Pääsin nyt kolmantena peräkkäisenä keväänä Milanoon seuraamaan suosikkijoukkueeni Interin ottelua Italian Serie A:ssa. Tällä kerralla ohjelmaan mahtui myös tutustumiskierros Stadio Giuseppe Meazzalla eli tutummin San Sirolla.

Inter–Genoa ei kuulu italialaisen jalkapallon klassikoihin, mutta matka ajoittui tänäkin vuonna siihen viikonloppuun, joka sopi omaan kalenteriimme parhaiten. Vaimon kanssa kahdestaan vietetyistä Milanon-viikonlopuista on tullut jo mukava perinne. Ehdimme nähdä stadionin lisäksi jälleen paljon muutakin, mutta jalkapalloon liittymättömistä asioista on tulossa omat postauksensa myöhemmin.

Lähes satavuotias San Siro on kahden maineikkaan seuran, Interin ja Milanin kotikenttä, joka sijaitsee samannimisessä kaupunginosassa Milanon ydinkeskustan länsipuolella. Osallistumme peliä edeltävänä päivänä opastetulle stadionkierrokselle, jollaisella olen käynyt täällä edellisen kerran kesällä 1997. Kierroksia lähtee päivittäin noin puolen tunnin välein ottelupäiviä lukuun ottamatta. Aukioloajat kannattaa varmistaa San Siron nettisivuilta, joilta voi hankkia liput ennakkoon. Ennakkoliput ovat voimassa koko valitun päivän ajan, eivätkä sido mihinkään tiettyyn kellonaikaan.

---

San Siro Museum

Paljon on edellisen stadionkierrokseni jälkeen muuttunut. Portille kerääntynyt ryhmä ohjataan hetken odottelun jälkeen stadionin museoon, johon saa tutustua omatoimisesti parinkymmenen minuutin ajan. Museo ei ole kovin suuri, mutta aika tuntuu kovin lyhyeltä, kun esillä on itseäni kovasti kiinnostavia esineitä.

Vitriineistä löytyy totta kai legendaarisen Giuseppe Meazzan pelipaita. Meazza oli erityisesti 1930-luvulla loistanut hyökkääjä, joka johti Italian kahteen peräkkäiseen maailmanmestaruuteen. Hän pelasi valtaosan pitkästä seurajoukkueurastaan Interissä, joskin edusti kahden kauden ajan myös Milania ja pelasi muutamissa muissakin seuroissa.

Meazza menehtyi elokuussa 1979 ja San Siron stadion nimettiin uudelleen hänen muistokseen seuraavana vuonna. Koska Meazza mielletään ennen kaikkea Interin mieheksi, ei nimiratkaisu miellyttänyt lainkaan Milanin kannattajia. Stadionin virallinen nimi Stadio Giuseppe Meazza onkin ollut käytössä lähinnä vain Interin yhteydessä. Nykyään myös Interin virallisissa kanavissa ja kannattajien keskuudessa käytetään stadionista käytännössä aina nimeä San Siro.

On maailmanlaajuisesti melko harvinaista, että kaksi suurta seuraa jakaa saman kotistadionin. Käytäntö on kuitenkin Italiassa melko yleinen, koska lähes kaikki stadionit ovat täällä kuntien omaisuutta. Seurojen talouden kannalta olisi hyödyllisempää toimia omalla modernilla stadionilla, joten sekä Milan että Inter ovat suunnitelleet jo usean vuoden ajan San Siron jättämistä. Rakennusprojektit eivät ole kuitenkaan vielä konkreettisesti edenneet, ja epäilen niiden toteutumisen venyvän vielä pitkään. Molempien seurojen uusia areenoita on suunniteltu Milanon eteläisiin ympäryskuntiin, Milanin tapauksessa San Donatoon ja Interin osalta Rozzanoon.

