Kreetan kupeessa kohoava pieni Spinalóngan saari on koskettava vierailukohde. Saari tunnetaan parhaiten siellä toimineesta leprasiirtolasta, jonne sairastuneet eristettiin loppuiäksi. Leprasiirtolan raunioiden lisäksi Spinalóngalta löytyy vanha linnoitus.

Näkymä sykähdyttää heti ensi silmäyksellä. Aurinko pilkahtelee pilvien raosta, kun katselemme merimaisemaa Spinalóngan ja sen kookkaamman naapurisaaren Kolokythián suuntaan. Olemme kääntyneet Kreetan pohjoisrannikon valtatieltä mutkikkaalle reitille, joka tuo meidät kuvauksellisten Kastellin ja Fournin kylien halki näille upeille näköalapaikoille.

Huviveneiden piirittämä pieni Spinalónga näyttää kiehtovalta täplältä sinisessä meressä. Sen yllä leijuu myös tumma varjo, joka ei johdu pelkästä auringon eteen eksyneestä pilvestä. Raunioituneet rakennukset erottuvat yllättävän hyvin näinkin kauas. Spinalóngaa varjostavat ennen kaikkea historian haamut, jotka eivät unohdu ehkä koskaan.

Tie laskeutuu korkeilta rinteiltä Plákan kylään, jossa riittää lokakuisena arkipäivänäkin vilskettä. Liikkeellä on paljon kaltaisiamme turisteja, jotka haluavat tutustua Spinalóngaan. Saarelle on venekuljetuksia myös Ágios Nikólaoksen lomakaupungista sekä Eloúntan kylästä, mutta Pláka sijaitsee suoraan Spinalóngaa vastapäätä lyhimmän merimatkan päässä. Vanha kalastajakylä elää nykyään matkailusta ja vaikka moni saapuu meidän tapaamme vain päiväretkelle, ollaan alueelle rakentamassa koko ajan lisää majoitusvaihtoehtoja.

Jätämme auton ilmaiselle parkkipaikalle ja suuntaamme laiturille, josta Plaka Boat Co-operationin alukset kuljettavat matkailijoita Spinalóngalle. Huomaamme myöhemmin, että kuljetuksia järjestetään myös muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalta pienemmältä laiturilta. Plákasta lähteviä venekuljetuksia on niin paljon, ettei ennakkovarauksia tarvitse tehdä. Toisaalta pieneen odotteluun täytyy varautua. Edellinen vene on saapuessamme juuri mennyt, ja laiturin kulmalla toimivalta lippuluukulta kerrotaan seuraavan kyydin lähtevän puolen tunnin päästä.

Teemme pienen kierroksen kylällä, jossa riittää ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Palaamme hyvissä ajoin laiturille, josta alus lähtee lopulta hieman luvattua myöhemmin. Itse merimatka on joka tapauksessa hyvin sujuva ja nopea, vain vajaan kymmenen minuutin mittainen. Tuntuu mukavalta olla hetki vesillä ja nauttia meritunnelmasta. Sää kirkastuu yhä aurinkoisemmaksi ja reilun kahdenkymmenen asteen lämpötila miellyttää. Näin lokakuussa täällä on varmasti mukavampaa kuin keskikesän ruuhkissa ja paahtavimmissa helteissä.

Edestakaisen venekyydin hinta on matkamme aikaan 12 euroa, minkä lisäksi saarelle saavuttaessa maksetaan vielä erillinen pääsymaksu museoalueelle. Se on aikuisilta 20 euroa, mutta alle 25-vuotiaat EU-kansalaiset pääsevät sisään ilmaiseksi ja eläkeläiset puoleen hintaan. Talvikaudella marraskuusta maaliskuuhun hinnat ovat huomattavasti edullisemmat. Pääsymaksullinen alue kattaa käytännössä koko saaren. Vain venesatama, uimaranta, kahvila ja wc-rakennus jäävät sen ulkopuolelle.

