toimii kotimuseo, johon tutustumme englanniksi opastetulla kierroksella. Jäämme vielä opastuksen jälkeen kiertelemään talossa omaan tahtiin sekä nauttimaan puutarhakahvilan antimista.

Talo rakennettiin teollisuustoiminnalla rikastuneiden Necchin sisarusten Neddan ja Giginan sekä viimeksi mainitun aviomiehen Angelo Campiglion kodiksi. Erityisesti Necchin ompelukoneet ovat Italiassa tunnettuja tuotteita edelleen. Kolmikolla oli sen verran varallisuutta, että maineikas arkkitehti Piero Portaluppi sai työhönsä vapaat kädet budjetista välittämättä. Saamme vierailumme aikana ihailla tyylikkäitä huoneita sekä kuulla runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia taloon, sen asukkaisiin, kuuluisiin vieraisiin ja arkkitehteihin liittyen.
Villa Necchi Campigliosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Arkkitehtuuria ja flamingoja Quadrilatero del Silenziossa
Villa Necchi Campiglio sijaitsee arkkitehtuuriltaan kiinnostavan Quadrilatero del Silenzion alueen laidalla. Olemme käyneet miellyttävän rauhallisessa Hiljaisuuden korttelissa kerran aiemminkin, ja nyt meillä on aikaa katsella jykevien rakennusten yksityiskohtia entistä tarkemmin. Casa Sola-Busca tunnetaan erityisesti pääoven vieressä olevasta korvasta. Kyseessä on sata vuotta vanha ovipuhelin, johon taloon saapuneet vieraat saivat ilmoittaa tulostaan. Nykyään korvaan lausutut sanat eivät mene enää perille, sillä asukkaat ovat kyllästyneet uteliaiden ohikulkijoiden tervehdyksiin.

Ihmettelemme hetken Villa Invernizzin pihamaalla asuvia flamingoja, joita olemme käyneet tervehtimässä kerran aiemminkin. Metalliaidan taakse on kerääntynyt jonkin verran ihmisiä katselemaan vaaleanpunaisten lintujen touhuja. Flamingot päätyivät Milanoon 1970-luvulla, kun juustobisneksessä vaurastunut Romeo Invernizzi halusi eksoottisia lintuja pihamaalleen. Nykyiset linnut ovat puutarhan alkuperäisten asukkaiden jälkeläisiä.

Quadrilatero del Silenziossa on paljon komeita rakennuksia, joista Palazzo Berri-Meregalli on yksi kiinnostavimmista. Kivisen kerrostalon seinää koristavat monenlaiset patsaat ja mosaiikit. Varsinainen helmi on aulatila, jota ohikulkijat saavat ihailla aidan takaa. 1910-luvulla valmistunut rakennus edustaa liberty-arkkitehtuuria, joka oli italialainen versio Suomessakin tunnetusta jugendista.

Kuvauksellinen Via Abramo Lincoln
Meille jää ylimääräistä aikaa ennen illallisravintolan avautumista, joten lähdemme vaeltelemaan vielä hieman poispäin keskustasta. Via Abramo Lincoln on mainittu yhtenä Milanon kuvauksellisimmista kaduista, joten poikkeamme sille täälläpäin kaupunkia liikkuessamme.

Lyhyttä ja kapeaa kadunpätkää reunustavat matalat pastelliväriset talot. Puutarhojen kasvit ja puut luovat kadulle miellyttävän vehreän ilmeen, johon palmut tuovat ripauksen eksotiikkaa. Via Abramo Lincolnin rauhassa on vaikea kuvitella olevansa aivan Milanon ydinkeskustan tuntumassa. Talot rakennettiin alun perin työläisten edullisiksi asunnoiksi, mutta hintataso lienee noussut vuosikymmenten varrella pilviin.

Via Abramo Lincoln taitaa kuulua sellaisiin julkisiin salaisuuksiin, jonka on löytänyt jo muutama muukin matkailija. Mieleeni tulee hieman Lontoon Notting Hill, jonka värikkäiden talojen edustoilla riittää jo liikaa valokuvaajia. Emme haluaisi olla häiriöksi asukkaille, joten jatkamme matkaamme melko nopeasti. Poistuessamme paikalle leiriytyy ammattimainen kuvausryhmä, jonka suunnitelmissa näyttäisi olevan musiikkivideon purkittaminen.

