Saksan Baijerissa sijaitseva Hohenschwangau tunnetaan erityisesti Neuschwansteinin linnasta, mutta alueella riittää muutakin nähtävää. Tutustuimme Hohenschwangaun linnaan, Baijerin kuninkaiden museoon sekä Alpsee-järven vuoristomaisemiin.
 
Vierailu tarunhohtoisessa Neuschwansteinissa on ollut haaveissamme pitkään, joten haluamme nauttia linnasta ja sen ympäristöstä pitkän kaavan mukaan. Majoitumme Hohenschwangaun kylän sydämessä sijaitsevaan Hotel Alpenstubeniin, jolloin saamme nähdä muuten niin vilkkaan kylän myös illan hiljaisuudessa. Nautin kävelystä iltahämärässä Alpsee-järven rannalla, kun juhlallinen ympäristö on hiljentynyt eikä liikkeellä ole juuri ketään. Matkamme ajoittui heinä-elokuun vaihteeseen, joka on luonnollisesti vilkasta turistisesonkia.

Iltakävely on elämys erityisesti siksi, että hiljaisuuden keskellä voi muistella Baijerin hallitsijoita ja kuvitella, kuinka he ovat kulkeneet näillä samoilla poluilla. Sadekuurot ovat jo hellittäneet, mutta muut Hohenschwangauhun majoittuneet tuntuvat viihtyvän sisätiloissa ravintolapöytien äärellä tai osa on ehkä siirtynyt jo yöpuulle.

Erityisesti hulluksi kuvailtu Baijerin kuningas Ludvig II liikkui täällä mielellään nimenomaan öisin ja nyt yksikseni kulkiessa voin kuvitella itsenikin hallitsijan saappaisiin. Katselen tyyntä järveä, kunnes nousen portaat Hohenschwangaun linnan portille. Portti on tähän aikaan visusti suljettu, mutta mäeltä on mukava katsella uinuvaa kylää.

Hohenschwangau on kylänä varsin omalaatuinen, sillä se koostuu nähtävyyksiensä ohella lähinnä parkkipaikoista sekä kourallisesta majataloja, hotelleja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Paikallisasutusta löytyy vasta parin kilometrin päästä, suuren pellon toisella laidalla sijaitsevasta Schwangausta. Lähin varsinainen kaupunki on Füssen ja Müncheniin kertyy matkaa reilut sata kilometriä. 

---

NEUSCHWANSTEININ LINNA

Kylä alkaa vilkastua jo aamuvarhain, kun linnavierailun ennakkovarausta vailla olevat turistit jonottavat toiveikkaina lippuluukulle ja hevoskärryt saapuvat odottamaan matkustajia. Hohenschwangaun ehdoton päänähtävyys on korkealla kylän yläpuolella kohoava Neuschwansteinin linna. Neuschwanstein tunnetaan Disneyn prinsessalinnojen esikuvana ja sen kauneus on muutenkin maailmankuulu. Keskityin rakennukseen edellisessä kirjoituksessani Satumainen Neuschwansteinin linna. Juttu sisältää käytännön vinkkejä sekä tietoa linnan omalaatuisen rakennuttajan Ludvig II:n elämästä.

---

LINNAMAISEMA MARIENBRÜCKELTÄ

Hohenschwangaun ympäristössä risteilee erilaisia retkeilyreittejä, joita emme ehdi koluamaan kovin laajasti. Hohenschwangausta ei voi kuitenkaan kirjoittaa mainitsematta Marienbrücke-siltaa, joka löytyy Neuschwansteinin linnan lähistöltä. Kapea ja päivisin kovin ruuhkainen kävelysilta saattaa hirvittää korkeanpaikankammoisia, mutta maisema linnalle päin on sanoinkuvaamattoman upea.

---

HOHENSCHWANGAUN LINNA

Kylän nimikkolinna Hohenschwangau on Neuschwansteinia pienempi ja vanhempi. Se sijaitsee kylän laidalla kohoavalla mäellä palvelujen läheisyydessä. Paikalla sijaitsi alun perin 1100-luvulla rakennettu ritarilinna, joka ehti vuosisatojen kuluessa raunioitua. Kuningas Maksimilian II ihastui paikkaan vuonna 1832 ja päätti rakennuttaa tuolloin Schwansteinina tunnetun linnan uudelleen. Näin syntyi hallitsijaperheen komea kesäasunto. Maksimilian II ja kuningatar Marie viettivät monia kesiä päälinnassa, kun taas pojat Ludvig ja Otto majailivat sivurakennuksessa. Koko perhe nautti Hohenschwangaun upeista maisemista.

Sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella. Lippuja on saatavilla Neuschwansteinia helpommin, mutta Hohenschwangaunkin pääsyliput kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on opastuksia saksaksi, englanniksi tai audioguidea kuunnellen. Valitsemme jälkimmäisen vaihtoehdon, jolloin opas kulkee huoneesta toiseen ryhmän mukana, mutta selostukset kuunnellaan kädessä kannettavasta laitteesta valitsemallamme englannin kielellä. Kierroksen kesto on nelisenkymmentä minuuttia ja sen aikana kiivetään jonkin verran portaita. 

Rakennuksen sisätilat ovat kuuluisampaa Neuschwansteinia mielenkiintoisemmat ja myös selvästi kodikkaammat. Valokuvaus on molemmissa linnoissa kielletty, joten käytän kuvituksena ainoastaan rakennusten ulkopuolella otettuja kuvia.

Merkittävä historiallinen ero Neuschwansteiniin verrattuna on, että Hohenschwangaussa on oikeasti asuttu ja sen kaikki huoneet ovat näin ollen valmistuneet. Sisällä on runsaasti monenlaisia esineitä ja näyttäviä maalauksia, joista saamme kuulla kiinnostavaa tietoa. Ludvig muutti isänsä kuoltua sivurakennuksesta päälinnaan, jossa hänen äitinsä viihtyi edelleen. Äiti ja poika eivät olleet erityisen hyvissä väleissä keskenään, mutta suuressa rakennuksessa riitti varmasti tilaa molemmille.

Hohenschwangaun linnan suihkulähteiden koristama puutarha on pieni mutta viehättävä. Täältä voi ihailla maisemia Neuschwansteinin linnalle, vuorille ja Alpsee-järvelle päin. On helppo kuvitella, kuinka vuorilla vaeltelusta nauttinut Ludvig sai idean rakentaa oma linnansa läheisen vuoren rinteelle.

Sekä Hohenschwangaussa että Neuschwansteinissa toistuu monissa koristeissa näkyvä joutsenteema. Schwan eli joutsen oli Schwangaun ritareiden historiallinen tunnuseläin. Kun Maximilian II rakennutti nykyisen Hohenschwangaun linnan, hän koki itsensä alueen muinaisten ritarien seuraajaksi ja otti joutsentunnuksen käyttöönsä. Esimerkiksi linnan katolla komeilee suurikokoinen joutsen. Ludvig kiintyi jo lapsena isänsä linnan juhlasalin maalaukseen, joka esittää Lohengrin-saagan joutsenritaria. Ludvig alkoi kuvitella itsensä joutsenritariksi, ihastui Richard Wagnerin Lohengrin-oopperaan ja koristeli rakennuttamansa Neuschwansteinin joutsenia kuvaavilla yksityiskohdilla.

---

CHRISTKÖNIGSKAPELLE

Hohenschwangaun linnan vieressä on samalla keltaisella värillä maalattu rakennus, joka toimii nykyään kappelina. Christkönigskapelle avattiin nykyiseen käyttöönsä vasta parikymmentä vuotta sitten, jolloin vanha talvipuutarha restauroitiin uskonnolliseen käyttöön. Rakennuksessa järjestetään jumalanpalveluksia, mutta ovi on ohi kulkiessamme visusti lukossa. Ikkunan takana näkyy talon perinteitä kunnioittaen jonkinlainen palmukasvi.

---

BAIJERIN KUNINKAIDEN MUSEO

Alpsee-järven rannalla toimiva Baijerin kuninkaiden museo on erinomainen paikka tutustua alueen historiaan ja syventää vierailukokemusta Hohenschwangaussa. Tyylikkäässä museossa on tarjolla tietoa erityisesti luettavaksi ja kuunneltavaksi, joten onnistunut museovierailu vaatii aidon kiinnostuksen aiheeseen sekä saksan- tai englannin kielen taitoa. Esillä on toki myös monenlaisia arvoesineitä ja muotokuvia. Vietän vaimon kanssa museossa kaksi tuntia sillä aikaa, kun muu seurue lähtee ostoksille Schwangaun keskustaan. Valokuvaaminen on museon sisällä kielletty. Museon pääsylippuja ei tarvitse varata etukäteen, joten ne voi ostaa sisään mennessä.