Jalkapallon La Scalana tunnetun San Siron tulevaisuus on uusien stadionsuunnitelmien vuoksi ollut vaakalaudalla, mutta rakennus on päätetty kulttuurihistoriallisen arvonsa vuoksi joka tapauksessa suojella. Milanon pormestari on juuri äskettäin tarjoutunut luovuttamaan San Siron omistuksen Milanille ja Interille, jotta ne voisivat tehdä stadionin kaipaamat usean sadan miljoonan euron arvoiset kunnostustyöt. Neuvottelut ovat kuitenkin kesken. Jalkapalloseurojen mahdollisesti poistuessa käyttöaste romahtaisi, mutta stadion toimii jo nykyään myös konserttiareenana. Esimerkiksi tulevana kesänä San Siron lavalle nousevat italialaistähtien lisäksi Bruce Springsteen ja Taylor Swift.

Monet museon esineet verestävät omia muistojani. Esimerkiksi Ivan Zamoranon paita vuoden 1998 UEFA cupin finaalista on nostalginen, sillä muistan hyvin kuinka riemuitsin kotonani chileläisen heti ottelun alkuhetkillä viimeistelemää maalia ehkä liiankin äänekkäästi. Näin mainion hyökkääjän kertaalleen myös paikan päällä, kun hän pelasi tällä stadionilla vuonna 1999 Veronaa vastaan. 

Koskettavimmalta muistoesineeltä tuntuu äskettäin 63-vuotiaana menehtyneen Andreas Brehmen pelipaita. Saksalaispuolustaja oli Interin kulmakiviä niihin aikoihin, kun ihastuin Interiin ja aloin seurata Milanon sinimustan joukkueen edesottamuksia tosissani. Fanittaminen oli aluksi hankalaa, kun viikonlopun tuloksia joutui välillä odottamaan tiistain Hesarista. Joskus lähdin junalla Helsinkiin ostamaan La Gazzetta dello Sportia Suomalaisesta kirjakaupasta. Nykyään kaikki on kovin helppoa, kun pelitapahtumia ja uutisia voi seurata reaaliajassa internetistä. Suosittelen kaikille italialaisen jalkapallon ystäville myös mainiota Seinä kolmannelle -italopodcastia.

Museossa riittää pokaaleja, nappulakenkiä ja muita muistoesineitä. Esillä on myös värikäs kokoelma stadionilla vierasjoukkueissa esiintyneiden maailmantähtien paitoja. En valitettavasti ehdi edes vilkaista mitä Milaniin liittyviä esineitä vastakkaiselta seinustalta löytyy. Kyse on nimenomaan ajan eikä kunnioituksen puutteesta. Esimerkiksi Gianni Rivera, Paolo Maldini ja Franco Baresi ovat unohtumattomia legendoja seuran värejä katsomatta.

---

Vierailu San Siron käytävillä ja pukuhuoneissa

Matka jatkuu museovierailun jälkeen opastetusti aulatilaan, jossa on Giuseppe Meazzan muistolaatta. Tästä jatketaan haastattelualueelle, jossa pelaajat ja valmentajat jakavat kommenttejaan medialle. Seuraavaksi vuorossa ovat joukkueiden pukuhuoneet.

Käymme aluksi Milanin punamustassa pukuhuoneessa, jossa jokaiselle pelaajalle on oma ruhtinaalliselta näyttävä pehmustettu istuin selkänojineen. Opas käy läpi seuran historiaa. Milan on englantilaisten vuonna 1899 perustama seura, minkä vuoksi myös sen nimi on englanninkielinen. Milan on Interin tavoin voittanut toistaiseksi 19 Italian mestaruutta, mutta menestynyt kansainvälisesti paremmin. Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Euroopan cupin Milan on voittanut yhteensä seitsemän kertaa. Poistun Milanin pukuhuoneesta melko nopeasti ja juttelen käytävällä Interiä kannattavan miehen kanssa. Hän on tullut kierrokselle poikansa seurassa ja kuuntelee hieman hämmästyneenä, kun kerron italiaksi omasta sinimustaan seuraan liittyvästä historiastani. 

Interin pukuhuone on Milania askeettisempi, sillä täällä on ainoastaan kovat yhtenäiset penkit sekä niiden yläpuolella pienet lukittavat kaapit. Inter syntyi maaliskuussa 1908, kun Milan ei enää hyväksynyt joukkueeseensa ulkomaalaisia pelaajia ja joukko punamustien toimintaan pettyneitä henkilöitä halusi perustaa uuden seuran. Sinimustat värit kuvaavat milanolaista yötä, sillä perustamiskokous venyi myöhään. Nimi Internazionale eli kansainvälinen kuvastaa sitä, kuinka seura on avoin minkä maalaisille ihmisille tahansa. On hyvä muistaa, ettei sellaista joukkuetta kuin Inter Milan ole englanninkielisen maailman ulkopuolella olemassakaan. Jos kaupungin nimi pitää Interin yhteydessä mainita, on se italiaksi, suomeksi ja ruotsiksi Milano, saksaksi Mailand tai esimerkiksi portugaliksi Milão.

Pukuhuoneista jatketaan luonnollisesti pelaajatunnelin kautta kentälle. Käytävät on koristeltu sinimustin värein Interin seuraavan päivän ottelua varten. Työntekijöillä riittää puuhaa, kun valtavaa stadionia täytyy vuorotellen sisustaa kahden eri seuran väreillä.

Tuntuu juhlavalta astella televisiokuvistakin tuttua käytävää pitkin areenalle. Kaiuttimesta kuuluu yleisön kohinaa, mutta jään kaipaamaan tilanteeseen oleellisesti kuuluvaa nappulakenkien kopinaa.

---

Kentän laidalla

Pääsemme vaihtopenkkien kohdalla kentän laidalle, mutta nurmelle ei ole mitään asiaa. Sade yltyy, eivätkä stadionin katokset suojaa tätä aluetta oikeastaan lainkaan.

Lämmityslaitteiden kirkkaat valot hohtavat ja huolehtivat siitä, että ruohomatto pysyy huippukunnossa. Vuosikymmenien varrella on tapahtunut huomattavaa kehitystä, sillä muistan nurmen kuluneen takavuosina ajoittain heikkoon kuntoon varsinkin kosteina talvikuukausina. Ruoho vaihdetaan ajoittain kokonaan uuteen, viimeksi tammikuussa 2024.

Kentän laidalta pääsee hetkeksi myös hieman ylemmäs katsomoon. Olen ottanut kuvausrekvisiitaksi mukaan kaulaliinan, jonka ostin täältä neljännesvuosisataa aiemmin. Palaamme tämän jälkeen sateisen kentän laidalta sisätiloihin.

---

Italian maajoukkueen näyttely

Kierroksen viimeinen kohde on Italian maajoukkueen historiaa kertaava näyttely. Tämän museon vierailuaikaa ei ole tarkemmin määritelty, mutta opas ja turvamies hivuttautuvat aavistuksen painostavasti eteenpäin sitä mukaa, kun viimeiset vieraat etenevät kohti uloskäyntiä. Jäämme aluksi katselemaan pääsylippukokoelmaa, josta löytyy myös muutamia Italian ja Suomen välisiä otteluita.

Esillä on lähinnä pelipaitoja sekä joitakin muita muistoesineitä eri vuosikymmeniltä. Vanhat peliasut ovat erilaisuutensa vuoksi kiinnostavia. Esimerkiksi vuosien 1982 ja 2006 maailmanmestaruudet sekä kesän 2021 Euroopan mestaruus ovat luonnollisesti hyvin esillä.

---

San Siro Store

Käymme kierroksen päätteeksi stadionin kaupassa, jossa myydään sekä Milanin että Interin fanituotteita laidasta laitaan. Itselläni on kotona jo niin runsaasti sinimustaa tavaraa, etten kaipaa mitään ostettavaa. Seuran väreissä myytävä hammastahna olisi tosin käyttötavaraa, jota ei olisi tarvinnut jättää kaappien täytteeksi.

---

Pelipäivän tunnelmia

Inter kohtaa Genoan maanantai-illan myöhäisottelussa, joka alkaa paikallista aikaa varttia vaille yhdeksältä. Saavun paikalle violetilla metrolinjalla, jonka päätepysäkistä San Siro Stadiosta ei voi erehtyä. Pyrin saapumaan perille puoltatoista tuntia ennen ottelun alkamista ja löydän yllätyksekseni metrosta jopa vapaan istumapaikan. Milanossa ei ole tapana kulkea kaupungilla jalkapalloseuran väreissä, mutta stadionia kohti etenevässä kulkuvälineessä näkyy runsaasti sinistä ja mustaa. Vastapäätä istuva mies hypistelee käsissään olevaa Interin kaulaliinaa rukousnauhan tavoin. Olisi hauska tietää mitä hänen päässään liikkuu, mutten halua häiritä.

Kävelen rauhassa stadionin ympäri aistimassa tunnelmaa. Edellisen päivän autiot asfalttikentät ovat nyt täyttyneet ruokaa, juomaa ja fanituotteita kaupittelevista kojuista. Vierasjoukkueen kannattajille on varattu aidattu kulkureitti parkkipaikalta omaan katsomonosaan, joten he pysyvät muusta kansasta erillään.

Tunnelma on muuta ympäristöä tiiviimpi stadionin pohjoisen päädyn takana, sillä tämä on Interin ultrakannattajien aluetta. Eräästä kojusta voi ostaa myös ultrien Curva Nord -tuotteita. Perinteisen Baretto 1957 Milano -baarin ympärillä riittää tungosta ja myös satunnaisia kannatuslauluja kajahtaa ilmoille.

 
Siirryn katsomoon hyvissä ajoin ennen ottelun alkua. Olen valinnut katsomosta saman paikan kuin edellisvuoden Fiorentina-ottelussa, joten näkymä kentälle on tuttu. Interin pelaajat tulevat jälleen lämmittelemään aivan silmieni eteen reipasliikkeisen kuntovalmentajan Fabio Ripertin johdolla. Pari huippupelaajaa on sivussa kolhujen tai pelikiellon vuoksi, mutta Interin vahvuuksiin kuuluu korvaajien laatu sekä määrä. Kaipaan silti erityisesti loistokautta pelaavaa keskikentän maestroa Hakan Çalhanoğlua.

Interin yhteistyö elokuvayhtiö Paramountin kanssa on alkanut näkyä stadionilla. Nyt ennen ottelua kentän laidalla seikkailevat vanhat kunnon Turtles-hahmot Leonardo, Rafaello, Donatello ja Michelangelo. Kilpikonnan kuva on tässä pelissä korvannut myös Paramountin logon pelipaidassa. Minulle mielenkiintoisempi bongaus kentän laidalta on Fabio Galante, joka ehti edustaa pitkällä urallaan muiden muassa Genoaa ja Interiä. Entinen puolustaja työskentelee nykyään Interin pelaajatarkkailijana.

---

Vierasjoukkue Genoa

Vuonna 1893 perustettu Genoa on Italian vanhin edelleen toimiva jalkapalloseura. Sen perustajina toimivat Milanin tavoin britit, minkä vuoksi seura tottelee Genovan satamakaupungin englanninkielistä nimeä. Genoa voitti vuonna 1898 ensimmäisen jaossa olleen Italian mestaruuden. Kyseessä ei ollut varsinainen sarja, vaan yhden päivän aikana pelattuun turnaukseen osallistui Genoan lisäksi vain kolme torinolaista joukkuetta. Yhdeksännen ja toistaiseksi viimeisen mestaruutensa Genoa saavutti 1924, minkä jälkeen se on tasapainoillut vuosikymmenten saatossa kahden ylimmän sarjatason välillä. Tällä vuosituhannella Genoa käväisi konkurssin seurauksena jopa Serie C:ssä, mutta on sijoittunut myös kahdesti Serie A:n kuuden parhaan joukkoon. Viime kauden päätteeksi Genoa nousi takaisin pääsarjaan yhden Serie B:ssä kuluneen vuoden jälkeen.

---

Lähtökohdat peliin

Interin tilanne ennen ottelua on todella hyvä. Joukkue on voittanut vuodenvaihteen jälkeen kaikki ottelunsa ja marssii kohti mestaruutta kaksitoista pistettä sarjakakkosen Juventuksen edellä. Koska torinolaiset ovat jo hävinneet tämän viikonlopun ottelunsa, on Interillä nyt mahdollisuus kasvattaa johto peräti viiteentoista pisteeseen. Inter on ottelun ehdoton ennakkosuosikki, mutta pelistä voi silti odottaa hankalaa, koska myös sarjan kahdentenatoista majaileva Genoa on vahvassa vireessä. Se aiheutti Interin edellisen pistemenetyksen joulukuussa, kun kaksikko päätyi Genovassa tasapeliin. Rossoblù on hävinnyt yhdestätoista edellisestä ottelustaan vain yhden, joten Alberto Gilardinon luotsaama joukkue lähtee varmasti haastamaan Interiä hyvällä meiningillä.

---

Ensimmäinen puoliaika

Ottelu alkaa tunnustelevissa merkeissä ja kunnon maalitilanteita alkaa syntyä vasta parinkymmenen minuutin jälkeen. Interin Nicolò Barella ohjaa yli maalin, minkä jälkeen Genoan kärkikaksikko Mateo Retegui ja Albert Gudmunsson hukkaa huipputilanteen toisessa kenttäpäädyssä. Interin peli ei rullaa parhaalla mahdollisella tavalla ilman Çalhanoğlua, vaikka toisaalta on mukavaa nähdä myös hänen paikallaan keskikentän pohjalla peliä rakentava Kristjan Asllani tositoimissa.

Peliä on hauska seurata, mutta stadionilta puuttuu jotain olennaista. Ultrien normaalisti kansoittama pohjoispäädyn toinen kerros on autio, sillä kannattajat ovat päättäneet protestoida saamiaan sanktioita vastaan. Joukko ultria rähinöi kuukautta aiemmin pelatun Juventus-ottelun jälkeen, minkä seurauksena viranomaiset kielsivät Curva Nordilta rumpujen, megafonien, banderollien ja lippujen käytön. Kannattajat ovat hyväksyneet rangaistuksen mukisematta kolmessa tällä välillä pelatussa kotiottelussa, mutta nyt mitta näyttää täyttyneen. Vastakkaiseen päätyyn on saapunut useampi tuhat Genoan kannattajaa, ja he saavat nyt äänensä poikkeuksellisen hyvin kuuluviin.

Curva Nordin ultrat pysyttelevät poissa vajaan puolen tunnin ajan, kunnes saapuvat äänekkäästi katsomoon. En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, mutta ajoittaisista ylilyönneistä huolimatta eri seurojen organisoituja faniryhmiä tarvitaan. Ultrat luovat katsomoon tunnelman, jonka ansiosta jalkapallo on parasta paikan päällä. Maanantai-illan pelin katsojamäärä on komea, sillä 75.421 silmäparia tarkoittaa käytännössä täyttä tupaa.

On vaikea arvioida ultrien paluun merkitystä, mutta pian heidän saavuttuaan alkaa kentälläkin tapahtua. Genoa hukkaa keskialueella pallon ja Inter lähtee nopeaan vastaiskuun halki kentän. Stefan de Vrij, Barella ja Alexis Sánchez toimittavat muutamassa sekunnissa pallon rangaistusalueelle rynnistävälle Asllanille. Albanialainen laukoo Interin voimalla johtoon. Maali on melko vähäiselle peliajalle jääneen Asllanin ensimmäinen Interissä, mutta tämäniltainen esitys on kokonaisuutena niin hyvä, että lisävastuuta lienee tulossa.

Ehtii kulua vain pari minuuttia, kun Nicolò Barella pääsee jälleen hyvään maalintekopaikkaan. Keskikentän ikiliikkuja ehtii laukaista kohti sivuverkkoa juuri ennen kuin törmää tilanteeseen vauhdilla liukuvan Morten Frendrupin kanssa. Erotuomari Giovanni Ayroldi osoittaa rangaistuspotkua ja pysyy päätöksessään, vaikka videotuomari kutsuu oikeudenjakajan kentän laidalle tarkistamaan tilanteen uudelleen. Kontaktista ei saa stadionilla selkoa, mutta jälkeen päin katsottuna tuomiota voi pitää hyvin kyseenalaisena. Sarjan päättäjien mukaan Ayroldi toimi väärin, sillä hänet on laitettu parin seuraavan pelikierroksen ajaksi arestiin.

Itse rangaistuspotkua voi vain ihailla. Alexis Sánchez asettelee pallon pilkulle ja toimittaa pelivälineen vuorenvarmasti verkkoon. Sinimusta katsomo juhlii ja kenttäkuuluttaja huudattaa kokeneen chileläisen nimeä seitsemään kertaan.

Italialaiseen jalkapallo-otteluun voi suhtautua myös konserttina, sillä Curva Nordista kajahtavat vuorollaan kaikki tutut laulut. L’armata nerazzurra on klassikko jo vuosikymmenten takaa, kun taas Siam la Curva Nord Milano on kuulunut suosituimpiin lauluihin vasta parin viime vuoden ajan. Tämän kauden uutuus Io giro l’Italia per te on kovasti mieleeni, sillä se on kopioitu Argentiinan fanien käyttämästä laulusta, jonka opin paikan päällä kesän 2018 MM-kisoissa. Sävel tempaa mukaansa ja sanoituskin on varsin onnistunut. Pelaajille omistetuista värssyistä kuullaan esimerkiksi kapteeni Lautaro Martínezille ja loukkaantumisesta toipuvalle Çalhanoğlulle omistetut chantit.

Internazionale devi vincere on lauluista yksinkertaisimpia ja siksi kovin helppo karjua mukana. Niiden kaikkien kilometrien takia, jotka olen kulkenut vuoksesi, Internazionalen täytyy voittaa. Tiedän että kotoa on tänne minun Mekkaani tarkalleen 1963 kilometriä, mutta se ei ole mitään verrattuna niihin kannattajiin, jotka matkustavat joukkueensa perässä jatkuvasti ympäri Italiaa ja koko Eurooppaa.

---

Toinen puoliaika

Vaikka peli ei maaleja lukuun ottamatta olekaan ollut erityisen loistokas, tuntuu johtotilanne hyvältä. Nojailen tauolla kaiteeseen, annan katseeni kiertää ympäri stadionia ja nautin joka solullani tunnelmasta. On vain yksinkertaisesti hienoa olla täällä. Peli ei kuitenkaan ole vielä ohi ja alkaa jo hieman jännittää, millä asenteella joukkueet palaavat pukusuojista kentälle.

Genoan asenne on kunnossa ja se pääseekin kaventamaan jo alle kymmenen minuuttia tauon jälkeen. Pallo pomppii sopivasti meksikolaistoppari Johan Vásquezille, joka ampuu suoraan vastapalloon. Vaikka maali syntyy paikaltani katsottuna kauempana sijaitsevaan päätyyn, näen tuskallisen selvästi kuinka pallo painuu väistämättä kohti takanurkkaa. Takaisku ei varsinaisesti herätä Interiä ja pelistä uhkaa tulla hermoja raastava selviytymistaistelu. Taivas näyttää jo putoavan niskaan, kun Genoan vaihtopelaaja Vitinha saa pallon verkkoon. Avustavan erotuomarin lippu on kuitenkin ylhäällä ja tilanne paljastuu selväksi paitsioksi.

Genoa on osoittanut vaarallisuutensa ja taistelu jatkuu suhteellisen tasaisena. Molemmilla on pari kohtalaista tilannetta, mutta maaleja ei synny. Lisäaika on jo käynnissä, kun Barella tarjoaa syötöllään koko ottelun herkullisimman maalintekopaikan. Vuoden tuhlaajapojan titteliä tavoitteleva Marko Arnautović ei kuitenkaan saa palloa sisään. Inter onnistuu joka tapauksessa jäädyttämään Genoan aikeet loppukiristä ja peli päättyy hieman tahmeasta esityksestä huolimatta sinimustille 2–1. Lievästä vaisuudesta huolimatta pääasia on voitto, joka vie Interin jo muhkeaan viidentoista pisteen sarjajohtoon. Kautta on yhä jäljellä yhdentoista kierroksen verran, mutta näyttää siltä että Inter on matkalla mestaruuteen.

Tässä kohtaa on hyvä myöntää virheensä. Olin vuosi sitten niin turhautunut heikosti menneisiin sarjapeleihin, että aloin jo odottaa Simone Inzaghin erottamista. Silloin tuntui, ettei päävalmentajalla ollut enää uutta annettavaa joukkueelle. Pelit toistivat samaa kaavaa, eikä tuloksia tullut. Toisaalta elättelin silloin yhä toiveita Mestarien liigan voitosta, koska Inzaghi on jossain määrin profiloitunut cupkilpailujen erikoismieheksi.

Nyt on helppo sanoa, että Inzaghin erottaminen olisi ollut jättiläismäinen virhe. Inter on edennyt tällä kaudella voitosta toiseen ja Piacenzan paholainen alkaa rikkoa valmentajatilastojen ennätyksiä. En edelleenkään pidä häntä erityisen monipuolisena pelin kehittäjänä tai poikkeuksellisen karismaattisena johtajana, mutta hienot peliesitykset puhuvat puolestaan. Inzaghi on löytänyt loistavasti toimivan pelitavan, joukkueen sisäinen hierarkia tuntuu olevan kunnossa ja Inter poistuu useimmiten kentältä voittajana. Inzaghi on herrasmies, joka on onnistunut hitsaamaan kasaan poikkeuksellisen yhtenäisen joukkueen.

---

San Siron valot

Käännyn vielä pois lähtiessäni katsomaan iltavalaistuksen koristamaa stadionia, jolloin mieleeni tulee Roberto Vecchionin vanha melankolinen kappale Luci a San Siro. Muistan yhtäkkiä, kuinka käännyin samalla tavalla katsomaan stadionia poistuessani paikalta ensi kertaa kesällä 1993. Heinäkuussa ei kesätauon vuoksi pelattu, mutta vanhempani olivat suostuneet lähtemään toiveestani päiväretkelle Gardajärveltä Milanoon. En osannut silloin stadionia ulkopuolelta ihaillessani keksiä suurempaa haavetta kuin nähdä vielä joskus Interin paidassa kaksi tähteä. Kymmenestä scudettosta eli mestaruudesta saa yhden tähden. Silloin kahta tähteä ajatellessani tavoitteesta puuttui vielä seitsemän scudettoa, nyt yli kolme vuosikymmentä myöhemmin enää yksi. Kahdeskymmenes mestaruus ja toinen tähti ovat käden ulottuvilla. Inter on opettanut usein pettymään, mutta toivottavasti tänä keväänä juhlitaan.

Aiemmat juttuni Interin peleistä:
Jalkapalloa Milanossa, Inter–Fiorentina (huhtikuu 2023)
Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana (maaliskuu 2022)