Kreetan tunnetuin historiallinen nähtävyys on Knossos, jossa voi tutustua tuhansia vuosia sitten minolaisella ajalla kukoistaneen palatsin raunioihin. Vierailimme viime lokakuun matkallamme Knossoksessa jo toista kertaa, sillä kävimme paikalla myös kahtatoista vuotta aiemmin.

Uusintavierailu Knossokseen ei tuntunut meistä välttämättömältä, mutta kun viimeisenä kokonaisena matkapäivänä on sopivasti aikaa, päätämme tehdä pienen retken raunioalueelle. Lomataloltamme on Knossokseen vain vajaan puolen tunnin ajomatka, joten vierailu on helppo toteuttaa. Löydämme onneksi vapaan parkkipaikan melkein heti pysäköintialueelle päästyämme. Sisäänpääsy arkeologiselle alueelle on netistä etukäteen ostetuilla lipuilla hyvin sujuvaa, sillä emme joudu jonottamaan lainkaan.

 
Raunioalueelle saavuttaessa tulee vastaan arkeologi Arthur Evansin patsas. Heti alkuun onkin hyvä pysähtyä miettimään tämän englantilaisen herrasmiehen merkittävää roolia Knossokseen liittyen. Paikallinen Minos Kalokairinos löysi Knossoksen palatsin ensimmäiset osat jo vuonna 1878, mutta tuolloin Kreetaa hallinneet ottomaanit estivät kaivausten jatkamisen. Ottomaanit karkotettiin saarelta pariakymmentä vuotta myöhemmin ja Evans pääsi aloittamaan laajamittaiset kaivaukset vuonna 1900. Hän jatkoi töitä kolmen vuosikymmenen ajan ja toi päivänvaloon suuren palatsin, jonka ympärillä sijaitsi muinoin kokonainen kaupunki.

 
Knossoksen löydöt tekivät Evansista kuuluisan arkeologin, mutta hänen jatkotoimensa ovat herättäneet laajaa keskustelua. Evans ei nimittäin tyytynyt jättämään löydöksiään alkuperäiseen asuun, vaan pyrki ennallistamaan palatsia sellaiseksi kuin kuvitteli sen joskus olleen. Knossoksen rauniot eivät siis ole autenttisia, vaan arkeologin mielikuvituksen värittämä näkemys minolaisesta palatsista. Noin neljätuhatta vuotta vanhojen raunioiden ennallistaminen saattaa olla historiantutkimuksen kannalta anteeksiantamaton erhe, mutta toisaalta nähtävyys tuskin olisi nykyisenkaltainen kävijämagneetti, jos paikalla olisi vain harmaita kiviä.

Evans rakennutti Knossokseen kokonaisia kerroksia, pylväikköjä ja portaikkoja. Rakennusaineeksi hän valitsi lähinnä kestävää teräsbetonia, eikä yrittänytkään jäljitellä minolaisten käyttämiä materiaaleja. Pylväät maalattiin kirkkailla väreillä, minkä lisäksi Knossokseen palkattiin taiteilijoita rekonstruoimaan vanhoja maalauksia. Seiniä koristavat freskot ovatkin siis lähinnä 1900-luvun alun taiteilijoiden luomuksia.

Knossokseen voi tutustua opastetuilla kierroksilla, jotka valottavat alueen historiaa ja auttavat ymmärtämään muinaisen palatsin yksityiskohtia. Näemmekin sekä opastettuja ryhmiä että muutamia ihmisiä, jotka tutkivat raunioita yksityisen oppaan seurassa. Me päätämme kuitenkin kierrellä arkeologisella alueella omatoimisesti. Olen kerrannut ennen vierailuamme hieman historiaa, joten ainakin perustiedot Knossoksesta ovat jotenkuten hallussa.

Arthur Evans nimesi minolaisen kulttuurin tarunhohtoisen kuningas Minoksen mukaan. Minolaisten ihmisten alkuperä on yhä hämärän peitossa, mutta ainakaan kreikkalaisia he eivät olleet. Heidän kulttuurinsa uskotaan saaneen alkunsa reilut viisituhatta vuotta sitten Kreetalla ja sen ympäristössä. Kyseessä vaikuttaa olleen rauhanomainen kauppiaskansa, jonka asutus keskittyi suurten palatsien ympärille. Palatseista merkittävin oli Knossos, joka toimi joko hallinnollisena, uskonnollisena tai taloudellisena keskuksena – tai oli mahdollisesti yhdistelmä näitä kaikkia. Knossoksen palatsissa arvioidaan olleen viisi kerrosta ja jopa yli 1300 huonetta. Rakennuksissa on ollut myös huomattavan kehittynyt vesijohto- ja viemärijärjestelmä.