Käännymme lipuntarkastuspisteeltä suositeltuun suuntaan ja saavumme Danten portin kautta ottomaanien ajalta periytyvälle kauppa- ja markkina-alueelle, joka on osittain restauroitu. Nähtävillä on sekä siistejä museotiloiksi kunnostettuja rakennuksia että kauan sitten hylättyjä raunioita. Moni tutustuu Spinalóngaan oppaan johdolla, jolloin saaren historia avautuu varmasti paremmin. Me tyydymme kiertelemään alueella omatoimisesti sekä lukemaan museotiloissa olevia tekstejä. Olin ottanut saaresta jonkin verran selvää jo etukäteen, mutten tunne kovinkaan monia yksityiskohtia kovin tarkasti.

Kreetaa ovat asuttaneet vuosituhansien varrella monet kansat. Venetsialaiset ostivat saaren haltuunsa vuonna 1204, mutta 1500-luvulla nykyisen Turkin alueelta saapui ottomaaneja, jotka halusivat valloittaa Kreetan itselleen. Venetsialaiset alkoivat pystyttää strategisesti tärkeälle Spinalóngalle puolustuslinnoitusta vuonna 1579. Rakennelmasta tuli lopulta niin vahva, että se joutui antautumaan vasta 1715. Muu Kreeta oli ollut tuossa vaiheessa ottomaanien hallussa jo kauan.

Ottomaanit olivat luvanneet vapauttaa Spinalóngalla asuneet siviilit, mutta heidät orjuutettiin tai tapettiin. Saarelle syntyi muslimikylä, jossa oli parhaimmillaan yli tuhat asukasta. Yhteisö kukoisti erityisesti 1800-luvulla, jolloin Spinalónga oli tärkeä kauppapaikka. Ottomaanien valta hiipui vuosisadan lopulla, jolloin syntyi Kreetan autonominen valtio. Se liittyi Kreikkaan vuonna 1913.

Kreetan hallitus päätti perustaa Spinalóngalle leprasiirtolan, jonne pelättyyn tautiin sairastuneet eristettäisiin loppuiäkseen. Samalla saarelle yhä jääneet ottomaanit joutuivat jättämään kotinsa. Lepra eli spitaali aiheuttaa erilaisia epämuodostumia ihmiseen, ja sitä pidettiin tuohon aikaan parantumattomana vaivana. Tautiin liittyi suurta häpeää ja sairastuneet oli tapana sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle. Ensimmäiset parisataa sairasta siirrettiin Spinalóngalle lokakuussa 1904. Saarella oli valmiina ottomaanien jäljiltä jääneitä rakennuksia, jotka otettiin nyt uuteen käyttöön.

Spinalónga tunnettiin elävien kuolleiden saarena, mutta siellä elettiin yllättävänkin normaalilta kuulostavaa elämää. Saarelle kehittyi oikea kylä, jossa oli laajimmillaan lähes tuhat asukasta. Palveluihin kuului muun muassa kauppoja, kahviloita sekä koulu. Rakennuskantaa uudistettiin erityisesti 1930-luvulla, jolloin asumisolot paranivat ja esimerkiksi vanha moskeija muutettiin sairaalaksi. Potilaat saivat rahallista tukea ja he pystyivät ostamaan tarvitsemansa ruoan sekä erilaisia tavaroita, joita kuljetettiin venekyydillä Plákasta käsin.

Lepraan keksittiin lääkitys 1940-luvulla, mutta sairauteen suhtautuminen oli yhä ennakkoluuloista ja byrokratian rattaat pyörivät hitaasti. Niinpä Spinalóngan leprasiirtokunta lakkautettiin vasta vuonna 1957, jolloin viimeiset potilaat poistuivat kesäkuisena keskiviikkona. Jäljelle jäi vain yksinäinen pappi, joka halusi huolehtia haudattuihin liittyvistä uskonnollisista velvollisuuksistaan. Autioitunut saari ja koko sen historia pyrittiin häpeän vuoksi unohtamaan. Monia rakennuksia tuhottiin 1970-luvulla maan tasalle.

Spinalóngan nykyiseen suosioon turistikohteena on vaikuttanut Victoria Hislopin vuonna 2005 julkaistu leprasiirtolasta kertova kirja Saari sekä sen pohjalta tehty kreikkalainen televisiosarja. En ole tutustunut kumpaankaan, mutta ainakin kirjan lukeminen kiinnostaisi kovasti. Aihetta on käsitelty myös monessa muussa teoksessa.

