Seuraa somessa

Suomi

10 suunnitelmaa Suomen kesään

Julkaistu

-

Matkailu vaikuttaa tänäkin vuonna painottuvan vahvasti kotimaahan. Tutkin Suomen tarjontaa ja valitsin kymmenen kohdetta, jotka voisivat kuulua perheemme kesäohjelmaan.

Koska ulkomaille matkustaminen on edelleen epävarmaa, tuntuu hyvältä tehdä ainakin alustavia suunnitelmia Suomen kesään. Ideani sijoittuvat eri puolille maata ja pari niistä voi toteuttaa myös päiväretkinä kotoa käsin. Olemme näillä näkymin suuntaamassa ainakin tuttuun Itä-Suomeen ja ehkä länteenkin, mutta varaudumme nopeisiin ratkaisuihin tilanteen mukaan. Kaikkia alla olevia ei ole tarkoitus toteuttaa yhtenä kesänä. Olisin iloinen, jos muutamat näistä suunnitelmista onnistuivat seuraavina kuukausina, mutta loput voisivat jäädä talteen tuleviksi vuosiksi. Listan kokoaminen ja eri matkablogien lukeminen kohotti omaa Suomeen kohdistuvaa matkakuumetta huomattavasti. Kenties tästä löytyy ideoita myös muille kotimaassa matkaaville.


Kuva Svedjehamnista: Rami / Kohteena Maailma

1. MERENKURKUN SAARISTO

Unescon maailmanperintölistalle päässyt Merenkurkun saaristo on houkutellut minua jo kauan, mutta tämä Suomen ainoa luonnonperintökohde on jäänyt toistaiseksi näkemättä. Odotan löytäväni kaunista luontoa, aistivani meritunnelmaa Svedjehamnin satamassa, kiipeäväni Saltkaretin näkötorniin sekä käveleväni ainakin Bodvattnetin luontopolun ympäri. Saaristosta löytyy mökkimajoitusta tai sinne voi tehdä päiväretken Vaasasta käsin.

Lue lisää Merenkurkun saaristosta ja Vaasasta Kohteena maailma -blogista.



2. VEIKKAUSLIIGAA VALKEAKOSKELLA, KOTKASSA TAI LAHDESSA

Nyt kun jalkapalloa ei ole päässyt katsomaan ulkomaille, täytyy toivoa edes kotimaan katsomoiden avautumista. Olen toistaiseksi nähnyt Veikkausliigaa vain Helsingissä ja Espoossa, vaikka helpon päiväretkimatkan päässä olisi useampiakin kiinnostavia vaihtoehtoja. Valkeakosken Tehtaan kentällä on legendaarinen asema kotimaisessa futiskulttuurissa ja samasta kaupungista löytyy myös Suomen Jalkapallomuseo. Samoin Kotka on perinteinen palloilukaupunki ja nyt kun kuvassa näkyvällä Arto Tolsa Areenalla pelataan taas Veikkausliigaa, olisi tässä varmasti oiva retkikohde. Kolmas hyvä vaihtoehto on Lahti, jossa voisi bongata ennen peliä montakin urheiluaiheista nähtävyyttä.


Kuva Petkeljärveltä: Pilvi / Suunnaton

3. PETKELJÄRVEN JA KOLOVEDEN KANSALLISPUISTOT

Luontoretkeilystä on tullut minulle jonkinlainen matkailun korvike, kuten ilmeisesti monelle muullekin. Erityisesti kansallispuistot ovat houkutelleet ihmisiä entistä enemmän, ja miksipä ei, sillä tarjoavathan ne hyvin merkittyjä reittejä harvinaisen kauniissa ympäristössä. Minulla ei ole mitään erityistä tavoitetta kaikkien kansallispuistojen kiertämisestä, vaikka toisaalta uusien kohteiden näkeminen kiinnostaakin. Karttaa katsomalla selvisi, että Petkeljärven ja Koloveden kansallispuistot olisivat helposti yhdistettävissä Itä-Suomen-reissun varrelle. Molemmat näyttävät kuvien perusteella houkuttelevilta, joten otan ne ilomielin matkaohjelmaan.

Lue lisää Petkeljärvestä Suunnaton-blogista.


Kuva Tankarin majakasta: Emma / Mutkia Matkassa

4. KOKKOLA JA TANKARIN MAJAKKASAARI

Kävimme pari vuotta sitten Kylmäpihlajan majakkasaarella Raumalta käsin, ja nyt houkuttaisi tehdä toinen samantyyppinen retki. Kokkolan edustalla sijaitseva Tankar on karu saari, jossa kohoaa punavalkoinen majakka. Käsittääkseni Tankarilta löytyy myös rantakallioita, pieniä puisia mökkejä, eristyneen yhteisön historiaa sekä aitoa meritunnelmaa. Saarella voisi myös yöpyä, mutta omalle perheellemme todennäköisempi vaihtoehto on vain päiväretki M/S Jennyn kyydissä. Samalla tulisi tietysti käytyä uudelleen myös Kokkolassa, josta on jäänyt mieleen erityisesti Nerassa syöty erinomainen ateria.

Lue lisää Tankarista Mutkia Matkassa -blogista.