Museossa käydään läpi Wittelsbachin mahtisuvun pitkää historiaa halki vuosisatojen, mutta keskitytään erityisesti muutamaan tärkeimpään hahmoon. Museon itseoikeutettu tähti on Ludvig II, jonka lisäksi tutustutaan muihinkin Baijerin kuningaskunnan keskeisimpiin henkilöihin, kuten Ludvigin isään Maximilian II:een.

Baijerin kuningaskunta sai alkunsa Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan hajotessa vuonna 1806. Ensimmäiset kuninkaat olivat Maksimilian I ja Ludvig I, jonka jälkeen tuli Maksimilian II:n vuoro astua valtaan. Maksimilian II oli edeltäjäänsä suositumpi hallitsija, jolle Baijerin perinteet olivat tärkeitä. Mieleeni jää esimerkiksi tieto siitä, kuinka Berliinissä myytiin tuohon aikaan Baijerin perinneasuja, jotta lomalaiset saattoivat saapua kohteeseensa paikallisesti pukeutuneina. Myös taiteella ja kulttuurilla oli Baijerin kuningaskunnassa tärkeä asema. Maksimilian II:n vaimo Marie piti luonnossa liikkumisesta ja museossa on esillä esimerkiksi hänen käyttämänsä kävelysauva. Alpsee-järvi kimmeltää heti Baijerin kuninkaiden museon edustalla.

Maksimilian II:n ja kuningatar Marien poika Ludvig II nousi valtaistuimelle vain 18-vuotiaana, kun hänen isänsä oli yllättäen menehtynyt. Ludvig ei ollut juurikaan valmistautunut tulevaan tehtäväänsä ja hän on jäänyt historiaan erikoisena hahmona, joka todettiin lopulta mielisairaaksi. Hän menehtyi pian diagnoosin jälkeen 40-vuotiaana ikuiseksi mysteeriksi jääneissä olosuhteissa. Ludvig tunnetaan erityisesti Neuschwansteinin sekä muutamien muidenkin mahtipontisten ja mielikuvituksellisten linnojen rakennuttajana, joka eli omassa fantasiamaailmassaan.  

Museossa pyörii kiinnostava animaatio, jossa esitellään havainnekuvia Ludvigin suunnittelun asteelle jääneistä linnoista. Ajatuksissa on ollut kiinalainen palatsi Planseen rannalle nykyisen Itävallan puolelle sekä bysanttilainen linna Baijeriin. Molemmat näyttävät havainnekuvissa niin hienoilta, että on harmi ettei kumpikaan toteutunut. Onneksi saamme ihailla Neuschwansteinia.

Ludvigin kuoltua kuninkaan virka olisi siirtynyt hänen pikkuveljelleen Otolle, mutta koska Otto oli todettu jo aiemmin mielisairaaksi, toimi poikien setä Luitpold sijaishallitsijana. Luitpold pysyi vallassa neljännesvuosisadan ja oli kansan keskuudessa suosittu hahmo. Luitpoldin kuoltua hänen poikansa Ludvig III hallitsi vielä viitisen vuotta, kunnes Baijerin kuningaskunta ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa lakkautettiin. 

---

LUONTORETKI ALPSEE-JÄRVEN YMPÄRI

Hohenschwangaun viehätys perustuu linnojen ja kiehtovan historian lisäksi luontoon. Kylä sijaitsee ihastuttavissa vuoristomaisemissa pienen Alpsee-järven rannalla. Teemme mukavan kävelyretken järven ympäri kiertävää polkua pitkin. Kierrokselle tulee mittaa hieman yli viisi kilometriä.

Lähdemme matkaan järven eteläistä rantaa pitkin. Tasainen polku kulkee aivan rannan vieressä ja on hyvin helppokulkuinen, sillä korkeuseroja ei juuri ole ja alusta soveltuisi vaikka lastenrattaille.

Ohitamme reilun kilometrin päässä kylästä sijaitsevan uimapaikan, jonne on pieni pääsymaksu. Reitti muuttuu pian tämän jälkeen kapeammaksi poluksi, joka ei kaikkine kivineen ja juurakkoineen ole enää esteetön.

Järven länsipäästä avautuu mainio maisema vastarannalla näkyvälle kylälle päin. Keltainen Hohenschwangaun linna näkyy vasemmalla, valkeana hohtava Baijerin kuninkaiden museo keskellä ja majesteettinen Neuschwanstein oikealla kaiken muun yläpuolella.

Saavumme pienelle niemelle, joka oli Ludvig II:n äidin Marien lempipaikka Alpseella. Suuressa kivessä on kuningattaren muistolaatta ja on helppo ymmärtää, että tämän maiseman äärellä oli mukava käydä levähtämässä. Linnat jäävät täältä katsottuna piiloon, joten tänne on ollut hyvä paeta hovielämää.

Polku laskeutuu vielä kerran aivan veden äärelle ja maisemat tuntuvat vain paranevan, kun aurinko paistaa kirkastuneelta taivaalta. 

Metsäpolku nousee vähitellen korkealle järven yläpuolelle, jolloin saamme katsella Alpseetä vielä yhdestä uudesta kulmasta. Reitti johtaa vähitellen kohti päällystettyä tietä, jota pitkin pääsisi Hohenschwangaun linnaan. 

Jos Hohenschwangauhun tulee vain muutamaksi tunniksi, kannattaa miettiä etukäteen kuinka aikansa käyttää. Neuschwanstein on itseoikeutettu päänähtävyys, ja itsestäni tuntuisi vaikealta jättää sisätiloissa vierailu väliin. Jos kuitenkin haluaa kokea ainoastaan Hohenschwangaun parhaat palat, suosittelen Neuschwansteinin ihailemista vain ulkopuolelta ja erityisesti Marienbrücke-sillalta.

Hohenschwangaun linnan sisätilat ovat jopa Neuschwansteinia kiinnostavampia ja kävelykierros Alpsee-järven rannoilla jää mieleen yhtenä matkan parhaista elämyksistä. Ajan salliessa kannattaa toki käydä myös Neuschwansteinissa sisällä. Baijerin kuninkaiden museo on toteutettu hienosti, muttei ole mitenkään pakollinen nähtävyys, ellei aihe tunnu erityisen kiinnostavalta. Itse kyllä innostuin hallitsijasuvun ja Baijerin historian vaiheista aika lailla.

---

LUDVIG II:N MUISTORISTI STARNBERG-JÄRVELLÄ

Jätämme Hohenschwangaun taaksemme ja suuntaamme auton nokan kohti Münchenin lentokenttää. Matkan varrella on onneksi aikaa yhdelle nähtävyydelle. Ajamme Starnberg-järvelle, jossa Ludvig II kohtasi mystisen loppunsa. Matkaa kertyy Hohenschwangausta käsin vajaat sata kilometriä. Navigaattori ohjaa meidät hiekkaiselle parkkipaikalle, jossa odottelemme hetken sadekuuron hellittämistä. Ympäristö on kovin arkipäiväinen, mutta sinivalkoiset Baijerin liput ja niiden alle pystytetty persoonallinen patsas viittaavat siihen, että olemme saapuneet oikeaan paikkaan. Kuninkaan rintakuvan alla lukee ”haluan olla ikuinen mysteeri itselleni ja kaikille muille”.

Parkkipaikalta on noin kilometrin kävelymatka Ludvigin muistokirkolle. Suurin osa taipaleesta taittuu metsässä siistiä ulkoilureittiä pitkin. Ympäristö on kovin hiljainen, sillä vastaan tulee vain yksi ihminen koiransa kanssa. Järven rannalle rakennettu kirkko näyttää mahtipontiselta, mikä sopiikin hyvin Ludvigin tyyliin. Kirkko on suljettu, mutta kaiken sisällä olevan näkee ovelta metalliristikon lävitse.

Ludvig tuotiin hulluksi toteamisen jälkeen Bergin linnaan tänne Starnberg-järven rannalle. Hän lähti saapumista seuraavana iltana kävelylle hovilääkärinsä, psykiatri Bernhard von Guddenin kanssa. Kaksikko ei palannut koskaan takaisin. Linnan väki suoritti etsintöjä rajuilman keskellä, kunnes molemmat miehet löydettiin matalasta rantavedestä hukkuneina. Tapahtumien kulkua ei ole saatu koskaan selville ja asiasta on esitetty runsaasti erilaisia teorioita. Hukkumispaikalla kohoaa nykyään jykevä Ludvigin muistoksi pystytetty risti.

Sää on ankean harmaa, mutta jäämme hetkeksi katselemaan muistoristiä ja surumielistä järveä. Silloin paikalle ui kaksi joutsenta. Nuo Ludvigille niin rakkaat valkeat linnut ohittavat ristin kuin kohtalon ohjaamina, katsovat meitä hetken ja katoavat sitten kaislikon kätköihin. Mystisiä lintuja nuo joutsenet.

Baijerin hullun kuninkaan Ludvig II:n suunnittelema Neuschwanstein on yksi maailman tunnetuimmista ja näyttävimmistä linnoista. Kävimme tutustumassa tähän Disneyn prinsessalinnojen esikuvaan heinäkuun lopulla 2023.
 
Neuschwansteinissa käyminen on kuulunut haaveisiimme jo kauan, mutta matka on jäänyt vuodesta toiseen muiden suunnitelmien jalkoihin. Kun lopulta näemme vuoren rinteellä kohoavan rakennuksen, tuntuu kokemus kaiken odottamisen arvoiselta. Vaikutun sekä linnan komeudesta että ympäröivästä luonnosta. Neuschwanstein sijaitsee Hohenschwangaun kylän tuntumassa Etelä-Saksassa lähellä Itävallan rajaa. Lähimpään suurkaupunkiin Müncheniin kertyy matkaa reilut sata kilometriä. Liikumme itse autolla, mutta Hohenschwangauhun pääsisi myös bussilla naapurikaupunki Füssenistä.    

Neuschwanstein on poikkeuksellisen näyttävä rakennus, jonka ilme on eri suunnista katsottuna hieman erilainen. Ei ole mikään ihme, että Walt Disney ihastui linnaan 1950-luvulla lomaillessaan vaimonsa kanssa Baijerissa. Prinsessa Ruususen ja Tuhkimon linnat onkin luotu Neuschwansteinia jäljitellen. Neuschwansteinin viehätys perustuu rakennuksen näyttävän ulkonäön ja hurmaavien maisemien lisäksi kiehtoviin tarinoihin. Linna henkilöityy Baijerin kuninkaaseen Ludvig II:een, jonka elämäntarina kietoutuu yhteen Neuschwansteinin rakentamisen kanssa. 

Ludvig eli yksinäistä ja onnetonta lapsuutta ankaran kotiopettajan armoilla. Kesät hän vietti perheensä kanssa Hohenschwangaun linnassa, kävelymatkan päässä paikasta, jonne rakennutti myöhemmin Neuschwansteinin. Nuori Ludvig haki itselleen lohtua vaeltelemalla vuorilla ja uppoutumalla omaan mielikuvitusmaailmaansa. Isä Maximilian II kuoli yllättäen Ludvigin ollessa 18-vuotias, jolloin tehtävään valmistautumattomasta pojasta tuli uusi kuningas. Politiikka osoittautui Ludvigille haastavaksi. Baijeri menetti Itävallan ja Preussin välisen sodan jälkeen itsenäisyytensä joutuen liittymään Saksan keisarikuntaan. Nimellinen monarkia säilyi kaikesta huolimatta, mutta vallan hupeneminen oli Ludvigille kova paikka.

Ludvig ajautui entistä enemmän omiin maailmoihinsa, joissa hän oli jumaloimansa kaiman, Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n kaltainen ehdoton yksinvaltias. Ludvigin kerrotaan keskustelleen Aurinkokuninkaan patsaan kanssa ja vaatineen palveluskuntansa pukeutumaan 1600-luvun ranskalaiseen hovityyliin. Toinen ihailun kohde oli säveltäjä Richard Wagner. Ludvig maksoi avokätisesti Wagnerin velat ja kutsui säveltäjän usein vieraakseen. Kuningas piti erityisesti Wagnerin mahtipontisesta Lohengrin-oopperasta, jonka joutsenritarin osaan hän saattoi kuvitella itsensä. Neuschwanstein tarkoittaa suomeksi uutta joutsenkiveä. Joutsen oli Ludvigin suosikkieläin, joka esiintyy toistuvasti linnan monissa yksityiskohdissa.  

Ludvig ryhtyi rakennuttamaan Neuschwansteinia muutama vuosi valtaannousunsa jälkeen. Samalla paikalla sijainneen vanhan linnan rauniot purettiin 1868 ja Neuschwansteinin peruskivi muurattiin seuraavana vuonna. Ludvig halusi luoda vanhaa saksalaista ritarilinnaa jäljittelevän mahtipontisen rakennuksen, jonka esikuvaksi valittiin keskiaikainen Wartburgin linna. Rakentaminen jatkui koko Ludvigin loppuiän ajan, eikä linna silti tullut koskaan valmiiksi. Ludvig ehti asua keskeneräisessä Neuschwansteinissa vain muutaman kuukauden ennen kuolemaansa, joten valmistuneet sisätilat näyttävät lähes koskemattomilta.

Ludvigin rakennuttamia linnoja on Neuschwansteinin lisäksi muitakin. Rakennusprojektit olivat mahtipontisuutensa vuoksi vaativia, minkä lisäksi kuninkaan mieleen juolahtaneet muutokset hidastivat työtä entisestään. Projektit vaativat suunnattomasti rahaa, mitä Baijerilla ei liiemmälti ollut. Niinpä esimerkiksi Neuschwanstein ei sisätilojensa osalta valmistunut täysin koskaan. Baijerissa pääsee Neuschwansteinin lisäksi tutustumaan kahteen muuhun suuruudenhullun kuninkaan mielikuvituksen tuotteeseen. Sekä Linderhof että Herrenchiemsee ovat upeita palatseja, jotka jäljittelevät Ranskan Aurinkokuninkaan Versaillesia.

Ludvig eli jatkuvasti yhä omituisemmaksi muuttuvaa elämää. Hän ei halunnut tavata juuri ketään, nukkui mielellään päivisin ja ajeli hevoskärryillään yöaikaan ympäri tiluksiaan. Baijerin ministerit saivat lopulta Ludvigin päähänpistoista tarpeekseen, ennen kaikkea siksi että suuruudenhullut rakennusprojektit olivat vieneet valtion konkurssin partaalle. 40-vuotias kuningas syöstiin vallasta julistamalla hänet hulluksi, vaikkei mitään virallisia tutkimuksia koskaan tehtykään. Ludvig kuoli muutamaa päivää myöhemmin epäselvissä olosuhteissa Starnberg-järvellä. 

Neuschwanstein avattiin pian Ludvigin kuoltua matkailunähtävyytenä, jotta valtion velkoja saataisiin maksetuksi. Linnasta tulikin varsinainen turistimagneetti, jossa vierailee nykyään lähes puolitoista miljoonaa ihmistä vuosittain. Niinpä pääsyliput kannattaakin hankkia mahdollisimman hyvissä ajoin virallisesta nettikaupasta. Paikan päältä lippuja voi ostaa Hohenschwangaun kylässä sijaitsevasta myyntipisteestä, mutta saman päivän tikettejä ei ole välttämättä saatavilla. Ilman lippuja jääneitä voi lohduttaa toteamalla, että Neuschwanstein sykähdyttää eniten ulkoa päin nähtynä ja esimerkiksi naapurilinna Hohenschwangau on sisätilojensa osalta jopa mielenkiintoisempi. 

Neuschwansteinin linna sijaitsee korkealla Hohenschwangaun kylän yläpuolella. Perille pääsee metsässä kulkevaa päällystettyä tietä pitkin, joskin alkumatkasta voi oikaista myös pienemmälle polulle. Ylös kävelee noin puolessa tunnissa, eikä matka ole jyrkähköstä mäestä huolimatta mitenkään mahdoton urheilusuoritus. Aikaa kannattaa silti varata riittävästi, jotta voi hengähtää katselemaan puiden välistä avautuvia laaksomaisemia. Jos ei halua kävellä, voi hypätä muutaman euron maksavaan bussikyytiin. Tietä pitkin kulkee myös hevoskärryjä, mutta jään miettimään saavatko pollet raskaassa työssään asianmukaista kohtelua. 

Linnan sisälle pääsee lippuun merkittynä ajankohtana sähköisten porttien kautta, joten paikalla täytyy olla ehdottomasti ajoissa. Järjestely on sikäli sujuva, että oikeaa kellonlyömää voi odotella linnan sisäpihalla vapaasti kierrellen. Kokemus on muutenkin miellyttävä, sillä emme joudu jonottamaan missään vaiheessa eikä suuri vierailijamäärä pääse ainakaan itse linnan alueella mitenkään häiritsemään.

Sisätiloja kierretään ryhmässä oppaan johdolla, eikä valokuvaaminen ole sallittua. Minusta valokuvauskielto on ihan paikallaan, koska näin kierros tuntuu sujuvammalta ja samalla voi keskittyä paremmin opastukseen. Kierroksia on tarjolla saksaksi ja englanniksi, tai sitten voi valita audioguiden avulla toteutettavan opastuksen. Laitteessa on parikymmentä kielivaihtoehtoa, muttei kuitenkaan suomea.

Linnan sisätilat valmistuivat vain osittain, joten rakennuksessa on kokoonsa nähden rajallisesti nähtävää. Kierros etenee kahdessa kerroksessa, joista alemmassa on tummasävyisiä huoneita, kuten kuninkaan makuuhuone. Erikoisinta on pieni keinotekoinen tippukiviluola, jonka vieressä on houkuttelevalta näyttävä maisemaikkunoilla varustettu parvekemainen tila. Huoneiden näyttävät seinämaalaukset ja muut taideteokset kuvaavat saksalaisia legendoja, joista myös Richard Wagner ammensi aiheita oopperoihinsa.

Sisätiloista jää parhaiten mieleen hengästyttävän upea valtaistuinsali, joka muistuttaa kaikkine kultauksineen ortodoksista kirkkoa. Vain itse valtaistuin puuttuu, sillä sitä ei ehditty saada paikoilleen ennen kuninkaan kuolemaa. Näyttävän salin uskonnollisen teeman tulkitaan viittaavan siihen, että Ludvig kuvitteli itsensä jonkinlaiseksi välittäjäksi Jumalan ja ihmisten välille. Toinen suuri ja komea tila on Laulajien sali, jonka Ludvig rakennutti keskiaikaisten legendojen ja ritarien kunniaksi.

Opastuksen päätyttyä siirrytään totta kai matkamuistomyymälään, minkä lisäksi voi vierailla kahvilassa ja näköalaparvekkeella sekä tutustua linnan keittiötiloihin. Kierroksen kesto on vain puolisen tuntia, mutta varsinkin pari näyttävintä huonetta ovat näkemisen arvoisia.    

---

MARIENBRÜCKE

Kierros linnan sisätiloissa on mielenkiintoinen kokemus, mutta Neuschwanstein pääsee parhaiten oikeuksiinsa ulkoa katseltuna. Kävelemme muiden matkailijoiden tapaan linnalta hieman ylämäkeen Marienbrücke-sillalle, josta aukeaa täydellinen postikorttimaisema linnalle päin. Ludvigin erikoinen luonne koitui hänen omaksi kohtalokseen, mutta maailmasta jäisi puuttumaan paljon kauneutta ilman sopivaa annosta hulluutta. 

Ludvig II:n äidin kunniaksi nimetty Marienbrücke on kapea kävelysilta, joka roikkuu huimaavan korkean rotkon yläpuolella. Paikka ei siis oikein sovellu korkeanpaikankammosta kärsiville, mutta maisema on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Siltaa on remontoitu viimeksi vuonna 2022, joten uskomme sen kestävän kaikki valokuvia kärkkyvät turistit.

Sillan pielessä on laskuri, josta näkyy ettei Marienbrückella ole turvarajan ylittävää määrää ihmisiä. Paikka on mielestämme ruuhkainen, mutta ymmärrän myöhemmin että näin iltapäivällä viiden jälkeen on paljon normaalia väljempää. Emme joudu edes jonottamaan, vaan voimme kävellä suoraan sillan päälle. Maisema on kesäasussaan upea, mutta niin se on varmasti myös ruskan väreissä tai lumisena talvipäivänä. Silta saatetaan tosin turvallisuussyistä sulkea, jos se jää lumen tai jään peittoon. 

Sillan ja linnan väliseltä kävelytieltä voi ihailla upeita laaksomaisemia. Hohenschwangaussa on Neuschwansteinin lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää. Seuraavassa blogijulkaisussa tutustutaan Ludvig II:n lapsuudenkotiin, kuvassa keltaisena erottuvaan Hohenschwangaun linnaan. Kävelemme myös upean Alpsee-järven ympäri, vierailemme Baijerin kuninkaiden museossa ja matkustamme matkan lopuksi vajaan sadan kilometrin päähän Starnberg-järven rannalle, jonne hullun kuninkaan maallinen vaellus päättyi.