Suomi
Mukava kesäpäivä Joensuussa
Pysähdyimme heinäkuun lopulla kahdeksi yöksi Pohjois-Karjalan pääkaupunkiin Joensuuhun. Saimme nauttia niin mukavasta tunnelmasta kuin paikallisista herkuistakin, ja löytyi Joensuusta myös katutaidetta sekä trooppinen puutarha.
Edellisestä Joensuun-vierailustani oli ehtinyt vierähtää suurin piirtein neljännesvuosisata, joten oli jo aikakin kurvata Pielisjoen rantaan. Veri vetää vuosittain kiteeläisille juurille, mutta noin tunnin ajomatka Kiteeltä pohjoiseen on jäänyt kesä toisensa jälkeen tekemättä. Tällä kerralla päätimme varata Pohjois-Karjalan reissulle ylimääräisiä päiviä, jotta ehtisimme tutustua kaikessa rauhassa myös Joensuuhun ja ajaa Kiteelle mennessämme vielä Pielisenkin ympäri. Se kyllä kannatti, sillä Joensuu on miellyttävä kesäkaupunki.

KARJALAISTA VIERAANVARAISUUTTA LIETSUSSA
Majoitusvalintamme osuu vasta viime joulukuussa avattuun Boutique Aparthotel Lietsuun, jossa vietämme kaksi yötä. En yleensä esittele kaikkia käyttämiämme hotelleja, mutta Lietsun kodikas ja korostetun karjalainen tunnelma kuuluvat niin saumattomasti kaupunkikokemukseen, ettei sitä voi sivuuttaa. Jokaisessa huoneessa on yksilöllisiä elementtejä ja oma tarinansa kerrottavanaan. Lietsun henkilökunnan kanssa on mukava jutella ja viimeistään hellyydenkipeä Lysti-koira sulattaa sydämen. Karjalan murteella sekin varmasti puhuisi, jos vain osaisi.

Perhehuoneemme on siisti, valoisa ja reilun kokoinen. Keittiössä olisi tilaa kokkaamiseenkin, mutta nautimme hotellissa pelkästään aamiaiset. Ne tuodaan näin korona-aikaan edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Tarjolla on sopiva määrä syötävää käsintehdyistä karjalanpiirakoista ja tuoreista marjoista lähtien.

Omasta mielestäni Joensuussa kannattaa suunnata ketjuhotellien sijasta Lietsuun, sillä se on melkein kuin karjalaiseen kotiin menisi. Sijaintikin on varsin mainio, sillä niin tori, Pielisjoki kuin Ilosaarikin ovat aivan kivenheiton päässä.

KARJALANPIIRAKOITA JOENSUUN TORILLA
Munavoilla vai ilman, kuuluu tärkeä kysymys Marttakahvion luukulla. Täältä saa kaupungin – ellei jopa koko maailman – parhaita karjalanpiirakoita, joten Marttakahvio on erinomainen paikka aloittaa Joensuuhun tutustuminen. Tilaamme siis piirakat, munavoilla tietenkin, ja istahdamme torin laidalle nauttimaan aurinkoisesta kesäaamusta. Syömisen lomassa voi kuunnella paikallisten Joinsuun immeisten leppoisaa jutustelua ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta.

Marttakahvion karjalanpiirakat ovat suosionsa ansainneet. Ne ovat ilahduttavan suuria ja tietenkin viereisellä piirakkapajalla leivottuina myös sopivasti lämpöisiä. Sormet saa varmasti rasvaisiksi, joten tämä piirakkakokemus on kaikin puolin aito ja alkuperäinen.

Toria voi hyvällä syyllä pitää Joensuun keskipisteenä ja tärkeimpänä kokoontumispaikkana. Aukio näyttää mahtipontisen laajalta, sillä jo itsessään suuri tori yhdistyy sujuvasti kuvassa näkyvään Vapaudenpuistoon sekä toisessa päässä Keskuskujaan. Myyjät eivät ole käyntimme aikaan täyttäneet koko toria, mutta saatavilla on niin käsitöitä ja vaatteita kuin paikallisia perunoita sekä mansikoitakin. Nälkäisille löytyy piirakkakahvien lisäksi esimerkiksi itämaisia makuja tai grilliruokaa.
Torin laidalla päivystää veikeä hahmo, nimittäin pronssiin valettu Susi kosiomatkalla. Se on istuskellut penkillään jo reilusti yli kymmenen vuoden ajan ja saanut kainaloonsa lukemattomia morsiamia – ainakin valokuvan ottamisen ajaksi. Viime vuonna Kosiosutta onnisti kuitenkin toden teolla, sillä se sai pysyvän puolisonsa, niin ikään pronssisen Morshukan muutaman penkin päähän itsestään.

KÄSITYÖLÄISTUNNELMAA TAITOKORTTELISSA
Torin vierestä löytyvä Taitokortteli ihastuttaa värikkäillä käsityöputiikeillaan ja historiallisella tunnelmallaan. Yli sata vuotta vanhat puurakennukset tarjoavat upean ympäristön muun muassa vaatteita ja sisustustavaroita pursuaville puodeille. Taitokorttelissa pääsee myös itse tekemään, sillä täältä saisi käsityöneuvontaa ja voisi osallistua erilaisille kursseille.

En ole itse käsityö- tai shoppailuihmisiä, mutta Taitokorttelin kodikkaat putiikit käyvät jo ihan nähtävyydestä ja niissä on kiva kierrellä vähän aikaa. Houkuttelevaa ja hauskannäköistä tavaraa on paljon, jos niille vain löytyy kotoa paikka tai käyttötarkoitus.

Koska edellisestä kahvilakäynnistä on kulunut jo melkein tunti, päätän testata myös Taitokorttelista löytyvän Kauppaneuvoksen kahvilan karjalanpiirakat. Maku on erinomainen täälläkin, mutta Marttakahvion piirakat säilyttävät silti paikkansa kaupungin ykkösherkkuna. Jälkeenpäin ajateltuna kahvilassa olisi kannattanut sittenkin maistaa kaupungin parhaiksi kehuttuja pullia. Kauppaneuvos jättää itsestään joka tapauksessa hyvän mielikuvan ystävällisen palvelunsa, sisustuksensa ja lämpimän terassinsa ansiosta.

Taitokorttelin torinpuoleiselta laidalta löytyy pienessä sympaattisessa puurakennuksessa toimiva Nikolain jäätelökioski, jota ei voi pysähtymättä ohittaa. Käsityönä kotimaisista raaka-aineista valmistetut artesaanijäätelöt ovatkin hyviä. Pistaasiin on jäänyt ehkä hieman parantamisen varaa, mutta sopivan pehmeältä maistuva sitruunajäätelö täyttää kaikki odotukset. Varsinainen Kahvila Nikolai sijaitsee hieman syrjemmässä keskustan ulkopuolella.

JOENSUUN NÄYTTÄVIMMÄT MURAALIT
Kaupungin komeinta katutaidetta kannattaa lähteä katsomaan Malmikadun, Länsikadun, Kalastajankadun ja Sepänkadun rajaamaan tuiki tavalliseen kerrostalokortteliin, jonne on torilta noin kilometrin matka. Talojen seiniltä löytyy peräti neljä suurta teosta, joista ensimmäisenä näemme Malmikatu 29:stä löytyvän Cozy like a cold forestin. Värikäs ja veikeä maalaus on hollantilaisten Telmo Pieperin ja Miel Krutzmannin mielikuvituksen tulos.

Puolalaisen Robert Prochin vuonna 2018 luoma muraali löytyy osoitteesta Sepänkatu 15. Prochin teoksen värimaailma on korttelin muihin maalauksiin verrattuna hillitympi. Hänellä oli tapana kuvata ihmisiä ja erilaisia tunnetiloja. Joensuun muraali oli yksi Prochin viimeisistä suurista töistä, sillä taiteilija menehtyi heinäkuussa 2019.

Kreikkalainen INO on toteuttanut oman ihmisluonnetta tulkitsevan teoksensa samaisen Sepänkatu 15:n toiseen päätyyn. Tämä muraali valmistui UPEA19-festivaalin yhteydessä viime syksynä, kun taas korttelin muut maalaukset ovat edellisten vuosien festivaalien tuotoksia.

Puolalainen Natalia Rak on luonut upean muraalin osoitteeseen Länsikatu 18. ”Tree of Life” noudattaa taiteilijalle tyypillistä värikylläistä tyyliä. Rak on tehnyt hienoja muraaleja eri puolille maailmaa ja Joensuun teoksen perusteella niitä kannattaa etsiä matkojen varrelta toistekin.

Katutaidekierroksemme jatkuu Joensuun raviradan laidalle. Hevostallien pitkä ja yhtenäinen takaseinä annettiin Graffitin SM-kilpailujen näyttämöksi kesällä 2016 ja tuloksia voi ihailla edelleen. Voiton vei vantaalainen KISS, jonka käden jälkeä on nähtävissä yllä. Tyyli on ”takaraivosta tulevaa leikkisää old schoolia”.

Toinen suosikkini raviradan maalareista on helsinkiläinen Charles Liquor, jonka drunken monkey style sisältää hauskoja yksityiskohtia.

TROPIIKIN TUNTUA BOTANIASSA
Ohitamme raviradan ja saavumme Joensuun eksoottisimpaan nähtävyyteen. Botania mainostaa olevansa maailman pohjoisin trooppinen perhostalo ja puutarha. Tropiikin tunnelma on parhaimmillaan rönsyilevän vehreyden täyttämässä kasvihuoneessa, jossa pääsee tutkimaan eri puolilta maailmaa kerättyjä lajikkeita.

Värikkäitä kukkia on mukava katsella. Samalla voi tutustua esimerkiksi vaniljan, kanelin tai kardemumman kaltaisiin hyötykasveihin, joista on nähtävillä lyhyet esittelytekstit. Kasvihuoneessa on myös muutamia pöytiä, joiden ääreen voi pysähtyä nauttimaan Botanian kahvion myymiä herkkuja.

Perhosten osalta kokemus jää vaisuksi. Näemme vain muutamia Morpho-perhosia eli taivaansiipiä ja niistäkin osan siivet ovat valitettavasti vaurioituneet. Perhosia olisi kuoriutumassa hieman myöhemmin lisää, joten kokemus voi olla parempana ajankohtana aivan erilainenkin. Botanian muut eläimet, kuten kuuluisa Juuso-papukaija, ovat siirtyneet ansaitulle eläkkeelle ja jättäneet perhoset Botanian ainoiksi asukkaiksi.

Botanian ulkopuutarhasta löytyy esimerkiksi aistipuutarha sekä lasten alue trampoliineineen ja erilaisine peleineen. Hauskasti maalattu ryömimistunneli tuo heti mieleeni hobittien maailman. Puiden varjoissa voisi olla hauskaa viettää kiireetöntä kesäpäivää pienten lasten kanssa ja viihtyä kauemminkin. Botaniassa järjestetään vuoden mittaan myös erilaisia tapahtumia, kuten konsertteja.

Kokonaisuutena Botania jättää ainakin näin huonolla perhostuurilla itsestään hieman vaisun mielikuvan. Trooppisia kasveja on kyllä ilo ihailla jonkin aikaa, mutta pääsymaksuun (aikuiset 15 €, lapset 7 €) nähden paikka on pienehkö. Hinta-laatusuhteeseen jää toivomisen varaa, sillä vaikka Botania onkin Joensuun korkeuksilla ainutlaatuinen, löytyy vastaavia nähtävyyksiä kyllä muualta. Resurssit ja sijainnin tuomat haasteet ovat ymmärrettävästi aivan toisenlaiset kuin pääkaupunkiseudulla, mutta mieleeni tulee väkisin esimerkiksi Helsingin kaupungin Talvipuutarha, jossa kasvien ihailu onnistuu ilmaiseksi. Perhosia Talvipuutarhassa ei toki ole.
Moni yhdistää Joensuun ensisijaisesti Ilosaarirockin tapahtumapaikaksi. Festivaali järjestettiin alun perin keskellä Pielisjokea sijaitsevassa Ilosaaressa, josta se kuitenkin siirrettiin tilanpuutteen vuoksi jo vuonna 1991 Laulurinteelle. Rockperinteet elävät Ilosaaressa silti edelleen legendaarisen keikkapaikan Kerubin sekä suositun Ilovaari-festivaalin ansiosta.

Ilosaari on aurinkoisena päivänä viihtyisä ajanviettopaikka, jonka laguunista löytyy myös houkutteleva hiekkainen uimaranta. Kierrämme pienen saaren kävelysillan kautta ympäri ja istumme hetkeksi penkille nauttimaan päivästä. Lasten tekisi mieli uimaan, mutta siihen ei ole nyt aikaa. Ensi kerralla sitten.

Kävelemme pätkän Pielisjoen rantaa virran molemmin puolin. Jokivarressa on mukavannäköisiä lenkkeilyyn sopivia puistoalueita. Keskustan puoli on ymmärrettävästi vastarantaa vilkkaampi. Rannassa on jonkin verran veneitä ja pieniä laivoja. Vesielementti tuo aina miellyttävän lisänsä kaupunkiin kuin kaupunkiin.

RAVINTOLAELÄMYS LOCAL BISTROSSA
Yksi päivän kohokohdista on vielä edessä, nimittäin illallinen Local Bistrossa. Kyseessä on useammankin lähteen perusteella kaupungin kiinnostavin ravintola, emmekä joudu pettymään. Palvelu on molempien pöydässämme käyneiden tarjoilijoiden osalta rennon ystävällistä, joten tunnemme itsemme heti tervetulleiksi. Pidän myös paikallisen puutavaran hallitsemasta sisustuksesta, jossa on ripaus nykypäivän trendibistroihin kuuluvaa rouheutta, mutta myös perinteistä skandinaavista yksinkertaisuutta.

Alkupalaksi on 38 asteessa haudutettua siikaa herneiden ja vesikrassin kera. Kuulostaa ehkä turhalta hifistelyltä, mutta maistuu taivaalliselta. Local Bistrossa voi aistia paikallisuutta, innovatiivisuutta ja intohimoa ruokaa kohtaan. Pääruoaksi valitsemani paahdettu nauta on maukasta ja mureaa. Olen yrittänyt hieman vähentää lihansyöntiä, mutta panostaa laatuun. Tämä annos suorastaan sulaa suussa, joten kokki osaa kyllä hommansa.

Aterian päättää haudutettu raparperi, suolakaramellimousse sekä jäätelö. Erinomainen maku suussa voin todeta, että Local Bistro on varmasti parhaita ruokailukokemuksiani tänä vuonna. Ymmärrän siis hyvin bistron sijan 41 tämänvuotisessa Suomen parhaiden ravintoloiden äänestyksessä, jossa valta on alan ammattilaisilla. Lista painottuu ehkä liiaksikin Helsinkiin, joten maakuntasarjassa Local Bistro on asiantuntijoidenkin mielestä maan ehdotonta eliittiä.

Kokonaisuutena Joensuusta jää mukava mielikuva. Tunsin oloni oudon kotoisaksi, vaikken ollut käynyt kaupungissa todella pitkään aikaan. Vaikka nautin matkustamisesta muuallakin Suomessa, on Pohjois-Karjalalla aina omanlaisensa paikka sydämessäni. Jos vaikka jollain tulevalla ohikulkumatkalla jäisi aikaa viipyä Pielisjoen rannalla yön yli, kuuluisivat ainakin Lietsu, Local Bistro ja Marttakahvio jälleen matkaohjelmaan.
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa12 kuukautta sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia11 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Italia1 vuosi sittenMontemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenKävelyllä Brooklynin sillalla ja Brooklynissa




Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
18.8.2020 at 19:26
Joensuu toimii meillä usein pysähdyspaikkana, kun olemme ajamassa kohti pohjoista tai sieltä takaisin, mutta emme ole perehtyneet kaupunkiin sen enempää. Pizzeria Roihu on kylläkin tullut todettua erinomaiseksi. Tästä artikkelista löytyikin mukavasti vinkkejä seuraavaa pysähdystä varten.
Noita Morphoja/taivaansiipiä näkyi muuten Amazonilla. En tiedä minkä kokoisia Joensuussa olivat, mutta Amazonilla näkemämme olivat paljon kämmeniäni suurempia. Kauniimpia perhosia en ole missään nähnyt.
Mika / Lähtöportti
19.8.2020 at 10:42
Roihusta olen kuullut kehuja muiltakin, täytyy ilman muuta harkita jos ehtisi syömään Joensuussa useammankin kerran.
Joensuunkin perhoset ovat kauniita, mutta eivät mitenkään valtavia. Ne tulevat koteloina Englannista ja kuoriutuvat Botaniassa. Käyntimme aikainen perhosten vähyys johtui ilmeisesti koronan aiheuttamista toimitusongelmista. Nuo perhoset ovat käsittääkseni aika lyhytikäisiä, joten uusia pitäisi saada jatkuvasti. Voin vain kuvitella miten upea näky perhoset ovat alkuperäisessä elinympäristössään Amazonilla!
Sanna
19.8.2020 at 22:35
Kiva kuulla, että viihdyit Joensuussa! Tervetuloa takaisin taas. Pizzeria Roihua suosittelen lämpimästi, samaten ihanaa kiinalaista ravintolaa Deli Chinaa – ja todellakin niitä Kauppaneuvoksen kahvilan pullia!
Botanian kausikortilla usein käyneenä voin vain sanoa, että ikävä kyllä ette sattuneet parhaaseen perhosaikaan. Parhaimmillaan niitä on lennellyt paikalla runsaasti ja useita erilaisia, nyt tämä korona sotki kaiken muun ohella tätäkin. Taiteen ystäville vinkattakoon, että taidemuseomme kokoelma on erityisen hieno ja monipuolinen, etenkin näin pieneen kaupunkiin.
Mika / Lähtöportti
20.8.2020 at 9:41
Kiitos ravintolavinkeistä! Noita kaikkia tekisi kyllä mieli kokeilla.
Perhosten puuttumisella oli varmasti suuri vaikutus Botania-kokemukseen. Voisin hyvin käydä sielläkin uudelleen kun perhosia on enemmän, ja kun muutenkin tietää etukäteen paremmin mitä odottaa.
Kävelimme taidemuseo Onnin ohi ja silloin kävi mielessä, että siellä olisi voinut vaikka sateisempana päivänä poiketa. Hyvä tietää että museo on vierailun arvoinen!