Lähtöportin mittariin tuli tänään jo 11 vuotta. Vaikkei kyseessä olekaan mikään erityinen tasaluku, ajattelin pitää perinnettä yllä ja kirjoittaa synttärikuulumisia edelleen vuosittain tästä eteenkin päin.

Yhdestoista blogivuosi sujui mukavasti ilman suuria yllätyksiä. Ajankäyttööni sopiva neljän julkaisun kuukausitahti on jatkunut tasaisesti, vaikka yksittäisten juttujen välinen aika hieman vaihteleekin. Instagramin puolella olen aktivoitunut taas hieman edellisiä vuosia enemmän, joten siltäkin kanavalta löytyy jonkin verran tuoretta matkailuaiheista sisältöä. Facebookin uudet rajoitukset puolestaan hankaloittavat linkkien jakamista, kun käytössä on ilmainen julkiseen käyttöön tarkoitettu sivu. Ilmoitan jatkossakin uusista blogipostauksista Lähtöportin Facebook-sivulla, mutta edellä mainitusta syystä toisinaan kuvien kera ilman suoraa linkkiä itse juttuun.

Olen päässyt matkustamaan blogin edellisen merkkipäivän jälkeen useamman kerran. Ilahduttavinta on ollut vierailla peräti kolme kertaa Italiassa. Kävimme vaimon kanssa keväällä Bergamossa ja kesäkuussa ohjelmassa oli kolmen sukupolven reissu, joka alkoi lennolla Roomaan ja jatkui parin mutkan kautta Sisiliaan. Tuolla reilun kahden viikon matkalla sain täyteen tavoitteeni käydä edes lyhyesti kaikilla Italian 20 alueella. Saapasmaassa olisi tämän jälkeenkin valtavasti uutta nähtävää, joten suunnitelmia sinne päin riittää yllin kyllin. Tuoreimpana kokemuksena vietimme lokakuussa mukavan lomaviikon perheen kesken Roomassa.

Muita vuoden kuluessa käymiäni maita olivat Espanja, Iso-Britannia, Viro ja Belgia. Vuodenvaihteen perhematkan kohteena oli upea Madrid, ja keväällä kävin parin kaverin kanssa jalkapallomatkalla muun muassa Manchesterissa. Kesällä tuli käväistyä Tallinnassa ja elokuun lopun hääpäivämatkan kohteeksi valikoitui kaunis Gent. Myös kotimaata on tullut nähtyä, tosin enimmäkseen entuudestaan tutuissa kohteissa. Hiihtoloman vietimme jo kolmannen kerran Iso-Syötteen lumilla ja pääsiäistä juhlistimme kaupunkilomalla Turussa. Tampereella ehdin käväistä alkuvuodesta pariinkin kertaan. Kesän ehdottomiin kohokohtiin kuului viikko pohjoiskarjalaisilla juurillani Kiteellä.

Tulevan vuoden matkasuunnitelmat alkavat jo vähitellen hahmottua, vaikka varauksia ei vielä kovin paljoa olekaan. Mielessä on tuttuun tapaan kaupunkilomia Euroopassa, jonkin verran kotimaassa reissaamista sekä vähän jotain muutakin. Esimerkiksi Irlanti on saanut odottaa seuraavaa vierailua jo liian kauan. Edellisestä kaukomatkasta on puolestaan jo yli kaksi vuotta, joten valtameren toisella puolella käyminenkin voisi kiinnostaa.

En ole enää tarkkaillut blogin tilastoja kovin aktiivisesti, mutta kaivoin nyt esiin luetuimmat jutut edellisten kahdentoista kuukauden ajalta. Kärkisijoja pitävät hyvän hakukonenäkyvyyden saaneet vanhat artikkelit Ranskasta ja Italiasta.

1. 10 Etelä-Ranskan kylää ja kaupunkia
2. Lago Maggiore – järvi vuorten sylissä
3. Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa

Jos taas lasketaan mukaan ainoastaan viimeksi kuluneen vuoden aikana julkaistut uudet jutut, näyttää kärki seuraavanlaiselta. Italia on jälleen vahvasti esillä.

1. Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
2. Madridin-matkan 20 kokemusta
3. Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa

Tarkoituksenani on jatkaa blogin kirjoittamista samaan tapaan kuin ennenkin. Viime vuosien jutut ovat käsitelleet lähinnä tuoreita matkakokemuksia, ja jos reissutahti pysyy suunniteltuna, riittää kerrottavaa edelleen runsaasti. Yhdentoista vuoden aikana blogiin käytetyt lukemattomat tunnit ovat tuoneet tietynlaista rutiinia, mutta toivon etteivät julkaisut toistaisi liikaa itseään. Katsotaan mahtuisiko johonkin väliin vaikkapa pari matkoihin liittyvää listausta tai muita vähän eri kulmasta kirjoitettuja juttuja. Kaikki parannusehdotukset ja toiveet ovat aina tervetulleita, joten palautetta saa lähettää matalalla kynnyksellä. Lämmin kiitos kun olette lukeneet Lähtöportti-blogia ja toivottavasti pysytte mukana matkassa jatkossakin!

