Italia
Mainio viikonloppu Milanossa
Vietimme viime viikonlopun vaimon kanssa Milanossa. Pääsin siis pitkästä aikaa Italiaan ja samalla myös Serie A:n jalkapallo-otteluun. Ehdimme kokea lyhyessä ajassa melko paljon, mutta keväisessä kaupungissa olisi viihtynyt helposti kauemminkin.
Milano on minulle sekä tuttu että myös tuntematon kaupunki. Olen käynyt Lombardian pääkaupungissa nyt kahdeksan kertaa, mutta vierailut ovat olleet enimmäkseen lyhyitä ja niiden ensisijainen tarkoitus on ollut yleensä nähdä Interin jalkapallo-otteluita. Tällä kerralla ehdimme tutustua melko monipuolisesti myös Milanon nähtävyys- ja ravintolatarjontaan.

BOTINERO
Saavumme Milanoon torstai-iltana ja suunnistamme heti matkan alkajaisiksi suosikkiravintolaani Botineroon. Löysin Botineron alun perin siksi, että sen omistaa kaikkien aikojen suurin suosikkipelaajani Javier Zanetti. En kuitenkaan palaa jokaisella Milanon-matkallani Botineroon vain argentiinalaisen Inter-legendan vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi että ravintola on erinomainen. Koska kyseessä on osittain argentiinalainen ravintola, ovat erityisesti pihvit ensiluokkaisia, mutta vatsansa voi halutessaan täyttää vaikka pastalla ja kalalla.

Jalkapallo näkyy Botineron sisustuksessa tyylikkääseen tapaan. Taulujen ja muistoesineiden vastapainona on kynttiläillallisille sopiva ympäristö valkoisine pöytäliinoineen. Palvelu on ollut aina ystävällistä, rentoa ja asiantuntevaa. Talo tarjoaa illallisvieraille tervetuliaisiksi lasilliset kuohuvaa. Syön tällä kerralla alkuun täytettyjä kurpitsankukkia ja pääruoaksi kunnon pihvin. Näitä seuraavat luonnollisesti tiramisu ja lopuksi espresso. Täytyy myöntää, että olo on aikamoisen onnellinen, kun pääsen vihdoin Italiaan ja saan heti aluksi syödä vaimon kanssa tässä tutussa ravintolassa.

Jokaisen jalkapallon ystävän kannattaa varata hetki Botineron aulan ihailemiseen. Seinustalle on koottu kymmenien tähtipelaajien käyttämiä pelikenkiä. Roberto Baggio, Paolo Maldini, Lionel Messi, Xavi, Esteban Cambiasso, Ronaldo, Ivan Zamorano, Zlatan Ibrahimović, Diego Milito ja monet muut ovat jättäneet jälkensä paitsi lajin historiaan myös Botineroon.
Lisätiedot botinero.it

VIIMEINEN EHTOOLLINEN
Perjantai alkaa taidekokemuksella, kun suunnistamme katsomaan Viimeistä ehtoollista. Vuonna 1498 valmistunut Leonardo da Vincin teos kuuluu maailman tunnetuimpien maalausten joukkoon. Sitä pääsee ihmettelemään Santa Maria delle Grazien luostarin entisessä ruokasalissa. Kävijämäärä on tarkkaan rajattu, joten vierailuaika kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Katselemme vanhaa maalausta pienen ryhmän joukossa ennalta määrättyjen viidentoista minuutin ajan. Teos on kerran elämässä näkemisen arvoinen, vaikkei se ainakaan minussa suurta tunnekuohua aiheutakaan. Lue lisää jutustani Leonardon maalaama Pyhä Ehtoollinen Milanossa.
Lisätiedot cenacolovinciano.org

RISTORANTE LA BRISA
Vaikka Milanolla on modernikin puolensa, törmää täällä ajoittain myös muinaiseen historiaan. Esimerkiksi Via Brisan varrella voi nähdä roomalaisaikaisen palatsin raunioita. Emme tulleet paikalle tämän pienen nähtävyyden vuoksi, vaan tarkoituksenamme on mennä syömään viereiseen ravintolaan. Edellisen illan herkuttelun ja myöhäisen aamupalan jälkeen ei olisi vielä kovin nälkäkään, mutta kun pöytävaraus on tehty, ei auta kuin siirtyä lounaalle. Michelin Guideenkin päässyt La Brisa mainostaa tarjoavansa paikallista ruokaa modernilla otteella.

