Näin pandemian pakottamalla matkailutauolla alkaa ikävöidä moneen paikkaan eri puolille maailmaa. Omista kaipauksen kohteistani suurin on Italia, jossa olen käynyt lähes kaksikymmentä kertaa ja joka näkyy tavalla tai toisella elämässäni päivittäin.

Italiasta on tullut monella tapaa osa jokapäiväistä elämääni. Italialainen ruoka, jalkapallo, musiikki, tv-sarjat ja välillä myös kielitaidon kertaaminen ovat niin luonnollinen osa vapaa-aikaani, etten aina huomaakaan miten moni asia lopulta muistuttaa suhteestani suosikkimaahani. Se kaikista tärkein eli Italiassa matkustaminen odottaa kuitenkin vielä parempia aikoja.

Viime vuoden suunnitelmista peruuntui Abruzzosta varattu vuokratalo, muutama päivä Rooman ympäristössä sekä kaksi Italian EM-kisaottelua Stadio Olimpicolla. Majoitukset on vielä toistaiseksi siirretty tulevalle kesäkuulle, mutta en ainakaan tällä hetkellä jaksa uskoa matkan toteutumiseen.

Olen aiemminkin kertonut tavoitteestani vierailla ja myös viipyä kaikilla Italian kahdellakymmenellä hallinnollisella alueella. Toistaiseksi olen viettänyt vähintään viikon yhdeksällä alueella (Campania, Lazio, Lombardia, Puglia, Sardinia, Sisilia, Toscana, Umbria, Veneto) sekä yöpynyt näiden lisäksi kolmella (Emilia-Romagna, Friuli, Piemonte). Päiväretkellä olen käynyt kolmella alueella (Basilicata, Liguria, Trentino) ja viisi on vielä kokonaan käymättä (Abruzzo, Aosta, Calabria, Marche, Molise). Tavoitteesta voi päätellä, että mielessäni on enemmän Italian uusien kohteiden koluaminen kuin vanhoihin palaaminen. Silti palaisin mielelläni ainakin kaikkiin tällä listalla mainittuihin paikkoihin. Aluetavoitetta ei ole tarkoitus lähteä väkisin suorittamaan, vaan haluaisin nähdä Italiaa mahdollisimman monelta kantilta kiireettömien lomien merkeissä.

Päädyin nyt muistelemaan viittätoista Italiassa näkemääni paikkaa tai kokemaani hetkeä, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni. Listaa olisi voinut helposti jatkaa ainakin puolta pidemmäksi, mutta totesin tässä olevan riittävästi Italia-kaipuuta yhteen postaukseen. Kirjoittaminen osoittautui ennätyksellisen hitaaksi, kun unohduin muistelemaan reissukokemuksia, katselemaan valokuvia ja haaveilemaan uusista matkoista. Muutamat valitsemistani paikoista ovat kuuluisia nähtävyyksiä, kun taas jotkut mieleeni parhaiten jääneistä hetkistä ovat osuneet vähemmän tunnettuihin kohteisiin. Lista on sattumanvaraisessa järjestyksessä ja sen kohteetkin voisivat jo huomenna olla erilaiset.

KIVEEN HAKATTU KAUPUNKI

Harhailemme mukulakivikujien labyrintissa ja pysähdymme välillä ihmettelemään vastakkaiselle rinteelle levittäytyvää kaupunkimaisemaa. Matera on todellakin ainutlaatuinen. Syrjäisessä Basilicatassa sijaitseva kaupunki tunnetaan erityisesti kallioon hakatuista asumuksistaan, joita kutsutaan nimellä sassi. Viime vuosikymmenet ovat saaneet muinaisen kaupungin puhkeamaan uudenlaiseen loistoon. Takapajuisesta slummista on muotoutunut Unescon maailmanperintökohde ja Euroopan kulttuuripääkaupunki, jonka luola-asumukset ovat muuttuneet gallerioiksi, ravintoloiksi sekä hotelleiksi. Johonkin sellaiseen hotelliin aion seuraavalla matkallani majoittua, sillä haluan viipyä Materassa vähintään yhden yön yli ja tutustua kaupunkiin kunnolla.