Saarella näkyy vierailumme aikana opastettuja ryhmiä sekä hetkittäin muutenkin paljon matkailijoita, mutta toisaalta keskeisilläkin alueilla on välillä yllättävän hiljaista. Syksyinen ajankohta vaikuttaa varmasti asiaan ja kuumimmalla kesäsesongilla lienee enemmän tungosta.

Nousemme epätasaisia portaita pitkin entisen sairaalan kulmalle ihailemaan merimaisemaa. Rakennus on suljettu, joten sen sisäpuolelle ei pääse kurkistamaan. Tämä kyynelten saari sijaitsee sydäntäsärkevän lähellä Kreetan pääsaarta ja erityisesti Plákan kylää. Voi vain kuvitella miltä on tuntunut katsella vastarannalla liikkuvia hahmoja, jos ei ole voinut itse poistua saarelta.

Päivä on käynyt jo kuumaksi eikä seurueemme ole kiinnostunut kiipeämään saaren korkeimpiin osiin, joten jonkin verran polkuja jää tällä vierailulla näkemättä. Seikkailemme rinteillä hetken aikaa, kunnes palaamme koko saaren kiertävälle helppokulkuiselle reitille.

Kävelemme vielä edestakaisin eräänlaista pääkatua, jonka varrella on paljon rakennuksia. Leprasiirtokunnan asuntolan raunioituneet talot näyttävät kovin synkiltä.

Monien vanhojen kivirakennusten raunioita saa tutkia vapaasti, mutta nähtävillä ei enimmäkseen ole seinien lisäksi kuin korkeintaan uunin jäänteitä.

Käväisen saaren läntisellä laiturilla, jota käytettiin siirtokunnan tavarakuljetuksiin. Sen vieressä on desinfiointitila, jossa meneillään olevaa englanninkielistä opastusta pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan. Kurkistamme myös sisälle pieneen Pyhän Panteleimonin kirkkoon.

Saaren pohjois- ja itäreunat ovat hiljaista aluetta, joissa voi nauttia merellisistä maisemista. Naapurisaari Kolokythiá on lähes kivenheiton päässä, mutta nähtävillä on myös aavaa ulappaa.

Ohitamme vanhan linnoituksen muureja ja saavumme Pyhän Georgioksen eli kotoisammin Pyhän Yrjön kirkolle. Lähistöllä sijaitsee leprasiirtokunnan käyttämä vaatimaton hautausmaa.

Laskeudumme takaisin venesatamaan, josta kulkee eri yhtiöiden aluksia Plákaan, Eloúntaan ja Ágios Nikólaokseen. Ajoituksemme ei osu tälläkään kerralla yksiin oman kyytimme kanssa, vaan joudumme odottamaan sitä jälleen reilut puoli tuntia. Kun tuttu vene lopulta saapuu, sujuu paluumatka nopeasti.

Suuntaamme Plákaan saavuttuamme laiturin lähistöllä sijaitsevaan siistiin ja hiljaiseen Porta-ravintolaan, jonka sisäänheittäjäukko palauttelee mieleensä suomenkielisiä sanontoja. Ikkunapöydästä on hyvä näkymä suoraan Spinalóngan suuntaan. Tilaamme muutamia tyypillisiä kreikkalaisia alkupaloja sekä kelpo pääruoat. Oma valintani näin meren äärellä on tietenkin tuore kala. Talo tarjoaa jälkiruoaksi runsaan hedelmälautasen ja olemme ateriaan kaikin puolin tyytyväisiä. Poistumme Plákasta hieman ennen kuin aurinko painuu korkeiden kukkuloiden taakse. Spinalónga jää mieleen koskettavana paikkana, jonka ihmiskohtaloita on vaikea käsittää. Jos vielä joskus palaan Kreetan itäosaan, palaan varmasti myös tälle saarelle.

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Syyslomaviikko Kreetan maisemissa.

Vietimme lokakuisen viikon Kreetan saarella. Majoituimme pienestä sisämaakylästä vuokrattuun taloon, josta käsin tutustuimme muun muassa Spinalóngan saareen sekä Iraklionin ja Ierápetran kaupunkeihin. Päivittäiseen ohjelmaan kuului myös kanojen hoitamista.