Kasvisravintola Remulass
Ihastuimme viime vuoden Milanon-matkallamme Ratanà-ravintolaan, mutta sieltä ei löytynyt enää kolmisen viikkoa ennen matkaamme vapaata pöytää. Niinpä teemmekin varauksen Ratanàn sisarravintolaan Remulassiin, jolla on samat omistajat. Remulass profiloituu kasvisravintolaksi, jonka lyhyeltä ja usein vaihtuvalta ruokalistalta löytyy myös hieman kalaa. Tämä sopii meille hyvin, sillä keskityimme edellisiltana liha-annoksiin.

Pieni ravintolasali tuntuu kodikkaalta ja palvelu toimii sujuvasti. Juttelen mielelläni aina tilaisuuden tullen italiaksi ja saan selville, että tarjoilijan veli asuu nykyään Suomen Turussa. Jaamme aluksi annokset turskakroketteja sekä kalacarpacciota, jotka maistuvatkin todella hyvin. Kasvispääruoat ovat sen sijaan lievä pettymys, sillä esimerkiksi valtava endiivisalaatti on pidemmän päälle aika yksitoikkoista purtavaa. Jälkiruoat ovat puolestaan oikein herkullisia. Remulassia on helppo suositella vannoutuneille kasvissyöjille ja kyllä se on kelpo ravintola kaikille muillekin. Itse tilaisin seuraavalla kerralla alkuruokien lisäksi vaikkapa pastaa, jolloin kokonaisuus olisi luultavasti omastakin mielestäni kohdallaan.

Katutaidetta NoLon kaupunginosassa
Sunnuntaiaamupäivän kohteena on taannoisessa Matka-lehden jutussa mainittu NoLon kaupunginosa, jonka nimi on lyhenne sanoista Nord di Loreto. Loreton pohjoispuolella sijaitseva alue muistuttaa edellisvuoden matkaltamme tuttua Isolaa, sillä molempien kohdalla mainitaan usein yhteisöllisyys, vaihtoehtoisuus, hipsterihenkisyys sekä trendikäs ravintola- ja baaritarjonta. Etniset puodit viittaavat kaupunginosan monikulttuurisuuteen. Tämä on sitä tavallisen kansan Milanoa, joka sijaitsee vilkkaimman keskustan ja suosituimpien nähtävyysalueiden ulkopuolella. Itseäni houkuttelee täällä erityisesti näyttävä katutaide.

Sunnuntain ilmapiiri on varsin raukea, eikä NoLon kaduilla ole vilkasta. Viihtyisässä Trotterin puistossa on miellyttävää paikallistunnelmaa, kun lähistöllä asuvat perheet ovat tulleet viettämään aurinkoista pyhäpäivää. Etsimääni katutaidetta löytyy varsinkin junarataa seuraavan Via Pontanon varrelta. Joukkoon mahtuu useita kerrassaan upeita teoksia sekä myös ikävännäköistä sotkua.

Pieniä aukioita reunustavat terassit alkavat puolenpäivän jälkeen täyttyä lounasasiakkaista ja NoLo tuntuu heränneen jälleen eloon. Joskus aiemmin ankeana tunnettu kaupunginosa vaikuttaa ainakin näin aurinkoisena päivänä mukavalta, vaikkei tämä kierros muraalien lisäksi mitään poikkeuksellista tarjonnutkaan. Pysähdyn vielä kierroksen päätteeksi kuvaamaan Via Veninin varrelle taiteiltuja maalauksia, jotka esittävät milanolaisia maamerkkejä, kuten Castello Sforzescoa ja San Siron stadionia.

BAM-puiston kevätfestivaalit
Iltapäivällä on sen verran luppoaikaa, että päätämme suunnata puiden kirjastoon eli Biblioteca degli Alberi Milano -puistoon. Paikka on meille edellisiltä matkoilta tuttu, sillä olemme käyneet täällä ihailemassa esimerkiksi Bosco Verticalea eli puiden koristamia kerrostaloja. Myös edellä mainittu Ratanà-ravintola sijaitsee samoilla kulmilla. Meille on kuitenkin uutta päästä tänne näin lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, sillä aiemmat vierailut ovat ajoittuneet yleensä talveen tai varhaisempaan kevääseen. Huomaamme perille päästyämme, että käynnissä on puiston oma kevättapahtuma BAM Spring Festival.

Tuntuu mukavalta, ettei tutussa kaupungissa tarvitse säntäillä nähtävyydeltä toiselle. Niinpä maltamme hyvin nauttia parinkymmenen asteen lämmöstä puistossa, jonne on istahtanut paljon muitakin kevätpäivän viettäjiä.

Kevätfestivaaleilla ei näy olevan paljoa ohjelmaa, mutta muutamalle ruokakojulle riittää tasaisesti jonoa. Lapsille on järjestetty jonkinlaista puuhaa ja päivään kuuluvat myös joogatunnit sekä tanssiesitykset, joiden ajankohta ei tosin osu yksiin oman vierailumme kanssa. Meille riittää kyllä hyvin vain oleskelu viihtyisässä puistossa taustalla kohoavia pilvenpiirtäjiä katsellen.

Jalkapallo-ottelu Inter–Udinese
Oman matkani kohokohta odottaa sunnuntai-iltana, kun pääsen katsomaan itselleni kovin rakkaan jalkapalloseuran Interin ottelua. Italian Serie A:n kamppailussa vastaan asettuu Udinese, joka tarjoaa lopulta todella kovan vastuksen. Milanon sinimusta joukkue nappaa silti arvokkaat sarjapisteet lukemin 2–1. Ottelu ikonisella San Siron stadionilla on aina elämys, ja nytkin paikalle saapuu lähes 72 000 jalkapallon ystävää. Kevät on jännitystä täynnä, sillä Inter kamppailee tiukasti Italian mestaruudesta ja sekä hakee menestystä myös Mestarien liigasta sekä Italian cupista. Lue lisää ottelukokemuksesta jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese.

Italialaisen jalkapallo-ottelun tunnelmaa voi suositella paikallisena kulttuurikokemuksena kenelle tahansa, vaikkei itse peli välttämättä kiinnostaisikaan. Pääsyliput kannattaa hankkia Interin omilta nettisivuilta, ja pelaahan samalla stadionilla vuorollaan myös menestyksekkään historian omaava punamusta paikalliskilpailija Milan. Interin lippujen hankkimista varten täytyy rekisteröityä seuran nettisivuille. Pääsyliput tulevat myyntiin muutamaa viikkoa ennen peliä ja niitä on yleensä tavallisiin sarjapeleihin melko hyvin saatavilla, kun taas kysyntä esimerkiksi paikallisotteluihin on selvästi suurempaa. Lippujen hinnat lähtevät muutamasta kympistä ylöspäin. Stadionille mennessä täytyy Italiassa muistaa ottaa mukaan henkilöllisyystodistus, jota kysytään porteilla. Olen itse käyttänyt varmuuden vuoksi passia.

Vierailu Milanossa perjantai-illasta varhaiseen maanantaiaamuun oli jälleen kerran hieno kokemus. Kaupunki viehättää minua kerta kerralta enemmän, sillä joka matkalla tulee vastaan jotain aivan uutta sekä myös sopivasti tuttuja kulmia. Hyviä ravintolavaihtoehtoja riittäisi todella pitkäksi aikaa ja Interin pelit vetävät minua puoleensa aina tilaisuuden tullen. Tällaisilla kevätmatkoilla tekisi mieli tutustua välillä muihinkin italialaisiin kaupunkeihin ja stadioneihin, mutta toivon palaavani erityisesti Milanoon vielä monta kertaa.
Blogin muut Milanosta kertovat jutut löytyvät täältä. Tarkoituksenani on julkaista vielä kevään aikana laaja juttu, johon kokoan runsaasti vinkkejä Milanoon.
Italia
Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.

Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.

Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
13.3.2022 at 20:29
Varsin kattavasti pääsitte tutustumaan kaupunkiin ja kyllä kahdeksassa kerrassa kaupungista aika hyvän kuvan ehtii samaan, vaikka visiitit olisivatkin olleet lyhyenpuoleisia. Itse olen käynyt Milanossa vain kerran. Minkälaiset koronatestivaatimukset ja -rajoitukset Italiassa muuten olivat tällä hetkellä?
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:53
Kyllä Milano kieltämättä tutulta tuntuu, mutta toisaalta on vielä monta nähtävyyttä kokonaan käymättä. Rokotukset saaneille Italiassa matkustaminen on tällä hetkellä helppoa, eli testiä ei vaadita. FFP2-maskien käyttäminen on kuitenkin pakollista julkisessa liikenteessä ja kaikissa yleisissä sisätiloissa sekä esimerkiksi jalkapallo-otteluissa. Jotkut näkyivät käyttävän maskia vapaaehtoisesti myös kadulla. Koronapassit tarkastettiin mm. kaikissa ravintoloissa ja nähtävyyksissä, ja käsittääkseni koronapassi on Italiassa pätevä vain rokotusten tai äskettäin sairastetun taudin perusteella, eli rokottamaton ei pääse negatiivisella testituloksellakaan oikeastaan mihinkään. Säännöt ja rajoitukset voivat tietenkin muuttua nopeasti, minkä lisäksi Italiassa voi olla alueellisia eroja.
Teija / Parimatkaa
13.3.2022 at 21:19
Milano myös minun ehtymättömällä kohdelistallani!Ja suurena Leonardo fanina ehdottomasti Viimeinen ehtoollinen!! Jään odottamaan kyseistä postausta.
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:57
Milano on kyllä kiehtova kaupunki! Julkaisen Viimeisestä ehtoollisesta postauksen luultavasti pääsiäisen tienoilla 🙂
Jenni / Unelmatrippi
19.3.2022 at 14:03
Näkymät Duomon katolta ovat upeat! En ole koskaan käynyt Milanossa, mutta kiinnostaisi kyllä. Koska kaupunki on itselleni vieras, en edes tiennyt, että siellä on ollut kanavia ja että muutama niistä on vieläkin olemassa. Milano näyttää kuvien perusteella monin paikoin oikein nätiltä.
Minulla on muuten samanlainen tavoite Berliinin suhteen: haluaisin käydä siellä joka vuosi vähintään kerran. Tämä tavoite ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole ihan täyttynyt, mutta melkein kuitenkin. Vaikka vierailuja on takana reilusti yli kymmenen, joka kerta löytyy vielä paljon nähtävyyksiä, joita ei ole tullut vielä tsekattua. Sama pätee varmaan sinulla Milanoon. Suurkaupunkien iloja!
Mika / Lähtöportti
20.3.2022 at 12:34
Duomon katto ja sieltä avautuvat maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Julkaisen siitä oman juttunsa muutaman päivän kuluttua. Milanon kanavien historia on mielenkiintoinen, muttei varmaan kovin tunnettu asia. Nykyään jäljellä on vain Naviglio Grande ja Naviglio Pavese, jotka saavat alkunsa Darsenan satama-altaasta. Pienehkö alue kanavien päässä on kaupungin parasta illanviettoaluetta, mutta molemmat kanavat jatkuvat edelleen kauas maaseudulle Ticinojokeen, Naviglio Pavese yli kolmenkymmenen kilometrin päähän Pavian kaupunkiin saakka.
Berliini on varmasti kiehtova ja sinne pitäisi minunkin kyllä päästä, tuskin onnistuu tänä vuonna mutta ehkä viimein seuraavana. Suurkaupungeista löytyy aina jotain uutta tutkittavaa. Samaan kaupunkiin palaamisessa on myös se hyvä puoli, ettei tarvitse yrittää nähdä kaikkea kerralla, vaan voi ottaa rennommin ja säästää hyvillä mielin jotain seuraavaan kertaan.