Lue lisää: Matera – kiveen hakattu kaupunki

NAPOLIN PIZZERIAT

Pitelen kädessäni pientä valkeaa paperilappua ja kuuntelen pizzerian ovelta huudettavia numeroita. Omaan italiankieliseen numeroomme on vielä aikaa, sillä kadun varrelle on kerääntynyt kymmenittäin vuoroaan odottavia ihmisiä. Me kaikki haluamme päästä syömään L’Antica Pizzeria da Micheleen, jonka pizzat kuuluvat Napolin kuuluisimpiin. Kun lopulta mahdumme sisään, tummatiilisessä uunissa paistettu margherita maistuu suussa sulavalta. Aivan täydellinen se ei silti mielestäni ole, joten vertailun vuoksi tekisi mieli tutustua moneen muuhunkin napolilaiseen pizzeriaan. Siinä on vain yksi syy palata tähän hulluudessaan kiehtovaan kaupunkiin, jota on vaikea ymmärtää. Napoli ihastuttaa, vihastuttaa ja sykkii kiihkeästi elämää omalla hyvin rosoisella tavallaan.

Lue lisää: Nähdä Napoli ja elää

ITALIAN UPEIN AUKIO

Selkää pitkin alkavat juosta kylmät väreet, kun astun Vicolo di San Pietron holvikaarien alta Sienan keskusaukiolle Piazza del Campolle. Olen käynyt täällä kolmesti eri vuosikymmenillä, ja suuri simpukanmuotoinen aukio tekee aina yhtä suuren vaikutuksen. Piazza del Campon kalteva muoto yhdistää keskustan kukkulat toisiinsa ja kaiken yläpuolelle kohoaa Torre del Mangia -torni. Tiiviisti toisissaan kiinni olevat keskiaikaiset rakennukset saavat aukion tuntumaan jonkinlaiselta areenalta, ja sitä se kahdesti vuodessa onkin. Sienan kaupunginosat ovat ottaneet mittaa toisistaan aukiolla juostavan Il Palio -laukkakilpailun merkeissä jo vuosisatojen ajan. Silloin Piazza del Campo täyttyy ääriään myöten ihmisistä, kiihkeästä tunnelmasta ja surun sekä riemun kyynelistä.

Lue lisää: Siena – hullun hevoskilpailun kaupunki

FIRENZEN PARAS NÄKÖALAPAIKKA

Tuntuu kuin koko Firenze olisi jalkojen juuressa. Arno-joen ylittävät sillat, Palazzo Vecchion korkea torni ja Duomon mahtava kupoli erottuvat punertavien kattojen hallitsemasta kaupunkimaisemasta, jota ihailemme Piazzale Michelangelon näköalapaikalta. Tuntuu hyvältä olla täällä hieman syrjässä laakson pohjalle rakennetun kaupungin keskikesän tungoksesta. Ei Piazzale Michelangelokaan toki mikään salaisuus ole. Turistibussi toi minut tänne heti ensimmäisellä Italian-matkallani elokuussa 1989, jolloin ostin eräältä rihkamakauppiaalta Interin sinimustan lipun. Palaisin mielelläni Firenzeen vielä neljännenkin kerran, mutta kenties jonain viileämpänä vuodenaikana. Säästä riippumatta suuntaisin Piazzale Michelangelon lisäksi myös Vivolin jäätelöbaariin.

TUNNELMALLINEN TRASTEVERE

Artisokkaa, cacio e pepe -pastaa, saltimboccaa ja lähellä tuotettua viiniä, mitä muuta ihminen voi tarvita? Iloisen italiankielisen puheensorinan ja punavalkoruudullisten pöytäliinojen sävyttämä ateria Trasteveren kaupunginosassa Roomassa on Italian-matkailua parhaimmillaan. Suuret perheet jatkavat iltaansa myöhään, eikä pikkulapsillakaan ole varhaisia nukkumaanmenoaikoja. Roomassa on valtavasti upeaa nähtävää ja uusia trendikaupunginosia, mutta itse kaipaan eniten juuri Trastevereen. Turistit ovat toki löytäneet tännekin suurin joukoin, mutta ainakin omilla matkoillani olen päätynyt myös hiljaisille kujille ja aistinut autenttista tunnelmaa. Trastevere on kuin kylä Rooman sisällä ja syystäkin asukkaidensa ylpeydenaihe.

Lue lisää: 10 x Rooma

SORRENTON MARINA GRANDE

Katselen hiljalleen uuteen päivään heräilevää pienvenesatamaa ja pysähdyn nauttimaan kiireettömästä aamusta. Vanha kalastussatama Marina Grande sijaitsee hieman Sorrenton keskustan ulkopuolella ja varsinkin näin aamulla se muistuttaa ihastuttavalla tavalla menneiden vuosikymmenten kyläyhteisöä. Ikkunaluukkuja narahtelee auki, kirkonkellot soivat, paikalliset eläkeläiset tervehtivät toisiaan, kissat torkkuvat omassa rauhassaan ja lapset odottavat koulubussia. Marina Grande on mukavan tunnelmansa lisäksi kaunis. Värikkäät talot on rakennettu meren ja jyrkkien kallioiden väliin jäävälle kaistaleelle ja Napolinlahden vastarannalla häämöttää arvoituksellinen Vesuvius. Tällaisten merentuoksuisten aamujen vuoksi kaipaan Sorrentoon.

Lue lisää: Sorrento – Napolinlahden kaunotar

KODIKAS CASTELSARDO

Kaukana alhaalla kimaltaa aava Välimeri ja iholla tuntuu paahtava helle. Olemme kiivenneet Castelsardon kylän korkeimmalla paikalla sijaitsevalle linnoitukselle, josta kelpaa ihailla maisemia ja seurailla talojen katoilla seikkailevien kissojen touhuja. Niin Castelsardo kuin Sardinian saari ylipäätään on ollut hyvä valinta lomaviikon kohteeksi. Näimme retkillämme vain hieman Sardinian pohjoisinta osaa, mutta ehdimme silti vakuuttua saaren kauneudesta ja karismaattisesta luonteesta. Pian saamme kuitenkin muistutuksen, ettei Sardinia ole Italian ainoa upea saari. Kohtaamme Castelsardon kujilla joukon Sisiliasta saapuneita iloisia eläkeläisrouvia, jotka kutsuvat minua kovaan ääneen viikingiksi ja ylistävät omaa saartaan. La Sicilia è troppo bella! Benvenuti nella nostra isola!

LAGO MAGGIOREN MAISEMAT

Astuminen peltipurkilta näyttävään köysiradan vaunuun hieman arveluttaa, mutta persoonallinen kyyti vie joka tapauksessa turvallisesti perille. Köysiradan yläasemalta Sasso del Ferrolta avautuu komea näkymä Italian toiseksi suurimmalle järvelle Lago Maggiorelle sekä muutamalle muullekin vesistölle. Vastarannalla siintää lähes puoleentoista kilometriin kohoava Mottarone-vuori sekä monet vaikuttavat lumihuiput. Katseeni kiertää pitkin aiemmin tutuksi tulleita rantakyliä sekä Borromeon saaria. Pohjois-Italian monista kauniista järvistä juuri Lago Maggiore on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen. Sen rannoilla on paljon nähtävää, maisemat ovat upeita ja ilmapiiri ainakin toukokuussa ennen lomakauden ruuhkia hyvin rauhallinen. Näissä maisemissa viihtyisi kauemminkin.

Lue lisää: Lago Maggiore – järvi vuorten sylissä

VANHAN BARIN SIVUKUJAT

Arco Basso -kujan varrelle on aseteltu tuoleja ja pöytiä, joilla paikalliset rouvat näpertävät orecchiette-pastaa kotiensa ulkopuolella. Puglian alueelle tyypillinen pastamuoto syntyy näppärästi vuosikymmenten tuomalla kokemuksella. Kilo maksaa viisi euroa ja jään keskustelemaan kädet heiluen paikallisen isoäidin kanssa keitto-ohjeista ja reseptivinkeistä. Suunnilleen Italian kantapään kohdalla sijaitseva Bari on muutenkin mielenkiintoinen. Vanhakaupunki Bari Vecchia on pittoreskien kujien muodostama kiehtova sokkelo, jossa pääsee tutustumaan paikalliseen elämään. Täällä on palloa potkivia lapsia, roikkuvia pyykkejä, pieniä pyhimyksille omistettuja alttareita ja rapistuneiden seinien viereen pysäköityjä Vespoja – eli eläväistä Italiaa parhaimmillaan.

Lue lisää: Kapeita kujia ja pastaostoksia Barissa

TRASIMENO-JÄRVI

Aurinko alkaa hiljalleen laskea, kun kävelemme San Felicianon kylän rantakadulla. Muutamista ravintoloista kuuluu puheensorinaa, mutta kalastajakylän ilmapiiri on hyvin rauhallinen. Rantaan köytetyt veneet kelluvat paikoillaan ja tyyneen vedenpinnan rikkovat vain muutamat sorsat. Keskellä Italiaa sijaitsevan Trasimeno-järven ympärillä kumpuileva maasto ei sykähdytä samalla lailla kuin pohjoisen järviä reunustavat vuoret. Sen sijaan Trasimenon maalaismaisemassa ja leppoisassa tunnelmassa on jotain rauhoittavaa, ja tunnen kuuluvani tänne vahvemmin kuin minnekään muualle Italiassa. Uteliaalla matkailijalla on mahdollisuus tehdä täältä Trasimenon liepeiltä päiväretkiä niin Umbrian kuin Toscanankin toinen toistaan viehättävämpiin kaupunkeihin.

Lue lisää: Lago Trasimeno – italialainen sielunmaisemani

LANGHEN VIINIMAISEMAT

Maisema tuulilasin takana muuttuu koko ajan upeammaksi, kun Fiat 500 kiipeää pitkin mutkikkaita maalaisteitä. Maasto kumpuilee kukkulalta toiselle ja rinteitä koristavat kaukaisuuteen jatkuvat viiniviljelmät. Pohjois-Italian Piemontessa sijaitseva Langhe on viehättävää maaseutua, jota täplittävät kukkuloille rakennetut pikkukylät. Erityisesti Barolon ja Barbarescon kylien nimet ovat viinin ystäville tuttuja, mutta kauniita kujia ja mukavia maisemia voi ihailla myös vaikkapa La Morrassa sekä Neivessä. Päivän kruunaavat tietenkin lähellä tuotetut suussa sulavat ruoat sekä juomat. Piemonten viinimaisema on päässyt myös Unescon maailmanperintöluetteloon.

Lue lisää: Viiniä ja maisemia – tunnetko jo Italian Langhen

SISILIAN BAROKKIKAUPUNGIT

Sandaalien äänet kaikuvat vuosisatoja vanhoilla seinillä, kun ihastelemme komeita barokkirakennuksia sekä muita yhtenäiseen kokonaisuuteen kuuluvia taloja. Modican kaupunki kohoaa kuvauksellisesti jyrkille rinteille, joten kortteleiden tutkiminen käy kuntoilusta. Onneksi oloaan voi pysähtyä viilentämään gelatolla tai granitalla. Ehdimme nähdä pariviikkoisella Sisilian-matkallamme monia mieleenpainuvia paikkoja, mutta saaren kaakkoisosan barokkikaupungit sekä niitä ympäröivä maaseutu tekivät suurimman vaikutuksen. Modican ohella voisin palata Ragusa Iblaan, Scicliin ja moneen muuhunkin sykähdyttävään sisilialaiskaupunkiin. Vuosia sitten Sardiniassa kohtaamamme sisilialaiset rouvat olivat toden totta oikeassa. Sisilia on jopa liian kaunis!

