Italia
Viikonloppu keväisessä Milanossa
Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuvan viikonlopun Milanossa. Ohjelmaan kuului jalkapallo-ottelun lisäksi paljon muutakin, kuten hyvää ruokaa, opastettu kierros La Scalan oopperatalossa sekä vierailu ihmisten luilla koristellussa kappelissa.
Pohjois-Italian kevät on edennyt jo mukavasti, sillä esimerkiksi viime lauantaina sai nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ja parinkymmenen asteen lämmöstä. Päätin koronasulkujen aikaan palata Milanoon kerran vuodessa, ja tämä on nyt toteutunut ainakin kahtena ensimmäisenä keväänä. En silti ota paineita siitä, jos joku vuosi jää tulevaisuudessa väliinkin. Suurin syy Milanoon palaamisessa ovat suosikkijoukkueeni Interin ottelut, mutta koko kaupunki viehättää minua kerta kerralta yhä enemmän.

Olen kuullut mielipiteitä, joiden mukaan Milano on ”päivässä nähty”, mutta itse alan vasta nyt yhdeksännen vierailun jälkeen päästä kunnolla vauhtiin. Jokainen matka on ollut melko lyhyt, joten listallani olisi vielä runsaasti uutta nähtävää tulevien vuosien varalle. Alla on viime viikonlopun viisitoista mieleenpainuvinta kohdetta siinä järjestyksessä kuin me ne koimme. Ellet ole vielä käynyt Milanossa, suosittelen nähtävyyksistä myös ainakin Naviglin aluetta, maisemia Duomon katolta sekä Cimitero Monumentalen hautausmaata.

RAVINTOLA SIGNORVINO
Suuntaamme heti Milanoon ehdittyämme ravintola Signorvinoon tuomiokirkon eli Duomon naapuriin. Suositulla ketjulla on pelkästään Milanossa viisi toimipistettä, joista tämä on keskeisimmällä paikalla. Katutasolla toimii viinikauppa ja yläkerrassa ravintola, jonne olemme tehneet varmuuden vuoksi pöytävarauksen.

Vaikka Signorvinon sijainti ja kadulla päivystävä sisäänheittäjä viittaavatkin turistisuuteen, vaikuttaa äänekäs asiakaskunta pääosin paikalliselta. Jo harmaantuneella Claudiolla näyttäisi olevan meneillään hilpeät synttärijuhlat. Yllä oleva seesteinen kuva ei kerro koko totuutta, sillä ravintolan täyttyessä meteli yltyy melkoiseksi. Tunnelmaa voisi volyymin perusteella kuvailla hyvin italialaiseksi.

Viinin seuraksi olisi tarjolla varsinkin leikkeleitä, mutta jätämme ne väliin. Maistelemme lautasellisen friteerattuja alkupaloja, joihin kuuluu esimerkiksi sisilialaisia minikokoisia arancineja sekä ascolilaisia oliiveja. Pääruoaksi valikoituu tagliata eli viipaloitua naudanlihaa vihannesten kera. Lasku on varsin kohtuullinen, joten hinta-laatusuhteessa ei ole valittamista. Kokemuksemme Signorvinosta on positiivinen, joskaan ei mitenkään täydellinen. Voisin ehkä harkita tänne palaamista siinä tapauksessa, jos nälkä alkaisi juuri Duomon kulmilla kurnia. Viini ei ainakaan lopu kesken.
Lisätiedot: signorvino.com

MUSEO DEL NOVECENTO
Palaamme perjantaina aamupäivällä Duomon aukion laidalle ja tutustumme Museo del Novecentoon. Museon nimi viittaa 1900-luvun taiteeseen, jota on esillä maltillisen kokoinen muutaman sadan teoksen kokoelma. Halusin uteliaisuuttani nähdä tämänkin museon, vaikkei moderni taide osu oikein meidän kummankaan mieltymyksiin. Niinpä kierrämmekin koko näyttelyn läpi vain reilussa puolessa tunnissa.