*Sisältää Booking.comin mainoslinkin

Syyslomakohteen valinta onnistui sujuvasti. Haimme kolmen sukupolven matkalle suhteellisen lämmintä ja leppoisaa matkakohdetta, muttemme halunneet lähteä Välimerta kauemmas. Harkitsimme vakavasti Kyprosta, mutta paremmat lentoaikataulut käänsivät valinnan Kreetalle. Edellisestä Kreikan-matkasta ehti vierähtää yli kymmenen vuotta, joten olikin jo korkea aika matkata helleenien maille. Kreeta osoittautui kaikin puolin erinomaiseksi valinnaksi. Viikko oli poutainen ja lämmin, joskin hellelukemissa käväistiin vain pariin otteeseen. Majoituksemmekin oli mainio ja sopivan persoonallinen. Se sijaitsi saaren keskiosassa vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä Iraklionin lentokentästä.

Yksi aiemmista Kreikan-matkoistani oli suuntautunut juuri Kreetalle, mutta Välimeren viidenneksi suurimmalla saarella riittää koettavaa monelle reissulle. Ympäristö ja retkikohteet ovat meille nyt uusia, sillä majoituimme aiemmalla matkalla Hanian suunnalle saaren länsiosaan. Tämänkertaisesta majoituksestamme olisi sinne lähes kolmen tunnin ajomatka. Pidän Kreikkaa Euroopan rentouttavimpana matkakohteena, jossa jo paikallinen tunnelma käy nähtävyydestä eikä aina tarvitsisi olla menossa minnekään. Ehdimme joka tapauksessa käydä monessa paikassa saaren keski- ja itäosissa.

---

Viihtyisä lomatalo Kreetan maaseudulla

Lomatalomme *Villa Kanaki sijaitsee pienessä Galatásin kylässä, jossa on muutamia asuttuja taloja sekä joitakin raunioiksi luhistuneita rakennuksia. Vaikka kylästä ei jääkään paljoa muisteltavaa, toimii se hyvänä tukikohtana retkille eri suuntiin. Itse talo miellyttää meitä kovasti. Kuuden hengen ryhmällemme on sopivasti kolme makuuhuonetta, joista kahdessa on parivuoteet ja yhdessä kaksi sänkyä. Kaikki on siistiä ja keittiöstä sekä olohuoneesta muodostuva valoisa tila toimii talon sydämenä. Yhteydenpito talon omistajaan on erittäin sujuvaa englanniksi WhatsAppin kautta.

Viihdymme parhaiten pihamaalla, jolla riittää syksyn viilentämän uima-altaan lisäksi sekä kukkia että erilaisia hedelmäpuita. Maistelemme esimerkiksi omenoita ja viinirypäleitä. Pihamaalla on myös tyylikäs grillirakennus, jossa kokeilemme lihojen paistamista. Lähikauppamme sijaitsee neljän kilometrin päässä Arkalochórin kylässä. Marketista ei löydy tuoreita lihoja grilliin, vaan ne ostetaan erikseen lihakaupasta. Vierailu kreetalaisessa lihakaupassa on jo kokemus sinänsä, kun seurailen tiskin takana suuren teräaseen kanssa heiluvan mustapartaisen miehen touhuja. Puodin antimet ovat sekä mureita että edullisia.

Meille on iloinen yllätys, että Villa Kanakin pihalta löytyy kanatarha. Neljää kanaa saa käydä syöttämässä ja samalla kerätä tuoreet munat vaikkapa suoraan paistinpannulle päivittäin. Viikossa ehtii jo oppia mikä kanoista on vikkelin ja mikä vetäytyy joskus syrjemmälle. Meistä on kovin hauskaa seurata kanojen touhuja, ja välillä pihaan ilmestyy myös koko joukko kissanpentuja.

Aamukahvia kelpaa nauttia ulkona maisemaa ihaillen. Aurinko hiipii silloin esiin kukkuloiden takaa ja kuivattaa pian yökasteen kostuttaman maan. Taustalla kuuluu kylän koirien haukahduksia sekä naapurin hanhien kaakatusta. Joinakin aamuina soivat kirkonkellot, ja parina päivänä ylitse jyrisee harjoituslentoa tekeviä hävittäjiä. Toisinaan taivaalla näkyy ylväästi kaartelevia petolintuja. Kävelemme eräänä päivänä parin kilometrin päässä häämöttävään Vónin kylään. Matkan varrelle jää luostari, jonka pihamaata käymme kurkkaamassa. Paluumatka sujuu vehmaiden viljelysmaiden halki. Näemme kuinka tomaatit ja kurpitsat kypsyvät Kreetan auringon alla. Oliivipuita on tietenkin kaikkialla, ja myös viiniä viljellään näillä seuduilla runsaasti.

