Seuraa somessa

Italia

Seitsemän kaupunkia Toscanassa

Julkaistu

-

Monen matkailijan rakastama Toscana on yksi Italian tunnetuimmista alueista. Tein saapasmaata ikävöidessäni koosteen seitsemästä Toscanassa käymästäni kaupungista, joissa riittää paljon kaunista nähtävää.

Alla esiteltävien kohteiden joukossa on neljä hieman suurempaa keskusta sekä kolme pientä kukkulakaupunkia. Ajallisesti olen viipynyt pisimpään Firenzessä, kun taas muut kaupungit ovat toimineet mukavina päiväretkikohteina joko Firenzestä tai naapurialueelta Umbriasta käsin.



FIRENZE

Toscanan pääkaupunki Firenze tunnetaan renessanssiaarteistaan ja se onkin vetänyt taiteen ystäviä puoleensa magneetin lailla. Tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluvat mahtipontinen tuomiokirkko, Uffizin taidegalleria sekä persoonallinen Ponte Vecchio -silta. Ydinkeskustan kauniilta aukioilta kannattaa ehdottomasti kiivetä ainakin Piazzale Michelangelolle, josta avautuu upea näkymä kaupungin ylitse. Myös Bobolin puutarha on kaunis ja viihtyisä.


Suosittelen tutustumaan Firenzeen myös vilkkaimman alueen ulkopuolella, jotta kaupungista saa paremman ja autenttisemman käsityksen. Olen itse käynyt Firenzessä kolmella vaihtelevasti onnistuneella matkalla. Ensimmäinen vierailu oli aivan liian lyhyt ja toisen pilasi ärhäkkä vatsatauti. Kolmannella kerralla viivyimme vaimon kanssa kaupungissa viikon ja teimme sieltä käsin retkiä joihinkin alla mainituista paikkakunnista. Paluu uudelle matkalle Firenzeen varmistuu silittämällä Porcellino-patsaan kärsää, kuten jo hyvän onnen kohteista kertovassa postauksessa mainitsinkin.



SIENA

Vuosisatojen ajan Firenzen kanssa katkeraa valtataistelua käynyt Siena kuuluu Italian kiehtovimpiin kaupunkeihin. Nykypäivän Siena on naapuriinsa verrattuna huomattavasti pienempi, mutta sen pittoreskit kujat ja historiallinen tunnelma kutsuvat luokseen aina uudelleen. Olen käynyt Sienassa kolmesti päiväretkellä, mutta haaveilen palaavani sinne joskus pidemmäksi aikaa joko lomailemaan tai vaikka kielikurssille.


Siena tunnetaan erityisesti värikkäästä Il Palio -hevoskilpailusta, jonka merkeissä eri kaupunginosat ovat ottaneet mittaa toisistaan jo vuosisatojen ajan. Kahdesti kesässä järjestettävä kilpailu on suuri karnevaali, joka villitsee kaupungin useaksi päiväksi. Kilpailupaikkana toimii Sienan upea keskusaukio Piazza del Campo, jolle astuminen tuntuu aina yhtä sykähdyttävältä. Kaupungin maamerkkeihin kuuluvat näyttävä katedraali sekä keskusaukion laidalla kohoava Torre del Mangia -torni.



MONTEPULCIANO

Korkean kukkulan päältä ympäristöään vartioiva Montepulciano kuuluu ehdottomasti Toscanan viehättävimpiin pikkukaupunkeihin. Jalankulkijoille rauhoitetulla keskusta-alueella on mukava kävellä ja nauttia kauniista ympäristöstä. Kapeat kujat kiipeävät hieman mutkitellen aina vain ylemmäs kohti kukkulan huippua. Haemme kivitalojen varjoista helpotusta helteeseen ja ohitamme puoteja, joissa myydään paikallisia juustoja, makkaroita, hunajaa ja muita elintarvikkeita. Tarjolla on toki myös Vino Nobilea, eli sangiovese-rypäleistä puristettua Montepulcianon omaa punaviiniä.


Montepulcianossa ei ole toukokuun lopulla tungosta, vaikka ihmisiä tuleekin vastaan jonkin verran. Löydämme mainion lounaspaikan Osteria del Borgo -ravintolan pieneltä näköalaterassilta. Kaiteen takana avautuu Toscanan kumpuileva kauneus ja keittiöstä kannetaan pöytään herkullisia annoksia. Kaikilla Italian alueilla on oma tyypillinen pastalajinsa ja täällä se on spagettia muistuttava pici, jota tarjotaan vaikkapa valkosipulisen tomaattikastikkeen kera.



SAN GIMIGNANO

Vaikka vanhat kukkulakaupungit muistuttavatkin toisiaan, erottuu San Gimignano heti ensi silmäyksellä kaikista muista. Lempinimellä Keskiajan Manhattan tunnetun San Gimignanon silhuettia hallitsevat kapeat ja korkeat tornit, jotka nousevat toinen toistaan korkeammalle. Kyseessä olikin alun perin nimenomaan kilpailu, kun keskenään riidelleet rikkaat suvut halusivat osoittaa mahtiaan rakentamalla mahdollisimman korkealle. Muurien sisällä ei ollut tilaa laajoille palatseille, mutta ylöspäin rakennettaessa vain taivas oli rajana. Valitettavasti vain murto-osa torneista on säilynyt nykypäiviin saakka.


Törmäämme keskustaa halkovalla Via San Giovannilla heinäkuiseen matkailijaruuhkaan ja Torre Grossa -torniinkin on niin pitkä jono, että jätämme sinne kiipeämisen väliin. Sivukaduilla on onneksi huomattavasti rauhallisempaa. Kohtaamme vaaleiden kivirakennusten välissä vain muutamia ikäihmisiä, jotka kulkevat keppeihinsä nojaten kotikaupunkinsa kujilla. Ajaudumme muurien ulkopuolelle ja päädymme näköalapaikalle, josta voi ihailla San Gimignanoa ympäröiviä laaksoja ja kukkuloita. Myös paikallinen papparainen on tullut ihailemaan maailman kauneinta maisemaa, kuten hän itse asian ilmaisee. En halua väittää vastaan.



LUCCA

Moni Toscanan-kävijä on löytänyt jo Luccaan, vaikkei sen maine olekaan kiirinyt Firenzen tavoin kaikkien korviin. Kompakti keskusta tuo vaihtelua mäkisten kukkulakaupunkien koluamiseen, sillä tasaisilla kaduilla on kevyt kulkea. Luccan erikoisuus on kaupunginmuurien päällä kiertävä leveä väylä, jota pitkin voi tehdä reilun neljän kilometrin lenkin joko jalan tai polkupyörällä. Parhaat maisemat avautuvat puolestaan Torre Guinigin huipulta. Torni on helppo tunnistaa sen huipulla kasvavista tammista. Luccan sydämenä toimii muinaisen amfiteatterin paikalle muotoutunut soikea Piazza dell’Anfiteatro. Kaunista aukiota reunustavat värikkäät rakennukset ja monet houkuttelevat terassit.


Kiertelemme Luccassa heinäkuisena lauantaina, jolloin käynnissä on monia tapahtumia. Suuri antiikkikirpputori on täyttänyt monien katujen varret ja löydämme myös keskiaikaiset markkinat, joilla näkyy vanhanaikaisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä. Piazza Napoleonen konserttilava odottaa puolestaan iltaa. Luccan kesäfestivaaleilla esiintyy vuosittain huipputason artisteja eri puolilta maailmaa. Tuli Luccaan sitten tapahtumien perässä tai muuten vaan, on viihtyisään kaupunkiin helppo ihastua.



CORTONA

Cortonan muurien ympäröimä vanhakaupunki sijaitsee jyrkkärinteisen kukkulan laella noin 650 metrin korkeudessa. Piazza Garibaldin laidalta kelpaakin katsella maisemia, jotka jatkuvat Umbrian puolelle ja kilometrien päässä häämöttävälle Trasimeno-järvelle saakka. Suuntaamme näköalapaikalta pikkukauppojen ja ravintoloiden hallitsemaan keskiaikaisten kujien labyrinttiin.


Keskusta on varsin viehättävä, huomattavan mäkinen ja melko suosittu vierailukohde. Cortona tunnetaan vuonna 2003 ilmestyneen Toscanan auringon alla -elokuvan kuvauspaikkana. Päädymme pian Cortonan sydämeen Piazza della Repubblicalle ja Piazza Signorellille. Tänne on hyvä pysähtyä syömään jäätelöä ja nauttimaan Toscanan tunnelmista. Pienestä Cortonasta saa käsityksen suhteellisen lyhyessä ajassa, joten samaan retkipäivään voi yhdistää muitakin vierailukohteita.



PISA

Pisa tunnetaan kaltevasta tornistaan, joka on kenottanut Piazza dei Miracolin eli Ihmeiden aukion laidalla jo vuosisatojen ajan. Pettävälle maalle pystytetty torni alkoi kallistua jo rakennusvaiheessa, mutta erilaiset korjaustoimenpiteet ovat pelastaneet rakennelman toistaiseksi. Kuuluisa torni rakennettiin viereisen Pisan katedraalin kellotorniksi ja samaan kokonaisuuteen kuuluu myös erillinen kastekappeli. Näyttäviä rakennuksia kelpaa kyllä ihailla, mutta Pisan torni on mielestäni silti kuuluisuuteensa ja turistien määrään suhteutettuna yliarvostettu nähtävyys.


Vaikka olenkin käynyt Pisassa kahdesti, ei itse kaupunki ole tehnyt suurta vaikutusta. Totuuden nimessä en ole antanut sille kovin hyvää mahdollisuuttakaan, mutta myös muiden kävijöiden mielipiteet puoltavat käsitystä tylsähköstä kaupungista. Pisassakin on varmasti omat viihtyisät kulmansa, mutta Toscanan sykähdyttävimmille kolkille se tuskin silti pärjää. Näin ollen Pisaan palaaminen ei varsinaisesti kuulu suunnitelmiini, vaikka Arno-joen rannat näyttävätkin mukavilta.



Toscanassa on yllä mainittujen lisäksi lukuisia muitakin kiinnostavia kyliä ja kaupunkeja. Itseäni houkuttaisivat varsinkin Arezzo, Pitigliano ja Volterra. Oma lukunsa on tietenkin Chiantin viinialue laajoine viljelyksineen ja tilavierailuineen. Haluaisin kokea kaikessa rauhassa myös Unescon maailmaperintölistalle päässeen Val d’Orcian laakson, jonka kiinnostavimpia kaupunkeja ovat Montalcino ja Pienza.


Toscanan laajaan tarjontaan kuuluvat myös muun muassa Pistoia, Prato, marmoristaan tunnettu Carrara ja Leonardon syntymäpaikka Vinci. Rannikolta löytyy puolestaan satamakaupunki Livorno sekä rantalomakohteena paremmin tunnettu Viareggio. Kaikkein tunnelmallisimmat rannat sijaitsevat luultavasti pienemmillä paikkakunnilla. Selvää on joka tapauksessa se, että Toscanassa riittäisi vierailukohteita useammallekin matkalle. Oma vinkkini on tästä huolimatta retkikohteiden karsiminen. Nauti, syö, juo, tunnelmoi ja ihastele kiireettömästi, jotta Toscana jättää parhaan mahdollisen jäljen sydämeen.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
8 kommenttia

8 Comments

  1. Peter

    14.5.2020 at 21:07

    Viime vuonna osallistuimme ensimmäistä kertaa ryhmämatkalle Italiassa. Me patikoimme ja nautimme ruuasta ja viinistä viikon reissulla Umbriassa, Toscanassa ja Laziossa. Miten se tähän liittyy? Ensimmäisenä matkapäivänä matkalla Fiumicinosta Gubbioon minusta tuntui siltä, että en ollut mikään outolintu. Muutkin pikkubussissa olijat olivat enemmän tai vähemmän saapasmaan faneja. Sai ihan rauhassa hehkuttaa omia kokemuksiaan ja muut pystyivät kertomaan vähintään yhtä innostuneesti omia matkatarinoitaan. Tätä sinunkin tarinaasi lukiessani tuntui siltä, että meillä voisi olla ihan hyvät Italia-aiheiset keskustelut, tuskin tarvitsisi hirveästi keksiä puheenaiheita…. Viime päivinä olen ennen tätäkin postausta haaveillut uusista matkoista Firenzeen ja Sienaan (sitten joskus). Tällä kertaa minua voisi kiinnostaa rauhalliset kävelyt Firenzessä ”Arnon toisella puolella” ja pitkä istuskelu Piazza del Campolla Sienassa. Me vietimme kerran yön Sienan keskustan hotellissa. Kävimme vuorokauden aikana aika monta kertaa tällä upealla aukiolla ja oli hienoa nähdä miten sen ilme ja tunnelma muuttuivat eri valaistuksissa ja eri ihmisryhmien täyttäessä aukiota, päivällä turistit ja illalla ilmeisesti paikalliset lapsiperheet. Tuo aukio on upea paikka. Anteeksi nämä pitkät revittelyt. Täytyy jotenkin keventää ”matkattomuusahdistusta”.

    • Mika / Lähtöportti

      14.5.2020 at 23:56

      Ei ole mitään anteeksi pyydeltävää, on päinvastoin oikein mukava lukea kokemuksistasi. Ryhmämatkoilla varmasti etukäteen jännittää millaiseen seuraan päätyy, mutta on mahtavaa kun löytääkin samanhenkisiä ihmisiä. Silloin keskusteluista tulee helposti hyviä – ja kyllä minäkin puhun tosiaan mielelläni matkailusta ja erityisesti Italiasta vaikka kuinka pitkään. Sienan Piazza del Campossa on jotain erityistä, jotain poikkeuksellisen sykähdyttävää. Se on minulle ehdottomasti tärkeimpiä paikkoja Italiassa ja koko Euroopassa.

  2. Kohteena maailma / Rami

    15.5.2020 at 0:55

    Suurin osa näistä kaupungeista on itselle tuttuja ja näistä itsestä kiehtovimmat ovat Lucca ja Siena. Firenze oli pettymys, mutta aion antaa sille uuden mahdollisuuden talvella.

    Mielenkiintoisia kaupunkeja on myös Pistoia ja Prato, jopa parempi maku turistisesongin aikaan näistä kuin läheisestä Firenzestä.

    • Mika / Lähtöportti

      15.5.2020 at 18:34

      Toscanassa riittää paljon kiinnostavia kohteita, täytyykin vaihtaa tarkemmin kokemuksia jos sinne päin tulee tehtyä matkavarauksia joskus tulevaisuudessa. Jos pitäisi itse valita näistä jo nähdyistä kaksi, niin ne olisivat luultavasti Siena ja Montepulciano. Mutta Luccakin on tosi kiva ja Firenzeen olisi mielenkiintoista lähteä päivittämään kokemuksia.

  3. En ole Toscanassa toistaiseksi päässyt käymään. Mutta tosiaan, sellaiselta tuo paikka kuulostaa, että eniten matkasta nauttisi, jos keskittyisi nauttimaan paikoista kaikessa rauhassa. Ihan viimeaikoina on tullut jo rohkaisevia kommentteja, että Euroopan sisäinen matkustelu voisi olla mahdollista jo varsin pian.

    • Mika / Lähtöportti

      15.5.2020 at 20:25

      Toscanassa on muutamia ”klassikkokohteita” jotka on mukava nähdä edes kerran elämässä ja toisaalta taas parhaat muistot voivat syntyä jossain hiljaisemmissa ja rauhallisemmissa paikoissa. Toscanan suosituimmat kohteet ovat normaalioloissa ruuhkaisia heinä-elokuussa, joten mielestäni kevät tai syksy toimivat tuolla parhaiten. Saa nähdä miten ja milloin Euroopan sisäinen matkustaminen avataan. Italiaan tuskin kovin pian pääsee, mutta toivottavasti joihinkin muihin maihin kesän tai syksyn aikana.

      • Italiahan itse asiassa on ilmoittanut ensimmäisenä? EU-maana avaaman rajansa myös turisteille. Eri asia on, että onko sinne sitten järkeä matkustaa tai pääseekö sinne lentämällä jne. Toisaalta, ilmeisesti ovat saaneet ainakin tällä hetkellä koronatilanteen hallintaan.

      • Mika / Lähtöportti

        19.5.2020 at 19:29

        Uutinen rajojen avaamisesta yllätti ja antoi tavallaan toivoakin, mutta se on tosiaan vielä arvoitus, miten matkustaminen voisi käytännössä onnistua. Tänään taas ilmoitettiin Italiassa yli 800 uutta koronatapausta ja 162 kuollutta vuorokaudessa, joten tautia on siellä aika paljon edelleen. Toisaalta pahin ongelma keskittyy lähinnä pohjoisen Lombardiaan, kun taas monilla eteläisimmällä alueilla tilanne on käsittääkseni tällä hetkellä aika hyvin hallinnassa. Tilanne voi toki muuttua arvaamattomasti ja nopeasti, mutta ainakin vielä on monta kysymystä ratkaistavana, ennen kuin itse uskaltaisin suunnitella Italian-matkaa.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Syysmyrskyä ja mustekalaa kauniissa Tellarossa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vierailimme Italiassa viettämämme syysloman aikana Tellarossa, joka kuuluu maan kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Kylä hurmasi harmaanakin päivänä ja maistoimme myös Tellaron tunnuseläintä mustekalaa.

Perillä meitä odottaa hiljaisuus. Olemme ajelleet kukkuloille kohonnutta pientä rannikkotietä Lericistä Tellaroon, jonka yläpuolella sijaitseva parkkipaikka on lähes autio. Sateessa kastuneen kyltin mukaan maksullinen pysäköintiaika on loppunut jo syyskuussa, joten en joudu kaivamaan kolikoita esille. Hiljaisuus tuntuu hyvältä, koska tie oli tarpeeksi kapea ja mutkikas jo näin ilman suurempaa liikennettä. 

tellaro_19


Pysäköintialueen lähistöltä lähtee pitkä portaikko alas kylän keskustaan. Suuntaa näyttävä kyltti on päässyt ruostumaan ja sitä peittävät köynnöskasvit.

tellaro_18

Siistin portaikon varrella riittää kukkaistutuksia ja muuta kasvillisuutta. Myös ruskan värit näyttävät tekevän tuloaan tänne eteläiseen Eurooppaan. Laskeudumme kivimuurin ja vanhojen rakennusten välistä tasaiselle kadulle, jonka varrella on pari ravintolaa ja baaria. 

tellaro_16


Tellaro on osa Lericin kuntaa, jossa mekin majoitumme viikon ajan. Lericin keskustasta on vain reilut kolme kilometriä Tellaroon ja matkan voisi taittaa myös patikointireittiä pitkin, mutta se jää meiltä kokeilematta. Edellinen yö on ollut myrskyisä ja ukkonenkin on jyrissyt Ligurianmeren yllä. Ennuste ei lupaa juurikaan parempaa säätä, mutta iloitsemme siitä, että sade on tauonnut hetkeksi.

tellaro_14


Ohitamme hiljaiset ravintolat ja suuntaamme kapeille kujille. Tellaron keskusta on vierailumme aikaan lähes autio, sillä liikkeellä näyttäisi olevan vain yhteensä kymmenkunta turistia. Vastaan tulee myös pari paikallista, jotka kiirehtivät määrätietoisesti kohti päämääräänsä.

tellaro_13


Pittoreskit kujat tarjoavat juuri sellaista pikkukylän kauneutta, mitä Italialta sopii odottaakin. Seinien pastellivärit on valittu hyvällä maulla ja ikkunoita suojaavat perinteiset luukut. Katulamput sopivat postikorttimaiseen näkymään, mutta kukaan ei ole sentään ripustanut tällaisella säällä pyykkejä kuivumaan.

tellaro_12


Yksi Tellaron erikoisuuksista on nimellä Sotto-Ria tunnettu käytävä, joka rakennettiin 1300-luvulla suojaksi saraseenien, katalaanien ja muiden katalien merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Suojaisen käytävän ikkuna-aukoista voi tähystää alapuolella olevaan satamaan sekä merelle päin. Muinoin täältä kuulemma kaadettiin kiehuvaa öljyä vihamielisten vieraiden niskaan. Ikivanha kivilattia on koristeltu tähdillä ja muilla kuvioilla.

tellaro_11


Astumme ruosteisen portin läpi käytävälle, joka jatkuu noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Lopulta käytävä muuttuu hämäräksi ja toteamme sen umpikujaksi. Tällaiset paikat kertovat omalla kiehtovalla tavallaan pienen rannikkokylän pitkästä historiasta.

tellaro_17


Tellaron kapeat kujat johtavat kuvaukselliseen satamaan, jonka veneet on nostettu järkevästi kuivalle maalle. Navakat tuulenpuuskat iskevät vasten kasvoja ja vaahtopäiset aallot lähestyvät rantaa. 

tellaro_08


Aallot roiskahtelevat näyttävästi tummia rantakallioita vasten ja veden liikkeitä on lähes lumoavaa seurata. Katselemme pitkään kuohuvaa merta ja nautimme kylän hiljaisuudesta. Kostea ilma tuntuu miellyttävän lämpimältä, sillä elohopea on kohonnut lähelle kahtakymmentä astetta.

tellaro_07


Kirkon kulmalta lähtee pieni kivetty kävelypolku, joka seuraa hetken rantaa ja päättyy pian umpikujaan. Tarjolla on kuitenkin taas uuteen ilmansuuntaan avautuva myrskyisä merimaisema. 

tellaro_09


Ohitamme sataman ja kierrämme sen toiselle puolelle sisämaan kujia pitkin. Sataman läpikin voisi kävellä, mutta se olisi tällä säällä riskialtis ratkaisu. Osa aalloista kuohuu pitkälle kohti kylää.  

tellaro_03


Niemen kärkeä koristavan San Giorgion kirkon ovet on laitettu vierailupäivänämme säppiin, mutta katselemme rakennusta ulkopuolelta. Näin syysmyrskyn tuivertaessa voi miettiä kuuluisinta Tellaroon liittyvää legendaa.

tellaro_04


Keskiaikainen tarina liittyy rannikolla mellastaneisiin merirosvoihin, joita vastaan Tellarokin oli varautunut jatkuvalla vartioinnilla. Tähystäjä kuitenkin nukahti pahaksi onnekseen juuri sellaisena myrskyisänä yönä, jolloin piraatit olivat saapumassa. Tellaron pelasti jollain keinolla kirkontorniin päätynyt suuri mustekala, joka soitti lonkeroillaan kelloja ja herätti kylän väen puolustautumaan.

tellaro_10


Tarinan kuvaamaa tapahtumaa juhlitaan vuosittain elokuisilla festivaaleilla, joiden pääaktiviteettina on mustekalojen syöminen. Tämä kuulostaa hieman nurinkuriselta tavalta kunnioittaa Tellaron suurta sankaria, mutta ruoat ovat varmasti herkullisia. Erilaisia mustekalakuvioita vai nähdä kylässä ympäri vuoden. Tellaron mustekalalegendasta ja kahdestakymmenestä muusta kiehtovasta italialaiskylästä voi lukea Heli Pekkarisen kirjasta Kylässä Italiassa.

tellaro_06


Pysähdyn vielä ihailemaan Tellaron kauniinvärisiä taloja, rantakallioita sekä ylös nostettuja värikkäitä veneitä. Tellaro on varsin kompakti kylä, jonka kujille on vaikea eksyä kovin pitkäksi aikaa. Kyseessä on suorastaan hurmaava paikka, jonka kauneutta edes harmaa syyspäivä ei onnistu latistamaan. 

tellaro_05


Kesäinen auringonlasku voisi olla täällä ikimuistoinen elämys, mutta syksyinen arkipäivä luo Tellaroon omanlaisensa kiehtovan tunnelman. Saamme koko kylän ikään kuin itsellemme ja voimme aistia rauhassa, kuinka värikkäät seinät ja kujien kivet huokuvat pitkää historiaa. Tästä huolimatta Tellaro on edelleen myös elävä asuinpaikka, joka toimii kotina yli tuhannelle ihmiselle. 

tellaro_20


Rannan pärskeet iskevät ajoittain yllättävän korkealle, mutta selviämme kuivin jaloin takaisin sisämaan kujille. Suunnistamme kohti La Barca -nimistä ravintolaa, jonka näimme ohimennen ennen kujasokkeloon sukeltamistamme. Ajoitus on sopiva, sillä ehdimme pöytään ennen lounasajan päättymistä ja rankkasateen alkamista. Olemme saapuessamme koko ravintolan ainoat asiakkaat. Lisäksi paikalle tulee pian jälkeemme yksi suomalainen pariskunta. He aterioivat meitä nopeammin ja poistuvat, ennen kuin ehdin kysyä ovatko hekin lukeneet Helin kirjan vai päätyneet jostain muusta syystä tähän syrjäiseen kylään.

tellaro_01


Terassin ulkopöydistä olisi hieno maisema, mutta olemme nyt tyytyväisiä katosta päämme päällä. Maistamme alkupalaksi totta kai mustekalaa, joka onkin värikkäine lisukkeineen herkullista. Siirrymme seuraavaksi pastaan, ja vaikka oma rapuja sisältävä gnocchetti-annokseni onkin ihan kelvollinen, uskon tyttären peston olleen vielä parempaa. Pesto on täällä päin Italiaa suosituin pastakastike ja se osataan siksi tehdä poikkeuksellisen hyvin. Lounas täydentyy vielä sorbeteilla sekä kahvilla ja olemme ateriaan todella tyytyväisiä.

tellaro_02


Mukava tarjoilija osaisi englantiakin, mutta juttelen hänen kanssaan mieluummin italiaksi. Saan kuulla, kuinka kylä on hiljentynyt vasta äskettäin syyskuun loppuessa. Kesäkaudella on paljon vilkkaampaa, mutta nyt monet majoituspaikoista on suljettu talveksi. Tellaro ei häviä kauneudessa melko lähellä sijaitseville Cinque Terren kylille, vaikka matkailijamäärät ovatkin moninkertaisesti maltillisempia.

tellaro_15


Kiipeämme tihkusateessa portaita pitkin takaisin parkkipaikalle. En missään vaiheessa epäillyt Tellaron lumovoimaa, mutta kylä pääsi silti yllättämään positiivisesti. Jos lapsikin kertoo vieläpä kysymättä pitävänsä Tellarosta, täytyy tässä paikassa olla jotain erityistä.

Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Ligurian rannikolla sekä Lericiä kuvaava Lerici – kylä Runoilijoiden lahden rannalla.  

Jatka lukemista

Italia

Lerici, kylä Runoilijoiden lahden rannalla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Majoituimme Italiaan suuntautuneella syyslomamatkallamme viikoksi Lericiin, josta teimme retkiä muihin Ligurian rannikon kyliin ja kaupunkeihin. Myös itse Lerici on todella miellyttävä paikka, jossa saimme nauttia kauniista sunnuntai-iltapäivästä ilman ruuhkia.

Ensimmäisenä Lericin kylällä tulevat vastaan värit, jotka ovat juuri niitä mitä Italiassa sopiikin odottaa. Vanhoilla kiviseinillä näkyy terrakotan sävyjä, murrettua keltaista, oranssia sekä punaista. Ikkunaluukkujen suhteen on taidettu tehdä yhteistilaus koko kylälle, sillä niin yhtenäisen vihreitä ne ovat.

lerici_07


Kapea kuja johtaa rantakadulle, jonka toisella puolella erilaiset paatit keikkuvat Lericin viihtyisässä pienvenesatamassa. Pidämme sunnuntai-iltapäivän leppoisasta ilmapiiristä ja päätämme olla kiirehtimättä minnekään. Yksi matkapäivä on hyvä rauhoittaa tänne ”kotikylälle” ja nauttia pyhäpäivästä samaan tapaan kuin italialaisetkin täällä tekevät.

lerici_15


Rannan tuntumassa on käynnissä jonkinlaiset antiikkimarkkinat, mutta emme yritäkään tehdä löytöjä vaan katselemme mieluummin merelle päin. Pienvenesatamaa reunustaa tyypillinen italialainen rantabulevardi, jota pitkin kelpaa tehdä sunnuntaikävelyitä tai käydä näyttäytymässä ennen päivällisaikaa. Keskustan pohjoispuolella on pari hiekkarantaa ja niiden ohitse voisi taivaltaa vaikka parin kilometrin päässä sijaitsevaan San Terenzon kylään.

lerici_01


Italiassa ei ole käytetty katujen ja aukioiden nimeämisessä liiemmälti mielikuvitusta, vaan ympäri maata löytyy satoja samannimisiä katuja sekä aukioita. Niinpä täälläkin Via Roma kääntyy Piazza Garibaldille, joka on Lericin selkeä keskus. Laajaa aukiota reunustaa viehättävä talorivistö ja harmaa kirkontorni kurkottaa palmujen yläpuolelle.

lerici_10


Sunnuntai-iltapäivän sää on lähes täydellinen, sillä auringonpaiste saa parikymmenasteisen ilman tuntumaan todellista lämpimämmältä. Mereltä puhaltava tuuli on kesäisen kevyt, vaikka eletäänkin jo lokakuun puoltaväliä. Kiertelemme hetken kujalta toiselle, kunnes on jo aika etsiä lounasravintolaa.

lerici_17


Italia kuuluu niihin maihin, joissa lounasta tarjoillaan vain tiettyyn kellonaikaan. Useimmat kunnon ravintolat avautuvat puoli yhden maissa ja vaikka aukioloajoissa onkin pieniä eroja, on varminta hakeutua pöytään pian yhden jälkeen. Päädymme hetken kierreltyämme La Conchiglian terassille, jonka reunalla on sopivasti tilaa.

lerici_12


Pöytämme on erinomainen rantaa pitkin kulkevien ihmisten seuraamiseen. On hauska huomata kuinka useimmat koirat kulkevat kuuliaisesti ilman hihnaa, mutta villeimmät taaperot on laitettu valjaisiin. Italialaiset tuntevat Lericin kauneuden melko hyvin ja jotkut ovat hankkineet sieltä jopa kakkosasunnon, mutta ulkomaalaisia matkailijoita ei ainakaan enää lokakuussa näy juuri lainkaan. 

liguria_pesto


Viihdymme La Conchigliassa hyvin. Pestokastikkeen kera tarjottu trofie-pasta on näillä kulmilla suosittua perinneruokaa, joka vie lähes kielen mennessään. Näin meren äärellä täytyy kokeilla myös grillattua mustekalaa, joka sekin maistuu erinomaisesti. Seuraamme sivusilmällä, kuinka viereisen pöydän pikkulapset hotkivat simpukoiden kera tarjotut spagettiannoksena hyvällä ruokahalulla. Sitten onkin aika lähteä juoksentelemaan sataman pulujen perässä. Vanhemmat saavat komentaa vauhdikasta Tommaso-poikaa moneen kertaan, sillä heillä on meneillään tyypillinen tuntikausia kestävä sukulounas.

lerici_09


Lähdemme ateriaan tyytyväisinä maleksimaan kohti kylää vartioivaa keskiaikaista linnoitusta. Suuntaamme vanhoille kujille, joita kutsutaan täälläpäin Italiaa nimellä carruggi.

lerici_08


Ylämäkeä on jonkin verran, mutta taival taittuu mukavasti ympäröivää kauneutta ihastellen. Pittoreskien talojen välistä aukeaa välillä maisemia yhä alemmaksi jäävään kylään sekä kuvaukselliselle merenlahdelle.

lerici_02


Sisäänpääsy linnoitukseen maksaa aikuisilta vitosen ja on lapsille ilmainen. Sisätiloissa ei ole tällä hetkellä käynnissä minkäänlaista näyttelyä, joten nähtävää ei ole juuri lainkaan.

lerici_06


Kuljemme autioiden salien halki ja kurkistamme Pyhän Anastasian kappeliin. Kaunis pieni kappeli on omistettu paikalliselle marttyyrille.

lerici_03


Linnoituksen ehdoton päänähtävyys on kattotasanne, jolta kelpaa ihailla maisemia joka suuntaan. Edessämme näkyvää merialuetta kutsutaan Runoilijoiden lahdeksi, koska alueella on historian saatossa viihtynyt useampikin kuuluisa kynäniekka. Ympäristö näyttää kieltämättä inspiroivalta taiteen luomiseen. Koko merenlahti pikku kylineen on todella kaunis. Lahden toisella laidalla erottuu Portovenere, kun taas La Spezia jää niemen taakse piiloon.

lerici_18


Etruskien perustamalla Lericillä on pitkä historia, joka ulottuu kauas ennen ajanlaskumme alkua. Linnoitus sai alkunsa 1100-luvun puolivälissä, minkä jälkeen sitä laajennettiin ja muokattiin useamman sadan vuoden ajan. Pisalaiset ja genovalaiset taistelivat keskiajalla kiivaasti Lericin hallinnasta, minkä jälkeen kylä jäi lopulta viimeksi mainittujen haltuun. Nykyiseltä kartalta Lerici löytyy niukasti Ligurian puolelta, vain muutaman kilometrin päästä Toscanan rajasta.

lerici_05


Palaamme linnoituskukkulalta alas samaa kujaa pitkin kuin tulimmekin, mutta pysähtelemme vielä moneen kertaan ihailemaan kuvauksellisia taloja. Seinien maalipintojen epätasaisuus miellyttää silmää ja rakennuksissa on hauskoja pikku yksityiskohtia koristeellisista ovenkolkuttimista lähtien. 

lerici_11


Suunnistamme Piazza Garibaldin laidalla sijaitsevaan gelateriaan ostamaan jäätelöä. Kuinka ollakaan, Tommason sunnuntailounas on tällä välin päättynyt ja hauska vesseli on täällä jäätelötötterö kourassaan. Itse olen tottunut syömään jäätelöni kupista ja mauksi valitsen nyt suosikkiani amarena-kirsikkaa. Nautimme jäätelöt varjoisalla kujalla, jota pitkin lähtisi viitan perusteella vaelluspolku Tellaron kylän suuntaan. Patikointimahdollisuuksia olisi Lericin ympäristössä enemmänkin.

lerici_04


Kurkistamme aukion laidalla kohoavaan pieneen kirkkoon. Viisisataa vuotta vanha Oratorio di San Rocco näyttää kauniilta. Käyn sytyttämässä kynttilän samaan tapaan kuin monessa muussakin ulkomaisessa kirkossa. 

lerici_14


Lerici sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä La Spezian satamakaupungista. Meille löytyi parkkipaikka majoituksen puolesta, mutta sain käsityksen, että pysäköinti saattaa olla vaikeaa varsinkin kesäkaudella. Lericiin pääsee La Speziasta käsin paikallisbussilla ja myös Cinque Terren lautat kulkevat Lericiin satamaan.

lerici_16


Lerici ja esimerkiksi samaan kuntaan kuuluva Tellaron kalastajakylä tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseville Cinque Terren kylille. Siinä missä syystäkin supersuosittu Cinque Terre pursuaa turisteja, voi Runoilijoiden lahden itärannalla nauttia paljon hiljaisemmista tunnelmista. Lerici on myös hyvä tukikohta retkille, vaikkakin Cinque Terreen tutustumista ajatellen La Spezia tai Levanto ovat vielä kätevämpiä. Oli joka tapauksessa mukavaa viettää aikaa Lericissä ja nauttia kylän tunnelmasta varsinkin leppoisana sunnuntai-iltapäivänä. Hyvin tuntui viihtyvän Tommasokin.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja