Suomi
Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit
Kotiamme lähimpänä sijaitseva kansallispuisto Sipoonkorpi tuli minulle syksyn 2020 aikana entistä tutummaksi. Kiersin kaikki Metsähallituksen julkaiseman kartan patikointireitit läpi ja kokosin retkieni annin yhteen pakettiin.
Juttu päivitetty 1.10.2021, lisätty uudet Bakunkärrin ja Knutersin kierrokset
Tällä hetkellä Sipoonkorvessa on reilun 25 kilometrin verran virallisia merkittyjä retkeilyreittejä. Kävelin nuo kaikki polut vähintään kertaalleen, kun kävin syys- ja marraskuun 2020 välillä Sipoonkorvessa useamman kerran niin perheen kesken kuin yksiksenikin. Osa poluista on muuttunut syksyn mittaan varsin mutaisiksi, mutta se ei ole retkeilyinnostusta haitannut.

Osa reiteistä oli tuttuja jo entuudestaan, mutta kiersin nyt vauhtiin päästyäni nekin uudempaan kertaan ympäri. Alla luetellut kahdeksan reittiä kattavat merkityn polkuverkoston muutaman kilometrin kokonaisuuksiin jaoteltuna. Sipoonkorven polkuja voi toki yhdistellä mielensä mukaan lukemattomiksi erilaisiksi kokonaisuuksiksi, jolloin voi halutessaan tehdä myös pitkiä päiväpatikoita. Reitistön opasteet ovat kiitettävässä kunnossa, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Edistyneemmille retkeilijöille löytyy myös runsaasti merkitsemättömiä polkuja.
Sipoonkorven tunnetuin reitti lienee Kalkinpolttajanpolku. Voit lukea siitä lisää edellisestä jutustani, joten en esittele Kalkinpolttajanpolkua tässä yhteydessä tarkemmin. Kyseessä on eräänlainen Sipoonkorven patikointireittien sydän, jota voi saapua kiertämään kolmesta eri suunnasta ja kaikkiaan neljältä retkeilykarttaan merkityltä parkkipaikalta. Kalkinpolttajanpolku on monipuolinen kierros, jonka varrella on muita reittejä enemmän korkeuseroja. Itse yhdistin lenkkiin myös poikkeamisen Bisajärvellä, jolloin Tasakalliolta lähteneen kierroksen pituudeksi tuli 11,6 kilometriä. Näin tällä lailla myös Kalkinpolttajanpolulta Bisajärvelle erkanevan polun, joka ei kuulu mihinkään alla ehdotetuista reittivaihtoehdoista.
Kalkinpolttajanpolku
Lähtöpaikka: Tasakallion parkkipaikka
Reitin pituus: 7,2 km (rengasreitti 4,8 km + edestakaiset siirtymät yhteensä 2,4 km)
Kalkinpolttajanpolkua lähinnä olevalta Tasakallion parkkipaikalta lähtee reitti myös Storträskin suuntaan. Kilometrin mittainen sorapohjainen väylä on esteetön ja melko leveä, joten se soveltuu mainiosti myös lastenrattaille sekä pyörätuoleille. Loivia mäkiä on kuitenkin sen verran, että pyörätuolilla liikkuville suositellaan avustajan mukaan ottamista.

Saavumme esteettömän reitin päätepisteeseen eli Storträskin rantaan aurinkoisena syyskuun lauantaina, jolloin paikalla on runsaasti ihmisiä. Nuotiopaikalla on ruuhkaa ja kaikki penkit ovat täynnä, joten katsomme parhaaksi jatkaa matkaa saman tien eteenpäin.

Storträskiltä on vajaan kilometrin kävelymatka toiselle samantyyppiselle lammelle eli Gumböle träskille. Juurakkoista metsäpolkua pitkin pääsee rannalle, jossa vallitsee suositusta Storträskistä poiketen hiljaisuus.

Täällä ei ole toisaalta penkkejäkään, joten syömme eväämme kaatuneen puunrungon päällä istuen. Nautimme hiljaisuudesta ja syysauringossa kimaltelevan Gumböle träskin kauneudesta. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin todella ymmärtää miksi luontoon kannattaa lähteä.

Palaamme samaa polkua takaisin Storträskille ja kierrämme sen ympäri. Järven rantamilla on paikoitellen hyvinkin kosteaa, mutta suurin osa reitistä sujuu mukavasti pitkospuita pitkin.
Storträsk on nimestään huolimatta pieni järvi. Se tunnetaan suosittuna kalastuspaikkana, josta voi saada istutettujen kirjolohien lisäksi esimerkiksi haukia ja ahvenia. Järvelle tarvitaan erillinen kalastuslupa, josta löytyy lisätietoa Storträskin omilta nettisivuilta. Kalojen lisäksi eläimistöön kuuluvat rantakäärmeet, joita emme kuitenkaan tällä kerralla kohtaa. Paluu parkkipaikalle sujuu samaa esteetöntä reittiä pitkin kuin tullessakin. Storträsk on hyvä vaihtoehto kevyelle ja esteettömälle luontoretkelle, jonka kohokohtana on kaunis järven ranta.
Storträsk ja Gumböle träsk
Lähtöpaikka: Tasakallion parkkipaikka
Reitin pituus: 4,4 km (kierros Storträskin ympäri 1,2 km, muuten edestakainen)
Vantaan Kuusijärvi on monien tuntema ulkoilukohde, joka sijaitsee aivan kansallispuiston tuntumassa. Se houkuttelee kesäisin auringonottajia ja talvisin avantouimareita. Tarjolla on myös Sipoonkorven reitistön suurin parkkipaikka sekä ympäri vuoden avoinna olevat kahvilapalvelut. Reitti Kuusijärveltä kohti Sipoonkorpea on opastettu keltaisilla vinoneliöillä heti parkkipaikan reunalta lähtien. Alkumatkalla ohitetaan rannalla sijaitseva nuotiopaikka, minkä kohdalta reitti kääntyy Kuusijärvestä poispäin.

Seudun uusi ylpeydenaihe on Sipoonkorven silta eli Sudentassu, joka yhdistää Kuusijärven ulkoilualueen Sipoonkorpeen. Joulukuussa 2019 avattu silta ylittää Vanhan Porvoontien komeasti 20 metrin korkeudella. Silta on koristeltu sudenkorentoja, huuhkajia, hirviä ja saniaisia esittävillä kuvioilla.

Reitin alkuosa taitetaan leveää ja hyväkuntoista hiihtolatujen pohjaa pitkin. Jonkin matkaa sillan jälkeen saavutaan risteykseen, jossa pienempänä polkuna jatkuva retkeilyreitti erkaantuu Bisajärven suuntaan. Pian risteyksen jälkeen saavutaan kansallispuiston rajalle, jossa on myös yksi eväiden syömiseen sopiva penkki. Oranssinkeltaisia vinoneliöitä on ripoteltu matkan varrelle niin paljon, että reitillä pysyminen on suunnattoman helppoa.

Kansallispuiston puolella päästään hetkeksi varsin kivikkoiselle alueelle, joka on marraskuun alussa myös melkoisen mutainen. Etenemisen helpottamiseksi on syntynyt pieniä kiertopolkuja, joita pitkin selviää kuivin jaloin. Pian Bisajärvi jo häämöttääkin polun päässä.

Bisajärven rantaa seuraava metsäpolku on aamuauringossa häikäisevän kaunis. Polku johtaa kohti Bisajärven keittokatokselle vieviä portaita. Kallion päällä kelpaa syödä eväitä ja katsella maisemaa pienelle järvelle päin.

Kuusijärveltä on kuvassa näkyvälle Bisajärvelle kolmen kilometrin matka yhteen suuntaan. Takaisin palatessa voi vielä vaihtelun vuoksi kiertää Kuusijärven ympäri, mistä ei tule kovin pitkää lisäystä retkeen. Kuusijärveltä käsin voi toki tehdä laajempiakin retkiä Sipoonkorpeen. Jos haluaa kiertää Kalkinpolttajanpolun Kuusijärveltä käsin, kertyy kokonaismatkaa edestakaisine siirtymineen 15,2 kilometriä.
Kuusijärveltä Bisajärvelle
Lähtöpaikka: Kuusijärven parkkipaikka
Reitin pituus: 6 km (3 km suuntaansa edestakaisin)
Bakunkärrin parkkipaikalta lähtevä Fiskträskin kierros on suurimmaksi osaksi mukava rengasreitti. Alkumatka tosin taivalletaan sorapohjaista kävelytietä pitkin, joten retken parhaita paloja joutuu odottelemaan jonkin aikaa.

Matkanteko pääsee parhaimmilleen kauniilla metsäalueella, jossa on myös muutamia pitkospuita. Maistelemme täällä lokakuulle säästyneitä mustikoita sekä puolukoita.

Aurinko paistaa iloisesti oksien raoista, kun kuuntelen puiden huminaa ja katselen putoilevia lehtiä. Ilmassa on syksyn tuoksua ja pysähdyn miettimään, kuinka nopeasti kirkkaatkin päivät himmenevät tähän aikaan vuodesta pilkkopimeiksi öiksi.

Taivallamme juurakkoisia polkuja pitkin Fiskträskille. Järven tuntumassa on kolme eväiden syömiseen sopivaa pöytää. Näemme poutaisesta lauantaista huolimatta vain muutamia ihmisiä ja tunnelma on todella seesteinen vaikkapa Storträskin kokemukseemme verrattuna. Fiskträskin loivilta rantakallioilta löytyy lapsille metsäleikkeihin sopivia paikkoja ja alamme jo suunnitella uutta retkeä samalle paikalle.

Fiskträskin rengasreitti mahdollistaa paluun uutta polkua pitkin metsätien risteykseen saakka. Nautimme luonnon keskellä kulkemisesta ja keltaisten lehtien kahinasta kenkien alla. Näemme myös viitoitetun oikopolun Ravintola Tilalle, joka tarjoaa mutkattomaksi mainostettua ruokaa kauniissa maalaisympäristössä.

Suosikkireittien valinta on makuasia, mutta meille Fiskträsk tarjosi erinomaisesti onnistuneen perheretken ja suosittelen näitä polkuja lämpimästi muillekin. Metsätietä pitkin kulkevat siirtymätaipaleet retken alussa ja lopussa saattavat toki tuntua hieman tylsiltä, mutta kapeat polut ja Fiskträskin ranta ovat mielestäni Sipoonkorpea aivan parhaimmillaan.
Fiskträsk
Lähtöpaikka: Bakunkärrin parkkipaikka
Reitin pituus: 4,4 km (rengasreitti 2,8 km + edestakaiset siirtymät 1,6 km)

BAKUNKÄRRISTÄ KALKKIRUUKIN LAAVULLE
Bakunkärrin parkkipaikalta voi lähteä Fiskträskin lisäksi myös Kalkinpolttajanpolun suuntaan. Tässä retkiversioissa kävellään Kalkkiruukin laavulle ja palataan samaa reittiä takaisin. Alkumatka sujuu metsäpolkuja pitkin. Välillä päästään kalliolle, jonka päällä pysähdyn katselemaan kuivuneessa puussa naputtelevaa käpytikkaa. Nautin rauhoittavasta metsämaisemasta sekä lintujen laulusta, jonka taustalla tosin kuuluu moottoritien tasainen humina.

Kilometrin kohdalla saavutaan risteykseen, josta voi halutessaan poiketa läheiselle Bakunkärrträsketin kallion päällä sijaitsevalle taukopaikalle. Risteyksen jälkeen matka kohti Kalkkiruukkia jatkuu hetken hyväkuntoisella sorastetulla alustalla, minkä jälkeen edetään myös mutaista polkua ja vanhaa metsäautotien pohjaa pitkin. Kumpuilevassa metsämaisemassa on jonkin verran korkeuseroja, mutta mitään valtavia yksittäisiä mäkiä ei silti tule vastaan. Ohitan sammalmättäitä ja pari yksittäistä penkkiä sekä ylitän muutaman purojen kohdille tehdyn pikku sillan sekä satunnaisia pitkospuita.

Polku johtaa Kalkinpolttajanpolulle, jonka risteyksestä on puoli kilometriä kääntöpaikkana toimivalle laavulle. Laavun ympäriltä löytyy tulipaikka, kolme penkkiä, yöpymiseen sopiva pieni makuusoppi, halkoliiteri sekä kuivakäymälä. Bakunkärristä käsin voi tietenkin käydä kiertämässä myös koko Kalkinpolttajanpolun, jolloin patikalle tulee mittaa 10,4 kilometriä.
Bakunkärristä Kalkkiruukin laavulle
Lähtöpaikka: Bakunkärrin parkkipaikka
Reitin pituus: 6,6 km (3,3 km suuntaansa edestakaisin)
Kesäkuun 2021 alussa auennut kahden kilometrin rengasreitti tuo Sipoonkorpeen uuden vaihtoehdon esimerkiksi pienten lasten kanssa retkeileville. Bakunkärrin kierros ei tarjoa erityisiä maisemapaikkoja, mutta kulkee koko matkan mukavasti metsäpolkuja pitkin ja loppuvaiheessa noustaan kalliollekin.

Bakunkärrin kierrokseen puoliväliin kannattaa ehdottomasti liittää käynti Bakunkärrträsketin kalliolle tänä vuonna valmistuneelle taukopaikalle, jossa on grillikatos, pöytiä, penkkejä, halkovaja ja kuivakäymälä. Kalliolta voi tähystellä puiden raosta häämöttävälle lammelle päin. Retkeä voi halutessaan jatkaa taukopaikan tuntumasta joko Knutersin kierrokselle tai Kalkinpolttajanpolun suuntaan. Lue Bakunkärristä lisää jutustani Sipoonkorven uudet rengasreitit. Uusi rengasreitti näkyy Metsähallituksen julkaisemassa Bakunkärr-kartassa.
Bakunkärrin kierros
Lähtöpaikka: Bakunkärrin parkkipaikka
Reitin pituus: 2 km + käynti Brännbergetin taukopaikalla 0,6 km
Sipoonkorven reitistön toiseksi suurin parkkipaikka löytyy Knutersista, jossa on tilaa 160 autolle. Arkiaamuna on hiljaista ja paikalla näkyy vain sähköpylvästä tarmokkaasti takova tikka. Knutersiin avattiin vuonna 2021 uusi entisen yhdyspolun korvaava rengasreitti, jolla on mittaa 3,8 kilometriä.