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, täyttää Lähtöportti tänään jo kymmenen vuotta. Takana on lähes kuusisataa juttua eri puolilta maailmaa, ja pyrin pitämään blogin aktiivisena jatkossakin.

Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, mutta muistan blogin alkuvaiheet yhä hyvin. Pari ensimmäistä vuotta olivat tapahtumarikkaita, sillä elettiin vielä eräänlaista matkablogien kulta-aikaa. Aktiivisia blogeja oli paljon ja erilaisia tapahtumia sekä muita hauskoja kokoontumisia riitti usein. Olin itsekin organisoimassa paria pientä blogitapahtumaa, ja pääsin kokemaan eri yhteyksissä yllättäviäkin asioita.

Noiden vuosien parhaita puolia oli tutustuminen moniin samanhenkisiin ihmisiin. Tapahtumia on toki välillä edelleen, mutta olen käynyt niissä vain harvakseltaan. Suomalainen matkablogikarttakin näyttää nykyään erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Aktiivisten blogien määrä on vähentynyt ja moni merkittävä blogi on tällä välin hiljentynyt, vaikka pitkän linjan tekijöitäkin yhä riittää. Onneksi joukossa on myös muutamia hieman uudempia hyviä blogeja.

Mediankin puolelta löytyi noina alkuvuosina kiinnostusta. Päädyin kerran jopa televisioon Ylen aamuohjelmaan puhumaan matkakohteista ja minua haastateltiin muutamiin lehtijuttuihin sekä pari kertaa myös Matkamessuilla. Aloittelevallakin blogilla pääsi neuvottelemaan kaupallisista yhteistöistä ja jotain tuli sovittuakin. Muutamat lyhyet yhteistyömatkat ovat onnistuneet koko perheen voimin, ja kerran pääsin pienessä pohjoismaisessa bloggaajaryhmässä Pohjois-Irlantiin. En ole kuitenkaan ollut koskaan kovin innokas matkustamaan muuten kuin läheisimpien ihmisten seurassa. Lähes kaikki matkani ovat olleet blogista riippumattomia.

Viime vuosina on ollut oheistoiminnan osalta hiljaisempaa, mutta sekin on sopinut hyvin. Haluan kirjoittaa matkatarinoita, mutten kaipaa julkisuutta tai säännöllistä tapahtumissa käyntiä. Bloggaajakavereita on totta kai aina ilo tavata, ja ystävyys säilyy vaikkei jatkuvasti näkisikään. Uskon yhä matkablogien voimaan. Videot tai lyhyet somejulkaisut keräävät ehkä helpommin huomiota, mutta pitkillekin teksteille riittää yhä kysyntää. Ja riittää tai ei, niin tykkään joka tapauksessa matka-aiheisten tekstien kirjoittamisesta.

Koronapandemia toimi eräänlaisena käännekohtana. Se hiljensi kokoontumisia ja matkablogeja, mutta vaikutti myös omaan ajatusmaailmaani. Oli aikaa miettiä asioita ja ymmärtää, että elämä on todellakin tässä ja nyt. Matkailuni ei muuttunut mitenkään dramaattisesti, mutta muutama viime vuosien reissu olisi voinut jäädä tekemättä ilman matkustusrajoitusten tuomaa tuumaustaukoa ja ajatusta siitä, että unelmia kannattaa toteuttaa heti kuin vain mahdollista.

Lähtöportin kannalta merkittävä käännekohta oli Rantapallon blogiportaalin sulkeutuminen elokuussa 2023. Blogin itsenäistyminen Rantapallosta omaan osoitteeseensa oli pakon sanelema, mutta erinomainen muutos. Rantapallo ansaitsee monet kiitokset, mutta nyt nautin siitä, että saan päättää kaikesta blogiini liittyvästä itse.

Tämä on Lähtöportin 596. blogikirjoitus, joten kuudensadan postauksen merkkipaalu tulee vastaan pian. Olen toisin sanoen julkaissut blogissa keskimäärin lähes viisi postausta kuukaudessa. Tahti oli ensimmäisinä vuosina nykyistä tiiviimpi, mutta vähimmäismääränä pitämäni neljä kuukausittaista julkaisua on toteutunut toistaiseksi aina. Julkaisujen määrä on tietenkin vain yksi mittari. Työmäärään vaikuttaa myös tekstin pituus, joka venyy usein varsin pitkäksi. Kohteiden taustatietoja tulee selviteltyä ihan uteliaisuuden vuoksi melko paljon, ja ainakin osa faktoista tai anekdooteista on mukava mainita myös blogissa.

Matkablogin tekemiseen kuluu runsaasti työtunteja, ja kymmenen vuotta on jo merkittävä ajanjakso kenen tahansa elämässä. Tämä saa väkisinkin miettimään, kuinka suuri panostaminen blogiin on jatkossa järkevää. Ajan säästäminen voisi onnistua esimerkiksi lyhyempien juttujen avulla. Neljän kuukausittaisen julkaisun tavoitteesta jääminenkään ei olisi katastrofi. Haluan joka tapauksessa jatkaa matkablogin kirjoittamista.

Olen toisinaan miettinyt sitä, miten sivustoa voisi kehittää tästä eteenpäin. Kun on kirjoittanut jo monta sataa juttua, sisältyy niihin väistämättä toistuvia piirteitä. Pyrin kenties jatkossa keksimään uudenlaisia näkökulmia juttujen tekemiseen, mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Olisi varmasti hyvä idea panostaa enemmän myös Instagramiin ja Facebookiin, mutta siihenkin pitäisi keksiä luontevia toimintatapoja. Muita somekanavia en nyt uskalla edes ajatella.

Minulle matkailussa parasta on perheen kanssa vietetty aika sekä yhteiset kokemukset. Reissuille on viime vuosina osunut tyttärien toiveesta paljon suurkaupunkeja, ja se on sopinut meille vaimon kanssa hyvin. Toisaalta kolmen sukupolven matkoilla suuntaamme aina huomattavasti hiljaisempiin paikkoihin. Matkakohteiden luonne vaihtelee elämäntilanteen mukaan, ja joskus mukaan voi tulla taas enemmän vaikkapa luontokohteita. Minulle ei ole välttämätöntä päästä kaikkiin toivelistallani oleviin paikkoihin, kunhan kohteet ovat kaikille mukaan lähteville mieluisia. Lyhyillä kavereiden kanssa tehtävillä reissuilla teemana on suuri intohimon kohteeni jalkapallo.

Kiinnostun matkakohteista usein perusteellisesti, joten palaan mielelläni samoihin maihin ja välillä kaupunkeihinkin. Tutustun käymiini paikkoihin ja niiden kulttuureihin mieluummin pintaa syvemmältä kuin matkustan aina uusiin kohteisiin. Nautin myös siitä tunteesta, kun saan olla vieraassa maassa melkein kuin kotonani. On hauska seurata kuinka tietyt kaupungit kehittyvät ja toisaalta kuinka omat mielenkiinnon kohteet muuttuvat, kun samoista paikoista kertyy kokemuksia eri vuosikymmeniltä.

Vierailemieni maiden lista on pidentynyt hyvin hitaasti, eikä siihen liittyen ole valtavia haaveitakaan. Uudet maat toki kiinnostavat tilaisuuden tullen ja esimerkiksi Balkanin suunnalla on muutama valtio, joissa olisi mukava päästä jonain päivänä käymään. Tällä hetkellä päällimmäiset suunnitelmat kohdistuvat kuitenkin rakkaimpaan matkakohteeseeni Italiaan sekä niin ikään tuttuun ja mieluisaan Espanjaan. Mielessäni on jo melko tarkka ajatus siitä, minne seuraavan vuoden reissut suuntautuvat. Pari matkaa on varattuna, ja loput varmistuvat sitten aikanaan.

Yksikään reissu ei ole itsestäänselvyys, joten olen kiitollinen jokaisesta matkapäivästä. Eräs suurimmista syistä matkablogin kirjoittamiselle onkin juuri se, että koen jokaisen reissun niin arvokkaaksi, että haluan taltioida kokemukset ainakin itseäni varten. Mukavaa, jos niistä on iloa ja inspiraatiota muillekin.

Muistan hyvin elävästi hetken, kun julkaisin tasan kymmenen vuotta sitten Lähtöportin ensimmäisen blogipostauksen. Tunnistan siinä mainitut ajatukseni edelleen, enkä muuttaisi tekstistä montaakaan sanamuotoa. Katsotaan, millaisiin merkkipäiviin Lähtöportti vielä jatkossa yltää. Suuri kiitos teille lukijoille, kun olette olleet matkassa mukana!