La Brisa on laadukas ja mukava ravintola, mutta omat annosvalintamme eivät ehkä tällä kerralla osu ihan nappiin. Valitsemme ruokamme vaihtuvalta lounaslistalta, jossa on tarjolla kahden ruokalajin kokonaisuuksia. Pienikokoisesta fregola-pastasta koostuva annos on maukas ja suuri, mutta pidemmän päälle hieman yksitoikkoinen syötävä. Pääruoistamme porsaanliha maistuu hyvin, mutta vaalea kala on yllättävän mautonta. Lounas ei siis ole mitenkään täydellinen, vaikka toisaalta palvelu toimii hyvin. Nälkäisempänä ja paremmilla annosvalinnoilla kokemuksemme ravintolasta saattaisi olla huomattavasti parempi.
Lisätiedot ristorantelabrisa.it

IL DITO
Milanon hämmentävin veistos lienee Il Dito eli sormi, tässä tapauksessa nimenomaan keskisormi. Taiteilija Maurizio Cattelanin teoksen oli alun perin tarkoitus olla esillä vain pari viikkoa, mutta se haluttiinkin ristiriitaisen vastaanoton jälkeen säilyttää pysyvästi. Niinpä Carraran marmorista veistetty yksisorminen käsi on koristanut Piazza degli Affaria arvokkaan pörssirakennuksen edustalla jo yli vuosikymmenen ajan.

PIAZZA DEL DUOMO
Kaupungin ehdoton keskipiste on Piazza del Duomo eli tuomiokirkon aukio, jolle tuntuu päätyvän jokaisella Milanon-matkalla joko tahallaan tai vahingossa. Täällä riittää aina ihmisvilinää ja tällä kerralla myös hieman karnevaalitunnelmaa.

Milanon omaa karnevaalia eli Carnevale Ambrosianoa vietetään juuri matkamme aikaan eli viikkoa myöhemmin kuin muita Italian karnevaaleja. Keskustassa näkyy prinsessoiksi ja supersankareiksi pukeutuneita lapsia sekä paljon kaduille heitettyjä konfetteja. Kohdallemme ei kuitenkaan osu paraatia tai muuta näyttävää tapahtumaa, emmekä lähde sellaisia erikseen etsimään.

GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Duomon aukion laidalla sijaitseva milanolaisten olohuone eli Galleria Vittorio Emanuele II edustaa ylellistä ostoskeskusarkkitehtuuria. Tyydymme Pradan ja Guccin liikkeiden kohdalla jälleen kerran näyteikkunaostoksiin.

Galleriasta löytyy sentään yksi ilmainenkin huvitus. Rakennuksen keskiosan lattiaa koristaa härkää esittävä Torinon vaakuna. Yleisen uskomuksen mukaan tuo hyvää onnea, jos pyörähtää oikean jalan kantapään varassa kolme kierrosta härän sukukalleuksien päällä. Hyvä onni on suhteellista, mutta tuskinpa temppu ainakaan huonoa tuuria tuottaa.

LA SCALA
Gallerian toisessa päässä odottaa La Scalan oopperatalo. Muistan, kuinka joskus ensi kertoja Milanossa käydessäni ohitin kuuluisan rakennuksen kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Sisätilat ovat varmasti suhteellisen vaatimatonta ulkokuorta hienommat ja niihin olisi hauska tutustua, vaikkei oopperaesitykseen haluaisikaan. Suunnitelmissamme oli osallistua La Scalan opastetulle kierrokselle, mutta sellaista ei ollut matkamme aikaan tarjolla.
Lisätiedot oopperaesityksistä teatroallascala.org ja opastetuista kierroksista museoscala.org

DUOMON KATTO
Jos Milanosta pitäisi valita vain yksi maksullinen nähtävyys, suosittelisin nousemista katedraalin katolle. Tarjolla on huikeita näköaloja eri suuntiin. Laajalla kattoalueella voi hämmästellä myös jättimäisen kirkon huolella viimeisteltyjä yksityiskohtia. Duomossa on reilusti yli sata tornia sekä noin kolme ja puoli tuhatta patsasta, joten ihmeteltävää riittää pidemmäksikin aikaa.