Lue lisää: Sisilian Unesco-kaupungit Ragusa, Scicli ja Noto

PYÖRÄILIJÖIDEN KAPPELI

Como-järveä reunustaville vuorille kohoaa mutkikas tie, jota pitkin sinnittelee sateesta huolimatta useita pyöräilijöitä. Pysäytän auton pienen rakennuksen viereen ja astun sisälle pyöräilijöiden suojeluspyhimykselle omistettuun Madonna del Ghisallon kappeliin. Tunnelma on kirkoille tyypilliseen tapaan harras, mutta sisustus poikkeaa totutusta. Seinille on nostettu kilpapyöriä ja muita lajiin liittyviä muistoesineitä. Tuolla on kilpailuonnettomuudessa kuolleen Fabio Casartellin viimeinen ajopeli, tuolla muistokirjoitus itsemurhaan päätyneelle mestarille Marco Pantanille. En ole kokenut missään muualla samanlaista urheilun ja pyhyyden yhdistelmää, joten Italian lukemattomista uskonnollisista rakennuksista tämä on juuri se, jonne palaisin mieluiten uudelleen.

Lue lisää: Madonna del Ghisallo – pyöräilijöiden pyhättö

VIINITILA FRIULISSA

Talon emäntä kantaa puutarhan pöytään talon omaa proseccoa sekä kannullisen appelsiinimehua lapsille. Aurinko alkaa laskea laaksoa reunustavien kukkuloiden taakse ja jossain kukkuu käki. Isäntäväki puhuu pelkästään italiaa, mutta se sopii, koska pääsen kokeilemaan kielitaitoani kunnolla. Tilanomistajien Tommaso-poikaa ajaa vihreällä leikkitraktorilla ympäri kivimuurien suojaamaa sisäpihaa samalla, kun Nerone-mäyräkoira tekee tuttavuutta tyttäriemme kanssa. Sää on mukavan lämmin ja nautimme leppoisasta illasta. Ronchi di Sant’Edigio on meille juuri sopiva majapaikka yhdeksi yöksi matkalla rajan taakse Sloveniaan. Ehkä tämän kokemuksen jälkeen hakeudumme uudemmankin kerran yöpymään italialaisille viinitiloille tai maaseudun kodikkaisiin agriturismoihin.

JALKAPALLON LA SCALA

Nerazzurro è il colore che amiamo, nerazzurro sei tutto per noi! Pohjoisesta päätykatsomosta kuuluva laulu kaikuu akustiikastaan tunnetulla San Siron stadionilla ja tempaa kymmenet tuhannet katsojat mukaansa. Milanon sinimusta jalkapalloseura Inter on ollut suuri intohimoni jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan, joten joukkueen näkeminen paikan päällä tuntuu aina yhtä sykähdyttävältä. Milanolaiskatsojien joukossa on myös meitä ulkomaalaisia, mutta täällä ei katsota kansallisuutta tai ihonväriä. Tunnen kuuluvani joukkoon, olevani osa suurta perhettä, joka elää tapahtumissa kotijoukkueen mukana. Edellisestä kerrasta on kulunut jo liian monta vuotta, joten ehkäpä juuri tätä kaipaan Italiassa eniten. Muuallekin Milanoon, kuten Breran tai Naviglin alueille, palaisin mielelläni.

Lue lisää: 10 x Milano