Esillä on ennen kaikkea italialaisten futuristien teoksia, mutta joukossa on myös joidenkin kansainvälisten mestarien yksittäisiä maalauksia. Kuuluisimmat nimet lienevät Pablo Picasso ja Henri Matisse. Vaikkei Museo del Novecento ihan omaan makuumme osukaan, voi sen kokoelma olla jonkun muun mielestä hyvinkin sykähdyttävä. Futuristisesta taidesuuntauksesta kiinnostuneille kyseessä voi hyvinkin olla oikea aarreaitta.

Keskeinen sijainti Duomon kulmalla ja vain viiden euron pääsymaksu tekevät Museo del Novecentosta matalan kynnyksen vierailukohteen kaupunkikierroksen varrella. Moni astuu sisään jo pelkästään maiseman takia, sillä ylimmän kerroksen lasiseinäisestä huoneesta avautuu hieno näkymä Duomon torille.

Yksi jos toinenkin haluaa ikuistaa itsensä ikkunoiden äärellä, mutta minusta on hauskinta katsella alas ja seurailla kuinka ihmiset kulkevat muurahaisten lailla pitkin aukiota.
Lisätiedot: museodelnovecento.org

INTER STORE MILANO
Siirrymme futurististen maalausten keskeltä itselleni huomattavasti tutummalle alueelle, kun käväisemme jalkapalloseura Interin kaupassa. Sinimustat raidat ovat täällä valttia ja valikoimasta löytyy seuran väreissä kaikkea mahdollista patalapuista herätyskelloihin. Mukaani tarttuu tällä kerralla jäljitelmä klassisesta 1960-luvun pelipaidasta. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että myös paikalliskilpailija Milanilla on oma kauppansa heti kulman takana.
Lisätiedot: store.inter.it

PANZEROTTI LUINI
Jos haluaa tutustua italialaiseen pikaruokaan ja samalla aitoon paikalliseen instituution, kannattaa suunnata Luinin leipomoon. Sanotaan, että milanolaiset ovat käyneet täällä sukupolvesta toiseen, ja siltä vilkas meno näyttääkin. Duomon lähellä sijaitsevan kujan varrella kiemurtelee jono kahdesta eri suunnasta, mutta toiminta on vauhdikasta ja tiskin äärelle pääsee yllättävän nopeasti.

Luini tarjoaa paljon muutakin, mutta se tunnetaan erityisesti panzerotto-nimisestä leivonnaisesta. Alun perin Pugliasta kotoisin oleva rasvainen herkku muistuttaa päällisin puolin lihapiirakkaa. Panzerottoja myydään erilaisilla täytteillä, kuten mozzarellalla ja tomaatilla tai vaikkapa ricottalla ja pinaatilla. Kolmella eurolla saa mukavan kokoisen ja maukkaan pikalounaan, jota pääsee hyvällä tuurilla nauttimaan läheiselle penkille.
Lisätiedot: luini.it

GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Keskustan loistokas ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II tunnetaan myös milanolaisten olohuoneena. Kalleimpien liikkeiden ovilla päivystää tummapukuisia vartijoita ja hintalaput saattavat pyörryttää heikoimpia. Historiallisten ostoskäytävien läpi tulee helposti kuljettua jokaisella Milanon-matkalla, vaikkei tänne erityistä asiaa olisikaan.

Pysähdymme näyteikkunaostoksille Marchesi 1824:n näyttävien pääsiäisherkkujen äärelle. Rizzolin kirjakaupasta löytyy minulle ihan ostettavaakin, kun käsiin osuu jalkapallolegenda Roberto Baggion italiankielinen elämäkerta. Italialaisen kahvin ystäville voi suositella Gallerian lähellä sijaitsevaa Bialettin liikettä. Hypistelen siellä espressokuppeja, mutta kaupat jäävät tekemättä.

HERKKUKAUPPA PECK
Helsinkiläiset ovat oppineet tuntemaan Stockan herkun ja milanolaisilla on Peck. Perinteikkään herkkukaupan lippulaivamyymälä toimii vain kivenheiton päässä Duomolta. Italialaisen gastronomian temppelinäkin tunnettu kauppa myy niin makeita kuin suolaisiakin herkkuja melko suolaiseen hintaan. Viinille on oma osastonsa ja liha-, kala- sekä vihannestiskit pursuavat tuoreita tuotteita. Näin pääsiäisen aikaan tarjolla on upeita suklaaluomuksia, mutta me tyydymme yhden suklaalevyn ostamiseen. Kaupan yläkerrassa toimiva ravintola on tällä hetkellä tauolla mutta alakerran kahvila palvelee asiakkaita.
Lisätiedot: peck.it