Knutersin kierroksella on jonkin verran korkeuseroja, muttei valtavia mäkiä. Koko matka kuljetaan pienillä poluilla joko metsän siimeksessä tai kallioiden päällä, joten tarjolla on aitoa luontoretkeilyn tunnelmaa. Reittiä voi pitää hyvänä johdatuksena eteläsuomalaiseen metsämaisemaan.

Rengasreitin puolivälissä voi pitää tauon edellä mainitulla Bakunkärrträsketin kallion taukopaikalla ja halutessaan jatkaa siitä myös kansallispuiston muihin osiin. Vaihtoehtona on esimerkiksi tehdä samalla myös Bakunkärrin kierros (kokonaismatka Knutersin parkkipaikalta 6,4 km), käydä kääntymässä Kalkkiruukin laavulla (8,4 km), kiertää Fiskträskin rengasreitti (10,2 km) tai Kalkinpolttajanpolku (12,2 km).
Lue Knutersista lisää jutustani Sipoonkorven uudet rengasreitit. Uusi rengasreitti näkyy Metsähallituksen julkaisemassa Bakunkärr-kartassa.
Knutersin reitti
Lähtöpaikka: Knutersin parkkipaikka
Reitin pituus: 3,8 km
Tutustumiseni Sipoonkorpeen alkoi Byabäckenin luontopolulta, jossa kävimme perheretkellä ensi kertaa kolme ja puoli vuotta sitten. Kumpikaan lapsista ei ollut tuolloin vielä kouluiässä, joten lyhyt helppokulkuinen reitti kuulosti sopivalta. Olemme sittemmin käyneet Byabäckenissä pari kertaa uudelleen ja kiersin reitin viimeksi nyt marraskuussa 2020. Byabäcken on tässä jutussa mainituista poluista ainoa, joka ei ole mitenkään yhteydessä muihin Sipoonkorven merkittyihin reitteihin.

Sorastettu kävelyreitti on huippukunnossa. Taival alkaa reippaalla ylämäellä, minkä jälkeen kiipeämistä ei enää juuri olekaan. Luontopolun varrella on ollut hauskoja postilaatikoita, joista on löytynyt eläinten kirjoittamia kirjeitä lasten luettavaksi. Tällä hetkellä postilaatikot sisältöineen ovat kuitenkin huollossa.

Polulta voi jo puolen kilometrin kävelyn jälkeen poiketa siistille Ängesbölen nuotiopaikalle, jossa kelpaa nauttia eväitä metsän siimeksessä. Kesäviikonloppuisin on ollut vilkasta, mutta marraskuussa on niin hiljaista, että seurakseni uskaltautuu utelias lumikko. Lähistöllä sijaitsevan historiallisen Bergströmin torpan käyttömahdollisuudesta voi kysellä Sipoonkorven luontoyrittäjiltä.

Sorapohjainen luontopolku jatkuu nuotiopaikan jälkeen hieman aiempaa kapeampana ja mutkikkaampana, kunnes saavutaan Länsitien varteen. Rengasreitin viimeinen vajaa kilometri kuljetaan hiljaisen maantien reunaa pitkin. Autotielläkin on maaseudun tunnelmaa ja sen varrella laiduntaa kesäisin lehmiä, mutta olisi toki mukavampaa, jos koko kierroksen voisi tehdä metsäpolkuja pitkin. Byabäckenin luontopolku on joka tapauksessa toimiva vaihtoehto, mikäli suunnitelmissa on lähteä perheen pienimpien kanssa lyhyelle eväsretkelle metsään.
Byabäckenin luontopolku
Lähtöpaikka: Byabäckenin parkkipaikka
Reitin pituus: 2,3 km (rengasreitti 2,1 km + siirtymät nuotiopaikalle)

Kaikki yllä mainitut etäisyydet on laskettu Metsähallituksen julkaiseman Sipoonkorven kartan mukaan. Reittiehdotukseni perustuvat oletukseen, että lähtö- ja paluupiste ovat esimerkiksi auton pysäköinnin vuoksi samat. Parkkipaikan löytäminen saattaa olla varsinkin kauniina viikonloppupäivinä hankalaa, sillä Sipoonkorvesta on tullut koko ajan suositumpi retkikohde. Pysäköintialueet ovat Kuusijärveä ja Knutersia lukuun ottamatta pieniä. Perille pääsee toki myös julkisen liikenteen avulla. Alueen bussipysäkit on merkitty yllä mainittuun karttaan ja niitä löytyy esimerkiksi Kuusijärveltä ja Knutersista. Lue lisää Sipoonkorvesta Luontoon.fi -sivustolta.
Suomi
Luminen Teerivaaran patikkakierros Syötteellä
Vietimme hiihtolomaviikon Iso-Syötteellä, jossa tutustuimme hiihtoretkien lomassa myös Teerivaaran patikointireittiin. Neljän ja puolen kilometrin mittainen kierros vei lumiseen ja mäkiseen maastoon Syötteen kansallispuistossa.
Teerivaaran kierros alkaa Syötteen luontokeskukselta, joka valitettavasti suljettiin viime lokakuussa. Lakkautuksen taustalla ovat Metsähallituksen Luontopalveluiden taloudelliset haasteet, jotka ovat ajaneet muitakin Suomen luontokeskuksia ahtaalle. Toivottavasti Syötteen luontokeskus saataisiin tulevaisuudessa taas avattua jonkun toimijan voimin. Mieleemme ovat jääneet sekä pari vuotta sitten luontokeskuksessa nautitut pullakahvit että varsinainen näyttelykin.

Luontokeskuksen pysäköintialue on joka tapauksessa edelleen aurattu hyvään kuntoon ja se on myös vilkkaassa käytössä. Ylitämme parkkipaikan ohittavan hiihtoladun, jolloin vastaan tulevatkin jo Teerivaaralle johtavat opasteet. Polku viettää aluksi alamäkeen. Huomaamme reitin olevan hyvin tallautunut, joten kierroksen tekeminen onnistuu mainiosti tavallisilla talviulkoiluun sopivilla kengillä. Lumikengille saattaa olla käyttöä sankan pyrytyksen jälkeen tai kenties hiihtolomaa hiljaisempina ajankohtina.

Laskeudumme tasaiselle suoalueelle, jossa lumen alla lienee pitkospuita. Kauempana vasemmalla näkyy kulkevan tuttu latu, jota pitkin olen hiihdellyt monta kertaa Toraslammen tai Ahmavaaran suuntaan. Saavumme melko pian risteykseen, jossa voi päättää kumpaan suuntaan varsinaisen rengaslenkin haluaa tehdä. Lähdemme suosituksen mukaisesti kulkemaan myötäpäivään.

Reitin seuraava osuus kulkee metsässä, jossa pakkaslumi narskuu kenkien alla ja ajoittaiset tuulenpuuskat uhkaavat pudottaa puiden oksille kerääntynyttä lunta. Ilma tuntuu täällä kovin raikkaalta hengittää.

Metsässä käveleminen on aina mukavaa, mutta reitti ei vielä tässä vaiheessa tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mielenkiintoisimmilta näyttävät lumen peittämät pienet puut, joista muutaman voi kuvitella ihmiseksi tai kenties muumiksi.

Reitti on merkitty virallisessa esitteessä vaativaksi, ja syy tälle alkaa selvitä matkan edetessä. Tasainen suo on enää kaukainen muisto jyrkissä ja paikoitellen hieman liukkaissakin nousuissa, joissa saattaa pian hengästyäkin. Hiki tulee pintaan varsinkin, kun ylläni on kummitätini islantilaisesta langasta neuloma uusi villapaita. Teerivaaran rinteillä kiipeäminen onnistuu meiltä sujuvasti, mutta polku ei sovi ihan heikkokuntoisille tai vaikkapa polvivaivaisille kulkijoille.

Nousun palkintona odottavat Teerivaaran päältä avautuvat maisemat. Sää on tällä kerralla pilvinen ja hieman utuinenkin, joten näkymät eivät ole parhaimmillaan. Luonto on silti kaunis.

Teerivaaralla riittää paljon puita, joten maisemia näkyy vain ajoittain. Mitään aivan erityistä merkittyä näköalapaikkaa ei ole, mutta matkan varrella on pari tavallista avarampaa kohtaa, joista pääsee katselemaan kauas ympäristöön.

Polku kääntyy jyrkkään alamäkeen, jossa kannattaa olla varovainen. Paras keino alas pääsemiseksi taitaakin olla rehellinen liukumäen laskeminen. Teerivaaralla on kaksi huippua, joten pohjoiselta huipulta laskeutumisen jälkeen on edessä vielä nousu eteläiselle huipulle.

Eteläisellä huipulla odottaa päivätupana toimiva Teeritupa, jonne astumme sisään. Puupenkeillä on mukava levähtää ja syödä pieniä eväitä. Tuletkin voisi halutessaan sytyttää, mutta meillä ei ole mukana mitään paistamista kaipaavaa.

Päivä on ollut hiljainen, sillä kohtasimme polulla vain kaksi vastaantulijaa. Nyt kodikkaassa tuvassa istuessamme huomaamme ikkunan takana pari ohikulkijaa koirineen, mutta he jatkavat pian matkaansa eivätkä tule sisään.

Kohta tuvalta lähdettyäemme avautuu näkymä Iso-Syötteen laskettelurinteille päin. Loppumatka kohti risteystä ja suoaluetta on lähes pelkkää loivahkoa alamäkeä. Kulkeminen on niin joutuisaa, että suorastaan yllätymme tutun risteyksen tullessa jo vastaan.

Teerivaaran kierros oli meille miellyttävä retki, joka tarjosi kaivattua vaihtelua erinomaisilla laduilla hiihtelyyn. Mikään ihan unohtumaton elämys tämä ei ollut, mutta kirkkaampi sää olisi luultavasti tehnyt kokemuksesta sykähdyttävämmän.

Teerivaaralla kannattaa Syötteen suunnalla liikkuessa patikoida, jos vain kunto kestää korkeuseroja. Olisi mielenkiintoista nähdä Syötteen kansallispuisto joskus myös sulan maan aikaan, jolloin vaikkapa tämän reitin luonnosta saisi aivan uudenlaisen käsityksen. Pohjois-Suomeen suuntautuvat matkamme ovat toistaiseksi ajoittuneet aina talveen, mutta kenties joskus tulee jonkin muunkin vuodenajan vuoro. Silloin olisi aikaa tutustua nimenomaan patikointireitteihin perusteellisemmin kuin näillä hiihtomatkoilla.
Voit tutustua Teerivaaran kierroksen tietoihin luontoon.fi-sivustolla.
Lue myös koko reissusta kertova juttuni Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla.
Suomi
Kolmatta kertaa Iso-Syötteen lumilla
Vietimme hiihtolomaviikon jo kolmatta kertaa Iso-Syötteellä. Puhdas luonto, erinomaiset ladut ja rauhallinen tunnelma ovat päällimmäisiä syitä palata näihin Pohjois-Pohjanmaan kauniisiin maisemiin aina uudelleen.
Yksi hyvä peruste hiihtolomakohteen valintaan on myös sijainti, sillä pääkaupunkiseudulta katsottuna Syöte on jonkin verran Lappia lähempänä. Suomen eteläisimmälle tunturille kertyy kuitenkin sen verran ajettavaa, että olemme katsoneet aina parhaaksi yöpyä matkan varrella. Tällä kerralla pysähdyimme menomatkalla jo Jyväskylässä, josta matka jatkui Vaskikellossa vietetyn kahvitauon ja oululaisen ruokakaupan kautta perille. Majoituimme Ollukan alueelta vuokrattuun mökkiin, jossa oli sopivasti tilaa kuuden hengen seurueellemme. Viikko kului mukavasti ulkoilun ja olympialaisten seuraamisen merkeissä.

Hiihtämässä Iso-Syötteellä
Loman pääaktiviteetti oli tälläkin kerralla hiihtäminen. Syötteellä riittää noin 120 kilometriä latuja, jotka oli hoidettu lomaviikollamme kiitettävän hyvään kuntoon. Hiihtäjiä ei ollut mitenkään ruuhkaksi asti, joten saimme nauttia laduista kaikessa rauhassa.

Oleellisimmat reitit ovat tulleet edellisillä matkoilla tutuiksi, joten tiesimme jo etukäteen minne kannattaisi suunnata. Emme olleet koskeneet suksiin koko talvena ennen tätä viikkoa lainkaan, joten kilometrimäärät jäivät lajiin uudelleen totutellessa varsin maltillisiksi. Itse sain kasaan reilut yhdeksänkymmentä kilometriä.

Kierros tunturin ympäri on Iso-Syötteen klassikko, jolle tulee mittaa vajaat yhdeksän kilometriä. Mäkiäkin on jonkin verran, mutta nousut ja laskut eivät ole erityisen jyrkkiä. Itse kierrän tunturin mieluummin vastapäivään, jolloin reitin profiili tuntuu omaan makuuni paremmalta. Pääsimme vuokramökin pihalta suoraan tälle ladulle, joten kierros tuli tehtyä useammankin kerran.

Toinen suosittu reitti on niin ikään noin yhdeksän kilometrin mittainen Pytkyn kierros. Reitti ei kauniista luonnosta huolimatta ole Syötteen upein, mutta kohokohtana odottavat mainion Pytky Cafén herkut. Tarjolla on myös keittolounasta, mutta me olemme odottaneet erityisesti uunituoreita munkkeja, joiden maku on jäänyt edellisiltä reissuilta mieleen. Muhkeat munkit eivät petä tälläkään kertaa, vaikka kahvila on käydessämme niin täynnä että päädymme lopulta nauttimaan ostoksemme ulkona. Samalla tulee siis avattua terassikausi tämän vuoden osalta. Pytky Ranchin pihalla majailee kolme poroa, joista yksi vauhkoontuu puista putoavasta lumesta ja kirmaa tuulispäänä ympäri aitausta.

Pytky Café jää reissun ainoaksi latukahvilaksemme, sillä Syötteen kansallispuiston puolella sijaitseva Ahmatupa oli lomaviikollamme kiinni. Ahmatupa sulkeutui syksyllä 2025 samalla kun Syötteen luontokeskus lakkautettiin. Muitakin Suomen mainioita luontokeskuksia on viime aikoina suljettu tai lakkautusuhan alla, mikä on todella surullista. Ahmatupa on sentään onneksi heräämässä henkiin, sillä löytämäni tiedon mukaan se avautuu pop up -kahvilana lauantaina 28. helmikuuta 2026.

Suosikkilatuni löytyvät Syötteen kansallispuiston puolelta, jossa talvinen luonto on todella kaunista. Talvi on parhaimmillaan suksien ja sauvojen äänten kuuluessa pakkaslumella ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.

Yksi lenkkini nousee Ahmatuvalle, josta jatkan Ylpiätuvan suuntaan. Silmien eteen avautuu kerrassaan upeita erämaahenkisiä maisemia lumisine puineen, avoimine suoalueineen sekä kaukana siintävine vaaroineen. Latu Ylpiätuvalta takaisin Iso-Syötteelle päin ei ole ollut aiemmilla matkoillamme auki, mutta nyt pääsen kokeilemaan tämänkin hyvin laskuvoittoisen osuuden. Matkan varrelle jää muutama lyhyt mutta äärimmäisen jyrkkä lasku, joiden vuoksi tätä reittiä ei voi suositella epävarmoille hiihtäjille.

Hiihtelemme eräänä päivänä vaimon kanssa kansallispuiston alueella Toraslammelle saakka. Reitillä ei ole suuria mäkiä ja hiljaisuuden rikkovat vain muutamat taivaalle viivaa piirtävät lentokoneet. Rannalle rakennetun autiotuvan luona on mukava syödä eväitä ja nauttia kevättä enteilevästä auringonpaisteesta. Olisi mukavaa päästä joskus pohjoisen hangille vaikka maalis-huhtikuussa, mutta toistaiseksi helmikuinen hiihtolomaviikko sopii perheellemme paremmin.

Teerivaaran patikointikierros Syötteen kansallispuistossa
Tyttäret eivät ole kovin innokkaita hiihtäjiä, joten lähdemme yhtenä päivänä vaihtelun vuoksi kävelemään Syötteen kansallispuistoon. Neljän ja puolen kilometrin mittainen Teerivaaran kierros nousee lumisen metsän halki näköalapaikoille ja eväidensyöntipaikaksi sopivaan autiotupaan. Kerron kävelyretkestä lisää erillisessä postauksessa.

Herkuttelua Hilltop-ravintolassa
Syömme viikon ajan anopin valmistamia maukkaita kotiruokia, mutta ohjelmaan kuuluu myös yksi perinteeksi muodostunut ateria tunturin huipulla Hotelli Iso-Syötteen Hilltop-ravintolassa. Saamme ikkunapöydän, josta kelpaa katsella hämärtyvää maisemaa Pikku-Syötteen suuntaan. Leppoisa tarjoilijamieskin vaikuttaa jo tutulta, vaikka edellisestä vierailusta on kulunut jo pari vuotta. Viihtyisän ravintolan ilmapiiri vilkastuu huomattavasti iltakuudelta, kun hotellivieraiden ruokailuaika alkaa.

Nautimme tälläkin kerralla Hilltopin herkuista todella paljon. Valitsen alkuruoaksi miedosti savustettua poron sisäpaistia, jonka persoonallinen maku on kohdallaan. Sitä seuraa rapeanahkainen taimen, jonka täydentää suussa sulava Sandefjordin kastike. Illan kruunaa puolukkasorbetin kera tarjottu klassinen crème brûlée sekä espresso. Söimme nyt Hilltopissa kolmatta kertaa ja ruoka maistui meille jälleen erinomaisesti. Muita ravintolavaihtoehtoja Iso-Syötteellä ovat Pärjä Ski Bistro, Kide-hotellin yhteydessä toimiva Bistoria, Romekievari sekä Tunturi Pub.

Tykkylumipuita ja tunturimaisemia
Tunturin huipulla kannattaa käydä myös valoisaan aikaan, jolloin voi ihailla upeita tykkylumen peittämiä puita sekä ympäristöön levittäytyviä maisemia. Puiden lomaan on tallautunut polkuja, joita pitkin pääsee hyville näköalapaikoille.

Saimme nauttia lomaviikollamme hyvistä talvisäistä, sillä sopivan kirpeänä pysyneissä pakkaskeleissä oli erittäin hyvä ulkoilla. Kirkkaasta auringonpaisteestakin saatiin nauttia kolmena päivänä.

Iso-Syötteen palvelut
Vietimme tyttären kanssa kaksi vuotta sitten pari päivää Iso-Syötteen rinteillä, mutta laskettelu ei kuulunut tällä kerralla matkamme ohjelmaan. Kävimme silti rinteiden juurella katsomassa, onko kaikki entisellään. Uutuutena näytti olevan ainakin Iso-Syöte Express -tuolihissi, joka kuljettaa laskijoita tehokkaasti tunturin huipulle. Välinevuokraamosta löytyisi lasketteluvälineiden lisäksi edelleen esimerkiksi fatbikeja ja lumikenkiä. Huomasimme sen sijaan rinteiden juurella pari vuotta sitten toimineen mainion vohvelikahvilan kadonneen, eikä poroaitauksessakaan näkynyt ainakaan ohi kulkiessamme eläimiä. Meille riitti nyt joka tapauksessa asiointi Tunturi Marketissa, josta saa aina kätevästi täydennystä vuokramökin jääkaappiin.

Iso-Syöte tuntuu meistä kaikin puolin miellyttävältä talvilomakohteelta, jonne saatamme palata tulevinakin vuosina. Lapin kohteista erityisesti Ylläs ja Saariselkä houkuttelisivat palaamaan, mutta toisaalta Iso-Syötteen kotoisuus ja lyhyempi ajomatka vetävät kovasti puoleensa. Aika näyttää, minne tiemme vie tulevina talvina.
Lue myös aiempina vuosina kirjoittamani jutut Hiihtoloma Syötteen laduilla ja Iso-Syöte ihastutti jälleen.
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin
-
Jääkiekko1 vuosi sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Eurooppa11 kuukautta sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Englanti1 vuosi sittenLontoon kuninkaallinen Kensingtonin palatsi
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia11 kuukautta sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Blogisynttärit1 vuosi sittenLähtöportti 9 vuotta










Maisemaonnellinen Johanna
23.11.2020 at 0:04
Vau mikä kuva lumikosta! Tuo reitti houkuttaa noista Sipoonkorven reiteistä kuvauksesi perusteella melkein muutenkin eniten.
Aiemmin olen karsastanut sorastettuja reittejä, mutta tämän syksyn runsaiden sateiden vuoksi tavalliset metsäpolut ovat muuttunut monin paikoin epämukavaksi mutavelliksi.
Mika / Lähtöportti
23.11.2020 at 12:15
Lumikko innostui poseeraamaan, oli aika veikeä kaveri. Välillä luikahti karkuun ja sitten taas kurkisti uudelleen 😀
Mutavelliä löytyy kyllä sateiden jälkeen paljon Sipoonkorvestakin. Byabäcken on alustansa puolesta näistä varmin lenkki. Sen lähistöllä on myös merkitsemättömiä polkuja, joihin ajattelin tutustua seuraavaksi.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
28.11.2020 at 15:02
Joo, ihan huippukuva lumikosta! Mielestäni en ole nähnyt lumikkoa lapsuuden jälkeen, vaikka metsässä tuleekin paljon liikuttua. Ja hieno ja yksityiskohtainen kuvaus Sipoonkorvesta, eihän Luontoon.fi-sivustokaan kuvaa noita reittejä noin yksityiskohtaisesti.
Mikä noista om oma suosikkisi, jos olisit yksin matkassa ja oletetaan, että sääkin olisi ihan kiva?
Mika / Lähtöportti
30.11.2020 at 10:31
En muista nähneeni lumikkoa koskaan aikaisemmin, mutta oli hauska sattuma että sellainen tuli nyt vastaan. Se samalla todisti, että Sipoonkorvessakin voi tulla yllättäviä eläimiä vastaan.
Jos lähtisin Sipoonkorpeen itsekseni, niin voisin aloittaa Knutersin parkkipaikalta ja kiertää Fiskträskin lenkin, jolloin matkaa tulisi reilut kymmenen kilometriä. Pidän Fiskträskistä ja matkan varrella on mukavia metsäpolkuja. Toinen hyvä vaihtoehto olisi aloittaa Kuusijärveltä ja kiertää Kalkinpolttajanpolku, jolloin matkaa tulisi reilut 15 kilometriä. Mukavaa maastoa tälläkin matkalla ja lopuksi voisi mennä Kuusijärvellä saunaan.