Suomi
10 suunnitelmaa Suomen kesään
Matkailu vaikuttaa tänäkin vuonna painottuvan vahvasti kotimaahan. Tutkin Suomen tarjontaa ja valitsin kymmenen kohdetta, jotka voisivat kuulua perheemme kesäohjelmaan.
Koska ulkomaille matkustaminen on edelleen epävarmaa, tuntuu hyvältä tehdä ainakin alustavia suunnitelmia Suomen kesään. Ideani sijoittuvat eri puolille maata ja pari niistä voi toteuttaa myös päiväretkinä kotoa käsin. Olemme näillä näkymin suuntaamassa ainakin tuttuun Itä-Suomeen ja ehkä länteenkin, mutta varaudumme nopeisiin ratkaisuihin tilanteen mukaan. Kaikkia alla olevia ei ole tarkoitus toteuttaa yhtenä kesänä. Olisin iloinen, jos muutamat näistä suunnitelmista onnistuivat seuraavina kuukausina, mutta loput voisivat jäädä talteen tuleviksi vuosiksi. Listan kokoaminen ja eri matkablogien lukeminen kohotti omaa Suomeen kohdistuvaa matkakuumetta huomattavasti. Kenties tästä löytyy ideoita myös muille kotimaassa matkaaville.
Kuva Svedjehamnista: Rami / Kohteena Maailma
1. MERENKURKUN SAARISTO
Unescon maailmanperintölistalle päässyt Merenkurkun saaristo on houkutellut minua jo kauan, mutta tämä Suomen ainoa luonnonperintökohde on jäänyt toistaiseksi näkemättä. Odotan löytäväni kaunista luontoa, aistivani meritunnelmaa Svedjehamnin satamassa, kiipeäväni Saltkaretin näkötorniin sekä käveleväni ainakin Bodvattnetin luontopolun ympäri. Saaristosta löytyy mökkimajoitusta tai sinne voi tehdä päiväretken Vaasasta käsin.
Lue lisää Merenkurkun saaristosta ja Vaasasta Kohteena maailma -blogista.

2. VEIKKAUSLIIGAA VALKEAKOSKELLA, KOTKASSA TAI LAHDESSA
Nyt kun jalkapalloa ei ole päässyt katsomaan ulkomaille, täytyy toivoa edes kotimaan katsomoiden avautumista. Olen toistaiseksi nähnyt Veikkausliigaa vain Helsingissä ja Espoossa, vaikka helpon päiväretkimatkan päässä olisi useampiakin kiinnostavia vaihtoehtoja. Valkeakosken Tehtaan kentällä on legendaarinen asema kotimaisessa futiskulttuurissa ja samasta kaupungista löytyy myös Suomen Jalkapallomuseo. Samoin Kotka on perinteinen palloilukaupunki ja nyt kun kuvassa näkyvällä Arto Tolsa Areenalla pelataan taas Veikkausliigaa, olisi tässä varmasti oiva retkikohde. Kolmas hyvä vaihtoehto on Lahti, jossa voisi bongata ennen peliä montakin urheiluaiheista nähtävyyttä.
Kuva Petkeljärveltä: Pilvi / Suunnaton
3. PETKELJÄRVEN JA KOLOVEDEN KANSALLISPUISTOT
Luontoretkeilystä on tullut minulle jonkinlainen matkailun korvike, kuten ilmeisesti monelle muullekin. Erityisesti kansallispuistot ovat houkutelleet ihmisiä entistä enemmän, ja miksipä ei, sillä tarjoavathan ne hyvin merkittyjä reittejä harvinaisen kauniissa ympäristössä. Minulla ei ole mitään erityistä tavoitetta kaikkien kansallispuistojen kiertämisestä, vaikka toisaalta uusien kohteiden näkeminen kiinnostaakin. Karttaa katsomalla selvisi, että Petkeljärven ja Koloveden kansallispuistot olisivat helposti yhdistettävissä Itä-Suomen-reissun varrelle. Molemmat näyttävät kuvien perusteella houkuttelevilta, joten otan ne ilomielin matkaohjelmaan.
Lue lisää Petkeljärvestä Suunnaton-blogista.
Kuva Tankarin majakasta: Emma / Mutkia Matkassa
4. KOKKOLA JA TANKARIN MAJAKKASAARI
Kävimme pari vuotta sitten Kylmäpihlajan majakkasaarella Raumalta käsin, ja nyt houkuttaisi tehdä toinen samantyyppinen retki. Kokkolan edustalla sijaitseva Tankar on karu saari, jossa kohoaa punavalkoinen majakka. Käsittääkseni Tankarilta löytyy myös rantakallioita, pieniä puisia mökkejä, eristyneen yhteisön historiaa sekä aitoa meritunnelmaa. Saarella voisi myös yöpyä, mutta omalle perheellemme todennäköisempi vaihtoehto on vain päiväretki M/S Jennyn kyydissä. Samalla tulisi tietysti käytyä uudelleen myös Kokkolassa, josta on jäänyt mieleen erityisesti Nerassa syöty erinomainen ateria.
Lue lisää Tankarista Mutkia Matkassa -blogista.
Kuva Puijon tornista: Kuopio-Tahko kuvapankki
5. KESÄPÄIVÄ KUOPIOSSA
Vietimme viime kesänä mukavat kesäpäivät sekä Jyväskylässä että Joensuussa, ja samalla konseptilla voisi lähteä seuraavaksi Kuopioon. Pohjois-Savon maakuntakeskus on jäänyt itselleni melko tuntemattomaksi. Lapsuuden vierailun jälkeen olen pysähtynyt Kuopiossa kahdesti hiihtolomilta palatessa, mutta pikavisiittien jälkeen tekisi mieli tutustua kalakukkojen kaupunkiin myös paremmalla ajalla. Tarkemmasta matkaohjelmasta ehtii päättää myöhemminkin, mutta ainakin Puijon torniin ja mualiman navaksi kutsutulle Kuopion torille pitäisi päästä, ja saattaisihan järviristeilykin sopia hellepäivään. Tähän kun lisätään vielä joku hyvä kahvila sekä ravintola, ei muuta enää tarvitakaan.
Kuva Taidetalo Pilvilinnasta: Saana / Live now – dream later
6. UUSIKAUPUNKI JA ISOKARIN MAJAKKA
Teimme pari vuotta sitten viikon mittaisen automatkan Suomen länsirannikkoa pitkin, mutta reissun varrelta jäi monta mielenkiintoista kohdetta näkemättä. Yksi sellainen on Uusikaupunki, jossa en ole vielä koskaan käynyt. Siellä houkuttaisivat erityisesti vanha puutaloalue, mielikuvituksellinen Bonk-museo sekä värikylläinen Taidetalo Pilvilinna. Uudestakaupungista käsin voisi tehdä myös meriretken Isokarin majakkasaarelle.
Pidimme vaimon kanssa viime kesänä sadetta Café Saltbodanin terassilla Loviisan Laivasillalla ja tuumasimme, että tässähän voisi olla sopiva kohde parin päivän pikku matkalle. Olen käynyt Loviisassa muutaman kerran, mutten ole vielä koskaan viipynyt yön yli. Ensimmäinen visiitti oli luokkaretki ydinvoimalaan, minkä jälkeen olen päässyt keskittymään huomattavasti viihtyisämpiin kohteisiin. Loviisasta löytyy tunnelmallisia puutalokortteleita, kivoja ravintoloita ja kahviloita sekä muutakin mukavaa nähtävää. Parissa päivässä ehtisi koluta Loviisan varmasti melko tarkkaan ja vierailla myös Svartholman linnoitussaarella, jonne on säännöllinen lauttayhteys kesäaikaan.
Lue lisää Loviisasta Tien päällä -blogista.
Kuva Turun linnasta: Noora / Kerran poistuin kotoa
8. TURUN LINNA
Pidän linnoista ja käyn niissä mielelläni niin ulkomailla kuin Suomessakin. Tästä huolimatta Suomen kenties merkittävin linna eli Turun linna on jäänyt minulle tuntemattomaksi. Kyseessä ei sentään ole itselleni kokonaan uusi kohde, sillä kävinhän siellä ala-asteen päättäneellä luokkaretkellä. Aurajoessa on kuitenkin virrannut tuon jälkeen niin paljon vettä, ettei ole häpeä tunnustaa unohtaneensa vierailusta oikeastaan kaiken. Linna täytyykin nyt ehdottomasti ottaa seuraavan Turun-matkan ohjelmaan. Lähes kaikissa muissa Suomen linnoissa olenkin aikuisiällä käynyt, joskin myös Raaseporin linna on toistaiseksi näkemättä.
Lue lisää Turun linnasta Kerran poistuin kotoa -blogista.
Kuva Pentalasta: Alex / Matkoillablogi
9. RETKI PENTALAN SAARELLE
Lisätään listalle vielä yksi merellinen kohde, nimittäin Espoosta löytyvä Pentalan saari. Olemme käyneet useana kesänä jollakin Helsingin saarista, mutta nyt voisi siirtyä naapurikaupungin puolelle. Espoon kaupunginmuseo avasi kesällä 2018 Saaristomuseo Pentalan, minkä lisäksi saarella voi nauttia merellisestä luonnosta. Pentalassa kiehtoo myös Gurli Nyholmin tarina, jonka voi lukea Ylen sivuilta. Topakka Gurli oli kalastajan leski, joka tunnettiin yhtenä Pentalan viimeisistä ympärivuotisista asukkaista. Gurlin talo on säilytetty entisessä asussaan ja siihen voi tutustua opastetulla kierroksella.
Lue lisää Pentalasta Matkoillablogista.
Kuva A Nightwish Story -näyttelystä: Annemaria / Samppanjaa muovimukista
10. A NIGHTWISH STORY
Kitee tunnetaan erityisesti kolmesta asiasta, nimittäin pontikasta, pesäpallosta sekä metalliyhtye Nightwishista. Näistä jälkimmäinen näkyy kotikaupungissaan entistä paremmin, kun yhtyeelle omistettu A Nightwish Story -näyttely avattiin viime kesänä. Missasimme tuolloin täpärästi avajaiset, sillä kävimme Kiteen keskustassa yhtä päivää liian aikaisin. Bongasimme kuitenkin parkkipaikalla yhtyeen jäseniä ja päätimme tulla katsomaan näyttelyä seuraavana kesänä. Juureni ovat Kiteellä, joten käyn paikkakunnalla joka tapauksessa vuosittain. Nightwishin musiikki on lähellä sydäntäni paitsi kiteeläisyyden myös monissa kappaleissa kuuluvien irlantilaisten vivahteiden vuoksi.
Lue lisää Tohmajärvestä, Kiteestä ja Nightwish Storysta Samppanjaa muovimukista -blogista.

Edellä mainittujen lisäksi erinomaisia ideoita olisivat varmasti myös Saariston rengastie, Ahvenanmaa sekä Lappi. Jätin ne kuitenkin pois listalta, koska mikään niistä ei vaikuta omalla kohdallamme juuri nyt ajankohtaiselta. Saariston rengastie olisi parhaimmillaan pyöräillen, vaikka autollakin toki pääsee. Ahvenanmaan suhteen itseäni kiinnostaisi tutustua paremmin nimenomaan saaristoon ja seikkailla mantereelta perille omalla autolla lauttayhteyksiä hyödyntäen. Ahvenanmaan pääsaarilla olen kyllä käynyt, mutta Saaristomeren alue on jäänyt itselleni muuten tuntemattomaksi. Lapin suhteen kesä olisi minulle uutta, vaikka talvireissuja onkin tullut tehtyä jo useamman kerran.

Paljon nähtävää olisi toki etelämpänäkin. Vaikkapa Fiskarsin ja Fagervikin ruukit, monipuolinen Tampere, Tammisaaren puutalokorttelit, Teijon kansallispuisto, Hämeenlinnan Aulanko ja Verlan tehdasmuseo ovat esimerkkejä paikoista, jotka ovat edellä mainittujen lisäksi mielessä kesäretkiä suunnitellessa. Muistan toki myös sen, että perheemme odotetuimmat ja varmimmin toteutuvat retkikohteet ovat edelleen Linnanmäki ja Särkänniemi. Kotimaan matkasuunnitelmia on tehty kevään mittaan monessa muussakin blogissa. Esimerkiksi Lähtöselvitetyn lista on varsin houkutteleva, vaikka sen kohteet ovatkin omaani verrattuna suurimmaksi osaksi erilaisia.
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia11 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa



Katja / Lähtöselvitetty
5.5.2021 at 21:52
Huippuhyviä kohteita!
Itse asiassa juuri eilen katselin kartalta Pentalaa, että koskahan lähtisi piipahtamaan. Arto Tolsa -areenan vanhoilta puupenkeiltä taas luultavasti löytyy vielä mun takamuksen painauma – sen verran monta tuntia siellä on tullut istuskeltua. Jos päädyt Kotkaan katsomaan jalkapalloa, niin multa löytyy vinkkejä. Tosin erinomaisena matkaoppaana sulla on luultavasti nykyään jopa paremmat tiedot. 🙂
Mika / Lähtöportti
6.5.2021 at 15:50
Olen kuullut Pentalasta useampia hyviä kokemuksia, joten uskon sen olevan erinomainen retkikohde. Kotkassa on tullut käväistyä muutaman kerran, mutta seuraavalla kerralla KTP:n peli voisi olla se pääohjelmanumero. En ole fani, mutta jotain sympaattista KTP:ssä mun mielestä on, ehkä se lähtee vihreävalkoisista väreistä ja satamakaupungin pitkästä futiskulttuurista. Otan kyllä mielelläni kaikki Kotka-vinkit vastaan 🙂
Reissu-Jani
6.5.2021 at 7:11
Jos käy Petkeljärvellä, joka on muuten kiva kohde ihan päiväreissuna, niin kannattaa ehkäpä myös ajaa Ilomantsista kohti Hattuvaaraa ja edelleen Suomen itäisimpään pisteeseen Virmajärvelle, ja mikäli on sotahistoriasta kiinnostunut löytyy sieltä Taistelijan talo ja sotahistoriallinen polku hyvine ja tarkkoine karttoineen ja selostuksineen. Sieltä edelleen jos jatkaa niin pääsee Lieksan suuntaan ja vaikkapa Ruunaankoskille – jossa itse törmäsin todella tuoreisiin karhun jälkiin. Niitähän siellä voi myös bongailla.
Mika / Lähtöportti
6.5.2021 at 18:44
Kiitos vinkeistä! Tuo kulma Suomesta on jäänyt harmillisen vieraaksi, sillä vaikka käydäänkin Kiteellä vuosittain, ei siitä vähän pohjoisemmaksi tule juurikaan lähdettyä. Lieksassa sentään käytiin ohimennen viime kesänä, mutta ei Ruunaankoskilla. Eva Ryynäsen taitelijakoti Paateri oli hieno elämys. Täytyypä pitää mainitsemasi paikat mielessä!
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
8.5.2021 at 7:43
Tässä oli useita tuttuja ja hyväksi todettuja kohteita. Isokarissa oltiin viime kesänä, mutta hylkeet jäi tuulen vuoksi bongaamatta. Jos tuonne saaristoon lähtee pyöräilemään, niin kannattaa harkita ympärireittiä tuon rengastien sijaan. Vaikuttaa paljon kiinnostavammalta!
Mika / Lähtöportti
9.5.2021 at 11:56
Kiitos näistä vinkeistä! Googlailin nyt tarkemmin sekä Sandbäckin hyljeretkiä että saariston ympärireittiä ja molemmat vaikuttavat houkuttelevilta. Kyllä Suomessakin on paljon mielenkiintoista nähtävää!
Jenni / Unelmatrippi
8.5.2021 at 13:52
Houkutteleva lista (paitsi veikkausliigan osalta en todellakaan kuulu kohderyhmään 😀 ). Näistä paikoista Loviisa on minulla kiikarissa tälle kesälle. Kävimme tosin huvin vuoksi jo pyörähtämässä siellä yhtenä kauniina viikonloppuna vähän aikaa sitten, mutta haluaisin mennä kesällä uudelleen. Haaveena olisi tehdä retki Svartholman merilinnoitukselle ja viettää mukava ilta Loviisan kauniissa kortteleissa.
Mika / Lähtöportti
9.5.2021 at 12:03
Loviisa on kiva kesäkaupunki, joka usein unohtuu Porvoon tai muiden rannikon kohteiden varjoon. Helppo päiväretkikohde, mutta viipyisin tosiaan mielelläni vaikka koko viikonlopun. Loviisassahan on vuosittain myös tapahtumapäiviä (Avoimet puutarhat ja Wanhat talot), joiden aikana pääsisi tutustumaan paikalliseen elämään tavallista paremmin.
alex
9.5.2021 at 21:40
Kiitti linkkauksesta ja vinkkilistasta, Mika!
Pentalan saari tarjoaa sopivan pituisen venematkan päässä kivan päiväretkikohteen, jossa pääsee saaristotunnelmaan helposti.
alex
9.5.2021 at 21:45
…karkasi käsistä…
Listan kohteista itselle erityisen lähellä sydäntä on Loviisa, joka jää turhankin usein Porvoon varjoon: nykyään, moottoritietä pitkin Loviisaan ei ole kuin reilut 25 minuuttia pidempi matka.
Loviisaan kannattaa ehdottomasti suunnata Loviisan Wanhat Talot (LWT) -tapahtuman aikana; siitä useiltakin vuosilta tunnelmia omassa blogissa: https://www.rantapallo.fi/matkoilla/tag/lwt/
Mika / Lähtöportti
10.5.2021 at 14:39
Pentala kuulostaa erinomaiselta retkikohteelta meidän perheelle ja on varmasti vaihtelua esimerkiksi Vallisaarelle, Mustasaarelle tai Suomenlinnalle.
Loviisa on tosiaan lähellä ja kaupunki on ihastuttanut minuakin niillä parilla kerralla kun olen siellä käynyt. Kiitos linkeistä, olet näemmä todellinen LWT-asiantuntija. Täytyy pitää tapahtuma mielessä, jos Loviisaan elokuun lopulla ehtisi.