Katolta saa katsella keskustan vilinää lintuperspektiivistä ja ihailla auringonlaskun valaiseman kaupungin kauneutta. Ylös pääsee joko hissillä tai hieman edullisemmin portaita pitkin. Lue lisää jutustani Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
Lisätiedot duomomilano.it

INTERIN JALKAPALLO-OTTELU
Vaikka matka tarjosi monta muutakin hienoa kokemusta, on oman reissuni ehdoton kohokohta Interin kotiottelu Stadio Giuseppe Meazzalla, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä San Siro. Interistä on yli kolmenkymmenen vuoden yhteisen taipaleen aikana kehittynyt osa identiteettiäni ja tunne on aivan mahtava, kun pääsen pitkän tauon jälkeen kauan odottamaani katsomoon. Vastustaja ei ole kovinta mahdollista luokkaa, mutta tunnelma nousee kattoon, kun vaikeita viikkoja elänyt sinimusta joukkue murskaa Salernitanan 5–0. Lue lisää jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana.

PIAZZA MERCANTI
Pelin jälkeisenä aamuna on mukava ottaa rennosti ja kierrellä kaupungilla rauhalliseen tahtiin. Milanossa on monia kauniita aukioita, joista yksi on kivenheiton päässä Duomolta sijaitseva Piazza Mercanti. Vanha kauppapaikka ja sitä ympäröivät rakennukset muodostavat hienon kokonaisuuden, jota kannattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan.

BRERAN KAUPUNGINOSA
Boheemiksikin mainittu Brera kuuluu Milanon mukavimpiin alueisiin. Seudulla on hauska kuljeskella erityisesti kuvassa näkyvän Via Madonninan kaltaisilla kävelykaduilla. Brerassa tulee vastaan paljon ravintoloita, baareja ja antiikkiliikkeiden kaltaisia putiikkeja. Kaupunginosan merkittävin nähtävyys on taidemuseo Pinacoteca di Brera, jossa voi ihailla Caravaggion, Tintoretton ja monien muiden mestareiden maalauksia. Säästämme museot sateisemmille ilmoille ja keskitymme nauttimaan Milanon keväisen aurinkoisesta säästä.
Lisätietoa taidemuseosta pinacotecabrera.org

CIMITERO MONUMENTALE
Suuntaamme kulkumme Cimitero Monumentalen hautausmaalle ja löydämme pian itsemme keskeltä varsinaista ulkoilmataidenäyttelyä. Hautausmaa on nimensä mukaisesti todella monumentaalinen ja kuuluu varmasti koko maailman upeimpiin. Mahtisukujen mausoleumit näyttävät pieniltä katedraaleilta ja laajalla alueella on mittava määrä näyttäviä veistoksia. Cimitero Monumentale sopii hyvin päiväkävelyn kohteeksi ja esittelee omintakeisella tyylillään Milanon historiaa. Lue lisää jutustani Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale.

PIAZZA GAE AULENTI
Siinä missä esimerkiksi Piazza Mercanti tarjoaa tuulahduksen menneestä Milanosta, johdattaa naisarkkitehti Gae Aulentin mukaan nimetty aukio suoraan tulevaisuuteen. Moderniin kokonaisuuteen kuuluu kiiltäviä pilvenpiirtäjiä, joiden juurella voi käydä ostoksilla, syömässä tai vaikka meidän tapaamme kahvilla. Aukiolta voisi jatkaa kävelyä esimerkiksi Isolan kaupunginosaan, mutta meillä on mielessä muita suunnitelmia.

BOSCO VERTICALE
Pysähdymme vielä Piazza Gae Aulentilla ollessamme katselemaan Bosco Verticalea eli pystysuoraa metsää. Kahden tornitalon parvekkeille on istutettu satoja puita, jotka muodostavat vehreän kokonaisuuden. Rakennukset olisi hauska nähdä kesällä, jolloin yleisilme on varmasti upeimmillaan. Taloissa asuu jonkin verran myös julkisuuden henkilöitä.

PALAZZO LOMBARDIA
Piazza Gae Aulentilta näkyy hyvin myös yksi Milanon korkeimmista rakennuksista, Palazzo Lombardia. Sen 39. kerroksessa sijaitseva näköalatasanne on joinakin sunnuntaipäivinä avoinna yleisölle, jolloin ylös pääsee ilmaiseksi ja ilman ennakkovarausta. Toivottavasti jollakin tulevalla matkalla pääsisin ihailemaan Milanoa myös tuolta maisemapaikalta.
Lisätiedot regione.lombardia.it

NAVIGLI
Vierailu Milanossa ei olisi täydellinen ilman käyntiä kuvauksellisella Naviglin alueella, joka on saanut nimensä kaupunkia aikoinaan halkoneista kanavista. Milano oli vuosisatoja sitten jopa Venetsiaa muistuttanut kanavien kaupunki, mutta suurin osa vesiväylistä peitettiin, kun juna- ja autoliikenne syrjäytti veneet kulku- ja kuljetusvälineinä. Pari kanavaa on onneksi edelleen säilynyt, ja erityisesti Naviglio Granden rannoista on muodostunut kaupungin vilkkain illanviettoalue.

