Italia
Antiikin kaikuja Pompejissa
Kauan sitten tulivuorenpurkauksessa tuhoutunut Pompejin kaupunki kuuluu Euroopan hämmästyttävimpiin arkeologisiin nähtävyyksiin. Erityisen vaikutuksen tekee alueen koko – kyseessä kun todellakin on kokonainen kaupunki.
Pompeji eli Pompeiji oli aikoinaan kukoistava roomalainen kaupunki, mutta sen kohtaloksi koitui läheisen Vesuviuksen purkaus vuonna 79 eli lähes kaksituhatta vuotta sitten. Talot asukkaineen peittyivät paksun tuhka- ja laavakerroksen alle, minne ne jäivätkin pitkäksi aikaa. Unohdetun kaupungin rauniot löydettiin vasta 1700-luvun puolivälissä, minkä jälkeen arkeologisia kaivauksia on tehty vaihtelevin menetelmin. Työ on edelleen pahasti kesken.

Saavumme Pompei Scavin asemalle Circumvesuviana-junalla, joka kulkee hitaasti mutta varmasti Napolin ja Sorrenton välillä. Asemalta on lyhyt kävelymatka Porta Marinan portille, joka on yksi arkeologisen alueen kolmesta sisäänkäynnistä. Lähistöllä on myös maksullinen pysäköintialue autoilijoille, mutta ainakin meille juna tuntuu tällä kerralla kätevimmältä kulkuvälineeltä. Lippuluukulla ei ole lokakuisena arkipäivänä juurikaan jonoa, mutta vilkkaimmalla turistikaudella liput kannattaa hankkia etukäteen TicketOnen nettisivuilta.

Pompejista saisi luultavasti eniten irti opastetulla kierroksella, sillä kiviseinien tarinat eivät noin vain aukea ohikulkijoille. Oppaiden taso vaihtelee kuitenkin käsittääkseni paljon, emmekä lasten kanssa edes harkitse mihinkään ryhmään liittymistä. Toinen hyvä vaihtoehto on ääniopas eli audio guide, mutta päätämme tyytyä opaskirjaan sekä netistä löytyvään lisätietoon. Internet tosin toimii alueella vaihtelevasti.

Rauniokaupunki kiinnostaa lapsiakin yllättävän paljon, sillä ympäristö saa mielikuvituksen laukkaamaan ja on hauska miettiä, millaista elämää Pompejissa on parituhatta vuotta sitten eletty. Rakennusten käyttötarkoitusten arvailu ja pihoille kurkkiminen innostavat pari tuntia, minkä jälkeen alakoululaiset alkavat vähitellen läkähtyä Pompejin loputtomalta tuntuvaan laajuuteen.

Totta puhuen ehdin nähdä itsekin raunioita kerrakseen ja taivallus alkaa tuntua aikuistenkin jaloissa. Pompejiin kannattaa varautua vähintäänkin vesipullolla ja hyvillä kengillä. Lokakuinen lämpötila on onneksi auringonpaisteesta huolimatta maltillinen, joten helle ei haittaa epätasaisilla kaduilla kävelemistä.

Vierailu Pompejissa vaatii reilusti aikaa. Parissa tunnissa ehtii päästä vasta alkuun, ja aiheesta innostuneet saavat kulumaan raunioilla varmasti kokonaisen päivän. Alue sykähdyttää niin kokonsa kuin hyvin säilyneiden osiensa ansiosta. Muinainen Pompeji jakautuu nykyaikaisella kartalla yhdeksään kaupunginosaan, joista ehdimme käydä kolmessa, emmekä näe niistäkään kuin osan. Näin siitäkin huolimatta, että kävelemme useampia kilometrejä ja vietämme alueella lopulta yli neljä tuntia.

Tuntuu siltä, ettemme ehtineet saada kuin maistiaisen alueen tarjonnasta, vaikka toisaalta näimmekin useita mielenkiintoisia kohteita. Alla on lueteltu oman kierroksemme kymmenen kohokohtaa.