Kuva Puijon tornista: Kuopio-Tahko kuvapankki

5. KESÄPÄIVÄ KUOPIOSSA

Vietimme viime kesänä mukavat kesäpäivät sekä Jyväskylässä että Joensuussa, ja samalla konseptilla voisi lähteä seuraavaksi Kuopioon. Pohjois-Savon maakuntakeskus on jäänyt itselleni melko tuntemattomaksi. Lapsuuden vierailun jälkeen olen pysähtynyt Kuopiossa kahdesti hiihtolomilta palatessa, mutta pikavisiittien jälkeen tekisi mieli tutustua kalakukkojen kaupunkiin myös paremmalla ajalla. Tarkemmasta matkaohjelmasta ehtii päättää myöhemminkin, mutta ainakin Puijon torniin ja mualiman navaksi kutsutulle Kuopion torille pitäisi päästä, ja saattaisihan järviristeilykin sopia hellepäivään. Tähän kun lisätään vielä joku hyvä kahvila sekä ravintola, ei muuta enää tarvitakaan.


Kuva Taidetalo Pilvilinnasta: Saana / Live now – dream later

6. UUSIKAUPUNKI JA ISOKARIN MAJAKKA

Teimme pari vuotta sitten viikon mittaisen automatkan Suomen länsirannikkoa pitkin, mutta reissun varrelta jäi monta mielenkiintoista kohdetta näkemättä. Yksi sellainen on Uusikaupunki, jossa en ole vielä koskaan käynyt. Siellä houkuttaisivat erityisesti vanha puutaloalue, mielikuvituksellinen Bonk-museo sekä värikylläinen Taidetalo Pilvilinna. Uudestakaupungista käsin voisi tehdä myös meriretken Isokarin majakkasaarelle.



7. VIIKONLOPPU LOVIISASSA

Pidimme vaimon kanssa viime kesänä sadetta Café Saltbodanin terassilla Loviisan Laivasillalla ja tuumasimme, että tässähän voisi olla sopiva kohde parin päivän pikku matkalle. Olen käynyt Loviisassa muutaman kerran, mutten ole vielä koskaan viipynyt yön yli. Ensimmäinen visiitti oli luokkaretki ydinvoimalaan, minkä jälkeen olen päässyt keskittymään huomattavasti viihtyisämpiin kohteisiin. Loviisasta löytyy tunnelmallisia puutalokortteleita, kivoja ravintoloita ja kahviloita sekä muutakin mukavaa nähtävää. Parissa päivässä ehtisi koluta Loviisan varmasti melko tarkkaan ja vierailla myös Svartholman linnoitussaarella, jonne on säännöllinen lauttayhteys kesäaikaan.

Lue lisää Loviisasta Tien päällä -blogista.


Kuva Turun linnasta: Noora / Kerran poistuin kotoa

8. TURUN LINNA

Pidän linnoista ja käyn niissä mielelläni niin ulkomailla kuin Suomessakin. Tästä huolimatta Suomen kenties merkittävin linna eli Turun linna on jäänyt minulle tuntemattomaksi. Kyseessä ei sentään ole itselleni kokonaan uusi kohde, sillä kävinhän siellä ala-asteen päättäneellä luokkaretkellä. Aurajoessa on kuitenkin virrannut tuon jälkeen niin paljon vettä, ettei ole häpeä tunnustaa unohtaneensa vierailusta oikeastaan kaiken. Linna täytyykin nyt ehdottomasti ottaa seuraavan Turun-matkan ohjelmaan. Lähes kaikissa muissa Suomen linnoissa olenkin aikuisiällä käynyt, joskin myös Raaseporin linna on toistaiseksi näkemättä.

Lue lisää Turun linnasta Kerran poistuin kotoa -blogista.


Kuva Pentalasta: Alex / Matkoillablogi

9. RETKI PENTALAN SAARELLE

Lisätään listalle vielä yksi merellinen kohde, nimittäin Espoosta löytyvä Pentalan saari. Olemme käyneet useana kesänä jollakin Helsingin saarista, mutta nyt voisi siirtyä naapurikaupungin puolelle. Espoon kaupunginmuseo avasi kesällä 2018 Saaristomuseo Pentalan, minkä lisäksi saarella voi nauttia merellisestä luonnosta. Pentalassa kiehtoo myös Gurli Nyholmin tarina, jonka voi lukea Ylen sivuilta. Topakka Gurli oli kalastajan leski, joka tunnettiin yhtenä Pentalan viimeisistä ympärivuotisista asukkaista. Gurlin talo on säilytetty entisessä asussaan ja siihen voi tutustua opastetulla kierroksella.

Lue lisää Pentalasta Matkoillablogista.


Kuva A Nightwish Story -näyttelystä: Annemaria / Samppanjaa muovimukista

10. A NIGHTWISH STORY

Kitee tunnetaan erityisesti kolmesta asiasta, nimittäin pontikasta, pesäpallosta sekä metalliyhtye Nightwishista. Näistä jälkimmäinen näkyy kotikaupungissaan entistä paremmin, kun yhtyeelle omistettu A Nightwish Story -näyttely avattiin viime kesänä. Missasimme tuolloin täpärästi avajaiset, sillä kävimme Kiteen keskustassa yhtä päivää liian aikaisin. Bongasimme kuitenkin parkkipaikalla yhtyeen jäseniä ja päätimme tulla katsomaan näyttelyä seuraavana kesänä. Juureni ovat Kiteellä, joten käyn paikkakunnalla joka tapauksessa vuosittain. Nightwishin musiikki on lähellä sydäntäni paitsi kiteeläisyyden myös monissa kappaleissa kuuluvien irlantilaisten vivahteiden vuoksi.

Lue lisää Tohmajärvestä, Kiteestä ja Nightwish Storysta Samppanjaa muovimukista -blogista.