Naviglio Grande on hyvä kohde myös päiväsaikaan, jolloin tunnelma on rauhallisempi. Alueella toimii monia käsityöläisliikkeitä ja taidegallerioita, joita olen tutkinut joillakin aiemmilla matkoillani. Aina kuukauden viimeisenä sunnuntaina täällä järjestetään suuret antiikkimarkkinat.

Nyt saavumme paikalle lauantai-iltana, jolloin kävelykadut täyttyvät hyväntuulisista ihmisistä. Useimpien päämääränä on luonnollisesti joko baari tai ravintola, mahdollisesti myös molemmat.

Naviglin pittoreskia ympäristöä on hauska pysähtyä katselemaan kaikessa rauhassa. On värikkäitä taloja, ihmisvilinää sekä taivaan kultaava auringonlasku, joka taittuu myöhemmin violetteihin sävyihin ja hiipuu lopulta tummanpuhuvaksi yöksi.

APERITIVO
Milanossa on vahva aperitiivikulttuuri, mikä näkyy parhaiten juuri Naviglissa. Täällä on runsaasti baareja, jotka keskittyvät suurin piirtein iltakuuden ja kahdeksan välillä tarjoilemaan aperitivoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostamalla yhden juoman voi nauttia antipastotyyppisen buffetpöydän antimista. Navigliin voisi oikeastaan tulla joskus vain nauttimaan pari aperitivoa ja jättää illallinen kokonaan väliin.

Vaihtoehtoja riittää, mutta päädymme lopulta sattumalta River Navigli -nimiseen cocktailbaariin, jossa aperitivon hinta on kohtuullinen 12 euroa. Ruokatarjonta on laaja ja monipuolinen. Näin korona-aikaan tarjoilija kerää herkut reilulla kädellä lautaselle asiakkaan toiveiden mukaan. Myös juomat maistuvat hyvin. Vaimo haluaa raikkaan Hugon, kun taas itselleni ehdoton valinta on Milanon klassikkodrinkki Sbagliato. Se on nimensä mukaan ”virheellinen”, eli väärin valmistettu Negroni. Bar Basson baarimikko erehtyi vuonna 1972 Negronia valmistaessaan kaatamaan lasiin ginin sijasta kuohuviiniä, ja milanolaisten uusi suosikkijuoma oli syntynyt.

EL BRELLIN
Syömme matkan viimeisen illallisen Naviglio Granden varrella El Brellinissä, jossa nautimme suorastaan loistavan lounaan noin yhdeksän vuotta sitten. Ravintolaa voi pitää yhtenä Milanon klassikkopaikoista ja siellä pääseekin maistamaan monia vanhan hyvän ajan ruokia. Listalta löytyy esimerkiksi perinteistä ossobucoa ja sahramirisottoa, kun taas modernimpia ruokaelämyksiä kannattanee etsiä jostain muualta. Ilmapiirissäkin on jotain vanhahtavaa, mutta mielestäni vain hyvällä tavalla. Keltainen rakennus huokuu historiaa.

Syömme paahdettua mustekalaa sekä kunnon cotoletta alla milaneset. Ruokasali täyttyy ihmisistä, jotka ovat lähes kaikki italialaisia. Ruoka on hyvää ja nautimme illasta, mutta jotain jää edelliseen loistokokemukseen verrattuna puuttumaan. Näen El Brellinin perinteisenä ja perusvarmana valintana, mutta koska kaupunki on täynnä houkuttelevia vaihtoehtoja, en usko palaavani tähän ravintolaan ainakaan parilla seuraavalla Milanon-matkalla.
Lisätiedot brellin.com

Puhun seuraavista Milanon-matkoista monikossa, sillä toivon jatkossa palaavani kaupunkiin joka vuosi. Pandemian aikana on ollut aikaa miettiä mitä elämältään toivoo, ja haluaisin tehdä entistä enemmän sellaisia asioita, joista tulen todella onnelliseksi. Interin pelit ja Milanon kadut kuuluvat juuri näihin suuriin iloihin, olkoonkin että otteluiden tulokset heittelevät ja suurkaupunki tuntuu toisinaan liian vilkkaalta, kiireiseltä ja meluisalta. Nykymaailmassa voi tietysti tapahtua mitä tahansa, mutta jos vain sodat, kulkutaudit ja oma elämä sen suinkin sallivat, kutsuu Milano myös ensi vuonna.
Italia
Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa
Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.
Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
Italia
Lokakuinen lomaviikko Roomassa
Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.
Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.

Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.

Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.

Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.

Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.

Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.

Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.

Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.

Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.

Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.

Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.

Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.

Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.

Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.

Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.

Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.

Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.

Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.

Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.

On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.

Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.

Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.

Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.

Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.

Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.

Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.

Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.

Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.

Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa

Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
13.3.2022 at 20:29
Varsin kattavasti pääsitte tutustumaan kaupunkiin ja kyllä kahdeksassa kerrassa kaupungista aika hyvän kuvan ehtii samaan, vaikka visiitit olisivatkin olleet lyhyenpuoleisia. Itse olen käynyt Milanossa vain kerran. Minkälaiset koronatestivaatimukset ja -rajoitukset Italiassa muuten olivat tällä hetkellä?
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:53
Kyllä Milano kieltämättä tutulta tuntuu, mutta toisaalta on vielä monta nähtävyyttä kokonaan käymättä. Rokotukset saaneille Italiassa matkustaminen on tällä hetkellä helppoa, eli testiä ei vaadita. FFP2-maskien käyttäminen on kuitenkin pakollista julkisessa liikenteessä ja kaikissa yleisissä sisätiloissa sekä esimerkiksi jalkapallo-otteluissa. Jotkut näkyivät käyttävän maskia vapaaehtoisesti myös kadulla. Koronapassit tarkastettiin mm. kaikissa ravintoloissa ja nähtävyyksissä, ja käsittääkseni koronapassi on Italiassa pätevä vain rokotusten tai äskettäin sairastetun taudin perusteella, eli rokottamaton ei pääse negatiivisella testituloksellakaan oikeastaan mihinkään. Säännöt ja rajoitukset voivat tietenkin muuttua nopeasti, minkä lisäksi Italiassa voi olla alueellisia eroja.
Teija / Parimatkaa
13.3.2022 at 21:19
Milano myös minun ehtymättömällä kohdelistallani!Ja suurena Leonardo fanina ehdottomasti Viimeinen ehtoollinen!! Jään odottamaan kyseistä postausta.
Mika / Lähtöportti
14.3.2022 at 10:57
Milano on kyllä kiehtova kaupunki! Julkaisen Viimeisestä ehtoollisesta postauksen luultavasti pääsiäisen tienoilla 🙂
Jenni / Unelmatrippi
19.3.2022 at 14:03
Näkymät Duomon katolta ovat upeat! En ole koskaan käynyt Milanossa, mutta kiinnostaisi kyllä. Koska kaupunki on itselleni vieras, en edes tiennyt, että siellä on ollut kanavia ja että muutama niistä on vieläkin olemassa. Milano näyttää kuvien perusteella monin paikoin oikein nätiltä.
Minulla on muuten samanlainen tavoite Berliinin suhteen: haluaisin käydä siellä joka vuosi vähintään kerran. Tämä tavoite ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole ihan täyttynyt, mutta melkein kuitenkin. Vaikka vierailuja on takana reilusti yli kymmenen, joka kerta löytyy vielä paljon nähtävyyksiä, joita ei ole tullut vielä tsekattua. Sama pätee varmaan sinulla Milanoon. Suurkaupunkien iloja!
Mika / Lähtöportti
20.3.2022 at 12:34
Duomon katto ja sieltä avautuvat maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Julkaisen siitä oman juttunsa muutaman päivän kuluttua. Milanon kanavien historia on mielenkiintoinen, muttei varmaan kovin tunnettu asia. Nykyään jäljellä on vain Naviglio Grande ja Naviglio Pavese, jotka saavat alkunsa Darsenan satama-altaasta. Pienehkö alue kanavien päässä on kaupungin parasta illanviettoaluetta, mutta molemmat kanavat jatkuvat edelleen kauas maaseudulle Ticinojokeen, Naviglio Pavese yli kolmenkymmenen kilometrin päähän Pavian kaupunkiin saakka.
Berliini on varmasti kiehtova ja sinne pitäisi minunkin kyllä päästä, tuskin onnistuu tänä vuonna mutta ehkä viimein seuraavana. Suurkaupungeista löytyy aina jotain uutta tutkittavaa. Samaan kaupunkiin palaamisessa on myös se hyvä puoli, ettei tarvitse yrittää nähdä kaikkea kerralla, vaan voi ottaa rennommin ja säästää hyvillä mielin jotain seuraavaan kertaan.