1. FORUM
Pompejin keskus oli monen muun kaupungin tavoin tori eli Forum, jonne ei ole kovin pitkä matka Pompei Scavin rautatieasemalta tultaessa. Forumilla järjestettiin markkinoita ja sen laidalla oli tärkeitä hallintorakennuksia.
Forumia ympäröivistä rakennuksista mahtavin oli Basilica, jota käytettiin oikeustalona. Jykevät tiilipylväät ovat jakaneet rakennuksen kolmeen laivaan.
Forumin ympärillä sijaitsi myös uskonnollisia pyhäköitä. Apollon temppeli on yksi Pompejin vanhimmista rakennuksista.

4. VILJAVARASTOT / GRANAI DEL FORO
Forumin laidalla oli viljavarastoja, joiden tiloissa käytiin myös hedelmä- ja vihanneskauppaa. Nyt rakennuksiin on kerätty tuhansista esineistä koostuva arkeologinen kokoelma. Esimerkiksi ruukkuja on valtavasti, mutta huomio kiinnittyy lasiarkuissa makaaviin hahmoihin, jotka ovat kipsivaloksia Pompejin katastrofissa kuolleista ihmisistä. Mieleen jäävät erityisesti pieni lapsi sekä kerälle kiertynyt koira.

5. MYSTEERIEN HUVILA / VILLA DEI MISTERI
Mysteerien huvila sijaitsee hieman syrjässä muusta kaupungista, hautausmaan ohi kulkevan Via delle Tomben päässä. Huvilan sisällä on muun muassa hyvin säilyneitä punasävyisiä maalauksia.

6. VETTIIN TALO / CASA DEI VETTII
Yksi Pompejin ylellisimmistä taloista kuului Vettiuksen veljeksille, jotka vaurastuivat kauppiaina. Seinillä on paljon freskoja. Talo oli vierailumme aikaan suljettu, joten emme tällä kerralla päässeet ovensuuta pidemmälle.

7. HAAVOITTUNEEN KARHUN TALO / CASA DELL’ORSO FERITO
Haavoittuneen karhun talo on saanut nimensä sisäänkäynnin luona olevasta mosaiikista. Sisällä voi käydä ihailemassa huolella restauroituja mosaiikkeja ja freskoja.

8. STABIAEN KYLPYLÄ / TERME STABIAE
Kylpylöillä oli tärkeä osa roomalaisessa kulttuurissa ja niitä oli Pompejissakin useampia. Stabiaen kylpylä on säilynyt hämmästyttävän hyvin ja sen sisätiloissa voi tutustua useampaan huoneeseen.

9. SUURI TEATTERI / TEATRO GRANDE
Suuri teatteri toimi komedioiden ja tragedioiden näyttämönä. Se rakennettiin noin vuonna 150 eKr. rinteeseen, joka soveltui hyvin katsomon alustaksi.
Pompejin pääkatu lähtee Forumilta ja kulkee lähes koko kaupungin halki. Sen varrella oli muun muassa kauppoja ja leipomoita. Asunnot sijaitsivat liikehuoneistojen yläkerrassa.

Emme todellakaan nähneet läheskään kaikkea. Muita Pompejin merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat muun muassa amfiteatteri, eroottisista seinämaalauksistaan tunnettu bordelli, Forumin kylpylä, Faunin talo sekä Pakolaisten puutarha, jossa uhrien kipsivalokset ovat alkuperäisillä sijoillaan.