   
Knossoksen paikalla on ollut asutusta jo neoliittisella kaudella kauan ennen minolaisten saapumista. Ensimmäistä minolaista palatsia alettiin rakentaa mahdollisesti noin 1900 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Maanjäristys tuhosi ensimmäisen palatsin, jonka tilalle pystytettiin pian uusi. Varsinaista Knossoksen kultakautta elettiin suurin piirtein vuosina 1700–1450 ennen ajanlaskumme alkua. Tämän jälkeen minolainen kulttuuri alkoi hiipua muun muassa luonnonmullistusten sekä sotaisien vihollisten myötä. Manner-Kreikasta purjehtineet mykeneläiset valloittivat Kreetan, ja Knossoksen palatsi tuhoutui noin 1350 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Knossokseen liittyy myös koulun historiantunneilta tuttu taru Minotauroksesta, jolla oli härän pää ja ihmisen vartalo. Tarusta on hieman erilaisia versioita, mutta sen voinee tiivistää seuraavasti. Merenjumala Poseidon suuttui kuningas Minokselle, kun Minos ei uhrannutkaan erästä härkää jumalille. Jumalten kostona Minoksen puoliso Pasifae rakastui härkään ja synnytti Minotauroksen. Minos sulki häpeällisen hirviön labyrinttiin, jonka tulkitaan sijainneen Knossoksen jättimäisessä ja sokkeloisessa palatsissa. Kreetan vihollinen Ateena joutui uhraamaan tasaisin väliajoin nuoria ihmisiä Minotauroksen ravinnoksi. Lopulta ateenalainen prinssi Theseus onnistui surmaamaan Minotauroksen ja suunnistamaan ulos labyrintistä Minoksen tyttären Ariadnen antaman lankakerän avulla.

On kiehtovaa kierrellä Knossoksen raunioilla ja miettiä, millainen palatsi samalla paikalla on aikoinaan kohonnut. Tuumimme vaimon kanssa, että alue näyttää edellisen kahtatoista vuotta aiemmin tehdyn vierailun perusteella kovin tutulta. Nyt jo teini-ikäiset tyttäremme eivät sen sijaan muista aiemmasta kerrasta ymmärrettävästi juuri mitään. Arkeologinen kohde kiinnosti heitä taaperoiässä enemmän kuin osasimme silloin odottaakaan. Mieleeni ovat jääneet muutamat kysymykset, jotka silloin askarruttivat lasten mieltä. Mistä kuningas, kuningatar ja prinsessa tulivat tänne ja miksi? Kuolivatko ne vai muuttivatko ne täältä sitten omaan kotiin?

Syysaurinko porottaa avoimelle raunioalueelle niin kuumasti, ettemme edes halua ajatella millaista täällä olisi kesän kuumimpaan ja vilkkaimpaan aikaan. Nytkin on jo sen verran tukalaa, että etsimme välillä mieluummin varjoa kuin jäämme tutkimaan jokaista yksityiskohtaa. Turisteja on jonkin verran, mutta mitenkään mahdottomasta ruuhkasta ei lokakuisena päivänä voi onneksi puhua. Pariin suosituimpaan paikkaan joutuu silti jonottamaan pienen hetken verran.

Yksi näistä kaikkia vierailijoita kiinnostavista paikoista on valtaistuinsali, jota luultavasti käytettiin erilaisissa seremonioissa. Huone sijaitsee melko keskellä palatsikompleksia ja sitä pidetään Euroopan vanhimpana valtaistuinsalina.

Edelliseltä vierailultamme mieleen jääneet delfiinejä esittävät seinämaalaukset puuttuvat nyt kokonaan. Kuuluisa fresko pirstoutui palasiksi toukokuun 2025 myrskyssä, kun se putosi kuvassa näkyvien kuningattaren huoneiston ovien päältä lattialle. Kyseessä oli onneksi vain 1960-luvulla tehty kopio. Alkuperäistä delfiinifreskoa ja muitakin Knossoksesta löytyneitä arvoesineitä säilytetään paljon kehutussa Iraklionin arkeologisessa museossa, jossa emme ole itse vierailleet.