JÄÄTELÖBAARI CIACCO
Peckin naapurissa Via Spadarin varrella toimiva Ciacco kuuluu Milanon parhaisiin jäätelöbaareihin ja sen edustalle kertyykin toisinaan pitkä jono. Tarjolla on perinteisten makujen lisäksi myös innovatiivisia vaihtoehtoja, joista kokeilen itämaista yötä. Intialaiselta ruoalta maistuva jäätelö on kokemus sinänsä, mutta nautin lopulta enemmän Cioccon sitruunasorbetista. Ciaccolla on Milanon liikkeen lisäksi kaksi toimipistettä Parmassa.
Lisätiedot: ciaccolab.it

KIERROS LA SCALAN OOPPERATALOSSA
Jos aiemmin mainittu moderni taide ei kuulu harrastuksiimme, niin ei kyllä oopperakaan. Haluamme silti tutustua maailman kuuluisimmaksi mainittuun oopperataloon La Scalaan. Rakennus ei herätä ulkoapäin juuri minkäänlaista huomiota, mutta se kätkee sisälleen loistokkaan salin, jossa oopperalegendat ovat esiintyneet vuosikymmenestä toiseen. Osallistumme opastetulle kierrokselle, jonka aikana saa istahtaa kuninkaallisen aition, tavallisten aitioiden sekä permannon penkeille, kurkistaa kulissien taakse sekä kuulla mukaansatempaavaa tarinointia talon historiasta. Tunti kuluu nopeasti ja kierros sopii hyvin myös kaltaiselleni oopperaummikolle.

Samalla lipulla saa tutustua La Scalan museoon, josta löytyy eri oopperoissa käytettyjä asuja, oopperatähtien muotokuvia, soittimia sekä erilaisia muistoesineitä. Mekin tunnistamme muutamia kuuluisia nimiä, mutta oopperaharrastaja saisi tästä museosta varmasti enemmän irti. Suosittelen La Scalaan tutustumista kaikille, sillä varsinkin sali on vaikuttava ja rakennuksella on tärkeä paikkansa Milanon historiassa.
La Scalasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot museosta: museoscala.org, lisätiedot esityksistä: teatroallascala.org

SUOSIKKIRAVINTOLANI BOTINERO
Ateria Botinerossa on kuulunut jo pitkään jokaisen Milanon-matkani ohjelmaan, joten nimi on ollut esillä myös muutamassa aiemmassa jutussani. Löysin tänne ensi kertaa siksi, että paikan omistaa Interin entinen kapteeni ja seuran nykyinen varapresidentti Javier Zanetti. Vaikka jo pelkkä suosikkipelaaja voisi olla hyvä syy palata ravintolaan aina uudelleen, vetää Botineroon ennen kaikkea erinomainen ruoka, miellyttävä palvelu ja mukava tunnelma.

Botinero on toimiva yhdistelmä tyylikästä laaturavintolaa ja sporttibaaria. Täällä voi nauttia kynttiläillallista valkoisilta pöytäliinoilta ja seurata samalla sivusilmällä urheilu-uutisia äänettömästä televisiosta. Seinille ripustetut valokuvat ja maalaukset kertovat Zanettin sekä kumppaneiden elämäntarinaa. Aulabaarin vaikuttavasta pelikenkäkokoelmasta löytyy Messin, Maradonan, Baggion, Maldinin, Tottin ja monen muun tähtipelaajan tossut.

Botinero on argentiinalaisitalialainen ravintola, jossa on panostettu erityisesti liharuokiin. Syön yleensä mielelläni kalaa ja vaikka joskus ryhtyisin peräti kasvissyöjäksi, sallisin silti itselleni kerran vuodessa lihaisan aterian juuri tässä ravintolassa. Valitsen tällä kerralla alkuun suussa sulavan carpaccion, sitten artisokkien kera tarjotun kelpo pihvin sekä jälkiruoaksi tutun ja turvallisen tiramisun. Hyvä viini täydentää kokemuksen. Poistuessa on helppo luvata tarjoilijalle, että palaamme taatusti takaisin.
Lisätiedot: botinero.it

SAN BERNARDINO ALLE OSSAN LUUKAPPELI
Aloitamme lauantain kävelykierroksen suunnistamalla San Bernardino alle Ossan kirkkoon. Vaikka valoisa pääsalikin on kaunis, ei se tunnu tässä parinsadan kirkon kaupungissa mitenkään erityiseltä nähtävyydeltä. Sivukappeli on sen sijaan sitäkin kummallisempi. Kappelin seiniä koristaa valtava määrä ihmisten luita ja pääkalloja. Näky on pysäyttävä, joskaan ei lainkaan niin synkkä kuin miltä se saattaa kuulostaa.

Luukappelin historia juontaa juurensa 1100-luvulle saakka. Paikalla toimi alun perin sairaala sekä menehtyneille potilaille tarkoitettu hautausmaa, josta kuitenkin loppui pian tila kesken. Vainajien luita alettiin varastoida huoneeseen, jonka viereen nousi myöhemmin vaatimaton kirkkorakennus. Kun kirkkoa 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla restauroitiin ja laajennettiin, keksittiin luita käyttää seinien koristeluun. Lopputulos on outoudestaan huolimatta ehdottomasti näkemisen arvoinen.
San Bernardino alle Ossasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot: sanbernardinoalleossa.it

VILLA INVERNIZZIN FLAMINGOT
Milanon katujen varsilla voi nähdä yllättäviä asioita. Sellaisiksi voi laskea kartanomaisen Villa Invernizzin pihalla asustavat pinkit flamingot. Kymmenkunta eksoottista lintua ovat tänne 1970-luvulla tuotujen flamingojen jälkeläisiä. Lintujen hankkiminen oli talossa asuneen rikkaan Invernizzin perheen idea. Rakennus kuuluu nykyään Invernizzin säätiölle ja piha on suljettu, mutta flamingoja voi katsella aidan raoista kadun puolelta. Paikka on suosittu milanolaisten lapsiperheiden keskuudessa ja nyt meidänkin käydessämme kirkas iloisesti kiljahteleva ääni paljastaa mikä on flamingo italiaksi. Fenicottero! Fenicottero! Fenicottero!

PALAZZO BERRI-MEREGALLI
Villa Invernizzi kuuluu epävirallisesti hiljaiseksi kortteliksi nimettyyn Quadrilatero del Silenzioon, jota sävyttää upea arkkitehtuuri. Päädyimme tänne flamingojen vuoksi, mutta huomaamme ympäristössä olevan monta poikkeuksellisen näyttävää rakennusta. Yksi niistä on Palazzo Berri-Meregalli, jonka jykevät muodot ja seinille taiteillut patsaat kiinnittävät huomion. Ehdimme juuri kurkistaa portin taakse suljettuun näyttävään aulaan, kun italiaa puhuva opas tuo paikalle suuren ryhmänsä. Quadrilatero del Silenzioon voisi palata toistekin ja tutkia arkkitehtuuria tämänkertaista ohikulkumatkaamme perusteellisemmin.

CASA GALIMBERTI
Jatkamme kävelykierrostamme ennakkoon tietämäni Casa Galimbertin luo. Milanon kauneimmaksi taloksikin kehuttu Casa Galimberti sijaitsee samassa Porta Venezian kaupunginosassa, johon koko edellä mainittu Quadrilatero del Silenziokin kuuluu.

Arkkitehti Giovanni Battista Bossin suunnittelema Casa Galimberti valmistui vuonna 1905. Talon ulkoseiniä koristavat värikkäät laatat ja mosaiikit. Seinien kuvioita ja koristeellisia parvekkeita on helppo unohtua katselemaan muutamaksi minuutiksi. Casa Galimberti edustaa milanolaista art nouveau -tyyliä parhaimmillaan. Myös kulman takaa löytyvä saman arkkitehdin luoma Casa Guazzoni on kaunis rakennus.

GIARDINI PUBBLICI INDRO MONTANELLI
Milanossa on kuuluisan Parco Sempionen lisäksi muitakin puistoja. Käymme tällä kerralla Giardini Pubblici Indro Montanellissa, joka sekin on mukavan kokoinen viheralue. Milanon vanhimmassa kaupunkipuistossa on aurinkoisena kevätlauantaina mukava tunnelma. Lämpötila alkaa olla jo kesäisissä lukemissa, katumuusikko laulaa italialaisia sävelmiä ja niin koirat kuin lapsetkin kirmailevat pitkin nurmikoita. Käynnissä on myös valmisteluja seuraavana päivänä juostavaa Milanon maratonia varten, koska Giardini Pubblici toimii kilpailun lähtö- ja maalipaikkana.

Giardini Pubblici on mukava levähdyspaikka vilkkaassa kaupungissa, jossa ihmisillä on joutuisa askel ja raitiovaunujen kirskunta kantautuu usein korviin. Muistan joskus kävelleeni tämän puiston halki, mutta nyt meillä on aikaa pysähtyä penkille ja nauttia aurinkoisesta iltapäivästä. Giardini Pubblicin rakennuksiin kuuluvat kuvassa näkyvä Palazzo Dugnani sekä puiston toisella laidalla sijaitsevat luonnontieteellinen museo ja planetaario.

JALKAPALLO-OTTELU INTER–FIORENTINA
Kovasti odottamani Italian pääsarjan ottelu Inter–Fiorentina pelataan lauantai-iltana erinomaisissa olosuhteissa. Aurinko lämmittää ja reilut 73.500 katsojaa on saapunut lähes loppuunmyydylle San Sirolle nauttimaan pelistä. Viime aikoina vaisusti pelannut Inter lähtee peliin ennakkosuosikkina, vaikka keskikastin Fiorentina onkin yltynyt edellisten puolentoista kuukauden aikana loistavaan vireeseen. Ottelusta ei tule ikimuistoista elämystä, vaikka molemmilla joukkueilla riittääkin maalipaikkoja. Inter hukkaa useamman varmalta näyttävän tilanteen ja kun vieraiden Giacomo Bonaventura puskee illan ainoan maalin, lähtevät sarjapisteet Firenzeen.

Tappio tietenkin harmittaa, muttei pilaa muuten upeaa viikonloppua. Tuntuu aina hienolta nähdä pelejä paikan päällä ja kun päätykatsomo Curva Nord jaksaa laulaa läpi ottelun, pysyy tunnelma tuloksesta huolimatta hienona. Maalien ja voiton tuoma euforinen tunne jää nyt puuttumaan, mutta ehkä Interin peli sujuu seuraavalla Milanon-matkallani paremmin. Sitä odotellessa on aika jännittää otteluita taas kotona ruudun takaa.
Jalkapallo-ottelusta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Viikonloppu sujui jälleen kerran liian nopeasti, mutta ehdimme kokea lyhyessä ajassa paljon. Keskityimme tällä kerralla ehkä liiaksikin Duomon ympärillä olevaan ydinkeskustaan, koska moni nyt mielessä olleista kohteista sijaitsi tuolla alueella. Ensi kerralla lienee taas Breran, Isolan ja Naviglin alueiden vuoro.

Finnair on perinteisesti lentänyt Milanossa Malpensan kentälle, mutta nyt tarjolla on myös suora yhteys lähempänä keskustaa sijaitsevaan Linateen. Lensimme tällä kerralla Malpensaan ja palasimme Linaten kautta takaisin. Molemmista on hyvät julkiset kulkuyhteydet kaupunkiin. Malpensa Express -juna kuljettaa kätevästi Cadornan ja Centralen asemille keskustaan. Linateen kuljimme bussilla 73, mutta perille pääsisi myös metrolinjalla M4. Kyseinen metrolinja on vielä keskeneräinen, eikä yllä kaupungin päässä ydinkeskustaan saakka. Katsotaan olisiko tämä yhteys saatu kuntoon seuraavaan Milanon-reissuun mennessä.
Lue myös aiemmat Milanosta kertovat juttuni:
• Mainio viikonloppu Milanossa
• Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
• Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
• Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale
• Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana
• Viikonloppu Milanossa – taitoluistelua, ruokaa ja katutaidetta
• 10 x Milano
Italia
Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa
Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.
Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
Italia
Lokakuinen lomaviikko Roomassa
Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.
Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.

Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.

Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.

Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.

Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.

Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.

Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.

Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.

Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.

Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.

Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.

Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.

Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.

Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.

Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.

Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.

Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.

Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.

Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.

On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.

Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.

Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.

Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.

Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.

Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.

Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.

Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.

Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.

Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa

Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
7.4.2023 at 0:57
Milano taitaa jossain määrin tosiaan olla sellainen kaupunki, että se jakaa mielipiteitä. Itsekään en kovin perusteellisesti aikaa siellä ole viettänyt, mutta itselläni on kuitenkin sellainen olo, että mielelläni siellä aikaa viettäisin enemmänkin. Toki jalkapallo-ottelu itsellänikin olisi se kohokohta, mutta paljon muutakin, ja pidemmäksi aikaa, Milanosta löytyy.
Mika / Lähtöportti
7.4.2023 at 9:46
Milano on omalla tavallaan enemmän keskieurooppalainen kuin italialainen kaupunki ja tuottaa varmasti pettymyksen, jos odottaa samanlaista tunnelmaa kuin Roomassa tai Firenzessä. Siellä on paljon kivaa koettavaa, mutta kaikki parhaat paikat eivät ole kovin tunnettuja nähtävyyksiä. Jatkan uusien elämysten etsimistä taas seuraavalla Milanon-reissulla.
Satu
7.4.2023 at 12:24
Kiitos taas kivasta jutusta, tuo La Scalan jatkojuttu kiinnostaa minua kovasti.
Kotiuduimme eilen neljän päivän kevätmatkalta Wienistä, ja sun viimevuotisista jutuista oli paljon apua matkaohjelman suunnittelussa!
Mika / Lähtöportti
10.4.2023 at 20:30
Kiitos Satu! Mukava kuulla että Wienin-jutuista oli hyötyä! Juttu La Scalasta on tarkoitus saada julkaistua toukokuussa. Mukavaa kevään jatkoa!
Suvi
24.4.2023 at 14:00
Ihana Milano! Rakastuin täysin reilu vuosi sitten, kun tyttäreni kanssa mentiin ensimmäistä kertaa Milanoon tammikuussa eli vielä kylmimpään aikaan. Odotin lähinnä ylimielistä palvelua ja vettynyttä spagettia, koska jostain olin lukemut että Milano on Italian persereikä.. 😉 Anteeksi kielenkäyttö, mutta näin olin lukenut.. 🙂 No Milano löi mut ihan ällikällä! Missään muualla Euroopassa en ole saanut niin hyvää asiakaspalvelua ja todella hyvää ruokaa kuin siellä. Italialaiset ymmärtävät kauneuden päälle ja se näkyy Milanossa monessa asiassa; ihmisissä, ruuissa ja esim ravintoloissa ja kahviloissa.
Kolmen vkon päästä pääsemme taas tuonne sekä äidin että tyttären lempparikaupunkiin, kun lähden yhdeksäksi yöksi tyttäreni kaveriksi kun hän jää sinne mallin töihin 1,5kk ajan. Nyt on jo lempiravintolaan varattu pöytä että pääsemme juhlistamaan synttäreitäni siellä olon aikana. 🙂 Muutenkin kiva mennä jo hieman ennestään tuttuun kaupunkiin ja tälläkin kertaa aion mennä Duomon katolle. Mikään muu rakennus ei ole tehnyt sellaista vaikutusta kuin se.. 🙂
Mika / Lähtöportti
24.4.2023 at 23:22
Mukava kuulla että Milano miellyttää noin paljon! 🙂 Milano ehkä jakaa mielipiteitä, koska sen voi kokea kiireisenä ja muita Italian kaupunkeja vauraampana sekä keskieurooppalaisempana paikkana. Itse olen kyllä aina viihtynyt Milanossa ja löytänyt sieltä miellyttäviä asioita ja ihmisiä, se on monella tavalla upea kaupunki.
Minustakin on kiva matkustaa ennalta tuttuihin kaupunkeihin, joissa voi palata omiin suosikkipaikkoihin ja kokea myös aina jotain uutta. Duomon katto on hieno paikka ja siellä kelpaa kyllä käydä useammankin kerran. Maisemakin on aina eri säällä hieman eri näköinen. Mukavaa Milanon-matkaa teille molemmille, tuossa ajassa ehtii jo hyvin nauttia kaupungista! 🙂