*Villa Kanakin voi vuokrata Booking.comin kautta

---

Tuhti ateria Kassakin tilalla

Galatásissa ei ole yhtään varsinaista ravintolaa, mutta siellä toimii lihaan ja leikkeleisiin erikoistunut Kassaki Charcuterie. Maatilan viihtyisään puutarhaan voi varata ruokailuajan ennakkoon, ja käymmekin siellä kerran illallisella. Ystävällisenä isäntänä toimii yrityksen omistaja Manolis Kassakis, joka loihtii pöydän täyteen paikallisia herkkuja. Talon leipää tarjotaan oman oliiviöljyn kera. Leikkelelautaselta löytyy neljää erilaista lihaa, joista parhaat palat lähes sulavat suussa. Seurana on erilaisia paikallisia juustoja. Pidän myös tilan tuoremakkarasta. Kasvispuolta edustavat maukkaat tomaatit sekä mausteisesti täytetyt kurpitsankukat. Tässä alkaisi jo olla melkein kylliksi, mutta pääruoaksi pöytään ilmestyy vielä runsas annos ulkogrillissä valmistettua porsaanlihaa sekä perunoita.

Saamme syödä puupöydän ääressä omassa rauhassamme, kun uteliaat kissatkin tyytyvät seuraamaan ateriointiamme turvallisen välimatkan päästä. Lokakuinen ilta viilenee hämärtyessään jonkin verran, ja kuulemmekin olevamme syksyn viimeiset vieraat tilan puutarhassa ennen talvitaukoa. Kassakin toimipiste Iraklionin laidalla on sen sijaan avoinna ympäri vuoden. Ruoka on oikein hyvää, mutta emme millään jaksa syödä kaikkea. Saamme onneksi yli jääneet pöydän antimet doggy bagissa mukaamme. Sana saa paluumatkalla konkreettisen merkityksen, kun pimeällä kylällä päivystävät koirat haistavat paperikassiin pakatut herkut. Paikalliset hauvat ovat onneksi leppoisaa sorttia, eivätkä nappaa makupaloja väkisin. Näin saamme syödä Kassakin ruokaa vielä seuraavanakin päivänä.

---

Autoilua Kreetan saarella

Auto on syrjäiselle maaseudulle majoittuessa pakollinen kulkuväline. Itselleni Kreetalla ajaminen on mieluisaa, sillä liikennettä on melko vähän ja ajokulttuurikin varsin toimiva. Sääntöjä ei esimerkiksi stop-merkkien kohdalla noudateta pilkulleen, mutta muut autoilijat huomioidaan paremmin kuin Suomessa. Välimatkat venyvät Kreetan kokoisella saarella helposti pitkiksi. Lomatalolta hurauttaa kyllä vaikkapa Iraklioniin puolessa tunnissa, mutta Spinalóngan ja Ierápetran retkillä köröteltävää tulee puolisentoista tuntia suuntaansa. Toisaalta matkan varrella saa ihailla upeita maisemia ja välillä maalaistiet kulkevat idyllisten pikkukylien halki.

---

Surullisten kohtaloiden Spinalónga

Retkikohteista meitä kiinnostaa eniten Spinalóngan saari, jolla on monivaiheinen historia. Spinalóngalla sijaitsee vanha venetsialaisten rakentama linnoitus, mutta parhaiten saari muistetaan siellä toimineesta leprasiirtokunnasta. Lepraan sairastuneet eristettiin saarelle loppuiäksi. Spinalóngan synkkä menneisyys on tullut tunnetuksi Victoria Hislopin romaanista Saari sekä siihen perustuvasta kreikkalaisesta tv-sarjasta. Pieni saari sijaitsee aivan Plákan kylän edustalla ja sinne pääsee lyhyellä venekyydillä. Tuntuu hyvin mielenkiintoiselta tutkia vanhoja raunioita. Samalla saa nauttia aurinkoisesta päivästä upeissa merimaisemissa. Spinalónga on koskettava paikka ja ehdottomasti vierailemisen väärti.

Spinalóngasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

---

Kreetan pääkaupunki Iraklion

Kreetan pääkaupunkia kutsutaan sekä nimellä Iraklion että Heraklion, joista jälkimmäinen on yleisempi englanninkielisissä yhteyksissä. Tutustumme Iraklioniin päiväretkellä, jonka aikana kiertelemme lähinnä vanhankaupungin alueella. Näemme muun muassa vilkkaita ostoskatuja, Pyhän Tituksen kirkon sekä kuvauksellisen sataman, jota hallitsee venetsialaisaikainen linnoitus. Kaupungissa on vierailupäivänämme useita risteilylaivoja, mikä näkyy turistien määrässä. Suuri kaupunki tarjoaa mukavaa vaihtelua matkaohjelmaamme ja tuntuu käymisen arvoiselta paikalta, vaikkei erityisesti sykähdytäkään. Pidemmällä vierailulla voisi tutustua vaikkapa Iraklionin museoihin.

Iraklionista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

---

Hersonissoksen kahdet kasvot

Yksi retkistämme suuntautuu suosittuun rantalomakohteeseen Hersonissokseen, jossa käymme sekä historiallisessa yläkylässä että vilkkaalla ranta-alueella. Yläkylän kreikkalainen tunnelma miellyttää meitä enemmän, sillä hiljaisilla kujilla tulee vastaan lähinnä raukeasta iltapäivästä nauttivia kissoja. Ravintoloita ja matkamuistokauppojakin on, muttei liiaksi. Rannan läheisyyteen levittäytyvä kaupunki on sen sijaan suurempi ja eloisampi paikka, jonka rantakatu on täynnä ravintoloita ja baareja. Lokakuinen iltapäivä on rauhallinen, mutta puitteista on helppo päätellä, kuinka villiksi meno yltyy kuumina kesäöinä. Nautimme joka tapauksessa aurinkoisesta päivästä ja ihailemme merimaisemia satamasta käsin.

Hersonissoksesta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

---

Kreetan etelärannikon viehättävä Ierápetra

Lähdemme eräänä päivänä autoilemaan kohti Kreetan hiljaista etelärannikkoa. Mutkikkaat vuoristotiet johtavat lopulta Libyanmeren rannalle ja Ierápetraan, joka on koko Euroopan eteläisin kaupunki. Ihastun heti Ierápetran leppoisaan tunnelmaan. Rannan tuntumassa on pitkä rivi ravintoloita, mutta asiakkaita ei tähän aikaan vuodesta riitä kovin moneen pöytään. Nautimme tuoreesta kalasta muutaman metrin päässä kevyesti aaltoilevasta merestä. Ehdimme myös kierrellä vanhankaupungin kujilla ja vierailla satamaa vartioivalla linnoituksella. Ierápetra voisi olla sopiva paikka lepoloman viettoon sekä kelpo tukikohta Kreetan itäosaan suuntautuville retkille.

Ierápetrasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

---

Historian havinaa Knossoksella

Käymme matkan loppupuolella Knossoksen raunioilla, jonne on lomatalolta vain puolen tunnin ajomatka. Tämä on samalla ainoa vierailemamme paikka, jossa kävimme myös edellisellä Kreetan-reissulla. Tyttäremme olivat silloin vielä taaperoiässä, mutta kokivat yllättäen arkeologisen kohteen hyvin mielenkiintoiseksi. Teini-ikäisinä reaktio on laimeampi, mutta kierrämme joka tapauksessa koko perhe Knossoksen alueen ympäri. Kyseessä on Kreetan merkittävin arkeologinen kohde. Paikalla sijaitsi muinoin mahtava palatsi, jota ympäröinyt kaupunki oli tuhansia vuosia sitten jopa koko Euroopan merkittävin ja kehittynein. Raunioita on osittain entisöity, mikä on historiantutkimuksen kannalta korvaamaton menetys, mutta toisaalta helpottaa muinaisen palatsin hahmottamista.

Knossoksesta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Lue myös vuoden 2013 matkastamme kertova juttu Kreetan-matkan parhaat muistot.