Eräs Knossoksen näkyvimmistä seinämaalauksista esittää härkää ja oliivipuuta. Härän valikoituminen aiheeksi ei ole sattumaa, sillä se oli minolaisille voiman, hedelmällisyyden tai ehkäpä jopa jonkinlaisen jumaluuden symboli. Oliivipuulla on puolestaan aina ollut suuri symbolinen ja ruokavaliollinen merkitys koko Välimeren alueella.

      
Kierrämme Knossoksen rauniot melko perusteellisesti ympäri noin puolessatoista tunnissa. Alue ei lopulta ole mahdottoman suuri, vaikka historiasta kiinnostuneet voivatkin kuluttaa täällä enemmän aikaa. Knossos sijaitsee arkiselta näyttävän maantien varrella muutaman kilometrin päässä Kreetan pääkaupungista Iraklionista, josta pääsee perille vaikkapa bussilla.

Porttien ulkopuolella on matkamuistokauppojen ja parin ravintolan muodostama rivistö, joka on saattanut hieman kasvaa edellisen käyntimme jälkeen. Knossos on näkemisen arvoinen kohde, jossa vierailuun kannattaa valmistautua joko varaamalla opastus tai ottamalla paikan historiasta etukäteen selvää. Muuten silmissä saattaa näkyä Arthur Evansin kovista ponnisteluista huolimatta vain röykkiöittäin vanhoja kiviä Kreetan kuuman auringon alla.

Lue myös koko matkasta kertova juttu Syyslomaviikko Kreetan maisemissa.

Teimme Kreetalla retken Hersonissokseen, joka tunnetaan vilkkaana rantakohteena. Pidimme erityisesti hiljaisesta yläkylästä, kun taas rannan tuntumasta löytyy massaturismin tunnelmaa. Sielläkin oli lokakuisena iltapäivänä varsin rauhallista.

Ajelemme kohti saaren pohjoisrannikolla sijaitsevaa Hersonissosta Kreetan sisämaasta päin. Määränpäämme nimi lukee kreikkalaiseen tapaan eri tienviitoissa hieman eri tavoilla, kuten vaikkapa Chersónisos. Matkan varrelle jää rakenteilla oleva kansainvälinen lentokenttä, joka on tarkoitus avata parin vuoden kuluttua. Se korvaa nykyisen Iraklionin kentän, jota mekin matkallamme käytimme. Uusi kenttä palvelee jatkossa varmasti hyvin myös Hersonissosta, jonne jää parinkymmenen kilometrin ajomatka. Alueelle ollaan parhaillaan rakentamassa entistä parempia teitä.

Hersonissoksen rauhallinen yläkylä

Tie johtaa meidät Hersonissoksen yläkylälle, jossa vallitsee lokakuisena päivänä hieman unelias tunnelma. Suunnistan etukäteen valitsemalleni ilmaiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti pysäköintitilaa. Iholle iskee ilmastoidun auton ulkopuolella kuumuus, sillä aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Parkkipaikan ympäristössä on muutamia hienoja seinämaalauksia.

Tämä niin sanottu yläkylä eli Áno Chersónisos syntyi keskiajalla, kun merirosvot piinasivat Kreetaa. Ihmiset hakeutuivat silloin rannikolta turvallisempaan paikkaan korkealle kukkulalle parin kilometrin päähän merestä.

Päädymme heti parkkipaikan kulmalta paikalliselle pääkadulle, joka on melko hiljainen. Ohitamme muutamia matkamuistomyymälöitä sekä useita tavernoita. Terasseilla istuu jonkin verran ihmisiä. Kylän pääaukion ilmapiiri on hyvin rauhallinen ja juuri sellainen, mitä Kreikan-lomilta toivookin. Kenelläkään ei ole kiirettä minnekään ja kylän kissat loikoilevat pöytien alla.

Pistäydymme eräässä matkamuistokaupassa pikku ostoksilla. Kauppias suosittelee meille läheistä ravintolaa ja tulee ulos asti katsomaan, että osaamme varmasti kääntyä oikealle sivukadulle. Meillä ei ole vielä nälkä, mutta haluamme joka tapauksessa kierrellä kylällä, joten kävelemme uteliaisuuttamme ravintola Ta Petrinan ohitse. Se näyttää miellyttävältä, mutta emme astu kuitenkaan sisään.

Yläkylän hiljaisilla kujilla tulee vastaan paljon kissoja, joista muutamia pysähdymme rapsuttelemaan. Kissat ovat huomiosta hyvillään ja muutamat niistä kehräävät äänekkäästi. Vilkkaiden pentujen touhuja on hauska jäädä seurailemaan pidemmäksikin aikaa.

Kiertelemme vielä hetken muutamalla hauskannäköisellä kujalla. Kylän kuvauksellinen osa on sen verran pieni, että palaamme kuitenkin pian autolle. Jatkamme matkaa alamäkeen kohti sataman ympärille kasvanutta Hersonissoksen rantakaupunkia, joka tunnetaan myös nimellä Liménas Chersonísou.

Hersonissoksen vilkas rantakaupunki

Raukea ilmapiiri muuttuu eloisammaksi saapuessamme rannan tuntumaan. Hersonissos tunnetaan yöelämästään, joka on naapurikylä Malian ohella Kreetan vilkkainta. Nämä kohteet vetävät lukemieni kuvausten perusteella puoleensa ainakin brittinuorisoa, joka juhlii pitkälle aamuun ja polttaa päivällä nahkaansa rantahietikolla. Hersonissos ei tämän perusteella kuulosta ihan meidän paikaltamme, mutta siellä on mukava vierailla näin päiväretkellä. Ajan pienen kierroksen kapeilla kaduilla, kunnes pääsemme navigaattorin osoittamalle pysäköintialueelle. Siellä on sopivasti juuri yksi vapaa paikka.

Suuntaamme askeleemme rantaa seuraavalle kävelykadulle, jota reunustaa molemmin puolin loputon ravintoloiden ja muiden palveluiden rivistö. Tarjolla on esimerkiksi pelihalleja, hierontaa, retkipalveluita ja rihkamakauppoja sekä tietenkin baareja. Näin syksyisenä iltapäivänä on varsin hiljaista, mutta puitteista on helppo päätellä millaiseksi meno yltyy kuumina kesäiltoina.

Meistä on kaikesta huolimatta hauskaa aistia hetki perinteisen etelän turistikohteen ilmapiiriä. Pysähdymme kevyelle lounaalle viihtyisään Hollywood All Day Cafe -nimiseen paikkaan aivan meren äärelle. Saamme pöydän terassin reunalta ja nautimme aurinkoisesta päivästä, jota kevyt tuuli sopivasti viilentää. Samalla on mukava katsella merta ja ohi kulkevia veneitä. Hiekkarannalla on jonkin verran ihmisiä.

Ruokalistalla on esimerkiksi crêpejä, hampurilaisia ja salaatteja. Juomaksi valitsen tuorepuristetun appelsiinimehun. Ravintola ei ole mitenkään erityinen, mutta kiireettömästä ateriasta tulee hyvä mieli.

Kävelemme aallonmurtajan suojaamaan satamaan saakka. Nousemme siellä ylemmälle tasanteelle, jossa on pieni osittain kallion sisään louhittu kappeli. Ovi on tiukasti kiinni, joten näemme kappelin vain ulkopuolelta.

On mukava katsella satamaa ja kaupungin taustalla kohoavia karunkauniita maisemia. Veneet ja laivat kuljettavat turisteja merelle. Tarjolla on perinteisempien alusten lisäksi myös pikaveneitä, joiden raju kyyti saa matkustajat kiljumaan.

Huomaamme, että Hersonissoksen hiekkarannat jatkuvat myös sataman toisella puolella. Tunnelma on täällä melko seesteinen ja ensi silmäyksellä näyttää kuin olisimme saapuneet muutaman vuosikymmenen takaiseen rantalomakohteeseen. Hersonissoksen seudulla on paljon muitakin uimarantoja sekä myös muutamia vesipuistoja.

Palaamme kohti parkkipaikkaa kaupungin halki suunnistaen. Monet ohittamistamme matalista kerrostaloista ovat hotelleja. Erään aidan takana on kaivettu esiin pienen roomalaisen teatterin raunioita. Pian olemmekin jo pääkadulla, jota pitkin autot ja mopot kulkevat tasaisena virtana. Tämä vierailu ei saanut meitä varsinaisesti ihastumaan Hersonissokseen, mutta retki oli silti mukava kokemus. Rantakohteeseen tutustuminen toi sopivaa vastapainoa uinuvassa sisämaakylässä sijainneelle lomatalollemme, jonne palasimme taas illaksi ruokkimaan pihan kanoja.

Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Kreetan maisemissa.