Seuraavalla kerralla valmistautuisin paremmin ja suunnittelisin etukäteen tärkeimpien kohteiden kautta kulkevan reitin. Alueen laajuutta on vaikea ymmärtää, ennen kuin sen näkee omin silmin. Esimerkiksi Mysteerien huvilalta on kahden kilometrin taival alueen toisessa laidassa sijaitsevalle amfiteatterille. Matka on siis melkein sama kuin Helsingin Olympiastadionilta Stockmannille, mutta Pompejin kadut ovat epätasaisempia ja rauniokaupungissa täytyy turvautua kympin ratikan sijasta jalkapatikkaan.
Rauniokaupungin palvelut ovat melko vaatimattomat. Ravintolatarjonta alueen sisällä rajoittuu yhteen pienehköön tilaan, jossa toimii sekä pikaruokahenkinen ravintola että kahvila. Tunnemme itsemme onnekkaiksi, kun löydämme nopeasti vapaan pöydän neljälle. Matkailijamäärä on lokakuisena iltapäivänä mielestäni varsin kohtuullinen, mutta kesäaikaan tungosta lienee huomattavasti enemmän.

Pompeji on yllättävän mielenkiintoinen kokonaisuus, vaikkei antiikin historia olisikaan kovin lähellä sydäntä. Tuntuu hämmästyttävältä, kuinka hyvin muinainen kaupunki on tuhkan alla säilynyt, ja kuinka katuja pitkin kävellessä voi kuvitella Pompejin yhä eläväksi.

Palaisin mielelläni Pompejiin toisenkin kerran. Toisaalta olisi kiinnostavaa tutustua myös Herculaneumin raunioihin. Samassa purkauksessa tuhoutuneen naapurikaupungin jäännökset ovat säilyneet kuulemani mukaan vielä Pompejiakin paremmin, mutta matkailijoita on selvästi vähemmän. Herculaneum on välttynyt suurimmilta turistimassoilta, koska se on huomattavasti Pompejia pienempi.

Pompejin kaivaukset jatkuvat edelleen, sillä tutkimukset ovat vielä suurella osalla alueesta pahasti kesken. Esille saatujen muinaismuistojen säilyttämisessä on haasteensa, sillä muun muassa vilkas turismi, valo, ilmansaasteet sekä kosteus uhkaavat tuhkasta esiin kaivettua kaupunkia. Toivottavasti Pompeji kestää, sillä kierros rauniokaupungissa tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman antiikin historiaan.
Italia
Colosseum – ikuisen Rooman mahtavin symboli
Pääsin tämänsyksyisellä matkalla jo elämäni neljättä kertaa Colosseumille. Muinaisen amfiteatterin rauniot jaksavat sykähdyttää aina uudelleen, ja tätä nähtävyyttä kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa myös illalla tunnelmavalaistuksessa.
Antiikin ajan roomalaiset keisarit uskoivat pitävänsä kapinoivan kansan tyytyväisenä tarjoamalla heille leipää ja sirkushuveja. Jälkimmäisiä varten tarvittiin suuri amfiteatteri, jonka rakentaminen aloitettiin keisari Vespasianuksen määräyksestä. Työtä rahoitettiin Jerusalemista saadulla sotasaaliilla ja sitä teetettiin juutalaisilla orjilla. Rakennusprojekti valmistui vuonna 80, jolloin valtaan oli jo noussut Vespasianuksen poika Titus. Rakennusta kutsuttiin alun perin keisarisuvun mukaan Flaviusten amfiteatteriksi, kun taas nimi Colosseum tuli käyttöön vasta keskiajalla. Se ilmeisesti viittasi rakennuksen vieressä kohonneeseen kolossaaliseen keisari Neroa esittäneeseen patsaaseen.

Tämä on jo neljäs vierailuni Colosseumilla, mutta upea nähtävyys sykähdyttää aina uudelleen. Muistan erityisesti ensimmäisen kerran, kun olin päässyt 13-vuotiaana Roomaan. Olin lukenut useimmat Asterix-sarjakuvat moneen kertaan, ja Colosseum tuntui niiden perusteella jopa niin tutulta, kuin olisin käynyt paikalla ennenkin. Areena teki silloin suuren vaikutuksen, eikä tuo taika ole kadonnut mielestäni vieläkään.

Muistelemme vaimon kanssa, kuinka vielä parikymmentä vuotta sitten vain kävelimme lippuluukulle ja pääsimme sisään ilman ennakkovarauksia tai suurempaa jonottamista. Nykyään on syytä hankkia liput Colosseumin virallisilta nettisivuilta hyvissä ajoin etukäteen. Perustiketit voi ostaa kuukautta ennen vierailua, mutta haluamamme Full Experience -liput tulevat myyntiin vain tasan viikkoa ennen haluttua ajankohtaa. Myyntiajat ovat täsmällisiä, sillä lippuja tulee saataville yksi aikaikkuna kerrallaan viidentoista minuutin välein. Full Experience -liput ovat muutaman euron peruslippuja kalliimpia, ja niiden etuna on pääsy muun muassa Colosseumin areenatasolle sekä Forum Romanumilta ja Palatinus-kukkulalta löytyviin niin sanottuihin SUPER-kohteisiin. Tarjolla on myös muutamia muitakin lipputyyppejä sekä erilaisia opastettuja kierroksia.

Lippujen hankinta osoittautuu haluamanani päivänä haastavaksi, sillä vaikka olen aina viidentoista minuutin välein haukkana paikalla, en ehdi saada lippuja ennen kuin ne on myyty loppuun. Kokeilen tätä useamman aamupäivän ajankohdan osalta ja ehdin jo luovuttaa, kunnes iltapäivällä tärppää ilman ongelmia. Niinpä vierailemme Colosseumilla iltapäivällä. Vuodenaikakin varmasti vaikuttaa lippujen saatavuuteen. Esimerkiksi nyt tätä marraskuussa kirjoittaessani saisi viikon päähän hyvin lippuja lähes mille kellonlyömälle tahansa.

Saavumme paikalle jo puolisen tuntia ennen lippuihimme merkittyä sisäänpääsyaikaa. Kellonajoista ollaan täällä tarkkoja, sillä portista pääsee läpi aikaisintaan 15 minuuttia etuajassa. Jämptien sisäänpääsyaikojen ansiosta jonoa ei pääse juurikaan syntymään, ja pääsemmekin aikanamme sujuvasti eteenpäin. Pääsyliput ja passit tarkistetaan, minkä lisäksi asiaan kuuluu myös läpivalaisun sisältävä turvatarkastus. Päädymme Colosseumin sisällä tiiviin ihmisjoukon jatkeeksi, joten ihan yksikseen tätä nähtävyyttä ei pääse ihailemaan.

Kurkistamme Colosseumin sisään ensimmäisestä vastaan tulleesta aukosta. On harmillista, että symmetrisenä valmistunut amfiteatteri on nykyään raunioina, eikä katsomoista ole paljoakaan jäljellä. Toisaalta on hyvä, ettei historiallista rakennusta ole lähdetty enää nykyaikana liikaa entistämään. Mieleeni tulee kyseenalaisena esimerkkinä Kreetan Knossos, jota arkeologi Arthur Evans rekonstruoi mielikuvituksensa mukaiseksi.

Muun muassa maanjäristykset ovat runnelleet Colosseumia vuosisatojen saatossa. Marmoria ja muita kiviä siirrettiin surutta rakennusmateriaaliksi muualle Roomaan esimerkiksi kirkkoja varten, kunnes paavi Benedictus XIV pelasti amfiteatterin rauniot suojeltaviksi 1700-luvun puolivälissä. Hän totesi Colosseumin pyhäksi paikaksi, koska siellä oli surmattu paljon kristittyjä marttyyreita. Nykyään voimme vain kuvitella, miltä täällä on parituhatta vuotta sitten näyttänyt.

Lippumme oikeuttavat pääsyyn areenalle, jonka toinen pääty on päällystetty kuvaamaan muinaisen taistelukentän pintaa. Astumme sisään gladiaattoreiden käyttämästä rakennuksen länsipäädyssä sijaitsevasta portista. Tämä Porta Triumphalis toimi myös poistumistienä niille taistelijoille, jotka selvisivät koitoksestaan hengissä. Menehtyneiden ruumiit sen sijaan kärrättiin ulos vastapäisestä kuoleman portista.

Gladiaattorit olivat enimmäkseen vankeja tai orjia, jotka saattoivat pelastaa henkensä menestymällä teräasein käydyissä taisteluissa. Myöhemmin joukkoon liittyi myös entisiä sotilaita tai muita vapaita kansalaisia, jotka tavoittelivat areenalla rahaa ja mainetta.

Areenan kansi on nykyisin vain toisessa päädyssä, kun taas muilta osin voi katsella maanalaisia kellarikäytäviä. Gladiaattoreita, kuolemaantuomittuja ja villieläimiä säilytettiin noissa karuissa tiloissa ennen joutumistaan areenalle. Jotkut pääsyliput ja opastetut kierrokset sisältävät pääsyn myös alas kellareihin.

Me nousemme sen sijaan jyrkkiä portaita pitkin ylemmälle tasolle, jossa päädymme aluksi laajaan museotilaan. Colosseumin historiasta kertovan näyttelyn lisäksi esillä on vaihtuvia näyttelyitä. Vierailumme aikaan vuorossa oleva näyttely kertoo Troijan ja Rooman välisistä yhteyksistä. Esillä on muun muassa arkeologisia löytöjä, mutta emme jaksa keskittyä esineisiin oikeastaan lainkaan. Olemme juuri kierrelleet useamman tunnin Forum Romanumin raunioilla, joten kaikki historialliset yksityiskohdat eivät enää tässä vaiheessa päivää kiinnosta erityisen paljon.

On hienoa katsella areenaa toisesta kerroksesta. Tämän tason voi kävellä ympäri ja ihailla Colosseumia eri suunnista. Parhaat kuvakulmat löytyvät soikean areenan päädyistä, jotka tarjoavat symmetriset näkymät. Samalla voi pysähtyä miettimään, mitä kaikkea nämä kivet ovat vuosisatoja sitten nähneet.

Antiikin ajan roomalaiset sirkushuvit olivat äärimmäisen verisiä. Colosseumilla taistelivat henkensä kaupalla niin gladiaattorit kuin erilaiset eläimetkin. Yleisö saattoi seurata myös julkisia teloituksia. Lisäksi ohjelmaan kuului toisinaan esimerkiksi metsästystä tai näytelmiä, ja areena saatettiin jopa täyttää vedellä meritaistelunäytöksiä varten. Arvioiden mukaan sadattuhannet ihmiset ja yli miljoona eläintä menettivät näissä huveissa henkensä. Gladiaattoritaistelut lopetettiin 400-luvulla, kun kristinusko levisi Roomaan. Eläintaisteluja jatkettiin vielä seuraavalle vuosisadalle asti.

Areenalle mahtui varovaistenkin arvioiden mukaan ainakin 50 000 katsojaa ja se oli suunniteltu varsin toimivaksi. Sisääntuloportteja oli niin paljon, että suuretkin yleisömassat saattoivat kulkea sisään tai ulos muutamassa minuutissa. Eri yhteiskuntaluokille oli omat kulkureittinsä ja keisarilla tietenkin oma aitionsa. Huvittavaa kyllä, sisäänpääsy on nykyaikana erilaisten turvatarkastusten vuoksi paljon hitaampaa. Aikoinaan Colosseumilla oli valtava siirreltävä kangaskatos suojaamassa yleisöä auringonpaahteelta. Käymälöitä oli runsaasti ja raikasta juomavettäkin oli saatavilla.

Katselemme vielä lopuksi näkymiä toisesta kerroksesta Konstantinuksen riemukaaren ja Forum Romanumin suuntaan. Poistumme Colosseumilta tyytyväisinä, mutta myös hieman hikisinä ja nälkäisinä. Meiltä kului Colosseumin sisällä noin tunti ja vartti. Mieleeni tulee, ettemme nähneet ainuttakaan kissaa. Jollain aiemmalla vierailulla niitä on tullut vastaan paljonkin. Colosseumin kissojen määrä onkin vähentynyt huomattavasti, vaikka kyllä niitä kuulemma täällä edelleen elelee. Vilkas ja kuuma iltapäivä ei vain liene kateille mieluisaa näyttäytymisaikaa.

Majoituimme viikoksi Montin kaupunginosaan, joka sijaitsee aivan Colosseumin naapurissa. Monti on mukava ja käymisen arvoinen, vaikkei siellä yöpyisikään. Sieltä kannattaa myös lähteä etsimään ruokaa, jos Colosseumin tai Forum Romanumin koluamisen yhteydessä pääsee nälkä yllättämään. Itse kävelemme Colosseumilta muutamassa minuutissa Pizza della Madonna dei Montiin, joka tarjoaa hyvää pizzaa myös perinteisten italialaisten ruoka-aikojen ulkopuolella. Yksi Montin parhaista puolista meille on, että sieltä pääsee ihastelemaan tunnelmavalaistua Colosseumia monella iltakävelyllä.

Ihmismassat ovat kaikonneet ja alueella kiertelee yllättävän vähän kulkijoita. Ympäristö on varsin hämärä, joten muinaisen rakennuksen hillitty valaistus pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Nautimme sopivasti viilenneestä ilmasta ja rauhallisesta tunnelmasta. Näinä hetkinä on helppo kuvitella, millaista täällä on saattanut olla parituhatta vuotta sitten. Jos pääsen Roomaan vielä viidennenkin kerran, kuuluu Colosseum varmasti jälleen matkaohjelmaan. Saatan kuitenkin tyytyä silloin ihailemaan muinaista rakennusta vain ulkopuolelta ja nimenomaan näin iltavalaistuksessa. Colosseum on juuri tällaisina kiireettöminä hetkinä parhaimmillaan.

Colosseumin lippuihin kuuluu sisäänpääsy myös viereiselle Forum Romanumille. Kiehtovasta raunioalueesta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
Italia
Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa
Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.
Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa
-
Kreikka1 vuosi sittenSyyslomaviikko Kreetan maisemissa















Noora | Kerran poistuin kotoa
19.12.2019 at 20:23
Pompeijissa en ole vielä käynyt, mutta ehdottomasti kuuluu pakko päästä -listalle. Varmasti saisin siellä vietettyä pitkän tovin. Näyttää siltä, että kuumimman turistikauden ulkopuolella väkeä on paikalla maltillisesti, joten pitää itsekin yrittää suunnata sinne vaikka keväällä tai syksyllä. Italiassa en muutenkaan ole pariin vuoteen käynyt ja sain sulta niitä hyviä vinkkejä jo sinne pohjoisemmaksi, joten ehkä pitää suunnitella sinne vähän pidempikin retki 🙂
Mika / Lähtöportti
19.12.2019 at 23:13
Suosittelen, uskon että tykkäisit Pompeijista. Kesällä saattaa olla tosi kuumaa ja ahdasta, joten kevät tai syksy toimii varmasti paremmin. Kyllä tuolla lokakuussakin oli paikoitellen aika paljon porukkaa, mutta toisaalta varsinkin syrjemmällä sai kulkea ihan rauhassa. Ja tosiaan, Italia on aina hyvä idea, ja koska sulla on jo toinen jalka melkein pohjoisen järvillä ja vuorilla, niin miksei sieltä voisi jatkaa tuonne etelään myös 🙂
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
21.12.2019 at 23:57
Olen käynyt Italiassa vain Roomassa. Napoli ja Pompeji kiinnostaisi kyllä kovasti. Etäisyys alkaa olla kuitenkin jo sen verran suuri, että alle viikon matka on liian lyhyt.
Mika / Lähtöportti
22.12.2019 at 22:16
Suosittelen kyllä Napolia, Pompejia ja samalla koko tuota seutua, johon kuuluu mm. Amalfin rannikko, Sorrento sekä Caprin, Ischian ja Procidan saaret. Aikaa kannattaa tosiaan varata riittävästi, sillä meillekin kuusi yötä tuntui noilla kulmilla kovin vähältä.