Edellä mainittujen lisäksi erinomaisia ideoita olisivat varmasti myös Saariston rengastie, Ahvenanmaa sekä Lappi. Jätin ne kuitenkin pois listalta, koska mikään niistä ei vaikuta omalla kohdallamme juuri nyt ajankohtaiselta. Saariston rengastie olisi parhaimmillaan pyöräillen, vaikka autollakin toki pääsee. Ahvenanmaan suhteen itseäni kiinnostaisi tutustua paremmin nimenomaan saaristoon ja seikkailla mantereelta perille omalla autolla lauttayhteyksiä hyödyntäen. Ahvenanmaan pääsaarilla olen kyllä käynyt, mutta Saaristomeren alue on jäänyt itselleni muuten tuntemattomaksi. Lapin suhteen kesä olisi minulle uutta, vaikka talvireissuja onkin tullut tehtyä jo useamman kerran.


Paljon nähtävää olisi toki etelämpänäkin. Vaikkapa Fiskarsin ja Fagervikin ruukit, monipuolinen Tampere, Tammisaaren puutalokorttelit, Teijon kansallispuisto, Hämeenlinnan Aulanko ja Verlan tehdasmuseo ovat esimerkkejä paikoista, jotka ovat edellä mainittujen lisäksi mielessä kesäretkiä suunnitellessa. Muistan toki myös sen, että perheemme odotetuimmat ja varmimmin toteutuvat retkikohteet ovat edelleen Linnanmäki ja Särkänniemi. Kotimaan matkasuunnitelmia on tehty kevään mittaan monessa muussakin blogissa. Esimerkiksi Lähtöselvitetyn lista on varsin houkutteleva, vaikka sen kohteet ovatkin omaani verrattuna suurimmaksi osaksi erilaisia.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
11 kommenttia

11 Comments

  1. Katja / Lähtöselvitetty

    5.5.2021 at 21:52

    Huippuhyviä kohteita!

    Itse asiassa juuri eilen katselin kartalta Pentalaa, että koskahan lähtisi piipahtamaan. Arto Tolsa -areenan vanhoilta puupenkeiltä taas luultavasti löytyy vielä mun takamuksen painauma – sen verran monta tuntia siellä on tullut istuskeltua. Jos päädyt Kotkaan katsomaan jalkapalloa, niin multa löytyy vinkkejä. Tosin erinomaisena matkaoppaana sulla on luultavasti nykyään jopa paremmat tiedot. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      6.5.2021 at 15:50

      Olen kuullut Pentalasta useampia hyviä kokemuksia, joten uskon sen olevan erinomainen retkikohde. Kotkassa on tullut käväistyä muutaman kerran, mutta seuraavalla kerralla KTP:n peli voisi olla se pääohjelmanumero. En ole fani, mutta jotain sympaattista KTP:ssä mun mielestä on, ehkä se lähtee vihreävalkoisista väreistä ja satamakaupungin pitkästä futiskulttuurista. Otan kyllä mielelläni kaikki Kotka-vinkit vastaan 🙂

  2. Reissu-Jani

    6.5.2021 at 7:11

    Jos käy Petkeljärvellä, joka on muuten kiva kohde ihan päiväreissuna, niin kannattaa ehkäpä myös ajaa Ilomantsista kohti Hattuvaaraa ja edelleen Suomen itäisimpään pisteeseen Virmajärvelle, ja mikäli on sotahistoriasta kiinnostunut löytyy sieltä Taistelijan talo ja sotahistoriallinen polku hyvine ja tarkkoine karttoineen ja selostuksineen. Sieltä edelleen jos jatkaa niin pääsee Lieksan suuntaan ja vaikkapa Ruunaankoskille – jossa itse törmäsin todella tuoreisiin karhun jälkiin. Niitähän siellä voi myös bongailla.

    • Mika / Lähtöportti

      6.5.2021 at 18:44

      Kiitos vinkeistä! Tuo kulma Suomesta on jäänyt harmillisen vieraaksi, sillä vaikka käydäänkin Kiteellä vuosittain, ei siitä vähän pohjoisemmaksi tule juurikaan lähdettyä. Lieksassa sentään käytiin ohimennen viime kesänä, mutta ei Ruunaankoskilla. Eva Ryynäsen taitelijakoti Paateri oli hieno elämys. Täytyypä pitää mainitsemasi paikat mielessä!

  3. Tässä oli useita tuttuja ja hyväksi todettuja kohteita. Isokarissa oltiin viime kesänä, mutta hylkeet jäi tuulen vuoksi bongaamatta. Jos tuonne saaristoon lähtee pyöräilemään, niin kannattaa harkita ympärireittiä tuon rengastien sijaan. Vaikuttaa paljon kiinnostavammalta!

    • Mika / Lähtöportti

      9.5.2021 at 11:56

      Kiitos näistä vinkeistä! Googlailin nyt tarkemmin sekä Sandbäckin hyljeretkiä että saariston ympärireittiä ja molemmat vaikuttavat houkuttelevilta. Kyllä Suomessakin on paljon mielenkiintoista nähtävää!

  4. Jenni / Unelmatrippi

    8.5.2021 at 13:52

    Houkutteleva lista (paitsi veikkausliigan osalta en todellakaan kuulu kohderyhmään 😀 ). Näistä paikoista Loviisa on minulla kiikarissa tälle kesälle. Kävimme tosin huvin vuoksi jo pyörähtämässä siellä yhtenä kauniina viikonloppuna vähän aikaa sitten, mutta haluaisin mennä kesällä uudelleen. Haaveena olisi tehdä retki Svartholman merilinnoitukselle ja viettää mukava ilta Loviisan kauniissa kortteleissa.

    • Mika / Lähtöportti

      9.5.2021 at 12:03

      Loviisa on kiva kesäkaupunki, joka usein unohtuu Porvoon tai muiden rannikon kohteiden varjoon. Helppo päiväretkikohde, mutta viipyisin tosiaan mielelläni vaikka koko viikonlopun. Loviisassahan on vuosittain myös tapahtumapäiviä (Avoimet puutarhat ja Wanhat talot), joiden aikana pääsisi tutustumaan paikalliseen elämään tavallista paremmin.

  5. alex

    9.5.2021 at 21:40

    Kiitti linkkauksesta ja vinkkilistasta, Mika!
    Pentalan saari tarjoaa sopivan pituisen venematkan päässä kivan päiväretkikohteen, jossa pääsee saaristotunnelmaan helposti.

    • alex

      9.5.2021 at 21:45

      …karkasi käsistä…
      Listan kohteista itselle erityisen lähellä sydäntä on Loviisa, joka jää turhankin usein Porvoon varjoon: nykyään, moottoritietä pitkin Loviisaan ei ole kuin reilut 25 minuuttia pidempi matka.
      Loviisaan kannattaa ehdottomasti suunnata Loviisan Wanhat Talot (LWT) -tapahtuman aikana; siitä useiltakin vuosilta tunnelmia omassa blogissa: https://www.rantapallo.fi/matkoilla/tag/lwt/

    • Mika / Lähtöportti

      10.5.2021 at 14:39

      Pentala kuulostaa erinomaiselta retkikohteelta meidän perheelle ja on varmasti vaihtelua esimerkiksi Vallisaarelle, Mustasaarelle tai Suomenlinnalle.

      Loviisa on tosiaan lähellä ja kaupunki on ihastuttanut minuakin niillä parilla kerralla kun olen siellä käynyt. Kiitos linkeistä, olet näemmä todellinen LWT-asiantuntija. Täytyy pitää tapahtuma mielessä, jos Loviisaan elokuun lopulla ehtisi.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Sähkömaastopyöräilyn iloa Ahvenistolla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävin alkuviikosta kaverini Juhanin kanssa kokeilemassa ensi kertaa sähköpyöräilyä. Paikkana oli Hämeenlinnan Ahvenisto, joka on kuin kesäinen keidas kirkasvetisine järvineen ja metsäisine harjuineen. Nautimme pyöräilyn lisäksi rantasaunan löylyistä.

Kaupallisessa yhteistyössä Ahveniston Toimintapuisto

Sain keväällä yhteydenoton Ahveniston Toimintapuistosta, jossa oli huomattu parin vuoden takainen juttuni keväisestä retkestä paikalliselle luontopolulle. Sovimme että palaan kauniiseen ympäristöön kokeilemaan tämän kesän uutuutta, vuokrattavana olevia sähkömaastopyöriä. Olin retkestä jo etukäteen innoissani, koska tiesin Hämeenlinnan luonnon kauniiksi, enkä ollut koskaan aiemmin kokeillut sähköpyörää.

ahvenisto_08 (2)

Sähköpyörien suosio on kovassa nousussa ja niitä on ollut vuokrattavana useammassa paikassa kotimaanmatkojemme varrella. Kerran Keski-Suomessa olin jo tekemässä varaustakin, mutta silloin suositut menopelit oli varattu loppuun. Tavallinen maastopyöräily on minulle tuttua puuhaa, joten luonnossa pyöräily tuntuu luontevalta. Nyt apuna on kuitenkin sähkö, joka suorastaan nykäisee ensikertalaisen pyörän matkaan.

ahvenisto_13 (2)

Käymme aluksi läpi sähköpyörien tekniikkaa Ahveniston Toimintapuiston puistopäällikön Aatun kanssa ja kuuntelemme asiantuntevat vinkit seudun parhaista pyöräilyreiteistä. Päätämme hetken pohdinnan jälkeen suunnata Toimintapuiston nettisivuilta löytyvälle esimerkkireitille, joka vie Hämeenlinnan tunnetuimpien nähtävyyksien äärelle. Pyörässä on kiinnike matkapuhelinta varten, jolloin kännykän käyttäminen navigaattorina on sujuvaa. Mainittu esimerkkireitti löytyy maksuttomasti Komoot-sovelluksesta.

ahvenisto_04 (2)

Sähkölle tulee käyttöä heti retken alussa, kun nousemme jyrkkää mäkeä pitkin maauimalan kulmalta Ahveniston harjulle. Sähkön tuoma apu jopa yllättää ensikertalaisen, sillä mäki taittuu hämmästyttävän kevyesti, kunhan vain muistaa polkea taukoamatta. Hyväkuntoinen pyöräilijä pärjäisi täällä pelkillä lihasvoimilla, mutta satunnaiselle polkijalle sähköavusteinen pyörä tekee haastavastakin reitistä miellyttävän. Isotkaan ylämäet eivät tunnu liian raskailta ja samalla kilometrimäärää on helppo venyttää entistä pidemmäksi.

ahvenisto_09 (2)

Sähköpyörään totuttelussa menee pieni hetki, sillä vaihteille on käyttöä sähköavustuksesta huolimatta. Esimerkiksi ennen jyrkkää ylämäkeä on hyvä valita tavallisen polkupyörän tavoin riittävän pieni vaihde, jotta eteneminen sujuu jouhevasti. Myös sähköavustuksen voimakkuutta voi säätää itse.

ahvenisto_24

Ahveniston Toimintapuistosta vuokrattavat pyörät ovat täysjousitettuja GasGas eMTB Trail 2.0 -sähkömaastopyöriä. Runkokokoja on tarjolla kaksi, M ja L. Kypärä kuuluu tietenkin hintaan ja mukana on myös lukko, jos matkan varrella tekee mieli pysähtyä vaikkapa kahville. Pyörän vuokrahinta kolmelta tunnilta on 49,90 euroa ja lisätunteja voi varata kymmenen euron hintaan. Vuokraaminen onnistuu Toimintapuiston nettisivujen kautta.

ahvenisto_21

Ahveniston harjut ja metsät muodostavat upean ulkoilualueen, jossa kelpaa liikkua niin kävellen kuin pyöräillenkin. Ajelemmekin aluksi metsäpolkuja edestakaisin ihan vain siitä ilosta, että saamme nauttia näissä maisemissa ylä- ja alamäistä vankkatekoisten pyörien selässä. Risuista tai männynkävyistä ei tarvitse suuremmin välittää, sillä maastopyörien renkaat on tehty rullaamaan luonnon keskellä.

ahvenisto_12 (2)

Lähdemme vähitellen seuraamaan etukäteen suunniteltua reittiä. Se vie meidät pian Ahveniston hylätyn hyppyrimäen juurelle. Karu betonitorni on kuin muinainen luuranko, joka kohoaa korkealle metsän yläpuolelle. Hyppyrin juurelta alastulorinteelle päin katsellessa ei voi kuin ihmetellä mäkihyppääjien rohkeutta. Tämä ei ollut edes kovin suuri mäki, sillä Vesa Hakalan leiskauttamaksi mäkiennätykseksi jäi 82 metriä.

ahvenisto_14 (2)

Hyppyrimäen vierestä avautuu maisema Ahveniston moottoriradalle ja kauempana levittäytyville metsäalueille. Suomen vanhin toiminnassa oleva moottorirata avattiin vuonna 1967, jolloin Formula 2 -kisassa nähtiin monta F1-luokan legendaarista maailmanmestaria. Jack Brabhamin, Graham Hillin, Niki Laudan, Jim Clarkin ja Jochen Rindtin jälkeen radalla ovat kurvailleet tietenkin kaikki maineeseen nousseet kotimaiset kilpa-ajajat.

ahvenisto_01 (2)

Laskettelemme alas harjulta ja päädymme Hämeenlinnan päällystetyille kaduille. Seurailemme hetken Hämeen Härkätietä ja saavumme Vanajaveden rannalle. Pian edessämme kohoaa komea Hämeen linna, joka on vartioinut ympäristöä jo keskiajalta lähtien. Katselemme ohimennen myös viereisen Museo Militarian pihalle kerättyjä tykkejä ja panssarivaunuja.

ahvenisto_23

Jatkamme matkaa Vanajan rantareittiä seuraten. Hämeenlinnan suosituin lenkkeilypolku kiertää tasaisia rantoja seuraillen kauniin vesialueen ympäri. Olen tehnyt tämän kierroksen muutamia vuosia sitten vaimon kanssa kävellen ja olen ehkä hämeenlinnalaisille hieman kateellinen tällaisesta ulkoilumahdollisuudesta aivan kaupungin keskustassa. Sähköpyörällä matka jatkuu joutuisasti kohti Aulankoa.

ahvenisto_07 (2)

Retkipäivämme sää näyttää arvaamattomalta, mutta navakoista tuulenpuuskista ja synkistä pilvistä huolimatta sadekuurot eivät pääse yllättämään. Aurinkokin ilmestyy päivän edetessä näkyviin yhä useammin. Saamme todeta, että sähkön voimalla jopa vastatuuleen pyöräily onnistuu ilman ylimääräisiä ponnistuksia. Emme pidä erityisen kovaa vauhtia, mutta parinkymmenen kilometrin tuntinopeus pysyy yllä kuin huomaamatta.

ahvenisto_11 (2)

Valmiiksi valittu reitti kulkee Aulangolla päällystettyjä teitä pitkin. Suunnistamme kohti Aulangon näkötornia, jossa käyntiä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan. Nyt tilaisuuden koittaessa lukitsemme pyörät ja kiipeämme portaita pitkin vuonna 1907 valmistuneen graniittitornin huipulle. Pidän rakennuksen linnaa muistuttavista sisätiloista ja kattotasanteelta kelpaa ihailla maisemaa joka suuntaan.

Näkymät lienevät parhaimmillaan kirkkaammalla säällä, mutta saamme nytkin hyvän käsityksen kansallismaisemasta, joka kuulemma inspiroi Hämeenlinnassa syntynyttä Jean Sibeliusta. Järviä ja silmänkantamattomiin jatkuvia metsiä katsellessa mielessä alkavatkin soida Finlandian mahtipontiset sävelet. Tänne olisi hauska palata joskus ruska-aikaan, kun metsien vihreys vaihtuu monipuolisempaan väriloistoon.

ahvenisto_10 (2)

Aulangon maisemista voi nauttia myös nousematta torniin, sillä sen juurelta aukeaa komeita näkymiä kantahämäläiseen luontoon. Näkötornin vieressä toimii perinteikäs Aulangon Tornikahvila, jonne emme kuitenkaan tällä kerralla poikkea. Lähdemme tornin juurelta paluumatkalle Ahveniston suuntaan. Emme noudata orjallisesti kartan ohjeistamaa reittiä, vaan poikkeamme välillä pienemmille metsäpoluille, joissa maastopyörät pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

ahvenisto_03 (2)

Päädymme rautatiesillan ylitettyämme paikallisille asuinalueille, joilta löytyy miellyttäviä kevyen liikenteen väyliä. Kaupunkiosuuden jälkeen on mukava palata takaisin Ahveniston metsiin. Pysähdymme hetkeksi idylliselle Kahtoilammelle, jossa on pieni uimaranta. Emme kuitenkaan pulahda veteen, sillä haluamme nauttia vielä hetken pyöräilystä Ahveniston harjumaisemissa.

ahvenisto_20

Aurinko lämmittää ja houkuttelevia metsäpolkuja lähtisi useampaankin suuntaan. Kolme tuntia on kulunut hämmästyttävän nopeasti. Valokuvaustauot hidastivat matkantekoa jonkin verran, mutta ehdimme silti nähdä ja kokea paljon.

ahvenisto_22

Kiertämämme reitti oli erinomainen johdatus koko Hämeenlinnan tarjontaan ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää. Pidin kaikesta huolimatta eniten reitin metsäosuuksista, joten jos palaan samoissa merkeissä Hämeenlinnan maisemiin, haluaisin keskittyä entistä enemmän maastossa pyöräilyyn. Ahveniston mäkiä voisi polkea niin kauan kuin jalat ja akku kestävät, tai sitten suunnata Aulangon maastopyöräreitille tai Turengin Kalpalinnaan. Hyviä vaihtoehtoja riittää.

ahvenisto_15 (2)

Meitä odottaa pyöräretken päätteeksi rantasauna, joka on saatavilla omaan käyttöön 40 euron tuntihintaan. Varausten tekeminen onnistuu kätevästi Ahveniston Toimintapuiston nettisivuilta. Lauteille mahtuisi kerralla jopa kahdeksan ihmistä ja löylyt tuntuvat miellyttävän pehmeiltä, vaikka eivät ihan omalle rakkaalle mökkisaunalle pärjääkään.

ahvenisto_06 (2)

Sauna tuntuu täydelliseltä ohjelmanumerolta useamman tunnin ulkoilun jälkeen. Terassilla kelpaa vilvoitella ja käydä läpi päivän pyöräretkeä. Tilaussaunan alapuolella on erilliset pukutilat avanto- ja kesäuimareille, joiden kanssa saunan laituri on yhteiskäytössä. Kirkkaaseen veteen pääsee siis pulahtamaan heti saunan edustalta.

ahvenisto_17

Rantasaunalta on vain lyhyt kävelymatka takaisin uimarannalle ja kahvilaan. Aurinkoinen Ahvenisto näyttää täydelliseltä paikalta kesäpäivien viettämiseen ja siellä riittää liikunnallista tekemistä koko perheelle.

ahvenisto_18

Uimarannan lisäksi polskimaan pääsee historiallisessa maauimalassa, joka valmistui vuoden 1952 olympialaisten nykyaikaista viisiottelua varten. Muitakin vesiurheilumahdollisuuksia löytyy, sillä järvelle voi vuokrata SUP-laudan.

ahvenisto_16

Uimarannan vieressä on perheen pienimmille sopiva mukavankokoinen leikkipuisto. Kouluikäiset ja sitä vanhemmat hurjapäät voivat koetella rohkeuttaan seikkailupuisto Flowparkissa, jonka korkeimmat radat kulkevat yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa. Rauhallista menoa kaipaaville on tarjolla luontopolku sekä muita ulkoilureittejä.

ahvenisto_05 (2)

Parin kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta sijaitseva Ahvenisto sopii päiväretkikohteeksi vaikkapa pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta päin saapuville. Ahvenisto on nyt parin vierailun perusteella tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja olen vakaasti sitä mieltä, että kyseessä on kappale kauneinta Suomea.

Jatka lukemista

Suomi

Hiihtoloma Syötteen laduilla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme hiihtolomaviikon tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla Syötteen maisemissa. Suomen eteläisimmän tunturin ympärillä kelpasi sivakoida mukavilla laduilla ja nauttia luonnon rauhasta.
  
Iso-Syöte valikoitui tämän talven hiihtokohteeksi paristakin syystä. Luvassa oli houkuttelevia latuja, meille kokonaan uusi kohde sekä Lapin hiihtokeskuksiin verrattuna siedettävämpi ajomatka, vaikka sitä kertyykin pääkaupunkiseudulta noin yhdeksän tuntia. Matkan varrella yöpyminen helpottaa urakkaa huomattavasti. Autojunaakin olisimme voineet harkita, elleivät ne olisi olleet suunnitelmia tehdessämme loppuunmyytyjä. Oulusta ajaa Pudasjärven kaupunkiin kuuluvalle Iso-Syötteelle vajaassa kahdessa tunnissa, ja Oulun seudulta saapuvat ihmiset muodostavatkin merkittävän osan hiihtokeskuksen kävijäkunnasta.   

syote_24

Iso-Syöte vaikuttaa hyvässä nosteessa olevalta paikalta, jonka suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa. Toiminta on silti suurimpiin hiihtokeskuksiin verrattuna melko pienimuotoista ja saammekin nauttia myös kaipaamastamme luonnon rauhasta. Meillä on nyt kokemusta kahdeksasta Lapin, Pohjois-Pohjanmaan tai Kainuun hiihtokeskuksesta ja Iso-Syöte nousi ehdottomasti suosikkiemme joukkoon.

syote_21

Syötteen ladut täyttävät odotukset, sillä noin 120 kilometrin laajuinen verkosto on mukavan monipuolinen ja reitit sopivat hyvin myös satunnaiselle harrastajalle, joka ei kaipaa erityisen rankkoja kuntoratoja. Haastavia latuprofiilejakin Iso-Syötteeltä toki löytyy, jos lähtee kiipeämään tunturin rinteelle.

syote_23

Leppoisaan menoon sopii noin yhdeksän kilometrin mittainen kierros Iso-Syötteen tunturin ympäri. Pääsemme vuokramökin pihalta suoraan tälle lenkille, joka tuleekin tehtyä useampaan kertaan myös lasten kanssa. Tunturin länsireunalla on yksi pitkähkö nousu ja lasku, mutta nekään eivät ole erityisen jyrkkiä.

syote_26

Tunturikierroksen lisäksi latuverkosto palvelee parhaiten kaltaisiani hiihtäjiä, jotka suksivat mielellään noin parinkymmenen kilometrin mittaisia leppoisia lenkkejä. Tarjolla on luonnon rauhaa ja erämaahenkisiä maisemia, eikä Etelä-Suomen hiihtolomaviikollakaan ole ruuhkaa. Maisemat muistuttavat näillä Koillismaan seuduilla Lappia, vaikkei niin pohjoisessa ollakaan. 

syote_13

Iso-Syötteen tunturin kiertävältä reitiltä voi jatkaa etelään Pytkyn lenkille. Kahdeksan ja puolen kilometrin mittaisella kierroksella ei ole valtavia korkeuseroja. Metsämaisemasta sukelletaan välillä avaralle suolle ja reitillä on muutenkin riittävästi vaihtelua.

syote_12

Kierroksen varrelle osuu myös Pytky Café, jonka kodikkaissa tiloissa voi nauttia vaikkapa kuumaa mehua ja maukkaita munkkeja. Kahvilan pihapiirissä on pari poroa ja läheisessä Naamankajärven rannassa saunan lisäksi avanto sekä majoituskäytössä oleva lasi-iglu.

syote_20

Maisemiltaan mielenkiintoisin alue löytyy latuverkoston pohjoisosasta, kun lähdetään Syötteen luontokeskukselta pohjoiseen päin. Täällä liikutaan suurimmaksi osaksi Syötteen kansallispuiston alueella.

syote_19

Hiihtelen näissä maisemissa vaimon kanssa kirkkaassa auringonpaisteessa ja toisena päivänä yksikseni lumipyryssä, jolloin näkyvyys on huomattavasti heikompi.

syote_22

Latujen varsilla on upeasti lumen peittämää metsää sekä toisinaan myös avaria suomaisemia. Välillä voi pysähtyä vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Täällä saa hengittää raikasta ilmaa, joka on oksilta riippuvan naavan määrästä päätellen hyvinkin puhdasta.

syote_25

Tuntuu hyvältä olla täällä suomalaisen luonnon keskellä. Vaikka reissaankin mielelläni maailman metropoleissa, on valtavan hienoa rauhoittua välillä kotimaan maisemissa ja ymmärtää omien juurien olevan syvällä tässä maassa.

syote_18

Tarkoituksenamme on hiihtää vaimon kanssa Toraslammelle saakka, mutta päätämmekin kääntyä hieman ennen perille pääsemistä Ahmatuvan suuntaan, jotta ehdimme latukahvilaan ennen sulkemisaikaa. Muuten hyvinkin tasainen reitti muuttuu ylämäeksi, joka on tosin täältä Toraslammen suunnasta huomattavasti loivempi kuin Koiratuvalta kuvassa näkyvälle Ahmatuvalle nouseva mäki.

syote_17

Erämaakahvila Ahmatuvan herkut lämmittävät ja antavat voimia paluumatkalle. Ahmatupa on myös vuokrattavissa yöpymistä varten.

syote_11

Käännyn sillä lumipyryisemmällä retkelläni kansallispuistosta Koiratuvan ohitse kohti Pikku-Syötettä. Taival alkaa tuntua raskaalta, vaikka matkan varrella on vain pari kunnon ylämäkeä. Suksi ei vaan oikein luista, tuuli puhaltaa latua umpeen ja nälkäkin alkaa jo kurnia. Pelastus löytyy tällä kerralla Pikku-Syötteen hiihtokeskuksen kahvilasta, joka toimii rinteiden alapuolella. Onneksi hiihdän viikon päätteeksi vielä kerran yksikseni Iso-Syötteen ympäri ja saan todistettua itselleni pystyväni yhä reipasvauhtiseen hiihtoon jopa ilman latukahviloissa pysähtelyä.

syote_27

Vaikka hiihtelinkin viidessä päivässä hieman yli sata kilometriä, jäi monta latua vielä kokeilematta. Osa kansallispuiston alueella kulkevista laduista jäi seuraavaan kertaan ja Pytkynharjun eteläpuolella olisi tarjolla myös Naamangan kierros. Lisäksi Pikku-Syötteen suunnalla kiertää jonkin verran lyhyehköjä latuja, joille emme nyt ehtineet. Se tuli kyllä testattua, että hiihtäminen Iso-Syötteeltä Pikku-Syötteelle on suurimmaksi osaksi melkoista ylämäkeä ja paluumatka tietenkin vauhdikasta alamäkeä. Reittikarttaan ja tarkempiin latutietoihin voi tutustua Syötteen virallisilla nettisivuilla.

syote_14

Syötteen matkailun keulakuvana paistattelee seudun komeimmalle paikalle rakennettu Tunturihotelli Iso-Syöte. Hotelli on toiminut tunturin laella 1980-luvulta lähtien, mutta se kunnostettiin entistä ehommaksi joulukuussa 2018 sattuneen tulipalon jälkeen. Rakennuksesta löytyy kylpyläosasto sekä kansainvälisestikin ylistettyjä luksussviittejä, mutta meille riittää ateria Hilltop-ravintolan ikkunapöydässä. Suosittelen ainakin sesonkiaikaan pöytävarauksen tekemistä etukäteen.  

syote_15

Syön Hilltopissa Pohjois-Suomen matkoihin lähes pakollisena kuuluvan poronkäristyksen, joka onkin varsin maukasta. Ensi kerralla saattaisin maistaa anopin kovasti kehumaa nieriää. Ravintolassa voisi nauttia myös vaikka kolmen ruokalajin menun suositusviineineen.

syote_28

Ihailemme pöydästämme komeaa näkymää illan mittaan hämyiseksi muuttuvaan ympäristöön. Myös tyylikkään hotellin aula- ja ravintolatilat miellyttävät silmää. Uskoisin hotellihuoneiden olevan yhtä viihtyisiä ja ainakin maisemat ovat kohdallaan. 

syote_06

Iso-Syötteen huipulla kannattaa ehdottomasti käydä seudun parhaiden maisemien vuoksi, vaikkei laskettelu tai hotelliin majoittuminen kuuluisikaan matkaohjelmaan. Ylös pääsee niin autolla, kävellen kuin hiihtäenkin. Käymme tunturin laella pariin kertaan ja saamme ihailla satumaisen upeita tykkylumipuita.

syote_08

Näkymä on parhaimmillaan, kun auringonlasku kultaa taivaan ja saa hanget kimaltamaan. Lomaviikkoomme osuu harmillisesti vain pari aurinkoista päivää, mutta sekin on enemmän kuin joillakin toisilla talvilomilla. 

syote_04

Laskettelua ei tullut kokeiltua tälläkään reissulla, mutta asian voisi ottaa harkintaan mahdollisella seuraavalla kerralla. Iso-Syötteen rinnevalikoimasta löytyy käsittääkseni mukavasti myös lapsille ja aloittelijoille sopivia vaihtoehtoja, eivätkä hissijonot näyttäneet ohimennen katsottuna pitkiltä. Eturinteiden vieressä toimiva Lumimaa on perheille suunniteltu alue, josta löytyy kolme loivaa rinnettä sekä pulkkamäki.

syote_16

Muutaman kilometrin päässä Iso-Syötteeltä sijaitseva Pikku-Syöte on pieni hiihtokeskus, josta löytyy lisää helppoja rinteitä. Pikku-Syötteellä toimii myös nuorisokeskus, jossa järjestetään monenlaista leiritoimintaa.

syote_09

Vaikka emme laskettelemaan lähdekään, ehdimme pariin kertaan Iso-Syötteen rinteiden juurella toimivaan Wohvelikahvila Jäkälään. Pienessä lämminhenkisessä kahvilassa on vilkkaimpaan aikaan ahdasta, mutta herkulliset vohvelit vievät kielen mennessään.

syote_03

Kahvilan tuntumassa voi tavata myös poroja. Laskettelukeskuksen lemmikkiporot Musti ja Lysti päivystävät omassa aitauksessaan läpi talvisesongin. Näemme myös Pytky Ranchin paikalle järjestämät porot, joiden kyydissä voi joinakin hiihtolomapäivinä tehdä muutaman sadan metrin rekiajelukierroksen.

syote_10

Syötteen kansallispuiston laidalta löytyvä luontokeskus on kiva vierailukohde, jossa kannattaa piipahtaa. Luontokeskuksella on oma parkkipaikka, mutta Iso-Syötteen rinteiden juurelta pääsee perille myös mukavaa kävelytietä pitkin. Luontokeskuksessa on pieniä näyttelyitä, kahvila, infopiste sekä välinevuokraamo, josta löytyy vaikkapa fatbikeja tai lumikenkiä.

syote_07

Kansallispuistossa ja sen ympäristössä on runsaasti erilaisia kävelyreittejä, joista osa on kuljettavissa ympäri vuoden. Me keskityimme nyt pelkästään hiihtämiseen, mutta moni on lähtenyt myös patikoimaan. Yksi suosituimmista talvireiteistä on luontokeskukselta lähtevä Teerivaaran kierros, josta voi lukea lisää Matkalla missä milloinkin -blogista

syote_02

Huolella hoidetut ja sopivan vaihtelevat ladut tekivät meihin suuren vaikutuksen. Iso-Syötteen valttikortteihin kuuluvat latujen lisäksi puhdas luonto sekä Lapin kohteita lyhyempi ajomatka.

syote_01

Myös alueen rauhallisuus miellyttää, joskin palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien määrässä Syöte häviää monelle suuremmalle keskukselle. Olisimme voineet lähteä esimerkiksi keilahalliin tai luistinradalle, jos sellaisia olisi ollut tarjolla. Aika kului silti oikein hyvin näinkin, eikä vierailu toivottavasti jäänyt viimeiseksi. Iso-Syöte nousi nimittäin aivan kärkisijoille mietittäessä mihin käymistämme talvikohteista voisimme palata suksimaan toisenkin kerran.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja