Seuraa somessa

Italia

Maisemien ilotulitusta Amalfin rannikolla

Julkaistu

-

Päiväretki häikäisevän kauniilla Amalfin rannikolla täytti odotukset. Ajoimme edestakaisin suurimman osan maineikkaasta maisematiestä sekä vierailimme Ravellon ja Amalfin kylissä.

Oikealla puolella kimaltaa sininen meri ja vasemmalla kohoavat dramaattiset kalliot. Suorastaan henkeäsalpaava maisema tuntuu jatkuvan jokaisen mutkan jälkeen entistä upeampana. Sorrenton ja Salernon välissä sijaitsevaa Amalfin rannikkoa ei turhaan kehuta yhdeksi Euroopan kauneimmista alueista.


Olemme lähteneet liikkeelle Sorrentosta, josta on muutamien kilometrien matka kuuluisalle rannikkoreitille. Tien virallinen nimi on italialaisen numerointijärjestelmän perusteella Strada Statale 163, mutta kansainvälisesti tämä merenrantaa seuraava väylä tunnetaan nimellä Amalfi Drive. Italialaiset käyttävät reitistä nimeä Nastro Azzurro eli Sininen nauha. Tie toden totta kiemurteleekin nauhan lailla sinisävyisissä maisemissa.


Lokakuun puolivälissä ei ole ruuhkaa, joten saamme ajella melko rauhassa. Valppaana täytyy silti pysytellä jatkuvasti, koska alun perin hevoskärryjä varten kallioon louhittu tie on paikoitellen hyvin kapea. Koko Amalfi Driven pituus on vain viitisenkymmentä kilometriä, mutta matkanteko on hidasta, joten aikaa kannattaa varata reilusti.


Jyrkänteen reunalla tasapainoileva tie on suojattu asianmukaisilla aidoilla, eikä se mutkikkuudestaan huolimatta tunnu mitenkään vaaralliselta. Muutamissa ohittamissamme kojuissa kaupitellaan muun muassa hedelmiä, granitaa ja limoncelloa.


Positanon kylän kohdalla syntyy jo pientä ruuhkaa, kun liikenne pysäytetään muutamaksi minuutiksi vastaantulevan bussin vuoksi. Parissa muussakin taajamassa näyttää olevan sama käytäntö, jonka mukaan autot pysäytetään kylän toisessa päässä, kun kapealle osuudelle on toisesta päästä tulossa suurikokoinen ajoneuvo. Tilaa vastaantulijoille ei juuri olisikaan. Maisema Positanoon on kauneimmillaan, kun pääsemme kylän itäpuolelle.


Tien varrelle on pysäköity paljon autoja, ja valokuvaukseen sopivia näköalapaikkoja tulee vastaan vain harvakseltaan. Onnistumme onneksi pysähtymään muutaman kerran ikuistamaan näkymiä. Positano on yksi rannikon tunnetuimmista kohteista, ja se näyttääkin tien varrelta nähtynä upealta. Olen lukenut muun muassa Unelmatrippi ja Virpin maailma  blogien houkuttelevat postaukset, joiden perusteella aiomme pysähtyä Positanossa paluumatkalla.


Bussit tööttäävät varoitukseksi ennen mutkia ja näemme muutaman täpärän tilanteen, joissa vastaantulijan täytyy peruuttaa, jotta molemmat autot pääsevät lopulta haluamaansa suuntaan. Moottoripyöräilijät livahtavat ohitse sopivaksi katsomistaan raoista, kuten kaikkialla muuallakin Italiassa.


Jätämme rantatien Amalfin ja Atranin kylien jälkeen ja käännymme kohti vuoristoa. Amalfi Drive jatkuisi tästä vielä parinkymmenen kilometrin verran, mutta joudumme aikataulusyistä jättämään Salernoa kohti jatkuvan taipaleen väliin. Atranin ja Salernon väliin jää monta kiinnostavaa kylää, kuten Minori, Maiori, Cetara sekä Vietri sul Mare.


Vuoristotie mutkittelee yhä korkeammalle. Kapeimmasta osuudesta on tehty liikennevalojen avulla yksisuuntainen, joten joudumme jälleen myös seisahtumaan muutamaksi minuutiksi. Päämääränämme on monien ylistämä Ravellon kylä, jonka näköalapaikoilta voi katsella rannikkoa lähestulkoon lintuperspektiivistä.


Jätämme auton kirkon alapuolella sijaitsevalle Piazza Duomon maksulliselle pysäköintialueelle ja lähdemme sitten tutustumaan kylään. Avaraa keskusaukiota reunustavat ravintoloiden terassit sekä kirkon vaalea julkisivu. Lapset haluavat jäädä hetkeksi katselemaan suurten puiden varjoon kokoontuneita kulmakunnan kissoja. Joukossa on myös pieni pentu, joka saa makupaloja muutamien matkailijoiden eväistä.


Syömme nopean pastalounaan La Cucina di Sofi -ravintolassa sivukujan varrella, ennen kuin siirrymme kohti Ravellon päänähtävyyttä, Villa Rufoloa. Villa Rufolon puutarhan portti on aivan kirkon vieressä. Aikuisten pääsylipun hinta on seitsemän euroa.


Villa Rufolo rakennettiin 1200-luvulla varakkaan kauppiasperheen kodiksi. Omistajat ovat vuosisatojen saatossa vaihtuneet, mutta paikka on tehnyt suuren vaikutuksen muutamiin merkkihenkilöihin. Giovanni Boccaccio mainitsee Villa Rufolon maailmankirjallisuuden varhaisiin klassikoihin kuuluvassa Decameronessa ja Richard Wagner inspiroitui täällä säveltämään ikuisuusprojektiksi jääneen Parsifal-oopperan valmiiksi. Wagnerin muisto elää klassisen musiikin konserteissa, joita järjestetään myös Villa Rufolon puutarhassa. Viime vuonna tahtipuikkoa kävi heiluttamassa Esa-Pekka Salonen.


Villa Rufolon päärakennuksessa ei ole valtavasti nähtävää, mutta huomio kiinnittyy heti puutarhaan sekä sieltä avautuvaan maisemaan. Värikäs kukkaloisto jatkuu vielä näin syksylläkin ja palmut luovat etelämaalaista tunnelmaa. Taustalla häämöttävät merimaisemat tuntuvat uskomattomilta.


Laskeudumme puutarhan alemmalle tasolle ja katselemme kaukana alhaalla välkehtivää merta sekä seudun korkeita kallioseinämiä. Täältä otettuja kuvia näkee postikorteissa ja matkailuesitteiden kansissa, eikä se ole ihme. Maisema jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa.


Villa Rufolon puutarhan alueella on muutamia rakennuksia, joista osa on paremmassa kunnossa kuin toiset. Emme lähde kiipeämään kolmekymmenmetriseen torniin, mutta ihailemme hetken ritarien saliksi kutsutun paviljongin raunioita.


Villa Rufolo suorastaan ylittää odotuksemme erityisesti puutarhan sekä maisemien osalta. Jos joku paikka saa koululaisenkin aidosti huokailemaan maailman kauneutta, on se varmasti käymisen arvoinen.


Palaamme keskusaukiolle syömään jäätelöä ja teemme vielä pienen kierroksen kylällä. Kapeiden kujien varsilla on pieniä putiikkeja, joissa kaupataan erityisesti keramiikkaa. Keltainen väri on hyvin esillä, koska kaikki sitruunoihin liittyvä vaikuttaa suositulta.


Ydinkeskusta ei ole kovin suuri, emmekä lähde tällä kerralla kauemmas. Jos vielä palaamme Ravelloon, haluan käydä myös Villa Cimbronen puutarhassa, joka sekin tarjoaa huikeita merimaisemia. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitseva Villa Cimbrone on hotellikäytössä, mutta sen puutarha on avoinna yleisölle.


Erään koruliikkeen edustaa vartioi kirjava kissa, jolla näyttäisi olevan pieni pentu. Lapset yrittävät houkutella pentua silitettäväksi, mutta se katsoo parhaaksi pysytellä aidan takana suojassa.


Palaamme Ravellosta takaisin merenpinnan tasolle samaa tietä kuin tulimmekin. Pian vastaan tuleva Amalfi tuntui menomatkalla nähtynä aivan liian kauniilta väliin jätettäväksi. Kylä vaikuttaa Positanoon verrattuna helpommin lähestyttävältä, koska tie laskeutuu täällä aivan rantaan ja keskustaan tutustuminen onnistuu ilman portaiden kiipeämistä. Laskeskelen myös, ettei auringonlaskuun ole valtavan pitkää aikaa, joten katsomme parhaaksi vaihtaa Positanoon tutustuminen Amalfin kylään. Autonkin saa helposti pysäköityä päätien varrelta löytyvään Luna Rossa -parkkihalliin.


Parkkihallissa on hieman erikoinen käytäntö, jonka mukaan matkustajien pitää jäädä pois kyydistä jo sisäänpääsypuomilla. Käyn pysäköimässä auton kapeaan ruutuun, minkä jälkeen pääsemme Amalfin keskustaan kävelytunnelia pitkin. Amalfin rantapromenadilla voi nauttia ilta-auringon säteistä ja merellisestä tunnelmasta.


Amalfin uimaranta näyttää houkuttelevalta, varsinkin jos sitä vertaa Sorrenton vaatimattomiin hiekkarantoihin. Illansuussa on näin lokakuussa väljää, mutta voin toisaalta kuvitella, ettei rannalla ole kesähelteillä kovinkaan montaa vapaata neliötä. Aurinko alkaa kadota vuoren taakse, joten viimeisetkin lomailijat keräilevät tavaroitaan ja poistuvat hiekalta. Pysähdymme hetkeksi ihailemaan merta, korkeita kalliorinteitä sekä vanhoja rakennuksia.


Uimarannan taakse rakennettu lyhyt kävelykatu on nopeasti nähty, joten käännymme Amalfin kujille päin. Pian kulman takaa esiin ilmestyvä Piazza Duomo yllättää. Koska päädyimme tänne hetken mielijohteesta, emme osanneet odottaa näkevämme Amalfin katedraalin kaltaista rakennusta. Suuren kirkon julkisivu on hämmästyttävän kaunis ja lapsetkin kiinnittävät huomiota sen huolella viimeisteltyihin yksityiskohtiin.


Kylän pääkatu nousee loivaan ylämäkeen kirkolta sisämaahan päin. Pienissä putiikeissa kaupitellaan postikortteja, koruja, käsintehtyjä sandaaleja ja paljon muuta. Vanhojen rakennusten välistä lähtee muutamia kapeita sivukujia ja jyrkkiä portaikkoja eri suuntiin. Kävelemme jonkin matkaa, kunnes katu levenee ja näyttää jatkuvan kaukaisuuteen. Käännymme ympäri, ostamme löytämästämme marketista eväitä ja palaamme autolle.


Amalfi on lyhyen tutustumisen perusteella kaunis ja yllättävänkin viihtyisä kylä, joka voisi soveltua tukikohdaksi Amalfin rannikon tarkempaan tutkimiseen. Kovin suuri se ei kuitenkaan ole, joten uskon että ehdimme nähdä jo näinkin lyhyellä kierroksella kaiken oleellisimman. Naapurikylä Atraniin olisi vain lyhyt kävelymatka parkkihallin tunnelin kautta.


Käynnistän auton kuuden maissa, eli vain hieman ennen auringonlaskua. Taivas punertuu kauniisti, mutta auringonlasku ei ole pilvien vuoksi näyttävin mahdollinen. Nautimme joka tapauksessa hämyisestä merimaisemasta, joskin kuljettaja joutuu keskittymään ensisijaisesti ajamiseen. Ilta pimenee lopullisesti Positanon paikkeilla, mutta koska valokuvatkin on otettu jo menomatkalla, ei pimeys suuremmin haittaa. Matka etenee sujuvasti sopivaa vauhtia etenevän autojonon jatkona.


Retken anti on ollut niin hyvä, ettei edes Positanon väliin jääminen harmita. Tälle seudulle olisi ilo palata uudelleen ja tutustua samalla moneen muuhunkin kylään. Kevät ja syksy lienevät parhaat ajankohdat Amalfin rannikolla lomailuun. Sää tuntui nyt lokakuussakin kesäisen lämpimältä, mutta vilkkain matkailusesonki on jo selvästi ohitse. Amalfin rannikon suosiolla on syynsä – se nimittäin todellakin kuuluu Euroopan kauneimpiin paikkoihin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Maisemaonnellinen Johanna

    6.11.2019 at 21:12

    Tämä juttu EI OLE hyvää lääkettä Italia-kuumeeseen 🙂 Viime kerrasta onkin ensi kesänä jo kaksi vuotta, joten olisiko ensi kesänä Italian vuoro?

    Niin paljon kuin olen Italiassa kuukausia viettänyt ja lomaillutkin, en ole koskaan ollut Laziota alempana. Se puute pitää kyllä korjata!

    • Mika / Lähtöportti

      7.11.2019 at 13:04

      Italia on aina hyvä idea, joten nyt vaan varaamaan matkaa ensi kesäksi 😀 Olen itsekin tutustunut Etelä-Italiaan oikeastaan vasta viime vuosina ja voin lämpimästi suositella Amalfin rannikon lisäksi myös Sisiliaa ja Pugliaa! Etelä kiehtoo todella paljon, tunnelma on hieman erilainen kuin keskieurooppalaisemmassa pohjoisessa.

  2. Jenni / Unelmatrippi

    19.11.2019 at 19:49

    ”Amalfin rannikon suosiolla on syynsä – se nimittäin todellakin kuuluu Euroopan kauneimpiin paikkoihin.” Olen täysin samaa mieltä, aivan ihanaa seutua! Ja mikä ihana valo ja auringonpaiste kuvissa! <3 Tästä jutustasi tuli todella vahvasti mieleen muistot omalta reissulta noille kulmille. Palaisin todella mielelläni joskus takaisin kiertelemään noita kyliä ja katselemaan noita upeita maisemia.

    • Mika / Lähtöportti

      20.11.2019 at 17:35

      Tuota valoa ja auringonpaistetta kyllä taas kaipaisi näin marraskuun keskelle! Nuo maisemat tekivät meihinkin ison vaikutuksen. Mehän yleensä halutaan nähdä Italiasta aina uusia puolia, mutta tämä on sellainen kohde jonne tekisi todellakin mieli palata.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.

Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

montemarcello_03


Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

montemarcello_02


Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta. 

montemarcello_07


Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

montemarcello_11


Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

montemarcello_12


Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

montemarcello_08


Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

montemarcello_13


Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

montemarcello_15


Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

montemarcello_09


Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä. 

montemarcello_06


Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

montemarcello_01


On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

montemarcello_10


Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

montemarcello_05


Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

montemarcello_04


Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.

Jatka lukemista

Italia

Päiväretki tornin juurelle Pisaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
  
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.

pisa_18


Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.

pisa_02


Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”

pisa_17


Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.

pisa_01


Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.

pisa_03


Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.

pisa_04


Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.

pisa_10


Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin. 

pisa_11


Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.

pisa_09


Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.

pisa_07


Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.

pisa_08


Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.

pisa_06


Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua. 

pisa_16


Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.

pisa_15


Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.  

pisa_14


Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.

pisa_13


Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja