Seuraa somessa

Suomi

Sipoonkorven Kalkinpolttajanpolku

Julkaistu

-

Lähdin kauniina lokakuisena arkiaamuna yksikseni luontoretkelle Sipoonkorpeen. Reittinä oli tällä kerralla Kalkinpolttajanpolku, jota pitkin pääsee patikoimaan vaihtelevassa maastossa. Koukkasin matkan varrella myös Bisajärvelle.

Lokakuisen aamuauringon ensimmäiset säteet yltävät hallayön viilentämille kallioille, kun syön aamupalaani Högbergetin huipulla. Ympäröivä metsä voisi sijaita kaukanakin erämaassa, mutta liikenteen tauoton humina muistuttaa pääkaupunkiseudusta. Puiden raosta häämöttää Vuosaari sekä lähempänä näkyvä Hakunilan vesitorni. Saan eväsleipäni syötyä ja käännyn metsäpolulle, jolloin kerrostalot ja tupruavat savupiiput katoavat näkyvistä.


Aloitin retkeni Tasakallion parkkipaikalta, josta on tien vartta, metsäpolkua ja kallioita pitkin reilun kilometrin matka Kalkinpolttajanpolun alkuun. Vajaan viiden kilometrin mittaista rengasreittiä mainostetaan Sipoonkorven suosituimpana. Perusteina tähän lienevät sopivan pituuden lisäksi monipuolisuus sekä selkeät opasteet, jotka ovat kunnossa alusta loppuun.


Aamiaispakkanani toiminut Högberget osuu Kalkinpolttajanpolun alkuun, kun kierrosta lähtee tekemään myötäpäivään. Kallion päällä on pari pöytää eväiden syömistä varten.


Reitin alkuosassa on hieman haastetta korkeuserojen ja liukkaiden kallioiden vuoksi. Polulla riittää niin kiviä, juurakkoa kuin mutaakin, mutta eteneminen helpottuu vähitellen. Edessä on pian myös mukavia metsäpolkuja. Aluskasvillisuuden seassa piilotelleet linnut pyrähtävät lentoon ja utelias orava kurkkii kulkijaa männyn takaa.


Näen tovin metsässä samoiltuani kallioiden väliin syntyneen lammikon, joka on aidattu huolellisesti joka puolelta. Google Maps tuntee paikan juhlallisella nimellä Sipoo Canyon, mutta mitenkään valtavasta nähtävyydestä ei ole kysymys. Vieressä ovat myös pienen kivisen rakennuksen rauniot.


Matka jatkuu tästä eteenpäin melko pitkään Kalkkiuunintien reunaa pitkin, joskin välillä sukelletaan hetkeksi myös metsän siimekseen. Hiljaisella päällystämättömällä tiellä pääsee maalaistunnelmaan, vaikkei autotie olekaan houkuttelevin mahdollinen alusta luontoretkelle. Kalkkiuunintien pari muutaman auton parkkipaikkaa ovat nyt arkiaamuna tyhjillään, mutta viikonloppuisin niille mahtuminen lienee arpapeliä.


Pian tieosuuden päättymisen jälkeen saavutaan risteykseen, josta voi kääntyä Bisajärven ja Kuusijärven suuntaan. Päätän poiketa Kalkinpolttajanpolulta Bisajärvelle, jonne on reilun kahden kilometrin matka yhteen suuntaan. Koko matka taivalletaan miellyttävää metsäpolkua, jonka varrella on tosin jonkin verran kuraisia paikkoja sekä korkeuseroja. Kaunis auringonpaiste valaisee metsän vihreitä mättäitä ja tämä osuus jää mieleen yhtenä retken parhaista.


Polku johtaa Bisajärven tulipaikalle, joka sijaitsee kallion päällä. Pieni järvi näkyy mäen alapuolella. Paikalla ei näy arkisena aamupäivänä ristin sielua, mutta grillikatoksessa sekä kolmen taivasalle pystytetyn pöydän ympärillä olisi tilaa useille retkeilijöille.


Laskeudun portaat Bisajärven rantaan ja rauhoitun tyynen veden äärellä. Kuusijärvelle on vain kolmen kilometrin matka, joten sieltä käsin voisi kävellä tänne eväsretkelle vaikka koko perheen voimin.


Palaan samaa polkua pitkin takaisin Kalkinpolttajanpolulle, joka jatkuu tästä eteenpäin erinomaisessa kunnossa olevaa soraista reittiä pitkin. Polun pohja on tasoitettu, mutta reitillä on melko runsaasti korkeuseroja.


Pysähdyn syömään eväideni rippeet Kalkkiruukin laavulle, jonka yhteydestä löytyy tulipaikan lisäksi erillinen makuusoppi yöpyjille, pari penkkiä sekä käymälä. Jaloittelen hetken laavun lähistöllä kohoavilla kallioilla, kunnes jatkan matkaani.


Paluu kohti Kalkinpolttajanpolun loppua sujuu hyväkuntoista reittiä pitkin. Haastetta tuovat vain koko ajan jyrkemmiksi muuttuvat ylämäet, jotka saavat sykkeen nousemaan. Jyrkimpään kohtaan on ystävällisesti tehty portaat, jotka tuovat hetkellisesti mieleeni jopa ikimuistoisen vaelluksen Madeiran korkeimmilla huipuilla. Täällä Sipoonkorvessa portaita on kuitenkin vain muutamia, toisin kuin Pico do Arieiron ja Pico Ruivon välisellä taipaleella. Ylös pääsemisen jälkeen on silti aina hauska katsoa mistä on tänne asti kiivennyt.


Kaunis metsämaisema vaihtuu lopulta kallioihin, joilta lähdin Kalkinpolttajanpolulle. Kun lähtöpaikkana käyttää Tasakalliontien parkkipaikkaa, kertyy perusreitille Kalkinpolttajanpolun ympäri mittaa 7,2 kilometriä, mutta näin Bisajärveen yhdistettynä mukavat 11,6 kilometriä.


Kalkinpolttajanpolulla on melko paljon korkeuseroja, vaikka yksittäiset nousut eivät olekaan valtavia. Alusta saattaa olla reitin alkupuoliskolla liukkauden mukaan hieman haastava, mutta valtaosa taipaleesta taitetaan kunnostettuja sorapohjaisia väyliä pitkin. Kyseessä on siis varsin hyvä kierros, mutta Sipoonkorvesta löytyy paljon muutakin. Esittelen seuraavassa postauksessa Sipoonkorven kaikki merkityt patikointireitit.

Voit lukea Kalkinpolttajanpolusta myös Nattura-blogista.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Kalkinpolttajan polku yllätti aikoinaan positiivisesti. Viikonloppuna vähänkään aamun jälkeen parkkipaikan löytäminen tosin on ihan mahdotonta. Monissa kansallispuistoissa parkkipaikan ollessa täynnä tienvarsipysäköinti on hyvä vaihtoehto ja täysin ok, mutta ei tuolla. Paikalliset asukkaat eivät siitä tykkää ja sen vuoksi yksityinen parkkifirma sakottaa autoja säännöllisesti.

    • Mika / Lähtöportti

      16.11.2020 at 12:34

      Pysäköinti on kieltämättä Sipoonkorven suurin ongelma. Nyt kun olen syksyn mittaan käynyt useamman kerran arkiaamuisin, niin tuo unohtuu, mutta viikonloppuisin vapaan paikan löytäminen vaatii onnea. Knutersin portin iso parkkipaikka on Sipoonkorvessa hyvä vaihtoehto, mutta sinne pysäköiminen tekee tietysti esimerkiksi Kalkinpolttajanpolun kiertämisestä vähän pidemmän lenkin.

  2. Outi / Maa Quzuu-matkablogi

    17.11.2020 at 0:48

    Kiitos maininnasta!! Bisajärven osuus on minulta jäänyt käymättä. Täytyypä käydä urkkimassa sieltä parhaat uintipaikat joku kerta!

    Kävin muutama viikko sitten sienessä Tasakallion pysäköintialueen huituvilla. Päivä oli lauantai ja parkkipaikka oli tupaten täynnä porukkaa. Sienimetsässä ei ollut sen sijaan muita mutta merkityt reitit tuntuivat kuhisevan porukkaa. Keskellä viikkoa lienee siis paras aika tällä hetkellä Sipoonkorvelle, kuten kaikille muillekin ulkoilureiteille.

    • Mika / Lähtöportti

      17.11.2020 at 12:39

      Kiitos sulle tuosta postauksesta, se oli hyvää lukemista ennen omaa retkeä. Bisajärvelle on 3 km Kuusijärveltä, joten hyvä retkikohde myös siitä suunnasta.

      Kauniit viikonloput on varmasti hankalia aikoja Sipoonkorvessa pysäköintiin, varsinkin kun esimerkiksi juuri tuo Tasakallion parkkialue on niin pieni. Meillä on tosin käynyt hyvä pysäköintituuri viikonloppuisinkin, kun on löytynyt juuri se yksi tai pari vapaata paikkaa. Toisaalta saavuttiin syys-lokakuussa joskus kolmen maissa iltapäivällä, jolloin moni on varmaan juuri lähtenyt pois päin.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.

Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

villakokkonen_05


Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

villakokkonen_08

  
Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

villakokkonen_06


Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

villakokkonen_03


Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

villakokkonen_12


Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

villakokkonen_11


Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

villakokkonen_10


Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

villakokkonen_04


Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

villakokkonen_07


Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

villakokkonen_14


Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

villakokkonen_01


Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

villakokkonen_02


Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi. 

villakokkonen_13


Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.

Jatka lukemista

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja