Seuraa somessa

Suomi

10 suunnitelmaa Suomen kesään

Julkaistu

-

Matkailu vaikuttaa tänäkin vuonna painottuvan vahvasti kotimaahan. Tutkin Suomen tarjontaa ja valitsin kymmenen kohdetta, jotka voisivat kuulua perheemme kesäohjelmaan.

Koska ulkomaille matkustaminen on edelleen epävarmaa, tuntuu hyvältä tehdä ainakin alustavia suunnitelmia Suomen kesään. Ideani sijoittuvat eri puolille maata ja pari niistä voi toteuttaa myös päiväretkinä kotoa käsin. Olemme näillä näkymin suuntaamassa ainakin tuttuun Itä-Suomeen ja ehkä länteenkin, mutta varaudumme nopeisiin ratkaisuihin tilanteen mukaan. Kaikkia alla olevia ei ole tarkoitus toteuttaa yhtenä kesänä. Olisin iloinen, jos muutamat näistä suunnitelmista onnistuivat seuraavina kuukausina, mutta loput voisivat jäädä talteen tuleviksi vuosiksi. Listan kokoaminen ja eri matkablogien lukeminen kohotti omaa Suomeen kohdistuvaa matkakuumetta huomattavasti. Kenties tästä löytyy ideoita myös muille kotimaassa matkaaville.


Kuva Svedjehamnista: Rami / Kohteena Maailma

1. MERENKURKUN SAARISTO

Unescon maailmanperintölistalle päässyt Merenkurkun saaristo on houkutellut minua jo kauan, mutta tämä Suomen ainoa luonnonperintökohde on jäänyt toistaiseksi näkemättä. Odotan löytäväni kaunista luontoa, aistivani meritunnelmaa Svedjehamnin satamassa, kiipeäväni Saltkaretin näkötorniin sekä käveleväni ainakin Bodvattnetin luontopolun ympäri. Saaristosta löytyy mökkimajoitusta tai sinne voi tehdä päiväretken Vaasasta käsin.

Lue lisää Merenkurkun saaristosta ja Vaasasta Kohteena maailma -blogista.



2. VEIKKAUSLIIGAA VALKEAKOSKELLA, KOTKASSA TAI LAHDESSA

Nyt kun jalkapalloa ei ole päässyt katsomaan ulkomaille, täytyy toivoa edes kotimaan katsomoiden avautumista. Olen toistaiseksi nähnyt Veikkausliigaa vain Helsingissä ja Espoossa, vaikka helpon päiväretkimatkan päässä olisi useampiakin kiinnostavia vaihtoehtoja. Valkeakosken Tehtaan kentällä on legendaarinen asema kotimaisessa futiskulttuurissa ja samasta kaupungista löytyy myös Suomen Jalkapallomuseo. Samoin Kotka on perinteinen palloilukaupunki ja nyt kun kuvassa näkyvällä Arto Tolsa Areenalla pelataan taas Veikkausliigaa, olisi tässä varmasti oiva retkikohde. Kolmas hyvä vaihtoehto on Lahti, jossa voisi bongata ennen peliä montakin urheiluaiheista nähtävyyttä.


Kuva Petkeljärveltä: Pilvi / Suunnaton

3. PETKELJÄRVEN JA KOLOVEDEN KANSALLISPUISTOT

Luontoretkeilystä on tullut minulle jonkinlainen matkailun korvike, kuten ilmeisesti monelle muullekin. Erityisesti kansallispuistot ovat houkutelleet ihmisiä entistä enemmän, ja miksipä ei, sillä tarjoavathan ne hyvin merkittyjä reittejä harvinaisen kauniissa ympäristössä. Minulla ei ole mitään erityistä tavoitetta kaikkien kansallispuistojen kiertämisestä, vaikka toisaalta uusien kohteiden näkeminen kiinnostaakin. Karttaa katsomalla selvisi, että Petkeljärven ja Koloveden kansallispuistot olisivat helposti yhdistettävissä Itä-Suomen-reissun varrelle. Molemmat näyttävät kuvien perusteella houkuttelevilta, joten otan ne ilomielin matkaohjelmaan.

Lue lisää Petkeljärvestä Suunnaton-blogista.


Kuva Tankarin majakasta: Emma / Mutkia Matkassa

4. KOKKOLA JA TANKARIN MAJAKKASAARI

Kävimme pari vuotta sitten Kylmäpihlajan majakkasaarella Raumalta käsin, ja nyt houkuttaisi tehdä toinen samantyyppinen retki. Kokkolan edustalla sijaitseva Tankar on karu saari, jossa kohoaa punavalkoinen majakka. Käsittääkseni Tankarilta löytyy myös rantakallioita, pieniä puisia mökkejä, eristyneen yhteisön historiaa sekä aitoa meritunnelmaa. Saarella voisi myös yöpyä, mutta omalle perheellemme todennäköisempi vaihtoehto on vain päiväretki M/S Jennyn kyydissä. Samalla tulisi tietysti käytyä uudelleen myös Kokkolassa, josta on jäänyt mieleen erityisesti Nerassa syöty erinomainen ateria.

Lue lisää Tankarista Mutkia Matkassa -blogista.


Kuva Puijon tornista: Kuopio-Tahko kuvapankki

5. KESÄPÄIVÄ KUOPIOSSA

Vietimme viime kesänä mukavat kesäpäivät sekä Jyväskylässä että Joensuussa, ja samalla konseptilla voisi lähteä seuraavaksi Kuopioon. Pohjois-Savon maakuntakeskus on jäänyt itselleni melko tuntemattomaksi. Lapsuuden vierailun jälkeen olen pysähtynyt Kuopiossa kahdesti hiihtolomilta palatessa, mutta pikavisiittien jälkeen tekisi mieli tutustua kalakukkojen kaupunkiin myös paremmalla ajalla. Tarkemmasta matkaohjelmasta ehtii päättää myöhemminkin, mutta ainakin Puijon torniin ja mualiman navaksi kutsutulle Kuopion torille pitäisi päästä, ja saattaisihan järviristeilykin sopia hellepäivään. Tähän kun lisätään vielä joku hyvä kahvila sekä ravintola, ei muuta enää tarvitakaan.


Kuva Taidetalo Pilvilinnasta: Saana / Live now – dream later

6. UUSIKAUPUNKI JA ISOKARIN MAJAKKA

Teimme pari vuotta sitten viikon mittaisen automatkan Suomen länsirannikkoa pitkin, mutta reissun varrelta jäi monta mielenkiintoista kohdetta näkemättä. Yksi sellainen on Uusikaupunki, jossa en ole vielä koskaan käynyt. Siellä houkuttaisivat erityisesti vanha puutaloalue, mielikuvituksellinen Bonk-museo sekä värikylläinen Taidetalo Pilvilinna. Uudestakaupungista käsin voisi tehdä myös meriretken Isokarin majakkasaarelle.



7. VIIKONLOPPU LOVIISASSA

Pidimme vaimon kanssa viime kesänä sadetta Café Saltbodanin terassilla Loviisan Laivasillalla ja tuumasimme, että tässähän voisi olla sopiva kohde parin päivän pikku matkalle. Olen käynyt Loviisassa muutaman kerran, mutten ole vielä koskaan viipynyt yön yli. Ensimmäinen visiitti oli luokkaretki ydinvoimalaan, minkä jälkeen olen päässyt keskittymään huomattavasti viihtyisämpiin kohteisiin. Loviisasta löytyy tunnelmallisia puutalokortteleita, kivoja ravintoloita ja kahviloita sekä muutakin mukavaa nähtävää. Parissa päivässä ehtisi koluta Loviisan varmasti melko tarkkaan ja vierailla myös Svartholman linnoitussaarella, jonne on säännöllinen lauttayhteys kesäaikaan.

Lue lisää Loviisasta Tien päällä -blogista.


Kuva Turun linnasta: Noora / Kerran poistuin kotoa

8. TURUN LINNA

Pidän linnoista ja käyn niissä mielelläni niin ulkomailla kuin Suomessakin. Tästä huolimatta Suomen kenties merkittävin linna eli Turun linna on jäänyt minulle tuntemattomaksi. Kyseessä ei sentään ole itselleni kokonaan uusi kohde, sillä kävinhän siellä ala-asteen päättäneellä luokkaretkellä. Aurajoessa on kuitenkin virrannut tuon jälkeen niin paljon vettä, ettei ole häpeä tunnustaa unohtaneensa vierailusta oikeastaan kaiken. Linna täytyykin nyt ehdottomasti ottaa seuraavan Turun-matkan ohjelmaan. Lähes kaikissa muissa Suomen linnoissa olenkin aikuisiällä käynyt, joskin myös Raaseporin linna on toistaiseksi näkemättä.

Lue lisää Turun linnasta Kerran poistuin kotoa -blogista.


Kuva Pentalasta: Alex / Matkoillablogi

9. RETKI PENTALAN SAARELLE

Lisätään listalle vielä yksi merellinen kohde, nimittäin Espoosta löytyvä Pentalan saari. Olemme käyneet useana kesänä jollakin Helsingin saarista, mutta nyt voisi siirtyä naapurikaupungin puolelle. Espoon kaupunginmuseo avasi kesällä 2018 Saaristomuseo Pentalan, minkä lisäksi saarella voi nauttia merellisestä luonnosta. Pentalassa kiehtoo myös Gurli Nyholmin tarina, jonka voi lukea Ylen sivuilta. Topakka Gurli oli kalastajan leski, joka tunnettiin yhtenä Pentalan viimeisistä ympärivuotisista asukkaista. Gurlin talo on säilytetty entisessä asussaan ja siihen voi tutustua opastetulla kierroksella.

Lue lisää Pentalasta Matkoillablogista.


Kuva A Nightwish Story -näyttelystä: Annemaria / Samppanjaa muovimukista

10. A NIGHTWISH STORY

Kitee tunnetaan erityisesti kolmesta asiasta, nimittäin pontikasta, pesäpallosta sekä metalliyhtye Nightwishista. Näistä jälkimmäinen näkyy kotikaupungissaan entistä paremmin, kun yhtyeelle omistettu A Nightwish Story -näyttely avattiin viime kesänä. Missasimme tuolloin täpärästi avajaiset, sillä kävimme Kiteen keskustassa yhtä päivää liian aikaisin. Bongasimme kuitenkin parkkipaikalla yhtyeen jäseniä ja päätimme tulla katsomaan näyttelyä seuraavana kesänä. Juureni ovat Kiteellä, joten käyn paikkakunnalla joka tapauksessa vuosittain. Nightwishin musiikki on lähellä sydäntäni paitsi kiteeläisyyden myös monissa kappaleissa kuuluvien irlantilaisten vivahteiden vuoksi.

Lue lisää Tohmajärvestä, Kiteestä ja Nightwish Storysta Samppanjaa muovimukista -blogista.



Edellä mainittujen lisäksi erinomaisia ideoita olisivat varmasti myös Saariston rengastie, Ahvenanmaa sekä Lappi. Jätin ne kuitenkin pois listalta, koska mikään niistä ei vaikuta omalla kohdallamme juuri nyt ajankohtaiselta. Saariston rengastie olisi parhaimmillaan pyöräillen, vaikka autollakin toki pääsee. Ahvenanmaan suhteen itseäni kiinnostaisi tutustua paremmin nimenomaan saaristoon ja seikkailla mantereelta perille omalla autolla lauttayhteyksiä hyödyntäen. Ahvenanmaan pääsaarilla olen kyllä käynyt, mutta Saaristomeren alue on jäänyt itselleni muuten tuntemattomaksi. Lapin suhteen kesä olisi minulle uutta, vaikka talvireissuja onkin tullut tehtyä jo useamman kerran.


Paljon nähtävää olisi toki etelämpänäkin. Vaikkapa Fiskarsin ja Fagervikin ruukit, monipuolinen Tampere, Tammisaaren puutalokorttelit, Teijon kansallispuisto, Hämeenlinnan Aulanko ja Verlan tehdasmuseo ovat esimerkkejä paikoista, jotka ovat edellä mainittujen lisäksi mielessä kesäretkiä suunnitellessa. Muistan toki myös sen, että perheemme odotetuimmat ja varmimmin toteutuvat retkikohteet ovat edelleen Linnanmäki ja Särkänniemi. Kotimaan matkasuunnitelmia on tehty kevään mittaan monessa muussakin blogissa. Esimerkiksi Lähtöselvitetyn lista on varsin houkutteleva, vaikka sen kohteet ovatkin omaani verrattuna suurimmaksi osaksi erilaisia.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
11 kommenttia

1 kommentti

  1. Katja / Lähtöselvitetty

    5.5.2021 at 21:52

    Huippuhyviä kohteita!

    Itse asiassa juuri eilen katselin kartalta Pentalaa, että koskahan lähtisi piipahtamaan. Arto Tolsa -areenan vanhoilta puupenkeiltä taas luultavasti löytyy vielä mun takamuksen painauma – sen verran monta tuntia siellä on tullut istuskeltua. Jos päädyt Kotkaan katsomaan jalkapalloa, niin multa löytyy vinkkejä. Tosin erinomaisena matkaoppaana sulla on luultavasti nykyään jopa paremmat tiedot. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      6.5.2021 at 15:50

      Olen kuullut Pentalasta useampia hyviä kokemuksia, joten uskon sen olevan erinomainen retkikohde. Kotkassa on tullut käväistyä muutaman kerran, mutta seuraavalla kerralla KTP:n peli voisi olla se pääohjelmanumero. En ole fani, mutta jotain sympaattista KTP:ssä mun mielestä on, ehkä se lähtee vihreävalkoisista väreistä ja satamakaupungin pitkästä futiskulttuurista. Otan kyllä mielelläni kaikki Kotka-vinkit vastaan 🙂

  2. Reissu-Jani

    6.5.2021 at 7:11

    Jos käy Petkeljärvellä, joka on muuten kiva kohde ihan päiväreissuna, niin kannattaa ehkäpä myös ajaa Ilomantsista kohti Hattuvaaraa ja edelleen Suomen itäisimpään pisteeseen Virmajärvelle, ja mikäli on sotahistoriasta kiinnostunut löytyy sieltä Taistelijan talo ja sotahistoriallinen polku hyvine ja tarkkoine karttoineen ja selostuksineen. Sieltä edelleen jos jatkaa niin pääsee Lieksan suuntaan ja vaikkapa Ruunaankoskille – jossa itse törmäsin todella tuoreisiin karhun jälkiin. Niitähän siellä voi myös bongailla.

    • Mika / Lähtöportti

      6.5.2021 at 18:44

      Kiitos vinkeistä! Tuo kulma Suomesta on jäänyt harmillisen vieraaksi, sillä vaikka käydäänkin Kiteellä vuosittain, ei siitä vähän pohjoisemmaksi tule juurikaan lähdettyä. Lieksassa sentään käytiin ohimennen viime kesänä, mutta ei Ruunaankoskilla. Eva Ryynäsen taitelijakoti Paateri oli hieno elämys. Täytyypä pitää mainitsemasi paikat mielessä!

  3. Tässä oli useita tuttuja ja hyväksi todettuja kohteita. Isokarissa oltiin viime kesänä, mutta hylkeet jäi tuulen vuoksi bongaamatta. Jos tuonne saaristoon lähtee pyöräilemään, niin kannattaa harkita ympärireittiä tuon rengastien sijaan. Vaikuttaa paljon kiinnostavammalta!

    • Mika / Lähtöportti

      9.5.2021 at 11:56

      Kiitos näistä vinkeistä! Googlailin nyt tarkemmin sekä Sandbäckin hyljeretkiä että saariston ympärireittiä ja molemmat vaikuttavat houkuttelevilta. Kyllä Suomessakin on paljon mielenkiintoista nähtävää!

  4. Jenni / Unelmatrippi

    8.5.2021 at 13:52

    Houkutteleva lista (paitsi veikkausliigan osalta en todellakaan kuulu kohderyhmään 😀 ). Näistä paikoista Loviisa on minulla kiikarissa tälle kesälle. Kävimme tosin huvin vuoksi jo pyörähtämässä siellä yhtenä kauniina viikonloppuna vähän aikaa sitten, mutta haluaisin mennä kesällä uudelleen. Haaveena olisi tehdä retki Svartholman merilinnoitukselle ja viettää mukava ilta Loviisan kauniissa kortteleissa.

    • Mika / Lähtöportti

      9.5.2021 at 12:03

      Loviisa on kiva kesäkaupunki, joka usein unohtuu Porvoon tai muiden rannikon kohteiden varjoon. Helppo päiväretkikohde, mutta viipyisin tosiaan mielelläni vaikka koko viikonlopun. Loviisassahan on vuosittain myös tapahtumapäiviä (Avoimet puutarhat ja Wanhat talot), joiden aikana pääsisi tutustumaan paikalliseen elämään tavallista paremmin.

  5. alex

    9.5.2021 at 21:40

    Kiitti linkkauksesta ja vinkkilistasta, Mika!
    Pentalan saari tarjoaa sopivan pituisen venematkan päässä kivan päiväretkikohteen, jossa pääsee saaristotunnelmaan helposti.

    • alex

      9.5.2021 at 21:45

      …karkasi käsistä…
      Listan kohteista itselle erityisen lähellä sydäntä on Loviisa, joka jää turhankin usein Porvoon varjoon: nykyään, moottoritietä pitkin Loviisaan ei ole kuin reilut 25 minuuttia pidempi matka.
      Loviisaan kannattaa ehdottomasti suunnata Loviisan Wanhat Talot (LWT) -tapahtuman aikana; siitä useiltakin vuosilta tunnelmia omassa blogissa: https://www.rantapallo.fi/matkoilla/tag/lwt/

    • Mika / Lähtöportti

      10.5.2021 at 14:39

      Pentala kuulostaa erinomaiselta retkikohteelta meidän perheelle ja on varmasti vaihtelua esimerkiksi Vallisaarelle, Mustasaarelle tai Suomenlinnalle.

      Loviisa on tosiaan lähellä ja kaupunki on ihastuttanut minuakin niillä parilla kerralla kun olen siellä käynyt. Kiitos linkeistä, olet näemmä todellinen LWT-asiantuntija. Täytyy pitää tapahtuma mielessä, jos Loviisaan elokuun lopulla ehtisi.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suomi

Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.

Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

taiteilijakodit_ainola_08


Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.


taiteilijakodit_ainola_03

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola

Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

taiteilijakodit_ainola_06


Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

taiteilijakodit_ainola_01


Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

taiteilijakodit_ainola_09


Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

taiteilijakodit_ainola_02

 
Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

taiteilijakodit_ainola_07


Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

taiteilijakodit_ainola_05


Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

taiteilijakodit_ainola_04


Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

jarvenpaa_aulis


Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.

Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi


tuusula_ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola

Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.   

taiteilijakodit_ahola_02


Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

taiteilijakodit_ahola_03


Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

taiteilijakodit_ahola_05


Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

taiteilijakodit_ahola_01


Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

taiteilijakodit_ahola_04


Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

taiteilijakodit_ahola_06

 
Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.

Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola


taiteilijakodit_suviranta_01

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta

Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

taiteilijakodit_suviranta_03


Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

taiteilijakodit_suviranta_02


Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

taiteilijakodit_suviranta_05


Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

taiteilijakodit_suviranta_04


Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

taiteilijakodit_suviranta_06


Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.

Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta

Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja