Italia
Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa
Pääsin nyt kolmantena peräkkäisenä keväänä Milanoon seuraamaan suosikkijoukkueeni Interin ottelua Italian Serie A:ssa. Tällä kerralla ohjelmaan mahtui myös tutustumiskierros Stadio Giuseppe Meazzalla eli tutummin San Sirolla.
Inter–Genoa ei kuulu italialaisen jalkapallon klassikoihin, mutta matka ajoittui tänäkin vuonna siihen viikonloppuun, joka sopi omaan kalenteriimme parhaiten. Vaimon kanssa kahdestaan vietetyistä Milanon-viikonlopuista on tullut jo mukava perinne. Ehdimme nähdä stadionin lisäksi jälleen paljon muutakin, mutta jalkapalloon liittymättömistä asioista on tulossa omat postauksensa myöhemmin.

Lähes satavuotias San Siro on kahden maineikkaan seuran, Interin ja Milanin kotikenttä, joka sijaitsee samannimisessä kaupunginosassa Milanon ydinkeskustan länsipuolella. Osallistumme peliä edeltävänä päivänä opastetulle stadionkierrokselle, jollaisella olen käynyt täällä edellisen kerran kesällä 1997. Kierroksia lähtee päivittäin noin puolen tunnin välein ottelupäiviä lukuun ottamatta. Aukioloajat kannattaa varmistaa San Siron nettisivuilta, joilta voi hankkia liput ennakkoon. Ennakkoliput ovat voimassa koko valitun päivän ajan, eivätkä sido mihinkään tiettyyn kellonaikaan.

San Siro Museum
Paljon on edellisen stadionkierrokseni jälkeen muuttunut. Portille kerääntynyt ryhmä ohjataan hetken odottelun jälkeen stadionin museoon, johon saa tutustua omatoimisesti parinkymmenen minuutin ajan. Museo ei ole kovin suuri, mutta aika tuntuu kovin lyhyeltä, kun esillä on itseäni kovasti kiinnostavia esineitä.

Vitriineistä löytyy totta kai legendaarisen Giuseppe Meazzan pelipaita. Meazza oli erityisesti 1930-luvulla loistanut hyökkääjä, joka johti Italian kahteen peräkkäiseen maailmanmestaruuteen. Hän pelasi valtaosan pitkästä seurajoukkueurastaan Interissä, joskin edusti kahden kauden ajan myös Milania ja pelasi muutamissa muissakin seuroissa.

Meazza menehtyi elokuussa 1979 ja San Siron stadion nimettiin uudelleen hänen muistokseen seuraavana vuonna. Koska Meazza mielletään ennen kaikkea Interin mieheksi, ei nimiratkaisu miellyttänyt lainkaan Milanin kannattajia. Stadionin virallinen nimi Stadio Giuseppe Meazza onkin ollut käytössä lähinnä vain Interin yhteydessä. Nykyään myös Interin virallisissa kanavissa ja kannattajien keskuudessa käytetään stadionista käytännössä aina nimeä San Siro.

On maailmanlaajuisesti melko harvinaista, että kaksi suurta seuraa jakaa saman kotistadionin. Käytäntö on kuitenkin Italiassa melko yleinen, koska lähes kaikki stadionit ovat täällä kuntien omaisuutta. Seurojen talouden kannalta olisi hyödyllisempää toimia omalla modernilla stadionilla, joten sekä Milan että Inter ovat suunnitelleet jo usean vuoden ajan San Siron jättämistä. Rakennusprojektit eivät ole kuitenkaan vielä konkreettisesti edenneet, ja epäilen niiden toteutumisen venyvän vielä pitkään. Molempien seurojen uusia areenoita on suunniteltu Milanon eteläisiin ympäryskuntiin, Milanin tapauksessa San Donatoon ja Interin osalta Rozzanoon.

Jalkapallon La Scalana tunnetun San Siron tulevaisuus on uusien stadionsuunnitelmien vuoksi ollut vaakalaudalla, mutta rakennus on päätetty kulttuurihistoriallisen arvonsa vuoksi joka tapauksessa suojella. Milanon pormestari on juuri äskettäin tarjoutunut luovuttamaan San Siron omistuksen Milanille ja Interille, jotta ne voisivat tehdä stadionin kaipaamat usean sadan miljoonan euron arvoiset kunnostustyöt. Neuvottelut ovat kuitenkin kesken. Jalkapalloseurojen mahdollisesti poistuessa käyttöaste romahtaisi, mutta stadion toimii jo nykyään myös konserttiareenana. Esimerkiksi tulevana kesänä San Siron lavalle nousevat italialaistähtien lisäksi Bruce Springsteen ja Taylor Swift.

Monet museon esineet verestävät omia muistojani. Esimerkiksi Ivan Zamoranon paita vuoden 1998 UEFA cupin finaalista on nostalginen, sillä muistan hyvin kuinka riemuitsin kotonani chileläisen heti ottelun alkuhetkillä viimeistelemää maalia ehkä liiankin äänekkäästi. Näin mainion hyökkääjän kertaalleen myös paikan päällä, kun hän pelasi tällä stadionilla vuonna 1999 Veronaa vastaan.

Koskettavimmalta muistoesineeltä tuntuu äskettäin 63-vuotiaana menehtyneen Andreas Brehmen pelipaita. Saksalaispuolustaja oli Interin kulmakiviä niihin aikoihin, kun ihastuin Interiin ja aloin seurata Milanon sinimustan joukkueen edesottamuksia tosissani. Fanittaminen oli aluksi hankalaa, kun viikonlopun tuloksia joutui välillä odottamaan tiistain Hesarista. Joskus lähdin junalla Helsinkiin ostamaan La Gazzetta dello Sportia Suomalaisesta kirjakaupasta. Nykyään kaikki on kovin helppoa, kun pelitapahtumia ja uutisia voi seurata reaaliajassa internetistä. Suosittelen kaikille italialaisen jalkapallon ystäville myös mainiota Seinä kolmannelle -italopodcastia.

Museossa riittää pokaaleja, nappulakenkiä ja muita muistoesineitä. Esillä on myös värikäs kokoelma stadionilla vierasjoukkueissa esiintyneiden maailmantähtien paitoja. En valitettavasti ehdi edes vilkaista mitä Milaniin liittyviä esineitä vastakkaiselta seinustalta löytyy. Kyse on nimenomaan ajan eikä kunnioituksen puutteesta. Esimerkiksi Gianni Rivera, Paolo Maldini ja Franco Baresi ovat unohtumattomia legendoja seuran värejä katsomatta.

Vierailu San Siron käytävillä ja pukuhuoneissa
Matka jatkuu museovierailun jälkeen opastetusti aulatilaan, jossa on Giuseppe Meazzan muistolaatta. Tästä jatketaan haastattelualueelle, jossa pelaajat ja valmentajat jakavat kommenttejaan medialle. Seuraavaksi vuorossa ovat joukkueiden pukuhuoneet.

Käymme aluksi Milanin punamustassa pukuhuoneessa, jossa jokaiselle pelaajalle on oma ruhtinaalliselta näyttävä pehmustettu istuin selkänojineen. Opas käy läpi seuran historiaa. Milan on englantilaisten vuonna 1899 perustama seura, minkä vuoksi myös sen nimi on englanninkielinen. Milan on Interin tavoin voittanut toistaiseksi 19 Italian mestaruutta, mutta menestynyt kansainvälisesti paremmin. Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Euroopan cupin Milan on voittanut yhteensä seitsemän kertaa. Poistun Milanin pukuhuoneesta melko nopeasti ja juttelen käytävällä Interiä kannattavan miehen kanssa. Hän on tullut kierrokselle poikansa seurassa ja kuuntelee hieman hämmästyneenä, kun kerron italiaksi omasta sinimustaan seuraan liittyvästä historiastani.

Interin pukuhuone on Milania askeettisempi, sillä täällä on ainoastaan kovat yhtenäiset penkit sekä niiden yläpuolella pienet lukittavat kaapit. Inter syntyi maaliskuussa 1908, kun Milan ei enää hyväksynyt joukkueeseensa ulkomaalaisia pelaajia ja joukko punamustien toimintaan pettyneitä henkilöitä halusi perustaa uuden seuran. Sinimustat värit kuvaavat milanolaista yötä, sillä perustamiskokous venyi myöhään. Nimi Internazionale eli kansainvälinen kuvastaa sitä, kuinka seura on avoin minkä maalaisille ihmisille tahansa. On hyvä muistaa, ettei sellaista joukkuetta kuin Inter Milan ole englanninkielisen maailman ulkopuolella olemassakaan. Jos kaupungin nimi pitää Interin yhteydessä mainita, on se italiaksi, suomeksi ja ruotsiksi Milano, saksaksi Mailand tai esimerkiksi portugaliksi Milão.

Pukuhuoneista jatketaan luonnollisesti pelaajatunnelin kautta kentälle. Käytävät on koristeltu sinimustin värein Interin seuraavan päivän ottelua varten. Työntekijöillä riittää puuhaa, kun valtavaa stadionia täytyy vuorotellen sisustaa kahden eri seuran väreillä.

Tuntuu juhlavalta astella televisiokuvistakin tuttua käytävää pitkin areenalle. Kaiuttimesta kuuluu yleisön kohinaa, mutta jään kaipaamaan tilanteeseen oleellisesti kuuluvaa nappulakenkien kopinaa.

Kentän laidalla
Pääsemme vaihtopenkkien kohdalla kentän laidalle, mutta nurmelle ei ole mitään asiaa. Sade yltyy, eivätkä stadionin katokset suojaa tätä aluetta oikeastaan lainkaan.

Lämmityslaitteiden kirkkaat valot hohtavat ja huolehtivat siitä, että ruohomatto pysyy huippukunnossa. Vuosikymmenien varrella on tapahtunut huomattavaa kehitystä, sillä muistan nurmen kuluneen takavuosina ajoittain heikkoon kuntoon varsinkin kosteina talvikuukausina. Ruoho vaihdetaan ajoittain kokonaan uuteen, viimeksi tammikuussa 2024.

Kentän laidalta pääsee hetkeksi myös hieman ylemmäs katsomoon. Olen ottanut kuvausrekvisiitaksi mukaan kaulaliinan, jonka ostin täältä neljännesvuosisataa aiemmin. Palaamme tämän jälkeen sateisen kentän laidalta sisätiloihin.

Italian maajoukkueen näyttely
Kierroksen viimeinen kohde on Italian maajoukkueen historiaa kertaava näyttely. Tämän museon vierailuaikaa ei ole tarkemmin määritelty, mutta opas ja turvamies hivuttautuvat aavistuksen painostavasti eteenpäin sitä mukaa, kun viimeiset vieraat etenevät kohti uloskäyntiä. Jäämme aluksi katselemaan pääsylippukokoelmaa, josta löytyy myös muutamia Italian ja Suomen välisiä otteluita.

Esillä on lähinnä pelipaitoja sekä joitakin muita muistoesineitä eri vuosikymmeniltä. Vanhat peliasut ovat erilaisuutensa vuoksi kiinnostavia. Esimerkiksi vuosien 1982 ja 2006 maailmanmestaruudet sekä kesän 2021 Euroopan mestaruus ovat luonnollisesti hyvin esillä.

San Siro Store
Käymme kierroksen päätteeksi stadionin kaupassa, jossa myydään sekä Milanin että Interin fanituotteita laidasta laitaan. Itselläni on kotona jo niin runsaasti sinimustaa tavaraa, etten kaipaa mitään ostettavaa. Seuran väreissä myytävä hammastahna olisi tosin käyttötavaraa, jota ei olisi tarvinnut jättää kaappien täytteeksi.

Pelipäivän tunnelmia
Inter kohtaa Genoan maanantai-illan myöhäisottelussa, joka alkaa paikallista aikaa varttia vaille yhdeksältä. Saavun paikalle violetilla metrolinjalla, jonka päätepysäkistä San Siro Stadiosta ei voi erehtyä. Pyrin saapumaan perille puoltatoista tuntia ennen ottelun alkamista ja löydän yllätyksekseni metrosta jopa vapaan istumapaikan. Milanossa ei ole tapana kulkea kaupungilla jalkapalloseuran väreissä, mutta stadionia kohti etenevässä kulkuvälineessä näkyy runsaasti sinistä ja mustaa. Vastapäätä istuva mies hypistelee käsissään olevaa Interin kaulaliinaa rukousnauhan tavoin. Olisi hauska tietää mitä hänen päässään liikkuu, mutten halua häiritä.

Kävelen rauhassa stadionin ympäri aistimassa tunnelmaa. Edellisen päivän autiot asfalttikentät ovat nyt täyttyneet ruokaa, juomaa ja fanituotteita kaupittelevista kojuista. Vierasjoukkueen kannattajille on varattu aidattu kulkureitti parkkipaikalta omaan katsomonosaan, joten he pysyvät muusta kansasta erillään.

Tunnelma on muuta ympäristöä tiiviimpi stadionin pohjoisen päädyn takana, sillä tämä on Interin ultrakannattajien aluetta. Eräästä kojusta voi ostaa myös ultrien Curva Nord -tuotteita. Perinteisen Baretto 1957 Milano -baarin ympärillä riittää tungosta ja myös satunnaisia kannatuslauluja kajahtaa ilmoille.

Siirryn katsomoon hyvissä ajoin ennen ottelun alkua. Olen valinnut katsomosta saman paikan kuin edellisvuoden Fiorentina-ottelussa, joten näkymä kentälle on tuttu. Interin pelaajat tulevat jälleen lämmittelemään aivan silmieni eteen reipasliikkeisen kuntovalmentajan Fabio Ripertin johdolla. Pari huippupelaajaa on sivussa kolhujen tai pelikiellon vuoksi, mutta Interin vahvuuksiin kuuluu korvaajien laatu sekä määrä. Kaipaan silti erityisesti loistokautta pelaavaa keskikentän maestroa Hakan Çalhanoğlua.

Interin yhteistyö elokuvayhtiö Paramountin kanssa on alkanut näkyä stadionilla. Nyt ennen ottelua kentän laidalla seikkailevat vanhat kunnon Turtles-hahmot Leonardo, Rafaello, Donatello ja Michelangelo. Kilpikonnan kuva on tässä pelissä korvannut myös Paramountin logon pelipaidassa. Minulle mielenkiintoisempi bongaus kentän laidalta on Fabio Galante, joka ehti edustaa pitkällä urallaan muiden muassa Genoaa ja Interiä. Entinen puolustaja työskentelee nykyään Interin pelaajatarkkailijana.

Vierasjoukkue Genoa
Vuonna 1893 perustettu Genoa on Italian vanhin edelleen toimiva jalkapalloseura. Sen perustajina toimivat Milanin tavoin britit, minkä vuoksi seura tottelee Genovan satamakaupungin englanninkielistä nimeä. Genoa voitti vuonna 1898 ensimmäisen jaossa olleen Italian mestaruuden. Kyseessä ei ollut varsinainen sarja, vaan yhden päivän aikana pelattuun turnaukseen osallistui Genoan lisäksi vain kolme torinolaista joukkuetta. Yhdeksännen ja toistaiseksi viimeisen mestaruutensa Genoa saavutti 1924, minkä jälkeen se on tasapainoillut vuosikymmenten saatossa kahden ylimmän sarjatason välillä. Tällä vuosituhannella Genoa käväisi konkurssin seurauksena jopa Serie C:ssä, mutta on sijoittunut myös kahdesti Serie A:n kuuden parhaan joukkoon. Viime kauden päätteeksi Genoa nousi takaisin pääsarjaan yhden Serie B:ssä kuluneen vuoden jälkeen.

Lähtökohdat peliin
Interin tilanne ennen ottelua on todella hyvä. Joukkue on voittanut vuodenvaihteen jälkeen kaikki ottelunsa ja marssii kohti mestaruutta kaksitoista pistettä sarjakakkosen Juventuksen edellä. Koska torinolaiset ovat jo hävinneet tämän viikonlopun ottelunsa, on Interillä nyt mahdollisuus kasvattaa johto peräti viiteentoista pisteeseen. Inter on ottelun ehdoton ennakkosuosikki, mutta pelistä voi silti odottaa hankalaa, koska myös sarjan kahdentenatoista majaileva Genoa on vahvassa vireessä. Se aiheutti Interin edellisen pistemenetyksen joulukuussa, kun kaksikko päätyi Genovassa tasapeliin. Rossoblù on hävinnyt yhdestätoista edellisestä ottelustaan vain yhden, joten Alberto Gilardinon luotsaama joukkue lähtee varmasti haastamaan Interiä hyvällä meiningillä.

Ensimmäinen puoliaika
Ottelu alkaa tunnustelevissa merkeissä ja kunnon maalitilanteita alkaa syntyä vasta parinkymmenen minuutin jälkeen. Interin Nicolò Barella ohjaa yli maalin, minkä jälkeen Genoan kärkikaksikko Mateo Retegui ja Albert Gudmunsson hukkaa huipputilanteen toisessa kenttäpäädyssä. Interin peli ei rullaa parhaalla mahdollisella tavalla ilman Çalhanoğlua, vaikka toisaalta on mukavaa nähdä myös hänen paikallaan keskikentän pohjalla peliä rakentava Kristjan Asllani tositoimissa.

Peliä on hauska seurata, mutta stadionilta puuttuu jotain olennaista. Ultrien normaalisti kansoittama pohjoispäädyn toinen kerros on autio, sillä kannattajat ovat päättäneet protestoida saamiaan sanktioita vastaan. Joukko ultria rähinöi kuukautta aiemmin pelatun Juventus-ottelun jälkeen, minkä seurauksena viranomaiset kielsivät Curva Nordilta rumpujen, megafonien, banderollien ja lippujen käytön. Kannattajat ovat hyväksyneet rangaistuksen mukisematta kolmessa tällä välillä pelatussa kotiottelussa, mutta nyt mitta näyttää täyttyneen. Vastakkaiseen päätyyn on saapunut useampi tuhat Genoan kannattajaa, ja he saavat nyt äänensä poikkeuksellisen hyvin kuuluviin.

Curva Nordin ultrat pysyttelevät poissa vajaan puolen tunnin ajan, kunnes saapuvat äänekkäästi katsomoon. En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, mutta ajoittaisista ylilyönneistä huolimatta eri seurojen organisoituja faniryhmiä tarvitaan. Ultrat luovat katsomoon tunnelman, jonka ansiosta jalkapallo on parasta paikan päällä. Maanantai-illan pelin katsojamäärä on komea, sillä 75.421 silmäparia tarkoittaa käytännössä täyttä tupaa.

Kuva: Shutterstock / Fabrizio Andrea Bertani.
On vaikea arvioida ultrien paluun merkitystä, mutta pian heidän saavuttuaan alkaa kentälläkin tapahtua. Genoa hukkaa keskialueella pallon ja Inter lähtee nopeaan vastaiskuun halki kentän. Stefan de Vrij, Barella ja Alexis Sánchez toimittavat muutamassa sekunnissa pallon rangaistusalueelle rynnistävälle Asllanille. Albanialainen laukoo Interin voimalla johtoon. Maali on melko vähäiselle peliajalle jääneen Asllanin ensimmäinen Interissä, mutta tämäniltainen esitys on kokonaisuutena niin hyvä, että lisävastuuta lienee tulossa.

Ehtii kulua vain pari minuuttia, kun Nicolò Barella pääsee jälleen hyvään maalintekopaikkaan. Keskikentän ikiliikkuja ehtii laukaista kohti sivuverkkoa juuri ennen kuin törmää tilanteeseen vauhdilla liukuvan Morten Frendrupin kanssa. Erotuomari Giovanni Ayroldi osoittaa rangaistuspotkua ja pysyy päätöksessään, vaikka videotuomari kutsuu oikeudenjakajan kentän laidalle tarkistamaan tilanteen uudelleen. Kontaktista ei saa stadionilla selkoa, mutta jälkeen päin katsottuna tuomiota voi pitää hyvin kyseenalaisena. Sarjan päättäjien mukaan Ayroldi toimi väärin, sillä hänet on laitettu parin seuraavan pelikierroksen ajaksi arestiin.

Itse rangaistuspotkua voi vain ihailla. Alexis Sánchez asettelee pallon pilkulle ja toimittaa pelivälineen vuorenvarmasti verkkoon. Sinimusta katsomo juhlii ja kenttäkuuluttaja huudattaa kokeneen chileläisen nimeä seitsemään kertaan.

Italialaiseen jalkapallo-otteluun voi suhtautua myös konserttina, sillä Curva Nordista kajahtavat vuorollaan kaikki tutut laulut. L’armata nerazzurra on klassikko jo vuosikymmenten takaa, kun taas Siam la Curva Nord Milano on kuulunut suosituimpiin lauluihin vasta parin viime vuoden ajan. Tämän kauden uutuus Io giro l’Italia per te on kovasti mieleeni, sillä se on kopioitu Argentiinan fanien käyttämästä laulusta, jonka opin paikan päällä kesän 2018 MM-kisoissa. Sävel tempaa mukaansa ja sanoituskin on varsin onnistunut. Pelaajille omistetuista värssyistä kuullaan esimerkiksi kapteeni Lautaro Martínezille ja loukkaantumisesta toipuvalle Çalhanoğlulle omistetut chantit.

Internazionale devi vincere on lauluista yksinkertaisimpia ja siksi kovin helppo karjua mukana. Niiden kaikkien kilometrien takia, jotka olen kulkenut vuoksesi, Internazionalen täytyy voittaa. Tiedän että kotoa on tänne minun Mekkaani tarkalleen 1963 kilometriä, mutta se ei ole mitään verrattuna niihin kannattajiin, jotka matkustavat joukkueensa perässä jatkuvasti ympäri Italiaa ja koko Eurooppaa.

Toinen puoliaika
Vaikka peli ei maaleja lukuun ottamatta olekaan ollut erityisen loistokas, tuntuu johtotilanne hyvältä. Nojailen tauolla kaiteeseen, annan katseeni kiertää ympäri stadionia ja nautin joka solullani tunnelmasta. On vain yksinkertaisesti hienoa olla täällä. Peli ei kuitenkaan ole vielä ohi ja alkaa jo hieman jännittää, millä asenteella joukkueet palaavat pukusuojista kentälle.

Kuva: Shutterstock / Fabrizio Andrea Bertani.
Genoan asenne on kunnossa ja se pääseekin kaventamaan jo alle kymmenen minuuttia tauon jälkeen. Pallo pomppii sopivasti meksikolaistoppari Johan Vásquezille, joka ampuu suoraan vastapalloon. Vaikka maali syntyy paikaltani katsottuna kauempana sijaitsevaan päätyyn, näen tuskallisen selvästi kuinka pallo painuu väistämättä kohti takanurkkaa. Takaisku ei varsinaisesti herätä Interiä ja pelistä uhkaa tulla hermoja raastava selviytymistaistelu. Taivas näyttää jo putoavan niskaan, kun Genoan vaihtopelaaja Vitinha saa pallon verkkoon. Avustavan erotuomarin lippu on kuitenkin ylhäällä ja tilanne paljastuu selväksi paitsioksi.

Genoa on osoittanut vaarallisuutensa ja taistelu jatkuu suhteellisen tasaisena. Molemmilla on pari kohtalaista tilannetta, mutta maaleja ei synny. Lisäaika on jo käynnissä, kun Barella tarjoaa syötöllään koko ottelun herkullisimman maalintekopaikan. Vuoden tuhlaajapojan titteliä tavoitteleva Marko Arnautović ei kuitenkaan saa palloa sisään. Inter onnistuu joka tapauksessa jäädyttämään Genoan aikeet loppukiristä ja peli päättyy hieman tahmeasta esityksestä huolimatta sinimustille 2–1. Lievästä vaisuudesta huolimatta pääasia on voitto, joka vie Interin jo muhkeaan viidentoista pisteen sarjajohtoon. Kautta on yhä jäljellä yhdentoista kierroksen verran, mutta näyttää siltä että Inter on matkalla mestaruuteen.

Tässä kohtaa on hyvä myöntää virheensä. Olin vuosi sitten niin turhautunut heikosti menneisiin sarjapeleihin, että aloin jo odottaa Simone Inzaghin erottamista. Silloin tuntui, ettei päävalmentajalla ollut enää uutta annettavaa joukkueelle. Pelit toistivat samaa kaavaa, eikä tuloksia tullut. Toisaalta elättelin silloin yhä toiveita Mestarien liigan voitosta, koska Inzaghi on jossain määrin profiloitunut cupkilpailujen erikoismieheksi.

Nyt on helppo sanoa, että Inzaghin erottaminen olisi ollut jättiläismäinen virhe. Inter on edennyt tällä kaudella voitosta toiseen ja Piacenzan paholainen alkaa rikkoa valmentajatilastojen ennätyksiä. En edelleenkään pidä häntä erityisen monipuolisena pelin kehittäjänä tai poikkeuksellisen karismaattisena johtajana, mutta hienot peliesitykset puhuvat puolestaan. Inzaghi on löytänyt loistavasti toimivan pelitavan, joukkueen sisäinen hierarkia tuntuu olevan kunnossa ja Inter poistuu useimmiten kentältä voittajana. Inzaghi on herrasmies, joka on onnistunut hitsaamaan kasaan poikkeuksellisen yhtenäisen joukkueen.

San Siron valot
Käännyn vielä pois lähtiessäni katsomaan iltavalaistuksen koristamaa stadionia, jolloin mieleeni tulee Roberto Vecchionin vanha melankolinen kappale Luci a San Siro. Muistan yhtäkkiä, kuinka käännyin samalla tavalla katsomaan stadionia poistuessani paikalta ensi kertaa kesällä 1993. Heinäkuussa ei kesätauon vuoksi pelattu, mutta vanhempani olivat suostuneet lähtemään toiveestani päiväretkelle Gardajärveltä Milanoon. En osannut silloin stadionia ulkopuolelta ihaillessani keksiä suurempaa haavetta kuin nähdä vielä joskus Interin paidassa kaksi tähteä. Kymmenestä scudettosta eli mestaruudesta saa yhden tähden. Silloin kahta tähteä ajatellessani tavoitteesta puuttui vielä seitsemän scudettoa, nyt yli kolme vuosikymmentä myöhemmin enää yksi. Kahdeskymmenes mestaruus ja toinen tähti ovat käden ulottuvilla. Inter on opettanut usein pettymään, mutta toivottavasti tänä keväänä juhlitaan.
Aiemmat juttuni Interin peleistä:
Jalkapalloa Milanossa, Inter–Fiorentina (huhtikuu 2023)
Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana (maaliskuu 2022)
Italia
Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa
Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.
Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
Italia
Lokakuinen lomaviikko Roomassa
Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.
Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.

Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.

Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.

Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.

Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.

Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.

Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.

Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.

Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.

Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.

Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.

Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.

Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.

Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.

Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.

Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.

Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.

Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.

Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.

On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.

Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.

Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.

Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.

Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.

Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.

Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.

Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.

Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.

Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa

Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
10.3.2024 at 14:56
Olipa hienosti kirjoitettu juttu kaiken kaikkiaan, niin tutustumiskierroksesta kuin itse pelistäkin. Paljon oli itselleni uutta tietoa, en esimerkiksi tiennyt taustaa Interin perustamisesta. Tietysti asian luettuani se tuntuu varsin selvältä ja jo nimestä pääteltävissä olevalta asialta. Varmasti oli hieno kokemus ylipäätään tuo tutustumiskierros.
Mika / Lähtöportti
11.3.2024 at 21:50
Kiitos Mikko! Nyt on kyllä sellainen aihe, josta riittäisi paljon enemmänkin kerrottavaa. Tutustumiskierros oli tosiaan hieno kokea pitkästä aikaa, onhan se hauska käydä katselemassa vähän kulissien taakse. Silloin 90-luvulla oli tähän verrattuna tosi karua pukuhuoneista lähtien, ei ollut samalla lailla seurojen värejä esillä ja museokin paljon vaatimattomampi.